4 Tutkimusaineistot ja menetelmät
4.4 Eettiset kysymykset
Eettisten kysymysten tarkastelu nousee keskeiseksi tutkimusaiheen kohdistuessa lapsiin ja erityisesti erityistä tukea tarvitseviin lapsiin sekä tarkasteltaessa väkivaltaa.
Tutkijat ovat tuoneet esille, että mikäli väkivallasta kysytään lapselta itseltään, ovat tutkimuseettiset näkökohdat silloin erityisen olennaisia (Ellonen & Pösö 2010). Tutki-muksen eri vaiheissa huomioitiin hyvät tieteelliset käytännöt esimerkiksi tutkimuslu-pien suhteen (TENK 2009, TENK 2012). Tampereen alueen ihmistieteiden eettinen toimikunta antoi puoltavan lausunnon (13/2011) tutkimuksen toteuttamiseen. Kyse-lytutkimus vanhemmille, joka oli pilottitutkimus, ei sisältynyt eettisen toimikunnan hakemukseen, vaan tutkimusaineiston kerääminen oli toteutettu ennen luvan hake-mista alkuperäisen tutkijaryhmän kesken. Osajulkaisu II kohdalla tutkija sai käyttöön valmiin aineiston Poliisiammattikorkeakoululta. Ruotsalaisen aineiston kohdalla oli saatu Tukholman eettiseltä toimikunnalta puoltava lausunto (DNR 2010/1512-31/5), mutta Suomen aineiston kohdalla eettisen toimikunnan lausuntoa ei ollut haettu, kos-ka lainsäädäntö ei sitä velvoittanut siihen aikos-kaan, eikä kos-kansallinen eettinen ohjeistus katso vanhemmille suunnattua kyselyä erityisen sensitiiviseksi aiheeksi, joka edellyttäi-si eettisen toimikunnan lupaa (Ellonen 2012). Vaihtelevat käytänteet selittävät aedellyttäi-siaa, koska sosiaalitieteissä ei ole aina vaadittu eettisen toimikunnan lausuntoa, kuten ter-veystieteessä se usein vaaditaan (Paavilainen ym. 2014). Tutkimuksiin osallistuneilta
organisaatioilta (Tampereen kaupunki, eräs erityiskoulu, eräs perheneuvola) saatiin tutkimusluvat suorittaa tämän tutkimuksen osatutkimukset. Tämän tutkimuksen eettisiä painopisteitä tarkastellaan tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK 2009) esittämän kolmen periaatteen kautta: tutkittavan itsemääräämisoikeuden, vahingoit-tamisen välttämisen sekä yksityisyyden ja tietosuojan.
Ensimmäiseksi tarkastellaan tutkittavien itsemääräämisoikeutta ja vahingoittami-sen välttämivahingoittami-sen periaatetta. Osa pienistä ryhmistä, kuten kuurot lapset, ovat riskissä kuormittua, koska heihin kohdistuu useita tutkimuksia ja koska suora tutkimukselli-nen hyöty on lapsille pieni (Iacono 2006). Tutkimusta suunniteltaessa tutkija keskus-teli organisaatioiden kanssa varmistaen, etteivät erityistä tukea tarvitsevat lapset olleet kuormittuneet muista tutkimuksista. Kendall-Tackett ym. (2005) korostavat, että on tärkeätä ottaa mukaan pahoinpitelyä ja väkivaltaa käsitteleviin tutkimuksiin myös eri-tyistä tukea tarvitsevia lapsia. Kuitenkin on tuotu esille, että erieri-tyistä tukea tarvitsevat lapset suuremmalla todennäköisyydellä suljetaan pois tutkimuksista (Yan & Munir 2004). Paavilainen ym. (2014) tuo esille, että väkivallasta kysyminen on tärkeää, koska kysyminen nostaa väkivallan näkyväksi. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat oikeutet-tuja ihmisarvoiseen kohteluun sekä samoihin perusoikeuksiin tasavertaisesti muiden lasten kanssa (Koelch & Fegert 2010).
