4.3 Elämäntapahtumat
4.3.1 Elämään tyytyväisyys ja elämäntapahtumat
Seuraavassa tarkastellaan elämään tyytyväisyyden ja yksittäisten elämäntapahtumien välisiä riippuvuuksia. Taulukossa 27 esitetään haastatteluhetkeä edeltäneen vuoden sisällä tapahtuneen elämäntapahtuman ja elämään tyytyväisyyden väliset korrelaatiot sekä haastatteluhetkestä yli vuosi sitten tapahtuneiden elämäntapahtumien ja elämään tyytyväisyyden väliset korrelaatiot.
Elämäntapahtumilla näyttää olevan vahvempi yhteys elämään tyytyväisyyteen vuonna 1996 kuin oli vuonna 1991/92. Samoin tapahtuman läheisyys lisää yhteyttä tyytyväisyyteen useimpien tapahtumien kohdalla. Poikkeuksen näyttävät tekevän jollain tavoin pitkävaikutteiset tekijät. Näiden kohdalla kaukaisemmat tapahtumat korreloivat voimakkaammin elämään tyytyväisyyteen. Tällainen tapahtuma on esimerkiksi unohdetuksi ja hyljätyksi tuleminen. Erot korrelaatioissa ovat tällaisissa tapauksissa kuitenkin varsin pieniä.
Elämään tyytyväisyyden kanssa ovat selvimmin yhteydessä taloudelliset tekijät.
Tämä on tullut esiin lukuisissa aikaisemmissakin tutkimuksissa (Suominen ym.
1996, 94; Diener et al 1993, 195). Myös muilta elämänalueilta (esim. terveydentila) vahvimmin elämään tyytyväisyyteen korreloivat taloudellispainotteiset seikat (esim.
sairausturva). Elämään tyytyväisyys näyttää näin olevan ennen kaikkea ihmisten taloudelliseen toimeentuloon kiinnittyvä tekijä (talouden vahvaa osuutta hyvinvoinnin osana on tosin aiemmin kritisoitu, ks. Uusitalo 1975, 297). Muita tyytyväisyyteen yhteydessä olevia elämänalueita ovat ihmisten terveydentila ja sen muutokset, asumiseen liittyvät seikat, ihmissuhteet ja työ.
Taulukon 27 korrelaatiokertoimista voidaan tarkastella, paitsi tapahtuman ja tyytyväisyyden välistä riippuvuutta, myös tapahtuman ja tyytyväisyyden välisen riippuvuuden muutoksia. Ajallisesti samalla tasolla pysyvien korrelaatioiden voi arvioida ilmaisevan pysyväluonteista riippuvuutta kun taas riippuvuuksien vaihdellessa voi arvioida tämän riippuvuussuhteen olevan seurausta yhteiskunnallisista muutoksista.
Taulukko 27. Elämään tyytyväisyyteen vahvimmin korreloivat elämäntapahtumat, 18-74 -vuotiaat.
Elämäntapahtuma Tyytyväisyys elämään
1991 1996
Tapahtuman ajankohta
alle vuosi yli vuosi alle vuosi yli vuosi Toimeentulon vaikeutuminen (sair.) M44E -,25** -,27** -,30** -,26**
Vaikeuksia selviytyä asumismenoissa M70I -,24** -,20** -,31** -,24**
Työttömyysturvan niukkuus M70C -,26** -,25** -,30** -,25**
Työttömyys tai työttömäksi joutum. M57A -,27** -,21** -,29** -,24**
Vaikeuksia perheen elatuksessa M70F -,24** -,19** -,28** -,25**
Menojen suuruus M70H -,19** -,17** -,26** -,21**
Palkka- ja/tai yritt.tulojen niukk. M70A -,26** -,20** -,22** -,16**
Ylivelkaantuminen M70J -,25** -,23** -,25** -,25**
Henkisen tasapainon järkkyminen M44L -,16** -,16** -,22** -,21**
Työttömyysturvan leikkaaminen M81D -,13** -,16** -,24** -,23**
