Tämä päihdearvio on tehty 15-vuotiaalle tytölle. Nimi, paikkakunnat ja ar-vioinnin toteutuksen ajankohta on muutettu.
PÄIHDEARVIO 15.10.–30.11.2012
Sannan päihdearviointi aloitettiin 15.10.2012. Päihdearvioinnin aikana Sannaa tavattiin kuusi kertaa päihteisiin liittyvien teemojen pohjalta.
Viimeinen tapaaminen toteutettiin 30.11.2012.
Tapaamiskertojen aikana käytiin läpi Sannan päihdehistoriaa, suhtautumista päihteisiin ja päihteidenkäytön vaikutuksia hänen elä-määnsä. Lisäksi tapaamisten aikana käytiin läpi Sannan
perhetilan-netta ja Sannan päihteidenkäytön vaikutuksia siihen. Apuna asioiden läpi käymisessä käytettiin AUDIT ja SADD lomaketta, JOPO-projektin päihdehaastattelu lomakkeita, nelikenttää sekä retkahdukseen liittyvää lomakkeistoa.
Päihteidenkäytön Sanna kertoi aloittaneensa 12–13-vuotiaana. San-nan ensimmäinen alkoholikokeilu on tapahtunut kaveripiirissä. Seu-raava alkoholinkäyttö kerta on tapahtunut noin puolen vuoden päästä ensimmäisestä kokeilusta. 13-vuotiaana Sanna on kertonut kokeilleen-sa kannabista sekä myöhemmin huumaavia lääkkeitä. Lääkkeitä, joi-ta Sanna kertonut käyttäneensä ovat olleet Lyrica, Tramal ja Stella.
Käyttökerrat ovat tapahtuneet Hyvinkäällä karkureissun aikana. Al-koholinkäyttö on lisääntynyt ennen sijoitusta perheen muuttaessa Ou-lusta Tornioon ja tuolloin alkoholinkäyttöä on ollut 1–2 kertaa viikossa.
Nuoren itsensä kertoman perusteella juominen on ollut humalahakuis-ta. Alkoholia Sanna on kertonut nauttineensa noin 9 olut pulloa (33cl) illan aikana. Runsaan alkoholinkäytön seurauksena Sannalla on ollut muistinmenetyksiä. Lisäksi alkoholin ja huumaavien lääkkeiden seka-käytön seurauksena Sannalla on ollut aistiharhoja. Alkoholinseka-käytön seurauksena Sanna on joutunut hyväksikäytetyksi sekä loukannut it-seään humalassa. Alkoholin hankinta on tapahtunut pääsääntöisesti aikuisen henkilön hakemana mutta sitä on hankittu myös varastamalla vanhemmilta. Huumaavia lääkkeitä ja kannabista Sanna on kertonut saaneensa kavereiltaan ja myös ostanut niitä heiltä. Sanna on myös kertonut, että olisi halunnut kokeilla suonensisäisiä huumeita. Kanna-biksen käyttö on ollut kokeilukäyttöä.
Tupakoinnin Sanna on aloittanut kertomansa mukaan 12–13-vuo-tiaana ja se on jatkunut säännöllisenä sijoitukseen asti. Komsiossa olon aikana Sanna on polttanut satunnaisesti. Nuuskaa ei kertomansa mu-kaan käytä. Sanna kertonut, että alkoholinkäyttö hänen ikäisellään on yleistä. Kertoi alkoholin ja muiden päihdyttävien aineiden käytön ole-van kuitenkin hänelle itselleen haitallista sekä osa syynä hänen sijoi-tukseensa. Päihteidenkäyttö on vaikuttanut Sannan itsensä ar vioimana myös hänen ja vanhempien välisiin suhteisiin. Hänen ja hänen kave-reidensa välisiin suhteisiin päihteidenkäyttö ei Sannan mukaan ole vaikuttanut. Sannan kertoman mukaan voidaan todeta hänellä olevan humalassa riskikäyttäytymistä. Tätä tukevat Sannan kertomat huma-lassa mopoilusta, halusta kokeilla suonensisäisiä huumeita, aikuisten henkilöiden seuraan hakeutuminen/joutuminen ja itsensä loukkaami-nen eri tilanteissa.
