Ketkä nykyisin soittavat barytonia? Vastaus on edelleen sama kuin "elvyttäjien eturivin"
aikaan, kun konsertoivat sellon tai viola da gamban -soittajat laajensivat ohjelmistoaan Haydnin barytontrioihin. Esimerkkeinä tämän kaltaisesta ilmiöstä nykyisin ovat Christophe Coin, David Geringas ja Philippe Pierlot. Aikamme barytonin soittajat ovat yleensä historiallisiin esittämiskäytäntöihin perehtyneitä – toki poikkeuksiakin on, kuten David Geringas ja Kazimierz Gruszczyński. Nähtävissä on myös erikoistumista barytontrioon kokoonpanona, millä tarkoitan yhtyeitten pyrkimystä jousikvartettien tapaan mahdollisimman hiottuihin esityksiin vakituisten kokoonpanojen avulla.
Esimerkkeinä tästä ovat Coin ja Pierlot, jotka soittavat samojen luotettujen soittajien kanssa niin barytontriossa kuin muissakin kokoonpanoissaan (Quatuor Mosaïques, Ricercar consort).
Nykyinen nuottimateriaalin saatavuus puolestaan on avannut kaikille kiinnostuneille mahdollisuuden perehtyä ruhtinas Esterházylle sävellettyihin teoksiin.
Merkittävimmässä asemassa on epäilemättä Henlen kustantamon Haydnin teosten kokonaisjulkaisu, jossa barytonteokset ilmestyivät vuosina 1958—1970. Tomasinin 25:stä barytontriosta on puolestaan julkaistu kahdeksan Denkmäler der Tonkunst in Österreich -sarjassa. Burgksteinerin ja Neumannin triojen aikoinaan Esterházaan tehdyt stemmakirjat ovat saatavilla Tukholman Musiikkimuseossa.
Uusia sävellyksiä syntyy harvakseltaan, ja syinä saattavat olla tunnettujen barytoninsoittajien puute sekä soittajien sivutoimisuus: useimmiten barytonin soittaminen perustuu mielenkiintoon Haydnin barytonteoksia kohtaan ja myös päättyy siihen. Tästä on poikkeuksia, kuten Jeremy Brooker ja Manfred Herbig, jotka molemmat soittavat vanhan ohjelmiston lisäksi uutta musiikkia ja tilaavat uusia sävellyksiä. Muiden teosten sovittamisesta barytonille on tiedossani vain kaksi esimerkkiä: Philippe Pierlot on sovittanut Haydnin alun perin lauluäänelle ja klaveerille
sovittamia skotlantilaisia kansanlauluja sopraanolle ja barytontriolle äänitteellä a Scottish Song sekä Janos Liebnerin sovittamia Burgksteinerin, Fioccon, Haydnin ja Tomasinin teoksia barytonille ja cembalolle äänitteellä Barytonmusik des 18.
Jahrhunderts.
Missä barytonia nykyisin soitetaan? Soittimen äänen ominaisuudet ohjaavat sen luontaisille esiintymispaikoilleen. Sen äänen voimakkuus on pienehkö, vaikka resonanssikielet sitä vahvistavatkin. Barytontriossa soinnin tasapainotus tapahtuu barytonin ehdoilla ja dynaaminen asteikko painottuu sen vuoksi hiljaisempiin tehoihin.
Soitin ei ole suurten salien mittakaavaan sopiva, vaan sille parhaiten sopivat olosuhteet löytyvät pienemmistä ja intiimeistä tiloista. On ironista, että äänitysstudio on varsin lähellä alkuperäistä Esterházan miljöötä: läsnä ovat vain soittajat sekä pari (levy-yhtiön) palvelijaa.
