5 julkisten keittiöiDen paikallisten elintarVikeostojen
5.2 Aluetalousvaikutus tarkasteluna hankintayksiköittäin
yksiköittäin
Kun tarkasteltiin vaikutuksia yksityiskohtaisemmin erittelemällä Etelä-Savon eri hankintarenkaiden ja -yksiköiden paikallisten elintarvikeostojen vaiku-tukset, saatiin selville maakunnan sisällä olevien kolmen suurimman julkisen ostajan aluetalous-vaikutukset. Tässä tarkastelussa Savonlinnan han-kintarenkaan, Pieksämäen kaupungin ja Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden paikallisten ostojen aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin kaikki erik-seen. Savonlinnan kohdalla käytetään hankintaren-kaan, ei pelkästään Savonlinnan kaupungin han-kintoja, koska nämä hankintatiedot olivat tämän tutkimuksen tekohetkellä saatavilla. Hankintaren-gas ja -yksikkökohtaiset tarkastelut suoritetaan ai-kaisemman tarkastelun tavoin maakuntatasoisena tarkasteluna, koska sekä tässä että aikaisemmassa tarkastelussa paikallinen ruoka on määritelty tar-koittamaan omassa maakunnassa tuotettua ja ku-lutettua ruokaa. Laskennat suoritetaan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin yleisen tasapainon RegFin -mallilla, josta löytyy tarkemmin tietoa Reg-Fin-sivuilta: http://www.helsinki.fi/ruralia/asian-tuntijapalvelut/regfin.htm
Aluetaloudellisten vaikutusten laskentaa varten tarvittavat perustiedot on kerätty Tilastokeskuksen tietokannoista, joista tärkeimpinä lähteinä olivat Tilastokeskuksen kansantalouden- ja aluetilinpidot (2013). Elintarviketeollisuutta ja maataloutta kos-kevat perustiedot sisältyvät tilinpidon tietoihin. Yk-sityiskohtaisempia alueellisia tietoja kerättiin muun muassa Toimiala Online:sta (2013) ja Matilda -tie-tokannasta (Tike 2013). Lisäksi tietoja kerättiin maakunnan hankintarenkaille kohdistetun kyselyn avulla. Hankintarenkailta ja -yksiköiltä tiedusteltiin näiden elintarvikehankinnat vuonna 2010. Hankin-tatiedot saatiin maakunnassa toimivilta kahdelta
hankintarenkaalta: Savonlinnan seudun kuntayhty-män hankintarenkaalta ja Mikkelin seudun suurta-louksien hankintarenkaalta. Mikkelin hankintaren-kaasta tähän tarkasteluun otettiin kuitenkin vain Mikkelin kaupungin tiedot. Pieksämäen kaupungin osalta tiedot saatiin suoraan Pieksämäen kaupun-gilta. Hankintatiedot olivat kattavimmat isoimmilta tavarantoimittajilta. Voidaan todeta, että Etelä-Sa-von maakunnan julkiskeittiösektorin hankinnoista tutkimuksessa ovat hyvin mukana kotimaiset ja ulkomaiset hankinnat, mutta paikallishankintojen tiedot ovat jossain määrin puutteelliset.
nykytilan vaikutukset
Kokonaisuudessaan Etelä-Savon julkisten keittiöi-den paikallisten elintarvikeostojen osuus on noin 10 prosenttia kaikista elintarvikeostoista (Määttä, Väisänen ja Törmä, 2013). Savonlinnan hankinta-renkaan paikallisten ostojen osuus on maakunnan keskitasoa, hieman yli 10 prosenttia. Pieksämäen kaupungin paikallisten elintarvikeostojen osuus on hieman suurempi, reilut 11 prosenttia. Mikkelin kaupungin osalta vastaava osuus on 20 prosenttia, mikä on selvästi maakunnan keskiarvoa suurempi.
Yhteensä Savonlinnan hankintarenkaan, Pieksä-mäen kaupungin ja Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden elintarvikeostot ovat noin 5,4 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä summasta paikallisiin elin-tarvikkeisiin kohdistetaan noin 0,7 miljoonaa euroa vuodessa, mikä käsittää noin 13 prosenttia tarkas-teltavien hankintarenkaiden ja -yksiköiden elintar-vikeostoista.
