Erikoissairaanhoitolaki

ylittää enintään kolmella kuukaudella eli viimeistään kuudessa kuukaudessa tulisi poti-laan päästä hoitoon siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Perusterveydenhuollon yhteydessä toteutetulla erikoissairaanhoidolla tarkoite-taan muun muassa aluesairaalan erikoissai-raanhoitoa, joka on yhdistetty toiminnallisek-si kokonaisuudektoiminnallisek-si perusterveydenhuollon kanssa sekä eräiden kaupunkien erikoislääkä-rijohtoista sairaala- ja poliklinikkatoimintaa.

Kolmen kuukauden ylitys olisi mahdollista, jos lääketieteellisestä, hoidollisista tai muista vastaavista perustelluista syistä hoidon anta-mista voidaan lykätä potilaan terveydentilan vaarantumatta. Muu syy voisi olla esimerkik-si potilaan toivomusten mukaisesti, yhteis-ymmärryksessä hänen kanssaan hoitoon pää-syn ajankohdasta sopiminen yli eni m-mäisaikojen.

Hoitoon pääsyn enimmäisajoilla turvattai-siin sairauksien hoito. Erilaisten todistusten saaminen ei sen sijaan sisältyisi näihin enimmäisaikoina annettaviin palveluihin.

Terveysneuvontaa kuitenkin voisi sisältyä käytännössä kaikkeen potilastyöhön jossakin muodossa kansanterveyslain mukaisesti.

Tavoitteena olisi, että hoito järjestettäisiin enintään kolmessa kuukaudessa. Hoitoa jär-jestettäessä otettaisiin huomioon henkilön senhetkinen terveydentila ja todennäköinen taudinkulku. Hoitoaikaa valittaessa pyritään ottamaan huomioon myös potilaan oma toi-vomus hoidon aloittamisajasta sekä hänen henkilökohtaiset olosuhteensa kuten työky-vyn palautuminen sekä perheeseen ja sosiaa-liseen tilanteeseen liittyvät asiat. Viimeistään kuitenkin hoito olisi järjestettävä kuudessa kuukaudessa.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos hoitoa ei voida antaa näissä enimmäisajoissa, terveys-keskuksen olisi järjestettävä hoito hankki-malla se muilta palveluntuottajilta potilaalle aiheutuvan asiakasmaksun muuttumatta.

Kansanterveyslain 21 §:n mukaan kansanter-veyslain mukaisista palveluista voidaan periä maksuja siten kuin asiakasmaksulaissa sääde-tään.

STVOL:n 4 §:n mukaan kunta voi järjestää palvelut hoitamalla toiminnan itse, sopimuk-sin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa, olemalla jäsenenä kuntayhtymässä tai hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta

kun-nalta, kuntayhtymältä taikka yksityiseltä pal-velujen tuottajalta. Kunnan tulisi sopia etukä-teen siitä, miten hoito järjestetään eni m-mäisaikojen ylittyessä.

Hoito olisi järjestettävä enimmäisaikoja ylittämättä. On kuitenkin mahdollista, että kunnasta riippumattomista tekijöistä johtuen, esimerkiksi lakko tai laaja epidemia, tähän ei aina täysin päästä, mutta normaalissa tilan-teessa toiminta tulisi järjestää tämän periaat-teen mukaisesti.

Ehdotetun 4 momentin mukaan terveyden-huollon toimintayksikön tulisi julkaista tiedot odotusajoista. Viranomaisten toiminnan kisuudesta annetun lain, jäljempänä jul-kisuuslaki, (621/1999) kokonaisuudistus tuli voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999. Jul-kisuuslain 20 §:ään otettiin säännökset viran-omaisen velvollisuudesta tuottaa ja jakaa tie-toa. Viranomaisen on edistettävä toimintansa avoimuutta ja tässä tarkoituksessa tarvittaes-sa laadittava tilastoja ja tietoaineistoja palve-luistaan. Viranomaisen on tiedotettava toi-minnastaan ja palveluistaan toimialaansa liit-tyvissä asioissa. Säännökset koskevat myös yksityistä palveluntuottajaa, kun se hoitaa julkista tehtävää. Ehdotettu 4 momentti on sopusoinnussa julkisuuslain säännösten kans-sa.

49 §. Säännökseen tulisi valtuutus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkemmat sään-nökset tutkimukseen ja hoitoon pääsyn peri-aatteista sekä odotusaikojen julkaisemisesta.

