Vesijärven Hollolanlahden kasvillisuuskartoitus kesällä 1991

VESUÄRVEN HOLLOLANLAHDEN KASVILLISUUSKARTOITUS

KESÄLLÄ 1991 Työryhmä Jari Venetvaara Esa Lammi Jouni Klinga

Nro 411

VESUÄRVEN HOLLOLANLAHDEN KASVILLISUUSKARTOITUS

KESÄLLÄ 1991 Työryhmä Jari Venetvaara Esa Lammi Jouni Klinga

Vesi— ja ympäristöhallitus Helsingin vesi— ja ympäristöpiiri Helsinki 1993

vesi— ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona.

Julkaisua saa Helsingin vesi— ja ympäristöpiiristä.

ISBN 951—47—5615—0 ISSN 0783—3288

Painopaikka: Vesi— ja ympäristöhallituksen monistaino, Helsinki 1993

JulkaisUa

Vesi— ja ympäristöhallitus ja Helsingin vesi— ja ympäristöpiiri

TekUä(t) (toimiefimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri)

Jari Venetvaara, Esa Lammi ja Jouni Klinga

Julkaisunpäivämäärä

Toukokuu 1993

Julkaisun nimi (myös ruotsinkiefinen)

Vesijäiven Hollolanlahden kasvillisuuskartoitus kesällä 1991

Kartläggning av växtligheten i Vesijärvis Hollolanlahti på sommaren 1991

Julkaisun laji Toimeksiantaja Toimielimen aseftamispvm

Selvitys Helsingin vesi— ja ympäristöpiiri

Julkaisun osat

Tiivistelmä

Raportissa kuvataan hnnustoll;sest; arvokkaan Hollolanlahden kasvillisuutta ja esitetaan toimenpiteita alueen säilyttämiseksi arvokkaana lintuvetenä.

Hollolanlahden vesikasvistosta on runsaasti myös aikaisempaa havaintoaineistoa. Vesilcasvisto on koko havaintokauden (1965—1991) ollut jatkuvan muutoksen alaisena. Eräät vaateliaat vesikasviharvinaisuudet ovat vähentyneet ja toisaalta lajisto on rikastunut uusien tulokkaiden myötä. Useimmat taantuneista la—

jeista ovat sellaisia, jotka kasvavat kirkkaassa vedessä hiekka— tai liejupohjilla. Suomessa uhanalaisiksi näistä mainitaan jouhivita (Potamogeton rutilus), hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja silonäkinparta (tähtinäldnparta) (Chara braunii). Lahdella kasvava rauhoiteftu laji, notkeanäldnruoho (Najas Ftexilis) näyttää säilyneen runsaudeltaan melko vakiona koko jakson aikana jolta tietoja on olemassa.

Uusia tulokkajta Hollolanlahdella ovat mm. mataluikka (Eleocharis mamillata), poimuvita (Potamogeton crtspus) ja tummasiloparta (Nitetta batrachosperma) Naista uusista tulokkaista kuitenkin poimuvita on taantunut parina viime vuotena.

Hollolanlahdella pesii mm. kaulushaikara ja ruskosuohaukka.

Suojelutoimenpiteiksi esitetään maatalouden vesiensuojelun tehostumista ja rantarakentamisen sekä ruop—

pausten estämistä.

Asiasanat (avainsanat)

Vesikasvillisuus, lintuvedet, Vesijärvi

Muut tiedot

Sarjan nimi ja numero

Vesi— ja ympäristöhallituksen monistesaija nro 411

Kokonaissivumäärä Kieli

62 Suomi

Jakaja

Helsingin vesi— ja ympäristöpiiri PL 58

00421 HELSINKI

951—47—5615—0ISBN

Hinta

Kustantaja

Vesi— ja ympäristöhallitus PL 250

00101 HELSINKI

ISSN0783—3288

Luottamuksellisuus

Julkinen

Utgivare

Vatten— och miljöstyrelsen och Helsingfors vatten— och miljödistrikt

Författare (uppgffter om organet: namn, ordförando, sekreterare)

Jari Venetvaara, Esa Lammi och Jouni Klinga

Utgivningsdatum

Maj 1993

Pubilkation (även don finska titein)

Kartläggning av vegetationen i Hollolanlahti—viken i sjön Vesijärvi sommaren 1991 Vesijärven Hollolanlahden kasvillisuuskartoitus kesällä 1991

Typ av pubilkation Uppdragsgivare Datum för tiilsättandet av organet

Utredning Helsingfors vatten— och miljödistrikt

Publikationens delar

Referat

1 Rapporten beskrivs växtligheten i Hollolanlahti—viken i sjön Vesijärvi, en värdefuli sjötågellokal och åt—

gärder föreslås för att bevara dess värde.

Växtligheten i Hollolaniahti—viken är rikligt dokumenterad redan tidigare. Vattenvegetationen har under heia observationstiden (1965—1991) varit under ständig omvandling. Vissa krävande rariteter bland vat—

tenväxtema har minskat, men ä sidan har artrikedomen vuxit i och med nykomiingar. De fiesta decime—

rade arterna är sådana som växer i klart vatten på sand— eller slambotten. Av dessa är styvnate (Pota—

mogeton rutitus), spädnate (Najas tenuissima) och svedsträfse (Chara braunii) hotade i Finland. 1 viken växer den fedade sjönajasen (Najas flexitis), vars abundans verkar ha varit räft stabil under hela den pe—

riod som det finns uppgifter om den.

Nykomiingar i Hollolanlahti är bl.a. veksäv (Eleocharis mamillata), krusnate (Potamogeton crispus) och mörkslinke (Nitella batrachosperma). Av dessa nykomiingar har krusnaten dock decimerats under de två scnaste åren.

1 Hollolanlahti häckar bha, rördrom och brun kärrhök,

Som skyddsåtgärder föreslås att Iantbrukets vattenskydd effektiveras samt att strandbyggande och mudd—

ring hindras.

Sakord (nycke!ord)

Vattenväxter, sjöfågellokaler, Vesijärvi

Övriga uppgifter

Seriens namn och nummer

Vatten— och miljöstyrelsens duplikatserie nr 411

Sidantal Språk

62 Finska

Distribution

Helsingfors vaifen— och miljödistrikt PB 5$

00421 HELSINGFORS

951—47—5615—0ISBN

Pris

Förlag

Vatten— och miljöstyrelsen PB 250

00101 HELSINGFORS

0783—3288ISSN

Sokretessgrad

Offentlig

ALKUSANÄT

Tässä raportissa kuvataan Vesijärven Hollolanlahden kasvillisuutta ja sen kehittymistä.

Hollolanlahti on yksi Vesijärven kansainvälisesti arvokkaista lintuvesilalidista.

Helsingin vesi— ja ympäristöpiirissä kartoitettiin lintuvesiohjelmaan kuuluvien Vesijär—

ven lahtien kasvillisuuden nykytilaa vuosina 1989—1991. Kartoitukset tehtiin sen vuok si, että alueille kohdistuu mm. merkittävää rakentamispainetta. Kasvillisuuden ja mah dollisimman luonnontilaisten ranta—alueiden merkitys alueella pesiville linnuille on en siarvoisen tärkeää. Kasvillisuuden muutokset indikoivat hyvin myös vesialueen veden laadun ja pohjan muutoksia.

