Arjen hallintaan kuuluu sekä persoonallisuuden kehittymisen että toiminnan kehittymisen näkökulmat. Arjen hallinta -käsitteen sisällön tarkastelussa on päädytty siihen, että arjen hallinta -käsitteen laadullisessa sisällössä on oleellista päämäärän laatu. Päämäärän näkökulmasta arjen hallinta tarkoittaa vastuuta itsestä ja yhteisestä hyvinvoinnista. Vastuullisuuden ohella arjen hallinta – käsitteen laadulliset piirteet liittyvät rationaalisuuden ja vuorovaikutuksen laa-tuun. Näiden käsitteiden kautta on mahdollista kuvata arjen hallinnan laadullista kehittymistä.
Arjen hallinnan kehittymiseen liittyy oletus siitä, että kotona opitut käytännön työn taidot ja ihmissuhdetaidot ovat arjen hallinnan perustana. Tutkimus arjen hallinta -käsitteen sisällöstä ei kuitenkaan voi rajautua vain sellaiseen toimintaan, joka tapahtuu yksinomaan kotona. Arjen hallinta -taitoja tarvitaan myös toimin-nassa kodin ulkopuolella. Kotitalouden toiminnan kokonaisuutta ajatellen arjen hallintaan kuuluu ennen kaikkea oma-aloitteisen vastuun ottaminen yhteisestä toiminnasta. Osallistuminen yhteiskunnallisiin tehtäviin (esim. asukasyhdistykset, kunnalliset luottamustoimet, koulujen johtokunnat) ilmentää vuorovaikutuksen laatua sekä kotona että kodin ulkopuolella.
Roos (1988) on tutkinut elämänhallintaa elämänkertojen kautta ja erottanut toisistaan sisäisen ja ulkoisen elämänhallintataidon. Kun Roos puhuu elämänhal-linnasta, hän tarkoittaa sitä kokemusta, mikä ihmisillä on oman elämän kulun vaiheista pitkällä aikavälillä. Sen mukaan kyetään asettamaan tavoitteita ja onnistutaan myös pääsemään näihin päämääriin tyydyttävällä tavalla. (Emt. 206) Elämänhallinta-käsite viittaa Roosilla (1985, 1987, 1988) myös yksilöllisiin käsi-tyksiin, mutta tällöin on kysymys elämänkulusta kokonaisuutena, jopa koko elinkaaren aikaisesta kokemuksesta. Ajatus arjen hallintaan sisältyvästä persoo-nallisuuden kehittymisestä on hyvin läheinen Roosin sisäisen elämänhallinnan käsitteelle. Se ei merkitse tahdotonta alistumista, vaan siihen sisältyy oleellisena
luottamus oman elämänkatsomuksen mukaisiin valintoihin ja toiminta arvokkaiksi katsottujen päämäärien mukaan.
Persoonallisuuden tasapainoisuus osana arjen hallintaa kuuluu Roosin (1988, 207) kuvaamaan sisäiseen elämänhallintaan, joka on keskeinen osa jo lapsuudes-ta lähtien vähitellen muotoutunutlapsuudes-ta kokemuslapsuudes-ta elämisen onnistumiseslapsuudes-ta. Silloin kun ajatellaan tasapainoisen persoonallisuuden kehittymisen historiallista näkö-kulmaa, saattaisi olla mielekästä puhua elämänhallinnasta, kun taas nykyhetkeä painotettaessa arjen hallinta kuvaa kenties edellistä havainnollisemmin persoo-nallisuuden kehittymiseen kytkeytyvää kotitalouden käytännön toiminnan ulottu-vuutta, johon kuuluu elämässä tarvittavat perustaidot. Kuitenkin on muistettava, että käsitteiden sisällöt eivät ole vakiintuneita, eikä eroja voi ajatella jyrkkinä.
Elämänhallinta- ja arjen hallinta -käsitteet ovat läheisiä voimavarojen hallin-nalle, jota tarkasteltiin toisessa luvussa kotitalouden tutkimuksessa käytettyjen mallien yhteydessä. Kuviossa 18 voimavarojen hallinta, arjen hallinta ja elämän-hallinta on asetettu sisäkkäin. Kuvion tulkinnassa on tärkeää ottaa huomioon, että arjen hallinta-käsite sisältää myös voimavarojen hallinnan alueeseen kuulu-via sisältöjä. Rajoja ei kannata ajatella jyrkkinä, koska ajateltaessa voimavarojen hallintaa henkisten voimavarojen näkökulmasta, siihen kuuluu myös praksis-tyyppistä toimintaa. Elämänhallinta on laajin kehä ja se sisältää sekä arjen hallin-nan että voimavarojen hallinhallin-nan. Tässä työssä yksi erottelu näiden käsitteiden suhteen on tehty aikaperspektiivistä käsin siten, että elämänhallinta-käsite tar-koittaa pitkällä aikavälillä muotoutunutta arvonomaista käsitystä elämänkulun yksilöllisestä laadusta. Voimavarojen hallinta ja arjen hallinta ovat ikään kuin poikkileikkauskuvia yksilön koetusta elämäntilanteesta.
Kuvio 18. Voimavarojen hallinnan, arjen hallinnan ja elämänhallinnan yhteys
Kuviossa arjen hallinta jää voimavarojen hallinnan ja elämänhallinnan väliin.
