n Kiivastahtisessa maailmassa ihmiset rientävät päätä pahkaa eteenpäin. Kii-reeltään ei ennätä pysähtyä pohtimaan, mitä todella elämältään haluaa ja nyky-hetkessä eläminen on vaikeaa. Ajattele-va mieli ei suostu pysähtymään ja miet-timään käsillä olevaa hetkeä, vaan palaa menneeseen ja etsii tulevaisuudesta koko ajan uusia ja yhä voimakkaampia elä-myksiä.
Läsnäolon käsillä olevassa hetkessä ymmärretään merkitsevän stressihallin-taa ja tuovan lievitystä koettuihin kärsi-myksiin. Ihmisiä kehotetaankin kiinnit-tämään huomionsa edes lyhyeksi ajaksi nyt-hetkeen, sillä se on ainoa todellisuus, mikä ihmisellä on. Pysähtyminen, hiljen-tyminen, meditatiivinen läsnäolo ja ha-vahtuminen auttavat ihmistä voimaan paremmin ja elämään täydemmin, todel-lisemmin.
Kristillinen opetus ja kirjallisuus Raamatusta lähtien on kertonut hiljenty-misen ja hiljaisuuteen vetäytyhiljenty-misen mer-kityksestä elämässä. Jeesus vetäytyi hil-jaisuuteen rukoilemaan ja olemaan Isän-sä kanssa. Monet kristinuskon mystikot ja nykyajan hengelliset opettajat tuovat esille hiljaisuuden merkityksen elämälle,
hyvinvoinnille ja henkis-hengelliselle kasvulle.
Opastusta tietoista elämää varten ei-kristilliseltä perustalta
Eckhart TollenkirjatLäsnäolon voima (Basam Books 2006) jaUusi maa(Basam Books 2007) paneutuvat tietoiseen läsnä-oloon ja siihen, miten ihminen eheytyy ja paranee alkaessaan vähitellen opettelun ja harjaantumisen kautta tiedostaa sy-vemmin tekemäänsä, kokemaansa ja nä-kemäänsä: olemaan läsnä. Tolle ohjaa Olemiseen, oman syvimmän itsensä tun-temiseen, mutta siihen ei pidä pyrkiä mielensä avulla. Siitä voi tulla tietoiseksi silloin, kun on hiljaa ja kun huomio on kokonaan keskittynyt nykyhetkeen. Kun ei kuuntele tai ole tietoinen vain ajatuk-sesta, vaan myös itsestään ajatuksen tarkkailijana, silloin voi tuntea oman sy-vemmän itsensä ja ajatus menettää val-tansa ihmiseen, sille ei enää anna ener-giaa kun ei samastu siihen. Tahaton ja pakonomainen ajattelu päättyy, ihminen kokee sisäistä hiljaisuutta ja rauhaa ja luonnollisen yhteyden Olemiseen. Sisäi-sen yhteyden tilassa on valppaampi ja virkeämpi kuin mieleen samastuessaan, on täydellisesti läsnä ja voi kokea
itses-sään puhtaan tietoisuuden. Kun oppii irtautumaan mielestään, luo katkoksen ajatusten virtaan ja tietoisuuden valo voi-mistuu.
Kirjan Uusi maa päätarkoituksena on Tollen mukaan saada ihminen havah-tumaan, ja kun yksi havahtuu, niin hän aktivoi kollektiivista tietoisuutta, jolloin muidenkin on helpompi havahtua. Käsit-teen merkityssisällön osittainenkin avau-tuminen riittää havahtumisprosessin käynnistymiseen. Siihen kuuluu se, että ihminen tunnistaa ajattelevan ”minän-sä”, ajattelevan, puhuvan ja toimivan egon, kollektiivisesti ehdollistuneet ja ha-vahtumattomuuden tilaa pahentavat mielen prosessit. Ego on huijari, joka ottaa ihmisen valtaansa; ihminen on egonsa, mielensä riivaama. Ihminen olet-taa olevansa se, mitä ego yrittää saada hänet uskomaan ja onnistuukin siinä useimmiten: hänen on kärsittävä, se on hänen osansa elämässä. Egon tunnista-minen on tapa havahtua ja vain läsnäolo tässä hetkessä voi vapauttaa egon vallas-ta. On pysähdyttävä, hiljennyttävä, oival-lettava käsillä olevassa tuokiossa.
