4.1. Auktorisointi
Aineistoista oli helposti löydettävissä runsaasti van Leeuwenin erittelemiä auktorisoinnin keinoja. Voisi jopa sanoa, että auktorisointi oli kaikista käytetyistä strategioista tyypillisin ja vaivattomimmin tekstissä nähtävissä. Ylivoimaisesti eniten aineistoissa saamelaiset vetosivat persoonattomaan auktoriteettiin. Seuraavaksi eniten teksteistä löytyi henkilöauktoriteettiin vetoavaa legitimointia. Asiantuntija-auktorisointia oli löydettävissä noin puolet vähemmän kuin persoonattomaan auktoriteettiin vetoavaa argumentointia. Vähiten esimerkkejä löysin perinteisiin vetoavasta legitimoinnista ja roolimalliauktoriteetista. Huomiona kuitenkin, että varsinkin henkilöauktoriteetin ja roolimalliauktoriteetin raja on hyvin häilyvä. Lukuisat kohdat sopivat myös monen auktorisoinnin keinon alle. Joitain rajanvetoja olen siis selkeyden vuoksi tehnyt ja kaikkein epäselvimmät tapaukset määritellyt sen auktorisoinnin keinon alle, jota se eniten muistuttaa. Joku toinen tutkija voisi siis tulla eri tulokseen.
Kaikkein eniten aineistosta löytyi persoonattomaan auktoriteettiin vetoamista, eli argumentoinnin pohjaamista esimerkiksi lakeihin ja säädöksiin. Kalastussopimusta vastustettiin sekä vetoamalla siihen, ettei Suomen valtiolla ole oikeudellista pohjaa sopimukselle että vahvistamalla moratorioiden oikeudellista pohjaa. Mielenkiintoisena huomiona on se, ettei yhdessäkään kohtaa aineistossa oltu tarkennettu mitä sopimuksia tai lain pykäliä tarkalleen tarkoitetaan. Tämä voi toki myös johtua toimittajien omasta valinnasta olla lisäämättä niitä lopulliseen juttuun tuleviin sitaatteihin. Kaksi selkeää esimerkkiä sekä
moratorion puolustamisesta että valtion solmiman sopimuksen delegitimoinnista persoonattomaan auktoriteettiin vedoten ovat seuraavat poiminnat:
– Tiirasaari on Saamenmaata. Saamelaisten oikeuksien tai etuisuuksien rikkominen tällä moratorio-alueella ei ole sallittua. Näihin oikeuksiin viittaavat mm. kansainvälisen oikeuden sopimukset, julistukset, kehotukset ja valtioiden perustuslait. Moratorion aikana alueen toiminta perustuu meidän perinteiseen oikeuskäsitykseemme ja pyyntitapoihimme alkuperäiskansana, jatkaa paikallinen lohenpyytäjä, Suomen saamelaiskäräjien jäsen Áslat Holmberg. (Alajärvi 23.6.2017.)
– Valtioilla ei ole oikeudellista pohjaa hallintavallalle Tenon vesistössä eikä sopimusta voida pitää lainmukaisena. Valtioiden on toimitettava selvitys siitä, millainen juridinen pohja heidän hallintavallallaan on Tenon vesistössä. Ellei selvitystä voida toimittaa, katsomme Tenon vesistön kuuluvan paikallisille, liike [Ellos Deatnu!] toteaa kirjelmässään. (Lakkala 21.7.2017.)
Henkilöauktoriteettiin vetoava legitimointi pohjautuu henkilön tai henkilöiden korkeaan statukseen tai rooliin tietyssä instituutiossa. Teoriassa tällaisessa tapauksessa henkilön oma auktoriteetti itsessään riittää perusteluksi jollekin toiminnalle. Käytännössä kuitenkin toki on yleistä, että tällaiset henkilöt tai ryhmät perustelevat kantaansa myös muilla keinoin. (van Leeuwen 2008, 106.) Aineistoista löytyi runsaasti esimerkkejä henkilöauktoriteetin käytöstä, joista esimerkkeinä seuraavat:
Ryhmä [Ellos Deatnu!] katsoo uuden sopimuksen rikkovan heidän oikeuksiaan saamelaisina ja alueen alkuperäiskansana. (Alajärvi 25.7.2017.)
Joka tapauksessa sekä paikalliset matkailuyrittäjät että kalastajat kokevat, että paikallisia kuultiin liian vähän ja liian myöhään Norjan ja Suomen välisissä sopimusneuvotteluissa. (Alajärvi 25.7.2017.)