Kokonaisuudessaan Etelä-Savon julkisten keit-tiöiden paikallisten elintarvikeostojen vaikutus maakunnan työllisyyteen on 19 henkilötyövuotta (Määttä, Väisänen ja Törmä, 2013). Siitä Savonlin-nan hankintarenkaan, Pieksämäen kaupungin ja Mikkelin kaupungin paikallisten elintarvikeostojen vaikutukset selvitetään erikseen tässä tarkastelussa.
Tämän tarkastelun ulkopuolelle jää aikaisempaan tarkasteluun nähden Mikkelin hankintarenkaan muut yksiköt, mistä johtuen tämän tarkastelun hankintarenkaan ja -yksiköiden vaikutukset eivät summaudu koko Etelä-Savon vaikutuksiin.
savonlinnan hankintarenkaan julkisten keittiöiden paikallisten elintarvikeostojen vaikutukset
Savonlinnan hankintarenkaan julkisten keittiöiden paikalliset elintarvikeostot muodostuvat suurelta osalta sekä jalostettujen että käsittelemättömien kasvisten, hedelmien ja marjojen ostoista. Myös li-haa ja kalaa sekä leipomotuotteita ostetaan jonkin
verran omasta maakunnasta. Muissa tuoteryhmis-sä paikallisia elintarvikeostoja ei joko ole tai ostot ovat hyvin pienet. Savonlinnan hankintarenkaan julkisten keittiöiden elintarvikeostojen arvo on yh-teensä noin 3,2 miljoonaa euroa vuodessa, mistä noin 0,33 miljoonaa euroa kohdistetaan paikallisiin elintarvikkeisiin.
Savonlinnan hankintarenkaan julkisten keit-tiöiden paikallisten elintarvikeostojen vaikutus Etelä-Savon maakunnan työllisyyteen on kahdek-san henkilötyövuotta. Paikalliset elintarvikeostot vaikuttavat positiivisesti työllisyyden lisäksi myös maakunnan yksityiseen ja julkiseen kulutukseen sekä investointeihin. Yhteensä Savonlinnan han-kintarenkaan julkisten keittiöiden paikalliset elin-tarvikeostot kasvattavat alueen yksityistä kulutusta noin 0,3 miljoonalla, julkista kulutusta noin 0,2 miljoonalla ja investointeja noin 0,1 miljoonalla eu-rolla. Näiden bruttokansantuotteen eli BKT:n osien yhteenlaskettu vaikutus on yli puoli miljoonaa eu-roa.
taulukko 3. Savonlinnan hankintarenkaan paikallisten elintarvikeostojen vaikutukset.
paikalliset elintarvikkeet
Työllisyys, htv 8
Yksityinen kulutus, milj. € 0,27 Julkinen kulutus, milj. € 0,17
Investoinnit, milj. € 0,11
Savonlinnan hankintarenkaan osalta jokaista sa-taatuhatta euroa kohden, joka panostetaan paikal-liseen ruokaan, syntyy 2,3 työpaikkaa maakuntaan.
Paikallisten elintarvikeostojen työllisyysvaikutukset kohdistuvat lähinnä elintarviketeollisuuden ja maa-talouden toimialoille, mutta positiivisia työllisyys-vaikutuksia syntyy myös muille toimialoille kuten esimerkiksi kaupan toimialalle.
pieksämäen kaupungin julkisten keittiöiden paikallisten elintarvikeostojen vaikutukset
Pieksämäen kaupungin julkisten keittiöiden paikal-liset elintarvikeostot keskittyvät pääasiassa jalostet-tuihin ja käsittelemättömiin kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin sekä leipomotuotteisiin. Muissa tuo-teryhmissä paikallisten elintarvikeostojen arvo on joko nolla tai hyvin pieni. Pieksämäen kaupungin julkisten keittiöiden elintarvikeostojen arvo on noin 0,57 miljoonaa euroa vuodessa, mistä paikallisten elintarvikkeiden osuus on noin 0,06 miljoonaa eu-roa.
