Radiotaajuista etätunnistus (engl. termi Radio Frequency IDentification) eli lyhyemmin RFID-teknologiaa voidaan hyödyntää monessa eri varastoprosessin osissa erilaisissa automatisoiduissa ratkaisuissa. RFID:n käytöstä voi olla myös muuta hyötyä, koska sillä pystytään seuraamaan tuotteen alkuperää hyvin tarkasti. Sitä tietoa puolestaan voidaan hyödyntää muussakin toiminnassa kuin varastoinnissa, esimerkiksi markkinoinnissa, koska kuluttaja on tietoinen kulutuksensa vaikutuksista. RFID-sovellutukset markkinoilla ovat keskenään erilaisia, mutta pääidea on kaikissa sama. Tuotteessa on kiinni RFID-tarra. Lukija lukee tämän tarran jokaisen transaktion yhteydessä, eli aina, kun tavara kirjataan varastoon tai varastosta ulos. Lukija on yhteydessä tietokantaan, joka kykenee ilmoittamaan varaston tason.
Siitä on nähtävillä välittömästi, kuinka paljon varastossa on mitäkin tuotetta ja mitä kaikkia tuotteita on varastossa. Tiedossa on myös, kuinka paljon varastosta on kirjattu ulos tuotteita, ja mille toimijalle. Tämä teknologia mahdollistaa yksittäisten kappaleiden seuraamisen jopa maailmanlaajuisessa logistiikkaketjussa. Esimerkiksi suuret kirjastot ja kauppaketjut hyödyntävät nykyisin jo melko usein RFID-tarroja varastoinnissaan. (Richards 2014, s.151-152)
RFID-teknologia soveltuu hyvin yksittäisen tuotteen seuraamiseen, ja se palvelee monen alan tarkoituksia. On yleinen käsitys, että tulevaisuudessa halutaan tietää tuotteen alkuperä tarkemmin kuin nykyisin. Se on siis voitava selvittää kustannustehokkaasti. Jos ajatellaan tuotteen polkua raaka-aineista kuluttajalle laajennettuna arvoketjuna (engl. termi extended value chain), olisi järkevintä loogisesti ajatellen lisätä tarrat jo aikaisessa vaiheessa mukaan tuotantoprosessia, vaikka se ei tuotteen valmistajan omistuksessa olisikaan. (Grabot et al. 2008, s.24) Jos tällä laajennetulla arvoketjulla ei ole yhteistä omistajaa, on mahdotonta saada joitakin tärkeitä onnistumisen tekijöitä järjestelmien integraatiosta tuotteen tuotantoketjussa. Yksi esimerkki on hierarkiaan pohjautuva ”ylhäältä-alas johtaminen”, jota ei tällaisessa tilanteessa ole olemassa, kun kaikki toiminta ei ole saman organisaation alaisuudessa. (Grabot et al. 2008, s.24) Käytäntöjen ja järjestelmän integrointi perustuu tällöin yhteisten hyötyjen saavuttamiseen, jolloin integraatio on vapaaehtoista, tai se perustuu suuren ostajan voiman käyttämiseen, jolloin integraatio on pakotettua. Grabot’n et al. tutkimuksessa havaitaan, että teknologiset innovaatiot
voivat myös itsessään aikaansaada integraatiota tulevaisuudessa, mutta heidän mukaansa huomattavin löytö oli se, etteivät organisaatiot usein näe itseään osana jatkettua arvoketjua, joka kilpailee toisten arvoketjujen kanssa. Ekosysteemiajattelu tosin on yleisesti ottaen tuttua jo tänä päivänä esimerkiksi matkapuhelinliiketoiminnassa, eli ehkä lähdekirjan melkein kymmenen vuotta vanhat tiedot eivät enää ole täysin ajankohtaisia tältä osin. Tärkeä havainto kuitenkin on, että joissakin määrin, saman tutkimuksen mukaan, tällaisen arvoketjun sisällä yksittäiset yritykset kuitenkin ovat osittain riippuvaisia myös toistensa menestyksestä. (Grabot et al. 2008, s.24) Tämä on ihan logiikan sääntöjen mukaista, jos toimittajalla A menee huonosti, sen on tehtävä jotain parantaakseen tilannettaan. Esimerkiksi yhtiön kilpailuasetelmaa huonontava tilanne saattaa ilmentyä hintojen nousuna, ja yhtiön tuotteiden ostajan B juoksevat kulut kasvavat tämän johdosta. Moisesta RFID-tarroin toteutetusta varastointitavan integraatiosta voisi olla siis hyötyä pitkin laajennettua arvoketjua.