Helsingissä 1.5.1993

Jari Venetvaara Esa Lammi Jouni Klinga

SISÄLLYS

ALKUSANAT ^. 5

1 JOHDANTO 9

2 TUTMMUSMENETELMÄT JA SAATU AINEISTO 10

3 VESI- JA RANTÄKASVILLISUUDEN ALUEET 11

4 KASVIKARTOITUSLINJAT 13

4.1 Kasvilajikohtainen vaateliaisuus 13

4.2 Kasvilajien runsautta ja vaateliaisuutta kuvaavat indeksit 16

4.3 Muutokset vesikasvistossa 18

5 VEDEN LAATU 21

6 EHDOTUKSET TOIMENPITEIKSI 21

7 YHTEENVETO 22

KIRJALLISUUS 24

LIf1EET 26

1 JOHDANTO

Lahden Vesijärvi on jo runsaan vuosisadan ajan tunnettu erinomaisena vesikasvijärvenä.

Norriinin (1970) eräät löydöt Vesijärvestä olivat aikoinaan kasvitieteelilsiä sensaatioita, mm. hentonäkinruoho (Najas tenuissima), notkeanäkinnioho (N. flexilis) ja merivita (Potamogeton filiformis). Sittemmin Vesijärven kasvistosta on tehty useita yliopistolli—

sia opinnäytetöitä. Vesikasvistoa ja kasvillisuutta käsitteleviä tutkimuksiaan ovat lisäksi julkaisseet Levanto (1936) Vesijärven itärannalta ja Sirn (1969) sekä Lammi & Lammi (198$) Hollolanlahdelta, joka on ollut tutkituista alueista runsaslajisin. Tässä tutkimus—

raportissa kuvataan vesikasvustollisesti sekä linnustollisesti arvokkaan Vesijärven Hollolanlahden alueen nykyista kasvistollista tilaa, verrataan sita aikaisempim havain—

toihin sekä ehdotetaan toimenpiteitä alueen säilymiseksi arvokkaana lintuvetenä sekä paikkana, jossa vesikasviharvinaisuudet voisivat edelleen säilyä. Alue sisältyy valtio neuvoston vahvistamaan valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelmaan kansainvälisesti arvokkaana kohteena. Hollolanlahden alue kartoitettiin kesällä 1991.

Raportti koostuu lyhyestäjohdannonomaisesta tekstistä, kasvillisuuslinjojen kuvauksesta sekä taulukoista ja liitteistä, joissa esitetään mm. elomuodot, vaateliaisuus, löydetyt kasvilajit linjoittain, jne. Sen jälkeen on yhteenveto. Lopuksi ehdotetaan toimenpiteitä alueille. Liitteenä ovat 1) tutkimusalueen kartta, josta näkyy linjojen sijainti, 2) ilmava—

lokuvien perusteella tehdyt kartat eri kasvillisuustyypeistä, sekä 3) linjataulukot.

Vesijarvi ja Hollolanlahti

Vesijärvi sijaitsee Lahden pohjoispuolella ensimmäisen ja toisen Salpausselän välissä.

Se on ns lahdejarvi vesi on Salpausselilta purkautuvien pohjavesien takia luonnostaan melko kirkasta, mnsasravinteista, neutraalia tai lievästi emäksistä (Lammi & Lammi 198$) Veden luontaista ravrnteisuutta on hsannyt jarven sijainti maaperaltaan edulhsel—

la alueella Hollolan lehtokeskuksessa Viime vuosikymmernna Vesijarvi on suuresti re—

hevoitynyt, sula jarvea kaytettnn 1970—luvun puolivaluin asti Lahden kaupungin jateve—

sien tyhjennysaltaana Hollolanlahti on 3 9 km2 n laajuinen ja sen valuma—alueen laa juus on 116 km2 Rantavnvan pituus on 10 km ja keskisyvyys n 1 9 m (enimmaissy—

vyys 3 m) Lahden erottaa muusta Vesijarvesta kapea salmi Lahden pohja on emm—

makseen kunteata, hejun peittamaa lustosavea Rannat ovat vaihtelevia Ne Ovat suu—

nmmaksi osaksi louvia ja hienojen maalajien peitossa, mutta pohjukoissa on laajoja rantaniittyjä; neljännes rannasta on avoluhtien kattamaa. Kotomäen niemen rannat ovat muusta lahdesta poiketan soraisia ja kivikkoisia. Rantaviivasta 20 % on peltojen ja 41 % metsän reunustamaa, loma—asutuksen ja pysyvän asutuksen käytössä rantaviivasta on 39 %. Tätä kirjoitettaessa on asutuksen osuus kasvamassa muutamalla prosentilla ja metsän reunustama ranta—alue vastaavasti pienenemässä.

Hollolanlahteen virtaa vetää suuresta lähteestä (Kiikunlähde) sekä kahta ojaa pitkin lä—

heisestä Kutajärvestä. Lähdevettä purkautuu myös muutamiin paikkoihin lahden poh jaan Viela 1960—1 vesi oli kirkasta ^— Siren (1969) mainitsee nakosyvyydeksi 3 m (lah den maksimisyvyys) Sittemmin lahti on rehevoitynyt ja nakosyvyys oli enaa 1984—86 ja 1991 vain 0 9 ^— 1 7 m Rehevoutymisen ovat aiheuttaneet paaasuassa paikallinen ha—

ja—asutus ja maatalous Lahden kaupungin kuonmtukselta Hollolanlahti on ollut hyvin

suojassa eristyneen sijaintinsa vuoksi, Lahden kasvillisuus on vaihtelevaa. Näkyviä ovat järviruoko (Phragmites australis) ja pohjukoissa järvikorte (Equisetum fiuviatile) sekä järvikaisla (Schoenoplectus lacustris). Ekspositiorannoilla tunnusomainen kasvi on mm.

rantaluikka (Eleocharis palustris). Kelluslehtisistä runsaimpina esiintyvät ulpukka (Nuphar lutea) ja uistinvita (Potamogeton natans). Yhtenäinen uposkasvillisuus (massa—

lajina karvalehti, Ceratophyltum demersum) ulottuu usein etäälle mokovyöhykkeestä, mutta 200 ^— 250 cm:n syvyydessä se muuttuu harvaksi ja voi puuttua laajoiltakin alu eilta yli 250 cm:n syvyydessä. Välkevita (Potamogeton tucens) muodostaa laajoja ja ti—

heitä pintaan ulottuvia kasvustoja siellä täällä lahden syvimmissäkin osissa. Sirn (1969) määritti Hollanlahden kuuluvaksi kasvillisuutensa perusteella uposlehtis—

Phragmites—tyyppiin kuuluvaksi. Lammin & Lammin (1988) mukaan tämä pitää paik kansa edelleen, mutta laajat alueet lahden pohjukoissa edustavat lähinnä Typha—Alis—

ma—tyyppiä.