Pieksämäen kaupungin julkisten keittiöiden pai-kallisten elintarvikeostojen työllisyysvaikutus on yksi henkilötyövuosi, mistä suurin osa muodostuu paikallisten jalostettujen ja käsittelemättömien kas-visten, marjojen ja hedelmien ostoista. Paikallisten leipomotuotteiden ostojen työllisyysvaikutus on selvästi pienempi. Paikalliset elintarvikeostot vai-kuttavat positiivisesti myös yksityiseen ja julkiseen kulutukseen sekä investointeihin, jotka paikallisten ostojen myötä kasvavat yhteensä noin 0,12 miljoo-nalla eurolla.
taulukko 4. Pieksämäen kaupungin paikallisten elintarvi-keostojen vaikutukset.
paikalliset elintarvikkeet
Työllisyys, htv 1
Yksityinen kulutus, milj. € 0,07 Julkinen kulutus, milj. € 0,04
Investoinnit, milj. € 0,01
Pieksämäen kaupungin paikallisiin elintarvikkei-siin panostama satatuhatta euroa työllistää kerroin-vaikutuksineen maakunnassa 1,6 henkilötyövuotta.
Työllisyysvaikutukset kohdistuvat lähinnä elintar-viketeollisuuden ja maatalouden toimialoille, mutta positiivisia työllisyysvaikutuksia syntyy myös muil-le toimialoilmuil-le kuten esimerkiksi kaupan toimialalmuil-le.
Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden paikallisten elintarvikeostojen vaikutukset
Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden paikalli-set elintarvikeostot koostuvat lähinnä jalostetuista ja käsittelemättömistä kasviksista, marjoista ja he-delmistä sekä leipomotuotteista. Muissa tuoteryh-missä paikallisia elintarvikeostoja ei joko ole tai ne ovat erittäin vähäisiä. Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden elintarvikeostot ovat kokonaisuudes-saan noin 1,6 miljoonaa euroa, mistä paikallisiin elintarvikkeisiin kohdennetaan vuodessa noin 0,33 miljoonaa euroa.
Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden pai-kallisten elintarvikeostojen työllisyysvaikutus Etelä-Savossa on seitsemän henkilötyövuotta. Työllisyys-vaikutus koostuu pääasiassa paikallisten kasvisten, marjojen ja hedelmien ostoista. Paikalliset ostot nostavat myös yksityistä ja julkista kulutusta maa-kunnassa. Lisäksi paikallisilla ostoilla on positiivi-nen vaikutus investointeihin. Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden paikallisten elintarvikeostojen vaikutus yksityiseen ja julkiseen kulutukseen sekä investointeihin on yhteensä noin 0,7 miljoonaa eu-roa.
32 Maakunnallista luoMu- ja lähiruokaa yhteistyössä aMMattikeittiöille Hanna-Maija Väisänen, susanna Määttä, Brita suokas ja Hannu törMä taulukko 5. Mikkelin kaupungin paikallisten
elintarvikeos-tojen vaikutukset.
paikalliset elintarvikkeet
Työllisyys, htv 7
Yksityinen kulutus, milj. € 0,38 Julkinen kulutus, milj. € 0,23
Investoinnit, milj. € 0,10
Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden paikalli-siin elintarvikkeipaikalli-siin panostamat euroa työllistävät 2,0 henkilötyövuotta sataatuhatta euroa kohden.
Paikallisten elintarvikeostojen työllisyysvaikutuk-set kohdistuvat pääasiassa elintarviketeollisuuden ja maatalouden toimialoille, mutta positiivisia työl-lisyysvaikutuksia syntyy myös muille ruokaketjussa toimiville toimialoille kuten esimerkiksi kaupan ja kuljetuksen toimialoille.
Vaikutukset, jos 15 prosentin tavoitetaso toteutuisi
Kestävien hankintojen toimintaohjelmassa tavoit-teeksi on asetettu, että vähintään 15 prosenttia julki-sin varoin tuotetuista ruokapalveluista olisi kestäviä tarjoomuksia vuoteen 2015 mennessä (Ympäristö-ministeriö 2008). Tätä tavoitetta ajatellen tässä on tarkasteltu myös vaikutuksia tilanteessa, jossa pai-kalliset elintarvikeostot nousisivat 15 prosenttiin.
savonlinnan hankintarenkaan ostojen vaikutukset, jos 15 prosentin tavoitetaso toteutuisi
Savonlinnan hankintarenkaan osalta julkisten keittiöiden paikallisten elintarvikeostojen osuuden nousu 15 prosenttiin tarkoittaisi paikallisten osto-jen kasvua 0,48 miljoonaan euroon nykyisestä 0,33 miljoonasta eurosta, jolloin paikallisia tuotteita os-tettaisiin 0,15 miljoonalla eurolla lisää nykyiseen verrattuna. Jos Savonlinnan hankintarenkaan jul-kisten keittiöiden paikallisten elintarvikeostojen osuus nousisi 15 prosenttiin kaikista
elintarvikeos-toista, tietäisi se neljän henkilötyövuoden lisäystä paikallisten elintarvikeostojen työllisyysvaikutuk-siin. Tämä nostaisi Savonlinnan hankintarenkaan julkisten keittiöiden paikallisten elintarvikeosto-jen työllisyysvaikutuksen nykyisestä kahdeksasta henkilötyövuodesta 12 henkilötyövuoteen. Myös yksityinen ja julkinen kulutus sekä investoinnit hyötyisivät paikallisten elintarvikeostojen osuuden kasvusta, yhteensä noin 0,2 miljoonalla eurolla ny-kyisestä.
Jokaista sataatuhatta euroa kohden, jonka Sa-vonlinnan hankintarengas panostaisi paikallisiin elintarvikkeisiin lisää, maakunnan työllisyys kas-vaisi 2,6 henkilötyövuoden verran. Työllisyysvaiku-tukset kohdistuisivat elintarviketeollisuuteen, maa-talouteen ja kauppaan.
pieksämäen kaupungin ostojen
vaikutukset, jos 15 prosentin tavoitetaso toteutuisi
Pieksämäen kaupungin julkisten keittiöiden pai-kallisten elintarvikeostojen osuuden kasvu 15 pro-senttiin tarkoittaisi paikallisten ostojen kasvua lähes 0,09 miljoonaan euroon nykyisestä 0,06 mil-joonasta eurosta, jolloin paikallisia elintarvikkeita ostettaisiin 0,02 miljoonalla eurolla lisää nykytilan-teeseen nähden. Pieksämäen kaupungin julkisten keittiöiden paikallisten elintarvikeostojen osuuden nousu 15 prosenttiin nostaisi työllisyysvaikutusta 0,5 henkilötyövuodella nykyisestä, jolloin työlli-syysvaikutus nousisi 1,5 henkilötyövuoteen. Samal-la yksityinen ja julkinen kulutus sekä investoinnit nousisivat yhteensä noin 0,02 miljoonalla eurolla nykytilanteesta, jolloin näiden yhteenlaskettu vai-kutus 15 prosentin tilanteessa olisi noin 0,14 mil-joonaa euroa.
Pieksämäen kaupungin osalta jokainen pai-kallisiin elintarvikkeisiin panostettu satatuhatta euroa lisää kasvattaisi maakunnan työllisyyttä 2,0 henkilötyövuodella. Työllisyysvaikutukset kohdis-tuisivat elintarviketeollisuuteen, maatalouteen ja kauppaan.
taulukko 6. Savonlinnan hankintarenkaan paikallisten elintarvikkeiden käytön vaikutukset, jos paikallisten ostojen osuus nousee 15 prosenttiin elintarvikeostoista.
paikallisten tuotteiden käytön vaikutukset
osuuden ollessa 15 % Muutos nykytilanteeseen
Työllisyys, htv 12 4
Yksityinen kulutus, milj. € 0,38 0,11
Julkinen kulutus, milj. € 0,23 0,07
Investoinnit, milj. € 0,11 0,01
Mikkelin kaupungin ostojen vaikutukset, jos 15 prosentin tavoitetaso toteutuisi
Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden paikalliset ostot ylittävät jo tällä hetkellä 15 prosentin tavoite-osuuden, joten Mikkelin kaupungin osalta vastaa-via laskelmia ei ole syytä tehdä. Voidaan kuitenkin todeta, että paikallisten elintarvikeostojen osuuden nostaminen entisestään vaikuttaisi positiivisesti maakunnan työllisyyteen, yksityiseen ja julkiseen kulutukseen sekä investointeihin.
yhteenVeto ja johtopäätökset
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että Savonlin-nan hankintarenkaan, Pieksämäen kaupungin ja Mikkelin kaupungin julkisten keittiöiden paikalli-silla elintarvikeostoille on vaikutusta maakunnan työllisyyteen ja talouteen. Paikallisiin elintarvike-ostoihin panostettu rahamäärä on tarkastelluissa hankintarenkaissa ja -yksiköissä kuitenkin vielä sen verran pieni, että vaikutukset jäävät suhteellisen pieniksi hankintarengasta ja -yksikköä kohden. Sa-vonlinnan hankintarenkaan paikallisten elintarvi-keostojen työllisyysvaikutus on suurin, kahdeksan henkilötyövuotta, Mikkelin kaupungin seitsemän
henkilötyövuotta ja Pieksämäen kaupungin yksi henkilötyövuosi. Huomioitavaa on, että Savonlin-nan kohdalla laskelmissa oli mukana koko tarenkaan hankinnat, joten paikkakuntien hankin-nat ja niiden aluetalousvaikutukset eivät ole tässä vertailukelpoisia keskenään.
