7.3 A sentoprofiilit
7.3.5 Asentoprofiilien konesuunnan analyysi
Asentoprofiilien konesuunnan tulokset nähdään taulukosta 11. Liiman määrän vaihtelu on radan reunoilla selvästi suurempi kuin keskiosassa. Reunimmaisten näytepalojen vaihtelu on käyttö-puolella 6,9 g/m2 ja hoitopuolella 5,6 g/m2. Toisiksi reunimmaisissa näytepaloissa vaihtelut putoavat arvoihin 3,2 g/m2 ja 3,7 g/m2. Radan keskiosassa keski
hajonta on alimmillaan 1,4 g/m2. Tulokset näyttävät myös, että käyttöpuolella oli yleen
sä liikaa liimaa ja hoito-puolella liian vähän. Reinimmaisten näytepalojen keskiarvot olivat käyttö-puolella 19,5 g/m2 ja hoito-puolella 16,5 g/m2.
Taulukko 11 Asentoprofiilien konesuunnan tulokset
Profiili 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15
KA 19,5 17,5 18,1 18,6 18,5 18,9 18,6 18,2 18,4 18,3 17,9 18,1 18,2 18,0 16,5
KH 6,9 3,2 3,8 3,0 2,9 2,8 2,3 1,4 1,6 2,0 2,0 3,2 3,3 3,7 5,6
Sija 15 10 13 8 7 6 5 1 2 3 4 9 11 12 14
7.4 Lämpöproflilit
7.4.1 Yleistä
Lämpöprofiilien kokeilla haluttiin selvittää miten liiman neliöpainon profiili (liimaprofiili) käyttäytyy suhteessa liimahuulen lämpötilan profiiliin (lämpöprofiili).
Kokeissa ajettiin koerullat A ja В muuttaen liimahuulen lämpötiloja ajon aikana. Kum
mankin rullan alussa liimahuulen reunojen lämpötilat olivat normaalit ja keskustan läm
pötila oli normaalin alle. Tällöin mitattiin liimahuulesta alkutilanteen lämpöprofiilit ATI ja BT1. Ajon aikana reunojen lämpötilasäädöt pidettiin ennallaan, mutta keskustan lämpötila nostettiin selvästi yli normaalin. Ajojen lopuksi mitattiin liimahuulesta läm
pöprofiilit AT2 ja BT2.
Liimahuulen lämpöprofiili muodostettiin mittaamalla liimahuulen lämpötila 5 cm välein olevista mittauspisteistä. Koska mittauspisteiden 5 cm jako on eri kuin liimaprofiilin mittauksessa käytetty 3 cm näytepalan leveys, sijoitettiin mitatut lämpötilat niitä lähinnä olevien näytepalojen kohdalle ensin, tämän jälkeen puuttuvat lämpötilat aproksimoitiin laskemalla keskiarvot viereisistä mitatuista arvoista. Mitattuja lämpötiloja on kuvassa 38 merkitty kirjaimella T ja aproksimoituja kirjaimella a.
Käyttö Lämpöprofiili A Hoito
T a T a T a T a T a T T a T a T a T T a T
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21
Käyttö Lämpöprofiili В Hoito
T a T a T T a T T a T a T T a T T a T T a T
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22
Kuva 38 Lämpöprofiilien leikkaus sekä lämpötilojen mittaus ja aproksimointi
Laboratoriomittauksissa molemmista koerullista mitattiin lämpöprofiileja vastaavat kaksi liimaprofiilia: yksi kummankin rullan alusta (Al ja Bl) ja yksi kummankin rullan lopusta (A2 ja B2). Koerullaan A ajettiin liimaa 63 cm leveydeltä, joten profiilit muo
dostuvat 21 kappaleesta 3 cm leveitä ja 14,8 cm pitkiä näytepaloja. Koerullaan В ajettiin liimaa 66 cm leveydeltä, joten 3 cm leveitä ja 14,8 cm pitkiä näytepaloja tuli 22 kappa
letta. Näytepalat numeroitiin käyttöpuolelta alkaen.
7.4.2 Liiman ja lämpötilan välinen yhteys
Liitteessä B.5 on esitetty liima- ja lämpöprofiilit koerullista A ja B. Kuvaajista nähdään etteivät liimaprofiilit noudata lämpöprofiilien muotoa. Toisaalta liimaprofiilit eivät myöskään käänteisesti noudata lämpöprofiilien muotoa. Liima- ja lämpöprofiilien välil
lä ei siis näytä olevan yhteyttä vaan liimaprofiilin vaihtelut aiheutuvat muista tekijöistä.
Kuvaajien perusteella ei siis voida sanoa että lämpötilan nostaminen lisäisi tai vähentäisi liiman määrää sillä kohdin.
