Aineisto on kansallisesta tietoarkistosta opinnäytetyöhön luvallisesti saatu Suomalaisten Hyvinvointi ja palvelut 2009: ikääntyneiden käyntihaastattelut-aineisto (FSD2889) (HYPA). Kyseessä on paneelimuotoinen tutkimus, jossa on yhdistetty puhelin- ja käyntihaastatteluja, postikyselyjä sekä rekisteriaineistoja. Aineisto kuuluu Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut sarjaan. Työssä käsitelty aineisto on poikkileikkausaineisto tästä tutkimuksesta ja käsittää vuonna 2009 (16.9. - 4.12.2009) kerätyt ikääntyneiden käyntihaastattelut. Haastatteluissa on kartoitettu 80 vuotta täyttäneiden asumista, hyvinvointia, sosiaalisia suhteita, terveyttä ja terveyspalveluita, sosiaalipalveluita, läheisapua sekä elämänlaatua. Alkuperäisaineiston taustamuuttujia olivat kotitalouden koko, eläkkeelle jäämisvuosi, viimeisin ammatti, sukupuoli, siviilisääty, ikäryhmä ja asuinpaikkakunnan tyyppi. Rekisterimuuttujina alkuperäisaineistossa olivat maakunta, kuntaryhmä, sairaanhoitopiiri, kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo vuonna 2008 sekä koulutustaso (3-luokkainen ISCED-luokittelu). Otantamenetelmänä on käytetty systemaattista otantaa, missä otokseen on valittu satunnaisotannalla Väestörekisteristä 80 vuotta täyttäneistä, itsenäisesti asuvien henkilöiden joukosta 600 henkilöä. Haastateltavia oli ollut 373 henkilöä, jolloin vastausprosentti oli 62 %. Alkuperäisessä aineistossa oli 175 kysymystä ja siten 175 muuttujaa ja 373 havaintoa. Aineiston perusjoukko/otos olivat 80 vuotta täyttäneet Suomessa vakituisesti asuvat henkilöt, Ahvenanmaa ei ollut mukana aineistossa. (Moisio ym. 2013.)
KUVIO 1. Vastaajien ikä ja sukupuoli
Aineistossa vastaajia oli 373. Vastaajien ikä- ja sukupuolijakauma (Kuvio 1.) edustivat hyvin koko joukkoa koko Suomen mittakaavassa. Ikäluokat pienenevät, mitä vanhempien luokkaan siirrytään ja naiset elävät tunnetusti pidempään kuin miehet. Lähes 50 % vastaajista oli 80-83-vuotiaita. Reilu 26 % oli 84–86 -vuotiaita. 87-90-vuotiaita vastaajia oli 18,5 %. Loput 20 vastaajaa (5,4 %) olivat yli 91-vuotiaita. Enemmistö vastaajista oli naisia, joita oli 243 ja miehiä oli 130. Sukupuolijakauma oli melko tasainen kaikissa ikäryhmissä. Vastaajien tulojakauma oli yllättävän tasaisesti jakautunut. Vastaajat kuuluivat tasaisesti noin 10 % jokaiseen kymmenestä alkuperäisaineiston tuloryhmästä.
Vuosittaiset tulot vaihtelivat 10148 euron ja yli 33887 euron välillä. Enemmistö, lähes 70
% vastaajista oli toiminut ennen eläkkeelle jäämistään palkansaajana.
Maatalousyrittäjänä tai työssä maatilalla oli toiminut reilu 18 % vastaajista. 17 vastaajaa ei ollut toiminut missään ammatissa ja 5 vastaajaa oli ollut jossain muussa toimessa.
Näihin kahteen ryhmään oletan kuuluvan myös ns. kotiäidit. Vastaajat olivat melko tasaisesti läpi Suomen. Kaupunkimaisissa kunnissa asui lähes 60 % vastaajista. Loput vastaajista asuivat melko tasaisesti, joko maaseutumaisessa tai taajaan asutussa kunnassa.
Aineiston perusjoukko kuvaa mielestäni hyvin suurempaakin otoskokoa ja kyseisen ikäryhmän väestöä. Enemmistö vastaajista 226 (N=373) asui yhden hengen taloudessa.
Yhden hengen taloudessa asuvat olivat jakautuneet suhteellisen tasaisesti kaikissa
25
ikäluokissa. Leskiä naisista oli 108 (n=243) ja miehistä 30 (n=130) vastaajaa. 129 leskeä ilmoitti myös asuvansa yhden hengen taloudessa. (Kuvio 2.)
