Oppimispäiväkirja on työkalu opetuksen kehittämiseen

Oppimispäiväkirjahuomioista saa koulutuksen järjestäjä myös konkreettista hyötyä ke-hittäessään koulutusta. Yksi opiskelija toteaa: ”Moni asia tuntuu tavoitteissa selkeältä jo valmiiksi mutta alkuviikosta tuntui, että kurssi tulee olemaan todella yksityiskohtaisen tarkkaa ainakin anatomian kohdalta.” Toinen opiskelija on joutunut tekemään anatomi-an opintojen eteen paljon töitä, ja ennen opetusta häntä on jopa pelottanatomi-anut anatomi-anatomianatomi-an opiskelu. Hän on joutunut uusimaan anatomian tentin, mutta vaativasta haasteesta huo-limatta hän on tyytyväinen saavuttamaansa tietoon. Hän on myös ymmärtänyt anatomi-an osaamisen merkityksen omassa työssään. Kirjoituksessaanatomi-an hän tekee huomion, että anatomian ymmärtäminen parantaa yleissivistystä ihmisen toiminnallisuuden ymmär-ryksessä, mikä on liikunnan ammattilaiselle tärkeää.

113

”Lisäksi kurssilta olen saanut perusteellista tietämystä mm. anatomiasta, joka antoi valmiuksia lihasten koostumuksen ymmärtämiselle ja vaikutuk-sista yksilön toiminnalle. Anatomian luennot lisäsivät myös osaltaan sivis-tystä ja itselle jäi lopuksi positiivinen mieli aiheesta.”

Useissa oppimispäiväkirjoissa korostetaan, että konkreettinen tekeminen on oppimisen kannalta merkityksellistä. ”Verenpaineenmittaus ja vyötärön ympärysmittaus oli muka-va koulutus. Mistään ihmeellisestä ei ollut kysymys, mutta hyvä oli taas päästä itse konkreettisesti tekemään.” Erilaiset käytännönläheiset tehtävät innostavat ja tuovat op-pimisen lähelle työyhteisön arkea. Etäjaksolla yhteen oppimistehtävään liittyen opiskeli-ja kommentoi: ”Jakso on ollut myös liikunnallinen, sillä olen osallistunut prikaatimme hiihtomestaruuskilpailuihin ja suorittanut vuosittaisen kenttäkelpoisuuteen kuuluvan hiihtomarssin.”

Kouluttajien laadukkaasti toteuttamat oppitunnit ja malliharjoitukset ovat niitä käytän-nöllisiä työkaluja, joita opiskelijat aikoivat jatkossa toteuttaa omassa ohjaus- ja opetus-toiminnassaan. Tämä huomio konkretisoituu seuraavassa havainnossa: ”Mielestäni sil-loin, kun alan kouluttamaan jotain uutta tekniikkaa [laite/ fyysinen suoritus]. Tästä ky-seisestä [--] käyttämästä koulutusmallista olisi minulle paljon hyötyä.” Oppimispäivä-kirjoissa kuvataan hyvin selkeästi niitä menetelmiä, jotka ovat oppilaiden mielestä toi-mineet heidän oppimisen edistäjinä. Tällaiset positiiviset viestit antavat koulutuksen järjestäjälle viitteitä siitä, minkälaisella opetuksella saadaan oppimista aikaiseksi.

”Kurssilla annettavat konkreettiset esimerkit laadukkaiden liikuntakoulutusten pitämi-sestä ja taidon opettamisesta sekä opiskelijan oma harjaantuminen liikuntakouluttajan tehtävässä antavat erinomaisen pohjan liikuntakoulutuksesta teorian ja käytännön tasol-la jokaiselle sotitasol-laalle.”

Kouluttajat olivat oppilaiden mukaan innostavia, ja heidän innostuksensa ja paneutumi-sensa opetukseen heijastuivat selvästi oppilaisiin. Eräässä oppimispäiväkirjassa asia esitetään konkreettisesti mainiolla toteamuksella: ”Miehen tietäen osasinkin odottaa vuorovaikutusta ja keskustelua liikuntakasvatuksesta. Luennolta jäi mieleen erityisesti hänen intohimonsa liikuntaa kohtaan ja jatkuva toimintojen kehittäminen.”