Päihteidenkäytön syiksi Sanna on kertonut, että päihtyneenä on hauskempaa. Muita syitä päihteidenkäytölleen Sanna ei ole tuonut esille keskustelujen aikana. Sannan kanssa on käyty läpi ”retkahduspäivän”
tunteita, ajatuksia ja hänen toimintaansa päivän aikana. Sanna pystyi tarkastelemaan omia tuntemuksiaan, sekä käytöstään päivän aikana hyvin. Hän osasi erottaa tiettyjä toiminta- ja käytösmalleja, jotka tois-tuvat näinä päivinä. Sanna pystyi myös luomaan erilaisia korvaavia toimintamalleja päiville, joina riski päihteidenkäytölle on suurin. Päih-teidenkäytöstään huolimatta Sanna on pystynyt hoitamaan arkiaska-reet, kuten koulunkäynnin ilman poissaoloja, pois lukien karkureissut.
Sanna on ollut sitoutunut päihdearviotyöskentelyyn ja tapaamisiin.
Tapaamisten aikana Sanna on ollut pääsääntöisesti yhteistyökykyinen ja vastannut hänelle asetettuihin kysymyksiin avoimesti. Päihdearvio tapaamisten aikana esille ei ole noussut aiheita, joista Sanna ei olisi ha-lunnut puhua. Sannan asenne ja aktiivisuus päihdetyötä ja tapaamisia kohtaan on ollut myönteinen. Päihdearviotyöskentelyn näkökulmasta Sannan alkoholinkäyttö, juomamäärät, huumaavien aineiden kokeilut ja vanhempien henkilöiden seura ovat riskitekijöitä ikätason mukaisen kehityksen kannalta. Lisäksi kokeilun halu uusia päihteitä kohtaan on suuri ja tämä nähdään riskinä myös tulevaisuudessa. Päihdearvion jatkoksi tehtävä päihdetyöskentely nähdään Sannalle tarpeellisena ja suositeltavana.
Pohdinta
Nuoren päihdetyön tapaamisen kesto arviointijaksolla on keskimäärin 45 –60 minuuttia ja tapaamisia on lopullisen toimintamallin mukaisesti vii-si kertaa viiden viikon aikana. Meillä ei ollut selkeää kävii-sitystä vii-siitä kuin-ka paljon työaikuin-kaa päihdearvion tekeminen vaatii. Todellisuudessa yhden päihde arvion tapaamisen kestoksi voi laskea molemmille päihdetyönteki-jöille liki kaksi tuntia, kun mukaan lasketaan tapaamisen valmistelu, purku ja raportointi. Pyrimme päihdearvioin ajallisen ja työntekijällekin henkisen kuormittavuuden vuoksi siihen, ettei useita päihdearvioita olisi päällekkäin vaan, että seuraava päihdearviointi aloitettaisiin vasta edellisen ollessa jo lopuillaan.
Nuoret ovat yksilöllisiä ja sen huomaa myös päihdearvion toteutukses-sa. Kaikkien nuorten kanssa käydään päihdearvion tapaamisilla läpi samat asiat ja samat kysymyslomakkeet, tästä huolimatta päihdearvion tapaami-set voivat poiketa paljon toisistaan. Muun muassa nuoren asenne sijoitusta, päihdetyötä ja päihdetyöntekijöitä kohtaan, sekä päihdetyön tapaamiseen varattu tila vaikuttavat päihdearvion kulkuun. Kokemuksemme mukaan päihdetyöskentely arviointijaksolla kannattaa aloittaa vasta nuoren kotiu-duttua Komsioon ja totuttua työskentelemään useiden vieraiden ihmisten kanssa. Nuori oppii luottamaan uusiin aikuisiin ympärillään ja
työskente-lyn aloitus on näin helpompaa ja tuloksellisempaa, saamme tuolloin nuo-relta rehellisempää tietoa päihteiden käytöstä. Tapaamisille varatulla tilalla on huomattu olevan suuri merkitys. Olemme pääsääntöisesti toteuttaneet päihdetyön tapaamiset Komsion pienessä neuvottelutilassa, joka on mie-lestämme soveltunut tähän työskentelyyn parhaiten. Pieni neuvottelutila on viihtyisä ja eikä siellä ole liikaa tilaa tai virikkeitä. Annoimme jokaisella tapaamisella nuoren ensimmäisenä meistä kolmesta valita itselleen mielui-sen istumapaikan, jo näin pienellä eleellä mielestämme annoimme nuorelle tunteen, että häntä kuunnellaan ja hän voi vaikuttaa asioihin.
