Esiopetuksen fyysinen ympäristö

Vaikka tutkimuksessani oleellista on se, mitä lapset esiopetusympäristöistään kertovat, voidaan myös lasten esiopetusympäristöstään ottamien valokuvia tarkastelemalla muodostaa jonkinlainen ensivaikutelma siitä, millaisena lapset mahdollisesti esiopetusympäristönsä näkevät. Lapset

näyttävät kiinnittävän usein huomiota pieniin yksityiskohtiin ja suuri osa aineiston valokuvista on lähikuvia jostakin lapselle merkityksellisestä esineestä. Selvästi eniten lapset ottivat tällaisia kuvia leikkivälineistä, mutta myös liikuntaan ja kädentaitoihin liittyvä esineistö näkyy kuvissa usein.

Kädentaitojen osalta valokuvia löytyy sekä siihen liittyvistä välineistä, että valmiista tiloihin esille laitetuista taideteoksista ja askarteluista. Jonkin verran valokuvia otettiin myös muista yksittäisistä asioista, kuten kirjoista, peleistä sekä omista lokeroista ja kasvunkansioista.

Erilaisten esineiden lisäksi lapset ottivat valokuvia myös esiopetusympäristöstä ja sen tiloista laajemmin. Tähän liittyen selvästi eniten kuvissa näkyi paikkoja, joissa lapset kertoivat leikkivänsä.

Leikkipaikkoja näyttää esiopetusympäristöissä olevan niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Myös liikuntapaikat nousevat aineistossa esiin lapsille erityisen merkityksellisinä ympäristöinä. Näiden lisäksi kuvista löytyy muita lasten valitsemia tiloja ja paikkoja, kuten metsä, opettajien huone ja portaikko. Koulujen yhteydessä olevissa esiopetusyksiköissä kuvattiin jonkin verran myös muita saman pihapiirin koulurakennuksia. Kolmessa tapauksessa lapset eivät tienneet, saako kuvattavaan paikkaan kuvaushetkellä mennä, jolloin he kuvasivat siitä vain oven.

Seuraavaksi käsittelen aineiston fyysisen ympäristön elementtejä yksityiskohtaisemmin ja päästän lapsen oman äänen kuuluviin.

Tutkimusaineiston perusteella lapset pitävät leikkivälineitä ja -paikkoja ensisijaisena esiopetuksen fyysiseen ympäristöön kuuluvana asiana. Leikkiin liittyvät fyysisen ympäristön elementit korostuvat niin lasten ottamissa valokuvissa kuin heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa:

L4: Siellä on noita eläimiä. Ja yks juttu. Älä ihmettele vaik sä näät kirahvin naaman ja melkein jo delfiinin pyllyn (naurua) ja tiedäks sä mikä toi on? Se on käärme, leikkikäärme.

T: Miks sä ton oot halunnut ottaa?

L4: No kun mä tykkään. Siks kun siin on niks. Niillä leikitään.

Kuva 1: L4

Leikin lisäksi lapset selvästi arvostavat esiopetuksen fyysisessä ympäristössä sen tarjoamia liikuntamahdollisuuksia. Niiden suuri merkitys näkyi myös otetuissa valokuvissa, sillä aineistosta

löytyy 14 valokuvaa, jotka lapset yhdistävät ensisijaisesti liikuntaan liittyviksi. Kokonaisuudessaan samoin kuin leikki, myös liikkuminen näyttäytyy aineiston perusteella lapsille hyvin luontaisena ja mieluisana toimintamuotona, johon lapset liittävät paljon positiivisia muistoja ja merkityksiä.

T: Miks se on niin kiva?

L10:No ku siinä pystyy roikkumaan ja tekemään voltteja näissä tangoissa T: Aa noi tangot!

L10: Siel pystyy tasapainoilemaan siellä päällä, ja sitten toi tanko-osa menee alaspäin siitä pystyy liukua ja hypätä alas, se on siinä kivaa.

T: Eli onks tää niinku koko pihan kivoin juttu?

L10: Joo. Toi on seuraavaks kivoin, keinut.

Kuva 2: L10

Erilaisten liikuntavälineiden kuten suksien, jääkiekkomaalin, pallon, keinujen ja erilaisten kiipeilyvälineiden lisäksi lasten puheissa liikuntaan liittyvät myös esimerkiksi liikuntaleikeissä käytetyt rumpu ja radio sekä pehmolelut.

