Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2009) on jakanut ihmistieteitä koskevat eettiset periaatteet kol-meen alaryhmään, jotka ovat itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vahingoittamisen välttämi-nen sekä yksityisyys ja tietosuoja. Näiden periaatteiden kautta olen pohtinut omaan tutkimukseeni liittyviä mahdollisia ongelmakohtia ja niiden ratkaisemisen keinoja. Seuraavaksi esittelen eettiset periaatteet ja sovellan niitä tähän tutkimukseen.
Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen tarkoittaa käytännössä tutkimukseen osallistumisen va-paaehtoisuutta ja tutkittavan antaman suostumuksen perustumista riittävään tietoon tutkimuksesta (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 4). Organisaatioiden edustajia informoin ensin lähettä-mäni tiedustelusähköpostin kautta sekä myöhemmin tarkemmin tutkimuslupahakemuksessa mää-ritettyjen tutkimuksen perustietojen ja lupahakemuksen liitteenä olleen tutkimussuunnitelman tii-vistelmän avulla. Haastateltavat saivat saman tutkimuksen perusasiat kertovan sähköpostin orga-nisaationsa edustajan välityksellä ja myös haastattelupyynnössä kerrottiin kattavasti tutkimuksen toteuttamiseen liittyvistä seikoista. Näiden kirjallisten dokumenttien lisäksi kertasin vielä suulli-sesti jokaisen haastattelun alussa keskeisimmät tutkimukseen ja haastateltavan oikeuksiin liittyvä tekijät. Haastattelun alussa ja lopussa haastateltavalla oli mahdollisuus myös esittää lisäkysymyk-siä. En kerännyt haastateltavilta erillistä kirjallista suostumusta tutkimukseen osallistumisesta, sillä koin heidän taholtaan tulleen vastauksen haastattelupyyntöön ja haastatteluun paikalle tule-misen olevan riittävä vapaaehtoisen osallistutule-misen ilmaisu. Kuten aiemmin (ks. luku 4.3) jo mai-nitsin, en usko organisaation vaikuttaneen haastateltavien osallistumispäätökseen.
Tutkittavien vahingoittamisen välttämiseen sisältyy sekä henkisten, taloudellisten että sosiaalisten haittojen välttäminen (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 7–8). En usko haastatteluista koi-tuneen erityistä henkistä taakkaa tai rasitusta haastateltaville, sillä tutkimusaiheeni ei ole kovin arkaluonteinen tai ”herkkä” ja kukaan haastatelluista ei ilmaissut merkkejä henkisestä rasittumi-sesta. Lisäksi pyrin säätelemään haastatteluista aiheutuvaa rasittumista kiinnittämällä huomiota haastattelujen pituuteen. Ainoastaan yksi haastattelu kesti hieman yli tunnin, mutta tässäkin ta-pauksessa kyse oli siitä, että haastateltava innostui pohtimaan aihetta laajasti. Henkisten haittojen välttämisen olen huomioinut lisäksi suhtautumalla osallistujiin kunnioittavasti ja arvostavasti sekä kasvokkaisessa ja sähköisessä vuorovaikutuksessa että tutkimusraportin kirjoittamisessa. (vrt.
Emt., 7.) Taloudellisen haitan pyrin välttämään haastateltavien mahdollisuudella valita haastatte-lun ajankohta ja paikka: haastattelut voitiin organisaatioiden luvalla tehdä työajalla ja haastatelta-ville ei tullut matkustuskuluja tutkimukseen osallistumisen vuoksi.
Mahdolliset osallistujille koituvat sosiaaliset haitat on vältettävissä parhaiten huolehtimalla tun-nistettavuuden ehkäisystä, joka kuuluu yksityisyyden ja tietosuojan periaatteen alueelle (Tutki-museettinen neuvottelukunta 2009, 7). Sosiaalisilla haitoilla tarkoitan oman tutkimukseni yhtey-dessä sitä, että työyhteisön sosiaalisista suhteista esitetyt kriittiset näkökulmat voisivat johtaa ase-man tai kohtelun heikkenemiseen, jos tutkimukseen osallistunut tunnistettaisiin. Tunnistamisen välttämiseksi tiedustelin haastattelussa ainoastaan tutkimuksen kannalta välttämättömiä tunniste-tietoja. Esimerkiksi haastateltavan ikää ja asuinpaikkaa ei kysytty. Lisäksi jo litteroinnin yhtey-dessä muutin epäsuoria tunnistetietoja karkeampaan muotoon (ks. Kuula 2011, 214–217).
