Apperseption ja kategorioiden yhdistyminen

Edellisessä kappaleessa tarkastelin sitä, miten arvostelman objektiivinen ykseys eroaa subjektiivisesta ykseydestä. Niiden välinen ero on siinä, että edellisessä representaatiot ovat yhdistettyjä yhteisessä objektissa, kun taas jälkimmäisessä representaatioita yhdistellään satunnaisesti. Kantin mukaan objektiivinen ykseys tuotetaan arvostelun aktilla. Tässä luvussa suuntaan huomion puolestaan siihen, miten arvostelun akti toteutuu ymmärryksen puhtaiden käsiteiden mukaan. Kant nimittää näitä diskursiivisen ajattelun intellektuaalisia ehtoja sekä ”kategorioiksi” että ”arvostelun loogisiksi funktioiksi”.²³⁷ Vaikka nämä merkitykset eivät ole identtisiä, tästä ei seuraa, että kategoriat ja arvostelun funktiot muodostaisivat kaksi distinktiivistä

232 Kant, A 6/B 10. Ks. Allison, 2004, 90. Ks. teemasta tarkemmin Beckin (1967, 228–246) artikkelia ”Can Kant’s Synthetic Judgment Be Made Analytic?”

233 Allison, 2004, 93

234 Allison, 2004, 149

235 Tällaisen arvostelman objektiivisuus eroaa tavallisemmasta synteettisestä arvostelmasta a priori siten, että se perustuu regulatiiviseen eikä konstitutiiviseen prinsiippiin (Allison, 2004, 423–448).

236 Selitän myöhemmin, miten modaliteetin momentit toimivat välittävänä tekijänä, jotka yhdistyvät metodologisen tai transsendentaalisen kontekstin itsessään ja tämän metodologisen tarkastelun objektin toisiinsa.

237 Kant, A 79-80/B 104-5

53

käsitteiden luokkaa. Niiden välinen distinktio on pikemminkin funktionaalinen kuin substantiaalinen. Keskeistä asian ymmärtämisessä on se, että ymmärryksen kategoriat eivät tarkoita pelkästään arvostelman tasolla operoivia loogisia tai grammatikaalisia predikaatteja, vaan ne tuottavat samalla intuition tasolla yleisen kuvauksen, jonka alla arvostelman sisältöä voidaan ajatella. Sitä funktiota, joka syntetisoi moninaisuutta intuition tasolla, Kant nimittää ”ymmärryksen puhtaaksi käsitteeksi” tai ”kategoriaksi” ja erittelee niiden 12 momenttia ”kategoriataulussa”. Ne eroavat ”arvostelun loogisista funktioista” juuri siksi, että ne sisältävät viittauksen intuitioon. Tämä referenssi on täysin vieras loogisen funktion käsitteelle, koska ne on ”abstrahoitu kaikesta sisällöstä”.²³⁸ Ne esittävät pelkkiä ajattelun universaaleja sääntöjä, joiden 12 muotoa Kant erittelee ”arvostelutaulussa”.

Allison paikantaa ymmärryksen funktioiden ”kvasi-identtisyyden” Deduktion (§20) sitaattiin: ”Nyt kategoriat eivät ole mitään muuta kuin juuri näitä samoja funktioita arvostelulle, sikäli kuin annetun intuition moninaisuus on määritetty niiden mukaan”.²³⁹ Kun annetun intuition moninaisuus on tuotu apperseption synteettiseen ykseyteen, se on yhdistetty tässä samassa aktissa arvostelmaan. ²⁴⁰ Moninaisuuden ajatteleminen moninaisuutena (als) on samaa kuin sen yhdistäminen arvostelmaan. Koska arvostelun loogiset funktiot ovat tällaisen yhdistämisen muotoja, voimme päätellä tästä, että moninaisuus tulee samalla määritetyksi niiden mukaan. Tämän avulla, eli kun diskursiivinen ymmärrys yhdistää annettuja representaatioita objektiin, ajateltu moninaisuus saa tietyn määrätyn muodon (a-b eikä b-a). Koska tämä funktio koostuu sen määrittämisestä, mikä on annettu intuition ylipäänsä ykseydessä arvostelua varten, tästä seuraa, että intuition moninaisuus on välttämättä ymmärryksen kategorioiden alainen. Tämä yhteys osoittaa samalla formaalisti, että ymmärryksen funktioiden ala ei rajoitu pelkiksi arvostelun käsitteellisten yhteyksien säännöiksi, vaan ne operoivat myös intuition tasolla.

