Case -tutkimus ja empiirinen toimintaympäristö

Kirjallisuuden mukaan johdon laskentatoimen tutkimuksessa on tilaa tutkimuk-selle, joka keskittyy kehittämään ja implementoimaan uusia innovaatioita ja käy-täntöjä ja joka tuottaa kontribuutionaan käytännöllisiä teorioita (ks. esim. Malmi 2005; Lukka & Granlund 2002). Vahvemman intervention tutkimusten puolesta ovat aiemmin kirjoittaneet myös mm. Lukka (1999), Kaplan (1998), Kasanen et

19 Lähellä konstruktiivista tutkimusta on myös kehittämistutkimus (ks. Tamminen 1992, 1993), joka kuuluu konstruktiivisen ja analyyttisen tutkimusotteen ohella laajempaan toiminta-tutkimuksen ”action research” tutkimusoteperheeseen. Keskeinen ero näiden kahden tutkimusot-teen välillä liittyy tutkimustulosten yleistettävyytutkimusot-teen. Käytännön ongelmia ratkovalle kehittämis-hankkeelle on tunnusomaista, että etukäteen ei tiedetä millainen lopputulos tulee olemaan. Sen tulee kuitenkin auttaa ongelman ratkaisemisessa ja tuottaa kyseiselle organisaatiolle tai toimijalle erityisesti sopiva parannus, joka voi olla ongelmanratkaisu, järjestelmä, johtamistapa tms. Tämä tavoite erottaa kehittämistutkimuksen konstruktivistisesta toimintatutkimuksen versiosta, joka tähtää, luonnontieteen perinnettä mukaillen, yleistettävissä oleviin ratkaisuihin, joita voitaisiin toistaa muissa organisaatioissa. Kehittämistutkimuksen erottaa konsultoinnista se, että konsul-toinnissa toimeksiantaja määrittää tehtävän ja tavoitteet; ongelmanratkaisutapa ja tulos ovat en-nakolta tiedossa melko tarkasti. Yleensä sovelletaan toisesta yrityksestä omaksuttua menettelyta-paa tai kirjallisuudessa tavan-omaista menettelytamenettelyta-paa tai valmista tuotetta. Kehittämistutkimuk-sen neljä tehtäväkokonaisuutta ovat perehtyminen tutkimuskohteeseen, luova ajattelu ratkaisu-vaihtoehtojen ideoinnissa, ideoiden kriittinen arviointi ja toimijoiden sitouttaminen kehitettyyn ratkaisuun.

al. (1991, 1993) ja Lukka & Shields (1999)²⁰. Toistaiseksi tähän suuntaan pyrki-vää tutkimusta on pyritty toteuttamaan toimintatutkimuksen (mm. Jönsson 1996;

Jönsson & Grönlund 1988) ja juuri konstruktiivisen tutkimusotteen avulla (mm.

Puolamäki 1998; Tuomela 2000).

Keskeinen case -tutkimusta yksilöivä tekijä liittyy tutkimuksen intervention as-teeseen (Lukka 1999). Case -tutkimukset jakaantuvat intervention asteen osalta selkeästi kahteen metodiseen ryhmään²¹: Toinen ryhmä pyrkii perinteiseen ta-paan minimoimaan intervention²², kun taas toisessa ryhmässä tutkija nimenomai-sesti pyrkii empiiriseen interventioon tutkimuksellisten tavoitteiden saavuttami-seksi. Tällaisia empiiriseen interventioon pyrkiviä tutkimusotteita ovat toiminta-tutkimus ja tässä tutkimuksessa sovellettava konstruktiivinen toiminta-tutkimus²³. Kun verrataan näitä kahta tutkimusotetta keskenään, voidaan intervention todeta ole-van vahvempaa juuri konstruktiivisessa tutkimuksessa (ks. Lukka 2005): Vahole-van intervention konstruktiivisessa tutkimuksessa uuden teorian tuottaminen tapah-tuu toimivien konstruktioiden synnyttämiseen tähtäävän kehitystyön kautta. Täl-löin ratkaistaan konkreettisesti käytännössä ilmeneviä erilaisia ongelmia, ja tutki-jan rooli tässä kehitystyön onnistumisessa muodostuu yleensä erittäin keskeisek-si. Toimintatutkimuksessa tutkija osallistuu myös käytännön toimintaan, mutta tutkijan roolina on kuitenkin olla konstruktiivisesta tutkimuksesta poiketen enemmän sivullinen havainnoitsija kuin varsinainen tekijä.

Käsillä oleva tutkimus suorittiin yhden tapauksen case -tutkimuksena, jossa so-vellettiin konstruktiivista tutkimusotetta. Tutkimuksen empiiriseksi kohteeksi, tapaukseksi (case), valittiin tekninen tukkukauppa²⁴, jossa tarkastelu rajattiin teknisen tukkukaupan asiakastoimitusprosessin logistisiin toimintoihin

20 Ilmiö liittynee osittain laskentatoimen tutkimuksen ”relevance lost” -debattiin, jota on käyty viimeisen yli kymmenen vuoden ajan (ks. Johnson & Kaplan 1987). Interventionistiset lähesty-mistavat tarjoavat hyvän mahdollisuuden tutkijalle tehdä, paitsi teoreettisen kontribuution, myös käytännön kannalta relevanttia tutkimustyötä: niiden kautta tulee vielä suurempi mahdollisuus, että myös tutkittavat organisaatiot kokevat saavansa välitöntä, tai ainakin lyhyellä aikavälillä, realisoituvaa hyötyä yhteistyöstään tutkijan kanssa.

21 Ei-interventionistiset lähestymistavat nojaavat totuuden korrespondenssiteoriaan, kun taas interventionististen tutkimustapojen taustalla on pragmaattinen totuusteoria.

22 Tällaisia interventiota minivoivia tutkimustyyppejä ovat etnografinen, grounded theory, teoriaa havainnollistava ja teoriaa testaava case -tutkimus (Lukka 1999).

23 Ei-interventionistisesta ryhmästä löytyy selkeästi sekä teoriaa rakentava että teoriaa testaamaan pyrkivä variaatio. Interventionistiset lähestymistavat ovat teoriasuhteensa osalta selvästi avoi-mempia: niiden avulla voidaan luoda uuttaa teoriaa tai hypoteeseja, ne voivat tarkentaa tai edel-leen kehittää aikaisempaa teoriaa tai ne voivat myös testata ex ante -teoriaa. Sekä toimintatutki-muksen että konstruktiivisen tutkitoimintatutki-muksen metodikirjallisuus korostaa näiden lähestymistapojen pyrkimystä kombinoida tutkijan osallistuminen muutoksen aikaansaamiseen ja teoreettisen kont-ribuution tuottamiseen.

24 Tutkimuksen aloitusvaiheessa tutkimuksen käytännön relevanssiin liittyvien tavoitteiden to-teuttamiselle oli juuri teknisessä tukkukaupassa erittäin suurta kysyntää ja tutkijalla itsellään oli aiempaa työkokemusta toimialalta. Toimiala sopii tutkimuksen tapaukseksi myös siitä näkökul-masta, että asiakaslähtöisyys korostuu tukkukaupan toiminnassa erityisellä tavalla (ks. esim.

Sakki 1997). Varsinaiseksi case -yritykseksi toimialalta valitaan VTT: n tutkimukseen (2000) osallistunut teknisen tukkukaupan toimialalle asemoitunut yritys, josta käytetään tässä tutkimuk-sessa nimeä Talotekniikkatukku Oy.

viin materiaalivirtoihin. Tutkimuksen metodologiset valinnat vaikuttivat siihen, että tutkimuksen totuuskäsitys ja tiedon intressi muodostuvat hyvin pragmaatti-siksi (ks. esim. Lukka 1999, 2000, 2003, 2005: Labro & Tuomela 2003; Scapens 1990).

Yhden tapauksen tapaustutkimuksessa tutkittavan ilmiön käsittely ja kuvaaminen on haasteellinen tehtävä. Tutkittavaa ilmiötä kohtaan olevan mielenkiinnon säi-lyttämiseksi tällöin joudutaan tasapainoilemaan kahden ääripään välillä: Toisaal-ta tutkimuksen alussa ilmiö on pystyttävä rajaamaan niin, että lukijalle välittyy selkeä kuva siitä, mitä tutkimuksessa ollaan tekemässä. Toisaalta nämä rajoituk-set eivät saisi sitoa aineiston keräämistä niin tiukkaan kehykseen, että se johtaa valikoivaan havainnointiin ja ilmiön ymmärtämisen kannalta oleellisten tekijöi-den ja tapahtumien ohittamiseen (vrt. esim. Ahrens & Dent 1998; Dyer & Wil-kins 1991; Covaleski & Dirsmith 1990; Laughlin 1995; Ferreira & Merchant 1992; Tomkins & Groves 1983; Gummesson 1991).

Empiirisen aineiston kerääminen tapahtui tässä tutkimuksessa tutkittavan ilmiön sisältä käsin. Tutkimuksen vahvaa interventiota kuvaa kehitysprojektissa tutkijal-le määritelty rooli, joka oli toimia projektin vastuullisena vetäjänä. Tutkimuskoh-teeseen liittyvä esiymmärrys muodostui tutkijalle varsinaista tutkimuksen aloi-tusajankohtaa edeltävästä pitkäaikaisesta ja monipuolisesta työkokemuksesta case -yrityksessä sekä kirjallisuudesta, joka on esitelty pääosin tutkimuksen toi-sessa luvussa. Jälkeenpäin arvioituna juuri tutkijan aiempi pitkäaikainen ja mo-nipuolinen työkokemus kohdeyrityksessä vaikutti keskeisesti siihen, että tutkija saattoi toimia tutkimuksen aikana vahvan intervention mukaisessa roolissa koh-deyrityksen henkilöstön silmissä uskottavalla ja sitä kautta onnistuneella tavalla.

Tutkijan rooli kehitysprojektin vetäjänä mahdollisti aineiston keruun niin suo-raan havainnoimalla kuin kaikkeen mahdolliseen yrityksen käytössä olevaan informaatioon tukeutuen. Keskeisimpinä informaatiolähteinä toimivat kohdeyri-tyksen toiminnanohjausjärjestelmä, logistiikkajohdon muualta hankkima ja itse tuottama informaatio, ulkopuolisen asiantuntijayhteistyön tuloksena tuotettu in-formaatio sekä tutkijan oma projektin vetäjän roolissa projektia varten tuottama informaatio. Vuorovaikutus projektin aikana kaikkien projektiin tavalla tai toisel-la yhteydessä olevien henkilöiden kanssa mahdollisti osaltaan monipuolisen tie-don hankinnan. Tämäntyyppistä vuorovaikutusta ja siihen liittyvää tallennettua informaatiota olivat mm. erilaiset palaverit ja niistä tehdyt kokousmuistiot sekä sähköpostin välityksellä käydyt dialogit. Myös epäviralliset keskustelut kasvo-tusten tai puhelimitse sekä niiden pohjalta tutkijan tekemät projektimuistiinpanot toimivat tutkimusaineistona. Tärkeänä informaationa voidaan pitää myös kaik-kea kehitetyn konstruktion avulla testaus- ja myöhemmässä käyttövaiheessa tuo-tettua oikeata asiakaspalauteinformaatiota. (vrt. Ahrens & Dent 1998; Lukka 1999; Yin 1989)

Tutkimusympäristönä toimi tekninen tukkukauppa. Teknisellä tukkukaupalla tarkoitetaan investointitavaroiden, raaka-aineiden ja tuotantotarvikkeiden tukku-kauppaa, joka kohdistuu pääasiassa teollisuuteen ja muihin tuottajiin. Tekninen

tukkukauppa ei pääsääntöisesti myy yksityisille kuluttajille. Merkittäviä asiakas-ryhmiä ovat teollisuus, rakennustoiminta, kauppa ja kunnat. Tukkukaupassa lo-gistisilla toiminnoilla on keskeinen merkitys asiakasarvojen muodostumiselle.