114

Ryhmän merkitys korostui oppimistapahtumassa. Toisia kannustava ja tukeva ryhmä luo oppimismyönteisen ilmapiirin. ”Hyvässä opetuksessa ja motivoituneessa seurassa sain itse harjoituksesta paljon irti ja tekeminen pysyi mielekkäänä.” Ryhmän toteuttamat oppilasharjoitukset ovat olleet konkreettisia osaamisen kehittämisen tilaisuuksia. Oppi-lasharjoitukset ovat niitä käytännön tilanteita, missä omaa osaamista pystyy testaamaan turvallisessa ympäristössä. ”Toinen hyvä harjoitus oli oppilastyöt. On hyvä, että saam-me itse suunnitella ja toteuttaa harjoituksia. On myös hauskaa seurata miten toiset opis-kelijat ohjaavat muita opiskelijoita.” Kurssikavereiden ja opettajien kannustavalla asen-teella on merkitys luotaessa oppilasharjoituksiin oppimiseen innostavaa ilmapiiriä. Yksi opiskelija toteaa oppilasharjoitusten ohjauksesta seuraavaa: ”Sain hyvää kannustusta ja tukea niin kouluttajalta kuin kurssikavereilta, jotka ovat todella mukavia ja liikunnalli-sesti taitavia.”

Usein etäjaksoille annetut oppimistehtävät nähtiin haastavina, eikä niillä aina ymmärret-ty olevan merkiymmärret-tystä oppimisprosessin etenemisen kannalta. Varsinkin alkuun oppimis-tehtävät tuntuivat vaativilta. Kun ne oli suoritettu, oltiin kuitenkin tyytyväisiä niiden suorittamisen myötä tapahtuneeseen kehitykseen. ”Tehtävät ovat tuntuneet haasteellisil-ta ja asioihaasteellisil-ta on joutunut oikeasti pohtimaan.”

Lähijaksot ovat pääsääntöisesti tutkittavien mielestä hyviä oppimisen paikkoja, mutta etäjaksot tuottavat ajoittain haasteita.

”Tällä hetkellä tuntuu haastavalta saada soviteltua kurssin etätehtävät työn ohessa. Etätehtävien määrä on aika iso ja tulee vaatimaan työyhtei-söltä myönteistä suhtautumista niiden suorittamiseen työajalla. Se vaatii hyvää suunnittelua ja esimiesten tukea, jotta tehtävät saa suoritettua ai-kamäärään mennessä.”

Koulutuksesta kirjoitettu rakentava ja kriittinen palaute kehittää myös opetusta. Oppi-mispäiväkirjojen huomiot ovat hyvä lisä kurssinjohtajan työkaluksi, jonka avulla hän pystyy käymään eri aiheiden opettajien kanssa palaute- ja kehityskeskustelua annetusta opetuksesta. Nostan esille muutaman oppimispäiväkirjaan kirjoitetun havainnon, jotka mahdollistavat opetuksen kehittämisen.

115

”Tunnilla oli puhetta, että kaikkien ohjelmat avattaisiin muidenkin nähtä-väksi mutta tällä hetkellä 28.10.11 minä en ainakaan pääse lukemaan muiden kuin minun omaa ohjelmaani.”

”Tiistaipäivä jatkui [opettajan] luennolla lihasten energia aineenvaih-dunnasta ja rasvojen käytöstä liikunnassa. Oppitunti meni kohtalaisen sy-välle fysiologian syövereihin ja luultavasti suurin osa kuuntelijoista putosi kelkasta viimeistään siinä vaiheessa kun aloitettiin puhumaan ATP:stä ja kreatiinifosfaatteista ja glygolyysistä. Suurimmalle osalle kurssilaisista olisi varmasti riittänyt kun oppitunnilla olisi kertauksenomaisesti eroteltu rasva-aineenvaihdunnan, aerobisen- ja anaerobisen aineenvaihdunnan erot ja annettu käytännön esimerkkejä millä harjoitteilla mihinkin harjoi-tusvaikutukseen päästään.”