Asetuksessa voisi olla säännöksiä menette-lystä ja seurantajärjestelmään annettavista tiedoista hoitoon pääsystä, hoitojonoista ja jonotusajoista sekä toteutetuista hoidoista.

Muutoin säännös pysyisi ennallaan.

rajoit-taa perustuslain yhdenvertaisuussäännös (6

§). Terveyspalveluja on annettava siten, ettei ihmisiä ilman lääketieteellisesti perusteltua syytä aseteta eri asemaan muun muassa hei-dän ikäns ä, terveydentilansa tai vammaisuu-tensa perusteella. Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että toiminnasta vastaava taho jär-jestäisi toiminnan siten, että kaikilla henki-löillä, jotka kuuluvat toimijan vastuupiiriin, tulisi olla mahdollisuus saada palveluja yhtä-läisin perustein. Yhdenvertaisuusperiaate merkitsee sitä, että sen mukaisesti pitäisi toimia myös ajallisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että hoito tulisi järjestää samojen periaattei-den mukaisesti riippumatta siitä, syntyykö hoidon tarve alkuvuonna tai loppuvuonna.

Säännösmuutoksen tavoitteena on myös estää ns. kuntakohtaisten jonojen muodostuminen ja siten lisätä potilaiden yhdenvertaisuutta palvelun saamisessa ja estää potilaiden siirte-ly erilaisissa jonoissa tai potilaiden väliinpu-toaminen kunnan tai kuntayhtymän järjestä-misvelvollisuuden katveeseen. Järjestämis-velvollisuuden täsmentämisen myötä sai-raanhoitopiiri järjestäisi sinne erikoissairaan-hoitoon lähetetyn potilaan hoidon.

Kuntien ja sairaanhoitopiirin tulee suunni-tella ja järjestää toimintansa tämän mukaises-ti.

2—4 momentti. Momentit pysyisivät toin ennallaan, mutta sana kuntainliitto muu-tettaisiin nykyisin käytetyksi kuntayhtymä sanaksi ja sosiaalilautakunta muutettaisiin sosiaalitoimeksi. Samoin 3 momentissa muu-tettaisiin röntgenpalvelut käsitteeksi kuvan-tamispalvelut. Sairaanhoitopiirin tulisi alu-eellaan huolehtia myös tietojärjestelmien yh-teensovittamisesta.

31 §. 1 momentti. Kiireelliseen sairaanhoi-toon olisi päästävä välittömästi, tältä osin eh-dotuksella ei muutettaisi nykyistä lainsäädän-töä. Muutoin henkilön siirtyminen erikoissai-raanhoitoon edellyttäisi ammattihenkilölain 22 §:n mukaisesti lääkärin tai hammaslääkä-rin tutkimukseen perustuvaa lähetettä.

2 momentti. Sairaanhoitopiiri vastaa siitä, että hoidon tarpeen arviointi ja hoito järjes-tettäisiin yhtenäisin lääketieteellisin ja ham-maslääketieteellisin perustein. Sairaanhoito-piirit myös vastaisivat hoitoindikaatioiden määrittelystä.

Säännöksellä selkiytettäisiin

erikoissai-raanhoidossa sairaanhoitopiirin vastuuta poti-laan hoidosta. Eduskunnan oikeusasiamies antoi ratkaisussaan (Dnro 488/04/00) valtio-neuvostolle velvoitteen muuttaa erikoissai-raanhoitolain säännöksiä kunnan ja sairaan-hoitopiirin kuntayhtymän asemasta ja tehtä-vistä ottaen huomioon suunnittelu- ja valti-onosuusjärjestelmän uudistamisesta aiheutu-neet muutokset kunnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän välisille suhteille. Kun potilas on lähetetty saamaan erikoissairaanhoitoa, vastuu potilaasta siirtyisi sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle.

3 momentti. Säännöksessä todettaisiin peri-aate hoitoon pääsystä kohtuullisessa ajassa ja hoitoon pääsyn enimmäisajat.

Säännöksellä täsmennettäisiin hoidon saa-tavuutta myös maan eri osissa potilaan mak-sukyvystä riippumatta. Sairaanhoitopiirissä erikoissairaanhoidon asiantuntija arvioisi po-tilaan hoidon tarpeen viimeistään kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta sai-raalaan. Kolmen viikon aikamääre olisi taka-rajana lähetteen tutkimiselle. Lähete olisi kuitenkin tutkittava mahdollisimman nopeas-ti ja sen perusteella tarvittaessa ohjattava po-tilas lisätutkimuksiin. Lähetteissä tulisi myös ottaa huomioon hoitoindikaatiot.