2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA SAATU AINEISTO

Tutkimusmenetelminä käytettiin 1) ilmavalokuvakartoitusta maastokäynteineen ja 2) kartoituslinjojen tekemistä, sekä 3) otettiin vesinäytteet, joista määritettiin veden laatu.

Ilmavalokuvaus tehtiin helikopterista käsin 750 m:n korkeudesta alueelliseen maanpin—

taan nähden, pystyyn kuvaamalla jäijestelmäkameralla 36 mm:n kinodiafilmille.

Objektiivina käytettiin polttoväliltään 50 mm:n normaaliohjektiivia. Kuvauksen ajan kohta oli kesällä 1990, Heinäkuun lopulla, jolloin “kaikki” kasvit olivat jo näkyvissä.

Kinodioilta heijastamalla saatiin piinettyä kasvillisuuskartat, jotka tarkennettiin maas tossa (Huom! Kinokoon diat eivät täytä topografikunnan asettamia vaatimuksia “viralli—

sille” pystykuville, vaan ne käsitetään ilmailuhallituksessa vaakakuvina).

Kasvillisuuskartoituslinjat tehtiin etupäässä veneestä käsin. Linjojen leveys oli 5 m ja ne ulottuivat rannasta yleensä niin pitkälle kuin “monipuolista” uposkasvillisuutta riitti.

Vesijärvellä, Hollanlahdella, ei 280 cm:n syvyisestä vedestä alkaen muita kasveja juuri enää kasvanut, kuin karvalehti, (Ceratophyllum demersum) sekä välkevita (Potamogeton Iucens) ja pitkälehtivita (Potamogeton praelongus,. Hollanlahden mataluudesta johtuen linjat ulottuivat yleensä hieman matalampaan veteen; yleensä 250 cm:n syvyyteen. Tä mä oli kuitenkin riittävää, koska muualla lähialueilla, syvemmillä paikoilla, saatiin sel ville kasvillisuuden raja, 310 ^— 315 cm. Rajakasveina matalan Hollolanlahden lähistöllä olivat yleensä Ceratophyltum demersum sekä Elodea canadensis.

Kartoituslinjoilla kuljetun matkan pituus mitattiin kelluvalla, 100 m pitkällä, seipäiden väliin pingoitettavalla mittanarulla. Muuten käytettiin pituusmittana veneen mittaa (5 m).

Rantakasvien ja ilmaversoisten lajit ja niiden runsaus määritettiin silmäilemällä kasvilli—

suutta veneen ympärillä linjalla, ja muut kasvit otettiin vasikasvinoutimena toimineella haravalla. Haravan varteen oli merkitty veden syvyyden asteikko. Lyhyemmän haravan varren pituus oli 160 cm ja pitemmän 450 cm. Näytteet otettiin aina, kun kasvillisuus muuttui, tai “monotonisessa” kasvillisuudessa kymmenen metrin välein. Avovesi—

alueella harattiin pohjaa koko linjan pituudelta, mutta näyteväliksi merkittiin silti 10

—40 m (=aina, kun kasvillisuus muuttui toiseksi). Varsinkin avovesilinjat kartoitettiin

tyynellä säällä, ettei tuuli kuljettaisi venettä pois linjalta. Kasvillisuuden runsaus linjoilla arvioitiin Sirnin (1969) kayttamalla asteikolla 1—5 Suna 1 kasvista on havainto naytealalla, 2 ⁼ kasvia on hyvin vahan naytealalla, 3 ⁼ kasvia tavataan sirotellusti koko näytealalla, 4 ⁼ kasvi on runsas näytealalla ja 5 ⁼ kasvi esiintyy massalajina näytealalla.

Kasvilajit määritettiin maastossa, paitsi osa vesisammaleista. Vesisammaleista otettiin lmjakoode;n ja numeroin varustetut naytteet pieniin paperipusseihin Ne vietiin Ouluun, Oulun Yliopiston kasvimuseoon, jossa museonhoitaja Tauno Ulvinen ystavalhsesti tarkisti sammalten maaritykset Tasta monet kiitokset hanelle Monet kiitokset neu—

voista myös dos. Urho Mäkirinnalle, Oulun Yliopiston kasvitieteen laitoksella.

Saatu aineisto kasitti “vahkoituine” rantakasveineen Hollolanlahdella 9$ eri kasvilajia, joista varsinaisesti vesikasveja on 70 eri lajia. Veden laatu määritettiin otetusta ve—

sinäytteestä. Näyte otettiin 30 cm:n syvyydestä keskeiseltä paikalta Hollolanlahtea.

3 VESI- JA RANTAKASVILLISUUDEN ALUEET

Vesi— ja rantakasvillisuuden kartoitus tehtiin ilmavalokuvien perusteella. Ilmakuvaus—

lento tehtiin ensimmäisenä tyynenä iltana heti, kun vesikasvit olivat nousset pintaan täysikokoisina.

Ilmakuvat piirrettiin kinodioista, heijastamalla ne aina samalta etäisyydeltä paperille.

Näin saatujen työkarttojen kanssa käytiin maastossa vannentamassa kasvillisuusalueiden rajoja, niiden puhtaaksi piirtämistä varten. Näin karttoihin tuli merkittyä oikein erilaiset kasvillisuusalueet ja niiden laajuus.

Hollanlahden yleistetty karttapiirros on liitteenä 1. Yksityiskohtaiset karttapiirrokset ovat liitteenä 2.

Hollolanlahden kasvillisuusvyöhykkeet 1 Harva ruovikko

Harvaa ruovikkoa on kaikkialla Hollolanlahden rannoilla siellä, missä sitä ei ole niitetty pois tai rantaa ei ole ruopattu.

2 Kaislikko

Kaislikoita esiintyy suhteellisen pienialaisina kasvustoina enimmäkseen Hollolanlahden länsi—rannalla (Särkkä, Seppälänpohja) ja “läntisen haaran” perällä (Kirkonlahti).

Viimemainitulla paikalla kuitenkin laaja, yhtenäinen kasvusto.

3 Kortteikko

Kortteikkoa esiintyy pienialaisina lailckuina siellä täällä. Laajimmat kortteikot sijaitsie—

vat alueen itärannalla ja itäosissa (Kutajoki, Pyhäniemenlahti).

4 Osmankämikkö

Osmakäämikköä on siellä täällä eri puolilla aluetta. Laajimmat käämiköt sijaitsevat maatalouden vaikutusalueella aivan Hollolanlahden perällä, jonne maatalouden ja Kutajärven ojat laskevat.

5 Pensaikkonfitty

Pensaikkoniittyjä on alueella vain Hollolanlahden itäisen haaran (Pyhäniemenlahti) perän umpeenkasvualueella. Pensaana Salix phylicifolia.

6 Niitty

Niittyjä, jotka sijaitsevat umpeenkasvun yhteydessä, on eri puolilla aluetta (eniten Hollolanlahden molempien “haarojen” perillä. Niillä kasvavat mm. Carex —lajit sekä Calamagrostis —heiniä.