”Viikko ei alkanut kovin vakuuttavasti, sillä olimme käskyn mukaisesti klo 9.00 mennessä Lahdessa. Ennakkotiedosta poiketen kurssi aloitetaan vasta 12.00, joten informaatio kurssilaisille ei toiminut. Aamu oli ainakin minul-la hieman kiireinen, joten muuttuneen aikataulun tiedottaminen kurssiminul-lai- kurssilai-sille olisi vähentänyt ”turhaa” kiirettä kurskurssilai-sille.”

”Valvojien vähyydestä ja kurssilaisten paljoudesta johtuen emme saaneet juurikaan kaipaamaamme palautetta toiminnastamme, mikä oli mielestäni kehitettävä seikka seuraaville testaajakursseille mietittäväksi.”

Oppimispäiväkirjoista voi havaita, miten oppilaiden opiskelutekniikat kehittyvät koulu-tuksen edetessä. Opiskelun aikana oman oppimisen tavat tulevat tiedostetuiksi, ja näin oppimisprosessia pystytään purkamaan näkyväksi. Oppimistapojen tiedostaminen mah-dollistaa syvätason oppimisen.

”Itselleni parhaita tapoja oppia on kuunnella ensin teoriassa miten joku tai jotkut asiat toimivat ja heti sen jälkeen mennä kokeilemaan opittuja asioita itse. Siihen, kun vielä lisätään jokaisen harjoitteen purku ja oppi-miskeskustelut voin hyvällä omallatunnolla sanoa oppineeni jotakin.”

Opetus lähijaksoilla koetaan pääsääntöisesti positiiviseksi, mutta kirjoituksista löytyy koulutuksen kehittämiselle kriittisiä kehittämisvinkkejä: ”Opetuksen laatu on ollut kor-keatasoista ja kaikin puolin hyvää, mutta joskus on kyllä mennyt liian nippeli tietoon ja ehkä ollaan unohdettu mihin meitä koulutetaan. Perusjätkät perus hommiin ei mitään liian metakognitiivista.”

Suurimman haasteen asettaa käytännön harjoitusten toteuttaminen, sillä näitä harjoituk-sia tulee olla seuraamassa ja palautetta antamassa omasta työyhteisöstä valittu

työpaik-116

kaohjaaja. Tämä voi olla hankalaa, koska ”aikataulut tulee saada sopimaan osapuolten kesken”. Käytännön harjoituksista kuitenkin pidetään, sillä opiskelijat toteavat useassa oppimispäiväkirjassa: ”Lähijaksoilla pidettävät oppilasharjoitukset toimivat hyvänä tu-kena kehittyessä hyväksi kouluttajaksi. Niistä saa itsevarmuutta ja omaksuu uusia asioi-ta.”

Muutamassa oppimispäiväkirjassa todettiin, että koulutus on innostanut opiskelijat har-kitsemaan erilaisia liikunnankoulutusvaihtoehtoja.

”Hakeutumalla jatkossa liikunnan täydennyskoulutuksiin pystyy edelleen kehittymään ja saamaan siellä havaintoja muiden tavasta kouluttaa. Ei pi-dä tyytyä saavutettuun tasoon vaan kehittää itseään ja myös saada raken-tavaa palautetta omilta koulutettavilta liikuntakoulutuksista. Minulla on ajatus kurssin jälkeen jatkaa liikunnan opintoja suorittamalla liikunnan ammattitutkinto urheiluopistolla. Tutkinnon suorittaminen antaisi lisää ammattitaitoa liikunnasta ja vahvistaisi mahdollista uutta työtehtävää lii-kuntakasvatusaliupseerina.”

117 6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tällä tutkimuksella hain vastauksia urheilukoululla toteutettavalla SAMOJ 2 liikuntalin-jalta (yleiskurssi liikunta = YK liikunta) opiskelevilta oppilailta kolmeen kysymykseen.

Halusin selvittää, näkyykö ammatillinen kasvu oppimispäiväkirjoissa, edistääkö oppi-mispäiväkirja liikuntaan erikoistuvien aliupseereiden oppimista ja miten oppimispäivä-kirjassa näkyy opetetun käsittely ja käytäntöön vieminen.