Toimeentuloj. väliinputoaminen M70G -,10** -,11** -,23** -,21**
Kipu ja kärsimys M44G -,16** -,14** -,13** -,12**
Unohdetuksi tai hyljätyksi tulem. M44J -,12** -,12** -,20** -,22**
Työkyvyttömäksi tuleminen M44C -,16** -,14** -,13** -,11**
Virkamiesten epäoikeudenmukaisuus M85A -,09* -,09* -,21** -,19**
Asuntopulasta kärsiminen M85B -,22** -,09* -,11** -,15**
Muun sos.turvan niukkuus M70E -,08 -,07 -,16** -,15**
Sairausturvan niukkuus M70D -,16** -,16** -,07 -,08*
Perheenjäsenten elämän vaikeutum. M44H -,14** -,14** -,11** -,11**
Sos- ja terveyspalvelujen supistaminen M81A -,08* -,08 -,15** -,17**
Yksityisyyden puuttuminen M77B -,12** -,10* -,10** -,10**
Joutuminen muista riippuvaiseksi M44I -,04 -,13** -,12** -,11**
Irtisanomisen tai häädön uhka M77D -,13** -,10** -,13** -,16**
Puutteellinen varustetaso M77F -,12** -,06 -,14** -,10**
Vaarallinen ympäristö M77G -,04 -,05 -,19** -,15**
Eläketulojen niukkuus M70B -,10* -,10* -,07 -,06**
Läheisen liiallinen päihteiden käyttö M50B -,10* -,08* -,12** -,11**
Muistin heikkeneminen M44K -,10* -,12** -,11** -,13**
Tärkeän ihmissuhteen katkeaminen M50A -,15** -,12** -,10* -,10**
Läheisen ihmisen väkivaltaisuus M50J -,03 -,07 -,09* -,11**
(Katu)väkivallan uhriksi joutuminen ,04 -,05 -,09** -,10**
Levoton ympäristö M77I -,02 -,01 -,14** -,17**
Lapsiperheiden tuen supistaminen M81G -,07 -,05 -,07 -,07**
Huoli lasten elämästä ja tulevais. M50H -,08 -,07 -,06 -,07**
Asuminen syrjässä M77E -,10** -,07 -,11** -,04
Vammautuminen M44A -,09* -,10** -,04 -,10**
Konkurssi tai sen uhka M70K -,18** -,19** -,10** -,12**
Vaikeudet saada apua ja hoitoa M44F -,04 -,09* -,04 -,09*
Oma avio/avoero M50D -,06 -,06 -,07 -,07*
Yksinhuoltajuus M50C -,07 -,08* -,06 -,07*
Tekniikan aiheuttamat muutokset työssä M57C ,04 -,01 -,11* ,04 Ristiriidat ja vaikeudet työpaikalla M57H -,11* -,12** -,05 -,10*
Hankaluudet naapureiden kanssa M77C -,07 -,07 -,08* -,08*
Sairausturvan leikkaaminen M81E -,09* -,10** -,03 -,07
Kasvatusongelmat M50K -,07 -,09* -,03 -,04
Joutuminen omaisuusrikoksen uhriksi M85E -,05 -,07 -,08* -,09*
Tarjottu huumeita M85C -,08* -,11** -,04 -,03
Kuoleman vaara M44B -,03 -,09* -,04 -,05
Laitoshoitoon joutuminen M44D -,01 -,04 ,02 -,09*
Yleisellä tasolla voi todeta riippuvuuksien olevan suhteellisen alhaisia valtaosassa tapahtumia. Merkittävämpiä riippuvuussuhteita on noin kymmenen negatiivisen elämäntapahtuman ja tyytyväisyyden välillä. Korrelaatiotarkastelun ongelma on tietysti se, että harvinaisten ilmiöiden korrelaatiot eivät koskaan nouse kovin korkeiksi. Tämän vuoksi on liitteeseen 1 tehty vastaava elämäntapahtumien ja tyytyväisyyden yhteyttä kuvaava taulukko, missä on eritelty elämäntapahtuman vaikutus tyytyväisyyteen keskiarvotarkasteluna. Myös tämä liitetaulukko tukee näkemystä, että tapahtumista noin kymmenellä on merkittävä vaikutus elämään tyytyväisyyteen.