Mutta miksi Allison väittää kategorioita intuition tasosta huolimatta ”aisti-intuition ylipäänsä objektin ajattelemisen sääntöiksi, eli diskursiivisiksi säännöiksi arvostelulle?”²⁴¹ Eikö käsitteellisten yhteyksien painottaminen rajaa kategorioiden funktion pikemminkin arvostelun kuin intuition tasolle? Tällainen tulkita on virheellinen, koska se ei tarkastele ymmärryksen funktioita suhteessa diskursiivisuus-teesiin. Ymmärryksemme ei voi luoda tiedon objektia tyhjästä, vaan käsitteellistyksen mahdollisuus olettaa aina aisti-intuition sisällökseen. Jos kategoriat eivät yhdistyisi millään tavalla intuitioon, apperseption transsendentaalisella ykseydellä ei olisi mitään, mille se voisi konstituoida ajatuksen muodon. Tästä siteestä huolimatta meidän ei tarvitse olettaa

238 Kant, A 75/B 90

239 Kant, B 143

240 Allison, 2004, 177

241 Allison, 2004, 162

54

intuitiota aktuaalisesti annetuksi, niin kuin toimimme tämän hetkisessä metodologisessa kontekstissa. Koska se on aistisuuden eliminoinnin vuoksi formaali, me voimme sanoa, että kategorioiden sisällössä on ajateltu vain ja ainoastaan jotakin, joka on riippumaton intuition moninaisuuden partikulaarisesta luonnosta. Tämä perustuu siihen, että kontingentilla sisällöllä ei ole normatiiviseksi tekevää voimaa. Eli vaikka kategoriat operoivat piilotetulla tavalla ”intuitiossa ylipäänsä” pikemminkin käsitteessä kuin aktuaalisessa intuitiossa, tarkastelun konteksti ei palaudu pelkästään representaatioiden käsitteelliseen yhdistämiseen arvostelussa, koska ymmärryksen funktiot sisältävät metodologisessa mielessä referenssin intuitioon. Vaikka tällainen tarkastelu ei saa aktuaalista korrelaattia todellisuudessa, se osoittaa siitä huolimatta formaalisti, miten kategoriat ovat mahdollisia synteettisesti a priori.

Tämä päätelmä on tärkeä, sillä se oikeuttaa ymmärryksen reaalisen käytön mahdollisuuden. Koska representaatioiden synteesi esitetään tällöin mielelle objektissa yhdistyneenä, ymmärrys realisoi arvostelman subjektin siinä mielessä, että sen representaatiot eivät viittaa enää johonkin määreettömään objektiin, vaan ne on yhdistetty määrätyksi objektiksi. Tätä kautta ymmärrys on tuottanut kategorioidensa avulla määrätyn sisällön F, jonka alla arvostelman subjektia x voidaan ajatella. Eli vaikka kategoriat eivät ole tässä kontekstissa mitään muuta kuin arvostelun loogisina funktioina, kategorioit ja loogisia funktioita ei pidä identifioida toisiinsa, koska kategoriat sisältävät referenssin intuition moninaisuuteen. Arvostelun loogiset funktiot ovat vain sääntöjä, jotka jäsentävät käsitteitä tiettyjen muotojen mukaan. Seuraavaksi tartun siihen, mitä kategorian sisältämä referenssi intuitioon tarkoittaa.

Mihin Kant viittaa kategorioiden (intuitiossa ylipäänsä) tuottamalla sisällöllä?