SAMOJ 2 liikuntalinja (YK liikunta) tavoitteena on kehittää Puolustusvoimien joukko-osastoissa toimivien kouluttajien ja muiden liikuntaan suuntautuneiden aliupseereiden asiantuntemusta. Heidän tehtävänään on vastata palkatun henkilöstön sekä asevelvollis-ten fyysisen toimintakyvyn kehittämisestä ja ylläpidosta sekä liikuntataitojen opetukses-sa omisopetukses-sa joukko-oopetukses-sastoisopetukses-saan. Aineiston mukaan jokaisen opiskelijan lähtötaso ja taus-ta on hyvin erilainen ja -taus-tasoinen, ja oppimispäiväkirjoistaus-ta saa sen käsityksen, että tämä näkökulma rikastaa opetustapahtumia. SAMOJ 2 liikuntalinjalla pidettävän oppimispäi-väkirjan tavoitteena on tukea ja mahdollistaa oppimisen reflektointi niin, että ammatilli-nen kehitys ja oppimiammatilli-nen tulevat näkyviksi.

Oppimispäiväkirjaan kirjoitettiin oppimiselle selkeitä tavoitteita. Tavoitteilla on oppi-mista edistävä vaikutus, ja konkreettiset tavoitteet ja niiden saavuttaminen säätelevät oppimista. Rauste-von Wright ym. (2003) toteavat, että tällainen toiminnan käynnistä-neen tarpeen tyydyttäminen johtaa oppimiseen. Analysoidessani oppimispäiväkirjoja pystyin nostamaan esille myös sen, miten tavoitteet ovat toteutuneet. Oppimispäiväkirja heijastaa oppimisen tason suhteessa tavoitteisiin.

Kirjoituksissa näkyy selvästi, että opiskelijoiden kokeillessa uusia toiminnantapoja ja malleja ja varsinkin saadessaan palautetta vahvistuu samalla tavoiteltuihin tuloksiin pääseminen. Keinoilla, joilla tavoitteisiin pyritään, on suuri merkitys opitun kiinnittymi-sessä olemassa oleviin tietorakenteisiin. Käytännössä tarkoitan tässä sitä, että opiskeli-jan saadessa palautetta vahvistetaan sillä hänen motivaatiotaan. (vrt. Rauste-von Wright ym. 2003, 56 - 57.)

118

Havaintona aineiston analyysistä totean, että oppimispäiväkirjat ja niissä oppilaiden asettamat tavoitteet ja osaamisen analysointi auttavat koulutuksen järjestäjää entistäkin paremmassa oppisisältöjen suunnittelussa ja toteutuksessa. Perinteisesti opetussuunni-telma asettaa koulutukselle tarkat sisällöt ja tavoitteet, mutta konstruktiivisen oppimis-käsityksen mukaisesti käytännössä opetusta toteutettaessa on tarpeen huomioida oppi-laiden kokemusmaailma. Kurssilaisten työympäristöt ovat hyvin heterogeenisiä, ja hei-dän yksilöllisesti asettamat tavoitteet heijastavat niitä tarpeita, jotka kumpuavat todelli-sista työtilanteista. (vrt. Rauste von Wright ym. 2003, 175 - 176; vrt. myös Bradford, Brown & Cocking 2004, 229 - 337.)

Oppimispäiväkirjoista nousee esille huomio, että opintojen järjestäjällä tulee olla käsitys siitä, mitä opiskelijan oppimisprosessille kuuluu. Tätä ajatusta tukee se, että oppimis-päiväkirja antaa hyvän kuvan työpaikoilla tapahtuvasta oppimisesta ja sen järjestelyistä.

Siinä ilmenevät työpaikkaohjauksen onnistuminen tai haasteet. Näiden tullessa esiin riittävän ajoissa oppimisprosessin aikana koulutuksen järjestäjä voi esimerkiksi käydä työssä oppimisen jaksoilla aktiivista ohjauskeskustelua työpaikkaohjaajien kanssa ja tukea näin prosessia.

