Haastattelun muodot

Haastattelulajeja ja tapoja on useita. Haastattelut voidaan luokitella kysymystyyppiluokittelun lisäksi esimerkiksi osallistujamäärän mukaan (Kananen 2014, 70). Osallistujamäärän mukaan luokittelu tapahtuu yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluihin (Hirsjärvi et al. 1997, 210). Yleisim-min haastattelulajeja luokitellaan kuitenkin kysymystyyppiluokittelun mukaan, eli sen mukaan miten muodollinen eli strukturoitu haastattelu on. Täysin strukturoitu haastattelu tarkoittaa sitä, että kysymykset, vastausvaihtoehdot ja kysymysten esittämisjärjestys ovat tarkasti etukäteen määriteltyjä. Täysin strukturoimaton haastattelu taas kuvastaa haastattelutilannetta, jossa käy-dään vapaamuotoista keskustelua etukäteen määritetyistä aihepiireistä. (Hirsjärvi et al. 1997, 208)

Yksilö- pari- ja ryhmähaastattelu

Erilaisia osallistujamääriä haastatteluissa käytetään erilaisissa tarkoituksissa. Yksilöhaastattelu on osallistujamäärämuodoista yleisin. Parihaastattelua toteutetaan usein, kun haastattelun koh-teena on haastattelua tai haastateltavaa arasteleva henkilö, kuten alaikäinen lapsi, jolloin haas-tatteluun osallistutetaan myös lapsen huoltaja. Parihaastattelu on ryhmähaastattelun alamuoto, eli sen toteutukseen pätee ryhmähaastattelun ohjeet. Osallistujamäärän vaikutuksesta haastatel-tavan vapautuneisuuteen ja luontevuuteen on erilaisia väitteitä. (Hirsjärvi et al. 1997, 210) Ryh-mähaastattelu voi antaa turvallisuuden tunnetta haastateltaville, ryhmäläiset voivat auttaa muis-tamaan asioita tai korjata väärinymmärryksiä. Toisena ääripäänä ryhmähaastattelu voi myös vaikuttaa negatiivisesti tutkimustuloksiin. Ryhmä voi sisältää henkilöitä, jotka pyrkivät ohjaa-maan haastattelua haluaohjaa-maansa suuntaan ja pyrkivät vaikuttaohjaa-maan kielteisten asioiden esiin nousemiseen. Ryhmähaastattelu sopii kuitenkin erityisesti tilanteisiin, joissa tutkitaan ryhmien

kulttuureja, niiden näkemyksiä ja arvoja. (Hirsjärvi et al. 1997, 211) Tämän vuoksi haastatelta-vien osallistujamäärä tuleekin pohtia tapauskohtaisesti, sen mukaan, millaisella osallistujamää-rällä haastattelija kokee saavansa parhaiten tuloksia haastattelusta. Valintaan vaikuttaa tapaus-kohtaisesti etenkin se, mikä on tutkimuksen aihe ja ketä haastatteluun valitut henkilöt ovat.

(Hirsjärvi et al. 1997, 210)

Puhelin ja virtuaalihaastattelu

Haastatteluja voidaan luokitella myös niiden toteutuskanavan perusteella. Haastatteluja voidaan toteuttaa perinteisen kasvokkain tapahtuvan haastattelutavan lisäksi puhelin- sekä tietoko-nehaastatteluna. (Hirsjärvi et al. 1997, 212) Internetissä ja sähköpostitse toteutettavia virtuaali-haastatteluja voidaan suorittaa niin lomake- kuin avoin-, ryhmä- tai yksilöhaastattelun muo-dossa. Puhelin ja virtuaalihaastattelujen etuna on se, että haastatteluja voidaan toteuttaa helposti maantieteellisesti hyvin kaukana olevien henkilöiden kanssa (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 221;

Ikonen 2017, 231). Virtuaalihaastattelun aikainen viestintä tapahtuu joko reaaliaikaisesti eri-laisten kanavien välityksellä tai eriaikaisesti esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Eriaikaisessa viestinnässä haastattelun kumpikin osapuoli kirjoittaa viestinsä itse, valitsemanaan ajankoh-tana. Yhtenä etuna sähköpostihaastattelulla tai muulla eriaikaisella haastattelutavalla on se, että siitä saatu aineisto on valmiiksi digitaalisessa tekstimuodossa eikä näin ollen vaadi haastattelun aineistonkäsittelyyn lukeutuvaa litterointi vaihetta. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 221) Teksti-muodossa tapahtuva haastattelu, sisältää sen edullisuuden ja helppouden lisäksi heikkouksia verrattuna kasvokkain tapahtuvaan haastatteluun. Tekstimuotoisen aineiston kohdalla nousee ongelmaksi haastatteluaineiston tulkinta. Haastattelutilanteessa ei nähdä haastateltavan reak-tiota tai kuulla tekstin painotusta, jolloin on riskinä, että teksti tulkitaan väärin. Toisena esi-merkki riskinä nousee esille se, että sähköpostin kautta tapahtuva haastattelu helposti venyy ajallisesti liiankin pitkäksi ja sen lopettaminen hienovaraisesti saattaa olla vaikeaa. (Ruusuvuori