Yhdysvaltalaisen lääkärin, professori Jon Kabat-Zinnin teokset Kehon ja mielen viisaus (Basam Books 2012) ja Kutsu tietoisen läsnäolon harjoittamiseen (Basam Books 2013) käsittelevät tietoista läsnäoloa. Teokset auttavat ihmistä sy-ventymään omaan itseensä ja näkemään sen, mikä johtaa ahdistukseen, pelkoon ja mielentyyneyden menettämiseen.
Kabat-Zinnin esittelemä harjoitus, jota hän kutsuu hyväksyvän läsnäolon meditaatioksi, on levinnyt länsimaiseen kulttuuriin 30 viime vuoden aikana
osit-tain myös lääketieteellisen tutkimuksen ansiosta, joka on tuonut esiin menetel-män monet hyvää tekevät vaikutukset.
Menetelmä on osoittautunut sangen te-hokkaaksi stressin ja stressiperäisten sai-rauksien lievittäjäksi, se tuo helpotusta ahdistukseen, paniikkihäiriöihin ja ma-sennukseen ja auttaa kroonisista kivuista kärsiviä viettämään täysipainoista elä-mää. Sen on todettu parantavan syöpää ja MS-tautia sairastavien elämälaatua.
Menetelmän vaikutukset ihmisen im-muunijärjestelmään ovat tärkeitä, sillä stressi aiheuttaa ongelmia myös sille, jon-ka seurauksena ihminen voi sairastua.
Massachusettsin yliopiston lääketieteelli-sen tiedekuntaan on perustettu stressin-hallintaklinikka, jossa tietoiseen läsnä-oloon perustuvaa menetelmää alettiin opettaa potilaille 1979.
Sana meditaatio saattaa herättää epäilyksiä ja tuoda mieleen jotakin Idän uskontojen menetelmistä, mutta Kabat-Zinn korostaa, että kysymys on huomion kiinnittämisestä omaan elämään hyväk-syvällä tavalla. Elinikäinen seikkailu al-kaa siitä, että ihminen motivoituu oival-tamaan, kuka hän on ja elämään elä-määnsä kuin sillä olisi merkitystä itsen lisäksi koko maailmalle.
Vidyamala Burch tarjoaa kirjas-saanMielekkäästi irti kivusta ja sairau-desta (Basam Books 2012) tietoisen läs-näolon menetelmän kärsimyksestä va-pautumiseen. Kirjoittaja, joka itse on vai-keasti selkävammainen, tarjoaa ideoita ja menetelmiä ja soveltaa niitä kivun kans-sa elämisen aiheuttamiin ongelmiin ta-valla, joka on syvästi inspiroiva ja käytän-nöllinen. Burchin Breathworks
-menetel-mässä tietoinen läsnäolo muuttaa kivun kokemusta ja vaikuttaa kivun kanssa elä-vään ihmiseen, jolloin hän asuttaa ke-honsa uudelleen eikä taistele kipua vas-taan. Meditaatiossa hän avautuu kivulle hyväntahtoisesti ja hyväksyvästi eikä yri-tä voittaa ja päihityri-tää siyri-tä. Menetelmää käytetään rinnan lääketieteellisen hoi-don kanssa.
Perustalla voidaan todeta buddhalai-sia vaikutteita, mutta Burch korostaa, että viisas ja myötätuntoinen nykyhet-kestä tietoisena olo on tärkeä käsite mo-nissa filosofioissa ja sitä voi harjoittaa uskonnollisesta vakaumuksesta tai taus-tasta riippumatta.
Kristillinen perinne ja läsnäolo
William Johnston, SJ, Tokiossa sijait-sevan Sophia-yliopiston professori, tar-kastelee mystiikan teologiaa kirjassaan Rakkauden salattu viisaus (Kirjapaja 1997) ja toteaa, että kaikkialla kaikkiin kulttuureihin kuuluvat kaikenikäiset kristityt istuvat hiljaa meditaatiossa kat-sellen ristiinnaulitun kuvaa, kiinnittäen huomion hengitykseensä ja katsellen ta-bernaakkelia. Jotkut harjoittelevat ole-maan tietoisia Jumalan läsnäolosta ym-päristössään, jotkut toistavat mantraa hengityksen tahdissa, jotkut zen-medi-taatiosta tai joogasta vaikutteita saaneet avaavat mielensä ja sydämensä Jumalan läsnäololle maailmankaikkeudessa ja ko-kevat Jumalan eheyttävän voiman.
