Hollolanlahden alue on osittain maatalouskulttuurin vaikutuspiirissä. Osa rantaviivasta rajoittuu peltoihin. Kesähuviloita ja ympärivuotisia asumuksia on rannoilla paljon. Nii den edustalla on usein tehty moppauksia. Yleensä moppaukset ovat olleet lieviä, mutta pari uusinta Seppälänpohjassa ovat merkittäviä. Samaten Pyhäniemenlahden itärantaa mopattiin parhaillaan kesällä 1991 laajalta alueelta, uuden asunto—alueen rannaksi. Hol—
lolanlahden alue on luonnostaan matala, ja matalan alue on hyvin laaja. Varsinkin Iän—
sirannat (Särkkä ja Seppälänpohja sekä Kirkonranta) ovat alkuperäisesti suurimmaksi osaksi hiekkarantoja. Osa hiekkarannoista ja hiekkapohjaisista paikoista ovat kuitenkin nykyisin liejun peitossa. Umpeenkasvu on pakottanut monet vaateliaat hiekkapohjan
kasvit ulommas rannasta ja kaventanut niiden kasvualaa, Lintualueena varsinkin Hollo—
lanlahden Pyhäniemenlahti ON arvokas: Pesimälinnustoon kuuluvat mm. kaulushaikara ja ruskosuohaukka.
Toimenpiteiksi ehdotetaan, että
1) Vesiensuojelua tehostetaan rantapelloillaja lahteen johtavien ojien valuma—alueilla siten, että ravinnehuuhtoutumia pelloilta vesiin saataisiin vähennettyä. Lisäksi tulisi tarkistaa haja—asutuksen jätevesikuormitus suoraan Hollolanlahden alueelle.
2) Tulisi suhtautua varauksella rantarakentamiseen, koska se tuo tullessaan rantojen ruoppaamisen, umpeenkasvua kiihdyttävät lietevallit ym. Myös vielä rakentamattomat rannat tulisi säästää, koska muutamia harvinaisia kasvilajeja esiintyy niiden alueella.
Uusia veneojia ei tulisi ruopata, eikä poistaa kasvillisuutta laajoilta alueilta.
Taulukko 1. Hollolanlahden veden laatu
Sähkönjohtavuus mS/m 9,6
Alkaliniteetti mmol/l 0,41
pH 7,6
Väriluku 20
Kok. N mg/1 470
Kok. P mg/1 29
N03+N02-N mg/l 10
Klorofylli—a mg/l 9,2
Hollolanlahdella veden kemia kielii rehevöitymisestä. fosforin ja typen arvot ovat paljolti samoja, kuin muuallakin Vesijärveä ja veden sähkönjohtokyky sekä alkaliniteetti ovat korkeita. Ne osoittavat vedessä olevan runsaasti ravinteita, joita kasvit kykenevät käyttämään hyväkseen. Väriluku on alhainen ja lähdejärvelle tyypillinen.
7 YHTEENVETO
Koko havaintoaikana vv,1965 — 1991 on vesikasvisto ollut jatkuvan muutoksen alaise na. Eräät vaateliaat vesikasviharvinaisuudet ovat vähentyneet ja toisaalta lajisto on ri—
kastunut uusien tulokkaiden myötä. Runsastuneet lajit ovat olleet lajeja, joita tavataan runsaina muualla Vesijärveä järven rehevöitymisen myötä. Syynä lajien runsastumiseen myös Hollolanlahdella on todennäköisesti lahden rehevöityminen erityisesti 1970—lu vulta lähtien.
Havaintoaikana jatkuvasti taantuneita lajeja ovat Irispseudocorus, Eteocharispalustris, Giygeria fluitans, Isoi!tes lacustris, Ranunculus reptans, Etatine triandra, Hydrocharis morsus —ranae, Caltitriche hermaphroditica, Myriophyttum atternifiorum, Potamogeton
rutitus, Potamogeton berchtoldi% Najas tenuissima ja Chara braunii. Yhteistä näille la—
jeille on, että niiden määrä on tasaisesti vähentynyt koko havainnointiajan vv. 1965—
1991. Useimmat niistä ovat sellaisia, jotka ovat kirkkaassa vedessä, hiekkapohjalla tai liejupohjalla kasvavia kasveja. Suomessa uhanalaisiksi niistä mainitaan Potamogeton rutilus, Najas tenuissima ja Chara braunll. Sensijaan lahdella kasvava ainoa rauhoitettu kasvilaji, Najas flexilis, näyttää säilyneen runsaudeltaan vakiona tutkimusajanjakson ajan. Ylcsivuotisena lajina sen vuosittainen runsaus kuitenkin vaihtelee.