Hoidon tarpeen arvioinnin tekisi aina julki-sen terveydenhuollon palveluksessa oleva lääkäri, riippumatta siitä, mikä taho (yksityi-nen tai julki(yksityi-nen) on lähetteen erikoissairaan-hoitoon antanut. Lähetteen yksityispuolelta antanut lääkäri ei myöskään saisi olla kak-soisroolissa tekemässä sairaalassa hoidon tarpeen arviointipäätöstä.

Erikoissairaanhoidossa tehdyn hoidon tar-peen arvioinnin perusteella tarpeelliseksi to-dettu hoito olisi järjestettävä ja aloitettava hoidon edellyttämä kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, viimeistään kuudessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Hoitoa järjestettäessä olisi otet-tava huomioon henkilön senhetkinen tervey-dentila ja todennäköinen taudinkulku. Poti-laslain mukaan henkilöä on hoidettava yh-teisymmärryksessä hänen kanssaan, joten hoitoaikaa valittaessa tulisi ottaa huomioon myös potilaan oma toivomus hoidon aloitta-misajasta sekä hänen henkilökohtaiset olo-suhteensa kuten työkyvy n palautuminen sekä perheeseen ja sosiaaliseen tilanteeseen

liitty-vät asiat. Lasten- ja nuorten mielenterveys-palveluissa hoitoa olisi järjestettävä viimeis-tään kolmessa kuukaudessa, koska niistä on aikaisemmin säännelty mielenterveysasetuk-sen 6 a §:ssä eikä säännökmielenterveysasetuk-sen sisällön siirtä-misellä olisi tarkoitus heikentää hoidon aloit-tamisen ajankohtaa. Tästä voitaisiin poiketa, jos lääketeiteelliset, hoidolliset tai muut vas-taavat seikat sitä edellyttävät.

4 momentti. Sairaanhoitopiirin kuntayhty-män olisi myös hankittava hoito muilta pal-veluntuottajilta asiakasmaksun muuttumatta, jos hoitoa ei voida antaa säädetyissä eni m-mäisajoissa. STVOL:n 4 §:n säännöksen mu-kaan myös sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää tehtävänsä hoitamalla itse, so-pimuksin muiden sai raanhoitopiirien tai kun-tien kanssa tai hankkimalla palveluja valtiol-ta, kunnalvaltiol-ta, kuntayhtymältä tai muulta julki-selta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta.

Kansallista terveyshanketta koskevassa vuoden 2002 periaatepäätöksessä hyväksyt-tiin, että palvelujärjestelmien toimivuuden turvaamiseksi toteutettaisiin erikoissairaan-hoidon toiminnallinen yhteistyö ja työnjako erityisvastuualueittain. Erikoissairaanhoitoa koskevilla järjestelyillä varmistettaisiin koko maan väestölle vaativan erikoissairaanhoidon toimivuus ja tasavertainen palvelujen saata-vuus. Uudistustyön tavoitteena on luoda pal-velujärjestelmä, joka tuottaa korkeatasoisia erikoissairaanhoidon palveluja kustannuste-hokkaasti. Tätä varten tarvitaan nykyistä pi-demmälle menevää työnjakoa, päällekkäisten toimintojen vähentämistä, erityisosaamista vaativien palvelujen ja tutkimusten keskittä-mistä ja investointien tehokasta kohdentamis-ta ja käyttöä.

Tarvittavat kehittämistoimet toteutetaan jo-ko yhdistämällä sairaanhoitopiirejä tai lisää-mällä sairaanhoitopiirien toiminnallista yh-teistyötä ja työnjakoa. Sairaanhoitopiirit sol-mivat yhteistyösopimuksia tai muodostavat terveydenhuoltopiirejä. Sairaanhoitopiirien toiminnallisen yhteistyön kehittämiseen ja hallinnolliseen yhdistymiseen liittyviä käy-tännön toimenpiteitä tuetaan kansallisen ter-veyshankkeen erillisellä hankerahoituksella.

Tavoitteena on, että sairaanhoitopiirien yh-teistyön ja työnjaon avulla luodaan uudenlai-nen yhteistoimintatapa sairaanhoitopiirien välille. Kyse ei ole palvelujen osto- ja

myyn-tijärjestelmästä, vaan pysyvästä rakenteesta, jossa palvelut ja toiminta kehittyvät osaamis-keskustyyppisesti.

