Epävarmuus kykydiskurssit

Haastateltavien puhe omista kyvyistä korkeakoulukontekstissa sisältää epävarmuutta ky-kyminuudesta. Käsitys omista kyvyistä voi syntyä vertaisperusteisen eli interpersoonalli-sen arvioinnin kautta. Tällaisia tapahtumia ovat erilaiset arviointitilanteet, kuten tentit ja kokeet koulutuksessa ja arvosanojen asettaminen. Kykyminuus lähtee siis osaltaan raken-tumaan sen pohjalta, millaista arviointia ja palautetta yksilö saa tai on saanut omista opin-noista ja taidoista. Epävarmuuden tunnetta omasta kyvykkyydestä luokin sekä koulutuk-sessa saatu palaute, vertailu muihin opiskelukavereihin sekä korkeakoulutuksesta saatu-jen tietosaatu-jen ja taitosaatu-jen jäsentäminen työelämän vaateisiin.

Kasper positioi itsensä ja omat akateemiset kykynsä epävarmoiksi korkeakoulutuksen al-kuvuosina. Hän rakentaa ja kuvaa omaa osaamistaan kandidaatin tutkielman kautta, jota pidetään isona osaamisen mittarina korkeakoulutuksen keskivaiheella. Kasper kuvailee myös saavan oman kyvykkyyteen itseluottamusta ohjaajan antaman hyvän palautteen kautta sekä vertaamalla omaa tutkielmaan muiden opiskelijoiden tutkielmiin. Omien ky-kyjen arvioiminen suhteessa muiden ihmisten kykyihin on olennainen esimerkki sosiaali-sesti rakentuvasta kykyminästä:

Haastattelija: Mitä sitten aattelit niinku omista kyvyistä, taidoista ja niinku osaa-misesta opintojen eri vaiheissa?

Kasper: Joo. Tuota, öö – no, no, no – ehkä, tuota, alkuvaiheessa ehkä oli vähän sellanen – jos nyt miettii taas niinku kauppatieteiden opintojen alkuvaihetta, niin ehkä oli vähän sellainen niinku epävarma olo niinku omasta osaamisesta ja

tai-vaan asioita tarpeeks perehtyy, niin kyllä niitä osaa ja, ja niinku – ehkä niinku sen jälkeen sa- sain siitä sellaista ehkä itseluottamust, et ku se suju sen kandin teke-minen tosi hyvin ja, ja tota, sain hyvää palautetta ohjaajilta ja tälleen, niin ehkä siitä sai sellasta itseluottamusta, että, että ehkä mä niinku osaan ihan hyvin näitä, ja sit toisaalta niinku pysty myös niinku näkee niitä – jos opponoi vaikka niinku näitä muitten tekemiä, niin että ei nekään mitään rakettitiedettä aina ollu, että, et tuota, osas asettaa sen ehkä niinku itsensä ja oman taitotason sitten niinku – verrata muihin, että, että niinku osaanhan mäkin ihan hyvin.

Jesse rakentaa kuvaa epävarmuuden tunteesta liittyen omiin kykyihin yliopistokoulutuk-sen aikana ja yliopistokoulutuk-sen jälkeen. Hän puhuu oman osaamiyliopistokoulutuk-sen tunnistamiyliopistokoulutuk-sen olevan yhteydessä siihen, kuinka osaamista sanoitetaan ja mitataan yliopistokoulutuksessa. Haastattelukat-kelmasta saa käsityksen, jossa omien kykyjen tunnistaminen on yhteydessä siihen, miten oma osaaminen saadaan näkyväksi. Lisäksi hän luo kuvaa, jossa hyvä työntekijä on tietoi-nen omista kyvyistä ja tämä tieto saadaan ”osaamisportfolion” kautta. Jesse positioituu henkilöksi, joka asettaa kritiikkiä korkeakoulutuksen tarjoamiin valmiuksiin tunnistaa omaa osaamista, viitaten tällä myös työelämän vaatimuksiin:

