Avovastausten sisältö ja analyysi

Kyselylomakkeen lopussa oli tila avovastauksille. Tämän G-osan otsake oli ”MUITA NÄKÖ-KOHTIA, JOIHIN HALUATTE KIINNITTÄÄ HUOMIOTA”.

Edellä kohdassa 4.4.4 on jo käsitelty tutkimuksen tarpeellisuudesta ja kyselylomakkeesta esitettyjä mielipiteitä. Seuraavassa tarkastellaan tutkimuksen sisältöön liittyvistä ja muista asioista esitettyjä käsityksiä. Niitä esitti kaikkiaan 59 vastaajaa, 19 % kaikista vastanneista.

Kommentoijien suhteelliset sukupuoli-, ikä- ja koulutusjakautumat olivat lähes identtiset yleis-jakautumiin verrattuna. Sama koski kaavoitusmuodon mukaista jakautumaa. Alueellisissa jakautu-missa oli jonkin verran eroavuuksia. Isoista kaupungeista kommentteja tuli yleisosuutta enemmän muista kuin pääkaupunkiseudun isoista kaupungeista. Sama koski niiden kaupunkiseutujen muiden kuntien kommenttien jakautumaa. Suuralueista Länsi-Suomen alueella oltiin muita innokkaampia kommenttien antajia. Aluejaot-ryhmässä isojen kaupunkiseutujen muiden kuntien ja maakuntien kaavoittajat olivat yleisjakautumaa innokkaampia kommenttien esittäjiä. Koska kommenttien mää-rät eri jakautumaryhmissä olivat lukumääräisesti pienet, vaihdellen välillä 4-18, ei niiden perusteel-la voi tehdä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä.

Esiin tuodut näkökohdat voidaan karkeasti ryhmitellä seuraavia asioita koskeviksi:

– ICT:n alueelliset vaikutukset – tietotekniikan kehitys

– tietoverkkojen rakentaminen

– lainsäädäntö, suunnittelukäytäntö ja koulutus – inhimillisten tekijäin keskeinen merkitys ja – taantuvien alueiden mahdollisuudet.

Seuraavassa käsitellään sisällöltään merkittävinä pidettäviä kommentteja tässä järjestyksessä. Useis-sa lomakkeisUseis-sa kiinnitettiin huomiota moniin asioihin. Tästä syystä ei selvää kommenttien määräl-listä jakautumista voida esittää. Suurin osa koski ICT:n alueellisia vaikutuksia. Muista teemoista kommenttien määrä oli vähäisempi ja jakautui varsin tasaisesti.

ICT:n alueellisia vaikutuksia koskevissa kommenteissa tuli esiin hyvinkin vaihtelevia asioita.

Eräässä vastauksessa ICT:n aiheuttamien muutosten katsottiin olevan vasta edessäpäin. Toinen vas-taaja katsoi tietoyhteiskuntakehityksen olevan muuttumassa osaksi normaalia yhteiskunnan kehitys-tä ja otaksui samalla pian tulevan esiin uuden selitkehitys-tävän tekijän. Usea kommentoija korosti sikehitys-tä, etkehitys-tä ihmisten käyttäytyminen muuttuu hitaasti ja siksi mahdolliset muutokset vievät aikaa eivätkä tapah-du nopeasti. Eräs katsoi, että ICT:n merkitystä kaupunkirakenteen muuttajana on ylikorostettu.

Myös todettiin, että ICT ei tule suuresti muuttamaan nykyisiä fyysisen yhdyskuntarakenteen kehi-tystrendejä, että suuret kaupunkiseudut kasvavat ja syrjäinen maaseutu autioituu. Tämä vastaaja kylläkin otaksui kaupunkirakenteen hajaantumisen edelleen jatkuvan. Yksi vastaaja puolestaan tote-si, että ICT:tä kehitetään ”irrallisena” ja esitti, että kehitystyöllä tulisi tukea järkevän yhdyskuntara-kenteen muodostamista.

