Etnisyyden määrittelyä

brittiläinen ja euroamerikkalainen sosiaalityön teoria. Tämän vuoksi Australias-sa on tarve rakentaa erityinen sosiaalityön teoria ja käytäntö, joka perustuu Australian alkuperäiskansan ainutlaatuiseen historiaan ja ajankohtaiseen kon-tekstiin (Green & Baldry 2008, 4–5).

Jo 1980-luvun lopulla esitettiin, että Australian sosiaalityötä tulisi kehittää niin, että se ottaisi huomioon alkuperäiskansojen käsitteistöt ja toiveet. Lilla J Watson haastoi kehittämään kieltä, joka liittyisi alkuperäiskansojen elämänta-paan ja arvomaailmaan, kuten maahan tiedon ja viisauden lähteenä, sosiaali-seen oikeudenmukaisuuteen ja kaikkien vastuusosiaali-seen kaikista (Watson 1988, 181–

182). Hän piti tärkeänä, että kaikki sosiaalityöntekijät, jotka työskentelivät alku-peräiskansojen parissa, näkisivät tärkeäksi ymmärtää ja käyttää alkuperäiskan-sojen omaa tietoa ja ymmärrystä työssään.

Alkuperäiskansoilla on ollut omat tapansa auttaa jo kauan ennen sosiaali-työn kehittymistä. Heillä on ollut monenlaisia parantajia, jotka tunsivat erilaisia lääkkeitä ja seremonioita, joilla he saattoivat turvata alkuperäiskansojen hyvin-vointia. Näiden tarkoituksena oli monin tavoin pitää yllä tasapainoa yksilön ja yhteisön elämässä. Tärkeä osa tätä hyvinvoinnin turvaamista on ollut myös yh-teisön yhteinen vastuu hyvinvoinnista. Sosiaalisen symmetrian järjestelmä si-sälsi monenlaisia sääntöjä ja toimintatapoja, jotka ohjasivat toimintaa yhteisön hyvinvoinnin ja turvallisuuden ylläpitämisessä. On erityisesti merkillepantavaa, että juuri yhteisön merkitys on keskeinen elementti alkuperäiskansojen yhtei-sössä, yhteinen vastuu yhteisöstä, sen jäsenistä sekä kaikesta luodusta (Weaver 2014, 74, 75, 76).

Tämän lyhyen katsauksen tavoitteena alkuperäiskansojen sosiaalityöhön on auttaa lukijaa ymmärtämään, että alkuperäiskansojen sosiaalityötä tehdään eri tavoin eri puolilla maailmaa ja paikallisesti orientoituneena. Samalla on hy-vä ymmärtää, että alkuperäiskansojen sosiaalityössä on myös rakenteita, jotka ovat yhteisiä kaikille alkuperäiskansoille, esimerkiksi kokemukset kolonisaa-tiosta, ja toisaalta pyrkimykset dekolonisaation kautta vapauttaa alkuperäis-kansa näistä vaikeista kokemuksista. Tärkeää on myös huomata, että alkupe-räiskansat näkevät sosiaalityön mahdollisuutena tukea ihmisiä heidän dekolo-nisaatioprosessissaan. Mikäli on mahdollista rakentaa saamelaiserityistä sosiaa-lityötä suomalaisen sosiaalityön osaksi, voi alkuperäiskansojen vaatimus histo-rian tuntemisesta olla keskeinen tekijä tuossa rakentumisessa.

3.2 Etnisyyden ulottuvuudet tässä tutkimuksessa

3.2.1 Etnisyydenmäärittelyä

Koska etnisyys on tutkimukseni yhtenä teemana, jäsennän tässä luvussa etni-syyden yleisiä kategorioita, joiden avulla tarkastelen kolttasaamelaisen etnisyy-den ja suomalaisen sosiaalihuollon kohtaamista. Tarkasteltavassa kohtaamises-sa kolttakohtaamises-saamelaisen etnisyyden sopeutumisstrategiat muodostavat Alexandra