Erikoissairaanhoitolain 37 §:n mukaan eri-koissairaanhoitolain mukaisista palveluista peritään maksuja siten kuin asiakasmaksu-laissa säädetään.

Hoito olisi järjestettävä enimmäisaikoja ylittämättä. On kuitenkin mahdollista, että kunnasta tai sairaanhoitopiiristä riippumat-tomista tekijöistä johtuen, esimerkiksi lakko tai laaja epidemia, tähän ei aina täysin päästä, mutta normaalissa tilanteessa toimint a tulee järjestää tämän periaatteen mukaisesti.

5 momentti. Kun erikoissairaanhoidossa arvioidaan potilaan hoidon tarvetta, voi joh-topäätöksenä olla myös se, että potilaan oi-kea hoitopaikka olisikin perusterveydenhuol-lossa. Tarvittaessa potilas voidaan pal auttaa perusterveydenhuoltoon hoito -ohjeineen eli erikoissairaanhoidon asiantuntija antaisi sel-keän ohjauksen siitä, miten potilasta olisi jat-kossa hoidettava. Työnjakoa kehittämällä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuol-lon välillä eräänä ratkaisuna voisi olla esi-merkiksi erikoislääkärien terveyskeskuksessa tapahtuva säännöllinen konsultointi, esimer-kiksi kerran viikossa. Asioiden miettiminen yhdessä potilaan omalääkärin kanssa mah-dollistaisi ja parantaisi oikean hoitotavan, hoitopaikan ja hoitoajankohdan sovittelemis-ta. Myös kiinteä yhteistyö omalääkärin ja – hoitajan kanssa auttaisi erikoislääkäriä arvi-oimaan hoidon tarpeen täsmällisemmin kuin aikaisemmin. Sairaanhoitopiirillä olisi kui-tenkin vastuu huolehtia siitä, ettei potilas jäi-si terveyspalvelujen ulkopuolelle tai häntä siirreltäisi tarpeettomasti edestakaisin eri hoidon porrastusten välillä.

Ehdotetun 6 momentin mukaan terveyden-huollon toimintayksikön tulisi julkaista tiedot odotusajoista. Julkisuuslain kokonaisuudistus tuli voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999. Jul-kisuuslain 20 §:ään otettiin säännökset viran-omaisen velvollisuudesta tuottaa ja jakaa tie-toa. Viranomaisen on edistettävä toimintansa avoimuutta ja tässä tarkoituksessa tarvittaes-sa laadittava tilastoja ja tietoaineistoja palve-luistaan. Viranomaisen on tiedotettava toi-minnastaan ja palveluistaan toimialaansa liit-tyvissä asioissa. Säännökset koskevat myös yksityistä palveluntuottajaa, kun se hoitaa

julkista tehtävää.

31 a §. Pykälässä säännellään tilanteista, joissa potilas pyytää ennakkolupaa saadak-seen hakeutua hoitoon EU- tai ETA-jäsenvaltioihin. Säännökseen sisältyvä en-nakkolupajärjestelmä olisi perusteltua, koska lupamenettelyn myötä kotimaisten hoito-mahdollisuuksien käyttöä olisi mahdollista pitää ensisijaisena. EY-tuomioistuimen oike-ustapauskäytännössä on ennakkoluvan edel-lytykseksi hyväksytty esimerkiksi riittävän monipuolisten ja kaikkien saatavilla olevien sairaanhoitopalvelujen turvaaminen. Ennak-kolupamenettelyn avulla voitaisiin tervey-denhuollon voimavaroja käyttää tarkoituk-senmukaisesti ja siis ensisijaisesti Suomessa.

Säännös olisi tarpeen myös siksi, että määrit-telemällä edellytykset edistettäisiin terveys-palvelujärjestelmän avoimuutta ja edellytys-ten objektiivisuutta.

1 momentti. Jos lääketieteellisesti tai ham-maslääketieteellisesti perusteltua hoitoa ei voitaisi järjestää ja aloittaa Suomessa 31

§:ssä säädetyissä enimmäisajoissa eli vii-meistään kuudessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu, sairaanhoitopiirin kuntayhtymän olisi annettava potilaan pyyn-nöstä ennakkolupa hakeutua sairaanhoitopii-rin kustannuksella hoitoon ETA- jäsenvalti-oihin tai Sveitsiin.

