Avoliitto – avioliiton vaihtoehto

Avoliitto tarkoittaa ilman julkista sopimusta aloitettua yhteiselämää miehen ja nai-sen välillä. Suomen evankelis-luterilainai-sen kirkon dokumenteissa käytetään usein nimitystä avosuhde, jota perustellaan sillä, ettei osapuolten kesken ole solmittu liittoa tai sopimusta.¹⁶¹Asuinliitto oli vielä 1990-luvulla esillä ollut suomen kie-len lautakunnan suositus nimitykseksi avoliitolle.¹⁶² Vastaava englanninkielinen ilmaisu on cohabiting¹⁶³. Käytän tässä tutkimuksessa jo vakiintunutta käsitettä avoliitto.¹⁶⁴

Avoliittoa käsitellään toistuvasti kirkkojen dokumenteissa. 1960-luvulla avoliitto parisuhdemuotona alkoi yleistyä, joskin prosentuaalisesti avoliittojen osuus oli pieni. Toisaalta silloin alkanut avoliiton yleistyminen jatkuu edelleen.

Tämä kehitys koskee sekä Englantia että Suomea.¹⁶⁵ Erityisen selvästi avoliiton merkitys näkyy lasten syntyessä. Selvästi yli puolet lapsista syntyy avoliitossa

ole-160 Ks. esim. Suppan 1971, 59–60.

161 Ky 84, 50.

162 Saarenpää 1992, 25.

163 ”Th ere is no nationally agreed defi nition of cohabitation. Various statutes and regulations have attempted to defi ne cohabitation for legal purposes but these vary. Th e defi nition used by the General Household Survey (GHS) is ‘people who live together in a household as a couple without being married to each other’.” YDS 04, § 5. Sen rinnalla on käytetty toisinaan myös ilmaisua common-law marriage, joka on aiemmin määritelty tarkoittamaan kahden ihmisen yhteenliittymistä, jota ei ole muodollises-ti solmittu perinteisellä, laissa osoitetulla tavalla vaan joka on seurausta kahden ihmisen yhteisestä asumisesta avioliittopäätöksen jälkeen. Sillä on siis kuvattu ilman virallista vihkimistä avioituneita pareja, jotka aiemmin historiassa, Englannissa vuoteen 1734 asti, myös tunnustettiin aviopareiksi.

164 Tässä yhteydessä on syytä analysoida myös käsitettä puoliso. Useimmiten puolisolla on tarkoitettu vain aviopuolisoa, mutta avoliittojen yleistyttyä sana puoliso on viime vuosikymmeninä ruvennut merkitsemään myös avopuolisoa. Avoliiton hyväksyttävyys yhteiskunnassa on saanut myös kielellisen ilmaisun. Sanan merkityksen laajeneminen on otettu huomioon myös Suomen kielen perussanakir-jassa, joka jo 1992 antaa esimerkin tästäkin käytöstä. Suomessa on jo pitkään lainsäädännössä ja yhteiskunnan virallisissa yhteyksissä käytetty sekä käsitteitä aviopuoliso että avopuoliso. Siinä muo-dossa käsitteen tarkoite on selvä: sillä viitataan joko avioliitossa tai avoliitossa elävään puolisoon. Kun käytetään pelkästään käsitettä puoliso, sen tarkoite on epäselvempi. Julkisoikeudellisesta lainsäädän-nöstä todetaan erikseen, että puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös henkilöihin, jotka eivät ole avioliitossa, mutta asuvat jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa ja joilla on yhteinen lapsi. Ks. STM 1994, 9. Englannin kielessä sana puoliso, spouse on esimerkiksi Websterin sanakirjassa määritelty yksinomaan avioliitossa elävää tarkoittavaksi.

165 Ks. Kiiski 2007, 1. Englannissa vuonna 2003 avoliitossa asui n. 20 % väestöstä (yli 16-vuotiaat).

Offi ce for National Statistics, England. Suomessa 2003 n. 20 % perheistä tilastoitiin avoliittoperustei-siksi. (Tilastokeskus, Perheet 2005).