& Tiittula 2005, 220-221) Useat virtuaalihaastatteluja toteuttaneet haastattelijat ovat kuitenkin myös sitä mieltä, että tekstipohjaisilla virtuaalihaastatteluilla saadaan selkeämpiä, suorempia ja organisoidumpia vastauksia, kuin suullisissa haastatteluissa, joissa haastateltavalla ei ole yhtä-lailla aikaa muotoilla sanottavaansa. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 224)

Puhelin haastattelun etuna verrattuna perinteiseen kasvokkaiseen haastatteluun, toimii sen jous-tavuus. Haastattelun ajankohtaa on menetelmän joustavuuden takia helppo siirtää, joka varmis-taa sopivan ajankohdan löytymisen haastattelijalle ja haastateltavalle tai haastateltaville niin, että haastattelu ei häiritse henkilön muuta toimintaa. (Ikonen 2017, 231) Puhelinhaastattelu tar-joaa myös anonymiteetin, joka voi olla tärkeää haastateltavalle. Puhelin haastattelu saattaa myös kannustaa haastateltavia osallistumaan haastattelun keskusteluun rohkeammin, kun haas-tattelija ja haastateltava eivät näe toisiaan. Tämä saattaa rohkaista haastateltavia antamaan myös avoimempia ja rehellisempiä vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Toisaalta taas haastattelijan ja haastateltavan välinen fyysinen etäisyys sekä tilanteen kasvottomuus saattavat vaikuttaa haastattelutilanteen luottamuksen syntymiseen. (Ikonen 2017, 232-233)

Lomake-, avoin- ja teemahaastattelu

Lomake- eli strukturoituhaastattelu toteutetaan tarkkaan määriteltyä kyselylomaketta käyttäen.

Kyselylomakkeeseen asetetut kysymykset esitetään haastattelussa tarkasti, siinä muodossa ja järjestyksessä, kun ne on lomakkeeseen asetettu. Haastattelu on suhteellisen helppo toteuttaa.

Kysymysten ja esitysjärjestyksen järjestyksen laatimiseen kannattaa käyttää tarpeeksi aikaa.

(Hirsjärvi et al. 1997, 208) Lomakehaastattelun yksityiskohtaisilla kysymyksillä saadaan yksi-tyiskohtaistatietoa tutkittavasta aiheesta (Kananen 2014, 70). Strukturoidun haastattelun teke-minen edellyttää tutkittavan aiheen tarkkaa tuntemusta. Ilman alustavaa tietoa tutkimusaiheesta, on mahdotonta tehdä onnistunutta strukturoitua haastattelua, pohjautuen siihen tietoon, että oi-keaa tietoa tuottavia kysymyksiä on mahdotonta laatia ilman tutkittavan aiheen teoriapohjan tuntemista. (Kananen 2014, 73)

Avoimella haastattelulla kuvataan strukturoimatonta haastattelua. Avoimen haastattelun syno-nyyminä useissa tutkimuksissa käytetään termiä syvähaastattelu. Avoimessa haastattelussa, jopa haastattelun aihe voi muuttua haastattelun aikana, keskustelun edetessä omalla painollaan.

Haastattelun tavoitteena onkin keskustelunomaisesti selvittää haastateltavan mielipiteitä, käsi-tyksiä, tunteita ja ajatuksia. Keskustelu on vapaata ja haastattelijan tärkeimpänä tehtävänä on ohjata haastattelua haluttuun suuntaan. Avoimen haastattelun toteuttaminen vaatiikin enemmän taitoja, kuin muut haastattelun muodot. Avointa haastattelua käytetään usein esimerkiksi tera-peuttisissa istunnoissa. Useimmiten avoin haastattelu vaatii useampia haastattelukertoja, jotta

saavutetaan tarvittava tiedon määrä ja laatu. Näin ollen haastattelumuotona avoin haastattelu on haastava esimerkiksi opinnäytetyöntekijälle, jolla on tarkkaan rajattu aika tutkimuksen to-teuttamiselle. (Hirsjärvi et al. 1997, 209)

Teemahaastattelulla tarkoitetaan strukturoidun ja strukturoimattoman haastattelun välimallia.

Teemahaastattelussa haastattelun aihepiiri on tiedossa, mutta kysymyksiä ja niiden järjestystä ei ole suunniteltu tarkasti etukäteen. Teemahaastattelu vastaa hyvin kvalitatiivisen tutkimuksen ominaispiirteisiin ja sitä käytetäänkin usein esimerkiksi yhteiskunta- ja kasvatustieteissä. Haas-tattelumuotona se sopii kuitenkin myös kvantitatiiviseen tutkimukseen, sillä haastattelun tulok-sia voidaan käsitellä myös tilastollisen menetelmän tavoin. (Hirsjärvi et al. 1997, 208) Teema-haastattelua varten haastattelijalla tulee olla ennakkonäkemys haastattelun aihepiiristä, jonka ympärille haastattelun aiheet eli teemat ja keskustelu rakennetaan (Kananen 2014, 70). Teema-haastattelulla saavutettu tieto asettuu yleisen- ja yksityiskohtaisen tiedon välille. (Kananen 2014, 71).