57

Ålundin kuvaaman yhteispelin "takaapäin" ja "edestäpäin" vaikuttavien voi-mien kanssa. "Takaapäin" vaikuttavat voimat liittyvät elämäntapaan kolttasaa-melaisten perinteisillä kotiseuduilla Petsamossa. "Edestäpäin" vaikuttavat voi-mat puolestaan liittyvät erityisesti heidän uudelleen asuttamisensa mekanis-meihin toisen maailmansodan jälkeen, ja sopeutumiseen suomalaiseen yhteis-kuntaan (Ålund 1985, 13). Ålundin mukaan vähemmistön asema valtaväestöön nähden on alisteinen sekä subjektiivisesti että objektiivisesti ja tämä johtaa eri-laisiin puolustusmekanismeihin ja suojamuureihin. Syntyvissä kohtaamisissa etnisyyteen liittyy sosiaalisia sekä kulttuurisia suhteita valtaväestön ja vähem-mistöä edustavien ryhmien välillä. Näillä suhteilla on Ålundin mielestä keskei-nen merkitys sille, minkälaisiksi valtasuhteet "meidän" ja "heidän" välillään muodostuvat (mt 1985, 29).

Giddens (2003, 554) kirjoittaa, että etnisyys voidaan määritellä joksikin sel-laiseksi, joka perustuu kulttuurisiin arvoihin sekä normeihin, ja joka kulttuurin tavoin erottaa ryhmät toisistaan. Erityisesti hän painottaa etnisyyden sosiaalista luonnetta, ja että etnisyyttä tavallisimmin luonnehditaan sellaisten tekijöiden kuin kielen, historian, vaatetuksen ja uskonnon eroilla. Etnisyyden määrittely ei kuitenkaan yleiselläkään tasolla muodostu yksiselitteiseksi, koska sen katsotaan rakentuvan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja on näin ollen jatkuvasti alttiina muutoksille. Giddensin mukaan etnisyys on siis sosiaalisesti luotu rakennelma, joka on ajassa muuttuva, ja joka antaa ryhmän jäsenille yhteenkuuluvuuden tunnetta, sekä vahvistaa ryhmän että yksilön identiteettiä (Giddens 2003, 229;

Eriksen 1993, 10). Jos etninen ryhmä määritellään erilaiseksi toisista ryhmistä, tarkoittaa tämä sitä, että etnisyys on aina suhde johonkin toiseen, ei ominaisuus sellaisenaan (Eriksen 1993, 21–22). Käsitettä käytetään varsin runsaasti, mutta sitä ei kuitenkaan aina määritellä samalla tavalla. Yleisimmin etnisyydellä ku-vataan erilaisuutta ihmisten ja ryhmien välillä. Etnisyyden monikäyttöisyyttä on rakennettu erilaisista osista kuten rotu, kulttuuri, kieli, uskonto, kansa, ryh-mäkuuluvuus ja identiteetti. Käsitteen sisälle on siis järjestetty varsin laaja joukko termejä, jotka palvelevat erilaisia tavoitteita luokitella ja järjestää kan-sanryhmiä (Giddens 2003, 554; Lill 2007, 146). Etnisyyttä on siis pidettävä mo-nipuolisena ja vaikeasti määriteltävänä käsitteenä, koska sen sisältö on varsin muuttuva ja monenlainen.

Soydan (1999) on määritellyt etnisyyden sisällöksi eräänlaisen kollektiivi-sen identiteetin, jota pidetään yhteikollektiivi-senä tietylle ryhmälle. Tulkintaan liittyy eri-tyisen vahvasti juuri edellä mainittu sosiaalinen ulottuvuus, ymmärrys yhteen-kuuluvuudesta. Charles Westin puolestaan näkee etnisyyden sisältävän sellai-sia erityisiä kvaliteetteja, joiden mukaan jokin kansa kollektiivisesti määrittelee itseään (Westin 2008, 23). Sosiaaliantropologi Thomas Hylland Eriksenin mie-lestä etnisyyttä voi esiintyä vain, jos ryhmillä on riittävä minimi yhteyttä tois-tensa kanssa ja että ryhmällä tulee olla käsitys siitä, että muut ovat kulttuurises-ti erilaisia (Eriksen 1993, 21). Ilman kosketusta toisiin ryhmiin, ei ole mielekästä puhua etnisyydestä. Eriksenin mukaan etnisyyttä esiintyy esimerkiksi rajanve-doissa eri ryhmien välillä, asetelmassa "me" ja "he". Etnisyyttä ei pidä nähdä ryhmän ominaisuutena, vaan ryhmien välisen suhteen yhtenä ominaisuutena,

58

jossa korostuu subjektiivisen käsityksen merkitys, ja että kontaktien lisääntyes-sä ryhmät voivat jopa muuttua samanlaisemmiksi (Eriksen 1993, 330). Etnisyys on siis jotakin millä me erotamme erilaisia ryhmiä toisistaan, jotta voisimme selittää ja ymmärtää erilaisissa olosuhteissa miksi ihmiset tekevät niin kuin te-kevät (Sunesson 2003, 331). On kuitenkin syytä muistuttaa, että varsinkin lähel-lä asuvien ryhmien välillähel-lä tapahtuu aina kulttuurista ja sosiaalista vaihtoa, joten täysin "puhtaita" etnisiä ryhmiä ei liene olemassakaan. Etnisiä ryhmiä kuvates-samme kuvaukset ovat siis jonkinlaisia yhteisesti hyväksyttyjä likiarvoja.

Modernissa yhteiskunnassa sekä saamelaiset että valtaväestöön kuuluvat elävät maailman tapahtumien keskellä, jossa kaikki meitä ympäröivät lupauk-set ja uudistuklupauk-set saattavat muuttua kulttuurimme ja elämänmuotomme uhaksi, muuttaa kaiken sen mitä olemme, mitä tunnemme ja mitä esimerkiksi etnisesti omistamme (Berman 1992, 13). Elämästä on tullut alttiimpaa etniselle eksymi-selle ja jossa etninen identiteetti voimakkaammin kuin koskaan ennen on muut-tumassa liikkuvaksi, muuttuvaksi, henkilökohtaisemmaksi ja jopa innovatii-viseksi (Kelner 1992, 141). Taloushistorioitsija Paulina de los Reyes on etnisyyttä määriteltäessä kiinnittänyt huomiota riskiin, joka voi syntyä, kun luodaan etni-siä rajoja ja kun ihmiset pelkistetään etnisiin taustoihinsa, jolloin sellaiset muut tekijät kuten luokka, sukupuoli, seksuaalisuus tai ikä tehdään näkymättömiksi (de los Reyes 2007, 49). Esimerkiksi Gordon (1964, 52) pitää sosiaaliluokkien eroa merkittävämpänä kulttuuriselle käyttäytymiselle, kuin eroja etnisten luok-kien välillä. Hän tarkoittaa, että samaan sosiaaliryhmään kuuluvat henkilöt ovat taipuvaisia käyttäytymään samalla tavalla ja omaavat samanlaisia arvoja huolimatta siitä, että heillä on erilainen etninen tausta. Gordonin esimerkissä huomio keskittyy ennen kaikkea rakenteelliseen samanlaisuuteen yhdistävänä tekijänä. Parentin (1970) mukaan joissakin yhteyksissä on ehkä parempi puhua kulttuurisesta samanlaisuudesta yhdistävänä voimana sosiaaliryhmille, jotka ovat erilaisissa rakenteellisissa tilanteissa. Ålund näkee sen tähden etnisyyden prosessipainotteisena ilmaisuna etnisten, taloudellisten ja poliittisten ryhmien välillä tilanteessa, jossa ryhmät ja yhteiskunta kulloinkin ovat (Ålund 1985, 35).

Saamelainen etnologi Christina Åhrén (2008, 34) käyttää väitöskirjassaan etnologista käsitettä "identitetskonstruktion" ymmärryksenä itsestä ja identitee-tistä jonkinlaisena suhteena erilaisiin normeihin ja arvoihin. Ne liittyvät sum-mana erilaisiin identiteettikategorioihin, jotka vaikuttavat toisiinsa eri tavoin kohtaamisessa ympäristön kanssa siinä kontekstissa, jossa elämme. Etnisyyden määritelmät, jotka perustuvat merkittävästi alkuperään tai kulttuuriin, ovat Åhrénin mukaan myös ongelmallisia, koska määrittely voidaan ymmärtää syn-tymässä saatuna ja muuttumattomana (Åhrén 2008, 18; Eriksen 1993). Tällaisia etnisiä järjestelmiä voidaan pitää varsin suljettuina systeemeinä, jotka voidaan erottaa toisista etnisistä järjestelmistä. Etnisyys tällaisesta perspektiivistä voi-daan määritellä jollekin muulle ryhmälle vastakkaisena sosiaalisena identiteet-tinä. Etnisyys rakentuu näissä sosiaalisten ryhmien välisissä kontakteissa, joissa ryhmä tulkitsee itsensä erilaisena kuin muut ryhmät (Åhrén 2008, 19).