93

Avioliiton perustelu ja tarkoitus ville vanhemmille. Suomessa kirkon virallisen kannan ja todellisuuden väliseen ristiriitaan onkin kiinnitetty huomiota.¹⁶⁶

Englannissa on esitetty virallisen kielteisen kannan lisäksi avoliiton suh-teen myös myönteisiä kannanottoja.¹⁶⁷ Avoliiton torjumiseen kirkon taholta liittyy oleellisesti ne avioliiton perustelut, jotka on tässä yhteydessä haluttu tuoda esille.

Tämän tutkimuksen kannalta oleellista on keskittyä näihin avioliittoteologisiin lausumiin.

Vuoden 1987 kirkolliskokouksessa Englannin kirkko hyväksyi aloitteen, jossa seksuaalinen yhdyselämä kuvataan kokonaisvaltaista sitoutumista edellyt-täväksi. Sellaisena sen oikea paikka on avioliiton pysyvä suhde.¹⁶⁸ Samansisältöi-nen on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen kannanotto vuodelta 1984, jonka mukaan seksuaalisuuden luonne on koko persoonaa koskeva ja siksi sen toteuttaminen on suhteen pysyvyyden vuoksi perustelluinta avioliitossa.¹⁶⁹

Myöhemmin Englannin kirkon kannanotot ovat muuttuneet avoliiton suhteen jonkin verran myönteisemmiksi. Marriage 1999 on avoliittoa koskien viimeisin julkaisu, jossa sitä on käsitelty erikseen. Sen mukaan avoliitto ei kuvaa vain yhdenlaista tilannetta, vaan kätkee sisäänsä joukon erilaisia suhteita. Suh-teen pysyvyys, pitkäaikaisuus ja siihen sitoutuminen vaihtelevat. Samoin miehen ja naisen kokemukset tilanteen toivottavuudesta voivat olla erilaisia. Kannanotto ei suorasanaisesti hylkää avoliittoa valintana vaan ilmaisee ne mahdollisuudet, joilla kirkko voi antaa keskustelutukea parisuhteen tilannetta koskien. Jos suh-teessa koetaan huolta sitoutumisesta tai epävarmuudesta, avuksi tarjotaan kirkon sielunhoidollisia palveluita. Silloin, kun on jo kyse pysyvästä sitoutumisesta ja jul-kisesta yhdessä elämisestä yhteisön keskellä miehenä ja naisena, tämä kannanotto

”suosittelee” kirkollista vihkimistä. Siinä oleellisiksi tekijöiksi mainitaan oppimi-nen Jumalan rakkaudesta ja julkioppimi-nen esilletulo, joka ilmentää jo olemassa olevaa elämäntapaa. Parin oma rukous ja muiden esirukous heidän puolestaan tuodaan myös esille. Suhteen kestävyys ja mahdollisuus palvella koko yhteisöä riippuvat kannanoton mukaan siitä, voiko pari nauttia täydestä, luottavaisesta suhteesta Ju-malaan ja ihmisiin. Luottamuksellinen suhde JuJu-malaan ja toisiin ihmisiin antaisi raportin mukaan paremmat mahdollisuudet palvella yhteisöä. Jumalanpalvelusta

166 Kiiski 2007, 1–2.

167 MCT 78.

168 ”Th is Synod affi rms that the Biblical and traditional teaching on chastity and fi delity in personal relationships is a response to, and expression of, God’s love for each one of us, and in particular affi rms: 1. that sexual intercourse is an act of total commitment which belongs properly within a permanent marriage relationship.” GSM 87.