Kyselytutkimus väkivallan riskitekijöistä 2- ja 4-vuotiaiden lasten perheissä van-hempien ilmoittamana (osajulkaisu I) sekä henkinen ja fyysinen väkivalta erityistä tukea tarvitsevia lapsia kohtaan Suomessa ja Ruotsissa (osajulkaisu II) kyselylomak-keet suunnaattiin vanhemmille. Kyselytutkimuksessa väkivallan riskitekijöistä tervey-denhoitajat antoivat tietoa vanhemmille tutkimuksesta ja sen toteutuksesta. Kyselyyn myös vastattiin vapaaehtoisesti. Vastaajien oli myös mahdollista olla yhteydessä ai-neiston kerääjään. Osajulkaisun kaksi kysely suunnattiin myös lapsen huoltajille. Jos lapsella oli kaksi huoltajaa tai vanhempaa, he saivat itse päättää, kumpi heistä mahdol-lisesti haluaisi vastata kyselyyn. Vanhemmilla oli myös oikeus vetäytyä tutkimuksesta sen jokaisessa vaiheessa. (Ellonen 2012.)
Laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin erityistä tukea tarvitsevia lapsia heidän kiusaamisen ja väkivallan määritelmistä sekä kokemuksista. Tutkimuksen keskeisinä periaatteina tulee olla, ettei se aiheuta haittaa tutkittaville. Tutkimukseen osallistujille jaettiin kirjallista ja suullista tietoa tutkimukseen, toteutukseen ja dokumentointiin liittyvistä seikoista. Huoltajilta ja lapsilta pyydettiin suostumus haastatteluun osallis-tumiseksi. Koelch ja Fegert (2010) tuovat esille, että lapsia ei tule pakottaa tutkimuk-seen vasten tahtoaan, ja osallistumista varten tulee saada sekä lapsen hyväksyntä, että huoltajan tietoinen suostumus. Eettisenä haasteena on tasapainoilla lapsen suojelun ja toisaalta lapsen vapauden välillä. Joissakin tilanteissa kuitenkin huoltajan ja alaikäisen lapsen välillä on eturistiriitoja ja huoltajan luvan kysyminen voi vaarantaa kattavan tutkimustiedon lapsen oloista (TENK 2009). Tutkijalle voi nousta huoli vanhem-pien kontrollista päättää lapsen oikeudesta osallistua tutkimukseen (Cashmore 2006).
Vanhemmalla on kuitenkin oikeus päättää lapsen henkilökohtaisista asioista (Laki
lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (1983/361). Suomen perustuslaki kuitenkin (731/1999) takaa lapsen tasa-arvoisen kohtelun yksilöinä, joiden tulee saada vaikuttaa heitä itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Usein ajatellaan, että tietoinen suostumus takaa eettisesti hyväksytyn tutkimustavan, mutta haavoittuvia ryhmiä tut-kittaessa asia ei aina ole näin (Zion ym. 2000). Yan & Munir (2004) ovat esittäneet, että yksilöt, jotka eivät kokonaisuudessaan pysty arvioimaan tutkimuksen laajuutta sekä siihen osallistumisen seurauksia, eivät pysty antamaan tietoista suostumusta. On myös osoitettu monet erityistä tukea tarvitsevat lapset ymmärtävät tutkimukseen liit-tyvät seuraukset (Zion ym. 2000).
Suomessa lastensuojelulaki (2007/417) velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoi-tuksen lapsen kehitystä vaarantavista olosuhteista. Terveydenhuollon ammattihenki-lönä tutkijan tuli tuoda väkivalta esille, jos heräsi epäily lapsen turvallisuudesta. Tutki-ja oli sopinut laadulliseen tutkimukseen osallistuneiden organisaatioiden kanssa, että käytössä ovat heidän käytäntöjensä mukaiset menettelytavat, jos lastensuojeluilmoitus tulee aiheelliseksi. Lastensuojeluilmoitukseen liittyvien käytännönasioiden sovittiin olevan taustaorganisaation vastuulla, mikäli tutkimuksen yhteydessä tulisi tietoa lap-seen kohdistuvasta väkivallasta. Nämä vastuutyöntekijät vastasivat myös yhteyden-otoista huoltajiin. Tutkija oli miettinyt lapsille sopivat paikat paikkakuntakohtaisesti, jos he halusivat käydä läpi väkivaltaan tai kiusaamiseen liittyviä asioita ammattihen-kilön kanssa haastatteluiden jälkeen. Lisäksi tutkija varautui haastatteluiden jälkeen keskustelemaan lasten kanssa mahdollisesti aiheen herättämistä tunteista.
Yksityisyyttä ja tietosuojaa tarkasteltaessa voidaan todeta, että kaikki kerätty ja analysoitu aineisto on luottamuksellista. Erityistä huolellisuutta on kiinnitetty siihen, että anonymiteetti säilyy. Tutkimusaineistot koodattiin numeroiden tai viivakoodein, ei tutkittavien tunnistetietojen mukaan, kuten Henkilötietolaki (1999/523) edellyttää.
Kyselyihin vastattiin nimettömästi. Pilottitutkimuksessa arveltiin, että vastaaminen neuvolakäynnin yhteydessä olisi parantanut vastausprosenttia huomattavasti, mutta omalla ajalla vastaamisen uskottiin parantavan vastaajien luottamusta anonymiteetistä sekä vastausten rehellisyyttä. Vastaukset myös lähetettiin suoraan Poliisiammattikor-keakoululle. Ellonen ja Kääriäinen (2010) kuitenkin arvelevat, että vastaajien luotta-mus kyselyn anonymiteetistä ei ollut täydellinen. Yhtenä syynä hän nostaakin esille sen, että kyselyn toteuttajana oli nimenomaan Poliisiammattikorkeakoulu.
Tutkimustuloksista ei ole mahdollista ulkopuolisen tunnistaa vastaajaa. Erityises-ti laadullisen tutkimuksen (osajulkaisu III) osalta autentErityises-tisten lainausten valintaa on jouduttu tarkasti harkitsemaan, jotta vastaajat eivät ole tunnistettavissa. Tutkimusai-neistot hävitetään tutkimuksen valmistuttua. Myös tutkimuksen eettiset periaatteet on huomioitu tuloksia ja johtopäätöksiä esitettäessä. Esimerkiksi käsitteestä vammai-nen lapsi luovuttiin ja korvattiin käsitteellä erityistä tukea tarvitseva lapsi, jonka haas-tatellut lapset kokivat vähemmän leimaavaksi, kuin aiempi termi.
5 TULOKSET
5.1 Lapsiin kohdistuvan väkivallan riskitekijät
Osajulkaisun I tuloksissa lapsiin kohdistuvan väkivallan riskitekijöinä nousivat esille lapsen ikä ja sukupuoli. Lapsen ikä nousi esille riskitekijöiden tarkastelussa. 4-vuotiai-siin lap4-vuotiai-siin kohdistui enemmän henkistä sekä lievää fyysistä väkivaltaa kuin 2-vuotiai-siin lap2-vuotiai-siin. Lapsen sukupuolta tarkasteltaessa väkivallan riskitekijänä tuloksissa ilme-nee, että poikiin kohdistui enemmän henkistä väkivaltaa, kuin tyttöihin. Vanhempaan liittyvinä tekijöinä nousee esille vanhemman sukupuoli sekä vanhemman oma kaltoin-kohtelutausta henkisen väkivallan osalta. Äidit käyttivät enemmän henkistä väkivaltaa kuin isät. Vanhemmat, jotka olivat kokeneet henkistä kaltoinkohtelua lapsuudessa, kohdistivat sitä myös lapseensa. Perheeseen liittyvinä riskitekijöinä nousivat esille per-heen alhaiset bruttotulot (alle 2 000 euroa/kk) tarkasteltaessa lievää fyysistä väkivaltaa.
(osajulkaisu I). Vakavan fyysisen väkivallan tekoja oli hyvin vähän (n=5) aineistossa, joten se ei mahdollistanut riskitekijöiden tarkastelua sen osalta.