Koulutuksen opetussuunnitelman mukaan oppimispäiväkirja on yksi oppimisen arvioin-nin työkalu. Tehtyjen havaintojen perusteella oppimispäiväkirjojen arviointi onnistuu opiskelijoiden kirjoituksista, mutta vaati huolellista paneutumista kirjoituksiin. Ei riitä, että kurssinjohtaja tai joku muu henkilö lukee oppimispäiväkirjat koulutuksen loppu-puolella, vaan oppimispäiväkirjojen laadukas arviointi vaatii kirjoitusten huolellista lukemista koko oppimisprosessin ajan. Näkemystäni perustelen sillä, että usein kirjoi-tukset liittyvät juuri käynnissä olevaan oppimistilanteeseen, jolloin voi antaa oppimista tukevaa ohjausta. Toisena perusteena näen sen, että teksteihin sisälle pääseminen voi olla työlästä etenkin, jos tekstin kirjoittamisesta on kulunut aikaa useita kuukausia.

Saamieni havaintojen valossa esitän, että oppimispäiväkirjaa tulee käyttää ennemminkin opiskelijan opiskelun ohjaamiseen ja monipuolisena reflektointityökaluna kuin tiukkaan numeeriseen arviointiin. Oppimispäiväkirjoituksista toteutettava yhteismitallinen nu-meerinen arviointi on haastavaa, koska jokaisen kirjoittamistyyli ja henkilökohtaiset tavoitteet ohjaavat myös oppimisprosessia kuten kirjoittamistakin. Jokaisella oppilaalla

119

on myös omissa työyhteisöissään erilaisia haasteita toteuttaa annettuja oppimistehtäviä, eivätkä kaikki haasteet johdu opiskelijasta. Osa opiskelijoista toimii varusmiesten kans-sa mutta okans-sa taas esimerkiksi erilaisiskans-sa henkilökunnan koulutustehtävissä. Tällainen tilanne haastaa koulutuksen järjestäjän etsimään mielekkäitä oppimistehtäviä niin, että ne tavoittavat asetetut osaamisvaatimukset. Samalla annettujen oppimistehtävien tulee liittyä todellisessa työelämässä tehtäviin töihin. Tällaisella menettelyllä voidaan vaikut-taa oppimismotivaatioon sekä kehittää työyhteisöjen toiminvaikut-taan. Tutkimukseni yhtenä tavoitteena oli tutkia, näkyykö ammatillinen kasvu oppimispäiväkirjoissa.

Oppimispäiväkirjoissa näkyvä ammatillinen kasvu. Tutkimuksessa tuli esille se, että oppimispäiväkirjoissa näkyy toimintatapojen muutos ja toiminnan taustalla olevat aja-tusrakenteet tuntuvat jopa välillä järkkyvän. Oppimispäiväkirjojen arviointi pohdituttaa oppilaita. Oppimispäiväkirja on merkittävässä osassa oppilaan omaa reflektointiproses-sia, ja siinä ammatillisen kasvun tulisi näkyä niin, että sitä kyetään arvioimaan. Yksi oppilas keskustelee sattumalta tapaamansa sotilashenkilön kanssa oppimispäiväkirjan kirjoittamisesta ja sen arvioinnista:

”Tehdessäni tätä päiväkirjaa oppimiskeskuksessa, keskustelin vieressä olevan henkilön kanssa, mitä olen täällä tekemässä. Kerroin oppimispäi-väkirjasta ja siitä, että tällä tehtävällä on suuri painoarvo arvosanassa.

Keskustelukumppani tokaisi siihen, että: ”vaikuttaako arvosana sinun palkkaasi? Kannattaako siihen nähdä vaivaa? ” Tähän vastasin: ”Että ei vaikuta palkkaan heti, mutta mahdollisesti myöhemmin. Enkä tee tätä päi-väkirjaa rahan takia, vaan haluan itse oppia lisää sotilasliikunnasta ja lii-kunta-alasta. Sekä haluan kehittää opiskelumenetelmiäni - ja taitojani.”

Edellä kuvatunlaiset kommentit kuvaavat sitä, että opiskelija on sisäistänyt ammatillisen kasvun koko työuran kestävänä prosessina. Hän ei vain tavoittele hyvää arvosanaa, vaan pyrkii jatkuvaan ammatilliseen kehitykseen. Toisena esimerkkinä jatkuvaan kehitykseen pyrkivästä asenteesta nostan esille erään kirjoituksen, jossa todetaan: ”Liikunnan am-mattilaiseksi on itsellä vielä hieman matkaa, mutta kurssin jälkeen olen huomattavasti lähempänä tätä tavoitetta. Jatkossa omalla aktiivisuudella ja liikuntaharjoituksia kehit-tämällä uskon, että kehityn liikunnan ammattilaiseksi.” Eteläpelto ja Vähäsantanen (2008) muistuttavat, että työntekijöiden odotetaan rakentavan omaa joustavaa ammatil-lista identiteettiään yksilöllisesti ja hyödyntäen vahvuuksiaan sekä kiinnostuksen

