Denotatiiviset ja konnotatiiviset merkitykset: Katoava katse

Kenties huomattavin muutos miessiviilin esittämisessä aineistossa on se, että katsojan suhde miessiviiliin muuttuu radikaalisti vuosien 2001 ja 2006 välillä. Aineiston van-himmissa julisteissa 1 ja 3 miessiviili on rajattu kuvassa niin, että katsoja näkee tämän koko vartalon. Vaikka katsoja pystyykin tämän takia näkemään miessiviilin kokonai-suudessaan eikä esimerkiksi tämän asennosta jää arvailunvaraa, rajaus kuitenkin myös loitontaa siviilihahmon katsojasta. Tästä syystä katsojan ja kuvan hahmon välinen suhde jää rajauksen osalta etäiseksi¹⁶⁴. Molemmissa julisteissa miessiviili kuitenkin säilyttää suoran vahvan katsekontaktin katsojaan. Tällainen katsekontakti voidaan tulkita

164 Jewitt & Oyama 2001, 146.

105

laisena haasteena julisteen katsojalle¹⁶⁵. Se lisää kuvan ja katsojan suhteeseen intensiivi-syyttä ja osaltaan hiukan lähentää näitä toisiinsa. Varsinkin julisteen 3 variksenpelätti-men virkaa toimittava miessiviili tuntuu myös avoivariksenpelätti-men asentonsa takia välittävän vies-tiä siitä, ettei tällä ole katsojalta mitään salattavaa. Toisaalta kädet suoraksi levittänyt mieshahmo voi myös asennollaan lisätä katsekontaktin jo luomaa haastetta.

Julisteessa 4 hahmon rajaus muuttuu vahvasti lähes vastakkaiseen suuntaan. Julisteessa on kuvattu kaksi wc-kopeissa istuvaa hahmoa, joista molemmista nähdään vain jalkojen alaosa noin säären puolivälistä varpaisiin. Vasemmalta katsottuna ensimmäisellä hah-molla on jalassaan mustat nahkakengät, mustat sukat, ja nilkkoihin tiputetut valkoiset alushousut sekä mustat housut tai hame. Oikeanpuoleisella hahmolla on jalassaan kor-kokengät ja nilkkoihin lasketut housut tai hame sekä vaaleanpunaiset naisten alushou-sut. Viimeksi mainitun hahmon korkokengät ja alusvaatteet antavat melko selkeästi ymmärtää hahmon olevan nainen. Vasemmanpuoleinen hahmo on vähemmän selkeä.

Tämän kenkien, sukkien ja mahdollisten housujen tummuus vaikeuttaa esimerkiksi kenkien muodon määrittelemistä. Emme voi varmasti sanoa, onko tällä jalassaan mies-ten mustat nahkakengät vai vain julisteen toisen hahmon kenkiä vähemmän sirot nais-tenkengät. Sekä miehen että naisen voi olettaa käyttävän mustia sukkia ja valkeita alus-housuja. Hahmon sukupuoli on vaikea määritellä katsomalla pelkästään hahmon jalkoja ja kuvassa näkyviä vaatekappaleita. Julisteen vasemmanpuoleisen hahmon miehuutta vahvistaa kuitenkin julisteen toinen hahmo. Kuvassa oikeanpuoleisessa kopissa istuva henkilö mieltyy naiseksi hyvin nopeasti mustien korkokenkien ja jopa alusvaatteittensa värin ansiosta. Näiden selkeästi naiselle tarkoitettujen vaatekappaleiden rinnalla va-semmanpuoleisen hahmon kenkien ja vaatteiden kulmikkuus korostuu. Mustat sukan-varret ja kenkien muoto näyttävät maskuliinisemmalta kuin viereisen hahmon sirot ken-gänkärjet ja sukattomat sääret. Voimme tässä yhteydessä sanoa vasemmanpuoleisen hahmon olevan mies niiden visuaalisten elementtien takia, jotka kuvassa on nähtävissä.

Kuvan perusteella hahmon miehuutta ei voida varmuudella ainakaan kiistää. Jos katso-jalla olisi enemmän tietoa kuvauksista tai kuvaussessiosta olisi useampia erilaisia kuvia (esimerkiksi kuva, jossa mallit astuvat koppeihin), voisi hahmojen sukupuolet määritellä suuremmalla varmuudella. Todellisuudessa sekin on täysin mahdollista, että kuvan

165 Jewitt & Oyama 2001, 145.

106

keanpuoleinen hahmo on mies naisen kengissä ja vaaleanpunaisissa alushousuissa. Ju-listeen 4 hahmojen määrittely sukupuolettomiksi tai sukupuoleltaan määrittelemättö-miksi olisi liian jyrkkää, ottaen huomioon kuvassa tiettyihin sukupuoliin viittaavat ele-mentit. Hahmot ovat siis oletusarvoisesti mies ja nainen. Tällainen ratkaisu kuvaa ra-kennettaessa kuvastaisi hyvin myös siviilitehtävissä työskentelevien työntekijöiden var-sinaista sukupuolijakaumaa. Julisteen hahmojen rajaus etäännyttää katsojan helposti, sillä tällä on itse hahmoihin melko vähän tarttumapintaa. Suurin osa näiden vartalosta on vessankoppien piilottamana minkä takia katsekontaktille ei ole mahdollisuutta. Ver-rattuna julisteisiin 1 ja 3, julisteen 4 miessiviilin suhde katsojaan etääntyy.

Katsojan ja miessiviilin välinen suhde muuttuu jälleen julisteessa 16. Vuonna 2006 il-mestyneessä julisteessa miessiviilihahmo on kuvattu lähikuvassa niin, että katsoja näkee tämän vain rintakehän yläosasta ylöspäin. Tällainen rajaus vihjaa katsojan ja siviilin välillä olevan jonkinlainen intiimimpi, henkilökohtainen suhde.¹⁶⁶ Verrattuna julisteiden 1 ja 3 rajaukseen ja sen merkitykseen julisteen 6 rajaus on siis sille lähes vastakohtai-nen. Julisteesta 6 puuttuu kuitenkin näissä kahdessa aiemmassa julisteessa läsnä ollut vahva katsekontakti. Miessiviili on puristanut silmänsä tiukasti kiinni niin, ettei tämän ja katsojan välille voi muodostua katseen avulla minkäänlaista yhteyttä. Miessiviilin ilme on jännittynyt ja suu irvessä ilmeisesti reaktiona taustalle asetetulle helikopterille ja siihen yhdistetylle korkealle melulle. Sen intiimiyden, jonka katsoja sai hahmon raja-uksessa, tämä osittain myös menettää katsekontaktin puuttumisella. Julisteiden 1,3 ja 16 luoma katsojan ja miessiviilin välinen suhde pysyy siis melko samana vaikka suhteen rakentavat elementit muuttuvat.

Mielenkiintoisin yksittäinen löytö miessiviilin representaatiossa löytyy julisteesta 3.

Julisteessa on esitetty variksenpelättimeksi pukeutunut, talviselle pellolle passiivisesti paikalleen jähmettynyt miessiviili. Variksenpelättimet ovat yleensä nukkeja, niille ei ole käyttöä talvella ja niiden tärkein tarkoitus on pitää loitolla lintuja. Kuvan 3 hahmo on siis keskittynyt tekemään turhaa, tarkoituksetonta työtä, jossa tämä on jo epäonnistunut, sillä hahmon hatun päällä istuu jo lintu. Tästä huolimatta variksenpelättimenä työsken-televä siviilimies ei kuvassa vahvasti kyseenalaista rooliaan eikä ole lopettamassa sen

166Jewitt & Oyama, 146.

107

tekemistä. Tämä vain tuijottaa ulos kuvasta irvistäen. Hahmon ilme voi olla kannanotto turhaan työhön, tai vain valkean hangen luomien heijastusten aiheuttama siristys. Näit-ten kuvan elementtien takia miessiviili ei vaikuta kovin älykkäältä. Tätä voisi jopa sa-noa typeräksi. Jos tulkitsemme julisteen siviilimiehen esittävän täysin puolustusvoimien ulkopuolista hahmoa, tyhmyys tukee julisteen sisällöllistä ideaa siitä, että puolustus-voimat tarjoavat työtä jolla on tarkoitus. Puolustusvoimien ulkopuolelle jäävä työntekijä hukkaa potentiaaliaan ja toimii typerästi tekemällä tarkoituksetonta työtä. Tämä tulkinta vahventuu julisteen tekstiosuuden ja kuvan rakentavan idean avulla. Julisteiden teks-tiosuus on kuitenkin hyvin pieni verrattuna kuva-alaan ja julisteen muihin visuaalisiin elementteihin. Kauempaa katsottuna julisteen tekstiosuus häviää nopeasti, mikä jättää katsojalle tutkittavaksi vain julisteen kuva-aiheen. Tästä syystä miessiviilin niin sanottu typeryys on julisteessa korostuneessa roolissa. Variksenpelätin on symbolina tässä yh-teydessä mielenkiintoinen, sillä se voidaan yhdistää kansainvälisesti tunnetun Ihmeemaa Oz –kirjan Variksenpelätin hahmoon. Kirjassa Variksenpelätin lähtee Dorothy tytön matkaan etsimään velho Ozia siinä toivossa, että tämä antaisi pelättimelle edes ihan pienet aivot¹⁶⁷. Variksenpelätin ei tarinassa sellaisia omista eikä tahdo tulla pidetyksi tyhmänä aivottomuutensa takia. Julisteen 3 siviilihahmon rinnastuminen Ihmemaa Ozin aivottomaan Variksenpelättimeen synnyttää korostuneen mielikuvan myös siviilimiehen typeryydestä. Ja jos siviilimies nähdään Ihmemaa Ozin Variksenpelättimenä, myös puo-lustusvoimille löytyy tarinasta oma roolinsa. Puolustusvoimat voidaan nähdä joko aivot-toman Variksenpelättimen mukaansa noukkivana Dorothyna tai jopa velho Ozina, jolta Variksenpelätin toivoo saavansa aivot. Molemmissa tapauksissa puolustusvoimien rooli olisi jossakin mittakaavassa auttaa siviilimiestä. Siviilimiehen typeryys ilmenee siis kuvassa esitetyn turhan työn tekemisen lisäksi myös assosiaationa aivottomaan popkult-tuurihahmoon. Vaikka miessiviilin typeryys on luultavasti vain humoristinen tapa koros-taa puolustusvoimien tarjoaman työn tarkoituksellisuutta, se rakenkoros-taa kuitenkin melko epäimartelevan kuvan miessiviilistä. Julistetta katsoessa syntyy kysymys siitä, onko siviili siis perusluonteeltaan tyhmä tai jopa hyödytön. Julisteissa vihjataan puolustus-voimien ulkopuolisen siviiliin käyttävän aikansa hukkatyöhön. Huumoriin pohjaava rekrytointijuliste voi pahimmillaan jopa loukata juuri tavoittelemaansa kohderyhmää. Se myös herättää kysymyksiä siitä, millaisia kriteerejä potentiaaliselle työntekijöille

167 Baum 2001, 25.

108

taan. Minkälaista työtä tarjotaan siviileille, jotka eivät ilman puolustusvoimien apua ole löytäneet tietään tarkoituksellisiin töihin? Siviilirepresentaation julisteista löytyy vain vähän vinkkejä niihin töihin, joita puolustusvoimat varsinaisesti tarjoavat. Miessiviilin osalta vahvin assosiaatio mihinkään tarjolla olevaan työtehtävään nähdään julisteessa 16, jossa siviilimiehen kanssa kuvan pinnalle on liitetty sekä helikopteri että laskuvarjo-hyppääjä. Mahdollisesti mainostettu ammatti voi olla esimerkiksi helikopterimekaanik-ko, joka kuuluu siviilitöihin.