Kun liiman määrän ja lämpötilan yhteyttä tutkitaan edellisistä kuvaajista, on tarkastelu- kohta riippuvainen ympäristöstään. Tämä johtuu siitä että mittauspisteillä on tietty jär
jestys. Irrottamalla mittauspisteet tästä järjestyksestä voidaan tutkia onko liimalla ja lämpötilalla yhteyttä sellaisenaan. Toisinsanoen tutkitaan aiheuttaako tietty lämpötila tietyn liiman määrän riippumatta siitä, mikä on lämpötila näytepalan ja mittauspisteen ympäristössä. Liitteessä B.6 on muodostettu hajontakuviot liiman määrän ja lämpötilan väliselle yhteydelle. Hajontakuvioista nähdään että selkeää yhteyttä ei ole. Minkään ha
jontakuvion pistejoukko ei kovin hyvin kuvaa suoraa. Pistejoukoista ei myöskään näe logaritmista mallia tai polynomimallia kuten paraabelia.
Muuttujien välistä yhteyttä voidaan matemaattisesti tutkia laskemalla muuttujien välinen korrelaatiokerroin. Korrelaatiokerroin mittaa vain lineaarista yhteyttä ja se saa arvot (- 1,4-1). Arvo +1 saavutetaan silloin, kun kaikki hajontakuvion pisteet sijaitsevat samalla nousevalla suoralla ja arvo -1 silloin, kun kaikki pisteet sijaitsevat samalla laskevalla suoralla. Korrelaatiokerroin ei mitenkään liity kulmakertoimeen. Jos muuttujat ovat li
neaarisesti riippumattomia, muuttujien välinen korrelaatiokerroin on likimäärin nolla.
Vaikka korrelaatiokerroin olisi pieni saattaa muuttujien välillä esiintyä muunlaista riip
puvuutta kuin lineaarista. Tällöin korrelaatiokertoimen arvo ei anna oikeaa kuvaa muuttujien välisestä yhteydestä. (Holopainen & Pulkkinen 1995)
Korrelaatiokertoimien tulkinnassa voidaan käyttää seuraavia rajoja:
• voimakas
• huomattava
• kohtalainen
0,8 < I r I < 1,0 0,6 < I r I < 0,8 0,3 < I r I < 0,6
• merkityksetön 0,0 < I r I < 0,3
Lämpötilan ja liiman neliöpainon välille laskettujen korrelaatiokertoimien arvoiksi saa
tiin koerullan A alussa -0,52 ja lopussa 0,61. Koerullalle В vastaavat arvot olivat -0,64 ja -0,09. Vaikka näistä arvoista kaksi osoittaa huomattavaa yhteyttä, yksi kohtalaista yhteyttä ja vain yksi merkityksetöntä, on vaikeaa sanoa onko muuttujien välillä todellis
ta yhteyttä. Eräs vaikeuttava seikka on se, että yksi arvoista viittaa positiiviseen suoraan muiden viitatessa negatiiviseen suoraan. Käytännössä saattaa olla niin että liiman mää
rän ja liimahuulen lämpötilan välillä on yhteys, mutta yhteyteen vaikuttaa myös jokin kolmas muuttuja.
Lämpötilan ja liiman neliöpainon välistä yhteyttä tutkittiin vielä piirtämällä kuvan 39 esittämä hajontakuvio siten, että kaikkien neljän mitatun profiilin yhteensä 86 näytepa
laa olivat mukana. Pistejoukkoon on sovitettu suora pienimmän neliösumman menetel
mällä. Suoran yhtälössä lämpötilan kerroin 0,001 on niin pieni, ettei lämpötilalla ole käytännössä merkitystä. Sen sijaan liiman neliöpainon muutokset selittävät kokonaan muut tekijät, joita suoran yhtälössä esittää vakiotermi 18,175.
30 J
Kuva 39 Lämpötilan ja liiman neliöpainon hajontakuvio
7.4.3 Lämpöprofiilien analyysi
Taulukkoon 12 on koottu koerullien A ja В tulokset. Taulukossa esitetään erikseen lii
ma- ja lämpöprofiileille seuraavat arvot: keskiarvo (KA), keskihajonta (KH), maksimi (Max), minimi (Min), vaihteluväli (Väli) ja korrelaatiokerroin (KK).
Taulukko 12 Lämpöprofiilien tulokset
Mittaus L L L L L T T T T T L/T
KA KH Max Min Väli KA KH Max Min Väli KK
Koerulla A, Profiili 1 18,0 2,6 22,2 13,6 8,6 142,1 5,0 150 136 14 -0,52
Koerulla A, Profiili 2 18,1 2,1 21,7 13,7 8,0 171,6 14,8 188 146 42 0,61
Koerulla B, Profiili 1 18,6 2,2 22,4 14,0 8,4 153,8 8,4 168 143 25 -0,64
Koerulla B, Profiili 2 18,5 1,6 21,0 14,2 6,8 174,2 15,4 192 150 42 -0,09
Taulukosta 12 nähdään että liiman määrä on molemmissa koerullissa pysynyt koeajon aikana käytännössä samassa arvossa, sillä keskiarvossa todettu 0,1 g/m2 kasvu koerul- lassa A ja 0,1 g/m2 lasku koerullassa В voidaan katsoa mittausvirheeksi. Näytepalojen neliöpainojen keskihajonnat ovat melko alhaiset kaikissa profiileissa, joten profiilien
laatu voidaan todeta riittäväksi. Taulukosta 12 nähdään kuitenkin että kaikissa profii
leissa liiman maksimit olivat hieman liian suuria ja minimit hieman liian pieniä, mikä näkyy myös suurina vaihteluväleinä.
