Asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden arviot muutostarpeista

Sosiaalityössä tavoitellaan positiivista muutosta asiakkaan elämäntilanteessa. Asiakkaat ja työntekijät määrittelivät elämäntilanteen muutosalueet, joissa kokivat muutoksen tarvetta. Koettu muutostarve kuvaa niitä elämänalueita, joihin ei olla tyytyväisiä tai joista on herännyt huoli. Kun muutostarvetta arvioitiin uudelleen jatkoarvioinnissa, on tuloksista pääteltävissä, onko asiakkuusprosessissa edetty asetettujen tavoitteiden suuntaan ja toisaalta sitä, millä elämän alueilla huoli on lieventynyt tai lisääntynyt.

Asiakkaiden (N=22) ja työntekijöiden tavoitteet olivat alkuarvioinnissa samansuuntaiset, vaikka painotuseroja oli. Ensisijaiseksi muutoskohteeksi asiakkaat ja sosiaalityöntekijät asettivat terveydentilan, joskin asiakkaat painottivat sitä sosiaalityöntekijöitä enemmän. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat asuminen ja työllisyys, joissa näkemykset olivat melko yhtenäisiä. Asiakkailla toimeentulotulo oli työn kohteena useammin kuin sosiaalityöntekijöillä. Sen sijaan sosiaalityöntekijät näkivät asiakkailla muutostarpeita päihteiden käytössä, sosiaalisissa suhteissa ja muulla elämänalueella, mikä täsmentyi motivaatio- tai asennetekijöiksi.

Jatkoarvioinnissa terveydentilatavoitteet näyttäisivät vähentyneen ja puolet asiakkaista nosti ensisijaiseksi muutoskohteeksi toimeentulon ja seuraavaksi useimmin tavoitteena oli työllisyys.

Koulutus näyttäisi nousseen ensisijaisena tavoitteena hieman. Sosiaalityöntekijäöiden näkemys muutoskohteista hajaantui laajemmalle. Työllisyys, toimeentulo ja terveys olivat ensisijaisia tavoitteita 20 prosentilla asiakkaista, kun taas asuminen, koulutus, päihteet ja arkielämän sujuvuus nousivat tavoitteeksi 10 prosentilla asiakkaista.

Kun verrattiin ensisijaisten tavoitteiden muuttumista alku- ja jatkoarvioinnin välillä, muutos näyttäisi ilmenevän etenkin asumisessa ja terveydentilassa. Niiden asettaminen tavoitteeksi vähentyi. Tämän perusteella voisi olettaa, että niissä on tapahtunut positiivista muutosta. Oletusta vahvistavat elämäntilannemuutosten tulokset, joissa asiakkaiden tyytyväisyys asumiseen vaikuttaisi parantuneen ja huolen määrä terveydestä vähentyneen. Sosiaalityöntekijät nostivat päihteiden käytön jatkoarvioinnissakin ensisijaisiin työskentelykohteisiin. Sitä vastoin asiakkaat eivät nähneet päihteiden käytön kanssa työskentelyä lainkaan ensiarvoisen tärkeänä tavoitteena elämässään.

Asiakkaan ensisijainen muutoskohde

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Alkuarviointi

Loppuarviointi

Asuminen Koulutus Työllisyys Toimeentulo Terveys

Päihteiden käyttö Sosiaaliset suhteet Arkielämän sujuvuus Muu

Kuvio 15: Asiakkaiden ensisijaiset muutoskohteet

Työntekijän arvio ensisijaisesta muutoskohteesta

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Alkuarviointi

Loppuarviointi

Asuminen Koulutus Työllisyys Toimeentulo Terveys

Päihteiden käyttö Sosiaaliset suhteet Arkielämän sujuvuus Muu

Kuvio 16: Työntekijöiden ensisijaiset muutoskohteet

Toissijaisissa muutoskohteissa asiakkaat nostivat esiin etenkin toimeentulon ja työllisyyden, kun taas työntekijät nostivat esiin terveydentilan, työllisyyden ja koulutuksen. Päihteiden käyttöön vaikuttaminen näkyy nyt asiakkaiden tavoitteissa, mutta vähäisempänä kuin työntekijöillä.