Päihdearvion tapaamiset ovat haastavia sekä nuorelle että työntekijäl-le. Nuori joutuu aikuisen kanssa keskustellen pohtimaan omaa päihteiden käyttöään ja sen syitä sekä sen aiheuttamia etuja ja haittoja. Päihteiden käytöstä johtuvia haittoja voivat muun muassa olla vaikeudet sosiaalisis-sa suhteissosiaalisis-sa, useimmiten perheen keskuudessosiaalisis-sa, päihtyneenä aiheutetut tai aiheutuneet vahingot, mahdollinen seksuaalinen hyväksikäyttö, päihteiden käytön vaikutus taloudelliseen tilanteeseen, mahdolliset päihteiden hankin-nasta aiheutuneet velat, rikokset yms. Päihdetyön ohjaajalle on haasteellis-ta työstää näitä asioihaasteellis-ta nuoren kanssa.
On etuja toteuttaa päihdearvio parityönä. Työntekijät kuulevat ja huo-mioivat eri asioita eri tavoin. Tarkentavien pienten kysymysten esittämi-nen nuoren puhuessa viestittää nuorelle, että häntä kuunnellaan ja hänestä ollaan aidosti kiinnostuneita. Nuori on itse oman tilanteensa asiantuntija, vaikkei sitä hallitsisikaan. Hänen sanomisia, kokemuksia tai tuntemuksia ei vähätellä. Luottamuksellisen suhteen luominen on tärkeää päihdearvion toteutumisen kannalta.
Mielestämme olemme saaneet kehitettyä toimivan, yhtenevän ja luotet-tavan toimintamallin päihdearviolle Komsion arviointijaksolla. Pystymme tarvittaessa hyödyntämään toimintamallia myös yksikön muiden nuorten kanssa tehtävään päihdetyöhön. Aiempi kokemuksemme päihdetyöstä ja työstä lastensuojelussa näkyy toiminnassamme. Päivitetty tieto ja kiinnos-tus päihdetyötä kohtaan vaikuttaa osaltaan arvioinnin kulkuun ja nuorten kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Lähteet
Forsell, Martta & Virtanen, Ari & Jääskeläinen, Marke & Alho, Hannu & Partanen, Airi 2010: Huumetilanne Suomessa 2010. Yliopistopaino, Helsinki.
Havio, Marja-Liisa & Inkinen, Maria & Partanen, Airi, 2008. Päihdetyönhoitotyö.
Gummerus kirjapaino OY. Jyväskylä.
Komsion perehdytyskansio. Kriisi- ja arviointiyksikkö Komsio.
Lappalainen-Lehto, Riitta & Romu, Maija-Liisa & Taskinen, Mailis 2008. Haastee-na päihteet, Ammatillisen päihdetyön perusteita. WSOY. Oppimateriaalit OY, Helsinki.
Lastensuojelulaki 13.4.2007/417.
http://www.fi nlex.fi /fi /laki/ajantasa/2007/20070417. Viitattu 29.7.201
Niemelä, Solja 2009: Nuorten päihdeongelmien ehkäisy ja hoito. Teoksessa Tam-mi, Tuukka & Aalto, Mauri & Koski-Jännes, Anja: Irti päihdeongelmista. WS Bookwell Oy, Porvoo.
Niemelä, Solja 2010: Alkoholin vaikutukset nuoren elimistöön. Teoksessa Seppä, Kaija & Alho, Hannu & Kiianmaa, Kalervo. Alkoholiriippuvuus. Kariston Kirja-paino Oy. Hämeenlinna.
Niemelä, Solja 2010: Nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käytön yleisyys.
Teoksessa Seppä, Kaija & Alho, Hannu & Kiianmaa, Kalervo: Alkoholiriippu-vuus. Kariston Kirjapaino Oy. Hämeenlinna.
Niemelä, Solja 2010. Nuorten juomiskäyttäytyminen. Teoksessa Seppä, Kaija &
Alho, Hannu & Kiianmaa, Kalervo: Alkoholiriippuvuus. Kariston Kirjapaino Oy.
Hämeenlinna.
Päihdehuoltolaki 17.1.1986/41.
http://www.fi nlex.fi /fi /laki/ajantasa/1986/19860041. Viitattu 29.7.2012.