Yksi kommentoija katsoi, että ICT:n vaikutusta asumiseen myös liioitellaan ja viittasi samalla ih-misten hitaisiin käyttäytymismuutoksiin. Hän ei myöskään uskonut, että monikaan haluaisi muuttaa kotiaan työpaikaksi, puhumattakaan loma-asunnosta, jolloin samalla sekoittuisi työ- ja vapaa-aika.

Usea kommentoija toi esiin keskustojen tärkeän merkityksen myös tulevaisuudessa. Keskustojen muu vetovoima on voimakkaampi kuin ICT:n, totesi eräs. Sama ajatus oli sillä vastaajalla, joka kat-soi keskustojen ja palvelujen merkityksen sosiaalisen kohtaamisen paikkoina korostuvan ICT:n ke-hittymisen myötä. Tätä ajatusta tuki vastaaja, joka totesi, että kaupunki, lähiö ja kylä ovat edelleen sosiaalisen kanssakäymisen yksiköitä, ja siksi työpaikat edelleen kasaantuvat ja juuri sosiaalisista syistä. Näitä ajatuksia tuki myös kommentoija, joka totesi, että ICT:n kehittäminen ei poista tai ei ainakaan saisi poistaa kaupunkiperinnettä ja henkilökohtaisiin tapaamisiin perustuvaa kommuni-kointia.

Eräs vastaaja korosti, että yhdyskuntarakenteen toimivuus kaikkine kirjoineen tulee edelleenkin ole-maan kaiken A ja O ja siihen ICT vaikuttaa vain yhtenä tekijänä monen muun ohella. Yksi katsoi tietoverkkojen muuttuvan langattomiksi satelliittiverkoiksi ja koko maan kattaviksi. Tällöin yhdys-kuntarakennetta määrittelee edelleen fyysinen liikenne. Samankaltainen ajatus lienee ollut vastaajal-la, joka kysyi: ”Kuinka tavallinen puhelin muutti ydinkeskustoja?”

Eräs vastaaja katsoi, ettei kaupunkiseudun ympäristökuntien yhdyskuntarakenne välttämättä hajaan-nu, vaan kehitys voi pikemminkin voimistaa ympäristökuntien olemassa olevia keskuksia. Toimin-tojen sijoittumisessa on yhden vastaajan mielestä liikennehakuisuus kasvanut. Hän katsoo valtio-vallan myös tukevan kaupallisten palvelujen liikennehakuista sijoittumista. Tuo kehitys puolestaan johtaa yhdyskuntarakenteen hajaantumiseen. Yksi kommentoijista katsoi ICT:n mukaantulon lisää-vän erilaisten toimintojen ja siten myös liikenteen määrää. Verkon kautta ostamisen katsoi eräs vas-taajista lisäävän myös kuljetusliikennettä ja sen myötä suuria varastointikeskittymiä.

24/7-ajattelua eräs vastaaja piti ihmisten kannalta kuluttavana ja otaksui siihen tulevan vasta-reaktion. Hän piti elämän laatuna sitä, että voi olla tavoittamattomissa. Etätyötä sama henkilö piti harvojen herkkuna. Toinen puolestaan katsoi, että etätyöstä puhutaan enemmän kuin todellisuus on.

Jos etätyöhön uskottaisiin, ei hänen mukaansa muuttoliikettä etelään olisi. Kolmas otaksui etätyön toimivan isoista kaupungeista ulos ja pienten kaupunkien olevan niitä etätyöpaikkoja. Yksi kom-mentoija huomautti etätyötä tarkastellessaan, että valtion virkoja on vähennetty vain maakunnissa.

Tietotekniikan kehitystä koskevissa kommenteissa tuli esiin uusien mahdollisuuksien odotus ja val-litsevien käytäntöjen arkipäiväistyminen. Eräs vastaaja katsoi teknisen kehityksen johtavan siihen, että korkeatasoiset tietoliikenneyhteydet voidaan tarjota kaikkialle. Siten se, missä ne ovat nyt tar-jolla, ei ole vuoden parin päästä enää kilpailuetu. Tulevaisuus on langattomien yhteyksien. Toinen vastaaja puolestaan otaksui, ettei ole käsitystä siitä, mitä uusia ICT-teknologioita tulee käyttöön.