169 Ky 84, 24

yli-opas2010.indd 93

yli-opas2010.indd 93 6.9.2010 11:40:066.9.2010 11:40:06

viettävää yhteisöä pidetään oikeana, tukea antavana yhteisönä, jonka keskellä per-soonallinen suhde voi kukoistaa ja jonka keskellä Jumalan rakkaudesta oppimi-nen voi tapahtua.¹⁷⁰

Argumentaatio pohjautuu yhteisöllisyyden korostamiseen. Avoliittoon ei oteta tässä dokumentissa suorasanaisesti kielteistä kantaa. Siinä todetaan sen sisältämät erilaiset mahdollisuudet ja annetaan ymmärtää, ettei se ole pysyväksi tarkoitettu muoto parisuhteelle.¹⁷¹

Kootusti avioliiton avoliitosta erottaviksi merkityksiksi tulevat siis jul-kisuus, rukouksen mahdollisuus ja tuki, yhteys Jumalan rakkauteen seurakun-tayhteisössä sekä yhteisöä kohti suuntautuvan palvelutehtävän vahvistuminen.

Yhteisöllisyyden ja julkisuuden merkitys on oleellinen. Kun tarkastellaan näitä perusteita, voidaan huomata, että ne keskittyvät paitsi avioliiton myös kirkollisen vihkimisen perusteluun. Avoliittoa koskevassa keskustelussa tämä dokumentti argumentoi siis kirkollisen vihkimisen puolesta eikä vain yleisesti avioliiton pe-rusteiden tai tarkoitusten pohjalta. Tässä esitetään samalla erityisesti kristillisen avioliiton perustekijät.

Myös dokumentti MCD 00 ilmaisee, miten avoliitto eroaa avioliitosta, joka on ”enemmän kuin sopimus yhdessä asumisesta”. Dokumentin mukaan tämä

”enemmän” on heijastusta Jumalan rakkaudesta, jota Kristuksen ja seurakunnan välinen suhde kuvaa. Sellaisena avioliitto on sitoutumista tiettyyn rakenteeseen, johon kuuluu pysyvyys, liitonomaisuus ja Jumalan rakkauden uskollinen luon-ne. Avioliiton ominaisuuksille annetaan huomattava painoarvo. Seurakuntayh-teisössä avioliitto on avoin myös syvemmälle sakramentaalisuudelle.¹⁷² Tässä dokumentissa argumentaatio laajenee käsittämään avioliiton sakramentaalisen, rakkauden teologian, jolla perustellaan avoliiton erilaisuus avioliittoon nähden.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat määrittelivät avioliiton vuon-na 1966 julkisuuden, pysyvyyden ja purkamattomuuden avulla. Kirkon ja yhteis-kunnan avioliittonäkemysten yhtäläisyys koski julkisuutta ja sopimusluonnetta.

Avioliitto on kuitenkin piispojen mukaan enemmän kuin inhimillinen sopimus

170 M 99, 2, 6–7, 9.

171 Edellä nootissa 227 Th atcherin esittelemä Guindonin malli on itse asiassa tässä osittain jo to-teutunut. Se merkitsee sitä, että avoparit hyväksytään todellista avioliiton prosessia aloittavina ja itse asiassa heitä varjellaan ilmaisemasta täyttä sitoutumista yhteisölle, ennen kuin he ovat toteuttaneet sen täysin ja he voivat solmia avioliiton realistisesti ja totuuden mukaisesti toisiaan kohtaan. Th atcher 1999, 121–123.

172 MCD 00, 13: ”As is stated in Th e Book of Common Prayer, Holy Matrimony is an honourable estate, instituted of God in the time of man’s innocency, signifying unto us the mystical union that is betwixt Christ and his Church. Th is implies that marriage is more than a contract of cohabitation between two individuals: it is a state of life given to men and women as a gift in Creation, to refl ect the faithfulness of God’s own relation to humankind as we see it in Christ.”

95

Avioliiton perustelu ja tarkoitus ja se on tarkoitettu elinikäiseksi.¹⁷³ Näin ehdollinen avoliitto tai määräaikainen avioliitto hylätään.

1980-luvulla suomalaiset piispat kirjoittivat Jumalan asettamasta elämän-järjestyksestä ja seksuaalisuudesta esimerkiksi aviorikoksen käsittelyn yhteydessä.

Kuudennen käskyn katsottiin tarkoittavan yhtä lailla miehen kuin naisen edun suojelemista. Siveettömyys (porneia) liitettiin paitsi historialliseen yhteyteensä, jolloin sillä tarkoitettiin kultillista haureutta, myös vapaisiin suhteisiin nykyään.