Gerard W. Hughes, SJ, kirjoittaa teoksessa Pyhän yllättämä (Kirjapaja 2005), miten tarpeellista ihmisen on kat-soa sisäiseen elämäänsä tunteakseen it-sensä, nähdäkseen itseään ohjaavat
voi-mat, pahan mutta myös hyvän, saadak-seen selville oman yksilöllisyytensä, va-pautensa ja persoonallisuutensa, jotka hän menettää kieltäytyessään katsomas-ta omaan sisimpäänsä. Sisimmästään ja omista motiiveistaan voi päästä selville evankeliumiin pohjautuvan kontemplaa-tion, sisäisen katselun avulla. Jokaisella ihmisellä on sisimmässään kaipaus, jon-ka johdattamana hän vaeltaa elämäs-sään.
Yksi kaikkein suurimpia hiljentymi-sen ja rukoukhiljentymi-sen esteitä on ihmihiljentymi-sen ak-tiivinen mieli, joka lähettää niin valtavan ajatusten, muistojen ja mielikuvien rum-putulen, ettei ihminen pysty hiljenty-mään, ellei hän ryhdy opettelemaan sitä tietoisesti, Hughes kirjoittaa. Usein pelä-tään katsoa omaan sisimpään ja vakuu-tellaan itselle ja muille olemassaolon tar-koitusta. Silloin aletaan pelata elämän peliä, jolloin helposti tehdään väkivaltaa omalle syvälle kaipaukselle. Oletetaan, että on oltava kiinnostunut asioista, jotka eivät kiinnosta vähääkään, pidettävä ih-misistä, joita inhoaa. Ihminen turhautuu, hän on levoton eikä ymmärrä tyytymät-tömyytensä ja huonon olonsa syytä. Rau-hoittavat lääkkeet eivät auta ja kaaos on väistämätön, ellei pysähdy ja hiljenny ot-tamaan selkoa itsestään ja sisimmästään, elämänsä suunnasta ja tarkoituksesta.
Kärsimys ja kivut eivät sano ihmiselle, että on surmattava itsensä, vaan ne ke-hottavat häntä muuttamaan elämänta-paansa. Toisin sanoen: paraneminen on mahdollista itsetuntemuksen kautta, niin että on selvillä itseä ohjaavista voi-mista: ohjaako ihmistä Jumala vai jokin muu.
Perustana Hughesin opetuksessa on Ignatius de Loyolan 1500-luvulla oman kokemuksensa pojalta kehittämät Hengelliset harjoitukset, jotka on muo-kattu nykyaikaan soveltuviksi ja jotka muutaman viime vuosikymmenen aika-na ovat levinneet ympäri maailmaa. Eku-meenisuus on perusperiaate eli harjoi-tukset soveltuvat kaikille uskonnollisesta vakaumuksesta ja suuntauksesta huoli-matta ja sellaisille, joilla ei ole mitään uskoa.
Hughes on vieraillut Suomessa usei-ta kertoja, ohjannut retriittejä ja koulut-tanut ensimmäiset ignatiaaniset hengel-liset ohjaajat maassamme 2003. Ignatiaa-ninen hengellinen ohjaus on sitä, että ohjattava kulkee hengellistä matkaa evankeliumin tekstin pohjalta, on muka-na tekstin tapahtumissa omamuka-na itsenään nykyajassa ja pyrkii puhumaan tilantees-sa läsnä olevien muiden henkilöiden kanssa, erityisesti Jeesuksen kanssa. Täl-lä tavoin hän vaeltaa mielikuvaharjoituk-sen ja kontemplaation keinoin omassa sisimmässään hengellisen ohjaajan toi-miessa matkaoppaana tuolla matkalla ja Pyhä henki varsinaisena ohjaajana. Mitä Jumala häneltä tahtoo ja hänelle merkit-see, alkavat selvitä henkilökohtaisessa hengellisessä ohjauksessa ja ihminen pääsee vähitellen selville oman elämänsä suunnasta ja oman sisimpänsä kaipauk-sesta, jolloin eheytyminen ja paranemi-nen ovat mahdollisia.
