3.1 Huumausaineiden määrittely
Huumausaineita ovat aineet ja valmisteet, jotka luetellaan asetuksessa huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista (543/2008). Asetus perustuu YK:n huumaus-aineyleissopimukseen (SopS 44/1994) ja psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuk-seen (SopS 23/1967).
3.2 Huumausaineiden yleisyys Suomessa
Tilastokeskuksen tietojen mukaan52 poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tulleiden huumausainerikosten kokonaismäärä on kasvanut tasaisesti. Vuonna 2009 huumausaineri-koksia tuli em. viranomaisten tietoon yhteensä 18 524, kun luku oli vuonna 2013 jo 22 656 kpl. Kasvua oli tapahtunut kaikissa huumausainerikostyypeissä, mutta eniten kyseisen seu-rantavälin aikana olivat prosentuaalisesti lisääntyneet huumausainerikokset, joiden kasvu oli reilut 36 % (6 274 kpl 8 560 kpl). Tuorein käytettävissä oleva tilastotieto on vuodelta 201453, jonka mukaan huumausainerikosten kokonaismäärä oli jonkin verran laskenut, mutta huumausaineen käyttörikosten määrä oli kasvanut edellisestä vuodesta hieman yli 7
% (2014, 13720 kpl)
Suomen huumausainemarkkinoilla suosituimpia aineita ovat vuodesta toiseen olleet kan-nabistuotteet, amfetamiini, ekstaasi, subutex ja erilaiset huumelääkevalmisteet. Huumaus-aineen käyttörikosten määrän lisääntymiseen on vaikuttanut ainakin kannabiksen kotikas-vatuksen suosion suuri kasvu ja siitä johtuvan marihuanan käytön voimakas lisääntyminen.
52 Varjonen, Vili: Huumetilanne Suomessa 2014 raportti. Tampere 2014, s. 107
53 Poliisi 2016, kohta Huumausainerikosten tilastot
Huumetilanne Suomessa 2014 raportissa 54 mainitaan, että vuoden 2010 väestökyselyn mukaan 17 prosenttia 15 - 69 -vuotiaasta suomalaisista on käyttänyt ainakin kerran elämäs-sään jotain laitonta huumetta. Kokeilut keskittyvät kannabiksen käyttöön. Naisista kanna-bista oli kokeillut 13 prosenttia ja miehistä 20 prosenttia. Kokeilut painottuivat nuorten 25 - 34 -vuotiaiden aikuisten ikäluokkaan, jossa kokeilijoiden osuus oli 36 prosenttia.
3.3 Huumausainerikos
Huumausainerikosta koskeva rangaistuspykälä on rikoslain 50:1§. Kyseinen lainkohta on tullut voimaan 1.9.2008 ja sen muutoksen taustalla on Hallituksen esitys 22/2008.55 Muu-toksena aikaisemmin voimassa olleeseen huumausainerikosta koskevaan rangaistuspykä-lään oli se, että nyt lakitekstissä on mm. erikseen mainittu huumausainekasvien viljely tai sen yritys. Hallituksen esitykseen kirjattu ehdotus RL 50:1§ sisällöstä tuli voimaan sellai-senaan sanasta sanaan. Nyt voimassa oleva RL 50:1§ kuuluu seuraavasti:
Joka laittomasti
1) valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee tai yrittää viljellä kokapen-sasta, kat-kasvia (Catha edulis) tai Psilosybe-sieniä,
2) viljelee tai yrittää viljellä oopiumiunikkoa, hamppua tai meskaliinia sisältäviä kaktus-kasveja käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena taikka käytettäväksi huumaus-aineen valmistuksessa tai tuotannossa,
3) tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kulje-tuttaa tai yrittää kuljettaa tai kuljekulje-tuttaa huumausainetta,
4) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausai-netta, tai
5) pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta,
on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
54 Huumetilanne Suomessa 2014 raportti, s. 105
55 HE 22/2008 vp
Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan henkilöä on syytä epäillä huumausainerikoksesta, jos hänellä on hallussaan omaa käyttöä varten esimerkiksi kannabista vähintään 10 g, marihu-anaa vähintään 15, amfetamiinia vähintään 3 g tai subutex tabletteja vähintään 3 kpl. Nämä määrät ovat Valtakunnansyyttäjäviraston56 2006 syyttäjille antaman yleisohjeen mukaisia linjauksia. Olin asian tiimoilta yhteydessä Oulun syyttäjäviraston huumesyyttäjään Jouko Heikkiseen, joka vahvisti kyseisen ohjeen olevan edelleen voimassa. VKSV on laatimassa uutta ohjetta huumausaineen käyttörikoksen rajoista tulevaan sakko-ohjeeseen ja Heikki-seltä saamani tiedon mukaan mainitsemieni huumausaineiden käyttörikosrajat ovat pysy-mässä ennallaan. Jos on syytä epäillä henkilön myyneen jotain huumausainetta tai huuma-usaineeksi luokiteltavia lääkkeitä, voidaan vallitsevan oikeuskäytännön mukaan henkilöä epäillä huumausainerikoksesta eikä myytävälle huumausainemäärälle ole asetettu mitään alarajaa.