Painottaakseen sen eroaa empiiriseen sisältöön hän nimittää tätä sisältöä ”transsendentaaliseksi sisällöksi”. ²⁴² Allisonin mukaan keskeistä tässä kryptisessa ilmauksessa on se, että se tarkoittaa ”objektiivista sisältöä […], joka sisältää suhteen objektiin.”²⁴³ Keskeistä siinä on se, että samalla kuin ymmärryksen kategoriat muokkaavat ”moninaisuuden synteettistä ykseyttä intuitiossa ylipäänsä”, ymmärrys tuottaa transsendentaalisen sisällön sen representaatioihin.²⁴⁴ Metodisessa kontekstissamme sitä ei tarvitse kuitenkaan ajatella minään muuna kuin ”arvostelman formaalina sisältönä”, joka strukturoi arvostelman representaatiolle määrätyn kieliopillisen sisällön. ²⁴⁵

242 Kant, A 79/B 105. Työni edetessä ”transsendentaalinen sisältö” tulee muodostumaan todella tärkeäksi ilmaukseksi, koska sen tulkitseminen (kuvittelukyvyn avulla) johtaa metodisten laajennusten myötä transsendentaalisten skeemojen löytymiseen. Myöhemmässä merkityksessä siinä on kyse arvostelun puhtaan intuitiivisesta perustasta, jonka kategorioiden konstitutiivinen käyttö olettaa välttämättömäksi ja universaaliksi esikäsitteelliseksi rakenteekseen, joka sekä ohjaa että rajoittaa ymmärryksen aktiviteettia. Tämä ”synteettisyyden a priori perusta” mahdollistaa tietomme aineellisen laajentamisen yli annetun käsitteen ilman minkäänlaista kokemusta objektista, jota on ajateltu sen alla.

243 Allison, 2004, 154

244 Kant, A 79/B 105

245 Allison, 2004, 139

55

Tällaisena se tulee ilmi esimerkiksi seuraavien kategorioiden muodoissa: ”kaikki” tai ”jokin” tai vastaavasti konnektiiveina ”jos-niin” tai ”joko-tai”. Tämän perusteella me voimme nähdä, miten esimerkiksi arvostelma ”Kaikki kappaleet ovat ulottuvaisia” sisältää itseensä sekä empiirisiä että puhtaita käsitteitä. Empiiriset käsitteet viittaavat ”kappaleeseen” ja ”ulottuvaisuuteen”, kun taas puhtaat käsitteet viittaavat ”kaikki”- ja ”on”-sanoihin. Miten kategoriat konstituoivat arvostelman formaalin sisällön? Kvantiteetin, kvaliteetin ja relaation momentit tulevat esille seuraavalla tavalla.

Kvantiteetti muodostaa sen ”ektension” (kaikki kappaleet, joiden alle jaollisuus on predikoitu), kvaliteetti ”totuusarvon” (jonkin hyväksymisen eikä kieltoa) sekä kategorinen²⁴⁶ muoto arvostelman relaation, joka määrittää (objektin käsitteen alla) kahden käsitteen välisen suhteen.²⁴⁷ Jätän toistaiseksi auki modaliteetin funktion, koska sillä ei ole suoraa propositionaalista muotoa arvostelmassa.

Miten ”transsendentaalinen sisältö” muodostetaan? Allisonin mukaan avain asian ymmärtämiseen on, että kategorioiden tuottama moninaisuuden synteettinen ykseys on objektin ylipäänsä ajatuksen muoto. ²⁴⁸ Kun apperseption transsendentaalinen ykseys tuo intuition moninaisuuden kategorioiden alle ja tuottaa niistä intuitiossa ylipäänsä synteettisen ykseyden, se yhdistää sen representaatioita objektiin ja tuo näihin representaatioihin kategorioiden välityksellä transsendentaalisen (tai objektivoivan) sisällön. Tämän avulla kategoriat konstituoivat muodon tai yleisen kuvauksen arvostelman objektille, jonka ajatellaan pätevän normatiivisesti kaikkien ihmisten universaaliin itsetietoisuuteen. Meillä ihmisillä ei ole kategorioita korkeampia ajattelun normeja.