Selvästi vahvimmin elämään tyytyväisyyttä heikentää tilanne, jossa henkilön toimeentulo vaikeutuu (sairauden seurauksena, r=-.30). Toimeentulon vaikeutumisen kokemus selittää 7 prosenttia tyytyväisyyden varianssista.
Asumismenoista selviytymisvaikeudet, perheen elatusvaikeudet ja ylivelkaantuminen ovat osapuilleen yhtä vahvasti yhteydessä tyytyväisyyden heikkenemiseen. Samalla tasolla ovat myös työttömyysturvan niukkuus ja työttömäksi joutumisen kokemus. Nämä kaikki vahvimmin tyytyväisyyttä alentavat tapahtumat liittyvät taloudellisiin ongelmiin. Ei-taloudellisista tekijöistä elämään tyytyväisyyttä näyttävät heikentävän selvimmin henkisen tasapainon järkkyminen, kivun ja kärsimyksen kokemus sekä unohdetuksi tuleminen.
Yhdeksän elämäntapahtuman kohdalla riippuvuus elämään tyytyväisyyden kanssa on voimistunut laman kuluessa ja muutaman heikentynyt. Lisäksi kun tarkastellaan vain ‘alle vuosi’ sitten tapahtuneita tapahtumia, voidaan havaita, että vahvimmin tyytyväisyyden kanssa korreloivien taloudellisten elämäntapahtumien yhteys tyytyväisyyteen on selvästi voimakkaampi vuonna 1996 kuin vuonna 1991/92.
Elämään tyytyväisyyttä heikentävät vuonna 1996 selkeästi vuotta 1991/92 vahvemmin seuraavat kokemukset: henkisen tasapainon järkkyminen (r1996=-.22 ja r1991=-.16), työttömyysturvan leikkaaminen (-.24 vs. -.13), toimeentulojärjestelmien väliin putoaminen (.23 vs. .10), unohdetuksi tai hyljätyksi tuleminen (.20 vs. -.12), virkamiesten epäoikeudenmukaisuus (-.21 vs. -.09), muun sosiaaliturvan niukkuus (-.16 vs. -.08), sosiaali- ja terveyspalvelujen supistaminen (-.15 vs. -.08),
vaarallinen asuinympäristö (-.19 vs. -.04) ja levoton asuinympäristö (-.14 vs. -.02).
Miksi riippuvuus näiden tapahtumien ja elämään tyytyväisyyden välillä on voimistunut? Tähän ei voi antaa kuin arvailuja, joten niiden esittämiselle ei ole pohjaa tällä kohtaa. Jos myöhempi tarkastelu tuo ilmiölle valaistusta, niin arvioita esitetään pohdinnan yhteydessä. Osa näistä tapahtumista liittyy kuitenkin selvästi hyvinvointivaltion ongelmiin laman oloissa.
Riippuvuus elämään tyytyväisyyden ja elämäntapahtumien välillä on heikentynyt sairausturvan niukkuuden (-.16 vs. -.07), konkurssin tai sen uhan (-.17 vs. -.10), asuntopulasta kärsimisen (-.22 vs. -.11) ja palkka- ja/tai yrittäjätulojen niukkuuden (-.26 vs. -. 22) kohdalla. Nämä tekijät alensivat ihmisten elämään tyytyväisyyttä laman alussa selvästi nousukauden alkua vahvemmin. Konkurssin ja asuntopulasta kärsimisen kohdalla voi riippuvuuden muutoksen ymmärtää olevan laman alun mukanaan tuomien ilmiöiden laajentumisen seurausta. Konkurssit lisääntyivät 1980-luvun loppupuolelta 1990-luvun alkupuolelle tultaessa nelinkertaisesti noin 2000 vuosittaisesta vireille pannusta konkurssista 7500 konkurssiin vuonna 1992 (Oikeustilastollinen vuosikirja 1993,199, 229). Tämä tarkoittaa sitä, että suhteellisen vakaallakin taloudellisella pohjalla olevia yrityksiä ajautui konkurssiin, jolloin voi arvella tapahtuman olleen yrittäjälle traumaattisen. Asuntopulan kokeminen on 1990-luvun alussa ollut suhteellisen vahvasti yhteydessä elämään tyytyväisyyteen. Vuosikymmenen puolivälissä tätä riippuvuutta ei juurikaan ole.