Hän katsoi myös, etteivät jäykät kiinteät kaapeliyhteydet ole tulevaisuutta, mikäli maaseutualueita kehitetään. Yksi vastaaja totesi, että laajakaistaverkkoihin panostamista hidastaa epätietoisuus tie-donvälitystekniikan tulevasta kehityksestä ja kysyi, onko langaton tiedonsiirto nousemassa haasta-jaksi nykyiselle tekniikalle. ”ICT on hyvä renki, mutta huono isäntä”, otaksui eräs vastaaja ja jatkoi, että atk-kulujen kasvu on huolestuttavaa. Mielenkiintoinen oli myös huomautus, että tietoteknisten rakenteiden ja tietoyhteiskunnan toimintamallit eivät aina ole yksi yhteen.

Tietoverkkojen rakentamista koskevissa kommenteissa nousi esiin kansalaisten tasa-arvoisuus pal-velujen saatavuudessa sekä julkisen vallan vastuu tässä. Niinpä eräs totesi, että myös valtion on osallistuttava verkkojen rakentamiseen, koska muuten tasapuolisuus ja tasa-arvo eivät toteudu. Hän katsoi, että valtion pitäisi tulla apuun erityisesti ns. viimeisten yhteyksien rakentamisessa. Yksi vas-taaja korosti epätasa-arvon syntymistä operaattoreiden hinnoittelupolitiikan johdosta. Eräs katsoi, että julkisella vallalla on vähän sanottavaa verkkojen rakentamisessa. Hän otaksui, että lähinnä kun-tien tulisi tulla toimintaan mukaan, mutta tätä rajoittaa kunkun-tien heikko talous. Eräs totesi

ytimek-käästi, että julkinen valta/sotilaat ovat rakentaneet polut, tiet, kanavat, rautatiet ja moottoritiet, miksi ei tietoliikenneverkkoakin.

Maankäyttö- ja rakennuslakia arvosteltiin eräissä kommenteissa varsin voimakkaasti. Eräs vastaaja katsoi uuden lain korostavan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen säilyttämistä ja hidastavan muutosprosesseja yhteiskunnassa. Tästä syystä vanhojen rakenteiden ”sisään” syntyy uusia raken-teita, verkostoja ja toimintoja täysin itsestään, ilman että viranomaiset voisivat niitä ohjata. Hän kat-soikin lainvalmistelijoiden eläneen ”vanhassa suunnitelmatalouden” ajatusmaailmassa. Yksi vastaa-ja puolestaan katsoi, että lain pitäisi olla erilainen pienille vastaa-ja isoille kaupungeille, koska ongelma-kenttä on aivan erilainen. Tätä käsitystä tuki kommentti, jossa todettiin laki tehdyn suurten kasvavi-en kuntikasvavi-en näkökulmasta.

Erään vastaajan mielestä laaja osallistuminen hidastaa kaavoitusprosessia ja johtaa kaikkien omape-räisten ratkaisujen karsiutumiseen. Hän totesi edelleen, että lainsäädäntö ja kaavoitusmenettelyt ovat jälkijättöisiä, ne reagoivat vasta, kun kaikki on jo tapahtunut. Eräs piti lainsäädäntöä liian tul-kinnanvaraisena. Myös valitusprosessien läpivienti vaatii liian pitkän ajan. Yksi vastaajista valitti sitä, että lainsäädäntö sitoo kaavoituksen resursseja epäoleellisten asiain käsittelyyn, jolloin innova-tiivisuus häviää tai jää liian vähälle huomiolle.

Moni kiinnittikin huomiota kuntien vähäisiin kaavoitusresursseihin, joiden vuoksi ei ole mahdol-lisuutta keskittyä tulevaisuuden tarpeisiin. Toisaalta eräs totesi, ettei kaavoilla päästä vaikuttamaan käyttäjän valintoihin, minkä vuoksi on täysi arvoitus, kuinka ICT:n vaikutus näkyy kaavoissa. Yksi vastaaja puolestaan totesi, että ICT:n vaikutus kaavoitusprosesseihin on jälkijunassa.