Kotimaisia ratkaisuita työssä edustaa Konecranesin Agilon-järjestelmä. Agilon on automaattinen, modulaarinen varastointiratkaisu ja samalla esimerkki AS/RS-järjestelmästä.
Tämä kyseinen järjestelmä toimii siten, että vakiokokoinen laatikko kuljetetaan käyttäjälle, joka ottaa sieltä halutun määrän tavaraa. Tarkka vaaka mittaa painoeron, ja laitteen ohjelmisto merkitsee ylös kulutuksen. Vastaavasti tuote voidaan palauttaa siten että kutsutaan laatikko, ja siihen sitten palautetaan tavara ja laite laskee painon muutoksesta varastotason muutoksen.
Tämä esimerkkijärjestelmä kykenee luomaan myös käyttö- ja kulutusdataa johdon päätännän tueksi sekä tekemään tilauspyyntöjä kriittisten määrien alittuessa. (Konecranes 2015, s.1-8)
Automaattisia purku & lastausjärjestelmiä on myös markkinoilla. Automatiikkaa voidaan hyödyntää siis myös vastaanotto- ja jakeluprosessissa. Tällainen laite toimii vastaanottoprosessissa siten, että akselin ympäri pyörivä robottiraaja liikkuu merikontin sisälle ja ulos sieltä poimien standardikokoisia laatikoita. Tämän jälkeen laite siirtää laatikot lavalle, joka kulkee hihnalla eteenpäin, kun ennalta asetettu raja täyttyy. Halutessaan laite voi kääriä lavan suojaavaan folioon ja lavalle voidaan asentaa varastointitarra (teun.com)
Automaation hyödyntämiselle varaston kaikissa prosesseissa on nyt esitelty yhtenevä ketju markkinoilla jo olevia laitteita, eli voidaan todella väittää teknologian varaston automatisointiin olevan jo olemassa, ainakin yksinkertaisesti käsiteltävissä olevan samankokoisen tavaran
tapauksessa. Esimerkin TEUN-laite voisi vastaanottoprosessissa purkaa toimittajan myyntivalmiiksi pakkaaman tavaran varastoalueelle sijoitetulle automaattiselle vastaanottoliukuhihnalle. Toimittaja on asettanut RFID- tarrat tuotteisiin ennen kuin tuotteet saapuvat varastoon. Vastaanoton liukuhihna kuljettaa tuotteet joko AS/RS-tyyppiseen automaattiseen varastoon tai cross docking- hihnalle tuotteesta riippuen. Päätös tehdään lukemalla tuotteen RFID-tarra automaattisesti tuotteen alittaessa hihnan ylle sijoitetun lukupäätteen, ja järjestelmä päättää onko tuotteen määränpää varastossa vai cross-docking-periaatteen mukaisesti lähtevässä kuljetuksessa. Mikäli tuotteen määränpää on lähtevässä kuljetuksessa, kulkee tuote hihnaa pitkin alueelta lähtevän kuljetuksen lastausalueelle, jossa automaattinen järjestelmä voi pakata sen kuljetukseen. Mikäli määränpää on varastossa, varastoon vievä hihna kuljettaa tuotteen varastoon. Hihna päättyy varastojärjestelmän vastaanottopisteelle, jossa järjestelmä sijoittaa sen sille varattuun paikkaan. Tulevaisuudessa konenäön kehittyessä ja teknologian kustannusten vähentyessä tätä AS/RS-järjestelmää voitaisiin kehittää asentamalla konenäkevä pääte, joka lukee ottamastaan valokuvasta varastoitavan tuotteen sisällön ja tunnistaa sen. Näin ei välttämättä tarvittaisi hyödyntää RFID-teknologiaa. Tuotetta noudettaessa varastojärjestelmälle annetaan pyyntö, ja järjestelmä keräilee tuotteen jakeluliukuhihnalle. Järjestelmä tietää tehdyn tilauksen luonteen, eli jääkö tuote varastointialueelle vai poistuuko se varastointialueelta. Mikäli jää, kulkee tuote hihnaa pitkin tilauspisteeksi osoitettuun tilaan ihmiselle. Mikäli ei jää, poistuu tuote hihnalla lähtevien tuotteiden lastausalueelle ja siellä automaattinen järjestelmä pakkaa RFID-tarkastuksen jälkeen sen lähtevään kuljetukseen. Kuvassa alla on havainnollistettu miten tällainen ratkaisu toimisi.
Kuva 3 Esimerkki automaation hyödyntämisestä koko varastoprosessissa