Aineistopohjainen menetelmän tutkimuksen vaiheet ja aineiston

Aineistopohjainen menetelmän voidaan Straussin ja Corbin mukaan jakaa kolmeen pää-vaiheeseen. Teoria on tarkoitus luoda aineiston pohjalta, joten kaksi ensimmäistä vaihetta toteutuvat toisiinsa kietoutuneina vuorottelevana prosessina. Vaiheiden suorittaminen erillään voi estää teorian syntymisen. Useisiin aineistopohjaiseen menetelmään liittyviin termeihin ei kirjallisuudesta löydy suomennoksia, sillä pääosin aineistopohjaista mene-telmää käsittelevät lähteet ovat joko englanninkielisiä tai niissä käytetään määritelmien alkuperäisiä englanninkielisiä termejä. Tästä johtuen tässä työssä on otettu vapaus suo-mentaa aineistopohjaisen menetelmän vaiheet ja niihin liittyvät käsitteet:

1. Avoin koodaus (Open coding), jonka aikana hyödynnetään teoreettista otantaa (Theoretical Sampling) eli seurataan tutkimusaineistosta löytyviä johtolankoja 2. Aksiaalinen koodaus (Axial coding), joka pitää sisällään aineistojen ryhmittelyn

kategorioihin ja kategorioiden ominaisuuksien kehittelyn.

3. Valikoiva koodaus (Selective coding), jonka aikana etsitään tutkimusaineiston ydinkategoriaa.

Ensimmäisessä vaiheessa siis seurataan johtolankoja. Tutkija lukee erilaisia aineistoja, esimerkiksi dokumentteja, muistiinpanoja tai haastatteluaineistoja pohtien jatkuvasti

min-kälaisia kategorioita aineistot sisältävät. Kun kategorioita on tunnistettu, tutkija pyrkii välittömästi aloittamaan aineiston avoimen koodauksen sekä luomaan tutkittavasta ilmi-östä ensimmäisen määritelmän. Tässä vaiheessa etsitään toisin sanoen tulevan teorian ensimmäiset rakennuspalikat (Strauss 1998, 202).

Avoimen koodauksen avulla on tarkoitus tuottaa käsitteitä sekä nimetä tapahtumia ja il-miöitä. Käsitteitä ryhmitellään kategorioihin, jonka jälkeen kategorioita kehitellään aksi-aalisen koodauksen aikana eteenpäin ominaisuuksien osalta. Ominaisuudet muutetaan dimensioiksi, minkä avulla on mahdollista tuoda syvyyttä kategorioihin. Ominaisuudet ovat jonkin tietyn kategorian ilmiön erityispiirteitä eli ilmiötä voidaan kuvailla sen omi-naisuuksien avulla. Strauss varoittaa tutkijaa keräämästä liian paljon dataa ennen ana-lysointia. Avoin koodaus kannattaa siis aloittaa heti kun datan kerääminen on aloitettu, sillä avoimen koodauksen aikana datasta nousee yleensä uusia käsitteitä, joiden avulla on mahdollista suunnata tutkimusaineiston keruuta, mm. tarkentamalla haastattelukysymyk-siä (Strauss & Corbin, 1998, 207).

Metodix-portaali esittää esimerkkinä avoimesta koodauksesta tuotteen kategoriat: vaate, sisustustekstiili, jalkine, maljakko ja tuoli. Tuotteilla voisi olla ominaisuuksia, kuten: ar-vostus, käyttöfunktio, valmistustekniikka ja materiaali. Edelleen jokainen ominaisuus voidaan muuttaa dimensioiksi. Tuotteisiin liittyviä dimensioita voivat olla esimerkiksi:

suuret valmistussarjat - lyhyet sarjat – uniikkityö, tarpeellinen – tarpeeton, arvostettu – halveksittu ja kallis – halpa (Metodix 2004, 9.2.12).

Järvinen esittää aineistopohjaisen menetelmän avoimen koodauksen hieman eri tavalla.