Yksi selitysmahdollisuus liittyy asuntopulan erilaiseen kohdentumiseen eri aikoina.
Vuosikymmenen alussa asuntopulasta ovat saattaneet kärsiä asuntonsa menettäneet tai sen uhan alla eläneet kun taas myöhemmin laman ensivaiheen mentyä asuntopulasta kärsivät siitä ”normaalistikin” kärsivät.
Negatiiviset taloudelliset elämäntapahtumat ovat nousukauden orastaessa selvemmin yhteydessä tyytyväisyyteen kuin laman alussa. Yksi tulkinta tälle on se, että syvimmän laman vaiheessa taloudelliset ongelmat koskettivat (ainakin julkisessa keskustelussa) niin monia, että ihmisten oma tilanne ei juurikaan eronnut yleisestä tilanteesta. Laman pitkityttyä ja nousukauden orastaessa erot taloudellisissa ongelmissa painiskelevien ja ”menestyjien” välillä kasvoivat. Vaikka erot eivät olisi edes absoluuttisesti kasvaneet, niin julkisuus on pitänyt huolen siitä,
että tietoisuus suuresta työttömien ja syrjäytyjien määrästä ja toisaalta kasvavasta kansantaloudesta on vahvistunut. Sosiaalinen vertailu laskee elämään tyytyväisyyttä (ks. vertailusta Runciman 1967, Alapuro & Uusitalo 1970, Veenhoven 1996, Meadow et al. 1992).
Alkuvuodesta 1995 kerätyllä Suomen 18-70-vuotiasta väestöä (N=1859) edustavalla aineistolla ei havaittu viiteryhmän valinnalla olevan vaikutusta elintasoon tyytyväisyyteen (Angerpuro 1996). Angerpuro arvioi kuitenkin viiteryhmien vaikutuksen korostuvan nousukaudella. Arvio näyttäisi saavan tukea tämän tutkimuksen tuloksesta.
Seuraavissa luvuissa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin eri elämäntapahtumia.
Liitteessä 1 esitetään keskiarvoina elämään tyytyväisyyden ja elämäntapahtumien välinen yhteys, jolloin on mahdollista arvioida elämäntapahtumien vaikutuksen voimakkuutta suhteessa tyytyväisyyteen. Keskiarvotarkastelu on myös perusteltua sen vuoksi, että korrelaatioon vaikuttaa tapahtuman yleisyys niin, että harvinainen tapahtuma ei pysty korreloimaan elämään tyytyväisyyden kanssa.
Taulukossa 28 esitetään sellaiset elämäntapahtumat, joiden kokemisessa on tapahtunut muutoksia laman pitkittyessä. Muut taulukossa 27 esitetyt elämänta-pahtumat ovat pysyneet yleisyydeltään samalla tasolla molempina tutkimusajan-kohtina. Luokkakohtaisia eroja tarkastellaan jäljempänä kaikkien tapahtumien osalta erikseen. Taulukossa 28 verrataan samanikäisiä (18-74) henkilöitä keskenään, jolloin voidaan tulkita muutoksen olevan seurausta yhteiskunnallisesta muutoksesta eikä ikääntymisen seurauksista. Liitteeseen 5 on listattu negatiiviset elämäntapahtumat niiden yleisyyden mukaiseen järjestykseen. Samassa liitteessä on esitetty ”vuoden sisällä” koetut elämäntapahtumat kahtena tutkimusajankohtana.
Muutoksia näyttää tapahtuneen sosiaaliturvan supistusten kohtaamisessa, taloudessa ja asumisessa. Talouden alueella erilaiset niukkuuden kokemukset ovat yleistyneet laman pitkittyessä. Usein nämä kokemukset liittyvät jollain tavoin työttömyyteen ja sen seurauksiin. Sen sijaan ongelmat asumisen kohdalla ovat harvinaistuneet lähes kaikkien asumista mittaavien tekijöiden - asuntopula,
yksityisyyden puuttuminen, puutteet asunnon varusteissa ja syrjässä asuminen -osalta. Sosiaaliturvan leikkausten ja supistusten kokeminen on noin kaksinkertaistunut laman alkuvuosista. Kansantalouden makrotason ongelmilla on suuria vaikutuksia yksilöiden (mikrotason) elämään.