KUVIO 2. Talouden koko ja asumismuoto
Kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa ja kirjallisuudessa on tullut esiin, myös tässä aineistossa omistusasunto oli yleisin asumismuoto. (Kuvio 2.) Vastaajista 281 eli reilu 75
% asui omistusasunnossa. Vuokralla asui 69 eli lähes 19 % vastaajista ja loput reilu 6 % asui jokin muu vaihtoehdossa. Oletettavasti jonkun sukulaisen luona, aineistosta asia ei tarkentunut. Aineistossa ei ollut kysymystä, minkä tyyppisessä asunnossa vastaaja asuu esim. omakotitalo, kerrostalo jne. Asuinpaikan mukaan pystyi kuitenkin tekemään päätelmiä asunnon tyypistä. Yhden hengen talouksissa asuvista vastaajista (n=226) 74 asui kaupungin keskustassa, 70 esikaupunkialueella tai lähiössä, 44 kuntakeskuksessa tai taajamassa ja 38 vastaajaa asui maaseudun haja-asutusalueella tai kylässä. (Kuvio 3.) Asuinpaikka tai asunnon tyyppi ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka toimiva ja esteetön asunto on.
0 20 40 60 80 100 120 140 160 180
1 henkilö 2 henkilöä Vähintään 3 henkilöä
Jokin muu Vuokra-asunto Omistus- asunto
KUVIO 3. Siviilisääty ja asunnon tyyppi
Asuntojen koko vaihteli huomattavasti. (Kuvio 4.) Keittiö laskettiin myös yhdeksi huoneeksi. Asuntojen koko oli yhdestä huoneesta kymmeneen huoneeseen. Lähes 60 prosenttia vastaajista asui joko 1-2 huoneen asunnossa tai kolmen huoneen asunnossa.
Reilu 34 prosenttia vastaajista asui 4-5 huonetta käsittävässä asunnossa ja loput reilu 6 prosenttia eli 24 vastaajaa asui 6-10 huonetta käsittävässä asunnossa.
KUVIO 4. Siviilisääty ja asunnon huoneiden lukumäärä
Asunnon keittiö-, pesu- tai wc-tiloissa oli puutteita pienellä määrällä vastaajia. (Kuvio 5.) Näitä puutteita voivat olla esimerkiksi suihku, lämmin vesi tai tilat liian ahtaat tai pääsy
0 10 20 30 40 50 60
Leski Avioliitto Naimaton Joku muu Avoliitto
Maaseudun haja-asutusalue / kylä Kuntakeskus tai muu taajama Esikaupunkialue tai lähiö Kaupungin keskusta
0 10 20 30 40 50 60 70
Leski Avioliitto Naimaton Joku muu Avoliitto
6-10 4-5 3 1-2
ammeeseen vaikeaa. Aineistossa ei ollut tarkemmin eriteltynä, mikä puute oli kyseessä.
Vastaajista 34 ilmoitti asunnossaan olevan puutteita pesu ja/tai wc-tiloissa. Näistä 20 vastaajaa arvioi myös oman liikuntakykynsä erittäin huonoksi tai huonoksi. 11 vastaajalla ei ollut mielestänsä hyvä, eikä huono liikuntakyky ja heillä oli puutteita myös pesu ja/tai wc-tiloissa. 23 vastaajalla oli puutteita asuntonsa keittiössä. Keittiön puutteita ovat esimerkiksi, ettei keittiössä ole pesuallasta tai keittiö on ahdas. Myös kaappien ja tasojen huono korkeus luetaan keittiön puutteeksi. Puutteita asuntonsa keittiössä oli 12 vastaajalla, heillä oli myös itsearvioitu liikuntakyky joko erittäin huono tai huono. 8 vastaajalla, joilla oli puutteita keittiössä, toimintakyky ei ollut hyvä eikä huono.
KUVIO 5. Asunnon puutteet
Vastaajista 56 oli puutteita tai liikkumisesteitä asunnossaan, jotka vaikuttivat heidän päivittäisistä toimista selviytymiseensä. Tällaisia esteitä ovat mm. portaat, puuttuva hissi, korkeat kynnykset, kapeat oviaukot tai käytävät. 27 vastaajalla oli joko erittäin huono tai huono liikuntakyky ja heillä oli asunnossaan myös puutteita tai liikkumisesteitä. 17 vastaajalla liikuntakyky ei ollut hyvä eikä huono ja heillä oli myös liikkumista aiheuttavia puutteita tai esteitä asunnossaan. Omaan toimintakykyynsä, jolla tarkoitetaan kykyä selviytyä päivittäisitä toimista, oli suurin osa vastaajista (n=279; 74,8 %) joko melko- tai erittäin tyytyväisiä.
0 100 200 300 400
pesu-tai wc keittiö liikkumista vaikeuttavat esteet
Ei Kyllä
KUVIO 6. Asumismuoto vs. muuttohalukkuus
Yli 87 prosenttia eli 326 vastaajaa ei ollut harkinnut muuttoa pois nykyisestä asunnostaan.