Työllisyysvaikutukset panostettua sataatuhatta euroa kohden vaihtelivat 1,6 ja 2,3 henkilötyövuo-den välillä. Erot hankintarenkaihenkilötyövuo-den ja -yksiköihenkilötyövuo-den välisissä työllisyyskertoimissa selittyy muun mu-assa sillä, että hankintarenkaiden ja kaupunkien ostot kohdistuvat eri toimialoille ja eri suhteessa.
Osa ruoantuotantoon liittyvistä toimialoista on työ-valtaisempia kuin toiset, mikä heijastuu työllisyys-vaikutuksiin. Myös panoksen suuruudella on mer-kitystä, sillä pieni paikallisiin tuotteisiin panostettu summa helposti ns. hukkuu suureen aluetalouteen.
Tämä selittää osaltaan Pieksämäen kaupungin pai-kallisten elintarvikehankintojen pienintä kerrointa, koska Pieksämäki on selvästi pienin tarkasteltavista hankintarenkaista ja -yksiköistä, jolloin myös elin-tarvikeostot ovat pienimmät.
Tulosten perusteella paikallisten elintarvikeos-tojen osuuden kasvulla 15 prosenttiin olisi positiivi-nen vaikutus maakunnan työllisyyteen, yksityiseen taulukko 7. Pieksämäen kaupungin paikallisten elintarvikkeiden käytön vaikutukset, jos paikallisten ostojen osuus
nousee 15 prosenttiin elintarvikeostoista.
paikallisten tuotteiden käytön vaikutukset
osuuden ollessa 15 % Muutos nykytilanteeseen
Työllisyys, htv 1,5 0,5
Yksityinen kulutus, milj. € 0,08 0,01
Julkinen kulutus, milj. € 0,05 0,01
Investoinnit, milj. € 0,01 0,001
kuva 14. Paikallisen tuotteiden käyttö edesauttaa maakunnan ruokatuotannon säilymisestä ja kehittymistä. Kuva Anne Hytönen.
34 Maakunnallista luoMu- ja lähiruokaa yhteistyössä aMMattikeittiöille Hanna-Maija Väisänen, susanna Määttä, Brita suokas ja Hannu törMä
ja julkiseen kulutukseen sekä investointeihin. Tämä antaa julkisille keittiöille ainakin yhden syyn tavoi-tella entistä runsaampaa paikallisten elintarvikkei-den käyttöä.
Lopuksi voidaan todeta, että lähiruoan hankin-taa ja hankinnan lisäämistä Etelä-Savon julkisissa keittiöissä voidaan näiden tulosten mukaan perus-tella aluetaloudellisista lähtökohdista. Paikallista
ruoantuotantoa kannattaa ylläpitää ja kehittää, kos-ka se lisää Etelä-Savon taloudellista kos-kasvua ja työlli-syyttä. Hankintarenkaan ja -yksiköiden paikallisilla elintarvikeostoilla on jo nyt positiivista vaikutusta maakuntaan. Paikallisten tuotteiden käytön kas-vu voisi nostaa vaikutuksia entisestään ja samalla edesauttaa maakunnan ruoantuotannon kasvua ja kehitystä.
6 luoMun perustelupakki julkisille aMMattikeittiöille
Brita suokas
% koko maan peltoalasta. Viime vuodesta luomuala on kasvanut 13 prosenttia. (Evira, 2014)
Kaikkialla maailmassa, missä luomutuottei-ta tuoteluomutuottei-taan, tuoluomutuottei-tannon kriteerit ovat perusperi-aatteiltaan samat. Euroopassa luomutuotannon tuotantosäännöt on kirjoitettu myös EU:n luo-mulainsäädäntöön, jota kaikissa jäsenmaissa on noudatettava oman valvontajärjestelmän pohjana.
Tuotantosäännöt on määritelty maataloustuotan-nolle, viininviljelylle, mehiläistarhaukselle, sienten kasvatukselle, simpukoiden, merilevän ja kalojen viljelylle sekä luomukeruutuotteille ja näistä raaka-aineista valmistettujen elintarvikkeiden ja nautin-toaineiden jatkojalostukselle.
Kansainvälinen luomualan kattojärjestö IFOAM (International Federation of Organic Agri-culture Movements) on määritellyt neljä periaatet-ta, joihin luomutuotanto perustuu: terveys (health), ekologia (ecology), oikeudenmukaisuus (fairness) ja huolenpito (care). IFOAM: issa on edustettuna yli 100 maata ja noin 800 jäsenyhteisöä.
Näiden neljän periaatteen mukaan luonnonmukai-sen maatalouden tulee (IFOAM, 2014):
Ylläpitää ja edistää maan, kasvien, eläinten, ih-misten ja maapallon terveyttä kokonaisuutena (terveys)
Perustua eläviin ekologisiin systeemeihin ja kiertoihin, työskennellä niiden kanssa, jäljitellä niitä ja auttaa ylläpitämään niitä (ekologia)
Rakentaa suhteita, jotka takaavat oikeudenmu-kaisuuden suhteessa ympäristöön ja elämisen mahdollisuuksiin (oikeudenmukaisuus)
Noudattaa varovaisuusperiaatetta ja vastuul-lisuutta nykyisen ja tulevien sukupolvien sekä ympäristön terveyden ja hyvinvoinnin suojele-miseksi (huolenpito)
Julkisen ammattikeittiösektorin mukaan yksi haas-te luomuruoan hankinnalle on puuhaas-te hankintaa tukevista perusteluista erityisesti määrärahakes-kusteluissa. MAUKAS-hankkeen toimesta luomun lisäarvon perusteluiksi laadittiin ns. Luomun pe-rustelupakki, jossa kerrotaan mistä ostaja maksaa hankkiessaan luomua. Luomun perustelupakissa käsitellään erikseen kasvi- ja lihatuotteet; mitkä ovat suurimmat erot tuotannossa sekä mikä on luomun ravitsemuksellisuus. Tällä hetkellä maail-malta löytyy tietoa mm. luomun terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Sen vuoksi perustelupakissa han-kintoja onkin tarkastelu erityisesti terveellisyys- ja turvallisuusnäkökulmasta.
luoMun perustelupakki
6.1 luonnonMukainen tuotanto on kestäVään kehitykseen pyrkiVä tuotantotapa
YK:n Yhteinen tulevaisuus-raportti määritteli vuonna 1987 kestävän kehityksen näin: ”Kestävä kehitys tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Kestävässä kehityksessä tulee sa-maan aikaan toteutua ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys.”
Luomutuotanto on kaikilla maailman viljely-alueilla lisääntyvä ruoantuotannon toimintatapa.
Vuonna 2012 Euroopan viljelypinta-alasta 2,3 pro-senttia oli luonnonmukaisesti viljeltyä. Kaikkiaan luomupeltoa oli Euroopassa yli 11 miljoonaa heh-taaria, mikä on reilut viisi kertaa Suomen peltoalan verran. Luomuviljelijöitä oli EU-maissa 240 000 tilalla. Luomuala on Euroopassa kasvanut kahtena viime vuonna 6 prosentin vuosivauhtia.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 4300 luomu-tuottajaa, viljelijöitä ja puutarhureita. Heillä on luo-muviljeltyä peltoa 215 000 hehtaaria, mikä on 9,5
36 Maakunnallista luoMu- ja lähiruokaa yhteistyössä aMMattikeittiöille Hanna-Maija Väisänen, susanna Määttä, Brita suokas ja Hannu törMä Periaatteista seuraavat tärkeimmät luomun tuotantosäännöt:
terveys Ei käytetä kemiallisesti syntetisoituja luontoon ja ravintoon kertyviä torjunta-aineita. Korva-taan viljelytekniikan menetelmillä (kitkentä, liekitys, haraukset, katteiden käyttö) sekä bioha-joavilla aineilla ja torjuntaeliöillä. Suora torjunta-ainekuormitus luontoon ja ravintoon poistuu.
Eläinten lääkinnässä käytetään antibiootteja vain sairastapauksissa, ei ennaltaehkäisevästi ja kasvunedisteenä. Näin vähennetään antibioottiresistenssien taudinaiheuttajakantojen lisääntymistä.
Jatkojalosteisiin lisätään vain välttämättömimmät lisäaineet.
ekologia Teollisesti valmistettuja lannoitteita ei käytetä. Teollisia lannoitteita ovat epäorgaaninen typpi, kaliumkloridi, superfosfaatti.