Tutkimusraportin ulkopuolelle olen jättänyt sellaiset suorat lainaukset, joissa haastateltavan ku-vaus työstään tai työyhteisöstään on kokonaisuudessaan hyvin tunnistettava. Aineisto-otteita ei ole merkitty niin, että ne voitaisiin yhdistää samaan henkilöön. Lisäksi aineisto-otteissa esimerkiksi henkilöiden, yksiköiden ja projektien nimet olen muuttanut yleisnimiksi ja joitakin puhekielisiä kohtia olen muokannut kirjakielisiksi kokiessani murteen käytön tunnistettavuutta lisääväksi. Näi-den toimien ohella karsin vielä lainauksista pois täytesanoja, kuten ”niinkun”. Murteen käyttö ja puheen sisällön merkitystä muuttamattomat sanat eivät ole olennaisia tämän tutkimuksen tarkoi-tuksen kannalta, sillä pyrkimyksenä on tarkastella puheen asiasisältöjä eikä ilmaisutapoja. Tästä syystä sitaatteihin tehdyt pienet muutokset eivät vaikuta tulosten tulkintaan.
Yksilötason lisäksi olen huolehtinut tutkimuksessa organisaatiotason anonymiteetista eli en ole julkaissut tutkimuskohteina olleiden organisaatioiden nimiä ilman suostumusta. Toisen organisaa-tion edustaja antoi luvan tarvittaessa julkaista heidän organisaaorganisaa-tionsa nimen tutkimuksessa, mutta tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden anonymiteetin takaamiseksi ja johdonmukaisuuden säi-lyttämiseksi olen päättänyt anonymisoida molemmat organisaatiot. (vrt. Tutkimuseettinen neuvot-telukunta 2009, 8–11.)
Myös tietojen säilyttämisessä olen pyrkinyt tietosuojan ja yksityisyyden periaatteiden mahdolli-simman hyvään noudattamiseen. Pääsy tutkimusaineistoon on ollut vain minulla itselläni ja tarvit-taessa tutkielmani ohjaajilla ja tarkastajilla, joita sitoo vaitiolovelvollisuus kuten minuakin. Säh-köisessä muodossa ollutta tutkimusaineistoa olen säilyttänyt käyttäjätunnuksen ja salasanan ta-kana. Tutkimusaineiston eli äänitallenteet ja litteraatiot hävitän asianmukaisesti heti tutkimuksen valmistuttua. (ks. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, 9–11.)
Tutkimuksen eettisyyden ja luotettavuuden takaamisessa keskeistä on myös se, että tutkija tuo esille omat tutkimukseen liittyvät sitoumuksensa ja ennakko-ajatuksensa (vrt. Tuomi & Sarajärvi
2002, 135). Minulla ei ole tutkijana varsinaisia sitoumuksia tutkimusaiheeseen eikä tutkimuskoh-teisiin: en ole tehnyt etätyötä enkä ole ollut aiemmin tekemisissä tutkimukseen osallistuneiden organisaatioiden tai haastateltavien kanssa. Ennakko-oletuksena etätyöstä minulla oli ennen tutki-muksen tekoa, että se koettaisiin etätyön tekemisen itse valinneiden keskuudessa pääasiassa myön-teisesti. Ajattelin kuitenkin etätyön tekemisellä olevan merkitystä työyhteisön sosiaalisten tekijöi-den kannalta, mikä oli keskeinen peruste tutkimusaiheen valinnalle: en olisi päättänyt tutkia sosi-aalista tukea etätyössä, mikäli olisin ajatellut etätyön tekemisen olevan merkityksetön seikka so-siaalisen tuen kannalta. Kuten luvussa 4.1 mainitsin, olen läpi tutkimusprosessin reflektoinut näitä omia käsityksiäni ja pyrkinyt irrottautumaan niistä pystyäkseni kiinnittämään huomion tutkimuk-seen osallistujien kokemuksiin.
5 TUTKIMUSTULOKSET
Tässä luvussa esittelen tutkimukseni tuloksia. Tulosten jakaminen kahteen alalukuun perustuu tut-kimuskysymyksiin. Ensimmäiseksi alaluvussa 5.1 tarkastelen, millaiset tekijät ovat tutkimukseni perusteella yhteydessä etätyöntekijöiden kokemukseen sosiaalisesta tuesta työyhteisössä. Alalu-vussa 5.2 käsittelen toista tutkimuskysymystä eli tuon esille, millaisia merkityksiä sosiaalisella tuella on etätyöntekijöille. Tuloksia esittäessä selostan omasta tutkimuksestani löytyneitä tekijöitä ja myös tarkastelen niiden kytkentöjä aiempaan teoria- ja tutkimustietoon. Tutkimustulosten esit-tämisen kautta pyrin luomaan kokonaiskuvan siitä, millaisia kokemuksia etätyötä tekevillä on so-siaalisesta tuesta työyhteisössä.
5.1 Etätyöntekijöiden sosiaalisen tuen kokemukseen yhteydessä olevia tekijöitä