Käsitteet kategoria ja ominaisuus ovat ennallaan, mutta dimension tilalla Järvinen käyttää

”Ulottuvuuden ääripäät”-käsitettä. Järvisen esimerkki on esitetty taulukossa 3.

Kategoria Ominaisuuksia Ulottuvuuden ääripäät

valvonta frekvenssi usein – ei koskaan

laajuus paljon – vähän

intensiteetti korkea – matala

kesto pitkä – lyhyt

Taulukko 3. Esimerkki avoimesta koodauksesta (Järvinen 2000, 72).

Toinen aineistopohjaisen tutkimusmenetelmän vaihe eli aksiaalinen koodaus pitää sisäl-lään aineistojen ryhmittelyn. Tässä vaiheessa aineisto kasataan uudelleen niin, että etsi-tään kategorioiden välisiä yhteyksiä. Tällä tarkoitetaan joukkoa proseduureja, joilla ai-emmin luotuja kategorioita liitetään yhteen tarkastelemalla ilmiön suhteen kausaaliehtoja, kontekstia, toiminta- ja vuorovaikutusstrategioita sekä niiden seurauksia (Järvinen 2000, 73).

Kausaaliehdolla tarkoitetaan tapahtumaa tai tilannetta, joka johtaa kategorisoidun ilmiön toteutumiseen. Konteksti on vallitsevat olosuhteet joissa ilmiö tapahtuu. Väliintulevat ehdot ovat rakenteellisia ehtoja. Rakenteelliset ehdot voivat helpottaa tai vaikeuttaa ilmi-ön toiminta- ja vuorovaikutusstrategioita. Toiminta tai vuorovaikutus ovat kumpikin stra-tegioita, joiden avulla ilmiötä on suunniteltu hoidettavan ja hallittavan. Seuraukset ovat lopputuloksia tai suoritteita vuorovaikutuksesta tai toiminnasta (Järvinen 2000, 74).

Avoin koodaus ja aksiaalinen koodaus kulkevat aineistopohjaista menetelmää hyödyntä-vässä tutkimuksessa rinnakkain. Aineistoa kerätään lisää, käsitteellistetään ja jaetaan ka-tegorioihin niin kauan, kunnes ei löydy enää uusia käsitteitä, ominaisuuksia tai dimensioi-ta tuotdimensioi-tavaa aineistoa. Tällöin on saavutettu teoreettinen saturaatio, eli aineisto on kylläi-nen. Aineiston kyllääntymistä voi pitää aksiaalisen koodauksen lopetusehtona, toisin sa-noen silloin kun uusi koodattava tapaus ei enää tuota mitään merkittävää uutta, on aineis-to kyllääntynyt.

Kolmas aineistopohjaisen menetelmän vaihe on valikoiva koodaus, jonka keskeinen teh-tävä on ydinkategorian etsintä. Tässä kolmannessa aineistopohjaisen menetelmän vai-heessa tutkijalla käy ilmi mistä tutkimuksessa oikeastaan on kysymys eli teoria syntyy aineiston perusteella. Tässä vaiheessa tutkimuksen tulokset ovat raportoitavissa.

Metodix-portaali esittää aineistopohjaiseen menetelmään kuuluvan hypoteesien testaami-sen, jonka aikana tutkija kriittisesti kyseenalaistaa aiempia olettamuksiaan ja yrittää ku-mota saamiansa tuloksia jonkin toisen aineiston avulla (Metodix, 2004, 9.2.12). Strauss ja Corbin taas esittävät aineistopohjaiselle menetelmälle Hypoteesien testaaminen-käsitteen laajempana kokonaisuutena, joka sisältää seuraavat seitsemän kriteeriä:

1. Miten alkuperäinen näyte valittiin? Mitkä olivat perusteet?

2. Mitä pääkategorioita nousi esiin?

3. Mitkä olivat toiminnot tai tapahtumat, jotka johtivat edellä mainittujen pääkatego-rioiden syntyyn?

4. Mihin johtolankojen seuraaminen perustui? Miten hyvin kategoriat edustivat da-taa johtolankojen seuraamisen jälkeen?

5. Miten hyvin tehdyt hypoteesit testaavat kategorian ja sen ominaisuuksien kuulu-mista konseptiin?

6. Olivatko hypoteesit sellaisia että ne selittivät mitä datassa tapahtuu? Jos eivät ol-leet, niin muutettiinko hypoteeseja?

7. Miksi ja miten kategoria valittiin? Millä perusteella analysointiin liittyvät päätök-set tehtiin (Strauss & Corbin, 1998, 269).

Nähtiinpä Hypoteesien testaaminen-vaihe suppeana tai laajempana osana aineistopohjai-sen menetelmän tutkimusta, niin joka tapauksessa vertailujen tekeminen kerätyn aineiston ja vertailuaineiston välillä auttaa tutkijaa korjaamaan vinoutumia. Tutkija joutuu testaa-maan aineistoaan ja muodostamiaan käsitteitä, kategorioita, ominaisuuksia ja dimensioita suhteessa kokonaan uuteen aineistoon. Tällä tavoin tutkimuksessa on mahdollista saavut-taa parempi tarkkuusaste ja yhtäpitävyys (Metodix 2004, 9.2.12).

Aineistopohjaisen menetelmän tutkimuksen neljäs vaihe on nimeltään teorian tuottami-nen. Tässä vaiheessa käytetään valikoivaa koodausta muodostamaan perusteltu ydinkate-goria eli kaikki kateydinkate-goriat yhdistellään ydinkateydinkate-gorian ympärille. Kun aksiaalisen kooda-uksen vaiheessa tutkija on ottanut selville tutkittavien ilmiöiden olemusta valottavat suh-teet niin teorian tuottamisvaiheessa tutkija tiivistää oman näkemyksensä siitä, mitä me-neillään oleva tutkimus itse asiassa koskee (Metodix 2004, 9.2.12).

Aineistopohjaisen menetelmän tutkimuksen neljännessä vaiheessa tutkijalla on paljon erilaisia työkaluja tutkimusaineistonsa järjestämiseksi. Erilaiset diagrammit, taulukot yms. paljon havaintoja yhteen näkymään tiivistävät esitystavat ovat suositeltavia laadulli-sen aineiston esittämiseen. Esimerkkinä laadullilaadulli-sen aineiston moninaisista esittämismah-dollisuuksista on esitetty tutkittaviin ilmiöihin liittyvien ehtojen tarkasteluun käytettävä Straussin ja Corbinin ehdollinen matriisi kuvassa 12.

organizational

group individual

family regional

Kuva 12. Ehdollinen matriisi (mukaillen Strauss & Corbin, 1998, 184).

Ehdollisessa matriisissa Strauss ja Corbin esittävät eri tasojen välisiä vuorovaikutuksia, niihin liittyviä rakenteita ja mahdollisia väliin tulevia ehtoja. Edellä mainittujen esitysta-vaksi on tarkoituksella valittu kuvassa 12 esitetty kuvio. Tällä esitystavalla Strauss ja Corbin haluavat viestittää sitä, että ilmiöiden väliset rakenteet ja vuorovaikutukset ovat harvoin esitettävissä lineaarisessa muodossa (Strauss & Corbin, 1998, 183-184).

Kolmanteen aineistopohjaisen menetelmän vaiheeseen liittyy myös tutkimusraportin kir-joittaminen. Tutkija käyttää tutkimusaineistoa pohdintansa todisteena eli tutkimusmene-telmän nimen mukaisesti tuottaa teorian aineiston pohjalta. Yhtälailla tutkija voi viimei-sessä vaiheessa tutkia edelleen erilaisten ilmiöiden välisiä yhteyksiä. Travers esittää, että erilaisten diagrammien, toisin sanoen kaikenlaisten käsitteiden suhteita havainnollistavien esitysten hyödyntäminen, on aineistopohjaisen menetelmän raportointivaiheessa tärkeää (Travers 2001, 46).

Aineiston analysoinnin osalta Glaserin ja Straussin (1967) alkuperäistä näkemystä on täydennetty ja tarkennettu myöhemmin kirjoitetuissa teoksissa. Ian Dey esittää huomioita koodaukseen liittyen omassa teoksessaan. Dey esittelee käsitteen osittainen koodaus eli

”partial coding” vaihtoehtona edellä esitellylle mallille. Osittaisessa koodauksessa aksiaa-lisen koodauksen rooli on pienempi kuin Glaserin ja Straussin alkuperin esittämässä me-todissa. Osittainen koodaus on pyrkimys kohti holistisempaa eli kokonaisvaltaisempaa

näkemystä aineistoon. Avointa koodausta voidaan silloin jatkaa niin kauan, että aineiston ydinkategoria alkaa hahmottua. Aksiaalisen koodauksen vaihetta ei siis ole Deyn näke-myksen mukaan syytä ”pakottaa” osaksi aineiston analysointia, mikäli se ei siihen luon-nollisesti tunnu sopivan (Dey, 1999, 95-113). Samanlaista lähestymistapaa kuvailee teok-sessaan myös Max Travers. Travers esittää Straussia mukaillen, että aineistopohjaisessa menetelmässä kokenut tutkija voi raportoida tuloksia myös ilman kurinalaista aineiston-keräämistä ja analysointia (Travers, 2001, 43). Edelleen Clive Seale pohtii analysoinnin vaiheiden merkitystä aineistopohjaisen menetelmän hyödyntämisessä omassa teokses-saan. Seale esittää Glaserin ja Straussin myöhempiä teoksia tulkiten, että aineiston ana-lysointimenetelmät ja niiden keskinäiset painotukset voivat vaihdella kontekstin mukaan (Seale, 1999, 96-100).

Aineistopohjaisen menetelmän hyödyntämisestä laadullisessa tutkimuksessa ovat Strauss ja Corbin toimittaneet teoksen, jossa esitellään sellaisia tapauksista joissa on menestyk-sekkäästi hyödynnetty menetelmää. Teos esittelee hyviä käytäntöjä analysointiin, havait-tujen ilmiöiden kuvaamiseen ja tulosten raportointiin. (Strauss & Corbin, 1997, 37-56, 132-144). Myös Kari Smolander viittaa väitöskirjassaan useisiin tieto- ja viestintäteknii-kan tutkimuksiin, joissa aineistopohjaista menetelmää on hyödynnetty onnistuneesti (Smolander, 2003, 45-46).

Karen Locke täydentää myös osaltaan Glaserin ja Straussin kuvausta aineistopohjaisesta teoriasta. Locken mukaan aineistopohjaisen menetelmän avulla ei pelkästään kuvailla joitain ilmiöitä vaan myös kerrotaan tarina jonka avulla lukija voi laajentaa näkemystään tutkitusta ilmiöstä (Locke, 2001, 36). Cassell ja Symon taas painottavat aineistopohjaisen menetelmän soveltuvuutta organisaation vuorovaikutusten tutkimuksessa. Cassell ja Sy-mon suosittavat tutkijaa sisällyttämään tutkimusraporttiinsa lainauksia haastatteluista, jotta jokainen raportin lukija voi itse tehdä omat tulkintansa tutkimusraportista (Cassell &

Symon, 2004, 245-247).

Laadullisen aineiston analysointiin ja hyväksi havaittuihin havaintojen esitystapoihin pe-rehdyin hyödyntämällä Milesin ja Hubermanin laadullisen aineiston analysointia käsitte-levää kirjaa (Miles & Huberman, 1994, 90-142). Varsinkin laadullisen aineiston kuvaami-seen ja esittämikuvaami-seen liittyvien osien ohjeet on tässä tutkimuksessa toteuttamisessa pyritty omaksumaan.

Aineistopohjainen menetelmä on kuten muutkin tutkimusmenetelmät, saanut osakseen kritiikkiä. Järvinen & Järvinen kritisoivat aineistopohjaista menetelmää siihen liittyvien käsitteiden ja menettelytapojen runsaudesta (Järvinen 2000, 77). Aineistopohjaisen mene-telmän hyödyllisyyttä ja käyttökelpoisuutta ei yksikään käytetty lähde kuitenkaan kyseen-alaista.