Sosiaalinen tuki. Ryhmäohjauksen yksi ehdoton etu verrattuna yksilöohjaukseen, on ryhmä-ohjauksen tarjoama sosiaalinen tuki (Vesterinen 2010, Vänskä ym. 2011). Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tuloksissakin (Absetz ym. 2008, Alahuhta ym. 2009, Melanson ym.
66
2012) kävi ilmi, että niissä tutkimuksissa, joissa vertaistuen merkitys oli nostettu esille, oli myös saavutettu tuloksia esimerkiksi painonpudotuksessa. Myös tutkimusryhmässä korostet-tiin vertaistuen merkitystä muutosprosessia tukevana tekijänä. Sosiaalisen tuen tarve ilmeni esimerkiksi haastepuheessa, jota ryhmäläiset käyttivät kertoakseen omista muutosprosessia kohdanneista haasteistaan. He yrittivät näin myös ymmärtää paremmin, mitä muutosprosessia tapahtuu sekä saada ajatuksilleen tukea ja kommentteja muilta ryhmäläisiltä. Vänskä ym.
(2011) onkin maininnut, että ryhmäohjauksessa yksilöt voivat tukea toisiaan jakamalla koke-muksiaan ja vahvistamalla näin toistensa ongelmanratkaisukeinoja. Tämä tutkimusryhmä nos-ti esille ryhmätuen rinnalla myös perheeltä saadun tuen. Perheen ja lähipiirin tuki olikin huo-mioitu myös yhdessä järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tutkimuksessa (Jovanovic ym.
2009), jossa osallistujat saivat tuoda ryhmäohjaustuokioihin mukanaan myös ystävän tai per-heenjäsenen.
Ryhmän vuorovaikutus. Sosiaalisen tuen saaminen ryhmästä edellyttää ryhmässä vallitsevaa turvallista ilmapiiriä. Vesterisen (2010) mukaan turvallinen ilmapiiri mahdollistaa omien tun-teiden ja ajatusten avoimen ja rehellisen jakamisen. Ilmapiirin luomisessa niin ohjaajalla kuin ryhmäläisillä on oma vastuunsa ja merkityksensä. Tutkimusryhmässä ilmapiiri oli muodostu-nut “lämpimäksi ja turvalliseksi” erityisesti ryhmäohjaajan ansiosta. Ohjaaja kohteli ryhmä-läisiä arvokkaasti ja tasapuolisesti ja käsitteli vaikeitakin asioita hienotunteisesti. Kunnioitus, luottamus ja tunteisiin vastaaminen ovatkin Haesin ja Bensingin (2009) mukaan oleellisimpia tekijöitä hyvässä vuorovaikutuksessa. Ryhmäohjauskerralla oli havaittavissa myös pientä erimielisyyttä ohjaajan ja yhden ryhmäläisen välillä, mutta kuten aiemmin todettiin, turvalli-nen ilmapiiri mahdollistaa myös negatiivisten tunteiden ilmaisun. Erimielisyydet ja niiden ilmaiseminen kertookin siitä, että ryhmässä oli mahdollista jakaa ja puhua myös negatiivisista kokemuksista ja ilmaista myös negatiivisia tunteita, kuten turhautumista.
Ryhmäohjauksessa on tärkeää huomioida ryhmäläisten tunteet ja kokemukset ja ohjaajan teh-tävä on antaa keinoja erilaisten tunteiden käsittelyyn (Haes & Bensing 2009). Ryhmäohjauk-sessa ryhmäläisten tunteiden käsittelylle tulee varata riittävästi aikaa, jotta esimerkiksi ryhmä-läisten esille tuomaa turhautuneisuutta omista repsahduksista tai haasteista ehditään käsittele-mään perusteellisemmin. Ohjaajan tehtävänä on myös auttaa ryhmäläisiä ymmärtäkäsittele-mään ja selittämään omaa käyttäytymistään, jotta he voivat vastaisuudessa toimia toisella tavalla. Tut-kimusryhmässä ryhmäläiset itsekin mainitsivat, että vanhojen, epäonnistuneiden painonpudo-tusyritysten läpikäyminen olisi ollut tärkeää, jotta epäonnistumisen kierre ja pelko olisi saatu
67
katkaistuksi. Ohjaaja tosin yritti etsiä repsahduksiin positiivista näkökulmaa ja näin vähentää ryhmäläisten kokemaa turhautumista ja pettymystä. Ohjaajan kannustus ja keskittyminen epä-onnistumisissakin asioiden positiivisiin puoliin oli ryhmäläisten mielestä merkityksellistä ja loi avointa ja kannustavaa ilmapiiriä.
Yleisesti ottaen ryhmäläiset kehuivat ryhmäohjaajaansa ja ryhmäänsä, vaikka puheenvuorot eivät aina jakautuneetkaan kovin tasaisesti ja puhe oli välillä melko asiantuntijakeskeistä.