Päihdelinkki 2011. www.päihdelinkki.fi . Pikatieto. Kannabis. Osoitteessa: http://
www.paihdelinkki.fi /pikatieto/?c=Kannabis. Viitattu 9.9.2012 Päihdelinkki 2013. http://www.paihdelinkki.fi /testit. Viitattu 31.5.2013
Seppä, Kaija & Aalto, Mauri & Kiianmaa, Kalervo 2012. Huume- ja lääkeriippuvuu-det. Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi.
Soikkeli, Markku 6.4.2006. Huumeet ja laki. Mikä on huumausaine? http://www.
paihdelinkki.fi /pikatieto/huumeet-ja-laki. Viitattu 29.7.2012
Sosiaaliportti. Lastensuojelun käsikirja 4.3.2011. Lapsen kiireellinen sijoitus.
http://www.sosiaaliportti.fi /fi -FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/kiireel-linensijoitus/. Viitattu 29.7.2012
Sosiaaliportti. Nuorten päihdemittari ADSUME:
http://www.sosiaaliportti.fi /File/2b161d33-964f-4631-861b-29808ee1d70e/
NUORTEN+P%C3%84IHDEMITTARI_ADSUME_2011.pdf. Viitattu 31.5.2013 Tacke, Ulrich 2012: Nuorten päihteidenkäyttö. Therapia Fennica.fi .
http://thera-piafennica.fi /wiki/index.php?title=Nuorten_p%C3%A4ihteidenk%C3%A4ytt
%C3%B6. Viitattu 30.7.2012
10 Päihteiden puheeksi ottaminen ja yhteistyö sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa
Rovaniemellä
Maarit Ulkuniemi
Artikkeli kuvaa opiskelijoiden päihteiden puheeksiottoa ja päihdetyön yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan oppilaitokses-sa. Päihteiden käytön tunnistaminen on haasteellista mutta yhtä haasteellista voi olla oman huolen puheeksi ottaminen.
Opiskelijoiden monimutkaistuneet elämäntilanteet haastavat huolen puheeksi ottamiseen ja yhteiseen työskentelyyn huolen lievittämiseksi. Yhteistyö haastaa oppilaitoksia organisaa-tioina antamaan tilaa yhteiselle työskentelylle ja dialogisem-malle vuorovaikutukselle. Kirjoittajan näkökulma toisen as-teen päihdetyöhön on sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen kuraattorin rooli. Tavoitteena työssä on kokonaisvaltainen hyvinvointi, jossa tärkeää on sosiaalisten ongelmien tunnis-taminen ja niihin puuttuminen mahdollisimman varhain. Op-pilaitoksen oma päihdestrategia, yhteisesti sovittu toiminta-malli sekä toimivat yhteistyöverkostot ovat edellytys työn onnistumiselle.
Oppilaitoksen päihdetyön perusta on lainsäädännössä, osin opetussuun-nitelmiin ja oppilaitoksen järjestyssääntöön kirjattuna. Lainsäädännössä korostuu turvallisen ja terveellisen oppimisympäristön luominen sekä vel-vollisuus omaa terveyttä ja turvallisuutta uhkaavaan käyttäytymiseen puut-tumiseen. Oppilaitoksen velvollisuutena on huolen herätessä tuen ja oh-jauksen rakentaminen opiskelijalle. Kouluterveyskysely on nostanut esille nuoren elämän haasteita, joista erityisesti humalahakuinen juominen sekä huumekokeilut tuottavat huolta. Päihteiden puheeksi ottaminen ja varhai-nen puuttumivarhai-nen ovat haasteena oppilaitoksissa. Haasteeseen on pyritty vastaamaan kehittämällä välineitä varhaiseen puuttumiseen oppilaitoksen sisällä ja verkostotyötä vahvistamalla.
Rovaniemen koulutuskuntayhtymän kouluyhteisöjen päihdestrategia ja päihdetyön malli on laadittu vuonna 2002 moniammatillisen työ ryhmän toimesta. Päihdestrategian tavoitteena on päihdeongelmien ennalta-ehkäisy, opiskelijan päihdeongelman tunnistaminen ja siihen puuttuminen sekä hoitoonohjaus. Päihdestrategian juurruttaminen oppilaitoksessa osa-projektissa kehitettiin oppilashuolto- ja opetushenkilöstön käyttöön toimi-vaa menettelytapaohjeistoa päihdeongelmaisen nuoren kohtaamiseen ja hoitoonohjaukseen oppilaitoksessa. Tavoitteena oli henkilöstön ja opiske-lijoiden tietoisuuden vahvistaminen päihdestrategiasta sekä sitoutuminen päihteettömän oppimisympäristön luomiseen. (Kiistala toim. 2005, 17.) Moniammatillinen työryhmä on laatinut ehdotuksen Rovaniemen koulutus-kuntayhtymän päihdetyön malliksi ammatillisen peruskoulutuksen tiimin (APEKO) toimeksiannosta. Liitteenä 1–3 olevaa mallia ei ole virallisesti vahvistettu.
