Aluehallintovirastot

Aluehallintovirastot edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä. Toimialaan kuuluvat mm. varhaiskasvatus ja koulutoimi. Aluehallintovirastojen erityiseksi tehtäväksi on säädetty peruspalvelujen alueel lisen saatavuuden arviointi. Opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa omalla toimialallaan aluehallintovirastojen toimintaa.

Arviointia varten aluehallintovirastoilta kysyttiin varhaiskasvatusta, perusopetusta, lukiokoulu-tusta ja taiteen perusopelukiokoulu-tusta koskevien oikaisuvaatimusten ja kanteluiden lukumääriä vuosina 2010–2016 ja kuvausta siitä, mistä asioista on eniten vaadittu oikaisua ja kanneltu. Lisäksi alue-hallintovirastoja pyydettiin kertomaan oma näkemyksensä opetustoimen tilasta viranomaisen näkökulmasta. Oikaisuvaatimusten ja kanteluiden kirjaamiskäytännöt aluehallintovirastoissa osoittautuivat vaihteleviksi, eikä pyydettyjä yhteismitallisia tilastollisia erittelyjä koulumuodoit-tain ja asiaryhmittäin ollut mahdollista saada. Sen verran aluehallintovirastoilta saatuja tietoja voitiin tulkita, että myös niille tehtyjen oikaisuvaatimusten ja kanteluiden lukumäärä on kasvanut, kanteluiden jopa kaksinkertaistunut.

Etelä-Suomessa pääosa oikaisuvaatimuksista on koskenut perusopetuksen tai esiopetuksen oppilaaksi ottamista. Joitakin oikaisuvaatimuksia tehdään vuosittain perusopetuksen oppilaan erityisen tuen järjestämisestä. Pääosin järjestäjien päätökset on todettu lain mukaisiksi. Päätösten kumoamisen perusteena on useimmiten ollut menettelyvirhe, yleensä kuulemisessa tehty virhe.

Pääosa kanteluista on tehty perusopetuksen järjestämisestä. Usein aiheina ovat olleet opettajan toiminta, oppilaan tukitoimien järjestäminen ja kiusaamiseen puuttuminen/puuttumattomuus.

Länsi- ja Sisä-Suomessa pääosa oikaisuvaatimuksista on koskenut esi- ja perusopetuksen oppi-lasvalintaa (esiopetuspaikan/lähikoulun osoittamista sekä toissijaista oppioppi-lasvalintaa). Kante-luiden lukumäärä on selvästi kasvanut, ja pääosa on koskenut yksittäisen oppilaan oikeuksia ja opetusjärjestelyjä.

Itä-Suomessa käytännöllisesti katsoen kaikki oikaisuvaatimukset ovat koskeneet perusopetusta.

Oikaisuvaatimuksissa korostuvat koulumatkat ja koulumatka-ajat sekä samaan kouluun pääseminen sisarusten ja kavereiden kanssa. Kanteluista arviolta kolme neljästä on koskenut perusopetusta.

Koulukiusaaminen, lastensuojeluilmoitukset, sisäilmaongelmat sekä oppilaan tuen tarpeet ovat korostuneet kanteluissa. Varhaiskasvatuksessa on myös sellaisia valvonta-asioita, jotka eivät kirjaudu tilastoon.

Pohjois-Suomessa lähes kaikkien oikaisuvaatimuksien taustalla on ollut huoltajien tyytymät-tömyys kunnan oppilaalle osoittamaan lähikouluun. Lisäksi erikoisluokkavalinnoista on tullut vuosittain muutama oikaisuvaatimus. Lukiokoulutusta koskevissa oikaisuvaatimuksissa huoltajien tyytymättömyys on pääsääntöisesti liittynyt siihen, ettei opiskelija ole tullut valituksi liikun-tapainotteiseen opetukseen. Useimmissa kanteluissa huoltajat eivät ole tyytyväisiä opettajan/

rehtorin toimintaan kantelijan lapsen asiassa. Myös opintoretkien/leirikoulujen varainhankinta ja kiusaamiseen puuttumisen riittämättömyys ovat olleet kantelujen aiheina.

Lapissa oikaisuvaatimukset ovat kohdistuneet pelkästään siihen, että oppilas ei ole saanut hake-maansa koulupaikkaa. Myös kantelut painottuvat perusopetukseen. Viime vuosina ovat korostuneet kiusaaminen, missä usein osapuolena on erityistä tukea tarvitseva oppilas, oppilaiden kohtelu, hallintomenettelyn puutteet ja varhaiskasvatuksen ryhmäkoot. Taiteen perusopetuksesta on kerran kanneltu opettajan/rehtorin kelpoisuudesta.

Yleisiä kommentteja

Seuraavat kommentit ovat suoria lainauksia aluehallintovirastojen esittämistä arvioista opetustoi-men säästöistä ja muista syistä johtuvasta yleissivistävän koulutuksen tilanteesta ja kehityskulusta.