Säännöksellä ei ole tarkoitus muuttaa raanhoitopiirien ostopalvelukäytäntöä eli sai-raanhoitopiirit voisivat edellä 31 §:n 4 mo-mentissa mainitulla tavalla hankkia palveluja myös ostopalveluina ulkomailta muistakin maista kuin EU- tai ETA- jäsenmaista.

EU:ssa liikkuvien henkilöiden oikeutta so-siaaliturvaan sääntelee asetus, joka sovittaa yhteen kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä (Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 sosi-aaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhtei-sön alueella liikkuviin palkattuihin työnteki-jöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja hei-dän perheenjäseniinsä sekä sen täytäntöön-panoasetus 574/72). Asetuksen määräysten piiriin kuuluvat periaatteessa kaikki Suomen lainsäädännön mukaiset terveyspalvelut, ku-ten avosairaanhoito, hammashuolto ja sairaa-lapalvelut. Asetusta sovelletaan EU-maiden lisäksi ETA-maissa sekä erillisen sopimuk-sen mukaan myös Sveitsissä.

Sosiaaliturva -asetuksen 22 artiklan mukaan

potilas voi hakeutua hoitoon toiseen jäsen-valtioon, jos hänellä on asuinvaltionsa toimi-valtaisen laitoksen myöntämä lupa (lomake E 112). Asetuksen mukaan lupaa ei voida evä-tä, jos hoito on asuinmaassa tunnustettu hoi-tomuoto eikä potilaalle ole voitu antaa hoitoa asuinmaassaan siinä ajassa kuin on tavalli-sesti välttämätöntä ottaen huomioon hänen sen hetkinen terveydentilansa ja todennäköi-nen taudinkulku. Arviointi tarvittavasta hoi-dosta ja hoidon välttämättömyydestä tapah-tuu lääketieteellisin perustein. Arvion tekee lääkäri.

Suomessa luvan antaisi sairaanhoitopiiri niin kuin nykyisinkin. Asuinmaassa tunnus-tetulla hoidolla tarkoitettaisiin lääketieteelli-sesti tai hammaslääketieteellilääketieteelli-sesti perusteltua hoitoa. Jos hoitoa ei voitaisi järjestää vii-meistään kuudessa kuukaudessa, tulisi en-nakkolupa potilaan pyynnöstä myöntää. En-nakkolupaa myönnettäessä tulisi ottaa huo-mioon potilaan senhetkinen terveydentila ja todennäköinen taudinkulku.

EY-tuomioistuin on viime vuosina antanut useita ratkaisuja tapauksissa, joissa sairaan-hoitopalveluita on hankittu toisesta jäsenval-tiosta. Tapauksissa on ollut osin kysymys pe-rustamissopimuksen artiklojen tulkinnasta ja toisaalta EY:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 artikloista. Ratkaisuissa Decker C-120/95 ja Kohll C-158/98 yhteisöjen tuo mio-istuin vahvisti ensimmäistä kertaa selkeästi sen, että tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden periaate ulottuu myös sosiaali-turvajärjestelmistä korvattaviin terveyspalve-luihin. EY-tuomioistuin on antanut myös muita terveydenhuoltoa koskevia tuomio ita tapauksissa, joissa sairaanhoitopalveluja on hankittu toisesta jäsenvaltiosta muun muassa Gerats-Smits Peerboms C-157/99, Vanbrae-kel 368/98, Müller-Fauré ja van Riet C-385/99.

Tuomioistuin on ratkaisuissaan käsitellyt sairaalahoidon ja palvelujen suhdetta ja to-dennut vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön viitaten, että sairaanhoitopalvelut kuuluvat palvelujen tarjoamisen vapauden sovelta-misalaan, eikä ole syytä tehdä eroa sen mu-kaan, onko kysymyksessä sairaalassa tai sen ulkopuolella annettava hoito. Tuomioistuin on myös käsitellyt ennakkoluvan vaatimista hoidon edellytyksenä ja todennut, että

en-nakkoluvan vaatiminen ei ole välttämättä yh-teisön oikeuden vastaista. Tuomioistuin on kuitenkin asettanut tiettyjä edellytyksiä luvan vaatimiselle.