Esimerkissä vedotaan Ellos Deatnu! -ryhmään ja paikallisiin matkailuyrittäjiin ja kalastajiin eräänlaisina henkilöauktoriteetteina. Kuten van Leeuwen toteaakin, on yleistä, että henkilöauktoriteetit vetoavat oman auktoriteettinsa suoman aseman lisäksi muihinkin perusteluihin, kuten Ellos Deatnu! esimerkissä tekee. Ellos Deatnu! -liikkeellä ei ole varsinaista asiantuntija-auktoriteettia, esimerkiksi oikeusoppineen tai muun vastaavan koulutustaustan tuomaa statusta, jonka turvin vetoaminen saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana olisi uskottavaa. Ryhmällä on kuitenkin Tenojokilaakson asukkaiden ja saamelaisten keskuudessa vahva tuki ja korkea kannatus, ja ryhmän jäsenissä on useita saamelaisten eri edustuksellisissa instituutioissa olevia henkilöitä. Liike on myös ottanut paikkansa saamelaisten eräänlaisena
“äänitorvena” kalastussopimuksen kiistassa ja tämän aseman myös saamelaiset hyväksyneet.
On siis perusteltua todeta, että tässä kontekstissa sekä paikallisilla että Ellos Deatnu! -ryhmä voivat argumentoinnissaan vedota myös statuksensa suomaan auktoriteettiin.
Aineistosta löytyi jonkin verran asiantuntijaan vetoavaa legitimointia. Erityisesti Saamelaiskäräjät instituutiona tai sen yksittäiset jäsenet kommentoivat kalastussopimusta uutisartikkeleissa, mutta aineistoista löyty myös perustuslakivaliokunnan ja apulaisoikeuskanslerin argumentointia. Tammelan (29.3.2017) uutisartikkelissa Saamelaiskäräjien puheenjohtaja kertoo, kuinka “asiantuntijat ovat tarjonneet apua ihmisille”.
Ilmaisu on sinänsä erikoinen, sillä missään kohtaa koko uutisartikkelia ei tarkenneta ketä nämä asiantuntijat ovat. Ilmaisu ei itsessään ole välttämättä lainkaan uskottava, mutta koska sen on sanonut niin vaikutusvaltaisessa asemassa oleva henkilö, nojaa ilmaisun legitimiteetti oikeastaan vain sanojan uskottavuuteen itsekin asiantuntijana. Alla olevissa kahdessa esimerkissä väitteiden legitimiteetti pohjaa juurikin sanojien statukseen asiantuntijoina:
Sanila-Aikion [Tiina Sanila-Aikio, Saamelaiskäräjien puheenjohtaja] mukaan sopimus rikkoo saamelaisten ihmisoikeuksia ja asiaa on tarkasteltava vielä monin eri tavoin.
(Tammela 29.3.2017.)
Myös apulaisoikeuskansleri ja perustuslakivaliokunta olivat keväällä sitä mieltä, ettei saamelaisia kuultu tarpeeksi ajoissa. (Alajärvi 25.7.2017.)
Perinteisiin ja roolimalleihin perustuvaa auktorisointia oli aineistossa miltei saman verran.
Tulos oli sikäli yllättävä, koska olin alunperin odottanut perinteisiin nojaavaa auktorisointia esiintyvän enemmänkin. Saamelaisten kulttuuriin kuuluu olennaisesti perinteet kaikissa muodoissaan, ja Tenojoen kalastussopimus rajoittaa nimenomaan saamelaisten oikeutta perinnepyyntiin. Argumentointi pohjautui kuitenkin selkeästi eniten henkilöauktoriteetteihin ja persoonattomaan auktorisointiin. Perinteihin vetoamista toki kuitenkin löytyi, ja sen piirteitä oli suhteellisen yksinkertaista aineistosta löytää. Seuraava ilmaisu on esimerkki aineistosta löytyvästä perinteisiin nojaavasta legitimoinnista:
Paikalliset kalastajat pelkäävät liiallisen rajoittamisen uhkaavan koko jokisaamelaista kulttuuria Tenojokilaaksossa. (Alajärvi 25.7.2017.)
Roolimalleihin nojaava auktorisointi sulautui monelta osin myös henkilöauktorisointiin ja asiantuntija-auktorisointiin. Yksi henkilö saattoi olla osana montaa eri vertaisryhmää ja asiayhteydestä riippuen häneen saatettiin viitata eri titteleillä. Esimerkiksi Ellos Deatnu! -liikkeessä oli mukana myös Saamelaiskäräjien jäseniä, joihin saatettiin myös välillä viitata paikallisina kalastajina. Selkeimmät esimerkit roolimalleihin perustuvassa auktorisoinnissa
liittyi Ellos Deatnu! -ryhmän tueksi järjestettyyn tukikonserttiin. Siinä esiintyi lukuisia nimekkäitä saamelaisartisteja, mutta keskiöön uutisartikkeleissa nousi räppäri Paleface, joka omalla statuksellaan tunnettuna muusikkona otti kantaa kalastussopimuskiistaan.
– Mun mielestä se on ehkä osa tämmöstä johdonmukaisempaa linjaa, jossa saamelaisten asema heikkenee edelleen. Metsähallituslaki oli yksi esimerkki siitä, missä saamelaisten asioita ei kuultu. Sen takia tuntuukin kurjalta, että kun muu Suomi juhlii satavuotisjuhlaa, niin saamelaisilla ei ole niin paljon juhlimista, Paleface sanoo Yle Sapmin haastattelussa. (Alajärvi 25.7.2017.)