Toisella asteella opiskeleva nuori on monenlaisten haasteiden edessä.
Usealle opintojen aloittaminen merkitsee itsenäisen elämän alkua, koti ja lähiverkosto voivat olla kaukana ja omasta arjesta huolehtiminen on haas-teellista. Nuorimmillaan toisen asteen koulutuksen aloittava on 15-vuo tias ja oppilaitoksessa toimivien aikuisten tuki sekä aktiivinen yhteydenpito lähiverkostoon on tärkeää arjen hallinnan, oppilaitoksessa viihtymisen ja opintojen etenemisen varmistamiseksi. Nivelvaihe perusopetuksesta am-matillisiin opintoihin on suuri muutos. Kouluterveyskysely (2010) toi esille huolen toisella asteella opiskelevien nuorten terveystottumuksista: kaksi viidestä tupakoi päivittäin, vähän useampi joi itsensä humalaan vähintään kerran kuukaudessa ja joka viides oli kokeillut laittomia huumeita ainakin kerran (Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000-luvulla 2010, 42).
Nuorten haasteisiin vastaaminen on haastanut oppilaitoksia hyvien yhteistyökäytäntöjen luomiseen sekä oppilaitoksen sisällä että verkosto-yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Oppilaitoksilla on merkittävä roo-li ehkäisevässä päihdetyössä, koska ikäluokat ovat helposti saavutettavissa.
Terveys- ja laillisuuskasvatus sekä päihdetietous ovat tärkeä osa ennalta-ehkäisevää työtä. Oppilaitoksen opettajat, opiskelijat ja sidosryhmät tar-vitsevat tietoa oppilaitoksen päihdetyömallista. Päihdetyömallin toiminta-ohjeistus rohkaisee henkilöstöä toimintaan huolen herätessä päihteiden käytöstä ja vahvistaa tunnetta, ettei kukaan jää huolen kanssa yksin.
Päihteiden käytön tunnistaminen on haasteellista mutta yhtä haasteel-lista voi olla oman huolen puheeksi ottaminen. Oppilaitoksen työskentely on pitkään perustunut erikoistuneeseen asiantuntijuuteen, jossa opettajan tehtävänä on opettaa. Huolen herätessä opiskelija ohjataan eteenpäin. Jos-kus voi käydä niin, että huoli herää mutta mitään ei tehdä. Opiskelijoiden monimutkaistuneet elämäntilanteet haastavat huolen puheeksi ottamiseen ja yhteiseen työskentelyyn huolen lievittämiseksi. Yhteistyö haastaa oppi-laitoksia organisaatioina antamaan tilaa yhteiselle työskentelylle ja
dialogi-Näkökulmani toisen asteen päihdetyöhön on sosiaali- ja terveysalan oppi laitoksen kuraattorin roolista. Kuraattorin toimii sosiaalityön asian-tuntijana kasvatus- ja opetustyön tukena ollen osa oppilaitoksen kokonai-suutta. Tavoitteena työssä on kokonaisvaltainen opiskelijahyvinvointi, jos-sa tärkeää on sosiaalisten ongelmien tunnistaminen ja niihin puuttuminen mahdollisimman varhain. Työtä tehdään yksilöiden, työyhteisön ja verkos-tojen kanssa. Sosiaali- ja terveysalalla on omia erityispiirteitä niin hakeutu-misen kuin opiskeluun soveltumattomuuden osalta (ns. sora-ammatit), ja se voi tuoda haasteita päihdeongelmiin ratkaisuja etsittäessä. Kuraattorin työtä on kuvattu ristiriitaiseksi ja tarpeen olevan suurempi kuin siihen ase-tetut resurssit. Yhteiskuntatieteellisen näkökulman tuominen ja eri sidos-ryhmien kanssa tehtävä yhteistyö ovat kuraattorin tehtävinä. Kuraattori on osa opiskelijahuoltoa ja tavoitteena on aina ollut opintojen etenemisen tur-vaaminen, ja valmistuminen ammattiin.