LAIN VAIKUTUKSET ERITYISHUOLLON
YMPÄRISTÖÖN JA OLOSUHTEISIIN
Lakimuutos vaikutti erityishuollon ympäristöön ja olosuhteisiin tuomalla muutoksia niin eri-tyishuollon yksiköiden työmenetelmiin kuin toimintatapoihinkin. Seuravaksi käyn läpi laki-muutoksen vaikutuksia ympäristöön ja olosuhteisiin avaamalla analyysissä muodostuneita ylä- ja alakategorioita.
Lakiuudistuksen alussa laki koettiin välillä epäselväksi ja jopa vaikeaselkoiseksi. Kehitysvam-malain uudistetut säädökset ovat vaikeaselkoisia ja voivat aiheuttaa lain tulkintaongelmia (Räty 2017, 3). Erilaisissa lakimuutoksiin liittyvissä koulutuksissa saatu tieto oli välillä ristiriitaista ja lakia sovellettiin hieman eri tavalla eri paikoissa. Vastauksista nousi esiin, että tämä aiheutti varsinkin alussa hieman epäselvyyttä ja epävarmuutta toteutettiinko lakia oikein. Lakia on myöhemmin korjattu ja näitä epäselviä kohtia on pyritty selventämään. Seuraavassa ohjaaja kertoo lakimuutoksen alussa kohdatuista haasteista:
”Lain soveltamisesta on myös tullut tietoa viranomaistahoilta ja erilaisista koulutuksista laki-muutoksen voimaanastumisen jälkeen ja välillä se tieto on ollut ristiriitaista ja vaihtelevaa;
esimerkiksi sängynlaidoista on tullut monenlaista soveltamistietoa”. (O9)
Johdon ryhmäkeskustelussa nousi esiin, että lain tullessa voimaan organisaatio oli tehnyt työn-tekijöille itsemääräämisoikeusohjeistuksen. Ohjeistuksessa kerrotaan lakimuutoksesta ja sen vaikutuksista asiakkaan itsemääräämisoikeuteen ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön. Ohjeistus toimii työvälineenä arjessa niin johdolle kuin myös muulle henkilöstölle. Ohjeistuksen avulla on pystytty välttämään lain väärää tulkitsemista, koska ohjeistus antaa selvät raamit työnteolle.
Ohjeistusta on päivitetty, jos lakiin on tullut muutoksia tai lain soveltamisessa on muuten ollut epäselvyyksiä. Myös henkilöstön vastauksissa itsemääräämisoikeusohjeistus nostettiin esiin ja se koettiin hyvänä työvälineenä käytännön työssä. Seuraavassa ryhmäkeskusteluun osallistunut lähijohtaja kertoo itsemääräämisoikeusohjeistuksesta:
”Se on tosi hyvä ohje, työväline sinne käytäntöön. Ja monessa muussa organisaatiossa on pu-huttu, että sellasta tarvittais. Oon voinut hyvin tyytyväisenä lukea sitä ohjetta ja se on kyllä oikeesti ollut tosi hyvä”. (LJ4)
Lakiuudistuksen myötä organisaatioissa alettiin tiedottamaan lakiuudistuksesta ja koulutta-maan henkilöstöä jo ennen kuin laki astui voikoulutta-maan. Jotta työntekijät osaavat toimia lain salli-missa rajoissa, on niin johtoa kuin henkilöstöä tullut kouluttaa lakimuutokseen (Kehitysvam-malaki:42a). Itsemääräämiseen liittyvät koulutukset nousivat esiin niin työntekijöiden kuin
myös johdon vastauksissa. Lakimuutos vaikutti organisaation koulutussuunnitelmiin, koska la-kimuutokseen liittyvää osaamista täytyi hankkia koulutusten kautta ennen lain voimaan astu-mista. Seuraavassa ohjaaja kuvaa itsemääräämisen liittyvää tiedotusta ja koulutusta:
"Koulutusta imo-asiasta. Otettava huomioon asiakasta koskevissa asioissa, tarkemmin perus-tella asioita. Vaikka minusta aina on kyllä toimittu näin. Mutta nyt on lakiin täytynyt tutustua tarkemmin. Kokouksissa käyty lakia läpi". (O8)
Lakiuudistuksen tuomia muutoksia alettiin käymään läpi niin henkilöstön kuin myöhemmin myös asiakkaiden ja heidän läheistensä kanssa. Erityishuollon yksiköiden tuli muutosten seu-rauksena arvioida omia toimintatapoja ja muuttaa niitä, jotta laki toteutuisi. Vastauksissa nousi esiin, että vanhoja toimintatapoja alettiin tarkastelemaan ja lainvastaisia toimintoja muutta-maan. Seuraavassa ohjaaja kertoo lain vaikutuksista arkeen:
”Arkea ja työkäytäntöjä pohdittiin konkretian tasolla lakimuutoksen myötä, mitä muutoksia se vaatii meidän työskentelyssä. Rajoitustoimenpiteiden kirjaamisen opettelua lain mukaan, pää-tökset tarvittavista rajoitustoimenpiteistä ja niiden seuranta”. (O9)
Toimintatapojen tarkastelu johti uusien toimintamallien ja työtapojen luomiseen. Laki velvoit-taa, että asiakkaalle on kirjattava palvelusuunnitelmaan yksilölliset toimenpiteet, joiden tarkoi-tuksena on edistää asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumista arjessa (Kehitysvamma-laki:42). Tutkitun organisaation asiakkaille alettiin tekemään suunnitelmia yhdessä asiakkaan kanssa, joihin yhdessä mietittiin keinoja, jotka tukevat asiakkaan itsemääräämisoikeuden to-teutumista. Vastauksien mukaan nämä suunnitelmat ovat asiakaslähtöisiä ja asiakas on itse ol-lut tätä suunnitelmaa tekemässä. Näiden suunnitelmien tekemisen koettiin parantaneen asiak-kaan itsemääräämisoikeutta. Osassa vastauksissa nousi esiin, että lakimuutos vaikeuttaa työn-tekoa ja teetättää ohjaajilla enemmän töitä. Lisäksi lakimuutos herätti paljon keskustelua työ-yhteisössä ja vastauksien perusteella herättää edelleen. Seuraavassa ohjaaja ja lähijohtaja poh-tivat lain vaikutuksia työkäytäntöihin:
”Se vaikutti työkäytäntöihin niitä muuttavasti, eikä muutos mennyt aina hyvään suuntaan. Tai ainakin se aiheutti paljon hämmennystä sekä asukkaissa että ohjaajissa”. (O10)
"Ja kyllähän siinä on selkeitä työtapoja ja toimintamalleja tullut uusia. Ihan että ajatellaan vaikka kauppareissusta, että se kun on ymmärretty purkaa niitä karkkipäiviä tai ihan asioita ajatellaan toisella tapaa ja ne tavallaan ovat niitä konkreettisia järjestelyjä siellä". (LJ6) Lakiuudistuksen koettiin tuovan työkäytäntöihin myös enemmän luovuutta. Asiakkaita on otettu entistä enemmän mukaan yksiköiden arjen ja myös toiminnan suunnitteluun. Näin asi-akkaat on saatu entistä enemmän osallisiksi erityishuollon yksiköiden toimintaan. Johdon vas-tauksissa tuli ilmi, että lakimuutos on tuonut rentoutta myös työntekijöille, koska laki on anta-nut raamit, minkä rajoissa työtä tehdään. Työntekijät ovat nyt asiakkaiden rinnallakulkijoita ja näin myös itsemääräämisoikeuden mahdollistajia.