Marianne Stärkebye Leirvik (2003, 21). näkee etnisyyden ja sosiaalisen pääoman välillä vuorovaikutuksellisen suhteen. Etnistä ryhmää ja etnisyyttä

59

voidaan hänen mielestään pitää yhden tyypin sosiaalisena pääomana, joka ero-aa tavanomaisesta sosiero-aalisesta pääomasta. Etnisen pääoman käsitteellä on ha-luttu kiinnittää huomiota erityisesti normeihin, arvoihin ja sosiaaliseen kontrol-liin perheissä ja etnisissä verkostoissa. Moodin (2004, 95) mielestä etniselle pää-omalle tärkeitä tekijöitä ovat perhe ja toiset perheet etnisessä verkostossa. Edel-lytyksenä hänen mielestään on myös, että vanhemmilla on riittävästi auktori-teettia ja valtaa lapsiin nähden, ja että etninen verkosto tukee perhettä. Se, missä olemme syntyneet, kuinka pukeudumme, uskonto, jota tunnustamme luovat erilaisia teitä etnisyyteemme. Syntyvä etninen identiteetti tarkoittaa tapaa, jolla ihmiset määrittelevät ja paikantavat itsensä (Lill 2007, 149). Tällaista identiteetin luomista voidaan tarkastella ja selittää Meadin (1976) mukaan symbolisella in-teraktionismilla. Ajatus symbolisen interaktionismin takana on, että ihminen ei vain reagoi tiettyihin ärsykkeisiin, vaan myös tulkitsee symboleja, joita käyte-tään vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tällöin kielellä on erittäin keskeinen rooli ja merkitys. Symbolisen interaktionismin mukaan yksilöt voivat kohdatessaan tehdä yhteisiä tulkintoja yhteisistä symboleista, ja helpottaa vuo-ropuhelua sekä yhteistyötä keskenään (Giddens 2003, 568).

Etnisyys- käsitettä on viimeaikoina myös arvosteltu, erityisesti postkolo-nialistien taholta. Heidän kritiikkinsä kohdistuu käsitteen eurosentrisyyteen, jossa kuvastuvat kolonialistiset käsitykset, ja jossa erilaiset etnisyydet tehdään tunnetuiksi "alkuperäisinä", ei-moderneina identiteettien kuvauksina "niistä muista", ja joka tarkoittaa etnisiä identiteettejä erotukseksi länsimaisista ihmisis-tä (Lill 2007, 149). Toisaalta esimerkiksi Roger Brubaker (2013, 32–33, 259–260, 263) on esittänyt näkemyksiä, joiden mukaan ei ole tarpeen rajata etnisyyttä itsestään selviin sosiaalisiin ryhmiin, ja pitää näitä sosiaalisen elämän perusta-vina rakennusosina tai yhteiskunta-analyysin perusyksikköinä. Etnisyys ei hä-nen mukaansa ole tietty asia, ominaispiirre tai erillihä-nen elinpiiri, vaan meidän tapamme ymmärtää ja tulkita kokemusta, puhua, toimia sekä tapa muotoilla intressejä ja identiteettejä.

Edellä on kuvattu erilaisia etnisyyden määrittelyjä, ja niiden yhteisenä nimittäjänä voitaneen pitää sitä, että etnisyys on varsin vaikeasti vangittavissa yksiselitteisiksi kategorioiksi. Tutkimuksessani en käsittele kolttasaamelaisten etnisyyttä jonkinlaisena suljettuna systeeminä, vaan näen saamelaisuuden vuo-rovaikutussuhteessa toisten kulttuurien kanssa. Vaikka saamelaisten etnisyy-teen on vaikuttanut voimakkaasti valtaväestön läsnäolo, en ymmärrä tätä suh-detta niin, että saamelainen etnisyys olisi aina alisteisessa suhteessa valtakult-tuuriin. Saamelaisia ei siis pidä myöskään sosiaalipalveluissa nähdä vain vas-taanottavan kulttuurin edustajina.