7 Kelluslehtiset

Kelluslehtisiä on Hollolanlahden alueella niukasti verrattuna muihin vastaaviin vesilcas—

vikartoituksiin Vesijäivellä (esim. Venetvaara & Lammi 1989 ja 1990). Ne muodostavat vain harvoin yhtenäistä laajempaa kasvustoa ja tavallisesti kelluslehtisiä tavataan vain ilmaversois—kasvustojen sisällä kasvamassa. Hollolanlahden kelluslehtikasvustot sijaitsevat siellä ^— täällä pienialaisina kasvustoina.

8 Avovesi

Avovesialuetta Hollanlahdella ovat kaikki keskeiset alueet niiden mataluudesta huoli matta. Lahden keskeisellä alueella pohja on tasaista, ja sen syvyys on 300 ^— 305 cm.

Kuitenkin avovesialueella laajoillakin alueilla nousevat välkevita ja pitkälehtivita pintaan saakka. Helofyytit kasvavat alueella vaihtelevan syvyisessä vedessä; joskus rajana on 210 cm ja toisessa paikassa vain 115 cm. Uposlehtisiä kasvaa koko lahden alueella siellä täällä ja irtokeijujat muodostavat samaten kasvustoja kaikkein syvimmil—

läkin paikoilla. Kuitenkin pohjalla on myös laajoja kasvittomia alueita.

4 KAS VIKARTOITUSLINJAT

Hollanlahdella toistettiin Mika Sirenin (1969) perustamista 30 kasvikartoituslinjasta 16 (liite 1). Linjoilta tehtiin kultakin sekä lajistollinen että runsaussuhteisiin perustuva kasvillisuuden kartoitus. Linjojen tarkoitus toistettuina on, että ne mm. antaisivat tietoa kasvilajiston eri lajien välisistä runsaussuhteiden muutoksista ja järven umpeen—

kasvun nopeudesta. Lopuksi kierrettiin koko Hollolanlahden alue ja etsittiin kasvilajeja, joita ei linjoilta oltu löydetty.

4.1 Kasvilajikohtainen vaateliaisuus

Seuraavassa on esitetty Hollolanlahden alueella kesalla 1991 loydetyt eri vesikasvilajit Kasvien vaatehaisuus ja elomuotojaottelu ovat paaasiassa Lmkolan (1932), Lutherin (1951) Kunmon (1975), Trnvosen (1981 ja 1984), Venalaisen (1982), Kurton (1985), Koposen (1986), ja Lampolahden (1991) mukaan. Vaateliaisuus:

o ⁼ ohgotrafentzt

om = ohgo—mesotrafenttt m ⁼ mesotrafentit

me ⁼ meso—eutrafentit e = eutrafentit

i = ind;fferentit RANTAKASVIT

1 Polygonum lapathtfotium i

2 Potentilla patustns 1

3 Myosoton aquaticum i

4 Rorippa palustris i

5 Lyszmachza vuigaris 1

6 Lythrum saticaria m

7 Epilobium adenocaulon i

8 Epilobium palustre i

9 Cicuta virosa m

10 Peucedanum patustre i

11 Galiumpalustre i

12 Galium trifldum i

13 Menyanthes trifotiata o

14 Myosotis taxa m

15 Myosotis scorpioides m

16 Scutetlaria gatericutata m

17 Lycopus europaeus me

18 Mentha arvensis me

19 Sotanum dutcamara i

20 Bidens tripartita me

21 Bidens radiata me

22 Bidens cernua me

23 Juncus fihformzs om

24 Calta palustris m

25 Carexacuta me

26 Ägrostis stolonifera m

27 Catamagrostis stricta me

2$ Calamagrostis canescens me

HELOFYYTIT (ilmaversoiset) 29 Equisetum fiuviatile

30 Lysimachia thyrsiflora i

31 Hippuris vuigaris me

32 Ins pseudocorus e

33 Sagittania sagittifolia e

34 Atisma ptantago—aquatica me

35 Sparganium erectum e

36 Sparganium emersum me

37 Typha latifolia me

38 Schoenoptectus lacustris i

39 Eteocharis patustnis om

40 Eteocharis mamillata om

41 Carex rostrata i

42 Fhragmites austratis i

NYMfEIDIT (kelluslehtiset)

43 Nymphaea candida e

44 Nuphar tutea i

45 Ranunculus peltatus om

46 Folygonum amphibium me

47 Fotamogeton natans me

4$ Sparganium gramineum om

49 Alopecurus aequatis m

ISOETIDIT (pohjalehtiset)

50 Isoites lacustnis o

51 Isoites echinospora 0

52 Ranunculus ^reptans om

53 Elatine hydroptper m

54 Etatine orthosperma m

55 Elatine triandra me

56 Subulania aquatica 0

57 Littoretta unifiora om

5$ Lobetia dortmanna 0

59 Eteocharis acicularis i

LEMNIDIT (irtokellujat)

60 Lemna minor e

61 $pirodeta polyrhiza e

62 Hydrocharis morsus—ranae e

63 Ricciocarpos natans e

ELODEIDIT (uposlehtiset)

64 Caltitriche cophocarpa m

65 Callitriche palustris m

66 Myriophytlum verticillatum e 67 Myriophyllum atternifiorum om

6$ Elodea canadensis e

69 Potamogeton lucens e

70 Potamogeton gramineus i

71 Potamogeton atpinus

72 Fotamogeton praelongus me

73 Potamogeton perfohatus ¹

74 Potamogeton rutilus me

75 Potamogeton pusillus me

76 Potarnogeton berchtotdii me 77 Potamogeton obtustfolius e

7$ Potamogeton crispus e

79 Potamogeton flhformis me

80 Najas flexilis me

81 Najas tenuissima me

$2 Sparganium minimum om

CHARIDJT (näkinpartaiset)

$3 Nitella flexilis me

84 Nitella wahtbergiana me

85 Nitella batrachosperma me

$6 Chara fragitis om

$7 Chara braunii me

CERA TOFYLLIDJT (irtokeijujat)

$8 Ceratophyttum demersum e

89 Utricutaria intermedia om

90 Utricularia vuigaris i

91 Lemna trisutca e

BRYIDIT (vesisammaleet) 92 Fontinalis antipyretica

93 Fontinatis hypnoides me

94 Catliergon megalophytlum m 95 Drepanocladus tenuinervis me

96 Drepanocladus fluitans o

97 Drepanocladus capilhfotium me 98 Rhynchostegium riparioides me

4.2 Kasvilajien runsautta ja vaateliaisuutta kuvaavat indeksit

Kuvissa 1—4 on esitetty Hollolanlahden kasvilajeista eri tavalla laskettuja indeksejä, joilla on pyritty kuvaamaan ja vertailemaan alueen luonnetta. Indeksin laskutapa on selvitetty kuvateksteissä.

Vaateliaisuus ja elomuodot Luthersin 1951, Sirnin 1969, Kurimon 1975, Toivosen 1981 ja 1984, Hiltusen 1991 ja Lampolahden 1991 a ja b mukaan. Luokiteltavien kasvilajien runsaus lajeille saatiin liitteen indeksin mukaisesti.