Lakiuudistus vaikutti vahvasti asiakkaiden rajoittamiseen. Uudistetussa laissa määritellään tar-kasti eri rajoitustoimenpiteet ja milloin niiden käyttäminen on sallittua. Lain vaikutukset asi-akkaiden rajoittamiseen näkyi erityisesti henkilöstön kyselyssä, koska kaikissa vastauksissa rajoitustoimenpiteet tuotiin jollain lailla esille. Lain tavoitteena on vähentää rajoitustoimenpi-teiden käyttöä erityishuollon yksiköissä (Kehitysvammalaki:42 d–e). Lakiuudistus toi enem-män pohdintaa ja työtä rajoitustoimenpiteisiin liittyen. Vastauksissa on selvästi nähtävissä asi-akkaiden rajoittamisen väheneminen lakiuudistuksen jälkeen. Yksiköiden toimintatapoja alet-tiin miettiä ja erityisesti rajoitustoimenpiteitä aletalet-tiin kriittisesti pohtimaan. Useissa vastauk-sissa tuli selvästi esille, että yksiköistä löytyi rajoittavia käytäntöjä, joita ennen lakiuudistusta ei ollut edes mielletty rajoittamiseksi. Esimeriksi pyörätuolien turvavöiden kiinnilaittamista ei pidetty ennen lakiuudistusta rajoitustoimenpiteinä. Seuraavassa ohjaaja kertoo mitä muutoksia lakimuutos toi työkäytäntöihin:
"Rajoitustoimenpiteiden miettiminen. Löytyi asioita, joita ei ennen pidetty rajoitustoimenpi-teenä". (O1)
Työntekijöiden vastauksista kävi ilmi, että ennen lakiuudistusta, asiakkaiden herkkuja tai muita tavaroita oli pystytty ottamaan pois tai säilyttämään lukkojen takana. Nyt asiakkaalla on oikeus säilyttää omat herkkunsa itsellään ja syödä ne, milloin haluaa. Useissa yksiköissä asukkailla oli ennen omissa huoneissa esimerkiksi vaatekaappeja, jotka olivat lukossa. Lakiuudistuksen jälkeen nämä lukkokaapit aukaistiin. Johdon keskustelussa tuli esiin, että lukkokaappien au-kaisusta oli ollut monella ennakko-oletuksia, kuten mitä tapahtuisi, jos lukot aukaistaisiin. Seu-raavassa esimies kuvaa lukkokaappien aukaisuun liittyviä oletuksia:
”Oon huomannut, että on ollut just niitä oletuksia. Että nyt jos tehdäänkin näin, että aukaistaan lukko, niin asiakas tekeekin jotain kauheeta ja sitten kun on kokeiltu, niin eipä tapahdukaan välttämättä mitään. Että sitten semmosia on ollut sitten hyvä huomata”. (LJ4)
Rajoittamistoimenpiteisiin tulee hakea luvat esimerkiksi erityisneuvolan lääkäriltä ja rajoitus-toimenpiteet tulee myös kirjata tarkemmin kuin ennen. Sekä johdon, että työntekijöiden vas-tauksissa kirjaaminen nousi esiin vahvasti. Laki velvoitti kirjaamaan rajoitustoimenpiteet tar-kemmin, mikä näkyi varsinkin ohjaajien työskentelyssä kirjaamisen lisääntymisenä. Kirjaami-nen koettiin useissa vastauksissa työlääksi ja aikaa vieväksi. Seuraavassa lähijohtaja kertoo kirjaamisen lisääntymisestä lakiuudistuksen jälkeen:
”Kirjaaminen on se suuri asia mikä se työntekijöiden keskuudesta nousi. Miten se vaikutti työntekijöiden työkäytäntöihin. Sitä kirjaamista tuli enemmän ja se oli tarkempaa ja se koettiin aika raskaana silloin alussa”. (LJ3)
Asiakkaalla ollessa käytössä rajoittavia asusteita tai välineitä, niiden käyttäminen kirjataan asi-akkaan asiakastietoihin. Näitä rajoittavia asusteita tai välineitä ovat esimerkiksi pyörätuolin vyö ja sängynlaita. Jos asiakas pystyy antamaan luvan näille rajoittaville toimenpiteille, kirjaa-mista ei tarvita joka päivä. Jos taas asiakas ei tähän kykene, on nämä kirjaukset tehtävä aina kun näitä rajoittavia toimenpiteitä tehdään. Tämä asia koettiin jopa turhauttavaksi, koska työn-tekijät kokivat, että esimerkiksi sängynlaidan laittamisessa kyse on asiakkaan turvallisuudesta, ei niinkään rajoittamisesta. Seuraavassa ohjaaja kertoo haasteista, joita nousi kirjaamisen li-sääntymisen myötä:
”Rajoitustoimenpiteiden kirjaaminen esimerkiksi päivittäin toistuvissa lähinnä turvallisuuteen liittyvissä toimenpiteissä, esimerkiksi sängynlaidat ja pyörätuolien turvavyöt. Niiden kirjaami-nen ja päätöstenteko on tuntunut välillä turhauttavalta, koska useimmissa tapauksissa kyse on puhtaasti turvallisuudesta kuin niinkään rajoittamisesta”. (O9)
Johdon ryhmäkeskustelussa tuli ilmi, että laki toi uutena käytäntönä moniammatillisen arvioin-nin rajoitustoimenpiteisiin. Tämä tarkoittaa, että asiakkaan rajoitustoimenpidearvioinnissa tu-lisi olla mukana moniammatillinen työryhmä, joka koostuu esimerkiksi lääkäristä, psykolo-gista, sosiaalityöntekijästä ja erityishuollon yksikön työntekijästä. Moniammatillista arviointi ei juuri tullut esiin työntekijöiden vastauksissa. Tämä voi kertoa siitä, ettei tämä
moniammatil-linen arviointi ole vielä aktiivisessa käytössä. Yhdessä vastauksessa kuitenkin oli kerrottu mo-niammatillisen arvioinnin näkyvän arjessa. Ohjaaja painottaa, ettei näitä moniammatillisia pa-lavereita ollut heti lakimuutoksen jälkeen, vaan palaverit ovat yleistyneet nyt myöhemmin.