Lämpötilojen osalta havaitaan että koerullassa A liimahuulen lämpötilan keskiarvo nousi 29,5 °C ja koerullassa В 20,4 °C. Tärkeämpää tietoa saadaan kumminkin tarkaste
lemalla profiilien 1 minimien ja profiilien 2 maksimien eroa, sillä koerullien alkutilan
teessa keskustan lämpötila oli alle ja lopputilanteessa yli reunojen lämpötilan. Keskus
tan lämpötilan muutos oli koerullassa A 52 °C ja koerullassa В 49 °C. Nämä ovat pro
sessin kannalta niin suuria muutoksia, että vaikutusten pitäisi olla selkeitä, mikäli sel
laisia on.
Liitteissä B.7 ja B.8 esitetään kuvaajat koerullien liimamäärien ja lämpötilojen muutok
sista. Vasen Y-akseli kertoo näytepalan liiman määrän ja oikea Y-akseli kertoo näytepa
laa vastaavan liimahuulen kohdan lämpötilan. Ylemmistä kuvista nähdään että liima- profiilit ovat varsin samankaltaisia, vaikka lämpöprofiileissa tapahtuu huomattava muutos. Alemmissa kuvissa esitetään liimamäärän ja lämpötilojen muutokset samoista rullista otettujen profiilien 1 ja 2 välillä. Lämpötilojen muutoksien kuvaajat näyttävät selkeästi kaarevan lämpötilojen nousun liimahuulen keskustassa, mutta liimamäärän muutokset eivät mitenkään näytä noudattavan samaa muotoa. Toisaalta ne eivät noudata päinvastaistakaan muotoa, vaan muutokset näyttävät täysin lämpötilan muutoksista riip
pumattomilta.
Aineistosta nähdään, että koerullan ajon aikana liimahuulen keskilämpötilan noustessa liiman neliöpainon keskihajonta laski ja vaihteluväli pieneni. Profiilista tuli siis keskiha
jonnan kautta tarkasteltuna tasaisempi ja parempi. Voidaan todeta, että lämpötilan nosto ei näissä kokeissa vaikuttanut liiman määrää nostavasti tai vähentävästi. Lämpötilan noston myötä liimaprofiili näyttää kuitenkin paranevan tai ainakin muuttuvan.
8 J ohtopäätökset
8.1 Mittaus- ja säätöjärjestelmät
Koska tarraliiman levitys on tarralaminaatin valmistusprosessin tärkein osaprosessi, vaikuttavat tarraliiman profiilin mittaus ja säätö oleellisesti tuotannon laatuun ja jalos- tuskoneen tuottavuuteen. Liiman neliöpainon ajonaikainen tarkka tietäminen mahdollis
taa tarralaminaatin valmistuksen lähempänä alempaa toleranssirajaa, jolloin säästetään raaka-aineissa. Tärkeä mittaus- ja säätöjärjestelmän vaikutus on myös asetus- ja käyn- nistyaikojen lyheneminen prosessin ylösajossa ja lajinvaihdossa, minkä seurauksena työaikaa ja energiaa säästyy sekä hylkymäärät vähenevät. Kun edellä olevan lisäksi huomioidaan lisääntynyt asiakastyytyväisyys, tullaan tulokseen että tarraliiman profii- limittausjärjestelmä kannattaa aina hankkia tuotantolinjaan.
Mittausjärjestelmää voidaan sellaisenaan käyttää manuaalisen säädön tukena tai siihen perustuen voidaan rakentaa puoli- tai täysautomaattinen säätö. Profiilin automaattinen säätö tapahtuu säätöpiirillä, johon kuuluu mittaus, mittaustietojen käsittely, säätöjen va
linta säätöstrategian mukaan, ulostulot toimilaitteisiin sekä itse toimilaitteet. Profiilisää- dön hyvyyttä seurataan profiilin muodolla, keskimääräisellä hajontaluvulla ja sillä, mi
ten nopeasti esimerkiksi käyntiinajon tai lajinvaihdon jälkeen saavutetaan hyvä profiili.