Välittömästi jatkona tälle todettiin sukupuolisen seurustelun kuuluvan vain avio-liittoon elinikäisenä sitoutumisena, koska sillä tavoin toteutetaan lähimmäisen-rakkautta. Piispojen mukaan tilapäisissä suhteissa tai avoliitossa oma ja toisen persoonallisuus joutuvat loukkauksen kohteeksi.¹⁷⁴

Koska julkinen ja laillisesti sitova lupautuminen toiselle puuttuu avolii-tosta, se merkitsee piispojen mukaan tietoisesti ylläpidettyä epävarmuutta tule-vaisuudesta. Tämä on käytännössä toisen altistamista hylkäämiselle, jonka seu-rauksista ei tarvitse olla siinä määrin vastuussa kuin avioliitossa.¹⁷⁵ Avoliitto voi merkitä myös kokeiluvaihetta, johon ei sisälly selvää päätöstä elämänmittaisesta sitoutumisesta. Piispat vetoavat tutkimuksiin, joiden mukaan avoliitolla aloitetut avioliitot purkautuvat herkemmin. Sillä perusteella he edellyttävät tietoista rat-kaisua, ovatko kumppanit valmiita jakamaan elämänsä vai eivät.¹⁷⁶ Perusteet ovat tässä kohdin käytännöllisiä, psykologisia ja käyttäytymistutkimukseen perustu-via. Selkeästi teologisena perusteena näyttäytyy lähimmäisenrakkauden periaate.

Piispojen kuvauksen mukaan ”avosuhteesta on muodostunut kokeilusuh-de”, josta usein siirrytään avioliittoon. ”Kokeilua” piispat eivät pidä suositeltavana tai hyväksyttävänä, koska avosuhde ei heidän mukaansa poista suhteen ongelmia.

Piispojen mukaan avosuhteen purkaminen on yhtä tuskallista kuin avioliiton, ja siihen liittyy lisäksi taloudellista turvattomuutta. Kielteinen suhtautuminen avo-liittoon perustellaan sillä, että se voi alkaa ajautumalla, ilman tietoista ja julkista sitoutumista. Lisäksi kirjoittajat katsovat, ettei yhteiskunnan pidä antaa tukeaan avosuhteelle, koska siinä elävät ovat nimenomaan halunneet kiistää suhteensa yhteiskunnallisen merkityksen eikä avoliitto takaa yhtä turvallista elämänpiiriä

173 ”Avioliitto on kirkkomme katsomuksen mukaan miehen ja vaimon välinen sopimus, joka juhlal-lisin muodoin julkisesti vahvistetaan. Samalla tavalla käsittää avioliiton myös yhteiskunta.” Aa 66, 5.

”Kristillisen käsityksen mukaan avioliitto ei kuitenkaan ole pelkkä puolisoiden välinen sopimus, josta määrätyin edellytyksin ja muodoin voidaan vapautua. Se on järjestys, jonka Jumala itse on asettanut ihmiselämän siunaukseksi ja suojaksi. Sellaisena se on tarkoitettu kestämään siihen asti, kunnes kuolema sen purkaa.” Aa 66, 6.

174 Ky 84, 45–46.

175 Ky 84, 46–47.

176 Ky 84, 48.

yli-opas2010.indd 95

yli-opas2010.indd 95 6.9.2010 11:40:076.9.2010 11:40:07

perheelle kuin avioliitto.¹⁷⁷ Julkisuus ja yhteisöllisyys sekä niiden suoma turva ovat merkittävimpiä perusteluita kriittisyyteen avoliittoa kohtaan.

Piispat eivät käsittele avoliiton sisältämiä erilaisia käytännön mahdollisuuksia laajemmin, vaikka sen kokeiluluonne ja tutkimuksissa todettu avioliittoa suurempi eroherkkyys tuodaan ilmi. Esitetyt argumentit ovat kuitenkin tässä ymmärrettävästi esitettyjä ja uskottavia. Avioliiton kohdalla tosin ajautumi-nen lienee myös mahdollista, mutta sitä estää rekisteröitymisen ja vihkimisen vai-heet sekä sitoutumisen selväsanainen ja julkinen toteutus.