koh-120

teitaan. Havaintojeni mukaan oppimispäiväkirja tukee opiskelijan mahdollisuutta analy-soida toimintaansa, mutta lisäksi se jättää näistä pohdinnoista muistijäljen, joka suuntaa tulevaisuuden osaamisen kehittämistä.

Oppimispäiväkirjoista voidaan havaita, että niitä tulevaisuuden keinoja, joilla oppilaat aikovat pitää yllä ammattitaitoaan, ovat erilaiset täydennyskoulutustilaisuudet sekä lii-kuntaan liittyvät työtehtävät. Yhdessä oppimispäiväkirjassa säännöllisen ja käytännön tekemisen merkitys todetaan napakasti huomauttamalla: ”Ammattitaito tulee pitää yllä sekä kehittyä entisestään. Se tulee vaatimaan testejä johdettavaksi tasasin välein.”

Oppiminen on opiskelijan aktiivisen työskentelyn tulosta, uutta oppiessaan ihminen tulkitsee ja valikoi informaatiota aikaisempien käsitystensä pohjalta (Rauste-von Wright ym. 2003, 53). Yksi opiskelija pohti oppimispäiväkirjassaan sitä, kuinka hän oli esiinty-nyt työyhteisössään liikunnan ammattilaisena, vaikkei ollut kyenesiinty-nyt antamaan riittävää panosta varusmiesten liikuntakoulutukseen tai edes yksikkönsä henkilökunnan liikun-nan ohjaamiseen. Opiskelijan toiminta ja asenne on muuttunut koulutuksen aikana. Täl-laisten havaintojen tekeminen tuo näkyväksi oppilaiden oppimisprosessin syvyyden.

”Olen huomannut omassa toiminnassani selvän muutoksen parempaan suuntaan jos vertaan viimeaikaisia johtamiani harjoituksia aiempiin toi-mintatapoihini. Nykyään käytän huolella aikaa harjoitusten suunnitteluun ja valmisteluun sekä pyrin saamaan käyttööni saatavilla olevat, koulutuk-sen kannalta, parhaat tilat ja varusteet.”

Toinen opiskelija on kehittynyt merkittävästi koulutuksen aikana, ja aiemmin hän saat-toi suunnitella muun muassa suunnistusharjoituksen pelkästään kartalle. Koulutuksen myötä hän toteuttaa ohjaamansa liikuntaharjoituksen valmistelut aiempaa huolellisem-min. Tätä uuttaa ammatillista asennetta kuvaa hänen toteamuksensa: ”Kiersin radan itse etukäteen tarkastaen rastipisteiden kunnon.” Edellä kuvatunlaisia havaintoja nousee oppimispäiväkirjoista paljon, mutta niiden havaitseminen vaatii jatkuvaa tekstien pilk-komista pienempiin osiin, jotta havainnot nousevat kirjoituksista selkeämmin esiin.

Koulutus on syventänyt opiskelijoiden tietoja ja taitoja, mutta samalla se on luonut opiskelijoille halun kehittää hankkimiaan tietoja ja taitoja edelleen. Oppimisen tulokse-na pidetään sitä, että omat näkökulmat pystytään perustelemaan vaativallekin

kohde-121

ryhmälle. ”Omassa työssäni henkilökunnan kanssa mitään asiaa ei oteta vastaan ilman kyseenalaistamista. Nyt minulla turvallinen olo seistä sanojeni takana liikunnan kär-kiosaajana.” Toinen opiskelija jatkaa: ”Ammatillista kasvua ja haasteita tulisi tapahtua koko ihmisen uran ajan, jolloin ihminen tuntisi itsensä tarpeelliseksi organisaatiolle ja sitä kautta organisaatio saa osaavia ja innokkaita työntekijöitä.” Oppimispäiväkirja an-taa koulutuksen opettajille tietoa oppijoiden kehityksen vaiheista ja ennen kaikkea am-matillisen kasvuprosessin syvyydestä.