Toisen ryhmänä mainitsen huumausaineen kasvatuksen, joka on ollut viime vuosina selke-ästi lisääntymään päin. Kannabiksen kotikasvatuksen suosion suuresta kasvusta kertoo mm. takavarikoitujen kannabiskasvien määrä. Poliisin tilastojen mukaan vuonna 2011 ta-kavarikoituja kannabiskasveja oli 16400, kun vuonna 2013 määrä oli noussut jo 23 000 kappaleeseen. Vuonna 2014 kannabiskasvien takavarikkomäärä oli vähentynyt jonkin ver-ran, kuten lainvalvontaviranomaisten tietoon tulleiden huumausainerikosten yhteismäärä-kin.
Keskusrikospoliisin julkaiseman huumausainerikollisuuden tilannekatsauksen 2014 - 2015
57 mukaan kotimainen kasvatus on viimeisten vuosien aikana ammattimaistunut ja suu-rimmissa kasvattamoissa viljellään satoja kasveja kerrallaan.
Kannabiksen kotikasvatustapaukset ovat sellaisia, joita tavataan sekä varsinaisilla huuma-usainerikoksen perusteella tehtävissä kotietsinnöissä että myös tänä päivänä entistä enem-män tavallisilla "metelikeikoilla" ja "kotikeikoilla". Näillä tarkoitan poliisille tulleita häly-tystehtäviä, joissa valitetaan jostakin asunnosta tulevasta liian kovasta metelistä tai epäil-lystä perheväkivaltatilanteesta.
56 Valtakunnansyyttäjävirasto 2016, kohta Seuraamukset
57 Poliisi 2015, kohta Huumausainerikollisuuden tilannekatsaus 2014- 2015.
3.4 Huumausaineen käyttörikos
Huumausaineen käyttörikoksesta on säädetty rikoslain 50:2a§. Kyseinen lain kohta on tul-lut voimaan 1.9.2001 ja sen taustalla on Hallituksen esitys 213/2000. Aikaisemmin ei oltul-lut omaa erityispykälää, jossa olisi säädelty huumeiden käytön tai pienen määrän hallussapi-don rangaistavuudesta, vaan nekin tutkittiin huumausainerikoksina. Hallituksen esitykses-sä58 todettiin, että huumausaineiden käytöstä tai vähäisten määrien hallussapidosta tuomit-tiin oikeuskäytännössä sakkoa. Nopea puuttuminen huumausaineen käyttöön tai vähäisten määrien hallussapitoon on kuitenkin vaikeaa, koska huumausainerikoksesta säädetty kah-den vuokah-den enimmäisrangaistus estää sakon määräämisen rangaistusmääräysmenettelyssä.
Käyttöä tai vähäisten määrien hallussapitoa koskeva asia oli aina käsiteltävä tuomiois-tuimessa. Tuomioistuinkäsittely oli kuitenkin tarpeettoman raskas menettely sakon mää-räämiseksi näistä teoista. Hallituksen esitykseen kirjattujen perustelujen pohjalta sakko olisi aiheellista määrätä suhteellisen nopeasti teon tultua ilmi. Nopealla puuttumisella on merkitystä erityisesti huumausaineita mahdollisesti vasta kokeilevan nuoren kohdalla.
Näiden hallituksen esitykseen kirjattujen pohdintojen ja faktojen pohjalta lisättiin rikosla-kin 50 lukuun uusi 50:2a §, joka tuli voimaan 1.9.2001. Pykälä kuuluu seuraavasti:
Joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vä-häisen määrän huumausainetta, on tuomittava huumausaineen käyttörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan henkilöä voidaan epäillä huumausaineen käyttöri-koksesta, jos hän on käyttänyt laittomasti huumeita tai pitää hallussaan omaa käyttöä var-ten esimerkiksi hasista alle 10 g, marihuanaa alle 15 g, amfetamiinia alle 3 g ja ankaran ryhmän lääkkeisiin luettavaa subutexia korkeintaan 3 kpl. Nämä luetellut huumaavat aineet ovat niitä, joihin poliisipartio yleisimmin tehtävillään törmäävät.
58 HE 213/2000 vp