Moni kommentoija toi esiin tarpeen kouluttaa kaikkien ikäluokkien kansalaisia käyttämään hyväksi ICT:n tarjoamia mahdollisuuksia. Tällä otaksuttiin voitavan vaikuttaa myös suotuisaan alueelliseen kehitykseen. Vastuun tässä nähtiin kuuluvan ensi sijassa kunnille.

Eräs vastaaja totesi, että kunnallisten organisaatioiden toimintamuutokset vievät yhden sukupolven ajan. Laitteistot ja mahdollisuudet ovat tehneet organisaatioista joustamattomia. Eräs nuori vastaaja esitti pohdittavaksi, miten saada nuorten osaaminen ICT-alueella ja vanhempien kaavoittajien am-matillinen kokemus kohtaamaan.

ICT:n vaikutuksista suunnittelumuotoihin esitettiin kaksi kommenttia. Eräs vastaaja katsoi ICT:n tukevan seudullista maankäyttösuunnittelua parantamalla tiedonvaihtoa, osallistumista, vuorovai-kutusta ja yhteisten tietopankkien perustamista. Samalla on voitu vähentää virallista kanssakäymistä ja saatu toimintaan joustavuutta. Toinen katsoi maakuntasuunnittelun uutena strategisena suunnitte-lutasona antavan maakuntakaavoitusta paremman työkalun ICT-kysymysten käsittelyyn.

Monet vastaajat toivat esiin inhimillisten tekijäin keskeisen merkityksen ihmisten elämässä. Tule-vaisuudenkin yhdyskunnissa tarvitaan oikeata työtä ja oikeita työntekijöitä monitoriin tuijottajien sijaan, totesi eräs. Yksi puolestaan katsoi ”vastaliikkeen” ICT:lle olevan jo tulossa. Hän katsoi, että halutaan ”oekeeta elämätä”. Kolmas toi saman asian esille toteamalla, että ihmiset eivät voi elää pelkän koneen kanssa.

ICT:n vaikutus terveyteen, ihmissuhteisiin, arvomaailman hämärtymiseen ja lasten kasvatukseen huoletti myös useaa kommentoijaa. Tällöin mm. korostettiin, että ihmisten toimintaa ohjaa rationaa-lisuuden ohella voimakkaasti myös tunnemaailma. Siksi ICT:stä ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Eräs vastaaja katsoi, että kiihtyvä tiedonkäyttö tehostaa toimintaa, ja siksi suhde henkiseen perintöön eli ihmisyyden arvokeskustelu on tehtävä kaavoituksessa. Hän myös korosti

sitä, että kaava tehdään yhteisen edun ajamiseksi, ei päinvastoin. Jos kaava ei perusteeltaan ota huomioon kulttuuriarvoja ja paikkakunnan perinnettä, se on ihmisyyden ja siten myös yleisen edun vastainen.

Myös taantuvien alueiden mahdollisuuksia arvioitiin ICT:n hyväksikäytön kannalta eräissä kom-menteissa. Vaikutuksen otaksuttiin yleensä olevan pienempi kuin luullaan. Eräskin totesi, etteivät ihmiset välttämättä halua asua tai tehdä työtä ”pikkupaikkakunnan luonnon helmassa”. Hän pitikin ICT:tä vain väliaikaisena vastauksena taisteltaessa elinmahdollisuuksista. Varsinkin nuoriso muut-taa suurempiin keskuksiin hyvien palvelujen perässä. Yksi totesi ”kituvilla” alueilla elettävän hyvin ristiriitaisia aikoja. Yleisten hyvien yhdyskuntarakenteellisten tavoitteiden tilalle tulevat usein hätä-ratkaisut kuntalaisten hyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä piittaamatta. Samansuuntainen oli kommentti, jossa todettiin jatkuvan väestönkasvun ajatuksen käyvän pikkukunnissa yhä vaikeam-maksi ja johtavan kokonaisuuden kannalta järjettömiin ratkaisuihin. Eräs vastaaja esittikin, että ruuhka-Suomeen suunnatut asuntorakentamistuet ym. vastaavat tulisi suunnata yrityksille, jotka si-joittuvat taantuviin kuntiin, joissa on valmiina pääosa infrastruktuurista.