Mittaus- ja säätöjärjestelmä on järkevää liittää tuotannon- ja laadunohjausjärjestelmiin, jolloin kaikki toiminnot kannattaa integroida yhteen prosessiasemaan. Prosessiteollisuu
den tuotantotoimintaa ohjataan ja valvotaan yleensä hierarkisesti yritys-, tuotannonohja
us-, prosessinohjaus- ja kenttätasoilla. Tuotannonohjausjärjestelmän tärkeimpiä tehtäviä on laatu-, tuotanto-, asiakas- ja kustannustietojen yhdistäminen ja raportointi oikealla tavalla.
Tarralaminaatin tuotannon tulee olla hyvälaatuista, tasalaatuista ja optimoitua. SPC:tä käytetään automaatiojärjestelmän on-line mittausten keräämän historiatietokannan aika
sarjojen analysointiin. Laadunohjauksen yhdeksi työvälineeksi sekä asiakkaita varten on ajetuista rullista muodostettava rullakohtainen laatutietopaketti.
Korkean erottelukyvyn mittaustekniikan tunnuksia ovat suorituskykyiset mitta-anturit, tehokas signaalinkäsittely ja nykyaikaiset tietokonenäytöt. Mittaustekniikan erotteluky
vyn ja laadun kannalta paljon signaaliprosessointitekniikkaa tärkeämpi on mitta- anturilta tulevan signaalin hyvyys eli signaali/kohina-suhde. Signaali/kohina-suhde riip
puu lähinnä kolmesta tekijästä: sensorin ympäristön (pääosin mittapalkin) häiriöistä mittaukseen, itse anturin laadusta ja geometrian toteutuksesta sekä valitun mittausmene
telmän sopivuudesta kyseiseen prosessiin.
Mittauksen on käytännössä tapahduttava ilman suoranaista kontaktia rataan. Tämä on mahdollista beta-ja infrapunasäteilyyn perustuvilla mittapäillä. Mittauksessa on olemas
sa kaksi perustapaa: vaimennus ja takaisinsironta. Mittapää voidaan kiinnittää radan ylle kiinteästi, C-palkilla, О-palkilla tai I-palkilla. Suora mittaus on yksinkertaisin tapa mita
ta liimaprofiili. Suorassa mittauksessa ainoa mittapää kiinnitettäisiin liimahuulen ja la- minaattorin väliin. Suora mittaus sopii infrapunamittapäille hyvin, koska sopivalla tek
niikalla ja aallonpituuden valinnalla voidaan valita mitattava radan komponentti eli tässä tapauksessa tarraliima. Beeta-mittapäät eivät sovellu suoraan mittaukseen hyvin, koska tällöin silikonipaperin neliöpaino jouduttaisiin olettamaan vakioksi. Eromittauksessa käytetään kahta mittapäätä, joista ensimmäinen on ennen liimahuulta ja toinen on liima- huulen jälkeen. Eromittaus toteutetaan tyypillisesti beeta-mittapäillä.
Neliöpainon mittaaminen beeta-säteilyllä perustuu beeta-säteiden absorpoitumiseen mi
tattavaan kohteeseen. Absorption määrä riippuu aineen komponenteista sekä niiden massasta. Beeta-säteilyyn perustuvat mittaustekniikat eivät kuitenkaan ole aineen kom
ponenttien suhteen yhtä herkkiä kuin infrapunasäteilyyn perustuvat mittaustekniikat.
Infrapunasäteilyn aallonpituuden mukaan voidaan mittapäät jakaa kahteen ryhmään: lä- hi-infrapunaan (NIR) ja keski-infrapunaan (MIR). NIR-alue on näistä kahdesta suosi
tumpi helpomman saavutettavuutensa ansiosta. Tavallisissa infrapunamittapäissä käytet
tään kahta tai kolmea suotimella valittavaa kiinteää aallonpituutta. Täyden spektrin infrapuna (FSIR) tarkoittaa mittapäätä, joka antaa käytettäväksi kaikki aallonpituudet tietyllä aallonpituusalueella sen sijaan että sitouduttaisiin tiettyihin kiinteisiin aallonpi
tuuksiin. FSIR mahdollistaa tarkasteltavien aallonpituuksien vaihdon ohjelmallisesti.
Mittaus- ja säätöjärjestelmien vertailussa kiinnitettiin erityistä huomiota mittauspisteen
kokoon ja muotoon sekä muihin järjestelmiin integroitavuuteen. Liimaprofiilin mittaus ja säätöjärjestelmä voidaan suunnitella ja rakentaa myös itse, mistä on tehty alustava suunnitelma. Profiilimittausj ärjestelmän käyttöönotossa tulee kiinnittää erityistä huo
miota kalibrointijärjestelmään, koska on-line mittauksessa ei voida koskaan saavuttaa parempia tarkkuuksia kuin mitä off-line referenssijärjestelmä sallii.