Kuvien 3 ja 4 kasvien määrät linjoilla laskettu luokittamalla kasvit runsaus—asteikolla 0—5 ja kertomalla ne kulloinkin linjalla kulkevalla matkalla (kts. liite).

Elomuodot / Hollolanlahti

Rantakasvit 4,7%

3 H&ofyytit 19,4%

Nymfeidit 14,9%

0 Isoetidit 5,3%

Lemnidit 3,2%

Elodeidit 18,2%

Charidit 3,7%

Ceratofyliidit 26,0%

Uli ^Bryidit 4,6%

Kuva 7. Kasviston elomuodot Hollolanlahdeila kesällä 7997 tehdyillä linjoilla.

Vaateliaisuus / Hollolanlahti

OHgotc. 2,2%

i Oligo-mesotr. 12.1%

Mesotr 3 2%

1

Eutr. 357%

Indifferentti 316%

Kuva 2. Hollolanlahden makrofyyttikasviston vaateliaisuus kesällä 1991 tehdyillä linjoilla.

Kuva 3. Viisitoista Hollolanlahden yleisintä kasvilajia kesällä 1997 tehtyjen linjojen pe rusteella. Ne muodostavat kasvistosta yhteensä 69,6 % sen ‘okonaispeittävdestä”.

Runsaimmat kasvlt Hollolanlahdella

Ceratophyllum demersum 33,5%

‘1

. ID Phragmites australis 8,8%

D Ranunculus peltatus 8,6%

Nuphar lutea 8,0%

Equisetum fIuviatIe 5,8%

Elodea canadensis 4,6%

9 Schoenoplectus acustris 4,0%

Ifl Potamogeton Iucens 2,9%

£J Nitella flexilis 2,8/

Sparganium emersum 2,6%

0 Eleocharis acicutaris 2,6%

EI] Myriophyllum alternifiorum 2,5%

0 Potamogeton natans 2,3%

E Utricularia vulgaris 2,2%

Kuva 4. Neljätoista Hollolanlahden yleisintä kasvilajia tutkituilla linjoilla.

43 Muutokset vesikasvistossa

Hollolanlahden vesikasviston nykytilaa verrattiin varsinaisten vesikasvien osalta, noudattaen Toivosen (1981, 1984) vesikasvirajausta, Sirnin (1969) vv. 1965—67 ja Lammin & Lammin (198$) vv. 1984—86 tekemiin Hollolanlahden vcsikasvisto—sclvi—

tyksiin. Vertailu perustuu vain toistettuihin 16 linjaan 30 linjasta. (Suluissa oleva Lammin & Lammin mnsausindeksi pitää sisällään kaikki 30 linjaa). Mukana ovat varsinaisista vesikasveista putkilokasvit, näkinpartaiset ja irtokellujiin lukeutuvat maksasammaleet. Vesisammalia ei aikaisempina vuosina ole määritetty. Vuosiluvun alla olevat prosenttiluvut kuvaavat lajin esiintymisfrekvenssiä Hollolanlahdella. Sirnin (1969) indeksi on vertailuna aina 100%. (Esim. 100% = laji tavattiin yhtä monelta linjalta kuin 1965—67, 200% = lajin asuttamien linjojen miärä on kaksinkertaistunut ja 50% = laji kasvoi enää puolella aikaisemmasta linjamäärästä; X = lajia ei tavattu näillä 16 linjalla 1960—luvulla, mutta se kuului kuitenkin lahden lajistoon). Nimistö on Hämet—Ahdin ym. (1986) mukainen.

Taantuneet 1965—67 (1984—86) 1991

HELOFflTIT

Equisetum fiuviatile 100% (110%) 78%

Ins pseudocorus 100% (75%) 0%

Alisma ptantago—aquatica 100% (122%) 75%

Eleocharis palustris 100% (78%) 41%

Gtygeria fluitans 100% (46%) 0%

R u ns a1mm a t kasvi t H 011 olanlahde II a

Ceratophyllum demersum 25,7%

E1 Potamogeton perfoliatus 67%

Phragmites australis 6,7%

D Ranunculus peltatus 66%

Nuphar lutea 6,1 %

Equisetum fiuviatile 4,4%

ElodeacanadeflSiS 3,5%

SchoenoplectuS Iacustris 3, 1 %

ff11 Potamogeton fucens 2,2%

f Nitella fiexiIs 2,1%

Sparganium emersum 2,0%

D Eleocharis aciculacis 2,0%

til Myriophyllu alternifiorum 1 9%

Potamogeton natans 1 ,8%

2 ^{Muut 25,0%}

Taantuneet 1965—67 (1984—86) 1991

Potygonum amphibiurn 100% (115%) 57%

I$OETIDIT

Iso&es tacustris 100% (93%) 50%

Ranunculus reptans 100% (62%) 27%

Etatine triandra 100% (71%) 76%

Subularia aquatica 100% (100%) 26%

Lobelia dortmanna 100% (133%) 50%

Eleocharis acicularis 100% (100%) 73%

Riccia fluitans X (“400%”) “0%”

LEMNIDIT

Lemna minor 100% (121%) 86%

Hydrocharis morsus—ranae 100% (93%) 55%

ELODEIDIT

Calhtnche hermaphrodztzca 100% (25%) 0%

Myrzophyllum attern;florum 100% (63%) 53%

Elodea canadenszs 100% (100%) 92%

Potamogeton gramzneus 100% (170%) 76%

Potamogeton rutitus 100% (50%) 16%

Potamogeton pusiltus 100% (33%) 46%

Potamogeton berchtoldii 100% (40%) 27%

Potamogeton obtuszfotius 100% (120%) 55%

Potamogeton fitiformis 100% (133%) 32%

Najas tenuissima 100% (80%) 46%

CHARIDIT

Nitetia flexitis 100% (44%) 64%

Nitella wahlbergiana 100% (111%) 81%

Chara braunii 100% (60%) 19%

CERATOFYLLIDIT

RUNSASTUNEET HELOFYYTIT

Lysimachia thyrszflora 100% (200%) 112%

Sagittaria sagittifotia 100% (300%) 163%

Sparganium erectum X (“67%”) “600%”

Sparganium emersum 100% (160%) 116%

Typha latifotia 100% (260%) 238%

Schoenoptectus lacustrts 100% (133%) 123%

Carexrostrata 100% (145%) 163%

Phragmites australis 100% (109%) 125%

Nymphaea candida X (“350%”) “3100%”

Taantuneet 1965—67 (1984—86) 1991

Nuphar lutea 100% (185%) 213%

Ranuncutus pettatus 100% (125%) 157%

Potamogeton natans 100% (175%) 124%

NYMfEIDIT

Alopecurus aequatis X (“35%”) “600%”

ISOETIDIT

Elatine hydropiper 100% (200%) 417%

Littorella unifiora 100% (133%) 123%

LEMNIDIT

ELODEIDIT

Callitriche cophocarpa X (“670%”) “600%”

Myriophyllum verticillatum 100% (1000%) 217%

Potamogeton lucens 100% (80%) 145%

Potamogeton praelongus 100% (967%) 292%

Sparganium minimum X (“1600%”) “3100%”

CHARIDIT

Chara fragilis 100% (89%) 116%

CERATOFYLLIDIT

Utricularia vuigaris 100% (300%) 232%

ENNALLAAN PYSYNEET HELOFYYTIT

NYMfEIDIT

ISOETIDIT

Iso&es echinospora 100% (80%) 100%

LEMNIDIT

Ricciocarpos natans 100% (214%) 100%

ELODEIDIT

Potamogeton perfoliatus 100% (115%) 100%

Najas flexitis 100% (0%) 100%

CERA TOFYLLIDff

Ceratophyttum demersum 100% (100%) 100%

Utricularia intermedia 100% (113%) 100%

Taantuneet 1965—67 (1984—86) 1991 UUDET TULOKKAAT

HELOF}THT

Eleocharis mamillata

(—)

NYMfEIDIT

Sparganium gramineum (“200%”) “600%”

ISOETIDIT

Etatine orthosperma (“330%”) “1300%”

LEMNIDJT

Spirodeta potyrhiza (“1300”) “1300%”

ELODEIDIT

Caltitriche palustris (“330%”) “1900%”

Potamogeton alpinus (“670%”) “1300%”

Potamogeton crispus (“3300%”) “600%”

CfL4RIDJT

Nitella batrachosperma (“330%”) “600%”

CERA TOFYLLIDIT

Lemna trisutca (“5600%”) “4400%”

5 VEDEN LAATU

Veden laatu analysoitim keskeiselta avovesialueelta, 30 cm n syvyydesta pmnalta otetusta vesinäytteestä. Näytteenotto tapahtui sunnuntaina 25.8.1991 klo 15 ja sen maantys maanantaina 26.8.1991 Helsingin vesi— ja ympäristöpiirin laboratoriossa, Helsingissä.

6 EHDOTUKSET TOIMENPITEIKSI

Hollolanlahden alue on osittain maatalouskulttuurin vaikutuspiirissä. Osa rantaviivasta rajoittuu peltoihin. Kesähuviloita ja ympärivuotisia asumuksia on rannoilla paljon. Nii den edustalla on usein tehty moppauksia. Yleensä moppaukset ovat olleet lieviä, mutta pari uusinta Seppälänpohjassa ovat merkittäviä. Samaten Pyhäniemenlahden itärantaa mopattiin parhaillaan kesällä 1991 laajalta alueelta, uuden asunto—alueen rannaksi. Hol—

lolanlahden alue on luonnostaan matala, ja matalan alue on hyvin laaja. Varsinkin Iän—

sirannat (Särkkä ja Seppälänpohja sekä Kirkonranta) ovat alkuperäisesti suurimmaksi osaksi hiekkarantoja. Osa hiekkarannoista ja hiekkapohjaisista paikoista ovat kuitenkin nykyisin liejun peitossa. Umpeenkasvu on pakottanut monet vaateliaat hiekkapohjan

kasvit ulommas rannasta ja kaventanut niiden kasvualaa, Lintualueena varsinkin Hollo—

lanlahden Pyhäniemenlahti ON arvokas: Pesimälinnustoon kuuluvat mm. kaulushaikara ja ruskosuohaukka.

Toimenpiteiksi ehdotetaan, että

1) Vesiensuojelua tehostetaan rantapelloillaja lahteen johtavien ojien valuma—alueilla siten, että ravinnehuuhtoutumia pelloilta vesiin saataisiin vähennettyä. Lisäksi tulisi tarkistaa haja—asutuksen jätevesikuormitus suoraan Hollolanlahden alueelle.

2) Tulisi suhtautua varauksella rantarakentamiseen, koska se tuo tullessaan rantojen ruoppaamisen, umpeenkasvua kiihdyttävät lietevallit ym. Myös vielä rakentamattomat rannat tulisi säästää, koska muutamia harvinaisia kasvilajeja esiintyy niiden alueella.

Uusia veneojia ei tulisi ruopata, eikä poistaa kasvillisuutta laajoilta alueilta.

Taulukko 1. Hollolanlahden veden laatu

Sähkönjohtavuus mS/m 9,6

Alkaliniteetti mmol/l 0,41

pH 7,6

Väriluku 20

Kok. N mg/1 470

Kok. P mg/1 29

N03+N02-N mg/l 10

Klorofylli—a mg/l 9,2

Hollolanlahdella veden kemia kielii rehevöitymisestä. fosforin ja typen arvot ovat paljolti samoja, kuin muuallakin Vesijärveä ja veden sähkönjohtokyky sekä alkaliniteetti ovat korkeita. Ne osoittavat vedessä olevan runsaasti ravinteita, joita kasvit kykenevät käyttämään hyväkseen. Väriluku on alhainen ja lähdejärvelle tyypillinen.

7 YHTEENVETO

Koko havaintoaikana vv,1965 ^— 1991 on vesikasvisto ollut jatkuvan muutoksen alaise na. Eräät vaateliaat vesikasviharvinaisuudet ovat vähentyneet ja toisaalta lajisto on ri—

kastunut uusien tulokkaiden myötä. Runsastuneet lajit ovat olleet lajeja, joita tavataan runsaina muualla Vesijärveä järven rehevöitymisen myötä. Syynä lajien runsastumiseen myös Hollolanlahdella on todennäköisesti lahden rehevöityminen erityisesti 1970—lu vulta lähtien.

Havaintoaikana jatkuvasti taantuneita lajeja ovat Irispseudocorus, Eteocharispalustris, Giygeria fluitans, Isoi!tes lacustris, Ranunculus reptans, Etatine triandra, Hydrocharis morsus —ranae, Caltitriche hermaphroditica, Myriophyttum atternifiorum, Potamogeton

rutitus, Potamogeton berchtoldi% Najas tenuissima ja Chara braunii. Yhteistä näille la—

jeille on, että niiden määrä on tasaisesti vähentynyt koko havainnointiajan vv. 1965—

1991. Useimmat niistä ovat sellaisia, jotka ovat kirkkaassa vedessä, hiekkapohjalla tai liejupohjalla kasvavia kasveja. Suomessa uhanalaisiksi niistä mainitaan Potamogeton rutilus, Najas tenuissima ja Chara braunll. Sensijaan lahdella kasvava ainoa rauhoitettu kasvilaji, Najas flexilis, näyttää säilyneen runsaudeltaan vakiona tutkimusajanjakson ajan. Ylcsivuotisena lajina sen vuosittainen runsaus kuitenkin vaihtelee.

Runsastuneita kasvilajeja on runsaasti, samaten uusia tulokkaita. Eniten ja tasaisesti runsastuneita vv. 1965 ^— 1991 ovat mm. Sparganium erectum, Nymphaea candida, Atopecurus aequatis ja Sparganium minimum. Uusia tulokkaita Sirnin (1969) ajoista

on 9 lajia, joista 8 löydettiin jo vv.1984—86 (Lammi & Lammi 1988). Uusin tulokas on mutaluikka (Eteocharis mamitiata) ja harvinaisimmat tulokkaat ovat poimuvita (Pota^— mogeton crispus) ja tummatähtiparta (Nitetia batrachosperma). Näistä uusista tulok—

kaista kuitenkin poimuvita oli v.1991 voimakkaasti taantunut vv.1984—86 verrattuna.