Perustelu jatkuvuudella ja turvallisuudella on lähinnä psykologinen tai suhteen sisäisestä dynamiikasta nouseva. Asiaa perustellaan myös kirkon tradi-tiolla sekä viittauksella Jeesuksen opetukseen luomisesta kohdassa Matt. 19:5–6.¹⁷⁸ Tarkempaa ilmaisua sille, miten mainitun Raamatun kohdan sanat tulkitaan, ei esitetä. Eksegeettinen tai muu tulkinnallinen käsittely puuttuu. Tätä voi pitää mer-kittävänä puutteena, koska mainittuun Raamatun kohtaan, kuten moniin muihin-kin Uuden testamentin ilmaisuihin seksuaalisuudesta ja avioliitosta, liittyy oleelli-sia, tulkinnallisia kysymyksiä.

Suhteen pysyvyys ja jatkuvuus toimivat luonnollisen lain mukaisina avio-liiton perusteina. Kun tämä seksuaalisuuden luonteesta nouseva perustelu on en-sin tehty, johtopäätös yhdistetään avioliittoon, joka toteuttaa tällaisen pysyvyyden ja jatkuvuuden periaatetta. Juuri avioliiton pysyvyys on osoittautunut Suomen luterilaisten piispojen mukaan ominaisuudeksi, joka on säilynyt avioliiton yhtey-dessä, vaikka avioliitto muuten saa erilaisia muotoja. Tässä tulee samalla ilmi ero yhteiskunnan lainsäädäntöön, joka ilmaistiin avioliittolain uudistetussa muodos-sa 1987. Suomen laki ei nimittäin sisällä avioliiton pysyvyyden suhteen minkään-laista säädöstä.¹⁷⁹

Tilapäisissä suhteissa ja avoliitossa toteutettavan seksuaalisuuden yhdistä-minen samaksi ilmiöksi perustellaan avioliiton julkisuudella, juridisella turvalla ja elinikäisyydellä, jotka suojaavat persoonallisuutta ja toteuttavat lähimmäisen-rakkautta. Avoliitto tulee näin yhdistetyksi seksuaalisen suhteen tilapäisyyteen ja lähimmäisenrakkauden vastaisuuteen. Yksityiskohtaisempi tarkastelu siitä, mistä avoliitossa on kysymys, olisi tehnyt enemmän oikeutta avoliitolle. Avoliitossakin lienee mahdollista toteuttaa uskollisuutta ja asettaa päämääräksi pysyvä suhde.

Käytännössä suhde ja sen aloittaminen voivat lähiyhteisön kannalta olla myös

jul-177 Ky 84, 50.

178 Ky 84, 50. Matt 19:5–6: ”Ja hän jatkoi: ’Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoon-sa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.’”

179 AL 1929.

97

Avioliiton perustelu ja tarkoitus kisia. Juridisen turvan puuttuminen ja yksilöllinen oikeus toisen hylkäämiseen olisivat silti jääneet erottaviksi tekijöiksi.

Nykyisen avioerokäytännön valossa oikeus puolison ja lasten hylkäämi-seen myös avioliitossa on juridisessa mielessä varsin suuri. Avoliitto taas voi sisäl-tää monia eri versioita suhteen luonteesta. Ilmeisesti avoliiton suurempi mahdol-lisuus erilaisille toteutuksille, jotka eivät täytä annettuja kriteereitä, on keskeinen hylkäämisperuste. Kirkon ja yhteiskunnan lainsäädännön välisen avioliittonäke-myksen eroa ei kuitenkaan käsitellä Kasvamaan yhdessä -asiakirjassa.