Ravitaan viljelymaata eloperäisellä aineksella, josta muodostuu hyvää multaa ja humusta.
Multavuus sitoo kasvinravinteita itseensä eivätkä ne huuhtoudu vesistöihin niin helposti.
Multa ja humus varastoivat myös hiiltä.
Eri kasvilajien vuoroviljely. Biologiseen typensidontaan pystyvät kasvit ja typpeä kuluttavat kasvit vuorottelevat.
oikeudenmukaisuus Tuotantoeläimiä hoidetaan niiden lajityypilliset käyttäytymistarpeet huomioon ottaen.
Ruokitaan eläimiä mahdollisimman paljon ruohokasveilla, säästetään vilja ja palkokasvit ihmisravinnoksi.
GMO-kasvilajikkeita ei käytetä, koska niitä ei voi lisätä itse, jolloin siemenet on aina ostettava, mikä johtaa viljelijän suureen riippuvaisuuteen kasvinjalostajasta
huolenpito Pidättäydytään GMO-teknologian käyttämisestä niin viljelyssä kuin jatkojalostuksessakin.
GMO-kasvien viljelymenetelmä tuottaa riskejä luonnonympäristölle, eikä turvallisuus ravinto-käytössäkään ole varmaa.
Käytetään kierrätyslannoitteita teollisten lannoitevalmisteiden sijasta. Näin säästetään rajallisia kaivannaisvaroja sekä uusiutumattoman energian lähteitä tulevienkin sukupolvien tarpeisiin.
Taulukon laatinut Brita Suokas. Lähde: Rajala, 2006.
6.2 Luonnonmukaisesti
tuotetut kasvistuotteet
luomuviljellyt kasvit ravintona
Tässä luvussa luomukasvistuotteiden ravitsemuk-sellisuuteen ja turvallisuuteen liittyvät väittämät perustuvat Newcastlen yliopiston tänä vuonna jul-kaisemaan tutkimukseen, jossa on käyty läpi 343 aiemmin tehtyä tutkimusta (Barański ym., 2014).
Vertailussa oli mukana hedelmät, vihannekset ja viljat, mausteet ja tee, kahvi, kaakao. Merkittävin tulos oli, että luomukasvituotteissa ja niistä tehdyis-sä jalosteissa antioksidanttipitoisuudet olivat niin paljon korkeampia, että syömällä luomutuotteita niistä saa 1-2 hedelmä- tai kasvisannoksen verran enemmän hyötyä päivässä.
lisätietoa torjunta-ainejäämistä
Evirassa valmistui vuonna 2011 riskinarviointi-raportti, jossa arvioitiin sekä aikuisten että lasten
altistumista kasvinsuojeluainejäämille. Lähtökoh-daksi todetaan, että koska elintarviketuotannossa käytetyt synteettiset tehoaineet ovat nimenomaan biologisen aktiivisuutensa perusteella valittuja yh-disteitä, esiintyy niillä muita kemikaaleja useam-min ouseam-minaisuuksia, joilla voi olla haittavaikutuksia.
Maatalous- ja puutarhatyöntekijät sekä luonnone-liöt altistuvat haitoille kaikkein eniten. Ravinnon välityksellä tapahtuvalle kasvinsuojeluainealtistu-miselle on tyypillistä, että pienille jäämäpitoisuuk-sille altistutaan jatkuvasti koko elämän ajan. Tämän altistuksen arvioitiin olevan suomalaisilla terveillä aikuisella turvallisella tasolla. (Evira, 2010)
Pitkäkestoisen altistuksen lisäksi arviossa otet-tiin ensimmäisen kerran huomioon myös akuutti altistus, joka kuvaa yhden päivän aikana tapahtu-vaa altistumista. Myös akuutti altistus oli Eviran tutkimuksen (2010) perusteella pääsääntöisesti turvallisella tasolla. Poikkeuksena kolmevuotiai-den lasten osalta todettiin, että riski ylittää turval-lisen saannin taso kasvaa, mikäli lapsi syö runsaasti EU:n ulkopuolelta tuotuja tavanomaisesti viljeltyjä
tuotteita, kuten esimerkiksi pinaattia, kurkkua, omenaa, salaattia ja papuja. Myös vanhusten sie-tokyky torjunta-ainejäämille on heikompi kuin ter-veillä aikuisilla.