Johdon haastattelussa tuotiin esiin, että moniammatillinen arviointi on ollut haasteellista, koska esimerkiksi psykologeja ei välttämättä ole kunnissa. Johdon keskustelussa tuotiin myös esiin, että rajoitustoimenpidepäätöksiä tulisi arvioida puolen vuoden välein, mutta tällä hetkellä tämä ei aina täysin toteudu, vaan tehdyt rajoitustoimenpiteet saatetaan lähettää asiakirjalla erityis-neuvolan asiakkaan omalle työntekijälle. Lakimuutoksen jälkeen kunnan palveluohjaaja on kysynyt asiakkaalta itseltään, miten asiakkaan itsemääräämisoikeus toteutuu arjessa ja miten se näkyy asiakkaan elämässä. Erityisesti asiakkailta, joilla on henkilökohtainen avustaja tössä, kysytään tarkkaan, päättääkö asiakas itse asioistaan. Vastauksien mukaan tällaista käy-täntöä ei aikaisemmin ollut käytössä ja tämä lakimuutoksen tuoma käytäntö koettiin hyvänä.
Lakiuudistus toi erityishuollon yksiköihin työmenetelmäksi tuetun päätöksenteon. Tuetussa päätöksenteossa asiakasta tuetaan omiin valintoihin (Vammaispalveluiden käsikirja 2015).
Vastauksissa tämä näkyi siinä, että tuki ja huomio kohdistetaan asiakkaiden omaan päätöksen-tekoon. Asiakkaalle on annettava aikaa ja huomiota päätöksenteossa. Itsemäärääminen vaatii myös harjoittelua, joten asiakasta on tärkeä ohjata ja tukea niin päätöksenteon harjoittelussa kuin lopulta itse päätöksenteossa. Erityisesti työntekijöiden vastauksissa korostui ohjauksen merkitys asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumisessa. Asiakasta tulee tarvittaessa ohjata ja auttaa valintojen tekemisessä, mutta ei päättää tai tehdä heidän puolesta. Osassa ohjaajien vastauksissa tuotiin esiin, ettei arjessa välttämättä ole tarpeeksi aikaa asiakkaan ohjaamiseen ja tämä koettiin välillä asiakkaan itsemääräämisoikeutta heikentävänä tekijänä. Lakimuutos vah-visti vastauksien mukaan asiakaslähtöisyyttä, joka näkyy vastauksien mukaan siinä, että asia-kas on noussut keskiöön. Työn tekeminen on muuttunut enemmän asiaasia-kaslähtöisemmäksi. Joh-don vastauksissa korostui, että lakiuudistuksen jälkeen valmiiden materiaalien ja työkalujen käyttäminen vahvistui sekä lisääntyi. Nämä valmiit työkalut on kehitetty juuri asiakkaan itse-määräämisen tukemiseen.