On huomattava, että piispojen kannanotossa vuodelta 1984 toteutetaan luterilaisen etiikan periaatetta, jonka mukaan etiikkaa koskeva päättely perustuu luonnolliseen lakiin. Siksi päättely tapahtuu rationaalisilla argumenteilla, jotka ovat yleisesti päteviä eivätkä perustu esimerkiksi Raamatun ilmoitukseen. Ehkä siksi Raamattuun viittaaminen jää ikään kuin eleeksi. Luonnonlakiin perustu-va eettinen ajattelu näkyy muun muassa avioliiton elinikäisyyden perusteluissa.

Ky 84 ilmaisee, miten ihminen hakeutuu ”luonnostaan” elinikäiseen suhteeseen.

Tätä luonnollisuutta voisi arvioida kriittisemmin, koska avoliittojen suhteellinen määrä kasvaa koko ajan¹⁸⁰ ja avioerojenkin määrä on ollut pitkään kasvussa.¹⁸¹ Näiden tilastollisten tietojen valossa ei ole itsestään selvää, että ihminen hakeu-tuu ”luonnostaan” elinikäiseen suhteeseen. Suomalaiselle, luterilaiselle avioliiton teologialle näyttää olevan hyvin tyypillistä käyttää luonnonoikeudellisia ja psyko-logisia argumentteja, jotka saattavat silti olla ristiriidassa ympäröivän todellisuu-den kanssa. Tunnustuskirjoihin tai Lutheriin luterilaisen teologian lähtökohtina ei viitata. Raamattuun vedotaan lähinnä viittaamalla luomisjärjestykseen, jonka Jeesus vahvisti.¹⁸²

Suomessa toteutetaan luonnolliseen lakiin pohjautuvaa seksuaalietiikkaa, joka pohjautuu kaikille avoimeen keskusteluun yhteiskunnassa. Englannissa läh-tökohta on samantyyppinen, sillä sielläkin yhteiskunnan päätöksenteko avioliiton osalta liittyy myös kirkon päätöksentekoon. Kun Suomessa on päätetty yhteiskun-nan neutraalista suhtautumisesta eri perhemuotoihin, Englannissa on havaitta-vissa toisenlainen suuntaus. Englannin työväenpuolueen kannanotto ”Supporting Families: A Consultation Document” julkaistiin Tony Blairin hallituksen aikana. Se

180 Perheet 2005, tilastokeskus.

181 Sosiologian piirissä on tutkittu käsityksiä parisuhteen pysyvyydestä. Ks. esim. Pukkala 2006.

182 Etiikan yhteisölliset perusteet ovat Suomessa tulleet piispa Juha Pihkalan mukaan tulkituiksi ristiriitaisesti avoliittoa koskevassa keskustelussa. Avoliitolle on vaadittu yhteiskunnan lainsäädän-nön turvaa, mikä on merkinnyt sen ja avioliiton välisen eron kaventumista lähes olemattomiin. Ks.

Pihkala 2007, 2. Yksilöllisen vapauden ja yhteisön elämään liittymisen ulottuvuudet ovatkin oleellisia arvioitaessa avoliiton ja avioliiton välistä eroa.

yli-opas2010.indd 97

yli-opas2010.indd 97 6.9.2010 11:40:076.9.2010 11:40:07

edustaa harvinaista poikkeusta, jossa valtiovalta eksplisiittisesti asettuu avioliiton tueksi. Perusteluna esitetään seikkoja, jotka käsittelevät juuri avo- ja avioliiton vä-listä eroa.¹⁸³ Lasten asema toimii keskeisenä perusteena: vaikka yksinhuoltajien ja vihkimättömien parien lapset voivat usein yhtä hyvin kuin naimisissa olevienkin lapset, avioliitto on silti tilastojen valossa turvallisin perusta lasten kasvattami-selle. Tästä syystä hallitus ilmaisee tukensa avioliitoille, auttaakseen mahdolli-simman monia perheitä selviytymään. Browningin mukaan tämän taustalla on tilastolliset tiedot, joiden mukaan Englannissa oli julkaisun aikaan teollistuneiden maiden korkeimmat avioeroluvut. Sen lisäksi avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ja avoliittoisuuden sekä naimattomien prosentuaalinen osuus on tulkittu poikkeuksellisen suureksi. Kaikkiin näihin liittyy Browningin mukaan inhimillis-ten tragedioiden lisäksi merkittävät taloudelliset kustannukset sosiaalityössä, ter-veydenhoidossa, kouluissa ja myös tuottavuuden vähenemisessä.¹⁸⁴ Tässä kohdin yhteiskunnallisen todellisuuden ja tilastoinnin tiedot ovat yhtäpitäviä kirkon avioliittoa puolustavien kannanottojen argumentoinnin kanssa.