8.2 Infrapunaspektrit
Kaikki hiiliyhdisteitä sisältävät eli orgaaniset sekä tietyt epäorgaaniset aineet absorpoi- vat infrapunasäteilyä tietyillä aallonpituuksilla, jotka riippuvat eri atomien välisistä si
dosvoimista. Yhdisteissä esiintyy monenlaisia värähtelyjä, jotka riippuvat yhdisteiden rakenteesta eli atomiydinten keskinäisestä sijainnista ja sitoutumisesta. Tästä johtuen ei kahdella eri yhdisteellä ole samanlaisia infrapunaspektrejä elleivät ne ole peilikuvaiso- meerejä. On-line mittapäiden aallonpituusalueella spektrit kuitenkin muistuttavat usein toisiaan, jolloin ongelmaksi tulee sopivien aallonpituuksien löytäminen.
Erilaisille hot-melt tarraliimoille, silikoneille, papereille ja muoveille mitattiin spekt- rogrammit, jotta voitaisiin päätellä infrapunamittauksen sopivuutta tarraliiman profii- limittaukseen. Raaka-aineiden koostumusten pysyvyyttä arvioitiin vertaamalla raaka- ainetoimittajilta saatuja spektrejä itse tehtyihin spektreihin. Spektrien käyttökelpoisuutta rajoittaa käytössä olleiden spektrometrien osittain erilaiset aallonpituusalueet verrattuna on-line mittapäiden saavuttamiin aallonpituuksiin.
Spektrien perusteella tarraliiman neliöpainon mittaaminen infrapunamittapäällä on mahdollista. Tarralaminaatin valmistusprosessissa käytettävien aineiden spektreissä ha
vaittiin runsaasti yhteisiä ominaisuuksia, mikä tekee referenssi- ja mittausaallonpituuden valinnasta monimutkaisen tehtävän.. Sopivien aallonpituuksien valinnan monimutkai
suudesta johtuen tulee on-line mittausjärjestelmän hankinnassa olla huolellinen.
8.3 Profiilimittaukset
Profiilimittaukset tehtiin prosessin käyttäytymisen tutkimiseksi sekä on-line mittauksen hankintaan tarvittavan tiedon hankkimiseksi. Mittauksia varten ajettiin koerulliin sula- teliimaa kahden silikonipaperin väliin, jolloin se oli myöhemmin sieltä laboratoriomit
tauksissa irroitettavissa. Koska selittäviä tekijöitä ei testattu yhdessä vaan erikseen saa
tiin kaksi erillistä profiilisarjaa: asentoprofiilit ja lämpöprofiilit. Laboratoriomittauksissa muodostettiin eri prosessinohjausarvoja vastaavat poikkisuunnan profiilit leikkaamalla näytepaloja radan poikkisuunnassa. Näytepalojen virheeksi on arvioitu 0,3 g/m2, joten
18 g/m2 näytepalalla on käytännön mittaustulos 18,0±0,3 g/m2.
Asentoprofiilien koerulla ajettiin muuttamalla liimahuulen asentoa suhteessa rataan.
Profiilikohtaiset näytepalojen keskihajonnat vaihtelivat välillä 1,2-6,4 g/m2, maksimit välillä 19,6-36,8 g/m2 ja minimit välillä 8,4 -16,2 g/m2. Liiman määrän vaihtelu on mit
tausten mukaan radan reunoilla selvästi suurempi kuin keskiosassa. Profiilien perusteel
la suhteellisen alhainenkin esimerkiksi 3 cm mittauspisteen leveys riittää säätötoimenpi
teiden perustaksi. Mittauspisteen leveyden tulee kuitenkin käytännössä olla korkeintaan 1 cm ja tätäkin tarkempaa resoluutiota pystytään käyttämään hyväksi.
Lämpöprofiilien kokeilla haluttiin selvittää miten liiman neliöpainon profiili (liimaprofiili) käyttäytyy suhteessa liimahuulen lämpötilan profiiliin (lämpöprofiili).
Liima- ja lämpöprofiilien väliltä ei kokeissa löytynyt yhteyttä, joten liimaprofiilin vaih
telut aiheutuivat muista tekijöistä. Lämpötilan ja liiman neliöpainon välille lasketut kor
relaatiokertoimet olivat ristiriitaisia. Lämpötilan nosto ei tehdyissä kokeissa vaikuttanut liiman määrää nostavasti tai vähentävästi. Lämpötilan noston myötä liimaprofiili näyttää kuitenkin paranevan.
L ähdeluettelo
Ahoranta, Jaakko & Ahoranta, Jukka 1994. Tekniset fysiikka. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-19470-0.
Bateson, M. 1991. Developments in Synthetic Materials for Labelling. Second Interna
tional Flexographic Conference. Birmingham, UK.
Betacontrol. Economic Aspects of the Betacontrol Measurement Techniques. Freuden
berg, Germany.
Brauwelt 1991. Crepe Paper Beer Bottle Neck Labels. Brauwelt, vol. 1331, no. 43, October 1991.