Tämän kirjoittajat kävivät Hollolanlahdella kesällä 1989, jolloin poimuvitaa vielä kasvoi alueella huomattavan paljon. Siten lajin taantumisen on täytynyt tapahtua aivan parina viime vuotena ehkä kilpailun tai epäedullisten sääolojen vuoksi. Voi olla, että laji run—

sastuu olosuhteiden muututtua sille jälleen edullisiksi.

KIRJALLISUUS

Hiltunen, P. 1991: Kasviselvitysten merkitys vesistöjen kunnostusta suunniteltaessa.

Luonnon Tutkija 95:4—6.1991.

Hinneri, 5. 1965: Tutkimuksia Sääksmäen Saarioisjärven umpeenkasvusta. —Luonnon Tutkija 69.

Hämet—Ahti, L. et al. (toim.) 1986: Retkeilykasvio. —3. uudistettu painos. 59$ s. Helsinki.

Kurimo, U. 1975: Vesikasvit kertovat vesien tilasta. —Suomen luonto 38:168—274.

Kurtto, A. 1985: Karjaan Lepinjärven putkilokasvistosta. ^— Lutukka 1:9—14.

Lammi, E. 1987: Vesijärven Paimelanlahden vesikasvisto. —76 s. Sivulaudaturtyö, Helsingin yliopiston kasvitieteenlaitos.

Lammi, E. & Lammi, H. 19$$a: Vesijärven Enonselän kesvillisuusselvitys 1987. —lis.

Lahden kaupungin Ympäristönsuojelulautakunta.

Lammi, H. & Lammi, E. 1988b: Hollolanlahden vesikasvisto ja sen muutokset kahden vuosikymmenen aikana. —Lutukka 4:67—74.

Lampolahti, J. 1991 a: Satakunnan lintujärvien vesisammalet. Luonnon Tutkija 95:7—10.1991.

Lampolahti, 1. 1991 b: Jokivesien sekoittuminen murtoveteen Porin rannikolla ^— vesikas—

vilajiston tarkastelu ja vesistörakentamisen vaikutusten ennakointi. Luonnon Tutkija 95:11—14.1991.

Levanto, T. 1936: Vesijärven itärannan vesikasvistosta ja —kasvillisuudesta. —Luonnon Ystävä 40:164—173.

Linkola, K. 1932: Alueellista lajitilastoa vesiemme putkilokasveista. —Luonnon Ystävä 36:86—101.

Luther, H. 1951: Verbreitung und Ökologie der höheren Wasserpflanzen im Brackwasser

der Ekenäs ^— Gegend in Siidfinnland. 1 Aigemeiner Teil. —Acta Bot. Fennica 49:

1—239.

Mäkirinta, U. 1976: Vedenpinnan tulevan säännöstelyn vaikutus perhojoen järviiyhmän vesi—

kasvillisuuteen. —Vesihallitus, tiedotus 115. Helsinki. 86s.

Mäkirinta, U. 197$ a: Die pflanzensoziologische Gliederung der Wasservegetation im See Kukkia, Siidfinnland, —Acta Univ, Ouluensis, A 75.

Mäkirinta, U. 197$ b: Spectralen Lichtmessungen im freien Wasser und in der Wasser—

vegetation des Sees Kukkia, Sädfinland, unter besonderer Berticksichtigung der Zonation. —Äquilo 5cr. Bot. 16:39—53.

Mäkirinta, U. 1989: Classification of South Swedish Isoetid vegetation with the help of

numerical methods. Vegetatio 81:145—157. Kluvier Äcademic Publishers. Beigium.

Norriin, J.P. 1870: Bidrag till Sydöstra Tavastlands fiora. —Notiser Söllsk. fauna Flora fennica förh. 11:73—196.

Nybom, C. 1980: Vesikasvien niiton koetoiminta vesihallinnossa. —83s. Vesihallituksen tiedotus 196. Helsinki.

Nyroos, H. 1976: Lohjan seudun eri vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset veden laatuun.

—75 s. Vesihallituksen tiedotus 114. Helsinki.

Rassi, P. et al. 1986: Suomen uhanalisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö.

III. Suomen uhanaliset kasvit. —Komiteanmietintö 1985:43. 431s. Helsinki.

Siren, M 1969 Uber die Ufer— und Wasserflora sowie ^— vegetation der Bucht Hollolanlaht;

des Sees Vesijawi m Sudfmnland —Ann Bot fennic; 6 59—67

Sirn, M. 1978: Notkeanäkinruohon, Najas flexilis, esiintymisestä Vesijärvessä (EH).

—Luonnon Tutkija 82:138.

Toivonen, H 1981 Sisavesien suurkasvilhsuus —Teoksessa J Menlainen (toim) Suomen Luonto IV. Vedet, s. 179 ^— 331. Kirjayhtymä, Helsinki.

Toivonen, H. 1984: Makrofyyttien käyttökelpoisuus vesien tilan seurannassa. —Luonnon Tutkija 88: 92—95.

Venetvaara, J. 1991: Hyvinkään Ridasjärven kasvillisuuden kartoitus 1990 ja ennuste

lisäveden vaikutuksista. —34 s. Keski—Uudenmaan Vesiensuojelun Kuntainliitto. Kerava.

Venetvaara, 1. & Lammi, E. 1990: Hollolan Kutajärven ja Vesijärven Laasonpohjan vesikas—

vikartoitus 1989 —74 s Helsingin Vesi— ja Ympanstopnr;, Helsinki Venetvaara, 1. & Lammi, E. 1991a: Hollolan Vesijärven Lahdenpohjan ja Teräväisten

alueen kasvilhsuuskarto;tus kesalla 1990 ^—Helsingin Vesi— ja Ymparistopiiri, Helsinki 26s.

Venetvaara, 1 & Lammi, E 1991b Hollolan Vesijaiven Kailanpohjan kasvillisuuskartoitus kesalla 1991 ^— Helsingin Vesi— ja ymparistopun, Helsinki

Venäläinen, J. 1982: Parikkalan Siikalahden putkilokasvistosta. —Memoranda Soc. fauna fiora Fennica 58:81—89.

LIIYfEET

KARTFOJEN MERKINNÄT

Harva vaakaviiva Harva ruovikko Tiheä vaakaviiva Tiheä ruovikko Pystyviivoitus Kortteikko Vinoviivoitus Kaislikko

Musta Osmankäämikkö

5 Saari

M Metsää

Pot Potentilla —niittyä

N Niittyä

CN Carex —niittyä

CstrnN Kastikkaniittyä

K, Keil Kelluslehtisiä

P, PN Pensaikkoniittyä

A Avovettä

Muut merkinnät tieteellisten nimien lyhenteitä.

Liite 1 on tutkimusalueitten kartta, josta näkyy linjojen sijainti.

Liitteenä 2 ovat tutkimusalueilta piirretyt ilmakuvakartat, joihin on merkitty eri kasvillisuusalueet.

