8 NUORTEN SOSIAALISEN MEDIAN KÄYTTÖ JA KIUSAAMISKOKEMUKSET
10.3 Fenomenografian arviointi
Fenomenografisen lähestymistavan sisäistäminen vei minulta useamman kuukauden ja monien metodikirjojen ja väitöskirjojen lukemista. Alussa kaikki erilaiset tavat selittää fenomenografian keskeiset käsitteet ja toimintatapojen eriäväisyydet vain sekoittivat minut pahemman kerran ja aika usein jo pohdin tutkimusmenetelmän vaihtamista johonkin hieman selkeämpään. Kuitenkin pikkuhiljaa aloin tajuta fenomenografian näennäisen vapaamuotoisuuden mahdollisuudet ja sen, että se sopi kuin sopikin todella hyvin omaan tutkimukseeni.
Fenomenografian vahva aineistolähtöisyys istuu tutkimukseeni ja on varmaan tämän tutkimustavan ansiota, että sain näinkin paljon irti aineistostani. Aineisto kerättiin ja analysoitiin ilman mitään valmiita luokituksia ja analyysiyksiköitä poimiessani huomasinkin, että vaikka aluksi epäilin aineistoni riittävyyttä, niin sitä silti oli enemmän kuin tarpeeksi. Käsiteryhmiä ja kuvauskategorioita luodessani jouduin myös tekemään tietoisia valintoja eri teemojen yhdistelemisestä, ja myönnän, että niitä olisi voinut yhdistellä myös toisin tavoin.
Esimerkiksi olisin voinut jakaa käsitykset karkeasti myös neljään eri kuvauskategoriaan: Vuorovaikutukselliset käsitykset (samanhenkinen seura, uudet kaverisuhteet, olemassa olevat tutut), Käsitykset muilta saaduista hyödyistä (rahallinen hyöty, myönteiset kommentit, huomion saaminen, neuvojen saaminen), Aktiivisen toimimisen käsitykset (Vapaa itseilmaisu,
itsenäinen tiedon hankinta, taitojen oppiminen ja kehittäminen) sekä Psykologisten hyötyjen käsitykset (itsetunnon lisääntyminen, itsetuntemuksen lisääntyminen). Kuitenkin päädyin siihen, että nykyinen tapani antaa syvällisempää ja monipuolisempaa tietoa. Se myös luo useamman näkökulman online-minuuden voimaannuttavuuden tarkastelulle ja ennen kaikkea itse ymmärsin ja järkeilin asian omassa päässäni paremmin tekemälläni tavalla.
Fenomenografia saa yleensä kritiikkiä seuraavista neljästä aiheesta, jotka ovat koottu yhteen Metsämuurosen kirjassa (2003):
1. Tulosten yleistettävyys
2. Käsitykset ovat kontekstisidonnaisia
3. Käsitykset eivät ole pysyviä, vaan muuttuvia, eli on mahdollista tavoittaa ainoastaan poikkileikkaus käsitteitä.
4. Ihmisten käsitykset ovat aidosti erilaisia, joten miten niitä voidaan vertailla?
Omalla kohdallani uskallan väittää, että tutkimukseni tulokset ovat yleistettävissä koskemaan yläkouluikäisten käsityksiä online-minuuden voimaannuttavuudesta. Kuitenkin aineistoni koostuu kolmesta eri kunnasta kerättyihin 85 kirjoitelmasta ja pohjautuu niistä poimituista 162 analyysiyksiköstä, jotka kuvastavat 13–15 –vuotiaiden käsityksiä, joten aineistoni on laaja ja kattava ja uskon sen lisäävän tutkimukseni yleistettävyyttä.
Käsitykset ovat toden totta kontekstisidonnaisia ja näenkin ne tutkimuksessani liittyvän tiukasti kokemuksiin. Kuitenkin huomasin, että tietyt käsitteet eivät ole kontekstisidonnaisia, vaan tulevat ilmi vastauksista oli kirjoittajan kokemukset mitä hyvänsä. Tämän vuoksi väitänkin, että vaikka osa tutkimukseni käsitteistä ovat kontekstisidonnaisia, eivätkä ne näin ollen koske jokaista yläkouluikäistä, niin siitä huolimatta selkeästi suurin osa sosiaalista mediaa käyttävistä yläkouluikäisistä ihmisistä kokee voimaantumista jonkin tai joidenkin kuvauskategorioiden mukaan.
Kolmoskohdan kritiikkiin sanon, että fenomenografiassa käsitys ymmärretään kontruktionistisen tiedonkäsityksen pohjalta, eli uudet tiedot ja kokemukset muokkaavat käsityksiämme joko vahvistaen, hajottaen, säilyttäen tai täysin uudistaen. Näin ollen niiden muuttumista ei nähdä puutteena. Lisäksi fenomenografian tulosavaruus pyritään saamaan kattamaan kaikki mahdolliset käsitykset, eli vaikka ihmisen käsitys asiasta muuttuisikin, hänen käsityksensä silti pysyy tulosavaruuden sisällä. Esimerkiksi omassa tutkimuksessani nuori voi nyt sanoa, että sosiaalisen median tärkein myönteinen puoli on se, että sieltä saa uusia kavereita. Kun nuori iän karttuessa on saanut pysyvän ystäväpiirin itselleen, hän ei välttämättä enää koe uusien ystävien löytämistä kovin tärkeänä itselleen. Tällöin hän voi alkaa keskittyä oman identiteetin rakentumiseen hän voikin sanoa, että tärkein myönteinen puoli sosiaalisessa mediassa on se, että hän voi ilmaista itseään vapaasti. Nuoren käsitys online-minuuden voimaannuttavuudesta on muuttunut, mutta hän edelleen pysyy luomani tulosavaruuden sisällä. Näin ollen käsitysten muuttuminen ajan saatossa ei muuta tutkimukseni tuloksia, koska se kattaa hyvin eri käsitysmahdollisuudet.
Suhtaudun kuitenkin hieman epäilevästi siihen, että voiko mikään fenomenografinen tutkimus varmuudella kaittaa kaikki mahdolliset käsitystavat tietystä ilmiöstä. Voiko kukaan varmuudella väittää, ettei koskaan löydy ihmistä, joka käsittäisi ilmiön ihan eri tavalla kuin muut? Itse en uskalla niin väittää, minkä vuoksi sanonkin, että oma tulosavaruuteni ei välttämättä ole kaiken kattava, mutta kattava kuitenkin.
Tulosavaruuden muodostuminen riippuu aina totta kai tutkijasta. Joku toinen tutkija olisi voinut järjestellä ja yhdistellä analyysiyksiköt, teemat, käsitysryhmät ja kuvauskategoriat eri tavoin ja nimetä ne toisilla tavoilla. Neljännen kohdan kritiikki tulosten vertailussa pitää siis siinä mielessä paikkaansa. Toisaalta fenomenografiassa ei ole tarkoituskaan arvottaa eri käsityksiä eriarvoisiksi. Ei ole väliä sillä, että esimerkiksi tutkimuksessani ”uudet kaverit”-teema sisältää 37 analyysiyksikköä ja ”Rahallinen hyöty”-teema vain yhden. Jo se, että jokin käsitys tulee mainituksi tarkoittaa, että se on olemassa, se on mahdollinen ja se on näin ollen tärkeä ja merkittävä osa tutkimustuloksia. Totta kai voi sanoa, että
jotkin käsitykset ovat yleisempiä kuin toiset, mutta ei se niistä yhtään sen tärkeämpiä tee.
11 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA
Oma tutkimukseni vahvisti uskoani siihen, että sosiaalinen media voi antaa myös paljon hyviä ja jopa pelastavia kokemuksia murrosikäisille ihmisille, jotka käyvät parhaillaan läpi sitä aikaan, jolloin pyritään samaan aikaan sekä itsenäistymään ja olemaan yksilöllisiä että myös hukkumaan massaan ja pysymään piilossa. Tästä minulla on omakohtaisia kokemuksia, joita käsittelin ensimmäisenä opiskeluvuotenani kirjoittamassani esseessä ”Matkani sosiaaliseksi virtuaaliperhoseksi” (Siivola, 2009). En olisi silloin arvannut, että viiden vuoden kuluttua teen graduni lähes samasta aiheesta. Akateeminen ympyrä on sulkeutunut?