Burroughs, J. 1993. US Pressure Sensitive Markets. Adhesives Age, vol. 36, no. 1, Ja
nuary 1993.
Chino Corporation. Performance Specification. Tokio.
Coleman, R. H. 1990. Developments in Films for Labeling. Labelexpo USA: The Changing World of Labels -Opportunities and Threats, Chicago, USA. USA:
Tag and Label Manufacturers Association.
Fairley, M. 1990. Grummed Paper - Market Trends and Usage. Paper Europe, vol. 2, no.5, August 1990.
Fairley, M. 1991. Commitment to Growth Markets. Labels Labelling, vol. 13, no. 5, September-October 1991.
Fairley, M. 1992. Papermaking Opportunities in the World of Labels. Paper Europe, vol. 4, no. 3, June 1992.
Gerkman, Jan. 1985. Kuumaliimalaitteet ja käyttötekniikka. Teoksessa: Liimat ja lii
maustekniikka paperinjalostus-, pakkaus-, ja graafisessa teollisuudessa. Helsinki:
Insko.
Greenway, P. 1991. Silicon Release Developments. Developments in Packaging Adhe
sives. Edinburgh, UK.
Hall, Ian H. 1994. Labels and labelling. Southampton: Pira International. ISBN 1 85802 049 2.
Holland, C. 1992. Tackling Tyvek. Euro Flexo Magazine, vol. 8, no. 8, October 1992.
Holopainen, Martti & Pulkkinen, Pekka 1995. Tilastolliset menetelmät. Porvoo:
WSOY. ISBN 951-35-5629-8.
sähkötekniikan OTAKAAR' 5 A
Hunt, В. 1992. Press Technology and Filmics Receive the Cosmetic Treatment. Labels Labelling, vol. 14, no. 6, November-December 1992.
Infrared Engineering. Calibration Check Standards. Maidon, Englanti.
Infrared Engineering. Calibration Sample Preparation. Maidon, Englanti.
Isokoski, Veikko 1990. Paperin ja kartongin profiilimittaukset ja -säädöt. Teoksessa:
Paperin tuotannon ja laadun parantaminen uusilla mittaus ja analyysimenetelmil
lä. Helsinki: Insko.
Iwaszuk-Skulavik, K. L. 1992. Laser Label Market Surges. Business Forms Labels Systems, voi. 30, no. 8, April 1992.
Jacomini, E. 1990. The Labels Thinks of Europe. Imballaggio, vol. 40, no. 411, May 1990.
Jansson, Jarl-Erik 1985. Liimat teollisuuden käytössä. Teoksessa: Liimat ja liimaus- tekniikka paperinjalostus-, pakkaus-, ja graafisessa teollisuudessa. Helsinki:
Insko.
Johansson, Hans 1990. Measurex-pr o fiilis äädön suunta. Teoksessa: Paperin tuotannon ja laadun parantaminen uusilla mittaus ja analyysimenetelmillä. Helsinki: Insko.
Koehler, Theodore F. 1989. Pressure Sensitive Adhesives. Label Expo, USA.
Koenig, Daniel T. 1990. Computer Integrated Manufacturing: Theory and Practice.
New York: Hemisphere Publishing Corporation. 237 s. ISBN 0-89116-874-5.
Kucsma, D. G. 1990. World Wide Marketing Trends - Trends and Developments - USA.
Labelexpo USA: The Changing World of Labels -Opportunities and Threats, Chicago, USA. USA: Tag and Label Manufacturers Association 1990.
Kupfer, Gerd A. H. 1988. Die or Roller Coating - That’s the Question. 1988 Hot Melt.
USA: Tappi Symposium.
Kuusela, Reijo 1990. Academic dissertation: Infrared Moisture Measurement of Paper, Board and Pulp. University of Kuopio.
Labels Labelling 1991. Self-Adhesive Labels in the EC. Labels Labelling, vol. 13, no.
4, July-August 1991.
Lakhe, R. R. & Mohanty R. P. 1994. Understanding TQM. Production Planning &
Control. Vol. 5, nro 5.
Lamminmäki, Taina 1992. Lisensiaatintyö: Semialkaalisen massan soveltuvuus glas- s Uni tyyppisen tarran taustapaperin raaka-aineeksi. Pohjapaperin luonnehtimi
nen ja kehittäminen. Espoo: TKK.
Material Handling News 1992. Polyester Labels Resist Immersion in Seawater. Mate
rial Handling News, no. 411, March 1992.
Mercer, Peter G. 1990. Measurement and Control of Barrier Layers. Tappi Journal.
November, s. 195-203.
Mercer, Peter G. Gauge Systems and Interlayer Measuring in Co-Extrusion Blown- Cast Film and Sheeting. Neuwied, Germany: Paul Lippke GmbH.
Miller, C. 1991. Caution: Laser Labels Under Construction. Business Forms Labels Systems, vol. 29, no. 10, May 1991.