Koulutuksen saavutettavuus

▪ Harvaan asutulla alueella perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen palvelut ovat osalla kun-talaisista siirtyneet kauas. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen saavutettavuus on osassa alueista huolestuttavan heikko. Koulumatka-ajat hipovat monilla koululaisilla maksimia.

Koulukyytien järjestelyssä pyritään minimoimaan kustannukset ja koulumatkareititykset tehdään niin, että matka-aika venyy kohtuuttomaksi. Kuntarajat estävät yhteistyötä kuntien raja-alueilla asuvien lasten kohdalla.

▪ Haja-asutusalueilla kyläkoulut lakkaavat, mutta oppilaat saavat silti vähintään saman laatuista opetusta taajamassa.

▪ Niin perusopetuksessa kuin varhaiskasvatuksessa maantieteellinen saavutettavuus tulee edelleen olemaan kasvava ongelma. Asuinpaikka ratkaisee entistä enemmän palvelujen tarjonnan ja saavutettavuuden. Ikäluokkien pienentyessä myös yläkoulujen olemassaolo tulee entistä haastavammaksi, ja kuntien yhteiset yläkoulut tulevat lisääntymään. Samalla kuljetusoppilaiden määrä ja kuljetusajat tulevat kasvamaan.

▪ Rahoitusjärjestelmän tulee olla sellainen, että koulutuksen järjestäjillä on realistiset mah-dollisuudet ylläpitää riittävän tiheää kouluverkkoa. Mikäli koulumatkoihin kuluu päivittäin paljon aikaa, sillä on vaikutusta oppilaiden kokonaishyvinvointiin. Oppilailla tulee olla kotitehtävien lisäksi riittävästi aikaa harrastuksille ja virkistäytymiselle. Koulumatkojen pidentyminen ei saa johtaa siihen, että perusopetuksen oppilaita enenevässä määrin asuu viikot asuntoloissa.

▪ Kunnat pyrkivät toissijaisen oppilasvalinnan enimmäisoppilasmääristä päättäessään rajoit-tamaan mahdollisuutta hakeutua muuhun kuin kunnan osoitrajoit-tamaan kouluun.

Oppilaiden tuki ja hyvinvointi

▪ Kanteluissa näkyy selvästi perheiden erilainen kyky huolehtia lastensa hyvinvoinnista.

Perheiden ongelmat näyttävät kasautuvan siten, että samanaikaisesti, kun kannellaan kou-lun toimenpiteistä, on vastaavasti vireillä kantelu myös sosiaalitoimen puolella. Perheitten taloudellinen, sosiaalinen ja psyykkinen pahoinvointi on varsin usein kantelun taustalla.

▪ Kolmiportainen tuki ja oppilashuolto eivät näytä toimivan. Resurssit ovat tässä riittämättö-mät sekä opetus- että sosiaalitoimessa. Ei ole löydetty keinoja järjestää sellaisten oppilaiden koulunkäyntiä, jotka riehuvat koulussa ja uhkaavat toisten oppilaiden turvallisuutta.

▪ Erityisesti pienissä kunnissa henkilöstöresursseja on vähän, talous kiristyy ja esimerkiksi pätevistä erityisopettajista on puutetta. Avainasemassa ovat perheitä tukevat palvelut.

▪ Haasteelliset oppilaat/oppilasryhmät yhdistettynä riittämättömään resursointiin vaikeut-tavat työskentelyä koulussa. Opettajan aikaa koulupäivän aikana kuluu paljon esimerkiksi yksittäisistä oppilaista johtuvien häiriötilanteiden selvittämiseen, ja tästä kärsivät kaikki ryhmän oppilaat.

▪ Luokkakoot suurenevat, lapsilla on monenlaisia ongelmia, tukea tarvitsevien oppilaiden tilanne vaikeutuu. Kaikilla näillä tekijöillä on vaikutusta työrauhaan, opettajan jaksamiseen, motivaatioon ja pitkällä tähtäimellä opettajan ammatin houkuttelevuuteen. Suomalaisen koulujärjestelmän selkäranka on hyvä henkilöstö – opettajat ja rehtorit – ja hyvän henki-löstön säilyminen opetus- ja kasvatustehtävissä on asia, joka tulee varmistaa.

▪ Viime vuosina on näkynyt erityisesti, että oppimisen tuki esi- ja perusopetuksessa, erityisesti avustajapalvelut, ovat vähentyneet. Käytännössä resurssit ohjaavat merkittävästi oppilaan tuen tarpeen arviointia ja siitä päättämistä.

Turvallinen oppimisympäristö

▪ Oppilaitosten turvallisuutta uhkaavat myös lisääntyneet sisäilmaongelmat, jotka aiheuttavat terveyshaittoja sekä opettajille että oppilaille.

▪ Kuntien kyky panostaa turvallisiin ja terveellisiin tiloihin ei tule ainakaan parantumaan, jos valtio ei tule apuun.