Lähdin tekemään pro gradu -tutkielmaani luottavaisin mielin. Aihe oli minulle ennestään tuttu kandidaatin tutkielmani ja kasvatuspsykologian proseminaari-työni vuoksi. Kiinnostus tutkimusaihettani kohtaan oli korkealla ja säilyi siellä koko gradun teon prosessin ajan. Alkuun pelkäsin, että graduni jää roikkumaan ja teen sitä vuositolkulla, kun kandidaatin tutkielmaanikin tein reilut kaksi vuotta.
Yllättävää kyllä sain graduni valmiiksi alle vuodessa, mistä iso kiitos kuuluu sille, että pääsin tekemään tätä osana tutkimushanketta ja maisterivaiheen pakollisen kolmen kuukauden harjoittelujakson sain käyttää puhtaasti graduni tekemiseen.
Ilman sitä mahdollisuutta en usko, että olisin nyt niin tyytyväinen graduuni enkä välttämättä myöskään olisi halukas jatkamaan tutkimusten tekemistä tulevaisuudessa.
Kun sanon olevani tyytyväinen tähän tekeleeseeni, niin myös tarkoitan sitä. Se ei ole täydellinen ja moni kohta harmittaa. Pääasiassa ne liittyvät aineistonkeruuseen ja siihen liittyviin omiin huonoihin valintoihini ja väärinkäsityksiin. Mutta kuten jo aikaisemminkin olen todennut, niin harvassa
ovat he, jotka onnistuvat täydellisesti tai edes lähes täydellisesti ensimmäisessä tutkimuksessaan. Onnistuin kuitenkin kiertämään pahimmat karikot ja etsimään toimivia ratkaisuja itsenäisesti, mutta ehkä tärkeintä onnistumiseni kannalta oli se, että uskaltauduin myös pyytämään neuvoja ja ohjeistusta ohjaajiltani sekä muilta asiantuntijoilta.
Koska aikaisempi tietopohjani online-minuuden kentältä oli vahva ja minulla on myös omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia aiheesta, niin välillä unohduin lukemaan aineistoa ja teoriaa turhankin objektiivisten lasien lävitse ja koin jopa turhautumista siitä, etteivät tutkimushenkilöni olleet ajatelleet asioista samalla tavoin kuin minä. Kun astuin sitten jonkin ajan kuluttua ulos egosentrisestä kuplastani ja lähdin lukemaan aineistoani avoimin mielin, niin huomasinkin siellä paljon sellaista, mitä itse en ollut aikaisemmin edes osannut ajatella. Ymmärsin viimeinkin sen, että jos katsoo ja tulkitsee ympäröivän maailman ilmiöitä aina vaan sinnikkäästi omasta näkökulmastaan, niin hyvin paljon jää tajuamatta.
Tutkimukseni päätulokseksi nousi tulosavaruus, joka koostuu viidestä eri kuvauskategoriasta: yhteys muihin, huomatuksi tuleminen, aktiivinen itsensä kehittäminen, vapaa itseilmaisu sekä myönteiset seuraukset. Jokainen näistä kategorioista on keskenään samanarvoisia ja mielestäni myös auttavat ymmärtämään paremmin sitä, mitä myönteistä sosiaalinen media voi ihan tavallisen ihmisenkin elämään tuoda. Kuten kasvatustieteellisessä tutkimuksessa muutenkin, niin en voi yleistää tutkimustuloksiani sopimaan kaikille ihmisille enkä voi myöskään sanoa, että kaikkien tulisi mennä internetiin ja alkaa kehittää ”someaalisia taitojaan”, sillä eivät kaikki voimaannu online-minuutensa kautta. Siitä huolimatta tulokseni ovat hyödynnettävissä mediakasvatuksen kentällä, kun nuoria käyttäjiä ohjeistetaan järkevään, turvalliseen ja hyödylliseen internetin käyttöön. Online-kavereita ja nettituttuja on helppo lähteä vähättelemään ja ajattelemaan, etteivät he mitenkään voi korvata offline-ystävyyttä. Eivät välttämättä kokonaan voikaan, mutta online-ystävä voi olla todella tärkeä lisä ihmisen sosiaalisen elämässä. Samoin esimerkiksi bloggaaminen voi parhaimmillaan olla itseterapiaa, minkä vuoksi nuoriin bloggaajiin törmätessään ei tulisi vain varoitella mahdollisista riskeistä ja
vaaroista, vaan kannustaa ja ohjeistaa, jotta nuori saa harrastuksestaan kaiken irti. On liiankin helppoa vain pelätä pahinta, kuin yrittää saada paras mahdollinen hyöty irti niin sanotusta pahasta.