Useissa vastauksissa tuotiin esiin läheisyhteistyön tiivistyminen ja lisääntyminen. Lakimuu-toksesta tuli tiedottaa läheisiä ja lakimuutos herätti paljon heissä myös kysymyksiä, joihin niin organisaation johto kuin työntekijät vastasivat. Läheisillä oli alussa myös huolta ja epätietoi-suutta siitä, mihin lakimuutos johtaa ja voiko se vaarantaa jopa asiakkaan turvallisuuden. Seu-raavassa sekä ohjaaja että lähijohtaja kuvaavat läheisyhteistyötä:
"Läheisten kanssa on käyty keskustelua asiakkaan omien valintojen tukemisesta ja siitä mitä asioita ei voida ilman lupaa rajoittaa". O18
"Tämä sama turvavyö ja sängynlaita keskustelu läheisten kanssa. Sammaa keskustelua käy-dään myös heidän kanssa. Ainakin meillä. Hyö kokkee sen, että ilmanmuuta pitää sängynlaidat nostaa ylös ja pitää turvavyö laittaa kiinni". LJ7
Välillä koettiin ristiriitaa läheisten mielipiteiden ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden välillä.
Kaikki läheiset eivät välttämättä heti sisäistäneet, että itsemääräämisoikeutta koskeva lakimuu-tos koski myös heitä. Myös läheisten on kunnioitettava lapsensa itsemääräämisoikeutta. Työn-tekijät kokivat välillä olevansa asiakkaan ja läheisen välissä itsemääräämisoikeuteen liittyvissä asioissa. Näissä tilanteissa työntekijät pyrkivät tukemaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja keskustelemaan asiakkaan omista toiveista läheisen kanssa. Läheiset ovat tarvinneet paljon oh-jausta ja keskustelua asian kanssa ja vastauksissa nousee esiin, että läheiset tarvitsisivat enem-män koulutusta itsemääräämisoikeuteen liittyen:
"Välillä on aika iso ristiriita sen asukkaan imoon ja läheisen mielipiteen kanssa. Se joskus arjessa tuntuu, että siinä on vähän tehtävää sitten". LJ4
"Yleisellä tasolla tuntuu, että se ymmärrys imosta on, mut sitten kun se tuleekin oman lapsen kohalle, niin sitten ajatukset häviää". LJ4
Vastauksissa nousi esiin, että välillä läheisten kanssa on jouduttu pitämään ylimääräisiä pala-vereita ja neuvottelemaan asioista. Ohjaajien vastauksissa nousi esiin erityishuollon yksiköissä olevan välillä miellyttämisen kulttuuri. Tällä tarkoitetaan, että esimerkiksi läheisten ja asiak-kaan kanssa yritetään löytää kompromissi, joka miellyttäisi mahdollisimman paljon kaikkia osapuolia. Tässä on kuitenkin vaarana, että asiakkaan itsemääräämisoikeus ei täysin toteudu.
Vastauksissa nousi myös esiin, että välillä pyritään liikaa miellyttämään maksavaa tahoa, kuten kuntaa tai läheisiäkin. Sosiaali -ja terveydenhuollon uudistuksen (SOTE) myötä tulevaisuu-dessa on mahdollista, että asiakkaat ostavat asumispalveluita palvelusetelin kautta. Ohjaajien vastauksissa pohdittiin, tuleeko tämä miellyttämisen kulttuuri siitä, että läheiset halutaan pitää tyytyväisenä, jotta jatkossa asiakkaat ja heidän läheiset ostaisivat palvelua myös palvelusete-leiden tultua. Toisaalta palvelusetepalvelusete-leiden mahdollinen tulemisen koettiin parantavan asiakkaan itsemääräämisoikeutta, koska tällöin asiakas voi itse paremmin vaikuttaa siihen missä hän
asuu. Varsinkin työntekijöiden vastauksissa nousi huoli siitä, että jos asiakkaalla ei ole toimi-vaa kommunikaatiomuotoa, päättääkö silloin läheinen palvelusetelin kautta missä asiakas asuu.
Tällöin toimivan läheisyhteistyön merkitys korostuu erityishuollon yksiköissä. Myös erityis-huollon kilpailuttaminen kunnan taholta koettiin alentavan asiakkaiden itsemääräämisoikeutta.