Toissijaisten tavoitteiden jatkoarvioinnissa asiakkaiden toissijaisista tavoitteista oli hävinnyt kokonaan toimeentulo, mitä näyttäisi selittävän se, että se oli siirtynyt jatkoarvioinnissa ensisijaiseksi tavoitteeksi. Työntekijöiden ja asiakkaiden näkemys muutoskohteista näyttäisi muuttuneen yhtenevämmäksi. Työllisyys oli tavoitteena ensimmäinen asiakkaista 45 prosentilla ja työntekijöistä 40 prosentilla. Koulutus oli noussut toiseksi tärkeimmäksi tavoitteeksi.

Työntekijöiden huoli päihteiden käytöstä oli lieventynyt, mitä voisi selittää asiakkaiden päihteiden käytössä tapahtunut väheneminen.

Asiakkaan toissijainen muutoskohde

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Alkuarviointi

Loppuarviointi

Asuminen Koulutus Työllisyys Toimeentulo Terveys

Päihteiden käyttö Sosiaaliset suhteet Arkielämän sujuvuus Muu

Kuvio 17: Asiakkaiden toissijaiset muutoskohteet

Työntekijän arvio toissijaisesta muutoskohdteesta

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Alkuarviointi

Loppuarviointi

Asuminen Koulutus Työllisyys Toimeentulo Terveys

Päihteiden käyttö Sosiaaliset suhteet Arkielämän sujuvuus Muu

Kuvio 18: Työntekijöiden toissijaiset muutoskohteet

Toimeentulon paraneminen on merkittävä tavoite asiakkailla arvioinneissa. Muutenkin asiakkaiden asettamat tavoitteet painottuivat konkreettisesti asumiseen, terveydentilaan, toimeentuloon ja työllisyyteen. Työntekijöillä tavoitteiden asettaminen oli moninaisempaa. Painoa saivat terveyden, koulutuksen ja työllisyyden lisäksi päihteiden käyttö, sosiaaliset suhteet ja arkielämän hallinta.

Taustalla voi olla ajatus siitä, että taloudellinen tilanne kohenee vain, jos työllistymismahdollisuudet paranevat ja muutokset muilla elämänalueilla, kuten päihteiden käytössä tai koulutuksessa edesauttavat työllistymisessä. Työntekijät asettivat ikään kuin välitavoitteita ja asiakkaat asettivat suoraan lopputavoitteita asiakkuusprosessille.

Työntekijöiden ja asiakkaiden erilaiset painotukset työn tavoitteiden asettamisessa ovat mielenkiintoa herättäviä. Taustalla voisi nähdä sosiaalityön ammatillisen otteen. Sosiaalityöntekijä analysoi asiakkaan elämäntilannetta laajasti luoden erilaisia syy-seuraus olettamuksia.

Sosiaalityöntekijä pyrkii asiakasmuutokseen kohdentamalla muutosvoimia ei-toivottavien olosuhteiden syihin, jolloin pitkällä tähtäyksellä oletetaan lopputuloksena olevan muutos myös olosuhteissa. Asiakkaat pyrkivät tavoitteiden asettamisessa suoraan lopputulokseen. Tilanne on haasteellinen sosiaalityölle. Sosiaalityöntekijän tulisi saada asiakas sitoutumaan pienten askelten politiikkaan – muutos tapahtuu välitavoitteiden kautta ja vaatii aikaa.

Asiakkailta (N=22) kysyttiin vielä arviota heidän henkilökohtaisten tavoitteidensa toteutumisesta.