Liitteenä 3 ovat tehdyt 3 linjataulukkoa: Liitteen 3 taulukoita luetaan seuraavasti:

Pohjan laatu: 1 ⁼ kivipohja, 2 = sorapohja, 3 ⁼ hiekkapohja, 4 hieta—/hiesupohja, 5 ⁼ kova savipohja, 6 = pehmeä savipohja (detritusta seassa), 7 ⁼ liejupohja

(detritusta), $ ⁼ veden pinnan yläpuolinen alue (esim. neva tai “maannos”).

— Veden syvyys luetaan kolmesta allekkain olevasta ruudusta.

— Phragmiteksen, (järviruoko) vedenpäällinen korkeus luetaan kolmesta allekkain olevasta ruudusta.

— Kuljetun matkan symbolit ovat: ^“•“ = vedenpinnan yläpuolinen, rantaan ulottuva alue, “0” ⁼ vedenpmnan 0 —taso, josta alkaa vesialue ^{“+“ =} linjaa kuljettu eteenpam

— Kuljetun matkan metrit saadaan em. symbolien alta, allekkain olevista muduista, joista ylempi ilmoittaa kymmenet metrit ja alempi metrit.

— Kasvien runsaus on ilmoitettu viisiportaisella asteikolla (Sirn 1969). Siinä 1 ⁼ on havainto lajista, 2 ⁼ kasvilaji on harvalukuinen, 3 ⁼ kasvia on sirotellusti, 4 ⁼ kasvi on runsas ja 5 ⁼ kasvi muodostaa ns, massakasvustoja.

Linja—taulukkoa luetaan viivottimen kanssa ylhäältä alaspäin. Näin on saatu pieneen tilaan mahdollisimman paljon informaatiota, ja kunkin kasvilajin runsautta voidaan seurata kuljetuka linjalta metri metriltä. Esim. jos on kuljettu 20 m:n matka, ja jonkin kasvilajin runsaus on siinä ilmoitettu vaikka 4:ksi, tarkoittaa se, että tätä kasvilajia on koko kuljetulla matkalla keskimäärin ilmoitetun verran. Jos samalta matkalta on toinen kasvilaji ilmoitettu esim 1 ks;, niin tarkoittaa se, etta talla linjan patkalla on kasvista ainakin yksi havainto.

LIITE 1

LIITE 1.

TUTMMUSALUEITEN KARTfA, JOSTA NAKYY LINJOJEN SIJAINTI

Lahti Tutkimusalueen kartta

AskkaIa

päjän ne

HoHola+

1km

1_till [1

[K

1

p fN]

LIITE2/1

LIITE 2.

TUTMMUSALUEILTA PIIRRETYT ILMAKUVAKARTAT, JOIHIN ON MERMTfY ERI KASVILLISUUSALUEET

4

16 Osmankäömkkö

HorvQ ruovikko 2

Tiheä ruovikko Korteikko Koistikko Kelluslehtisiä

3

Pensoi kkoa Niittyä

9

13

12

0 50Dm 100Dm

LUTE 2/2

LIITE 2/3

Ruoppousatue N up

TiotPh r CstrN p

Utpukka

Lev. {eht. osmonkäämikkä Järviruoko

Kastikkoniitty Järvi korte Avovesi Metsää Pensaikko

M

Å

Phr

0 100 200m

LIITE 2/4

Phr

Ruopattu Ruoppaus (vettä 90cm) jätettä

E

Pengec Phr

Nup Ruopattu

(vettä 95c Ttot

CN Tiat

CN Phr

järviruoko

Lev. (eht osmonk Phc

Sotaniitty

-

100 200m

LUTE 2/5

PhrT tat CNNu p

0

LIITE 2/6

100 200m

Phc Järvkorte Nup Ulpukko E Jörvtkocte A Avovesi

0

R uoppousaLue

Phr Järvruoko Pnat Uistinvto PN Pensasniitty

Ttot Lev. (eht. osmonkäämikkö Sere Hoocopalpokko

CstrN Kostikkanitty CocexN Soroniitty M Metsää

A Avovesi

P Pensoikko E Järvikorte

LIITE 2/7

Moatuneen jo vedestä kosvovon ruovikon tojo

Yksittäinen i1makuvasso

näkyvä pensos

1

0 100 200m

LIITE 2/8

LIITE 2/9

•Phr

1

Phr Järviruoko P(uc Välkevito Pamp Vesilotar Pnot Uistinvita E Jörvikorte

A Avovesi

\\\\ Järvikoisto

0 100 200m

LIITE 2/10

0

w

Phr

P1 uc SIQ

Phc Jörviruoko Ptuc Vätkevto SIoc JärvjkajsI CstrN Kostikkoniitty Keil Ket1ustehtsä E Järvikorte

1

1•••

-1•

0 100 200m

LIITE 2/11

1

200m M

Phc Jäcvcuoko Stac Jörvikosto

Tiot Lev. (eht.osmonkäämjkkö CstrN Kosbkkonittty

Nup Utpukko Pnat Uistinvito E Jörvikorte

A Avovesi

M Metsää

0 100

0

LIITE 2/12

nitetty

&&

PhrPLu c CstrNTtat StocSere Nup AE

Järviruoko Vä k e v t o

Lev. (eht, osmonkäämikkö Kostikkonitty

Järvikaista Hoorapotpok ko U(pukko Järvikorte

Avo ves

Järvikoislo 0 1ÖO 200m

LIITE 2/13

]öc v:ruoko Vokevito Penscukkoniitty Uistinvito Ahvenvita ULpukka 5mapaLpakko

Lev Leht, osmankaamikkö osmonk ääm ik kö n i t ty Kastikkoniitty

Järvikorte Metsaä Avovesi

0 100

Koivettu

LIITE 2/14

LIITE 2/15

6

200 m M

0

M

Phr Jörvikorte Ptuc Vötkevtto

P(uc. not Vöike- .Ujstinvta Stoc Jörvkoso

Ttat Lev. Leht. osmonkbomkko Keit KeL1us(ehtso

PompLthy VesitotorTerttuotpi Epat Rontotukko E Jörvikorte

A Avovesi

M Metsää

0 100

Ttot

200m

LUTE 2/16

M

Phr Järviruoko Nup Ulpukka CN Soroniitty Stoc Järvikoisla Seme Rontopolpokko

Tiat Lev. Leht. osmonkäämikkö E Järvikorte

A Avovesi

M Metsää

x Yksittäinen ilmokuvassa näkyvä pensos

0 100

mossoa

M

Ruopi

M

Phr

LIflE 2/17

200m M

M Qhr

M

Phr Jörviruoko Ptuc Vä(kevito Pomp Vesitator Stac Järvikaista CN Soraniitty

Ttcit Lev. Ieht, osmankäämikkö

M Metsää

A Avovesi

-SIQC 0

tac

100

0

LIITE 2/18

M

M

Phr Järviruoko P[uc Vä[kevto Nup Ulpukko Soc Järvikoisto

E Järvkorte

A Avovesi

M Metsää

0 100 20Cm

M

Phr

LIITE 2/19

tPpe r

Järvruoko Vät k evi t a U(pukka Vesitatar Järvikorte Metsää Saan

// 11 1 11 1

1 /