Seuraavassa ohjaaja pohtii taloudellisten tekijöiden vaikutusta asiakkaan itsemääräämisoikeu-teen ja asumiseen:
“Rahahan se on joka ratkaisee näissä sijoituksissa. Mitä itsemääräämisoikeutta se on, kun raha ratkaisee? Ja joka vuos kilpailutetaan. Kilpailutuskin rajaa itsemääräämistä.” O23 Itsemääräämisoikeus ei vastauksien perusteella täysin toteudu esimerkiksi asiakkaiden työpai-kan tai päivätoiminnan valinnan työpai-kannalta. Työpaikkoja on rajoitetusti ja osa ohjaajista koki, että asiakkaat menevät töihin tai päivätoimintaan minnekä on mahdollista, koska paikkoja on hyvin rajoitetusti. Lisäksi asiakas ei välttämättä voi itse päättää kuinka usein hän käy esimer-kiksi toimintakeskuksella päivätoiminnassa, vaan hän käy siellä sen verran kuin se on resurs-seiltaan toiminnan järjestäjälle mahdollista. Vastauksissa kuitenkin painotettiin, että asiakkai-den toiveet pyritään ottamaan mahdollisimman monipuolisesti huomioon ja asiakkaiasiakkai-den toi-veita pyritään toteuttamaan, mutta aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Vastauksien perus-teella päivätoiminta on lakimuutoksen jälkeen muuttunut enemmän asiakkaiden toiveiden mu-kaiseksi.
Johdon haastattelussa nousi vahvasti esiin johdon vastuu lain toteutumisen valvomisessa. Lä-hijohtajilla on velvollisuus valvoa, että laki toteutuu erityishuollon yksikössä. Ohjaajat kokivat tärkeäksi lähijohtajan tuen ja esimerkin itsemääräämisoikeuden toteutumisessa palvelukodissa.
Lähijohtajan toiminta ja oma kanta itsemääräämisoikeuteen koettiin vaikuttavan itsemäärää-misoikeuden toteutumiseen palvelukodilla. Tärkeäksi koettiin, että lähijohtaja puuttuu rohke-asti toimintaan, joka ei tue asiakkaiden itsemääräämistä. Lähijohtajan kannustava asenne ja toiminta koettiin auttavan henkilöstöä keskustelemaan ja arvioimaan omaa toimintaa päivittäi-sissä tilanteissa. Työyhteisön keskusteleva ilmapiiri koettiin tärkeäksi. Työyhteisössä keskus-teltiin, miten asiat tehdään ja tehdäänkö ne asiakkaan itsemääräämisoikeutta tukevalla tavalla.
Tärkeäksi koettiin, että työyhteisössä sallitaan työntekijöiltä erilaisia toimintatapoja, kunhan nämä toimintatavat tukevat itsemääräämisoikeutta. Mitä vahvempi ammatillinen identiteetti työntekijällä on, sitä rohkeammin hän uskaltaa tukea asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteu-tumista. Työntekijän on opittava löytämään asiakkaan kanssa yhdessä keinot, joiden avulla
asiakas voi vielä enemmän vaikuttaa, osallistua ja päättää asioistaan. Ohjaajan vahvan amma-tillisen itsetunnon ja lähijohtajan vahvan tuen koettiin helpottavan ja auttavan asiakkaiden it-semääräämistä tukevan ja mahdollistavan työn tekemisessä.
6.2. Kehitysvammaisen henkilön valta ja vapaus
Vallalla ja vapaudella on suuri merkitys asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen kan-nalta. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen edellyttää valtaa, koska itsemääräävän henkilön on pystyttävä vaikuttamaan ulkoisiin tekijöihin, niin ettei nämä ulkoiset tekijät estä hänen itse-määräämistään. Asiakkaalla on vapautta silloin, kuin hän voi vapaasti toimia ja siihen ei ole ulkoista estettä. (Pietarinen 1994, 23-25.) Kehitysvammalain lakimuutos vaikutti vahvasti ke-hitysvammaisen henkilön valtaan ja vapauteen. Tässä luvussa tarkastelen, miten lakimuutos vaikutti erityishuollossa olevan henkilön valtaan ja lisääntyikö kehitysvammaisen henkilön va-paus lakimuutoksen jälkeen. Seuraavassa kuviossa (KUVIO 5) esittelen lakimuutoksen vaiku-tukset asiakkaan valtaan ja vapauteen.
KUVIO 5. Lakimuutoksen vaikutukset asiakkaan valtaan ja vapauteen