Kuvio 18 osoittaa, että voimavarojen hallinta kattaa sen osan arjen hallinnasta, jossa yhdistyy poiesis-tyyppiset tekniset aktiviteetit ja teoreettinen tieto (episte-me). Voimavarojen hallinnassa painottuu antiikin tietokäsityksen mukainen poi-esis-tieto tekijäntietona (tekhne), jolloin pääpaino on toiminnan tuloksen ominai-suuksilla; sen sijaan arjen hallinnassa painottuu praksis-tieto ja käytännöllinen järki (fronesis), jolloin oleellista on hyvän elämän taito ja siihen liittyvät arvorat-kaisut. (Hintikka 1969, 26–27; Toiskallio 1993, 44, 93; Niiniluoto 1994, 43) Käsitetasolla arjen hallinta laajenee elämänhallinnan suuntaan – arjen hallinnalle on enemmän merkityksellistä se, millainen ihminen itse on kuin se, millaisia käytännön työn taitoja hänellä on.
Käsitys arjen hallinnasta on ensisijaisesti persoonallisuuden kasvuun ja kasva-tukseen liittyvä kysymys siinä mielessä, että arjen hallinnan perustana ovat ne ihmisyyteen liittyvät ominaisuudet, joita kotitalouden toiminnan ajatellaan kehit-tävän (vrt. Thomas & Smith 1994, 22). Päämääräulottuvuus on tulkittu siksi persoonallisuuden kehittymisen kannalta keskeiseksi ulottuvuudeksi. Päämäärä-tasolla arjen hallinta -käsitteen laadulliseen sisältöön voidaan yhdistää yhteisen hyvän ulottuvuus, jolloin on kysymys siitä, että henkisyyden tiedostaminen johtaa vastuun ottamiseen koko kotitalouden toiminnasta. Arjen hallinnan käsitykseen liittyy elämän merkityksellisyys, omien tavoitteiden ja voimavarojen
tiedostami-Voima va roje n ha llinta Arje nhallinta
Elä mä nha llinta
praksis – fronesis
poiesis – tekhne
teoria – episteme
nen sekä niiden sopeuttaminen yhteisön vaatimusten mukaan. Siksi arvojen alue sisältyy yhteisenä sekä arjen hallintaan, voimavarojen hallintaan että elämänhal-lintaan, vaikkakin arvojen merkitys toiminnan ohjaajana on vahvistuu ympyrän kehän laajetessa. (vrt. Sarvimäki 1988, 122)
Oma-aloitteisuus ja itsenäisyys kotitalouden toiminnassa ilmentävät vastuulli-suutta, johon kotitalouden toiminnan eettinen luonne kiteytyy. Arjen hallinta ilmenee käytännön työssä taitoina ja käytännöllisenä järkevyytenä (fronesis) ja vuorovaikutuksessa yhteisymmärryksenä. Käsitys arjen hallinnasta käytännön toiminnan yhteydessä sisältää näkemyksen siitä, että yksilö on aktiivinen toimija, joka hankkii tietoja ja pyrkii arvioimaan niitä kriittisesti voidakseen käyttää niitä kotitalouden toiminnassa. Oma-aloitteisuus ja itsenäisyys kotitalouden toiminnas-sa ilmentävät vastuullisuutta, johon kotitalouden toiminnan eettinen luonne kiteytyy. On kuitenkin huomattava, että arjen hallinnan kehittyminen sisältää oma-aloitteisuuden ja itsenäisyyden lisäksi muitakin ulottuvuuksia. Arjen hallin-taan kuuluvan toiminnan kehittymisen tulisi näkyä myös siten, että irralliset tietosisällöt jäsentyvät ja kokemusten kautta saatua tietoa kyetään käyttämään harkitusti toimintaan monissa erilaisissa yhteyksissä. Jos toiminnassa pyritään ottamaan huomioon samanaikaisesti useita näkökohtia, vuorovaikutuksen laatu monipuolistuu ja painopiste voi siirtyä instrumentaalisesta vuorovaikutuksesta kommunikatiiviseen vuorovaikutukseen.
Arjen hallinta -käsitteen sisältö muodostuu kolmesta laadullisesta ulottuvuu-desta ja kolmesta tasosta. laadulliset ulottuvuudet kuvataan ensin ja sen jälkeen tasot. Keskusteluaineistosta on valittu esimerkkejä arjen hallinta -käsitteen sisäl-lön havainnollistamiseksi.
Keskusteluun osallistuneiden kotitalouksien tunnuskoodit jätettiin tekstistä pois toisaalta eettisistä syistä (vrt. Andersson 1994, 96) ja toisaalta siksi, että tarkas-telu suuntautuu käsitteisiin eikä kotitalouksien toimintaan. Arjen hallinnan käsit-teitä pohditaan ensin yksitellen käyttäen apuna keskusteluista poimittuja esi-merkkikuvauksia. Kuvaukset on erotettu muusta tekstistä lainausmerkeillä ja sisennyksellä. Jos esimerkit on koottu useiden henkilöiden puheesta, se osoite-taan tähdellä (*). Luvun lopussa koko arjen hallinnan käsitekuvio kooosoite-taan yhteen (kuvio 24).