Runsastuneita kasvilajeja on runsaasti, samaten uusia tulokkaita. Eniten ja tasaisesti runsastuneita vv. 1965 — 1991 ovat mm. Sparganium erectum, Nymphaea candida, Atopecurus aequatis ja Sparganium minimum. Uusia tulokkaita Sirnin (1969) ajoista
on 9 lajia, joista 8 löydettiin jo vv.1984—86 (Lammi & Lammi 1988). Uusin tulokas on mutaluikka (Eteocharis mamitiata) ja harvinaisimmat tulokkaat ovat poimuvita (Pota— mogeton crispus) ja tummatähtiparta (Nitetia batrachosperma). Näistä uusista tulok—
kaista kuitenkin poimuvita oli v.1991 voimakkaasti taantunut vv.1984—86 verrattuna.
Tämän kirjoittajat kävivät Hollolanlahdella kesällä 1989, jolloin poimuvitaa vielä kasvoi alueella huomattavan paljon. Siten lajin taantumisen on täytynyt tapahtua aivan parina viime vuotena ehkä kilpailun tai epäedullisten sääolojen vuoksi. Voi olla, että laji run—
sastuu olosuhteiden muututtua sille jälleen edullisiksi.
KIRJALLISUUS
Hiltunen, P. 1991: Kasviselvitysten merkitys vesistöjen kunnostusta suunniteltaessa.
Luonnon Tutkija 95:4—6.1991.
Hinneri, 5. 1965: Tutkimuksia Sääksmäen Saarioisjärven umpeenkasvusta. —Luonnon Tutkija 69.
Hämet—Ahti, L. et al. (toim.) 1986: Retkeilykasvio. —3. uudistettu painos. 59$ s. Helsinki.
Kurimo, U. 1975: Vesikasvit kertovat vesien tilasta. —Suomen luonto 38:168—274.
Kurtto, A. 1985: Karjaan Lepinjärven putkilokasvistosta. — Lutukka 1:9—14.
Lammi, E. 1987: Vesijärven Paimelanlahden vesikasvisto. —76 s. Sivulaudaturtyö, Helsingin yliopiston kasvitieteenlaitos.
Lammi, E. & Lammi, H. 19$$a: Vesijärven Enonselän kesvillisuusselvitys 1987. —lis.
Lahden kaupungin Ympäristönsuojelulautakunta.
Lammi, H. & Lammi, E. 1988b: Hollolanlahden vesikasvisto ja sen muutokset kahden vuosikymmenen aikana. —Lutukka 4:67—74.
Lampolahti, J. 1991 a: Satakunnan lintujärvien vesisammalet. Luonnon Tutkija 95:7—10.1991.
Lampolahti, 1. 1991 b: Jokivesien sekoittuminen murtoveteen Porin rannikolla — vesikas—
vilajiston tarkastelu ja vesistörakentamisen vaikutusten ennakointi. Luonnon Tutkija 95:11—14.1991.
Levanto, T. 1936: Vesijärven itärannan vesikasvistosta ja —kasvillisuudesta. —Luonnon Ystävä 40:164—173.
Linkola, K. 1932: Alueellista lajitilastoa vesiemme putkilokasveista. —Luonnon Ystävä 36:86—101.
Luther, H. 1951: Verbreitung und Ökologie der höheren Wasserpflanzen im Brackwasser
der Ekenäs — Gegend in Siidfinnland. 1 Aigemeiner Teil. —Acta Bot. Fennica 49:
1—239.
Mäkirinta, U. 1976: Vedenpinnan tulevan säännöstelyn vaikutus perhojoen järviiyhmän vesi—
kasvillisuuteen. —Vesihallitus, tiedotus 115. Helsinki. 86s.
Mäkirinta, U. 197$ a: Die pflanzensoziologische Gliederung der Wasservegetation im See Kukkia, Siidfinnland, —Acta Univ, Ouluensis, A 75.
Mäkirinta, U. 197$ b: Spectralen Lichtmessungen im freien Wasser und in der Wasser—
vegetation des Sees Kukkia, Sädfinland, unter besonderer Berticksichtigung der Zonation. —Äquilo 5cr. Bot. 16:39—53.
Mäkirinta, U. 1989: Classification of South Swedish Isoetid vegetation with the help of
numerical methods. Vegetatio 81:145—157. Kluvier Äcademic Publishers. Beigium.
Norriin, J.P. 1870: Bidrag till Sydöstra Tavastlands fiora. —Notiser Söllsk. fauna Flora fennica förh. 11:73—196.
Nybom, C. 1980: Vesikasvien niiton koetoiminta vesihallinnossa. —83s. Vesihallituksen tiedotus 196. Helsinki.
Nyroos, H. 1976: Lohjan seudun eri vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset veden laatuun.
—75 s. Vesihallituksen tiedotus 114. Helsinki.
Rassi, P. et al. 1986: Suomen uhanalisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö.
