3. HYVÄ PALVELU – MITÄ SE ON?
3.3. Kieli- ja käännöspalvelut matkailualalla
3.3.2. Erikoisalojen kielet monikielisen viestinnän ammattilaisen työssä . 22
Monikielisen viestinnän ammattilaiset törmäävät jo opiskeluaikana kääntäjille ja tulkeille asetettuihin suuriin vaatimuksiin: hyvän äidin- ja vieraiden kielten hallinnan lisäksi pitäisi tietää jotakin lähes asiasta kuin asiasta. Toisaalta paineita saattaa olla jollekin suppealle alalle erikoistumisesta, jolloin käännöksistä suoriutumiseksi on asiatietoutta hankittava hyvinkin syvällisesti. Koska kukaan ei voi tietää kaikesta kaikkea, kääntäjät tarvitsevat ennen muuta monipuolisia tiedonhakutaitoja sekä taitoa jäsentää tietoa ja seuloa sitä kriittisesti.
Kääntäjien koulutuksessa tarjotaan opiskelijoille mahdollisuutta perehtyä joihinkin aloihin syvällisemmin kuin toisiin, ja jotkut monikielisen viestinnän ammattilaiset erikoistuvat hyvinkin perusteellisesti jollekin suppealle erikoisalalle. Erikoisalan kieli ymmärretään tässä työssä erikoisalojen kielenkäyttönä erotuksena kirjoitetusta yleiskielestä eli mahdollisimman laajassa piirissä ymmärrettävästä kielestä. Erikoisalan kieli on siis jollakin tieteen- tai ammattialalla tai vapaa-ajan harrastuksen piirissä käytettävää kieltä, jonka termien merkityksestä on sovittu alan asiantuntijoiden keskuudessa tai jotka ovat muuten vakiintuneet käyttöön kyseisellä alalla ja jota ulkopuolisten on vaikea ymmärtää. (ks. esim.
Savolainen 1998; Ingo 1990: 41.) Usein toimivaa voi olla kieliammattilaisen, jolla on ehkä melko heikot erikoisalan tiedot, tiivis yhteistyö kyseisen erikoisalan koulutuksen saaneen ammattilaisen kanssa (ks. esim. Teva 2004). Rune Ingo (1990: 304) päätyy pohdinnassaan kääntäjän tarvitseman erikoisalojen asiaosaamisen syvällisyydestä siihen, että kääntäjä on kuin autonkuljettaja, jolla on taito kuljettaa ja huoltaa autoa, vaikka ei tuntisi sen teknistä rakennetta läpikotaisin. Nikolai Garbovski (2007: 162) esittää, että eräs vaihtoehto on kouluttaa jonkin erikoisalan ammattilaisista myös oman alansa kielenkäytön ammattilaisia opettamalla heille kielitaidon lisäksi samanlaisia tietoja ja taitoja, joita kääntäjillä on (ks.
myös Komissarov 2011: 93).
Erikoisalojen tekstien pääasiallinen tarkoitus on tiedon välittäminen, joten niitä käännettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota tekstin sisältöön (Ingo 1990: 42). Jos tekstin loppukäyttäjä on jonkin erikoisalan ammattilainen, vaikkapa lääkäri, hänen työnsä onnistumisen kannalta olennaisinta on, että tekstin tiedot ovat tarkkoja ja yksiselitteisiä.
Kääntäjän olisi syytä aina pitää mielessään, että monia tekstejä käytetään konkreettisissa käytännön elämän tilanteissa, jolloin niiden avulla pitää pystyä käyttämään esimerkiksi jotakin laitetta tai lääkettä turvallisesti tai ymmärtämään vaikkapa majoitustilojen hätäpoistumisohjeet.
3.3.3. Kielipalvelut hyvinvointi- ja terveydenhoitomatkailuyrityksissä
Matkailun edistämiskeskus (MEK) muistuttaa, että hyvinvointi- ja terveydenhoitomatkailun alalla kilpailu on Euroopassa erittäin kovaa. Erityisen ammatti- mutta myös kielitaitoista henkilökuntaa täytyy olla varsinkin terveydenhoitomatkailupalveluita tarjoavissa yrityksissä, siis klinikoilla ja sairaaloissa. (MEK 2005: 25.) On selvää, että koska hyvinvointi- ja terveydenhoitomatkailualalla on niin monen eri alan yrityksiä, niissä tarjottaville kielipalveluille asetetut vaatimukset vaihtelevat. Ravintolassa tai hotellissa saattaa pärjätä muutamalla sanalla jotakin yhteistä kieltä tai yksinomaan elekielellä. Tällaisissa tilanteissa ilman sen erikoisempia kielipalveluita voi tulla hyvin toimeen. Venäjänkielinen asiakas saattaa ymmärtää englanninkielisen ruokalistan sisällön, vaikka ei pystyisi itse juuri tuottamaan puhetta englanniksi, ja venäjää taitamattoman tarjoilijan on melko helppo ottaa tilaus vastaan venäjäksi, jos ruokalista on suunniteltu niin, että ruokalajien numerointi vastaa suomenkielisen listan numerointia. Toisaalta hotellissa saattaa olla esimerkiksi tulkin palveluille tarvetta, jos tulossa on suuri ryhmä ulkomaalaisia vieraita.