Kansainvälinen barytonseura (International Baryton Society) perustettiin vuonna 1992 toimimaan foorumina kaikille tästä erikoisesta soittimesta kiinnostuneille. Sen jäsenet ovat musiikintutkijoita ja esittäjiä sekä soitinrakentajia. Missä määrin kansainvälisen yhteisön jäsenissä on barytoninsoiton harrastajia, ei ole tiedossa. Seura kokoaa tietoa sekä järjestää tapahtumia tuomaan barytonia yleisön tietoisuuteen. Näitä tapahtumia ovat olleet esimerkiksi kolme Englannissa ja Itävallassa järjestettyä kansainvälistä konferenssia sekä vuonna 1998 järjestetty kongressi konserttisarjoineen Eisenstadtissa ja Esterházassa samoissa saleissa, missä Haydn kuuli ruhtinas Nikolauksen soittavan omia barytonteoksiaan. Seura on myös julkaissut luettelon 1900-luvulla sävelletystä barytonmusiikista sekä diskografian. (www.baryton.mailbox.co.uk).
Tähän kokoamani tiedot barytonilla nykyisin konsertoivista ja levyttävistä taiteilijoista perustuvat omaan levykokoelmaani ja internetin hakukoneiden tuloksiin.
Jeremy Brooker auttoi ystävällisesti erityisesti Englantia koskevissa tiedoissa. Yhtyeeni Suomalaisen barytontrion sellonsoittaja Jussi Seppänen on täydentänyt ansiokkaasti äänitekokoelmaani eri puolilta Eurooppaa RSO:n konserttimatkoilla.
Balazs Kakuk on unkarilainen sellon-, gamban- ja barytoninsoittaja. Hän toimii sellonsoiton ja kamarimusiikin professorina Franz Liszt -akatemiassa ja Béla Bartók-konservatoriossa Budapestissa. Kakuk soittaa selloa yhtyeessä Baroque Quartett Collegium Musicum Budapest, joka voitti vuonna 1978 ensimmäisen palkinnon Festival van Vlaanderen -kilpailussa Brüggessä. (Skálholt Summer Concerts Festival 2006).
Balazs o n kon sertoinut yh tyeensä k anssa ko timaansa Unkarin lisäksi R anskassa, Italiassa, Saksassa ja Islannissa. Hän on levyttänyt vuonna 1996 yhtyeensä Haydn
Barytontrio Budapestin kanssa Haydnin triot 45, 97, 109 ja 113 (Hungaroton 2006).
Jeremy Brooker on yksi barytonin elvyttäjien eturivin taiteilijoista ja saavuttanut laajasti tunnustusta barokkibarytonin soolosoiton kaksoistekniikan taidokkaasta hallinnasta. Hän on International Baryton Societyn perustajajäsen ja julkaissut editioita alkuperäisteoksista sekä artikkeleita soittimen historian eri vaiheista. Brookerin perustama Hauschka Ensemble on levyttänyt sekä klassista että barokkiohjelmistoa ja esiintynyt esimerkiksi Eisenstadtissa ja Esterházassa. Brooker esittää jatkuvasti hänelle sävellettyjä uusia teoksia ja on mukana erilaisissa projekteissa. Viime mainituista esimerkkinä on yhteistyö viola d'amoren -soittaja ja säveltäjä Rachel Stottin sekä sārangī-virtuoosi Surinder Sandhun kanssa, josta tuloksena on ainutlaatuinen yhdistelmä klassista intialaista ja barokinajan länsimaista improvisaatiota. (International Baryton Society 2006).
Oliver Brookes kuului legendaariseen David Munrowin johtamaan Early Music Consort of London -yhtyeeseen, jossa hän soitti viola da gambaa, rebec-nimistä keskiajan ja renessanssin jousisoitinta sekä nokkahuiluja (Wikipedia 2006). Jeremy Brookerin kirjallisen ilmoituksen (11.10.2006) mukaan Oliver Brookes oli Brookerin sellonsoitonopettaja ja arvostettu viola da gamban ja barytonin soittaja. Brookes on säveltänyt teoksia barytonille ja myös tilannut niitä muilta säveltäjiltä, kuten Peter Dickinsonin Solo for Baryton (1976) (Chesternovello 2006).