Luvan vaatimisen edellytyksenä on oltava perusteltuja pakottavia syitä. Kohll C-158/96 -tapauksessa tällaisiksi syiksi on kirjattu so-siaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapai-non vakava järkkyminen, riittävän monipuo-listen ja kaikkien saatavilla olevien sairaan-hoito- ja sairaalapalvelujen turvaaminen, tie-tyn hoitokapasiteetin tai lääketieteellisen pä-tevyyden ylläpitäminen kansanterveydellisis-tä syiskansanterveydellisis-tä tai paikallisen väestön eloonjäämi-sen kannalta. Niiden on täytettävä suhteelli-suuden vaatimukset eli sääntelyllä ei saa ylit-tää sitä, mikä on objektiivisesti tarpeen tätä varten ja että tavoitetta ei olisi voitu saavut-taa vähemmän rajoittavilla säännöillä.

Lisäksi tuomioistuin edellyttää, että jos lu-van myöntämisen edellytyksenä on, että hoi-toa voidaan pitää ammattikunnassa vallitse-vien käsitysten mukaan tavanomaisena, lupa voidaan evätä tällä perusteella ainoastaan, jos kysymyksessä olevaa hoitoa on tutkittu riit-tävästi ja todettu päteväksi kansainvälisessä lääketieteessä. Käytännö ssä siis yhden valti-on ammattikunnan käsitys jvalti-onkin hoidvalti-on ta-vanomaisuudesta ei ole ratkaiseva, vaan rat-kaisun tulee perustua kansainväliseen lääke-tieteeseen.

Edelleen tuomioistuin on todennut, että lu-pa saadaan evätä sillä perusteella, ettei hoi-dolle ole lääketieteellistä tarvetta ainoastaan, jos potilas voi saada ajoissa samanlaista tai tehokkuudeltaan samanasteista hoitoa sellai-sessa laitoksellai-sessa, joka on tehnyt sopimuksen sen sairausvakuutuskassan kanssa, johon va-kuutettu kuuluu.

2 momentti. EY-tuomioistuin edellyttää myös, että ennakkolupaa koskevaan päätök-seen tulee olla mahdollisuus hakea muutosta.

Muutosta haetaan hallinto -oikeudesta hallin-tolainkäyttölain (586/1996) säännösten mu-kaisesti.

43 a §. Kunnat maksaisivat sairaanhoitopii-rille vahvistetun laskutushinnaston mukaises-ti riippumatta siitä, mistä sairaanhoitopiiri hankkisi palvelut. Sairaanhoitopiirin valtuus-to tai hallitus määrittelee laskutushinnasvaltuus-ton.

Valtuustossa tai hallituksessa on kaikkien sairaanhoitopiirin jäsenkuntien edustus, joten

kunnat voivat vaikuttaa siihen, miten lasku-tushinnasto määritellään. Sairaanhoitopiirissä laaditaan jo nyt vuosittain taloussuunnitelma, johon sisältyy talousarvio. Sen pohjalta laadi-taan vielä tulosalueiden käyttösuunnitelmat ja erikoisalakohtaiset palvelusuunnitelmat.

Säännöksellä selkiytettäisiin myös yhteyttä terveydenhuollon toiminnan ja kuntalaissa (365/1995) tarkoitetun taloudellisen suunnit-telun välillä.

Kuntalain 65 §:n mukaan kunnan valtuus-ton on vuoden loppuun mennessä hyväksyt-tävä kunnalle seuraavaksi vuodeksi talousar-vio. Talousarvion lisäksi valtuuston on hy-väksyttävä myös taloussuunnitelma kolmeksi tai useammaksi vuodeksi. Talousarvio ja – suunnitelma on laadittava siten, että edelly-tykset kunnan tehtävien hoitamiseen turva-taan. Kuntalain 86 §:ssä säädetään kuntaa koskevien säännösten soveltamisesta kun-tayhtymässä. Terveydenhuollon toiminnat järjestettäisiin saman aikajänteen sisällä kuin kunnan talouden suunnittelukin tapahtuisi.

59 §. Tarkemmat säännökset tutkimukseen ja hoitoon pääsystä sekä odotusaikojen jul-kaisemisesta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella vo i-taisiin antaa myös tarkempia säännöksiä alu-eellisesta yhteistyöstä. Sairaanhoitopiirin ja kuntien välisellä alueellisella yhteistyöllä ja työnjaolla vo itaisiin parantaa nykyistä käy-täntöä ja se edistäisi kuntien taloudellista va-kautta. Asetuksella voitaisiin säännellä yh-teistyön ja työnjaon sisällöstä ja menettelyta-voista.

1.3. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista