Aivoverenkiertohäiriön tyypit
Aivoinfarkti Aivoinfarktissa jokin aivoihin verta tuova valtimo tukkeutuu ja tukkeuman alueella olevat hermosolut kuolevat. Tukkeuman aiheuttaa muualta läh-töisin oleva hyytymä tai valtimokovettumataudin aiheuttama ahtauma.
Aivoverenvuoto Aivoverenvuodossa aivojen pinnalle tai aivokudokseen vuotaa verta.
Verenvuodon aiheuttaja on yleensä verenpainetaudin vaurioittama suoni, aneurysma tai vamma.
TIA Tia on ohimenevä aivoverenkierron häiriö, jonka oireet muistuttavat aivoinfarktia, mutta menevät nopeasti ohitse. Tian aiheuttajat ovat usein samoja kuin aivoinfarktissa, eli aivovaltimo tukkeutuu hetkellisesti.
Tia ei aiheuta pysyviä vaurioita, mutta se ennakoi uhkaavaa aivoinfarktia.
2.2 Sairastuneen näkökulma aivoverenkiertohäiriön vaikutuksista
Sairastettu aivohalvaus vaikuttaa potilaan elämään huomattavassa määrin, sillä aivohalvauksen jälkeen esiintyy usein erilaisia ihmisen toimintaa vaikeuttavia häiriöitä. Häiriöt ovat esimerkiksi puheen, lukemisen, kirjoittamisen, tarkkaavaisuuden, hahmottamisen, ymmärtämisen, ajattelun ja päättelyn häiriöitä.
Tällaiset neuropsykologiset oireet ovat potilaan kannalta ikäviä, sillä aikaisemmin ne ovat olleet potilaalle arkipäiväisiä toimintoja. (Aivoliitto 2018e.) Muita päivittäisen toimintojen häiriöitä, joihin aivoverenkiertohäiriöön sairastunut voi tarvita apua, ovat pukeutuminen, peseytyminen, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen, ruokailusta selviytyminen ja asioiden hoito. Suurin osa kuntoutuu niin, että kykenee selviytymään itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista, mutta 8–28 % sairastuneista tarvitsee vuoden kuluttua sairastumisesta jatkuvasti toisen henkilön apua selviytyäkseen päivittäisistä arkitoiminnoista. (Arokoski ym. 2015, 234.)
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneet tarvitsevat toivuttuaan kuntoutusta esimerkiksi raajojen ja lihasten liikuttamisvaikeuksien tai yleisten arkipäiväisten toimintavaikeuksien vuoksi. Puheeseen liittyvien ongelmien kuntoutus on myös osa aivoverenkiertohäiriön jälkitilan hoitoa. Joissain tilanteissa potilas saattaa kärsiä muistin, tarkkaavaisuuden tai muiden ajatustoiminnan häiriöistä, jolloin potilas tarvitsee neuropsykologista kuntoutusta. Aivoverenkiertohäiriön jälkeinen elämä on myös poikkeavaa lääkehoidon osalta, sillä aivoverenkiertohäiriöpotilaan lääkitys on tarkoitettu pysyväksi, ellei niistä todeta olevan selvää haittaa. (Atula 2017.) Sairastuneista 40 % tarvitsee pitkäkestoista kuntoutushoitoa, ja jopa 10–20 % sairastuneista jää lähes täysin hoivattavaksi (Arokoski ym. 2015, 232).
2.3 Läheisten näkökulma aivoverenkiertohäiriön vaikutuksista
Aivoverenkiertohäiriö aiheuttaa erilaisia tunteita potilaalle itselleen, mutta myös potilaan omaisille ja läheisille. Tunteet kuten ahdistus, turvattomuus ja elämänhallinnan menettäminen, koskettavat potilaan lisäksi omaisia. Osa ihmisistä toipuu aivoverenkiertohäiriöstä ennalleen, mutta joillekin jää pitkäaikaisia tai pysyviä oireita, joiden aiheuttama epävarmuus vaikuttaa myös suuresti sairastuneen omaisen elämään. (Aivoliitto 2018b.) Sairastettu aivoverenkiertohäiriö saattaa
vaikeuttaa potilaan omaa seksuaalisuuden toteuttamista ja koskettaa näin ollen myös potilaan puolisoa (Lippola ym. 2018, 3).
Aivoverenkiertohäiriön aiheuttamien elämänmuutosten takia on tärkeää, että potilaan perhe saa tarvitsemaansa tietoa ja tukea mahdollisista aivoverenkiertohäiriön aiheuttamista muutoksista. Aivoverenkiertohäiriön sairastaneella saattaa esiintyä esimerkiksi persoonallisuuden muutoksia ja väsymistä, jotka aiheuttavat lähipiirissä ihmetystä. Myös muistiongelmat ovat yleisiä ja tuovat oman haasteen arjessa toimimiselle sairauden jälkeen. (Aivoliitto 2018e, 11–14.) Tämän vuoksi puolisoilla on usein moninkertainen taakka kannettavana.
Fyysisten vajaatoimintojen lisäksi potilaalla voi olla myös kognitiivisia häiriöitä.
Nämä voivat esiintyä esimerkiksi persoonan muutoksen lisäksi mielialan laskuina, masennuksena tai parisuhteen ja seksuaalisuuden muutoksina. Lisääntynyt vastuu sairastuneesta ja perheestä voi lisätä puolison tai läheisen kuormaa aiheuttaen sosiaalisen kanssakäymisen ja psyykkisen terveyden heikkenemistä. Tämän vuoksi aivoverenkiertohäiriön sairastaneen kanssa samassa taloudessa asuvien läheisten hyvinvointia tulisi tarkastella yhdessä, sillä heidän selviytymisensä on todettu olevan yhteydessä toisiinsa. (Arokoski ym. 2015, 240.)
2.4 Yhteiskunnan näkökulma aivoverenkiertohäiriön vaikutuksista
Aivoverenkiertohäiriöllä on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Suomessa aivoverenkiertohäiriöön sairastuu vuosittain lähes 20 000 ihmistä, joista 25 % on työikäisiä. (Puolakka 2017.) Aivoverenkiertohäiriö on kolmanneksi kallein kansantauti, ja ensimmäisen vuoden hoitokustannukset maksavat noin 21 000 euroa potilasta kohden. Akuuttihoidon osuus summasta on kolmannes. Elinikäiset hoitokustannukset saattavat olla jopa 86 000 euroa, mikä tarkoittaa, että yhden vuoden aikana sairastuneiden hoitokustannukset Suomessa ovat jopa 1,1 miljardia euroa. Kaikkiaan aivoverenkiertohäiriön katsotaan aiheuttavan 7 % terveydenhuollon menoista. Erikoissairaanhoidossa aivoverenkiertohäiriöpotilaan hoitopäiviä kertyy vuosittain noin 260 000 ja perusterveydenhuollossa jopa 1 500 000. (Aivoliitto 2013.) Entistä useamman potilaan jäädessä henkiin yhä useampi vammautuu aivoverenkiertohäiriön seurauksena ja jää työkyvyttömäksi,
minkä myötä aivoverenkiertohäiriön aiheuttama yhteiskunnallinen kuormitus kasvaa huomattavasti (Stevens ym. 2017).
2.5 Riskitekijöiden tunnistaminen ja ennaltaehkäisy
Aivoverenkiertohäiriöistä tiedottaminen on tärkeää, koska jopa 80 % kaikista tapauksista voitaisiin estää mahdollisten riskitekijöiden tunnistamisella ja hoitamisella. Riskitekijöistä ikää, sukupuolta ja perinnöllisiä tekijöitä ei voida hoitaa, mutta on olemassa paljon riskitekijöitä, joiden hoitamisella voidaan ehkäistä aivoverenkiertohäiriön syntymistä. (Roine 2018.) Aivoverenkiertohäiriöitä voi esiintyä kaikenikäisillä, mutta iän myötä aivoinfarktin ilmaantuvuus ja aivoverenkiertohäiriöiden suhteellinen osuus kasvavat huomattavasti. Jokainen elinvuosi suurentaa aivoinfarktin syntymisen riskiä, miehillä 9 % ja naisilla 10 %.
(Arokoski ym. 2015, 232.) Aivoinfarktin riski kaksinkertaistuu aina kymmentä ikävuotta kohti. Alle 65 vuoden iässä miehet sairastuvat naisia useammin aivoinfarktiin, mutta vanhemmissa ikäluokissa erot tasaantuvat. (Kaste ym. 2015.) Viime aikoina aivoverenkiertohäiriöiden on nähty lisääntyvän sekä nuoremmissa ikäryhmissä että iäkkäillä naisilla (Tilvis ym. 2010, 146).
Kohonnut verenpaine on ylivoimaisesti tärkein hoidettavissa oleva riskitekijä, joka altistaa aivoverenkiertohäiriöistä sekä aivoinfarktille että aivoverenvuodolle.
Kohonnut verenpaine ei aiheuta tuntuvia oireita, mutta se rasittaa aivoja jatkuvasti, sillä kohonnut paine rasvoittaa ja haurastuttaa aivojen suonistoa. (Aivoliitto 2018f.) Kohonnut verenpaine voi nelin–viisinkertaistaa aivoverenvuodon riskiä (Kaste ym.
2015).
Noin kolmasosalla aivoinfarktin tai TIA:n sairastaneilla on perussairautena diabetes ja toisella kolmasosalla on heikentynyt glukoosinsietokyky. Diabeteksen näkyvin merkkiominaisuus on hyperglykemia eli korkea verensokeri. Kuitenkaan veren glukoosipitoisuuden tiukka hallinta ei näytä pienentävän sairastumisen riskiä, mutta diabeteksen oheissairauksien hoito pienentää sairastumista aivoverenkiertohäiriöihin. (Käypähoito 2016.)
Tupakoivilla ihmisillä aivoinfarktiriski on 2–9-kertainen, ja se kasvaa suorassa suhteessa päivittäiseen savukemäärään. Myös passiivinen tupakointi aiheuttaa 1,8-kertaisen riskin sairastua aivoinfarktiin. (Aivoliitto 2018a.) Tupakoinnin on lisäksi todettu olevan selvästi tärkein aivoverenvuodon (SAV) riskitekijä. Tupakoivilla on myös kolminkertainen riski saada SAV tupakoimattomiin verrattuna. Tupakointi kattaa noin 40 % vuotojen syistä. Tupakointi näyttää lisäävän myös aneurysman eli aivovaltimon pullistuman muodostumis- ja vuotoriskiä. (Kaste ym. 2015.) Tupakka vaikuttaa aivojen verenkiertoon: nikotiini, häkä ja muut haitta-aineet vaikuttavat verenkiertoelimistöön aiheuttaen verisuonten supistumista. Tupakka kohottaa verenpainetta hetkellisesti, mutta moninkertaistaa kohonneen verenpaineen haittavaikutukset. Näin ollen verenkierron supistuminen voi pahimmillaan aiheuttaa sydäninfarktin tai aivoverenkiertohäiriön. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen verisuonisairauksien vaara pienenee jo muutamassa kuukaudessa, ja kahdessa vuodessa saavutetaan täydellinen hyöty. (Aivoliitto 2018a.)
Runsas alkoholin käyttö lisää aivoverenkiertohäiriöiden sairastumisen vaaraa, sillä mitä enemmän alkoholia henkilö käyttää, sitä enemmän riski kasvaa. Yli kaksi alkoholiannosta päivittäin juovat keski-ikäiset sairastuvat aivoverenkiertohäiriöön selvästi todennäköisemmin kuin kohtuullisesti alkoholia nauttivat. Alkoholia runsaasti käyttävillä riski saada aivoverenkiertohäiriö on samaa luokkaa tai jopa suurempi kuin korkeaan verenpaineeseen tai diabetekseen liittyvä sairastumisriski.
(Aivoliitto 2018c.)
Lähes kolmasosan aivoinfarkteista selittävät sydänperäiset syyt, etenkin eteisvärinä eli sydämen epätasainen rytmi. Eteisvärinä voi aiheuttaa verihyytymän syntymisen sydämen sisällä, josta hyytymä saattaa lähteä liikkeelle aivoverenkiertoon tukkien jonkin aivovaltimoista. Muita sydänperäisiä aivoverenkiertohäiriön riskitekijöitä ovat sydämen vajaatoiminta ja läppäviat. (Aivoliitto 2018d.) Kasteen ym. (2015) mukaan aivoinfarktiin sairastuneilla nuorilla aikuisilla migreeni liittyy 2–25 prosettiin tapauksista. Migreenin on todettu olevan yleisin neurologinen häiriö aikuisikäisillä, ja lisäksi on huomattu, että migreeni on usein yhteydessä verisuonisaurauksiin.
Erityisesti yhteyksiä on havaittu migreenin ja aivoverenkiertohäiriön välillä. Syy-yhteyttä ei vielä tiedetä, mutta useiden tuntemattomien mekanismien katsotaan yhdistävän migreeniä ja aivoverisuonisairauksia. (Lee, Lee & Chung 2016.)
Lähes kaikki aivoverenkiertohäiriön riskitekijät liittyvät elämäntapoihin ja ovat muutettavissa. Lisäämällä liikuntaa ja syömällä terveellisesti voi vähentää riskiä sairastua aivoverenkiertohäiriöön. (Sakakibara, Kim & Eng 2017.) Ylipainoiset ja vähän liikuntaa harrastavat sairastuvat muita todennäköisemmin sydämen eteisvärinään ja siten kasvattavat omaa riskiään sairastua aivoverenkiertohäiriöön (Aivoliitto 2018c).
Nykyään myös stressin tunnistetaan olevan aivoverenkiertohäiriöille altistava riskitekijä. Työstressin on aikaisemmin yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin, mutta tutkimuksen mukaan työperäinen stressi suurentaa myös aivoverenkiertohäiriön vaaraa. Stressi saattaa vaikuttaa uneen, ruokavalioon ja muihin elintapoihin ja näin riskiin sairastua aivoverenkiertohäiriöön. Stressaavaa työtä tekevillä on jopa 60 % suurempi riski sairastua aivoinfarktiin kuin niillä, jotka tekevät vähemmän stressaavaa työtä. (Yuli ym. 2015.)
Suurentuneen kolesterolin, eli veren rasva-arvopitoisuuden, katsotaan myös olevan riskitekijä aivoverenkiertohäiriöissä. Kohonnut veren kokonaiskolesteroli ja kohonnut LDL-kolesteroli, eli niin sanottu huono kolesteroli, lisäävät riskiä. Myös pienentyneen HDL-kolesterolin, eli niin sanotun hyvän kolesterolin määrä, tai suurentuneen triglyseridin määrä lisäävät riskiä sairastua aivoverenkiertohäiriöön.
(Käypähoito 2016.) Valitettavasti korkeat kolesteroliarvot eivät aiheuta oireita tai näy ulospäin. Kolesteroliarvoja voidaan tutkia ainoastaan verinäytteen avulla. Veren kolesteroliin vaikuttaa ravinnon ja siitä saatujen rasvojen laatu, eli elintavat ovat liitoksissa myös kolesteroliarvoihin. (Mustajoki 2018). Korkeat kolesteroliarvot lisäävät verisuonisairauksia ja sen myötä riskiä sairastua aivoverenkiertohäiriöön.
3 AIVOVERENKIERTOHÄIRIÖIDEN TUNNISTAMINEN JA HOITOON HAKEUTUMINEN
3.1 Aivoverenkiertohäiriöiden oireet
Oire on poikkeavan tilan merkki, jota voidaan käyttää apuna sairauden todentamisessa (Terveysportti 2018). Oireet vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn vaihtelevasti riippuen sairaudesta: vaikutukset voivat olla ohimeneviä tai pysyviä (Ahonen ym. 2016). Aivoverenkiertohäiriön oireet ovat yleensä motorisia, sensorisia ja tiedonkäsittelyyn liittyviä vaikeuksia (Nurmi & Jehkonen 2015).
Aivoverenkiertohäiriötapauksissa oireiden oikea-aikainen tunnistaminen on avain aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamien lisävaurioiden ehkäisemisessä.
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneet potilaat toivoisivat saavansa nykyistä enemmän tietoa aivoverenkiertohäiriön aiheuttamista oireista. Potilaat haluavat tietää, minkälaisia oireita sairaus voi aiheuttaa. Lisäksi potilaat haluavat tietoa siitä, mistä sairaus johtuu ja mikä on aivoverenkiertohäiriön ennuste.
Terveydenhuollonhenkilökunnan tulisi tukea enemmän tiedonsaantia. (Virtanen ym.
2010.) Myös Kaila (2009) viittaa samaan artikkelissaan: hänen mukaansa tarvitaan lisää tiedon antamista aivoverenkiertohäiriöstä, mikä vähentäisi sairastuneiden ja läheisten epätietoisuutta.
Aivoverenkiertohäiriön oireet vaihtelevat verenkiertohäiriön tyypin mukaisesti, sillä aivoverenkiertohäiriön oireet riippuvat siitä, millä alueella aivoissa häiriö sijaitsee ja kuinka laajalla alueella se vaikuttaa (Tilvis ym. 2010, 146). Taulukossa 2 on kuvattu tyypillisimmät oireet. M-Kirjaimella merkityt oireet ovat sellaisia, jotka saattavat esiintyä aivoverenkiertohäiriön yhteydessä, mutta eivät sellaisenaan anna kuitenkaan syytä epäillä aivoverenkiertohäiriötä.