6. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
6.1 Vastaukset tutkimuskysymyksiin
6.1.3 Alatutkimuskysymys 4
4. Mitkä ovat rakenneteknisen tietomallinnuksen tarkkuustasojen (P1–P4) käytän-nön tietosisällöt betonielementtirungon tietomallissa? Miten nämä tietomallien tietosisällöt näkyvät ja kehittyvät hankkeen eri vaiheissa?
Tutkimuskysymys koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osista käsittelee tarvittavaa käytännön tietosisältöä rakennuksen rungon tietomallissa. Kysymyksen toinen osa pyr-kii selvittämään, miten tietosisällön tulisi kehittyä hankkeen eri vaiheissa. Alatutkimus-kysymyksen neljä selvittämiseksi toteutettiin haastattelututkimus, jossa haastateltiin 22 asiantuntijaa seitsemästä eri ryhmästä:
- hankekehitys ja rakennuttaminen - suunnittelunohjaus
- suunnittelu - laskenta - hankinta
- elementtitoimittaja - tuotanto.
Ryhmät edustavat kronologisessa järjestyksessä hankkeen eri vaiheita ja prosessissa mukana olevia toimijoita.
Tutkimuksen edetessä lähestymistapaa alatutkimuskysymykseen neljä muutettiin hie-man. Tutkimuksen aluksi tavoitteena oli määrittää tarkat tietosisällöt YTV 2012 -mallin-nuksen tarkkuustasojen P1–P4 kautta. Puhtaan tarkkuustason tietosisällön selvittämi-sen sijaan tutkimuskysymystä lähestyttiin kuitenkin käytännön tarpeen ja tehtäväkohtai-suuden näkökulmasta. Näin luotiin hankkeen eri vaiheisiin liittyvien tehtävien kautta
kuva käytännön tietosisällöstä ja sen kehittymisestä sekä sen linkittymisestä rakenne-teknisen mallinnuksen tarkkuustasoihin P1–P4.
Kuva 46. Haastattelututkimuksessa määritetty rakenneteknisen tietomallinnuksen nykyinen, optimaalinen ja käytännön tietosisältöä vastaava YTV 2012 mukainen
tarkkuustaso ryhmä- ja tehtäväkohtaisesti.
Hankekehityksen ja rakennuttamisen näkökulmasta optimaaliseksi rakenneteknisen tietomallinnuksen tarkkuustasoksi nähtiin P1-taso. Nykyisellään tietomalleista on käy-tössä ainoastaan arkkitehtimalli. Käytännön tietosisällön osalta riittäväksi nähtiin raken-nemalli, joka sisältää:
- perusgeometrian
- karkealla tasolla jaoteltuna elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet - tarkan sijainnin
- pääosien materiaalit - merkittävät aukotukset.
Vapaasti määritelty käytännön tietosisältö on melko lähellä P1-tarkkuustasoa ja on näin yhtenevä määritetyn optimaalisen tarkkuustason kanssa.
Suunnittelunohjaus on prosessina pitkä, minkä vuoksi se jaettiin tietomalleihin kohdis-tuvan tarpeen mukaan määrä- ja tuotantotasolle. Varhaisemmalla määrätasolla nykyis-ten mallien tarkkuustasoksi nähtiin P2, kun taas nykyisnykyis-ten tuotantotason mallien
tark-kuuden nähtiin olevan P3-tasolla. Optimaalisen tarkkuustason näkökulmasta sekä ny-kyiset määrätason että nyny-kyiset tuotantotason mallit nähtiin määritelmälliseltä tietosisäl-löltään riittäviksi. Kuitenkin käytännön hyödynnettävyyden kannalta rakennemalleissa nähtiin puutteita tiedon laadussa ja olemassa olevan tiedon kohdistuksessa. Pyrkimyk-senä nähtiin nykyisen tasoisten tietomallien laadun ja hyödynnettävyyden kehittäminen niin, että tietomalleista saatava informaatio olisi aiempaa luotettavampaa.
Käytännön tietosisällön osalta määrätasolla nähtiin riittäväksi:
- perusgeometria - sijainti (kerros) - BEC-sisältö
- elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet - tarkka sijainti
- materiaalit
- ominaisuudet (tilavuus, paino ym.) - aukotukset.
Määrätason käytännön tietosisältö on lähellä P2-tarkkuustasoa, joka on myös haastat-teluiden perusteella optimaalinen tarkkuustaso.
