Yhteisötaide-termin lisäksi kutsun omaa työskentelyäni yhteisöjen kans-sa okans-sallistavaksi taiteeksi. Vaikka tä-mä projektini linkittyykin Nicholas Kuva 3. Sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.
119 Bourriaudin ajatteluun
relationaali-sesta taiteesta, en osaa nimittää omaa työskentelyäni yhteisöjen kans-sa dialogiseksi taiteeksi enkä vuoro-vaikutukselliseksi taiteeksi (Kanto-nen 2010, 74–84; Roponen-Lunnas 2013; Bourriaud 1998). Toki projek-teissani on kyse vuorovaikutuksesta, ja prosessi on usein keskeisessä roolis-sa oroolis-sallistujien kannalta, mutta nimi-tän työskentelyäni mieluiten osallista-van taiteen tekemiseksi. Koen oleosallista-vani taiteilijana ensisijaisesti mahdollistaja, ja taiteen kautta annan projekteihini osallistujille mahdollisuuden osallis-tua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Minulle taiteilijana tärkeää yhteisö-taiteen tekemisessä on oma kuunte-lemisen taito ja kyky kohdata ihmi-nen tekemättä ennakko-oletuksia.
Roponen-Lunnaksen (2013) mukaan taiteilijan ideaali onkin läsnä oleva taiteilija, joka havainnoi ja tuottaa merkityksiä, ja tämä on myös omassa taiteen tekemisessäni yhteisöjen kans-sa tärkeää.
Claire Bishopin (2006) mukaan ”Ar-tist is the Director of the Space of Art”. Taiteilija on suunnittelija ja oh-jaaja, ja viime kädessä hän on vas-tuussa projektin etenemisestä. Hän
Kuva 4. Sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.
120
luo prosessin, kontekstin ja tapahtu-man. Ilman taiteilijaa tekoa ei olisi, tai samaa tekoa ei nimettäisi taiteek-si. Bishopin mukaan yhteisötaiteilijan tavoitteena on saada aikaan demo-kraattista keskustelua ja ”osallistaa teokseen ristiriitaisia ääniä”. (Kanto-nen 2010, 72–73; Bishop 2006.) Usein minä taiteilijana olen se, joka keksin ensimmäisen idean, jota haluan lähteä kehittämään eteenpäin, ja kokoan tai kutsun mukaan ihmisiä (joskus jo val-miista ryhmistä), joiden ajattelen ole-van kiinnostuneita tulemaan mukaan projektiini. Minulla on mielessäni val-miina myös projektin tavoitteet, koska se on asia, jota osallistujat ensimmäi-senä kysyvät, ja minun täytyy osata perustella, miksi juuri tämä projekti on toteuttamisen arvoinen ja tärkeä.
Olen taiteilijana myös se henkilö, joka pidän huolen siitä, että projektin tai-teellinen tavoite täyttyy. Olen siis osal-listaja ja mahdolosal-listaja – projektin vas-tuuhenkilö, mutta projektin kulkuun ja lopputulokseen kaikilla osallistujil-la on mahdollisuus vaikuttaa.
Tavoitteeni yhteisötaiteilijana on luo-da yhdessä taiteellinen prosessi ja te-os, jonka avulla voimme viedä tär-keäksi katsomaamme asiaa eteenpäin ja vaikuttaa. Yhtenä tavoitteena on myös osallistujien oman identitee-tin vahvistuminen oman aktiivisen toiminnan kautta. Seuraavaksi tuon esiin erilaisia projekteja, joissa näen
samankaltaisen työskentelyideologian kuin omani.
Yhdysvalloissa asuva, Kuubasta läh-töisin oleva yhteisötaiteilija Tania Bruguera puhuu taiteestaan artivis-mina. Hän yhdistää osallistavaa tai-teen tekemistä ja aktivismia. Brugue-ralle taiteen tekeminen on vallitsevien olosuhteiden ja asioiden kyseenalais-tamista ja väline epäkohtien muutta-miseen. Brugueran mielestä taiteilija on eräänlainen tutkija, eikä taiteelli-nen työ ole vain taidetyötä vaan tar-koittaa myös sosiaalista vastuuta ja velvollisuutta. Brugueran mukaan yleensä perinteisessä aktivistitaitees-sa on päämääränä näyttää jokin yh-teiskunnan ongelma, mutta Bruguera haluaa viedä työskentelynsä pidem-mälle ja löytää ratkaisun ongelmaan.
Bruguera käyttää työskentelystään ni-mitystä Arte Util (useful art, hyödylli-nen taide). Hän työskentelee ihmisten kanssa, jotka haluavat saada aikaan muutoksen. Yleisöllä on hänen teok-sissaan iso rooli, ja usein yleisö toi-mii niissä ilman taiteilijaa. Kuubassa, missä Brugueran mukaan vain hallit-sija saa puhua julkisesti, hän loi vuon-na 2009 teoksen Tatlin`s whisper #6 (Havana version). Siinä kuka tahan-sa pääsi puhumaan itselleen tärkeäk-si katsomaansa atärkeäk-siaa yhden minuutin ajaksi puhujanpönttöön, ja hän saat-toi kokea tulevansa kuulluksi. Eräs
121 osallistujista käyttikin minuuttinsa
sa-noen: “I hope one day in Cuba, free-dom of the speech doesn’t have to be a performance.” Kuubassa taiteilijalla on erityisvapaus, taiteen nimissä saa puhua, vaikka muuten pitäisi vaieta.