Englannin kirkossa on esitetty myös avoliiton hyväksymistä avioliittoa edeltävänä vaiheena. Perusteeksi on esitetty, että negatiivinen suhtautuminen avo-liittoon vaikuttaisi kielteisesti kokemukseen kirkosta. Avoliiton on katsottu olevan osa kulttuurista muutosta, minkä vuoksi kirkonkaan ei pitäisi asettaa avoliitossa eläviä eriarvoiseen asemaan. Something to Celebrate -raportissa eksplikoidaan, että silti voitaisiin pitää kiinni avioliiton ensisijaisuudesta.¹⁸⁵ Raporttia käsiteltiin seuraavassa kirkolliskokouksessa samana vuonna 1995, ja sen pohjalta toteutettiin useita aloitteita. Avoliittoa koskeva kannanmuutos ei näy virallisessa selonteossa Englannin kirkon kotisivuilla.¹⁸⁶ Sen sijaan siellä viitataan avioliiton

ensisijaisuu-183 Adrian Th atcher on tarkastellut kysymystä, miten perheen tehtävä ja muoto on ymmärretty suhteessa toisiinsa. Hän kritisoi näkemystä, jonka mukaan tietyn muodon, esimerkiksi avioliiton suo-siminen on toisten perhemuotojen tuomitsemista. Hän ei näe myöskään perusteita sille, että perhe-muotojen radikaali muutos olisi merkki ihmiskunnan kypsymisestä ja Jumalan jatkuvasta luomisesta, kuten esimerkiksi Drane & Drane ja Cahill ovat esittäneet. Nuo käsitykset ovat Th atcherin mukaan liian optimistisia, eivätkä huomioi muuttuvan kulttuurin tunteettomuutta perhettä kohtaan. Luojan designia ei pidä olettaa siellä, missä mitään suunnittelua ei näytä olevan vaan pikemmin tarkoituk-settomuutta ja sokeutta. Th atcher 2007b, 117–119. Th atcher kritisoi myös avoliiton hyväksymistä sosiaalisena faktana. Sen perusteella saatettaisiin hyväksyä monia haitallisia käytäntöjä, joilla ihmiset tekevät itselleen ja toisille vahinkoa, mikä aikaisemmin on kristillisen näkemyksen mukaan todettu synniksi. Avoliiton sijaan olisi perustellumpaa ottaa kihlaus uudelleen käyttöön. Th atcher 1999, 130.

184 Browning 1999, 1.

185 SC 95, 115–118. Jouko Kiiskin mukaan Suomessa kirkko on toiminut ”mustavalkoisesti” verra-tessaan avoliiton huonoja ja avioliiton hyviä puolia keskenään. Hänen mukaansa monet avoliitot ovat kuitenkin paljon tyydyttävämpiä kuin epätyydyttävät avioliitot. Kiiski 2007, 2–3. Kiiskin argumentti kohdistuu oikein, mutta ei vakuuta, koska tilastojen valossa avoerot ovat huomattavasti yleisempiä kuin avioerot ja lasten turvallisuuden kannalta avoliitot näyttäytyvät tällöin vähemmän turvallisina kuin avioliitot.