Tätä kautta me voimme siirtyä kysymykseen arvostelun loogisten funktioiden ja kategorioiden välisestä ensisijaisuudesta. Allisonin mukaan asiaa ei pidä tulkita nimittäin niin, että ”me tarvitsisimme kategorioita, jotta me voisimme arvostella tietyn muodon alle. Asia on pikemminkin päinvastoin: me voimme pitää hallussa annettua kategoriaa ainoastaan, koska meillä on kyky arvostella tietyn muodon alle.”²⁴⁹ Jotta sitaatti avautuu, käytän esimerkkinä kausaliteetin kategoriaa. Avain ongelman ymmärtämisessä on, että ihminen ei voi ”pitää hallussa” kausaliteetin muotoista kategoriaa, jos hänellä ei olisi jo valmiina käsitystä tämän käsitteen ”geneerisestä suhteesta”.²⁵⁰ Tämä tekee loogisesta funktiosta kategorian hallussapidon välttämättömän ehdon. Jos asia olisi päinvastoin, niin perustan ja sen seurauksen välinen käsitteellinen suhde määräytyisi materiaalisen ehdon mukaan, mikä johtaa humelaisiin ongelmiin kausaliteetista: me emme havaitse

246 Komplekseissa arvostelmissa, eli hypoteettisissa ja disjunktiivisissa arvostelmissa relaatio konstituoituu puolestaan kahden tai useamman arvostelman välisestä suhteesta.

247 Allison, 2004, 139

248 ibid.

249 Allison, 2004, 156

250 Allison, 2004, 151

56

olioiden välistä välttämätöntä yhteyttä. Kantilaisessa perspektiivissä ongelmat voidaan sivuuttaa alustavasti siitä yksinkertaisesta syystä, että me olemme vapaita järjestämään ajatuksiamme arvostelmassa kausaalisen relaation mukaan ilman, että meidän tarvitsee olettaa arvostelmallamme vastaavuutta todellisuuden ontologisesta rakenteesta.

Miten arvostelman muodosta siirrytään sitten puhtaaseen käsitteeseen? Allisonin mukaan ”tämä liike on epäsuora ja se [siis] välittyy arvostelman analyysin kautta”.²⁵¹ Hän tarkoittaa epäsuoruudella ensinnäkin, että näitä funktioita ei pidä identifioida toisiinsa, vaan arvostelmasta siirrytään kategoriaan siten, että arvostelman analyysista muodostetaan niitä välittävä medium. Kun puran siis kausaliteetin kategorian, yhdistän siinä ajatuksen reaalisesta pikemminkin kuin pelkästä loogisesta perustasta suhteessa sen seuraukseensa. Tätä kautta kausaliteetin käsite järjestetään arvostelman hypoteettisen säännön mukaan, jossa yksi representaatio on loogisena perustana jollekin toiselle (a-b eikä b-a). Se, että voin tuoda sen arvostelman hypoteettisen muodon alle, on oikeutettu siitä yksinkertaisesta syystä, että pystyn jo valmiiksi käyttämään sen loogista funktiota.

Tämä tarkoittaa sitä, että samalla kuin ymmärrys arvostelee tietyn funktion mukaan, se tuottaa vastaavan muotoisen arvostelman.²⁵² Jos esimerkiksi arvostelen hypoteettisen funktion mukaan, niin arvostelmani on annettu hypoteettisen muodon alla.

Se, mikä tähän sisältyy huomionarvoisena, on, että looginen funktio ei johda suorilta kategorian hallussapitoon. On ristiriitaista ajatella, että syyn ja seurauksen looginen relaatio vastaisi kausaliteetin reaalista relaatiota. Jotta ymmärrys voi siirtyä loogisesta funktiosta reaaliseen, sen on ”projisoitava arvostelun looginen muoto”, joka on sisällytetty jokaiseen vastaavaan muotoiseen arvostelmaan, ”objektiksi”.²⁵³ Tätä ei pidä tulkita silti niin, että annettu objekti ”hypostatisoitaisiin”

(hypostasieren) ajattelusta riippumattomaksi reaaliseksi olioksi sinänsä, vaan kyse on kausaliteetin käsitteen ”esittämisestä” (darstellen) intuition tasolla. Tästä huolimatta tämä käsite ei eksistoi itsessään minään muuna kuin intentionaalisena objektina, jota apperseption synteettinen ykseys ajattelee. Heuristisen vastineen kausaliteetin kategoria saa esimerkiksi siitä, kun mieli ennakoi musiikin dynaamisia liikkeitä ennen kuin siitä seuraavat huiput tai laskut ovat annettuja välittömässä intuitiossa. Tällöin nykyhetki on havaittu a priori suhteessa laajempaan ajalliseen jatkumoon.

251 ibid.

252 Allison, 2004, 146–148

253 Allison, 2004, 149

57