Ryhmäläiset tosin pyrkivät itsekin ylläpitämään ryhmässä tasapuolista vuorovaikutusta antaen toisilleen tilaa puhua ja huomauttaen, jos joku ryhmäläinen ei ollut saanut puheenvuoroa. Ha-esin ja Bensingin (2009) mukaan vuorovaikutusta tulisikin vaalia luomalla tasapuolisuutta ja tasavertaisuutta. Tasavertaisuus myös edesauttaa luottamuksellisen ilmapiirin luomista. Ilman luottamusta ja hyvää vuorovaikutussuhdetta ei saavuteta muitakaan tuloksia (Haes & Bensing 2009). Vaikka tiedetäänkin, että ryhmän toimintaan liittyvillä asioilla, kuten luottamukselli-suudella ja toisille tilan antamiselle, on merkitystä muutoksessa onnistumisessa, järjestelmäl-lisen kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa näitä asioita ei juurikaan huomioitu.
Osallistujien motivaatio. Elämäntapamuutosprosessin yhtenä suurena vaikuttavana tekijänä on motivaatio. Ajzen (1991) on tutkinut motivaation vaikutusta käyttäytymiseen ja havainnut, että mitä motivoituneempia ihmiset ovat, sitä enemmän he ovat valmiita näkemään vaivaa saavuttaakseen tavoitteensa. Tämä voi heijastua esimerkiksi ryhmään sitoutumiseen: mitä motivoituneempi henkilö on, sitä aktiivisemmin hän osallistuu myös ohjaukseen (Jolly ym.
2011). Motivaation synty on ennen kaikkea kiinni henkilöstä itsestään. Tutkimusryhmässä painotettiin paljon sitä, että motivaation ja tavoitteiden tulee lähteä ”korvien välistä”. Myös tavoitteiden selkeys ja realistisuus koettiin motivaatiota lisääviksi asioiksi. Duffin (2010) mu-kaan motivaation synty edellyttää kuitenkin myös riittävien taitojen ja suotuisien olosuhteiden olemassaoloa. Tämän vuoksi ryhmäohjauksessa olisikin hyvä myös vahvistaa osallistujien taitoja ja ulkoisia tekijöitä, kuten tutkimusryhmässä salaattikerralla tehtiinkin. Hankosen (2011) mukaan ryhmäohjauksen alussa tulisi myös kartoittaa, minkälaista ohjausta ryhmäläi-set tarvitsevat: enemmän tukea vai nimenomaan taitoja ja tietoja.
Ryhmään osallistumista ja motivaatiota saattavat puolestaan heikentää liian harvat ryhmäta-paamiset. Tämä kävi ilmi tutkimusryhmän haastattelusta. Toisaalta järjestelmällisen kirjalli-suuskatsauksen tuloksista kävi ilmi, että Cagnonin ym. (2011) mukaan myöskään liian usein kokoontuminen ei ole hyvä asia, sillä kyseisen tutkimuksen ryhmätapaamisissa
osallistumis-68
prosentti oli vain 11. Laatikaisen (2012) mukaan myös negatiiviset aiemmat kokemukset voi-vat heikentää koettua pystyvyyttä ja sitä kautta myös motivaatiota. Tämä ilmeni myös tutki-musryhmäläisten kommenteissa, sillä he kokivat, että aiemmat epäonnistuneet laihdutusyri-tykset heikensivät motivaatiota. Niinkuin Jovanovicin ym. (2009) tutkimuksessa tehtiinkin, olisi kaikissa ryhmäohjausinterventioissa tärkeää käsitellä myös epäonnistuneita painonpudo-tusyrityksiä, miettiä epäonnistumisten syitä ja miettiä niihin ratkaisuvaihtoehtoja. Tätä kautta voidaan myös vahvistaa osallistujien pystyvyyden tunnetta.
Motivaation merkitystä muutoksessa onnistumiseen ei tule vähätellä, sillä esimerkiksi Carel-sin ym. (2012) tutkimuksessa havaittiin, että ne, jotka saivat interventiossa eniten tukea, laih-tuivat kuitenkin vähiten ja puolestaan ne, jotka saivat vähiten tukea, laihlaih-tuivat eniten. Moti-vaation merkitys muutoksessa onnistumisessa voi joidenkin kohdalla olla suurempi kuin esi-merkiksi sosiaalisen tuen vaikutus. Myös ryhmiin valikoituminen saattaa vaikuttaa osallistuji-en motivaatioon. Osa ryhmäohjaukseosallistuji-en osallistuneista hosallistuji-enkilöistä tuli ryhmään mukaan mai-nosten tai infolehtisten kautta, jolloin kaikilla halukkailla oli mahdollisuus hakea ryhmään (esimerkiksi Jakicicin ym. (2012) ja Melansonin ym. (2012) tutkimuksissa). Osa ryhmäläisis-tä puolestaan osallistui ryhmäohjaukseen terveydenhuollon ammattilaisten suosittelemana (esim. Absetzin ym. 2008 ja Alahuhdan ym. 2009 tutkimuksissa).