III. Suomen uhanaliset kasvit. —Komiteanmietintö 1985:43. 431s. Helsinki.
Siren, M 1969 Uber die Ufer— und Wasserflora sowie — vegetation der Bucht Hollolanlaht;
des Sees Vesijawi m Sudfmnland —Ann Bot fennic; 6 59—67
Sirn, M. 1978: Notkeanäkinruohon, Najas flexilis, esiintymisestä Vesijärvessä (EH).
—Luonnon Tutkija 82:138.
Toivonen, H 1981 Sisavesien suurkasvilhsuus —Teoksessa J Menlainen (toim) Suomen Luonto IV. Vedet, s. 179 — 331. Kirjayhtymä, Helsinki.
Toivonen, H. 1984: Makrofyyttien käyttökelpoisuus vesien tilan seurannassa. —Luonnon Tutkija 88: 92—95.
Venetvaara, J. 1991: Hyvinkään Ridasjärven kasvillisuuden kartoitus 1990 ja ennuste
lisäveden vaikutuksista. —34 s. Keski—Uudenmaan Vesiensuojelun Kuntainliitto. Kerava.
Venetvaara, 1. & Lammi, E. 1990: Hollolan Kutajärven ja Vesijärven Laasonpohjan vesikas—
vikartoitus 1989 —74 s Helsingin Vesi— ja Ympanstopnr;, Helsinki Venetvaara, 1. & Lammi, E. 1991a: Hollolan Vesijärven Lahdenpohjan ja Teräväisten
alueen kasvilhsuuskarto;tus kesalla 1990 —Helsingin Vesi— ja Ymparistopiiri, Helsinki 26s.
Venetvaara, 1 & Lammi, E 1991b Hollolan Vesijaiven Kailanpohjan kasvillisuuskartoitus kesalla 1991 — Helsingin Vesi— ja ymparistopun, Helsinki
Venäläinen, J. 1982: Parikkalan Siikalahden putkilokasvistosta. —Memoranda Soc. fauna fiora Fennica 58:81—89.
LIIYfEET
KARTFOJEN MERKINNÄT
Harva vaakaviiva Harva ruovikko Tiheä vaakaviiva Tiheä ruovikko Pystyviivoitus Kortteikko Vinoviivoitus Kaislikko
Musta Osmankäämikkö
5 Saari
M Metsää
Pot Potentilla —niittyä
N Niittyä
CN Carex —niittyä
CstrnN Kastikkaniittyä
K, Keil Kelluslehtisiä
P, PN Pensaikkoniittyä
A Avovettä
Muut merkinnät tieteellisten nimien lyhenteitä.
Liite 1 on tutkimusalueitten kartta, josta näkyy linjojen sijainti.
Liitteenä 2 ovat tutkimusalueilta piirretyt ilmakuvakartat, joihin on merkitty eri kasvillisuusalueet.
Liitteenä 3 ovat tehdyt 3 linjataulukkoa: Liitteen 3 taulukoita luetaan seuraavasti:
Pohjan laatu: 1 = kivipohja, 2 = sorapohja, 3 = hiekkapohja, 4 hieta—/hiesupohja, 5 = kova savipohja, 6 = pehmeä savipohja (detritusta seassa), 7 = liejupohja
(detritusta), $ = veden pinnan yläpuolinen alue (esim. neva tai “maannos”).
— Veden syvyys luetaan kolmesta allekkain olevasta ruudusta.
— Phragmiteksen, (järviruoko) vedenpäällinen korkeus luetaan kolmesta allekkain olevasta ruudusta.
— Kuljetun matkan symbolit ovat: “•“ = vedenpinnan yläpuolinen, rantaan ulottuva alue, “0” = vedenpmnan 0 —taso, josta alkaa vesialue “+“ = linjaa kuljettu eteenpam
— Kuljetun matkan metrit saadaan em. symbolien alta, allekkain olevista muduista, joista ylempi ilmoittaa kymmenet metrit ja alempi metrit.
— Kasvien runsaus on ilmoitettu viisiportaisella asteikolla (Sirn 1969). Siinä 1 = on havainto lajista, 2 = kasvilaji on harvalukuinen, 3 = kasvia on sirotellusti, 4 = kasvi on runsas ja 5 = kasvi muodostaa ns, massakasvustoja.
Linja—taulukkoa luetaan viivottimen kanssa ylhäältä alaspäin. Näin on saatu pieneen tilaan mahdollisimman paljon informaatiota, ja kunkin kasvilajin runsautta voidaan seurata kuljetuka linjalta metri metriltä. Esim. jos on kuljettu 20 m:n matka, ja jonkin kasvilajin runsaus on siinä ilmoitettu vaikka 4:ksi, tarkoittaa se, että tätä kasvilajia on koko kuljetulla matkalla keskimäärin ilmoitetun verran. Jos samalta matkalta on toinen kasvilaji ilmoitettu esim 1 ks;, niin tarkoittaa se, etta talla linjan patkalla on kasvista ainakin yksi havainto.
LIITE 1