Murphy, Richard F. 1995. Recent Advances in Infrared Co-Extrusion Measurement.
Teoksessa: 1995 European Film, Extrusion and Coextrusion Symposium, Düs
seldorf, Germany. USA: Tappi Press.
Mähönen, Anne 1994. Diplomityö: Paperiradan kosteuden mittaaminen painokoneella.
Espoo: TKK.
Mälkönen, Pentti 1992. Orgaaninen kemia. Keuruu: Otava. 285 s. ISBN 951-1-10574- 4.
Mäntylä, Martti & Andersin, Hans 1994. Enterprise Integration: The CIM Approach.
Espoo: Helsinki University of Technology.
Packaging News 1991. Wraparound Plastics Seeks Wider Markets. Packaging News, July 1991.
Packaging News 1992. OPP Films: A Brighter Way to Label. Packaging News, April 1992.
Packung Transp 1992. Further Growth for Self-Adhesive labels. Packung Transp., no.
9, Sept. 1992.
Paul Lippke GmbH. Process Control System for the Paper Industry. Neuwied, Ger
many.
Penttinen, Ismo & Rítala, Risto 1990. Tietämyspohjainen prosessianalyysi avoimissa automaatiojärjestelmissä. Teoksessa: Paperin tuotannon ja laadun parantaminen uusilla mittaus ja analyysimenetelmillä. Helsinki: Insko.
PrePress 1991. A Speed Test Pitting New Rips Against Old. PrePress, voi. 1, no. 9, March 1991.
Print World 1990. Legislation Helps Labels. Print World, vol. 230, no. 13, June 1990.
Pyykkönen, Tuomo & Piispanen, Markku 1990. Korkean erottelukyvyn mittaustek
niikka. Teoksessa: Paperin tuotannon ja laadun parantaminen uusilla mittaus ja analyysimenetelmillä. Helsinki: Insko.
Recycled Paper News 1991. Nicolet Announces Major Capacity Expansion. Recycled Paper News, vol. 3, no. 8, April 1993.
Saarinen, Pasi 1990. Laatutieto nousee keskeiseksi kilpailutekijäksi. Teoksessa: Paperin tuotannon ja laadun parantaminen uusilla mittaus ja analyysimenetelmillä. Hel
sinki: Insko.
Sipilä, Matti 1990. Käytännön tuloksia profiilisäädöistä eräällä hienopaperitehtaalla.
Teoksessa: Paperin tuotannon ja laadun parantaminen uusilla mittaus ja analyy
simenetelmillä. Helsinki: Insko.
Smith, C. 1990. Survival Through Specialisation. Lithoweek, vol. 12, no.27, July 1990.
Spaulding, M. 1992. Consumers Vote for Value. Packaging, vol. 37, no. 7, June 1992.
Tapio Technologies Inc 1990. Paper Variability Analyzer. Helsinki.
Turva, Merja 1988. Diplomityö: Tyypillisten tarraliimojen soveltuvuus liuotinvapaalla silikonoinnilla valmistetulle irrokepaperille. Espoo: TKK.
Uronen, Paavo 1990. Tiedonhallinta ja analysointi automaatiojärjestelmissä. Teokses
sa: Paperin tuotannon ja laadun parantaminen uusilla mittaus ja analyysimene
telmillä. Helsinki: Insko.
Wilkins, James L. 1992. Hot Melt Coating and the Pressure Sensitive Label Industry.
Teoksessa: 1992 Hot Melt Symposium. USA: Tappi Notes.