Tämä johtuu tukkukaupan keskeisestä tavoitteesta, joka on riittävän tuotesorti-mentin pitäminen tarjolla ja toimittaminen asiakkaille mahdollisimman nopeasti mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Liiketoiminnan kannattavuuden näkö-kulmasta korkean asiakastyytyväisyyden tavoittelua pidetään kohdeyrityksessä erityisen tärkeänä asiana, mikä ilmenee mm. siten, että tavoite on kirjattu aina yrityksen liiketoimintastrategiaan saakka (vrt. esim. Jones & Sasser 1995).

Tukkukaupan tehtävänä on toimia Sakin (1997) mukaan välittäjänä valmistajan ja asiakkaan yhdistävässä toimitusketjussa²⁵. Jakelukanavan välitystehtävät voi-daan ryhmitellä varastoiviin välittäjiin ja kaupanvälittäjiin (Bowersox & Closs &

Helferich 1986). Varastoiva välittäjä omistaa myymänsä tuotteen ja ylläpitää omaa varastoa kaupantekoa varten. Tällaisia ovat muun muassa tavanomaiset tukkuliikkeet, teolliset tukkurit, noutotukut, vähittäiskauppaa harjoittavat tukku-rit sekä vähittäiskauppiaat. Sen sijaan kaupanvälittäjät (esimerkiksi myyntiagen-tit, huutokauppiaat ja meklarit) eivät omista välittämiään tuotteita missään vai-heessa. Tutkimuksen case -yritys kuuluu edellä mainituista vaihtoehdoista varas-toiviin välittäjiin.

Tukkukauppaa harjoittava case -yritys on itsenäinen yritys, joka ostaa suuria määriä tavaraa tuottajilta ja valmistajilta, ottaa vastaan tilauksia yhdessä tai use-ammassa varastossaan, purkaa, hyllyttää ja säilyttää lähetykset varastossa, pitää yllä myyntiä, kokoaa suhteellisen pieniä tavaramääriä lähetyksiksi, toimittaa ne asiakkaille, myöntää luottoa, kantaa riskin varastosta ja saatavista, tarjoaa palve-lua asiakkailleen ja antaa markkinointitietoa sekä asiakkailleen että toimittajil-leen (vrt. Bowersox & Closs 1996). Tukkukaupan etuna on mahdollisuus yhdis-tellä samaan asiakastoimitukseen useilta eri valmistajilta tulevia tuotteita. Tuk-kukauppa voi tarjota asiakkaille lisäarvoa laajentamalla tuotevalikoimaa ja hyö-dyntämällä näin olemassa olevaa myynti- ja jakeluorganisaatiota. Eräs tukku-kaupan menestyskeino on tuotteiden jalostus- tai asiakasarvon nostaminen palve-luita tarjoamalla.

Logistinen järjestelmä on systeemi, joka yhdistää yrityksen asiakkaat ja hankki-jat materiaalivirran ja informaatiovirran avulla (Bowersox et al. 1986). Tutki-muksen tapauksena olevan teknisen tukkukaupan sijoittumista tähän systeemiin voidaan hahmottaa seuraavan kuvion avulla (KUVIO 2).

25 Toimitusketju -käsite pohjautuu Porterin vuonna 1985 esittämään arvoketjuteoriaan. Logisti-sella arvoketjulla tarkoitetaan tuotteen toimitusketjun antamien lisäarvojen kokonaisuutta raaka-aineiden hankinnasta jakeluun lopulliselle asiakkaalle (Gattorna & Walters 1996).

R a a k a -a i n e e t

L o p p u k ä y t t ä j ä

Tavaravirta - Fyysisen jakelun kanava t

Tietovirta - Vaihdantakanava

Ali-hankinta Tuotanto

Urakoitsijat, Teollisuus, Kunnat,

Vähittäis-kauppa Tekninen

tukkukauppa

KUVIO 2: Tekninen tukkukauppa osana tuotantokeskeistä logistista järjestelmää (alkuperäinen lähde: Haapanen & Vepsäläinen 1999)