Tuotantotasolla riittäväksi käytännön tietosisällöksi nähtiin:
- perusgeometria
- sijainti (lohko ja kerros) - BEC-sisältö
- liitokset
- raudoitukset/valutarvikkeet
- elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet - kannakkeet
- tarkka sijainti - materiaalit
- ominaisuudet (tilavuus, paino ym.) - aukotukset
- liikuntasaumat.
Tuotantotason käytännön tietosisältö on lähellä P3-tasoa, jopa hieman yli tason kolme.
Myös optimaaliseksi arvioitu tarkkuustaso on P3. Käytännön tietosisältö on siis yhtenevä aiemmin arvioidun kanssa. Suurimpia muutoksia siirryttäessä suunnittelunohjauksen määrätasolta tuotantotasolle on raudoitteiden, valutarvikkeiden sekä liitosten osittainen mallintaminen.
Suunnittelun kohdalla tehtiin jako runko- ja elementtisuunnitteluun. Runkosuunnitte-lulla tarkoitetaan tässä kohteen rakenteiden yleissuunnittelua. Runkosuunnittelun ny-kyiseksi tarkkuustasoksi arvioitiin P2-taso. Elementtisuunnittelun nykyisenä tarkkuusta-sona nähtiin YTV:n korkein tarkkuustaso P4, jota pidettiin myös optimaalisena tarkkuus-tasona elementtisuunnitteluun. Runkosuunnittelun näkökulmasta P3-tarkkuustaso näh-tiin nykyisellään optimaalisimmaksi vaihtoehdoksi yleiseen rakennesuunnitteluun.
Runkosuunnittelussa riittäväksi käytännön tietosisällöksi nähtiin:
- perusgeometria
- sijainti (lohko ja kerros) - BEC-sisältö
- liitokset
- elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet - tarkka sijainti
- materiaalit
- ominaisuudet (tilavuus, paino ym.) - aukotukset
- komponenttityypit.
Määritelty käytännön tietosisältö on lähellä P3-tarkkuustasoa, joka nähtiin myös haas-tatteluissa optimaaliseksi tarkkuustasoksi. Nykyiseen P2-tasoon verrattuna haastatellut näkivät tarvetta aiempaa tarkempaan liitosten sekä rakenne- ja komponenttityyppien mallinnukseen.
Haastatteluissa laskennan nykyisten rakennemallien tarkkuustasoksi arvioitiin P1-taso.
Nykyistä tasoa ei nähty kuitenkaan riittäväksi, vaan tavoitteeksi tulisi ottaa vähintään tason P2 mallit. Optimaaliseksi tarkkuustasoksi nähtiin P2 ja ”puoli”-taso. Myös raken-nemallin käytännön sisällön osalta tarkkuustaso vastasi melko hyvin teoreettista tasoa P2,5 sisällön ollessa:
- perusgeometria - BEC-sisältö
- elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet - tarkka sijainti
- materiaalit
- ominaisuudet (tilavuus, paino ym.) - aukotukset.
Tarkkuustason puolikas syntyy sellaisten tekijöiden karkeasta mallintamisesta, joiden vaikutukset laskennan määriin ovat merkittävät. Tällaisia ovat mm. suuret paikallava-lurakenteet. Kolmostasosta poiketen raudoituksia ja liitoksia ym. ei kuitenkaan auto-maattisesti mallinneta koko rakennukseen vaan ainoastaan yksittäistapauksissa tiettyi-hin rakenneosiin.
Hankinnan nykyiset rakennemallit vastaavat tarkkuustasoa P2. Tietosisällön näkökul-masta nykyinen tarkkuustaso nähtiin riittäväksi. Kuitenkin rakennemallien sisältämän tiedon luotettavuutta tulisi nostaa. Tiedon luotettavuudessa korostuvat vakioitu tiedon sijainti sekä rakennemallissa olevan tiedon ristiriidattomuus.
Rakennemallin käytännön tietosisältöön kuuluvaksi nähtiin:
- perusgeometria
- sijainti (lohko ja kerros) - BEC-sisältö
- liitokset
- elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet - kannakkeet
- tarkka sijainti - materiaalit
- ominaisuudet (tilavuus, paino ym.) - aukotukset.
Määritelty käytännön tietosisältö on melko lähellä P3-tarkkuustasoa. Haastatellut arvioi-vat, että tulevaisuudessa mallinnustyökalujen kehittyessä optimaaliseksi tarkkuusta-soksi vakioituisi määriteltyä käytännön tietosisältöä vastaava P3-tarkkustaso.