L iitteet
Liite A Infrapunaspektrimittaukset Sivu
A.l Silikoni В / silikoni Wpap / silikoni WNaci 95 A.2 Silikonoimaton sininen / silikonoitu sininen 95 A.3 Silikonoitu sininen / silikonoitu keltainen 96 A.4 Silikonoitu sininen / silikonoitu sininen + liima 96
A.5 PP /8673 В 97
A.6 8613 В/8673 В 97
A.l 8613 В/8613 N 98
A.8 8673 В / 8673 N 98
A.9 8613 N / 8673 N / H1530 N / H1540 N 99
A.10 8613 N / 8673 N / H1530 N / H1540 N / 8613 В / 8673 В 99
A.l 1 Mittapään havaitsema tilanne 100
Liite В Profiilimittaukset Sivu
B.l Asentoprofiilit 1, 1(45), 2 101
B.2 Asentoprofiilit 3, 4, 5 102
B.3 Asentoprofiilit 6, 7, 8 103
B.4 Asentoprofiilit 9, 10, neljä parasta 104
B.5 Liima-ja lämpöprofiilien käyttäytyminen 105
B.6 Liiman neliöpainon ja liimasuuttimen lämpötilan hajontakuviot 106
B.7 Liima- ja lämpöprofiilit, koerulla A 107
B.8 Liima- ja lämpöprofiilit, koerulla В 108
B.9 Asentoprofiilien mittaustulokset 109
B.IO Lämpöprofiilien mittaustulokset 110
Liite АЛ Silikoni В / silikoni Wpap / silikoni WNaa
--- В --- Wpap --- WNaCl
%T 50
Aallonpituus / mikrometri
Liite A.2 Silikonoimaton sininen / silikonoitu sininen
--- Silikonoimaton --- Silikonoitu
Liite A.3 Silikonoitu sininen / silikonoitu keltainen
--- Sininen --- Keltainen
2.0 2.2 2.4 2.6 2.8 3.0 3.2 3.4 3.6 3.8 4.0
Aallonpituus / mikrometri
Liite A.4 Silikonoitu sininen / silikonoitu sininen + liima
--- Silikonoitu sininen --- Silikonoitu sininen + liima
Aallonpituus / mikrometri
Liite A.5 PP / 8673 В
---PP 8673 В
%Т 40
-Aallonpituus / mikrometri
Liite A.6 8613 В/8673 В
---8613 В ---8673 В
%Т 40
-Liite A.7 8613 В/8613 N
Aallonpituus / mikrometri
Liite A.8 8673 В / 8673 N
Liite A.9 8613 N / 8673 N /Н1530 N / H1540 N
%T 40
---8613 N 8673 N H1530N H1540N
Aallonpituus / mikrometri
Liite АЛО 8613 N / 8673 N / H1530 N / H1540 N / 8613 В / 8673 В
%T 40 - - ---8673
---H1530 ---H1540 ---8613В ---8673В
LiiteA.11Mittapäänhavaitsematilanne
Ho?
Eo
1 'E.So
_o75
<
Liite B.l Asentoprofiilit 1,1(45), 2
MAX 25.8 VÄLI
Profiili 1
el 20
-Profiili 1 (45) KA 17.8 KH 3.3 MAX 28.5 MIN 15.4 VÄLI 13.1
9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33 35 37 39 41 43 45
Profiili 2 KA 20.1 KH 5.0 MAX 36.8 MIN 16.2 VÄLI 20.6
Liite B.2 Asentoprofïilit 3, 4, 5
MAX 20.4
Profiili 3 VÄLI
Profiili 4 KA 16.8 KH 3.4 MAX 23.5 MIN 12.5 VÄLI 11.0
MAX VÄLI
Profiili 5
eb 17
Liite B.3 Asentoprofiilit 6, 7, 8
Profiili 6 MAX VÄLI
Profiili 7 MAX 27.0 VÄLI
Profiili 8 KA 18.5 KH 2.4 MAX 21.6 MIN 14.1 VÄLI 7.5
Liite B.4 Asentoprofiilit 9,10, neljä parasta
Profiili 9 MAX VÄLI
Profiili 10 MAX 19.6 VÄLI
Neljä parasta asentoprofiilia
m 20
Liite B.5 Liima- ja lämpöprofiilien käyttäytyminen Liimaprofiili Liimpöprofiili
AI: koerulla A, näyte 1
2(K)
A2: koerulla A, näyte 2
2(H)
Bl: koerulla B, näyte 1
2(H)
B2: koerulla B, näyte 2
2(H)
Liite B.6 Liiman neliöpainon ja liimasuuttimen lämpötilan hajontakuviot
Korrelaatiokerroin -0.52
Koerulla A, Profiili 1
Lämpötila C
Korrelaatiokerroin -0.64
Koerulla B, Profiili 1
I
18-Lämpötila C
Korrelaatiokerroin 0.61
Koerulla A, Profiili 2
В 18 p
Lämpötila C
Korrelaatiokerroin -0.09
Koerulla B, Profiili 2
Lämpötila C
Liite B.7 Liima- ja lämpöprofiilit, koerulla A
Koerullan A liimaprofiilit ja vastaavat lämpöprofiilit näytteille 1 ja 2
Liima 1 (g/m2) Liima 2 (g/m2) Lämpö 1 (C) Lämpö 2 (C)
300
• - 280
- - 260
• - 240
- 220
- - 2(X)
- 180
- 160
- - 140
■ - 120
100 19 20 21
Koerullan A liiman ja lämpötilan muutokset näytteiden 1 ja 2 välillä
Liima g/m2 ---Lämpötila C
■■ 40
19 20 21
■ - -20
- - -40
Liite B.8 Liima- ja lämpöprofiilit, koerulla В
Koerullan В liimaprofiilit ja niitä vastaavat lämpöprofiilit näytteille 1 ja 2
Uima 1 (g/m2) Liima 2 (g/m2) Lämpö 1 (C) Lämpö 2 (C)
3(X>
100 14 15 16 17 18
10 11 19 20 21 22
Koerullan В liiman ja lämpötilan muutokset näytteiden 1 ja välillä
Liima g/m2 ---Lämpötila C
1 22 10 11
teB.9Asentoprofiilienmittaustulokset
teB.9Asentoprofiilienmittaustulokset