Oppimispäiväkirjoista näkyy, että opiskelijat ovat ymmärtäneet sen, että työssä oppi-mistilanteet ovat niitä konkreettisia paikkoja, joissa he pääsevät testaamaan käytännössä osaamistaan. Rauste-von Wright ym. (2003) muistuttavat, että oppiminen on sidoksissa siihen kulttuuriin ja kontekstiin, jossa opittavaa tietoa käytetään (Rauste-von Wright ym. 2003, 54). Työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen tarvitaan asiantuntevia työpaikka-ohjaajia. Useissa oppimispäiväkirjoissa oli havaittavissa, että työpaikkaohjaajien palaut-teet olivat toteavia, kuten ”hyvin toimittu” tai ”onnistunut suoritus”, heidän käymissä palautekeskusteluissa ei aina saavutettu riittävää syvyyttä. Kaikilla työpaikkaohjaajilla ei ole kykyä purkaa osaamistaan työssä oppimistilanteisiin eikä näin heidän osaamisen-sa tule liitettyä käytännölliseen ja teoreettiseen oosaamisen-saamispohjaan. Työpaikkaohjaajien osaamisen varmistaminen vaatii koulutuksenjärjestäjältä aktiivista otetta niin, että heillä on taito antaa kriittistä ja rakentavaa palautetta, mikä tukee opiskelijan kehitystä.

Työssä oppimista ei olisi muutoin mahdollista havaita niin hyvin ilman oppimispäivä-kirjoja. Täsmennän huomiotani ja nostan esiin vielä täydentävän näkökulman, jossa opiskelija on tehnyt opiskeluun liittyvää testaamisen oppimistehtävää aidossa työympä-ristössä. Kirjoituksessa todetaan, että maksimisykkeen arvioiminen ikäsidonnaisten maksimisyketaulukoiden avulla ei tuota kovinkaan varmaa tulosta. Väitteensä hän pe-rustelee sillä, että eräässä käytännön testitilanteessa, jossa testiprotokolla olisi ohjannut lopettamaan suoritettavan testin, opiskelija päätti jatkaa testaamista. Päätöksen testaa-misen jatkamisesta hän teki seuraamalla testattavan tuntemuksia. Tässä tapauksessa ratkaisu oli oikea, ja testi tuotti hyvän tuloksen. Tällainen todellisessa työtilanteessa ja kurssilla käytyjen harjoitusten sekä niistä tehtyjen reflektointikeskustelujen perusteella tehty onnistunut päätös vahvistaa opiskelijan ammatillista kasvua.

122

”Lisäksi huomasin, että siviileillä maksimisykkeen arviointi ja sen tulkit-seminen testin aikana on tärkeää. Yhdellä testattavalla arvioin maksi-misykkeen alakanttiin, mutta testin loppupuolella testiä jatkettiin, koska hän tunsi olonsa hyvävoimaiseksi. Lopulta mentiin yli arvioidun maksi-misykkeen ja siitä huolimatta saatiin testi tehtyä submaksimaalisena.”

Aidot asiakaskontaktit luovat oppijoille kuvan siitä, mitä liikunnan ammattilaisen toi-minta todellisuudessa on. Oikeiden työskentelyolosuhteiden ja autenttisten liikuntaryh-mien kanssa toimiminen antaa opiskelijalle mahdollisuuden harjoitella pedagogisia tai-toja sekä saada oikea kuva tulevasta työkentästä (Palomäki 2009, 24; ks. myös Dodds 1989). Pelkästään toimiminen aidoissa tilanteissa ei kehitä oppimista kuitenkaan niin tehokkaasti kuin se, että siihen liitetään mahdollisuus tilanteiden auki kirjoittamiseen.