Asiakkaiden arvio tavoitteiden saavuttamisesta

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Asumistavoitteet Koulutustavoitteet Työllisyystavoitteet Taloudelliset tavoitteet Terveydelliset tavoitteet Päihteiden käytön tavoitteet Sosiaalisten suhteiden tavoitteet Arkielamän sujuvuuden tavoitteet

Ei ole henkilökohtaista tavoitetta Epäsuotuisin ajateltavissa oleva tulos

Odotettua vähäisempi tulos Odotettu tulos

Odotettua parempi tulos Paras ajateltavissa oleva tulos

Kuvio 19: Asiakkaiden arvio tavoitteiden saavuttamisesta

Vastauksista ilmenee , että asiakkaat olivat asettaneet tavoitteita eniten juuri terveydentilan ja talouden kohenemiseen ja työllisyyteen. Pettymyksiä tavoitteiden saavuttamisen suhteen oli koettu etenkin työllisyyden, talouden ja terveyden osa-alueilla. Mitä pidempi työkokemus asiakkailla oli, sitä pettyneempiä he olivat työllisyystavoitteiden saavuttamiseen. Pettymyksen tunnetta saattaa aiheuttaa edellä esitetty tavoitteen asettaminen liian nopeasti suoraan toivottuun lopputulokseen.

Jos tavoitteeksi asettaa työhön pääsyn ja arvioi toiminnan onnistuneisuutta vain tämän tavoitteen kautta, voivat muilla elämänalueilla tapahtuneet muutokset jäädä huomiotta. Taloudellisissa ja terveydellisissä tavoitteissa oli saavutettu erittäin hyviä tuloksia, samoin asumisessa ja päihteiden käytön vähenemisessä. Kokonaisuutena katsoen vain työllisyystavoitteiden saavuttaminen painottui odotettua vähäisempään tulokseen, muilla osa-alueilla oli saavutettu vähintään odotettu tulos.

Asiakkaat ja työntekijät arvioivat vielä kokemansa huolen määrää asiakkaiden elämäntilanteesta. . Kumpienkin huolen määrää näytti ennakoivan alkuarvioinnissa ilmennyt asiakkaan runsas

alkoholin käyttö. Sosiaalityöntekijät olivat huolissaan, jos asiakkaalla oli vähän koulutusta tai huonoja kokemuksia työelämästä. Huolta herätti myös asiakkaan terveydentilassa ilmenneet ongelmat ja niistä huolimatta puuttuneet hoitokontaktit. (Liitetaulukot 13 ja 14.) Asiakkaiden tai sosiaalityöntekijöiden huolestumisella ei vaikuttaisi olevan yhteyttä arkielämän sujuvuuden tai henkilökohtaisten ja sosiaalisten taitojen kokonaispistemäärän kanssa.

Asiakkaan huolen määrä elämäntilanteestaan

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Huolen määrä alussa

Huolen määrä lopussa

On erittäin huolestunut On huolestunut On hieman huolestunut Ei ole huolestunut

Kuvio 20: Asiakkaiden huolen määrän muutos

Työntekijän huolen määrä asiakkaan elämäntilanteesta

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Huolen määrä alussa

Huolen määrä lopussa

On erittäin huolestununut On huolestunut On hieman huolestunut Ei ole huolestunut

Kuvio 21: Työntekijöiden huolen määrän muutos

Huolen määrän muutosta voisi luonnehtia elämäntilanteen muutoksen mittariksi. Jos huoli vähenee, voi olettaa asioiden olevan paremmin. Huoli näyttäisi vähentyneen jatkoarviointiin mennessä.

Asiakkailla huoli oli vähentynyt kaikilla tasoilla, mutta he tunsivat lievää huolta sosiaalityöntekijöitä enemmän. Sosiaalityöntekijöillä lievä huoli on selvästi vähentynyt, mutta toisaalta heillä on säilynyt lievää vahvempi huoli joidenkin asiakkaiden elämäntilanteista ennallaan.

Yhteenvetona asiakasmuutoksista voi todeta, että seuranta-aikana tapahtui useilla elämänalueilla muutosta positiivisempaan suuntaa Aineiston pienuuden vuoksi ei voida sanoa ovatko alku- ja loppuarviointien erot tilastollisesti merkitseviä, joten niiden perusteella tehtävät päättelyt ovat lähinnä suuntaa-antavia. Aikaisemmista tutkimuksista on saatu kuitenkin saman suuntaisia tuloksia, mikä tukisi ajatusta siitä, että tulokset antavat aihetta jatkotutkimukselle. Tilastollisesti merkitsevien tulosten saaminen edellyttäisi tutkimusasetelman toistamista laajemmalla aineistolla.

.