Michael Brüssing opiskeli kotikaupungissaan Stuttgartissa sellonsoittoa, kunnes vuonna 1986 siirtyi Wieniin jatkamaan opintojaan. Siellä hän alkoi erikoistua viola da gamban ja barokkisellon soittoon. Suoritettuaan viola da gamban soitossa Philippe Pierlotin johdolla Trossingenissa loppututkinnon Brüssing perusti Esterházy Ensemblen, joka on erikoistunut ruhtinas Esterházylle sävellettyyn kamarimusiikkiin. Yhtye on esiintynyt Euroopassa ja Yhdysvalloissa sekä äänittänyt Tomasinin barytontrioja.
Brüssing opettaa viola da gamban ja barokkisellonsoittoa Brnon Masaryk-yliopistossa.
(Esterhazy Ensemble 2006.)
Christophe Coin (1958—) on ranskalainen sellon- ja viola da gambansoittaja sekä kapellimestari. Hän opiskeli sellonsoittoa André Navarran johdolla Pariisin konservatoriossa ja viola da gamban ja barokkisellon soittoa Nikolaus Harnoncourtin ja Jordi Savallin johdolla Schola Cantorumissa Baselissa. Coin on soittanut merkittävissä yhtyeissä kuten Concentus Musicus, Hesperion XX ja Academy of Ancient Music. Hän on perustanut historiallisiin esittämiskäytäntöihin paneutuneen jousikvartetin nimeltään Quatuor Mosaïques. Coin kutsuttiin vuonna 1991 johtamaan Ensemble Baroque de
Limoges -orkesteria. Hän on esittänyt Haydnin duettoja kahdelle barytonille Max Engelin kanssa sekä barytontrioja, -kvintettoa että -oktettoja. (Anderson 2006.)
Max Engel syntyi muusikkosukuun ja tutustui jo varhain moniin eri soittimiin.
Hän opiskeli sellonsoittoa Innsbruckissa ja Saarbrückenissä Walter Kurzin ja Maurice Gendronin johdolla. Barokkiselloa Engel on soittanut monissa tunnetuissa yhtyeissä, kuten Collegium Aureum, Il Giardino armonico ja Ensemble Baroque de Limoges. Hän on Nikolaus Harnoncourtin johtaman Concentus Musicus -orkesterin jäsen ja opettaa Salzburgin Mozarteumissa. Engel soittaa myös jatkuvasti hänelle sävellettyjä uusia teoksia niin barytonilla kuin modernilla sellollakin. (Warsaw Autumn 2006).
Philippe Foulon debytoi vuonna 1983 Brysselin kansainvälisillä festivaaleilla.
Hän opiskeli Wieland Kuijkenin johdolla Brysselin kuninkaallisessa konservatoriossa.
Foulon esiintyy jatkuvasti aikamme tunnetuimpien solistien ja kapellimestarien kanssa.
Hän on ollut mukana perustamassa merkittäviä orkestereita kuten Musiciens du Louvre ja Ensemble Baroque de Limoges. Foulon perusti vuonna 1994 Lachrimæ Consort -yhtyeensä, joka esittää gambamusiikkia renessanssista aina 1800-luvun loppuun saakka. Hän on levyttänyt runsaasti viola da gamban soittajana eri yhtyeiden jäsenenä.
Foulon on levyttänyt C.F. Abelin teokset soologamballe barytonilla. (lachrimae-consort 2006.)
David Geringas on liettualaissyntyinen sellotaiteilija, joka opiskeli sellonsoittoa Mstislav Rostropovitsin johdolla Moskovassa. Hän voitti vuonna 1970 1. palkinnon Tšaikovski-kilpailussa. Geringas esiintyy sellosolistina maailman johtavien orkestereiden ja kapellimestareiden kanssa. Hän on opettanut sellonsoittoa Hampurissa ja Lyypekissä ja on toiminut vuodesta 2000 sellonsoiton professorina Hanns Eisler Hochschule für Musik -oppilaitoksessa Berliinissä. Geringas on levyttänyt Haydnin barytontrioja Vladimir Mendelssohnin (alttoviulu) ja Emil Kleinin (sello) kanssa CPO -levy-yhtiölle vuonna 1995. Yhtyeen konsertoinnista ei löytynyt mainintoja.