186 http://www.cofe.anglican.org/info/socialpublic/marriagefamily/family/somethingtocelebrate/

99

Avioliiton perustelu ja tarkoitus teen seksuaalisuuden toteuttamisessa ja vahvistetaan jo 1958 Lambeth-konferens-sissa määritellyt avioliiton kolme tarkoitusta. Raportin käsittely sai siten jatkossa muodon, jossa kirkon kanta avoliittoon ei muuttunut aiemmasta, vaikka raportti oli arvostellut voimakkaasti avoliittoon ja avoliitossa eläviin kohdistuvaa kritiik-kiä.¹⁸⁷ Kirkolliskokous antoi tukensa nimenomaan perheiden tukemiseen. Siihen sisältyi muun muassa valmentaminen avioliittoon ja erilaiset parisuhdekurssit, joita kirkolliskokous totesi käytetyn menestyksellisesti ja joita se edelleen kehotti seurakuntia ja hiippakuntia toteuttamaan.

Samoin kuin aiemmin todettiin jo Suomen evankelis-luterilaisen kirkon osalta, avioliiton yhteisöllisyys ja julkisuus ovat merkittävimpiä avioliiton perus-teita Englannin kirkossa.¹⁸⁸ 1991 niiden rinnalla esiintyi vielä avioliiton remedium-ulottuvuus, joka liittyi välittömästi julkisuuteen.¹⁸⁹ Avoliiton vastaisissa kommen-teissa tätä ulottuvuutta on käytetty sittemmin vain vähän, ja se näyttää muutenkin jäävän pois avioliiton tarkoituksena ja avoliiton vastaisena argumenttina.

Avoliiton vastaisissa ja avioliittoa puolustavissa ilmaisuissa on vain har-voin viitattu niihin syihin, joiden vuoksi jotkut valitsevat parisuhteensa muodok-si avoliiton. SC 1995 on tässä mielessä merkittävä dokumentti, koska muodok-siinä myös avoliiton valitsemisen syyt otetaan tarkastelun kohteeksi. Tutkimusten mukaan 30 prosenttia naisista oli eron pelon vuoksi valinnut avoliiton avioliiton sijasta. 21 prosenttia puolestaan oli ilmaissut vihamielisyyttä avioliiton instituutiota tai sen velvoitteita kohtaan. Näihin tutkimustuloksiin viitataan siksi, että avoliiton vas-tustamisen syynä käytetään Englannin kirkossa teologisten syiden ohella tilas-tollisia argumentteja. Tilastojen valossa on kyetty osoittamaan, että avoeroja on enemmän kuin avioeroja¹⁹⁰, ja tällöin avoliiton valitseminen eron välttämiseksi osoittautuu ”itsensä pettämiseksi”.¹⁹¹

Koska raskauden ehkäisymenetelmien yleistyminen ja helppo saatavuus ovat merkittävästi vaikuttaneet seksuaalisuuden toteuttamistapoihin ja avoliiton yleistymiseen, kirkkojen dokumenteista olisi luonnollista löytää avoliiton käsit-telyn yhteydessä myös ehkäisyä ja lisääntymisen merkitystä koskevaa pohdintaa.

187 SC 95, 115–116.

188 Ihs 91, 21.

189 Ihs 91, 29.

190 Tällä hetkellä Suomessa avoeroja on lapsiperheissä kaksi kertaa useammin kuin avioeroja. Stakes:

Tiedote 11.4.2007: ”Avioerot ovat yleisiä, mutta lapsiperheiden vanhempien avoliitot rikkoutuvat kaksi kertaa niin usein kuin avioliitot. Jopa isovanhempien parisuhteet ovat aikaisempaa epävarmem-pia: mitä nuorempi lapsi, sitä useammin isovanhemmat asuvat erillään. Kahdeksassa vuodessa lasten isovanhempien erillään asuminen on lisääntynyt kolmanneksella. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen ja Stakesin kokoamasta laajasta julkaisusta Suomalainen lapsi 2007, jossa kuvataan alle 18-vuotiaiden lasten elinoloja tilastojen avulla.”

191 SC 95, 115–117.

yli-opas2010.indd 99

yli-opas2010.indd 99 6.9.2010 11:40:076.9.2010 11:40:07

Tällaisia mainintoja on kuitenkin suhteellisen vähän.¹⁹² Ehkäisyyn liittyviä kan-nanottoja tarkastellaan myöhemmin avioliiton tarkoitusten yhteydessä.

In document Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1963-2006 (sivua 92-100)