Opiskelijat vertaavat lähijaksojen ja etäjaksojen aikaisia oppimistilanteita. Tällainen vertailu ja reflektointi tukevat oppimisprosessia. Yksi oppilas on joutunut tilanteeseen, jossa testattavat ovat heterogeenisiä. Aiempi oppimiskokemus testaamisesta oli hyvä-kuntoisille järjestetystä testistä. Tämän käytännön oppimistilaisuuden jälkeen opiskelija reflektoi näitä oppimiskokemuksiaan. Hän asettaa itselleen tavoitteita, jotka tukevat toimintaa tulevaisuudessa. Tällaiset yksilölliset kehitysajatukset ja niihin johtaneet huomiot näkyvät selkeästi oppimispäiväkirjoista, ja näihin tehtyihin havaintoihin voi sitten myöhemmin palata. Oppimispäiväkirjaan kirjoitettu kommentti tukee myös opet-tajien toimintaa. Opettajat kykenevät havaitsemaan opiskelijan ajatusrakenteiden kehit-tymisen. ”Mutta kun oli aika tehdä punnerruksia ja istumaan nousua, niin joukossa oli muutama jonka huulet muuttuivat lähinnä siniseksi. Tämä oli itselleni hyvä heräte koska olen työskennellyt lähinnä hyväkuntoisten kanssa, joten testattavan yksilöity seuraami-nen on todella tärkeää.” Oppimispäiväkirjat toimivat teoriatiedon konkretisoinnin ja käytäntöön liittämisen työkaluna.

Yksi opiskelija oli analysoinut oman yksikkönsä henkilökunnan suorituskykyä ja pääty-nyt seuraavaan havaintoon: ”Viime vuoden [-- sotilaiden] [kuntotestien] perusteella huomasin suurimpina puutteina motoristen taitojen ja voimakestävyyden l. Sitkeyden heikkoudet. SA-tehtävään nähden riittämätön voimantuoton taso ja heikko keskikehon lihasten aktivointikyky, luo edellytykset loukkaantumisille [-- tehtävissä].” Tällainen

123

opiskelijan tekemä analyysi on rohkea, ja hän yhdistää tekemiään havaintoja sekä ope-tettua teoriaa. Havaintojensa perusteella opiskelija tekee päätelmän, että huono lihasten aktivaatiokyky altistaa loukkaantumisille. Konkreettiset havainnot tukevat oppimispäi-väkirjan mahdollisuutta avata näkyväksi opiskelijoissa tapahtuvaa ammatillista kasvua.

Opintojen edetessä oppimispäiväkirjoista voidaan nähdä, että opiskelijoiden oppilashar-joitusten suunnittelu- ja kouluttamistaidot kehittyvät ja oppimispäiväkirjoihin kirjoite-taan konkreettisia huomioita toiminnassa tapahtuneessa kehityksessä. ”Virheiden kor-jaamiseen ja yksilölliseen palautteeseen jäi nyt paremmin aikaa.” Opiskelija tekee pää-telmän, että kun hän antoi henkilökohtaista palautetta enemmän kuin aiemmin, niin

”koulutettava joukko oli motivoitunutta ja innokasta.”

Oppimispäiväkirjoista näkyy, että uusien toimintatapojen ja ideoiden käytäntöön viemi-sessä on myös haasteita. Oppimispäiväkirjoista oli havaittavissa, että opiskelijoiden saadessa uusia kokemuksia ja liikunnan toteutusmalleja ei niiden työyhteisöissä käytän-töön vienti ole helppoa, usein he joutuvat toteamaan, että tehdään niin kuin ennenkin.

Pesonen (vrt. 2011, 143) huomauttaa, että pyrittäessä muuttamaan työyhteisön toiminta-tapoja on opiskelijoita ohjattava ja tuettava.

Opinnoissa opiskelijoita on kannustettu kehittämään omaa toimintaympäristöään ja var-sinkin työyhteisöissä olevaa liikuntakulttuuria. Useissa tapauksissa asiassa on onnistut-tu, mutta aina oman toimintaympäristön kehittäminen ei onnistu suunnitellusti. Oppi-mispäiväkirjoista nousi esiin tapauksia, joissa oli yritetty mutta ei ollut saatu tulosta

Opinnoissa opiskelijoita on kannustettu kehittämään omaa toimintaympäristöään ja var-sinkin työyhteisöissä olevaa liikuntakulttuuria. Useissa tapauksissa asiassa on onnistut-tu, mutta aina oman toimintaympäristön kehittäminen ei onnistu suunnitellusti. Oppi-mispäiväkirjoista nousi esiin tapauksia, joissa oli yritetty mutta ei ollut saatu tulosta