L5: Sitte radio on niin kiva salissa ku siitä voi ottaa, siitä saa rytmiä siinku liikutaan kaikkee tämmöstä kato ku tuol on sellanen radio sitte se on vaan kivaa ku siel on rytmiä.

Kuva 3: L5

Myös esiopetusympäristön liikuntapaikat tulevat aineistossa hyvin esille. Liikunta on esiopetusympäristössä lasten kertoman perusteella mahdollista muun muassa luistelukentällä ja pihassa, mutta liikuntapaikoista selvästi eniten lapset ottivat valokuvia ja kertoivat päiväkodin tai koulun liikuntasalista.

L10: Mä tykkään olla jumppasalissa kun siellä pystyy tekemään ambulanssihippaa.

T: Ambulanssihippaa?

L10: Joo se on kiva ja noissa pystyy kiipeilemään T: Aivan sielki on kiipeily taas.

L10: Ja siel pystyis pelaamaan säbää ja jalkapalloo.

Kuva 4: L10

Liikuntaan verrattava merkitys on myös esiopetusympäristön mahdollisuuksilla toteuttaa hienomotorista toimintaa, kuten piirtämistä ja askartelua. Askarteluun ja muuhun hienomotoriseen toimintaan liittyen lapset valokuvasivat niin esiopetusympäristöön esille laitettuja valmiita tuotoksia, kuin myös erilaisia kädentaitoihin liittyviä välineitä, kuten kyniä, hamahelmiä, hiekkatarjottimia (sormella piirtämiseen), ompelukorin ja maalaushyllyn. Hienomotorinen toiminta tulee aineistossa vähintään kerran mainituksi kymmenen lapsen kertomuksissa ja myös se näyttäytyy lapsille mieluisana toimintamuotona.

T: Niin siin oli kynä, miks?

L2: Siks koska mä tykkään tosi paljon piirtää.

T: Aha, mitä sä piirrät?

L2:Minecraftista. Sitten täs on hamahelmet, koska mä tykkään tehä hamahelmillä.

Kuva 5: L2

L5:…nää kolme kuuluu niinku yhteen, eli on kivaa askarrella.

T: Aha, eli täs on tämmönen askarteluhyllykkö ja sit joku alusta.

L5: Joo ja tos on meiän askartelemia lumiukkoja, mis on meiän omat nimet.

Kuva 6: L5

Muita aineistossa esiintyviä esiopetuksen fyysiseen ympäristöön liittyviä elementtejä ovat päivittäisiin rutiineihin, kuten ruokailuun, pukeutumiseen, käsien pesuun ja lepäämiseen liittyvät tilat, paikat ja asiat. Näistä käsien pesu ja pukeutuminen ovat asioita, joita esiopetusikäiset lapset ovat oppineet pitämään tärkeinä arjen perusrutiineina:

T: Aivan, peseeks kaikki aina kädet?

L5: Joo, silleen kunnolla, että eka huuhtelee sitte hieroo kaikkialle, ottaa saippuaa ja hieroo kaikkialle, sitten pestään taas ja sitte kuivataan ihan kunnolla.

T: Joo, päätätteks te aina itte millon te meette käsipesulle?

L5: No ei ku sillon ku tarvii, eli ulos mennessä tai sitte tota päivälevolle mennessä, ruoalle menossa

T: Aha, mistä noi voi tietää?

L5: Aamupalalle menossa, niinku siitä vaan tietää ku ne on tärkeitä asioita pestä kädet, kato ku se ruokailu se on niin tärkee.

L11: Se on tärkeetä kun laittaa hyvin päälle… Pitää laittaa fliissi aika hyvin päälle.

Esiopetuksen fyysisen ympäristön osalta myös ruokailutila ja lepohuone herättävät lapsissa ajatuksia. Ruokailuun lapset liittävät positiivisia ajatuksia, kun taas lepäämistä kohtaan esiintyvät näkemykset ovat lähes poikkeuksetta negatiivisia. Ainoastaan yksi lapsi kertoi pitävänsä erityisesti rauhallisista tekemisistä, kuten päivälevosta.

L9: Mä tykkään tosi paljon no tästä koulun ruoasta ni mä otin täst kuvan.

Kuva 7: L9

L2: Täällä lepohuoneessa on tylsintä öö ruoan jälkeen.

T: Ai, minkä takia?

L2: Koska me joudutaan olla siel tunti paikoillaan, maata patjalla.

T: Aha, siitä sä et tykkää vai?

L2: En.

T: Ai, miks?

L2: No siks koska siel on maailman tylsintä ja siel ei saa liikahtaa yhtään.

Kuva 8: L2