(Hochschule für Musik Hanns Eisler 2006).
Kazimierz Gruszczyński on laatimansa cd-esittelytekstin mukaan kotimaansa Puolan ainoan barytonin soittaja. Kansainvälisen yhteistyön tuntua antaa se, että hänen soittimensa on saksalaisen Henner Hardersin Lontoossa vuonna 1989 valmistama kopio Nikolaus Esterházyn omistamasta, nykyisin Budapestissa sijaitsevasta Johann Joseph Stadlmannin rakentamasta barytonista. Gruszczyńskin perustama The Polish Barytontrio -yhtye antoi ensikonserttinsa vuonna 2000. Yhtyeen cd-äänite Music for Prince Nikolaus Esterházy vuodelta 2001 sisältää Haydnin, Burgksteinerin, Neumannin
ja Tomasinin trioja. Gruszczyński lisäksi yhtyeessä soittavat Violetta Plużek alttoviulua ja Maria Sarap selloa. He esiintyvät lähinnä kotimaassaan Puolassa. (Gruszczyński 2001, 9).
Manfred Herbig on useimpien barytoninsoittajien tapaan taustaltaan sellonsoittaja. Hän opiskeli barytoninsoittoa Alfred Lessingin johdolla. Herbig perusti vuonna 1975 yhtyeensä Das Braunschweiger Barytontrio, jossa soittaa hänen lisäkseen Heike Schollmeyer alttoviulua ja Roland Schwark selloa. Yhtye on alusta alkaen esittänyt klassisen ohjelmiston ohella uutta musiikkia, kuten myös Manfred Herbigin sävellyksiä. (Kammermusikspektrum 2006).
Philippe Pierlot on belgialainen viola da gamban -soittaja ja kapellimestari. Hän on aloittanut soittamisen poikkeuksellisesti opiskelemalla ensin luutun- ja kitaransoittoa, gambistien joukossa tavanomaisten sello-opintojen sijaan. Pierlot johtaa perustamaansa Ricercar Consort yhtyettä ja vierailee johtamassa itse rekonstruoimiansa teoksia, kuten esimerkiksi Marin Maraisin Sémélé-oopperaa. Hän toimii professorina Trossingenin Hochschule für Musik -oppilaitoksessa Saksassa ja asuu Belgian Ardenneilla. (Oron 2004.) Pierlot on julkaissut kahdella äänitteellä Haydnin baryton-teoksia François Fernándezin (alttoviulu) ja Rainer Zipperlingin (sello) kanssa.
Marcel Saint-Cyr on kanadalainen sellon-, viola da gamban ja barytoninsoittaja sekä kuoronjohtaja. Hän opiskeli sellonsoittoa Quebecin konservatoriossa ja Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa sekä kuoronjohtoa kotimaassaan. Gambansoittoa Saint-Cyr opiskeli Torontossa ja Belgiassa Wieland Kuijkenin johdolla. Barytoninsoittoa hän opiskeli Lontoossa Riki Gerardyn ja Linzissä Janos Liebnerin opastuksella. Saint-Cyr perusti vuonna 1981 yhtyeensä The Ensemble de Baryton Eisenstadt, jonka tarkoitus oli tuoda esiin Haydnin barytonille säveltämiä teoksia. Yhtye äänitti vuonna 1986 neljä Haydnin trioa Société nouvelle d'enregistrement -levy-yhtiölle ja vielä vuonna 1990 äänite oli kaikella todennäköisyydellä ainoa lajiaan Kanadassa. (Bourgouin 2006.)