Luomutuotteissakin voi olla jäämiä. Newcas-tlen yliopiston julkaisemissa tutkimustuloksissa kerrotaan, että 11 % luomuhedelmä ja -kasvis tuo-tenäytteistä löytyi havaittavia torjunta-ainepitoi-suuksia (Barański ym., 2014). Useimmiten jäämän lähde on kaukokulkeuma viereisiltä tavanomai-silta pelloilta, koska tavanomaisesti viljellyt pellot ympäröivät luomuviljelmiä. Syynä voi olla myös pitkävaikutteisten, torjunta-aineiden jäämät aiem-min tavanomaisesta viljelystä luomuun siirtyneessä maassa tai monivuotisissa kasveissa. Hyvin harvoin jäämän lähde oli vahingossa tai tahallaan tehty kas-vinsuojeluainekäsittely luomuviljelmällä. Tavan-omaisissa kasvistuotteissa jäämien esiintyminen on kuitenkin hyvin paljon yleisempää. Esimerkiksi
jäämiä esiintyy noin 75 prosentissa tavanomaisia hedelmiä ja 32 prosentissa vihanneksia (Barański ym., 2014).
luomuviljelijäkin voi torjua kasvitauteja ja tuholaisia, keinot vain ovat erilaiset
Tällä hetkellä Suomessa on 12 erilaista luomuvil-jelyyn hyväksyttyä torjunta-valmistetta. Noin puo-let niistä on biologisia torjunta-eliöitä sisältäviä valmisteita ja toinen puoli kasviuutteita ja –öljyjä.
Yhteistä kaikille on, että ne hajoavat nopeasti eikä niistä jää haitallisesti kertyviä jäämiä. Tavanomai-sessa tuotannossa hyväksyttyjä torjunta-aineita on 375 erilaista.
Maataloudessa työskentelevien osalta keinote-koisten torjunta-aineiden käyttämättä jättäminen on myös tärkeä työturvallisuusasia. Torjunta-ainei-den käyttämisestä luopuminen onkin eräs peruste sille, miksi viljelijät haluavat siirtyä luomuviljelyyn.
Valitsemalla luomukasvituotteita on todennäköistä, että
saa enemmän ravitsemuksellisesti edullisia antioksidant-teja (esim. vitamiinit ja hivenaineet, kasveille värin antavat flavonoidit). Pitoisuudet 18-69 % korkeampia luomutuot-teissa.
ei altistu myrkyllisille raskasmetalleille ja muille haitta-aineille
raskasmetallien pitoisuudet olivat alempia luomutuotteis-sa. Erityisesti kadmiumin pitoisuus oli keskimäärin 48 % alempi
kasvistuotteiden typpipitoisuudet olivat merkitsevästi matalampia
nitraattipitoisuus 30 % ja nitriittipitoisuus 87% alemmat kuin tavanomaisissa vastaavissa tuotteissa
välttyy saamasta torjunta-ainejäämiä elimistöönsä
torjunta-aineiden esiintyminen oli tavanomaisissa tuot-teissa 4 kertaa todennäköisempää kuin luomutuottuot-teissa
hankkimalla luomukasvistuotteita
säästetään uusiutumattomia luonnonvaroja
tuetaan viljelymaan pitkäaikaista tuottokykyä
vältytään suoralta torjunta-ainekuormitukselta
voi olla varma, että välttyy GMO-ruoalta
38 Maakunnallista luoMu- ja lähiruokaa yhteistyössä aMMattikeittiöille Hanna-Maija Väisänen, susanna Määttä, Brita suokas ja Hannu törMä
6.3 luonnonMukaisesti tuotetut eläintuotteet
luoMueläintuotannossa olennaista
eläinten hoito-olosuhteet sisällä ja ulkona
Eläimille on järjestettävä olosuhteet, joissa eläimel-lä on mahdollisuus toteuttaa ravinnon- ja suojan-tarpeiden lisäksi myös kullekin eläinlajille ominai-sia välttämättömiä käyttäytymistarpeita.
Kotieläinrakennuksissa on oltava riittävästi va-loa, myös luonnonvaloa.
Luomueläinten makuupaikan tulee olla kiin-teäpohjainen sekä kuivitettu oljella tai muulla luon-nonmateriaalilla. Kanoille tulee olla nukkumaorret
Luomueläinten makuupaikan tulee olla kiin-teäpohjainen sekä kuivitettu oljella tai muulla luon-nonmateriaalilla. Kanoille tulee olla nukkumaorret