Johdannossa kysyin jo tutkimukseni aluksi seuraavia kysymyksiä: Ovatko internetissä luodut ihmissuhteet auttaneet ymmärtämään, ettei kiusattua ole luotu ikuiseen yksinäisyyteen? Voivatko kuviin saadut positiiviset kommentit parantaa itsetuntoa? Auttaako myönteinen palaute omiin tuotoksiin vahvistamaan käsitystä omasta kyvykkyydestä? Pystyykö sosiaalisessa mediassa esitetty online-minuus vahvistamaan positiivista käsitystä itsestään, omasta arvokkuudestaan ja paikastaan ympäröivässä maailmassa? Nyt tutkimukseni lopuksi voin vastata jokaiseen kysymykseen: kyllä. Aavistukseni mahdollisia tuloksia kohtaan osuivat siis oikeaan, mutta samalla kuin ajatukseni ja teoriapohjani aihepiiristä vahvistuivat, niin tutkimus nosti mieleeni myös paljon uusia kysymyksiä. Ensinnäkin olisi mielenkiintoista selvittää, että todellako selkeästi suurin osa itse julkista online-materiaalia tuottavista ihmisistä ovat joutuneet joskus omien sanojensa mukaan kiusatuiksi? Kiusaaminen johtaa usein heikentyneeseen itsetuntoon, niin voiko olla, että ne ihmiset, joilla on heikko itsetunto, mielellään rakentavat julkisen online-minuuden?
Toinen mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe liittyy syrjäseutuihin. Suurin osa vastaajistani tuli Ivalon ja Sallan kouluista, joista osa oppilaista asuu vielä noiden jo valmiiksi hieman syrjäisten pitäjien sivukylissä. Millainen suhde syrjäseudulla asuvilla on sosiaaliseen mediaan? Miten he käyttävät sitä? Mitä sosiaalinen media antaa syrjäseutujen ihmisille? Voiko sosiaalinen media tehdä syrjäisestä seudusta vähemmän syrjäisen ja mahdollisesti jopa auttaa ehkäisemään pienempien pitäjien autioitumista? Sodankylän sivukylässä kasvaneena aihe kiinnostaa minua suunnattomasti, ja jos jostain otan ensi töikseni selvää, niin se on tästä.
LÄHTEET
Aalberg, V. & Siimes, M. 2007. Lapsesta aikuiseksi — nuoren kypsyminen naiseksi tai mieheksi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Aalto, T. & Uusisaari, M. 2009. Nettielämää. Sosiaalisen median maailmat.
Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Aarnio, A. & Multisilta, J. 2011. Facebook ja Youtube — ne on meidän juttu!
Kansallinen tutkimus lasten ja nuorten sosiaalisen median ja verkkopalveluiden käytöstä 2011. Helsingin yliopisto, CICERO learning. Saatavilla
www-muodossa:
http://www.cicero.fi/sivut2/documents/LastenjanuortensomeCICERO2012.pdf.
(Luettu 23.5.2012.)
Ahonen, S. 1994. Fenomenografinen tutkimus. Teoksessa L. Syrjälä, S.
Ahonen, E. Syrjäläinen & S. Saari (toim.) Laadullisen tutkimuksen työtapoja.
Rauma: West-Point Oy, 114–160
Alsop, R. & Heinsohn, N. 2005. Measuring Empowerment in Practice:
Structuring Analysis and Framing Indicators. Saatavilla www-muodossa:
http://elibrary.worldbank.org/docserver/download/3510.pdf?expires=133653835 2&id=id&accname=guest&checksum=B51D70AC98E0F0F6B62F61EDA9D850 68. (Luettu 9.5.2012.)
Amichai-Hamburger, Y. 2005. Personality and the Internet. Teoksessa Y.
Amichai-Hamburger (toim.) The social net — Human behavior in cyberspace.
New York: Oxford University Press, 27 – 57.
Amichai-Hamburger, Y. & Aviram, I. 2005. Online infidelity: Aspects of dyadic satisfaction, self-disclosure, and narcissism. Journal of Computer-Mediated Communication, 10 (3), Saatavilla www-muodossa:
http://jcmc.indiana.edu/vol10/issue3/aviram.html. (Luettu 12.4.2012) Anttila, P. 1996. Tutkimisen taito ja tiedonhankinta. Taito-. taide- ja muotoilualojen tutkimuksen työvälineet. Helsinki: Akatiimi.
Backstrom, L. 2011. Anatomy of Facebook. Saatavilla www-muodossa:
https://www.facebook.com/notes/facebook-data-team/anatomy-of-facebook/10150388519243859. (Luettu 14.5.2012.)
Barak, A., Boniel-Nissim, M. & Suler, J. 2008. Fostering empowerment in online support groups. Computers in Human Behavior 24 (2008). 1867–1883.
Blogilista -hakemisto 2012. Saatavilla www-muodossa:
http://www.blogilista.fi/hakemisto. (Luettu 21.9.2012.)
Bodgan, R. & Biklen, S. 2006. Qualitatitive Reasearch for Education — An Introduction to Theories and Methods. USA: Pearson Education, Inc.
Boyd, D. 2006. MySpace and Deleting Online Predators Act (DOPA) MIT Teck Talk 24.5.2006. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:
http://www.danah.org/papers/MySpaceDOPA.html. (Luettu 4.5.2012.)
Buckingham D. 2008. Introducing Identity. Teoksessa D. Buckingham (toim).
Youth, Identity and Digital Media. USA.: Aptara, Inc., 1–25.
Chan, D. & Cheng, C. 2004. A comparison of offline and online friendship qualities at different stages of relationship development. Journal of Social and Personal Relationships 21 (3), 305–320. Saatavilla www-muodossa:
http://www.kirkjalbert.com/wiki/images/1/14/Offline-online_rel.pdf. (Luettu 4.5.2012.)
Chester, A. & Bretherton, D. 2007. Impression management and identity online.
Teoksessa A. Joinson, K. McKenna, T. Postmes & U. Reips (toim.) The Oxford Handbook of Internet psychology. New York: Oxford University Press, 223–236.
Dalsgaard, S. 2008. Facework on facebook — The presentation of self in virtual life and its role in the US elections. Anthropology today 24 (6), 8–12. Saatavilla www-muodossa:
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1467-8322.2008.00626.x/pdf. (Luettu 14.5.2012.)
Davies, J. 2006. ”Hello newbie! ** big welcome hugs** hope u like it here as much as i do! :D”: An Exploration of Teenagers Informal Online Learning.
Teoksessa D. Buckingham & R. Willet (toim.) Digital Generations – Children, Young People, and New Media. USA: Lawrence Erlbaum Associates, Inc., 211–
228.
Dijck, J. 2011. Facebook as a Tool for Producing Sociality and Connectivity.
Television New Media 13 (2012) 159–176. Saatavilla www-muodossa:
http://tvn.sagepub.com/content/early/2011/07/05/1527476411415291.full.pdf+ht ml. (Luettu 14.5.2012.)
Driver, S. 2006. Virtually Queer Youth Communities of Girls and Birls: Dialogical Spaces of Identity Work and Desiring Exchanges. Teoksessa D. Buckingham &
R. Willet. (toim.) Digital Generations – Children, Young People, and New Media.
USA: Lawrence Erlbaum Associates, Inc., 229–245.
Dugan, L. 2012. Twitter To Surpass 500 Million Registered Users On Wednesday. Saatavilla www-muodossa:
http://www.mediabistro.com/alltwitter/500-million-registered-users_b18842.
(Luettu 5.9.2012.)
Goffman, E. 1959. The Presentation of Self in Everyday Life. USA: Anchor Books.
Grosseck, G., Bran R. & Tiru, L. 2011. Dear Teacher, What should I write on my wall? — A case Study on Academic Uses of Facebook. Saatavilla
www-muodossa: http://www.scribd.com/doc/51862868/Facebook-in-Higher-Education. (Luettu 25.5.2012.)
Guo, L. Amasha, S. & Tan, L. 2011. Multimodal Literacy in Extended Learning Activities. Teoksessa C. Ho, K. Anderson & A. Leong (toim.) Transforming Literacies and Languages – Multimodality and Literacy in New Media Age.
Saatavilla www-muodossa:
http://site.ebrary.com/lib/ulapland/docDetail.action?docID=10438512. (Luettu 21.9.2012.)
Erkkola, J-P. 2008. Sosiaalisen median käsitteestä. Taideteollinen korkeakoulu.
Lopputyö. Saatavilla www-muodossa:
http://mlab.taik.fi/pdf/ma_final_thesis/2008_erkkola_jussi-pekka.pdf. (Luettu 10.5.2012.)
Fetterman, D.M. 1995. Empowerment Evaluation — An Introduction to Theory and Practice. Teoksessa D. M. Fetterman, S. J. Kaftarian & A. Wandersman (toim.) Empowerment Evaluation — Knowledge and Tools for Self-Assesment &
Accountability. Kalifornia: SAGE Publications, Inc., 3–48.
Fogel, J. & Nehmad, E. 2008. Internet social network communities: Risk taking, trust, and privacy concerns. Computers in Human Behavior 25 (2009), 153–
160.
Halonen, U. 2008. Sähköinen yhteisöllisyys – Kokemuksia vapaa-ajan, työn ja koulutuksen yhteisöistä verkossa. Vaajakoski: Gummerus Kirjapaino Oy.
Hamarus, P. 2008. Koulukiusaaminen — huomaa, puutu, ehkäise.
Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2002. Tutki ja kirjoita. Vantaa:
Tummavuoren kirjapaino Oy.
Hokkanen, L. 2009. Empowerment valtaistumisen ja voimaantumisen dialogina.
Teoksessa M. Mäntysaari, A. Pohjola & T. Pösö. (toim.) sosiaalityö ja teoria.
Juva: PS-kustannus, 315–337.
Huberman, B., Romero, D. & Wu, F. 2008. Social networks that matter: Twitter under the microscope. Saatavilla www-muodossa:
http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=1313405. (Luettu 4.9.2012.)
Huhtala, N. 2007. Kiusaamisen uudet pelikentät: peruskoulun kuudennen luokan oppilaiden kokemuksia ja käsityksiä internet- ja kännykkäkiusaamisesta.
Lapin yliopisto. Pro Gradu –tutkielma.
Huitsing, G., Veenstra, R., Sainio M. & Salmivalli, C. 2010. ”It must be me” or ”It could be them?”: The impact of the social network position of bullies and victims on victims’ adjustment. Saatavilla www-muodossa:
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378873310000377. (Luettu 3.5.2012.)
Huntemann, N. & Morgan, M. 2001. Mass Media and Identity Development.
Teoksessa D. Singer & J. Singer (toim.) Handbook of Children and Media.
California: Sage Publications, Inc., 309–322.
Häkkinen, K. 1996. Fenomenografisen tutkimuksen juuria etsimässä — teoreettinen katsaus fenomenografisen tutkimuksen lähtökohtiin. Jyväskylä:
yliopistopaino.
Java, A., Finin, T., Song, X. & Tseng, B. 2007. Why We Twitter: Understanding Microblogging Usage and Communities. Saatavilla www-muodossa:
http://dl.acm.org/citation.cfm?id=1348556. (Luettu 4.9.2012.)
Jones, L., Mitchell, K. & Finkelhor, D. 2011. Trends in Youth Internet
Victimization: Findings from Three Youth Internet Safety Surveys 2000 – 2010.
Journal of Adolescent Health 50 (2012), 179–186. Saatavilla www-muodossa:
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1054139X11003387. (Luettu 23.5.2012.)
Juvonen, J. & Gross, E. 2008. Extending the School Grounds? — Bullying Experiences in Cyberspace. Journal of School Health 2008 78(9), 496–505.
Saatavilla www-muodossa: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1746-1561.2008.00335.x/pdf. (Luettu 26.9.2012.)
Kaasila, R. 2000. Eläydyin oppilaiden asemaan – Luokanopettajaksi
opiskelevien kouluaikaisten muistikuvien merkitys matematiikkaa koskevien käsityksien ja opetuskäytäntöjen muotoutumisessa. Lapin yliopisto:
Kasvatustieteellinen akateeminen väitöskirja. Saatavilla www-muodossa:
http://doria17-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/66721/Raimo_Kaasila_v%C3%A4it%C 3%B6skirja.pdf?sequence=1. (Luettu 18.9.2012.)
Kakkori, L. & Huttunen, R. 2011 Fenomenologia, hermeneutiikka ja fenomenografinen tutkimus. Saataville www-muodossa:
http://joyx.joensuu.fi/~rhuttun/fenomenografia2011.pdf. (Luettu 11.9.2012.)
Kim, Y. & Sundar, S. 2012. Visualizing ideal self vs. actual self through avatars:
Impact on preventive health outcomes. Computers in Human Behavior 28, 1356–1364.
Koskela, T. 2009. Perusopetuksen oppilashuolto Lapissa opettajien käsitysten mukaan. Lapin yliopisto: Kasvatustieteellinen akateeminen väitöskirja.
Saatavilla www-muodossa:
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/67002/Teija%20Koskela%20Acta_pd f%20verkkoon.pdf?sequence=4. (Luettu 27.9.2012.)
Kouluterveyskysely 2011. Saatavilla www-muodossa:
http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/tulokset/index.htm. (Luettu 20.4.2012.)
Kuula, A. 2006. Tutkimusetiikka – Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys.
Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Kynäslahti, H., Vesterinen, O., Lipponen, L., Vahtivuori-Hänninen, S. & Tella, S.
(2008). Towards Volitional Media Literacy through Web 2.0. Educational Technology, 48 (5). 3–9.
Kwak, H., Lee C., Park H. & Moon S. 2010 What is Twitter, a Social Network or a News Media? Saaavilla www-muodossa:
http://an.kaist.ac.kr/~haewoon/papers/2010-www-twitter.pdf. (Luettu 10.5.2012.)
Laat, P. 2008. Online Diaries: Reflections on trust, privacy, and exhibitionism.
Ethics and Information Technology (2008) 10. 57–69. Saatavilla
www-muodossa: http://www.springerlink.com/content/385142j255vm3836/. (Luettu 16.10.2012.)
Lankshear, C. & Knobel, M. 2010. Foreword (or, Beyond ’Reify, Measure and Treat’). Teoksessa S. Shariff & A. Churchill (toim.) Truths and Myths of Cyber-bullying. New York: Peter Lang Publishing, Inc., xi-xvii.
Lapin yliopisto: Mediakasvatus. 2012. Saatavilla www-muodossa:
http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Yksikot/Kasvatustieteiden_tiedekunta/Opiskelu /Koulutusohjelmat/Mediakasvatus.iw3. (Luettu 2.10.2012.)
Law, D., Shapka, J, Hymel, S., Olson, B. & Waterhouse, T. 2011. The changing face of bullying: An empirical comparison between traditional and internet bullying and victimization. Computers in Human Behavior 28 (2012), 226–232.
Saatavilla www-muodossa:
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S074756321100197X. (Luettu 10.5.2012.)
Lea, M., Spears, R. & Groot, D. 2001. Knowing Me, Knowing You: Anonymity Effects on Social Identity Processes within Groups. Saatavilla www-muodossa:
http://psp.sagepub.com/content/27/5/526.full.pdf+html. (Luettu 3.5.2012.)
Leskelä, J. 2005Mentorointi aikuisopiskelijan ammatillisen kehittymisen tukena.
Tampereen yliopisto: Kasvatustieteellinen akateeminen väitöskirja. Saatavilla www-muodossa: http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6331-5.pdf. (Luettu 18.9.2012.) Malinowski, D. & Nelson, M. 2011. What Now for Language in a Multimedia World? Teoksessa C. Ho, K. Anderson & A. Leong (toim.) Transforming Literacies and Languages – Multimodality and Literacy in New Media Age.
Saatavilla www-muodossa:
http://site.ebrary.com/lib/ulapland/docDetail.action?docID=10438512. (Luettu 21.9.2012.)
Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2006. Netin kuvagallerioiden ilot ja ongelmat.
Saatavilla www-muodossa:
http://pro.humak.fi/~yliptu01/nuorisotiedotus/kuvagalleriaraportti.pdf. (Luettu 29.5.2012.)
Marton, F. 1981. Phenomenography — describing conceptions of the world around us. Instructional Science 10 (1981), 177–200.
Marton, F. 1988 Phenomenography: A Research Approach to Investigating Different Understandings of Reality. Teoksessa R. Sherman & R. Webb (toim.) Qualitative Reasearch in Education: Focus and Methods. Iso-Britannia:
Selwood Printing Ltd., 141–160.
Metsämuuronen, J. 2000. Laadullisen tutkimuksen perusteet —Metodologia -sarja 4. Viro: Jaabes OU.
Metsämuuronen, J. 2003. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä.
Helsinki: International Methelp Ky.
Morahan-Martin & Schumacher 2000. Incidence and correlated of pathological Internet use among college students. Saatavilla www-muodossa:
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0747563299000497. (Luettu 20.10.2012.)
Mäkikangas, A., Feldt, T. & Kinnunen U. 2005. Positiivisen psykologian näkökulma työhön ja työhyvinvointiin. Teoksessa U. Kinnunen, T. Feldt & S.
Mauno (toim.) Työ leipälajina – Työhyvinvoinnin psykologian perusteet. Keuruu:
Otavan kirjapaino OY, 56–74.
Mäkinen, M. 2009. Voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä.
Tampere: Juvenes Print.
Nardi, B., Schiano, D., Gumbrecht, M. & Swartz, L. 2004. Why we blog?
Saatavilla www-muodossa:
http://delivery.acm.org/10.1145/1040000/1035163/p41-nardi.pdf?ip=195.148.46.118&CFID=42145430&CFTOKEN=18218652&__acm_
_=1315993101_e50013cbfe5ae4fe8f0255c65bc9f4c6. (Luettu 11.5.2012.) Nettipoliisi 2012. Saatavilla www-muodossa http://www.poliisi.fi/irc-galleria.
(Luettu 16.9.2012.)
Newsroom. 2012. Key facts. Saatavilla www-muodossa:
http://newsroom.fb.com/content/default.aspx?NewsAreaId=22. (Luettu 23.5.2012.)
Noppari, El. & Hautakangas, M. 2012. Kovaa työtä olla minä – Muotibloggaajat mediamarkkinoilla. Tampere: Juvenes Print.
Nosko, A., Wood, E. & Molema, S. 2009. All about me: Disclosure in online social networking profiles: The case of FACEBOOK. Computers in Human Behavior 26 (3), 406–418. Saatavilla www-muodossa:
http://ac.els-
cdn.com/S0747563209001836/1-s2.0-S0747563209001836-main.pdf?_tid=fce1319e6af4aba216d54ed127159e19&acdnat=1336731576_41 3a4e471c65dc247eb68890a2267aba. (Luettu 5.5.2012.)
Parks, M. R., & Floyd, K. 1996. Making friends in cyberspace. Journal of Communication, 46 (1), 80–97. Saatavilla www-muodossa:
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1460-2466.1996.tb01462.x/abstract.
(Luettu 22.4.2012.)
Perttula, J, 2009. Kokemus ja kokemuksen tutkimus: fenomenologisen
Perttula, J, 2009. Kokemus ja kokemuksen tutkimus: fenomenologisen