Intialaissyntyinen Anthony de Mello, SJ, tuo esiin kirjassaan Katsele-minen (Johnny Kniga 2010) hiljentymi-sen ja rukoukhiljentymi-sen merkitykhiljentymi-sen: ”Hiljai-suus on kallein aarteemme. Hiljai”Hiljai-suus
voi olla tuskallista, mutta se puhdistaa ja tekee mahdolliseksi itsensä ja Jumalan kohtaamisen.” Hän kehottaa ihmistä jär-jestämään aikaa hiljentymiselle ja ru-koukselle, josta on pidettävä kiinni. ”Juu-ri silloin, kun ei tunnu hyvältä rukoilla, voi rukouksemme kehittyä suuresti.” De Mello korostaa, että voidakseen rakastaa muita on rakastettava itseään. Jotkut onnekkaat saavat kokea tämän rakkau-den suoraan Jumalalta. Sitten, kun ihmi-nen hyväksyy itsensä, hän voi nähdä oman kauneutensa ja voimansa Jumalan rakkauden taustaa vasten. Tätä kautta on mahdollista kokea elpymistä, mielen-rauhaa ja tyyneyttä, jolloin hengellinen tasapainoisuus antaa mahdollisuuden myös psykosomaattiselle hyvinvoinnille.
Kirjassaan Havahtuminen (Like 2002) de Mello selvittää, että ihmiset ovat unessa koko elämänsä ajan eikä heille koskaan valkene ihmiselämän kauneus ja suloisuus. He eivät koskaan näe kaiken olevan hyvin, koska he nukkuvat. Ihmi-sen mieleen ei ikinä juolahda, että saat-taisi olla olemassa parempi tie. Usko-mukset ja uskomusjärjestelmät tekevät ihmisistä onnettomia ja ne vakuuttavat, että heidän elämänsä kuuluukin olla juu-ri sellaista, heidän on kärsittävä. Ihmisen
”minä” on ehkä vain menneitten koke-musten ja ehdollistumisten kasautuma.
On vaikeaa ymmärtää, että ihmisen sisin, todellinen itse, aito minä, ei ole koskaan uhattuna. Valveille havahtuminen on epämiellyttävää, mutta menestyä voi vas-ta, kun herää. Joskus parasvas-ta, mitä ihmi-selle voi tapahtua, on vaikean onnetto-muuden kohtaaminen, sillä se voi herät-tää todellisuuteen. ”Hidastakaa vauhtia,
maistakaa, haistakaa, kuulkaa, antakaa aistienne herätä eloon”, kehottaa de Mel-lo. ”… istukaa hiljaa ja kuunnelkaa kaik-kia ympärillänne kaikuvia ääniä”. ”Luo-pukaa riippuvuuksistanne. Repikää irti yhteiskunnan lonkerot, jotka kietoutuvat ympärillenne ja tukehduttavat teidät.”
Hän jatkaa, että rakkauden maailmaan voi päästä olemalla lakkaamatta tietoi-nen, loputtoman kärsivällinen ja myötä-tuntoinen.
TeoksessaanThe Practice of Zen Me-ditation (The Aquarian Press 1990) Hugo M. Enomiya-Lassalle, SJ, tuo esiin kristillisen zen-meditaation myön-teiset vaikutukset stressistä kärsivän ih-misen elämälle. Nykyihminen elää mel-kein poikkeuksetta menneessä tai tule-vassa, jolloin kyse on kellonajan ilmiöstä eikä aikaa ole koskaan riittävästi. Tällöin mukaan tulevat sellaiset stressin aiheut-tamat nykyajan ongelmat, kuten sydän-vaivat, hermostuneisuus ja syöpä. Me emme ehkä pysty välttämään stressiä, mutta voimme löytää keinoja katkaista se luonnollisesti ilman rauhoittavia lääk-keitä. Meditaatio luonnollisena osana elämää on keino tuohon katkaisuun eli poistamaan stressin ongelman. Se on mahdollista vähitellen. Monet sanovat, ettei heillä ole aikaa meditoida, mutta E.
Lassalle toivoo, että he löytäisivät ajan ennen kuin on liian myöhäistä.
Kristillistä zen-meditaatiota harjoit-tava kokee edelleen vihaa, pelkoa, petty-mystä ja muita kielteisiä tunteita, mutta ero on siinä, että noiden tunteiden ei anneta tunkeutua syvälle sisimpään to-delliseen itseen. Tässä mielessä zen-me-ditaatio voi edistää terveyttä, joka on
tärkeää jokapäiväisessä elämässä. Ihmi-sessä kehittyy syvä ykseyden ja rauhan tunne, jolloin voi kokea suurta iloa. Elä-män ongelmaa, suurta eläElä-män ja kuole-man kysymystä, ei voida ratkaista pel-kästään keskittymällä. Se voidaan rat-kaista vain valaistumisella (enlighten-ment) ja tätä kokemusta seuraavalla eheytymisellä. Jos tahtoo vapautua kär-simyksen pelosta tässä elämässä, silloin keskeinen tavoite meditaatiossa on va-laistuminen. Se muuttaa ihmisen todelli-seksi ja ehjäksi kokonaisvaltaitodelli-seksi ihmi-seksi.
KirjassaanParanemisen avain Alex-ander Loyd ja Ben Johnson (Basam Books 2012) selvittävät menetelmänsä filosofista perustaa, jonka mukaan kaikki muistot ovat tallentuneet ihmiseen ja vaikuttavat elämässä. Osa näistä muis-toista on valheita, jotka käsittelemättä jätettynä aiheuttavat sekä emotionaalisia että fyysisiä ongelmia ja sairauksia. Jo-kaisella on kehossaan ihmeitä tekevä pa-ranemisjärjestelmä, joka voi parantaa minkä tahansa fyysisen tai ei-fyysisen ongelman. Kysymyksessä on ihmisen im-muunijärjestelmä, joka on suunniteltu parantamaan meidät ja jokaisen ongel-man nopeasti ja tehokkaasti. Stressi on syy ainakin 95 prosenttiin sairauksia.
Liian pitkään jatkunut stressi luo ”kroo-nisen stressitilan”, joka on yhdistetty sy-dänsairauksiin ja voi vaikuttaa syövän ja kroonisten hengityselinten sairauksiin.
Se on syvään juurtunutta stressiä, joka elää ihmisen sisällä, on riippumaton ul-koisista olosuhteista ja vaikuttaa immuu-nijärjestelmän toimintaan. Kehon stres-sireaktion syynä ovat väärät
uskomuk-set, jotka ovat juurtuneet solumuistoihin ja muodostavat aivojen kanssa tiedosta-mattoman ja tietoisen mielen. Aikuisten krooninen kipu ja krooniset terveydelli-set ongelmat johtuvat tuhoisien solu-muistojen tukahduttamisesta.
Paranemisen avain on rukous, joka auttaa ihmistä niin, että hän lakkaa ko-kemasta muistoihin liittyviä kielteisiä us-komuksia, vihaa, turhautumista, kau-naa, syyllisyyttä, toivottomuutta ja muita tuhoisia tunteita. Aina silloin, kun jokin traumamuisto aktivoituu, tietoinen mieli jää syrjään, tiedostamaton alkaa toimia ja stressireaktio aktivoituu. Aina kun vallit-sevissa olosuhteissa tapahtuu jotain, jon-ka mieli yhdistää traumaan, alkuperäi-nen trauma aktivoituu uudelleen. Tie-dostamaton mieli toimii assosioimalla.
Muistoista puhuminen ei useinkaan pa-ranna niitä, sillä kaikkea ei voi muistaa, mutta solutason muistot vaikuttavat edelleen. Puhuminen saattaa jopa avata vanhat haavat ja tilanne vaikeutuu.
Jeesuksen pikkusisarten sääntökun-nan perustajaMagdeleine Hutin (An-gelika Daiker, Yli rajojen, Amanda-kustannus, ilmestyy syksyllä 2013) pe-rusti spiritualiteettinsa jatkuvalle kon-templaatiolle. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että sääntökunnan jäsenet tekevät työtä päivittäin köyhien ihmisten kes-kuudessa kukin omalla paikallaan esi-merkiksi tehtaissa, alkuperäisheimojen kanssa maata viljellen, sirkuksissa ja huumeiden vastaisessa työssä eri puolilla maailmaa, mutta heidän työssään, juhla-hetkissään ja adoraatiossaan on aina läs-nä Kristus. He elävät Jeesuksessa, teke-vät työtään ja ansaitsevat elantonsa
hä-nessä, hänen kauttaan ja hänen kans-saan. Vain sillä tavoin sääntökuntaan kuuluvat voivat palvella lähimmäisiään ja tehdä sen, mitä Jumala heiltä pienen Jeesus-lapsen hahmossa tahtoo. Tällai-nen spiritualiteetti avaa sydämen ja an-taa myötätuntoa ja voimaa jakaa elämä kärsivien, syrjittyjen ja vähäosaisten kanssa. Se ei katso ihmisen rotua, uskon-toa, ammattia, sosiaalista statusta tai muuta länsimaisessa yhteiskunnassa tär-keänä pidettyjä tekijöitä, vaan näkee ih-misen, joka tarvitsee lähimmäisen rak-kautta, tukea ja myötätuntoa elämäänsä.