Jesse: Aika, aika epävarma tunne oli tosi pitkään, ja, ja oikeestaan kauttaaltaan läpi sen… ei ollu oikeestaan tavallaan päässy hirvittävästi mittaamaan sitä omaa osaamista, ja ei, se osaaminen ei ollu kauheen jäsenneltyä niinkö omassa, omassa päässä, ei ollu niinkö tietookaan semmosesta omasta ydinosaamisesta, ja se ois varmasti yks kehityskohde niinkö kaikkiin korkeakouluopintoihin, että sitä osaamisportfoliota piettäs yllä jotenki tavallaan, että mitä oon oppinu, et se liittys jopa opintoihin, että, että tavallaan, (et sä et pääsis ees) koulusta tai yliopis-tosta pois, ennen kö tavallaan, jos sä et oo niinku jollain tavalla jäsentäny sitä sun oppimistas niinku. (Tai, niin e-, tai) [0:58:21] emmä tiiä, miks pitäs toisaalta jäsentää, mut kyllä siitä hyötyä (ois, niinkö) ihmisen, yksilön ittesä kannalta, ja kyllä varmaan tulis parempia, parempia työntekijöitäki, semmosia, jotka tietää niinku omia, omaa os-, omasta osaamisesta ja siitä, mitä, mitä kehitettävää niissä on, niin paremmin, et –

Omaa kyvykkyyttä arvioidaan yliopistossa kurssimenestyksen kautta. Hyvä opintomenes-tys näyttää luovan itsevarmuutta, mutta suuret ponnistelut kurssien läpi pääsemiseksi saa Tean arvioimaan omia kykyjä uudelleen. Hän tekee samalla vertailua itsensä ja mui-den välillä, joka on myös yksi tekijä Tean rakentaessa kuvaa omasta osaamisesta. Tea po-sitioituu tässä haastattelukatkelmassa henkilöksi, joka epäilee omaa kykyä omaksua kaik-kea tietoa ’oma rajallisuus tuli vastaan’ ja hän ei haluaisi sisäistää omaa rajallisuuttaan

vaan ottaa tästä etäisyyttä toteamalla, ettei ollut kurssilla kuitenkaan se henkilö, joka olisi joutunut ponnistelemaan eniten:

Haastattelija: Joo. Okei, no entäs sitten jos aattelet nytte taas korkeekoulu-opiskelun eri vaiheita, niin tota, mitä sä oot ajatellu sun omista kyvyistä, tai-doist, osaamisesta niinku korkeekouluopiskeluiden eri vaiheissa?

Tea: Mm, ehkä siel on tullu myös se että os- osa niist oli tosi vaikeita. Että- tai osa kursseista, etenki rahotuksen puolella on tosi vaikeita, et sit tuli myös se, että semmonen oma rajallisuus tietyl tavalla vastaan, et ku on tottunu aina olee tosi hyvä, ni joutuki tekee tosi paljon töitä myös että, että olis hyvä ja pääsis läpi. Et kyl se koetteli sitä sellasta omaa, omaa osaamist. Toki paljon on niitä jotka joutu sitte iha taistelee et pääsee niist kursseista läpi, et itsellä ei ollu sitä, sitä ongelmaa.

Birgitta on myös epäillyt omia kykyjään sekä yliopistossa saadun arvosanojen kautta kuin myös vertailemalla itseään muihin opiskelutovereihin. Hän kuitenkin punnitsee omaa opintomenestystään ahkeruuden kautta. Birgitta ensiksi kertoo heikon arvosanan herät-täneen hänessä epäilevän tuntemuksen ’enkö minä osaa’, mutta lopulta toteaa syyn hei-kompaan menestymiseen olevan siinä, kuinka paljon hän on käyttänyt aikaa opiskeluun.

Eli huono arvosana tässä haastattelukatkelmassa näyttäytyy vaikuttavana omaan kykytul-kintaan kuitenkin ennemmin ulkoiseen tekijän (opiskeluun käytetty aika) kuin sisäisen te-kijän (kuvitelma omasta luonnollisesta lahjakkuudesta) kautta. Birgitta positioituukin mie-lestäni tämän väitteen kautta asemaan, jossa hän ei halua ajatella omasta kyvykkyydestä sisäsyntyisesti, vaan että omiin kykyihin voi vaikuttaa ulkoisesti olemalla ahkerampi opis-kelija:

Birgitta: No, ainaki sillon joskus toisena, kolmantena vuonna, ku ne kurssit alko vaikeutua ja sit ei ehkä ite ei ollu vielä hoksannu sitä että niihin kurssei-hin tai niitten…Niikurssei-hin joutuu tekemään enemmän töitä. Nii sillon kun vaikka ne tenttitulokset tai muut ei ollu ihan nii hyviä ku mitä olis toivonu nii sillon tuli semmosta pientä epäilyä, et enkö mä osaa vai mikä mussa on vikana?

Miks muut saa parempia arvosanoja kun minä? Mut kyl sen sitten tavallaan hoksas että… No jos miettii miten paljon mä vaikka käytin tän kurssin aikana tähän tekemiseen nii ehkä se syy löytyy sieltä

Myös Meeri epäilee omia kykyjään sen perusteella, millaisen arvioinnin on saanut yliopis-tokursseistaan. Opintojen aikana saatu palaute näyttäisi vaikuttavan suoraan Meerin kä-sitykseen omasta kyvykkyydestä:

Meeri: Ehkä siin vaiheessa, ku ne jotku taloustieteen tai laskentatoimen ja rahotuksen kurssit ei oo menny ihan niin hyvin, niin sillon tuli semmonen pieni epäily, et onks must nyt tähän tai et onks tää nyt liian iso pala itelle

Tea kertoo haastattelukatkelmassaan työnhaun laittaneen hänet pohtimaan omia kykyjä.

Hän luo kuvaa, jossa oman osaamisen esiin tuominen ja omaamisen markkinoiminen on vaikeaa opintojen aikana. Tämä on luonut Teassa epävarmuutta, esimerkiksi kokemus omasta luonnollisesta lahjakkuudesta; ’kyl mie oikeesti oon ihan hyvä ja fiksu’. Hän pai-nottaa puheessaan yrittäjämäisiä kykyjä, jotka hän näkee olevan sidoksissaan persoonal-lisiin piirteisiin, mutta myös akateemisia kykyjä, hän puhuu ongelmanratkaisukyvystä. Tea haluaa positioitua yhtä kyvykkäiksi muiden kauppatieteiden maistereiden kanssa, mutta samalla hän haluaa erottautua muista saman tutkinnon suorittaneista, jotta voi pärjätä kilpailussa työnhaussa. Erottautuminen liittyy ajatukseen omista yksilöllisistä kyvyistä ja taidoista. Hän kuitenkin kokee epävarmaksi itsensä kehumisen työnhakutilanteessa. Tul-kitsen Tean positioituvan akateemisesti kyvykkääksi henkilöksi, mutta epävarmaksi yrittä-jämäisten taitojen suhteen, etenkin itsensä markkinoimisessa:

Tea: … Sitten yks mikä opiskeluaikana tuli oli se niinku töiden hakeminen.

Kun niin ku sanoin aiemmin, niin olin sellases ohjelmas mistä sai kesätyöt.

Niin sit se et kuinka, kuinka vaikeeta se onkaan, kuinka vaikee on tuoda esiin niitä omii, omii kykyjä ja, ja yk- yks mikä on ni semmonen… tietynlainen vaa-timattomuus, että, et niitä pitääkin jotenki niinku tuoda ilmi enemmän, se on ollu tosi vaikeeta olla jotenki niinku markkinoimassa itseään, että hei mie oon oikeesti ihan hyvä ja olen sosiaalinen ihminen ja on, on ongelmanratkasuky-kyä ja. Et tavallaan pelkää sitä et tuntuukse ihan päälleliimatulta ja teennäi-seltä. Ni se semmonen että kyl mie oikeesti oon ihan niinku hyvä [nauraa]

hyvä ja fiksu ja, ja toisa- toisaalta se semmonen rajallisuus, et, et en minäkää kaikessa oo hyvä. Ja, ja sit toisaalta se että ehkä kun kaikki on sitä samaa massaa, niin sit se et pitäs muistaa myös niitä omia, muistuttaa itseensä siitä

et kyl miullaki on niinku taitoja ja kykyjä ja. Jotka viel niinku erottaa miut sen lisäks että on se tietty sama tutkinto, ni, muista.