Elementtitoimittajan rakennemallit jakautuvat myynti- ja tarjoustoiminnan rakennemal-leihin sekä tuotantomalrakennemal-leihin. Nykyiset myynti- ja tarjoustoiminnassa käytössä olevat ra-kennemallit ovat pääasiassa P2-tasoisia. Mutta myös P3-tasoisia malleja on käytössä.
Tuotantomallit ovat tarkkuustasoltaan P3 tai P4 riippuen toimijan tietomallintamisen ja 2D-suunnittelun suhteesta. Pääasiassa tietomallit ovat kuitenkin P3-tasoisia.
Optimaalisiksi myynti- ja tarjoustoiminnan tietomalleiksi arvioitiin P3-tasoiset rakenne-mallit, kun taas tuotantomallien optimaalinen taso on P4. Rakennemallien käytännön tietosisällöt mukailevat optimaalisten tarkkuustasojen linjaa. Myynti- ja tarjousmallien tietosisältötarpeeksi nähtiin:
- perusgeometria
- sijainti (lohko ja kerros) - BEC-sisältö
- liitokset
- raudoitukset/valutarvikkeet
- elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet - tarkka sijainti
- materiaalit
- ominaisuudet (tilavuus, paino ym.) - aukotukset.
Sisällöllisesti myynti- ja tarjousmallit asettuvat lähelle P3-tarkkuustasoa.
Elementtitoimittajan tuotantomallien tietosisältötarpeeksi nähtiin:
- perusgeometria
- sijainti (lohko ja kerros) - BEC-sisältö
- liitokset
- raudoitukset/valutarvikkeet
- elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet - kannakkeet
- tarkka sijainti - materiaalit
- ominaisuudet (tilavuus, paino ym.) - aukotukset
- poikkileikkaustyyppi.
Määritellyn käytännön tietosisällön näkökulmasta tuotantomalli on lähellä ns. ”asbuilt” -mallia, jossa rakenteet on mallinnettu siten, miten elementit tullaan tuottamaan. Tark-kuustason osalta ollaan lähellä P4-tasoa. Erona myynti- ja tarjoustoiminnan tietomallei-hin on rakenteiden mallinnuksen kasvanut tarkkuus, joka näkyy elementteitietomallei-hin kokonai-suudessa mallinnettuina raudoitteina, valutarvikkeina ja kannakkeina ym.
Haastatteluissa arvioitiin nykyisten tuotannon käytössä olevien rakennemallien tark-kuustasoksi P2. Työn- ja tuotannonsuunnittelussa rakennemallien taso oli vastaava P2.
Nykyinen työn- ja tuotannonsuunnittelun tietomallien tarkkuustaso P2 nähtiin myös op-timaalisena tarkkuustasona. Työmaatuotannon näkökulmasta nähtiin tarvetta rakenne-mallien tarkkuuden nostamiselle. Optimaaliseksi tarkkuustasoksi nähtiin P3-taso.
Työn- ja tuotannonsuunnittelun rakennemallien käytännön tietosisältötarpeeksi näh-tiin:
- perusgeometria
- sijainti (lohko ja kerros) - BEC-sisältö
- elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet - ominaisuudet (tilavuus, paino ym.)
- aukotukset.
Käytännön tietosisältötarve on tarkkuustasoltaan yhtenevä optimaalisen tarkkuustason kanssa, ollen lähellä tarkkuustasoa P2.
Työmaatuotannon rakennemallien käytännön tietosisältötarpeeksi nähtiin:
- perusgeometria
- sijainti (lohko ja kerros) - BEC-sisältö
- liitokset
- raudoitukset/valutarvikkeet
- elementtityyppi/paikallavalu/teräsrakenteet
- kannakkeet - tarkka sijainti
- ominaisuudet (tilavuus, paino ym.) - aukotukset.
Määritelty käytännön tarkkuustason sisältö on lähellä P4-tasoa. Optimaaliseksi tark-kuustasoksi haastatteluissa nostettiin P3-taso, joten käytännön sisällön tarkkuustaso on hieman korkeampi. Haastateltavat näkivät kuitenkin, että tulevaisuudessa optimaalinen tarkkuustaso tulee mallinnustyökalujen kehittyessä nousemaan lähellä P4-tasoa.