Käsitteiden käytön ongelma
Edellä mainituissa englanninkielestä tehdyissä käännöksissä ja meditaatiota ja hiljentymistä käsittelevissä teksteissä ongelmana näyttää olevan suomenkielis-ten termejä vastaavien sanojen epäjoh-donmukainen käyttö, mikä todennäköi-sesti johtuu vakiintuneiden vastineiden puuttumisesta.
Tietoisuus (consciousness) on jotakin sellaista, joka on jokaisessa ihmisessä hä-nen aivoissaan mutta näyttää toimivan myös niiden ulkopuolella, josta esimerk-kinä ovat kuoleman rajalla käymisen ko-kemukset. Niiden aikana sydän, keuhkot ja aivot eivät toimi, mutta kun ihminen vaikean sydänpysähdyksen jälkeen toi-puu, hän saattaa kertoa käyneensä jossa-kin ja kokeneensa jotajossa-kin ainutlaatuista, jonka muistaa. Tietoisuus on pinnallista silloin, kun ihminen on sairas. Toisinaan, kun on levännyt ja kokee uutta ja kiin-nostavaa, se voi olla laajentunut ja selkeä, jolloin aistit toimivat kirkkaina ja luo-vuus on maksimaalista. Syvässä
tietoi-suudentilassa ihmisen muisti toimii ja kauan piilossa olleet kuvat voivat pulpah-taa pinnalle. Näin voi tapahtua myös ignatiaanisessa hengellisessä ohjaukses-sa, jolloin mielikuvaharjoituksena tehtä-vän rukouksen aikana mieleen saattavat nousta syvällä piilossa olleet tunteet. Ne ovat ihmisen itsensä tietämättä voineet vaikuttaa elämään ja sen aikana tehtyi-hin päätöksiin.
Tiedostaminen (awareness) ja tietoi-sena oleminen (to be aware) tarkoittavat sitä, että ihminen ”havahtuu” näkemään jonkin oleellisen asian, tunnistaa sen ja kykenee käyttämään sitä hyväkseen. Se, että ihmisen on pidettävä pysyvästi mie-lessään jokin asia (mindfulness) tarkoit-taa esimerkiksi sitä, että autoa ajettaessa on aina oltava valpas ja tarkkaavainen ja otettava huomioon muu liikenne.
Kaikkia edellä mainittuja termejä näyttää suomenkielessä useimmiten vas-taavan sana ”tietoisuus”. Kabat-Zinnin mindfulness -termiä vastaamaan suo-mentajaSoili Takkalakäyttää ilmaisua
”hyväksyvä tietoinen läsnäolo”. Mitä
”tietoisuus” -sanan ajatellaan tarkoitta-van, ei näytä olevan helppoa ymmärtää eikä johdonmukainen suomenkielisten vastineiden käyttö ole vakiintunut.
Kristittyjen ongelma
Hyvinvointikirjallisuus kiinnostaa ihmi-siä, teoksista otetaan uusia painoksia ja niistä puhutaan. Tämän perusteella voi-daan olettaa, että niistä on apua ihmisil-le. Kristillisissä piireissä meditaatio-sa-naa kavahdetaan, vaikka kristityt papit ovat tehneet työtä sen parissa vuosikym-meniä eri puolilla maailmaa ja voivat auttaa avuntarpeessa olevia. Kabat-Zin-nin toteamus, että hereillä olon ja läsnä-olon merkitys maailmassa ja hyväksyvä läsnäolo on rakkauden teko, soveltuu hy-vin kristinuskoon. Meditaatiossa huomio kiinnitetään omaan kehoon, Jumalan luomistyön tulokseen, ja emotionaalis-henkisen tason ilmiöihin, jotka hyväksy-tään ja joita rakastetaan Jumalalta saa-tuna lahjana.
Se, että hyvinvointi- ja läsnäolokirjal-lisuutta kohtaan tunnetaan kristittyjen uskovien keskuudessa pelkoa ja mielle-tään se ”new age” -kirjallisuudeksi, mitä sen sitten ymmärretäänkin tarkoittavan, on vahinko, sillä kirjoilla olisi todennä-köisesti paljon annettavaa jokaiselle päi-vittäisen elämän psykologian ja emootioi-den ymmärtämisen kannalta.