Taulukko 28. Elämäntapahtumat vuosina 1991 ja 1996 järjestettynä eron suhteellisen muutoksen mukaan, 18-74 -vuotiaat.
Elämäntapahtuma kokenut joskus Suht. p<(*
1991 1996 muutos
Työttömyysturvan leikkaaminen M81D 6 17 183 .000
Laitoshoitopaikkojen vähentäminen M81F 2 5 150 .000
Eläkkeiden leikkaaminen M81C 6 14 133 .000
Sos- ja terveyspalvelujen supistaminen M81A 14 32 129 .000
Lapsiperheiden tuen supistaminen M81G 12 27 125 .000
Sairausturvan leikkaaminen M81E 9 18 100 .000
Koulupalvelujen supistaminen M81B 8 14 75 .000
Työttömyysturvan niukkuus M70C 24 30 25 .002
Oma avio/avoero M50D 17 20 18 .03
Joutuminen omaisuusrikoksen uhriksi M85E 18 21 17 .05
Työn ruumiillinen rasittavuus M57E 49 41 16 .001
Toimeentulon vaikeutuminen (sair.) M44E 29 33 14 .02
Työttömyys tai työttömäksi joutum. M57A 44 49 11 .02
Läheisen kuolema M50F 53 59 11 .003
Työelämän tulos- ja tehostamisvaatimukset M57D 53 58 9 .02
Puutteellinen varustetaso M77F 23 19 -17 .02
Kipu ja kärsimys M44G 43 33 -23 .000
Joutuminen riippuvaiseksi toisten avusta M44I 13 10 -23 .03
Yksityisyyden puuttuminen M77B 21 16 -24 .001
Asuminen saastuneessa ympäristössä M77H 9 6 -33 .02
Asuntopulasta kärsiminen M85B 19 12 -37 .000
*)Tilastollinen ero on otettu ristiintaulukosta, missä on taulukoitu tapahtuman kokeminen/kokemattomuus mittausajankohdan mukaan.
Sosiaaliturvan muutoksia 1990-luvun Suomessa kartoittavia tutkimuksia on vielä suhteellisen vähän. Kokonaisvaltaisin tarkastelu lienee teos ”Leikkausten hinta”
(Heikkilä & Uusitalo 1997). Teos luo kattavan kuvan sosiaaliturvan muutoksista ja muutosten kohdentumisesta eri väestöryhmiin. Sosiaaliturvan muutosten tarkastelu pitäytyy kuitenkin järjestelmän tarkastelussa (Kosunen 1997a) missä ei edes pohdita leikkausten kohteena olevien mahdollisuutta toimia asiassa informantteina.
Tarkastelu on näin lainsäädännön uudistusta tarkastelevaa eikä uudistusten vaikutuksia ihmisten elämään arvioida muuten kuin teknisesti simulaatiomallin avulla (Kosunen 1997b).
Sosiaaliturvan muutoksia ja kohdentumista on kuitenkin mahdollista selvittää myös
suoraan ihmisiltä kysymällä. Sosiaaliturvaan ja -palveluihin liittyvät kokemukset ovat eniten yleistyneitä kokemuksia 1990-luvulla. Sosiaaliturvaetuuksiin onkin tullut runsaasti muutoksia vuosien 1992 ja 1996 välillä. Muutokset ovat pääasiassa olleet erilaisia leikkauksia ja supistuksia, esimerkiksi tason alentamista, tarveharkinnan lisäämistä tai etuuden maksuajan rajoittamista (Kosunen 1997a).
Taloudelliset tekijät ovat yksi selvimmin yleiseen elämään tyytyväisyyteen vaikuttava kokonaisuus. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat pysyneet suhteellisen samalla tasolla koko 1990-luvun tuotannontekijätulojen suuresta alenemasta huolimatta. Tuotannontekijätulojen aleneman ovat saadut tulonsiirrot kyenneet paikkaamaan suhteellisen hyvin. (Uusitalo 1997, 137-8.) Tulonsiirroissa tapahtuvien muutosten voi olettaa heijastuvan entistä vahvemmin suoraan kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin ja elämään tyytyväisyyteen.