Siksi taide voi olla tehokas poliittisen työn välineenä. (Bruguera 2016.) Osallistavan taiteen pioneeri Suzan-ne Lacy on jo 1970-luvulta lähtien tehnyt lukuisia taiteellisia projekte-ja, joilla on pyrkinyt saamaan aikaan muutosta. Vuonna 2013 hän teki Sil-ver Action -nimisen performanssin Tate Modern -museossa Lontoossa.
Teoksen tarkoituksena oli saada yli 60-vuotiaat naiset osallistumaan kir-joittamalla itsensä historiaan ja siten luomaan tilaa naisten omille kerto-muksille miesvaltaisten historianker-tomusten joukkoon. Naiset kertoivat tarinaansa, ja kirjuri kirjoitti tarinan koneelle, josta se näkyi välittömästi suurella screenillä, mistä sen saattoi jokainen paikalla oleva lukea. (Lacy 2013.) Tämä performanssi jatkoi La-cyn aktivistisia yhteisöllisiä taidepro-jekteja, jotka ovat esikuvia omalle työskentelylleni.
Lacy esittää, että silloin, kun hän tai-teilijana päättää työskennellä julkisel-la areenaljulkisel-la sosiaalisten kysymysten parissa, hänellä on vastuu sekä poliit-tisesti että henkilökohtaisesti suunni-tella teos siten, että työskentelee
posi-tiivisella tavalla ihmisten kokemusten ja kysymysten parissa. Näen oman vastuuni myös tässä taideprojektissa samankaltaisena.
Aiemmassa yhteisötaideprojektissa-ni Sappho Wants to Save You, jonka toteutin yhteistyössä Turun yliopiston sekä Åbo Akademin sukupuolentut-kijoiden kanssa, tuotin kävelykadulle performanssin, jonka pohjana käytim-me sukupuolentutkijoiden ehdottamaa Radikaalilesbojen julistusta Naisiden-tifioitunut nainen vuodelta 1970. Tä-mä performanssi oli pilke silTä-mäkul- silmäkul-massa tehty kommentti kävelykadun uskonjulistajien toimintaan sekä kai-kenlaisia ”puhtaita” identiteettejä pa-rodioiva teos. Mukana performanssi-esityksessä oli tutkijoita, opiskelijoita, kuvataiteilijoita ja muita ystäviäni.
Performanssi toteutettiin myös toi-sen kerran pelkästään kahden julista-jan voimin, ja kuvasin julistuksen se-kä yleisöä kahdella videokameralla.
Tästä editoimani kooste sekä valoku-vaamani kuvat muutamasta henkilös-tä Sappho Wants to Save You -teks-tillä varustetut paidat yllään olivat esillä installaatiossani Turku Biennaa-li 2007 -näyttelyssä. Tällä teoksellani halusin ottaa kantaa ja vaikuttaa ih-misten asenteisiin. Nykytaiteen tutkija Katve-Kaisa Kontturi sekä mediatut-kija Ilona Hongisto ovat kirjoittaneet kyseisestä teoksestani. He näkevät te-okseni sanoman ripustuksen kautta.
122
Kuva 5. sarjasta Kaikki sateenkaaren värit Näkyväksi! © Marjukka Irni 2016.
123 Installoin teokseni siten, että ripustin
katosta luonnollisen kokoiset, kan-kaalle tulostetut valokuvat teokseeni osallistuneista henkilöistä, ja video-kuva jäi niiden taakse. Ilmavirta hei-luttaa valokuvia tilassa, ja Kontturi ja Hongisto viittaavat kuvien hienovarai-sella liikehdinnällä identiteettien häily-vyyteen ja katsovat, että ”juuri näiden lähes havaitsemattomien liikkeiden kautta voidaan monipuolistaa käsi-tystä taiteen poliittisuudesta”. (Kont-turi 2012, 163–178; Kont(Kont-turi & Hon-gisto 2011, 6–18.)
Myös Kaikki sateenkaaren värit Nä-kyväksi! -yhteisötaideprojektini tavoit-teena oli purkaa käsitystä ikääntyvis-tä ihmisisikääntyvis-tä passiivisina piiloutujina ja tuoda heidät yhteiskuntamme nä-kyviksi jäseniksi yhteisötaiteellisin kei-noin. Projektini päättymisen jälkeen tein osallistujille kyselyn, jossa ky-syin esimerkiksi, oletko mielestäsi ak-tivisti, kun osallistut tällaiseen projek-tiin, jolla halutaan tuoda näkyvyyttä 50+-ikäisille seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöihin kuuluville. Jokainen kyselyyn vastanneista sanoi olevan-sa aktivisti. Joku olevan-sanoi olevanolevan-sa ak-tivisti ”ihan parrikaadeille asti”, joku taas sanoi haluavansa ”vaikuttaa sii-hen, että viha ja pelko yhteiskunnas-sa vähenee ja sopuiyhteiskunnas-sa yhteiselo laaje-nee.” He halusivat omalla aktiivisella toiminnallaan olla mukana tärkeän asian esille tuomisessa.
Jatkoin kysymyksellä, mitä aktivismi sinulle merkitsee. Vastauksissa kuului halu muuttaa maailmaa ja olla mu-kana muutoksissa, olla omien joukos-sa ja tuoda meidät näkyviin. Projektii-ni osallistuneille aktivismi tarkoittaa osallistumista ja aktiivista toimintaa julkisuudessa. He pyrkivät aktivisti-sella toiminnalla saamaan oikeutta ja tasa-arvoa, haluavat ottaa kantaa ja tuoda esille tärkeitä asioita.