Ohjelmapalveluyrityksissä sanallista kommunikointia on usein jo enemmän, mutta niissäkin monesti riittää, että tulee ymmärretyksi, vaikka sitten vähän puutteellisemmalla suullisella tai kirjallisella kielitaidolla. Sairaalaympäristössä taas oikean terminologian käyttö saattaa olla kirjaimellisesti elintärkeää, ja ainakin palvelutarjoajan hyvät kielipalvelut vakuuttavat potilaan siitä, että hän on hyvissä käsissä ja hän saa apua ongelmaansa. Tämän vuoksi sairaaloihin ja klinikoille suuntautuvan matkan toteutumisen ja onnistumisen edellytys on, että asiakkaan ja palveluntarjoajan välillä ei ole kielimuuria ja että käytettävissä on erikoisalan hallitseva tulkki ja/tai kääntäjä (Vetitnev & Kuskov 2010: 453).
Täytyy myös muistaa, että samallakin toimialalla kielitaidolle saattaa olla tilanteesta riippuen erilaisia vaatimuksia. Lääkärin vastaanotolla tapahtuva tulkkaus tai vaikkapa suullinen perehdytys ohjelmapalveluyrityksen turvallisuuskäytäntöihin vaativat huomattavasti laajempaa ja monipuolisempaa kielitaitoa, selkeää ja hyvää lausuntaa ja terminologian suvereenia hallintaa kuin esimerkiksi samoissa yrityksissä tapahtuva asiakkaiden sähköpostiviesteihin vastaaminen tai kirjallinen kääntäminen, jolloin käytettävissä on enemmän aikaa ja apuvälineitä. Lisäksi on pidettävä mielessä, että hyvinvointi- ja terveydenhoitomatkailun monipuolisesta palvelutarjonnasta johtuen käytössä oleva sanasto ja terminologia vaihtelevat suuresti: mökkiä vuokraavat isäntä ja emäntä pärjäävät usein varsin yleiskielisellä sanavarastolla, kun taas ohjelmapalveluyritysten henkilökunnalta odotetaan jo erikoistuneemman sanaston hallintaa, vaikkapa urheilukalastukseen liittyvää terminologiaa.
Kaikkein vaativinta erikoisalan kieltä joutuu työssään käyttämään sairaaloiden ja muiden terveydenhoitoyritysten henkilökunta.
Matkailun edistämiskeskus huomauttaa raportissaan, että varsinkaan pienempien suomalaisten yritysten kielivalmiudet eivät riitä kansainvälisillä markkinoilla.
Palveluhenkilökunnan kielitaitoa ja esimerkiksi opasteiden laatimista vierailla kielillä tulisi kehittää. Englantia osataan monissa paikoissa kyllä hyvin, mutta jo ruotsi tuottaa ongelmia.
(MEK 2005: 54.) Venäjänkielisen palvelun tarjoaminen venäjänkielisille asiakkaille voisi tuoda yritykselle kilpailuetua muihin yrityksiin nähden.
Olisi toki hyvä, jos matkailu- ja terveydenhoitoalalla olisi kunkin yrityksen alaan erikoistuneita kielitaitoisia työntekijöitä. Riitta Lautamies (2003) huomauttaa artikkelissaan, ettei yritysten kuitenkaan tarvitse yrittää tuottaa kaikkia kielipalveluita itse. Hän kehottaa yrityksiä verkostoitumaan laaja-alaisesti ja kääntymään kieliasioissa kielen asiantuntijoiden puoleen. Näin matkailu- tai terveydenhoitoalan yritys voi keskittyä omaan erikoisosaamiseensa, kun taas kieliammattilainen huolehtii yrityksen materiaalien tai asiakaspalvelun kielellisestä korrektiudesta. Monella Tallinnan tai Viipurin ravintoloissa asioineella suomalaisella saattaa olla kokemusta siitä, että jopa ruokalistan kääntäminen kunkin kielen ja kulttuurin erityispiirteet huomioon ottaen osoittautuu usein haasteellisemmaksi kuin saattaisi kuvitella. Vaatimustaso on luonnollisesti sitä korkeampi, mitä vaativampi erikoisalan kieli on kyseessä. Useat käännösalalla toimivat ammatinharjoittajat tai käännöspalveluja tarjoavat toimistot ilmoittavat markkinointimateriaaleissaan, että heidän erikoisalaosaamisensa kattaa muun muassa matkailun ja lääketieteen. Onpa sellaisiakin kääntäjiä, jotka tarjoavat juuri venäjäksi erityisesti matkailualan yrityksille räätälöityjä palveluita, kuten hotellikansioiden tai majoitusohjeiden käännöksiä.