(Kuvio 6.) 46 vastaajaa oli harkinnut muuttoa, 1 vastaaja ei osannut sanoa oliko harkinnut muuttoa vai eikö ja tämän havainnon tiputin analysoitavasta aineistosta pois. 280 vastaajaa asui omistusasunnossa ja heistä vain 34 oli harkinnut muuttoa pois nykyisestä asunnostaan. Vuokralla asui 69 vastaa ja heistä vain 9 oli harkinnut muuttoa. Vastaajat, jotka ilmoittivat asumismuodokseen jokin muu vaihtoehdon, oli 23. Heistä vain 3 oli harkinnut muuttoa pois nykyisestä asunnostaan. Vastaajista 137 oli leskiä ja heistä 122 eivät olleet kokeneet muuttohalukkuutta nykyisestä asunnostaan.
Kun kotitalouden kaikki tulot otetaan huomioon, menojen kattamisen tuloilla koki melko helpoksi 38,6 % (n=144) vastaajista ja helpoksi tai hyvin helpoksi 30,5 % (n=114).
Manojen kattamisen tuloilla koki 25 % (n=93) vastaajista hankalaksi tai melko hankalaksi. Erittäin hankalaksi menojen kattamisen tuloilla koki 1,9 % (n=7) vastaajista.
Enemmistön mielestä 82,35 % (n=307) hoitoa ja apua tarvitsevan iäkkään ihmisen paras asumisen muoto on kotona asuminen kotihoidon turvin. 47 vastaajan (12,6 %) mielestä kunnallisessa tai yksityisessä palvelutalossa asuminen on paras asumisen muoto. 9 vastaajaa piti parhaana asumisvaihtoehtona vanhainkotia tai muuta laitosta. 2 vastaaja valitsi vaihtoehdoksi jonkin muun asumisen muodon ja 8 ei osannut sanoa parasta asumisen muotoa. Nämä muut asumisvaihtoehdot yhdistin mallissa muu vaihtoehdoksi (n=66).
246 60
20
34 9 3
0 50 100 150 200 250 300
Omistus Vuokra-asunto Jokin muu
Kyllä muuttohalu Ei muuttohalua
Enemmistön (n=307) mielestä koti kotihoidon turvin on iäkkään apua tarvitsevan paras paikka asua. Näistä 248 vastaajaa asui omistusasunnossa, 46 vuokralla ja lopuilla 13 oli asumismuotonaan jokin muu vaihtoehto. 58 vastaajan mielestä, joku muu asumisratkaisu, kuin oma koti kotihoidon turvin, on paras vaihtoehto iäkkäälle henkilölle. (Kuvio 7.)
KUVIO 7. Nykyinen asumismuoto vs. iäkkään apua tarvitsevan henkilön paras asumismuoto
Halmisen (2009) mukaan iäkkäät haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään. Sama kanta on havaittavissa myös aineiston perusteella, sillä selkeä enemmistö vastaajista kuitenkin kannattaa kotona asumista. Mahdollista on, että myös asunnon hallintamuodolla olisi vaikutusta vastaajan valintaan parhaasta vaihtoehdosta iäkkään apua tarvitsevan henkilön asumismuodosta. Oma koti kotihoidon turvin oli 306 vastaajan mielestä paras paikka asua, apua tarvitsevalle iäkkäälle henkilölle. Heistä 276 ei ollut kokenut muuttohalukkuutta nykyisestä asunnostaan. He, joiden mielestä koti oli paras paikka asua, heistä 248 vastaajaa asui omistusasunnossa ja 46 vuokra-asunnossa.
Asunnon koolla ei myöskään ollut merkitystä siihen, minkä vastaaja ilmoitti iäkkään henkilön parhaaksi asumismuodoksi. Vastaajista, he, jotka olivat ilmoittaneet oma kodin iäkkään apua tarvitsevan henkilön parhaaksi asumismuodoksi (n=306), heistä 194 ei ollut koskaan käyttänyt siivouspalvelua ja 281 vastaajaa ei ollut käyttänyt kylpypalvelua. 276 vastaajaa, eivät olleet käyttäneet päiväkeskuspalveluita ja jotka olivat sitä mieltä, että koti
248 46
13
27 21 10
0 50 100 150 200 250 300
Omistus Vuokra Jokin muu
Muu Oma koti
on paras paikka asua. Noin 40 vastaajaa, jotka eivät olleet käyttäneet kylpy- tai päiväkeskuspalveluita, olivat parhaaksi asumisratkaisuksi nimenneet kunnallisessa tai yksityisessä palvelutalossa asumisen. 140 vastaajaa kokivat oman terveydentilansa, ei hyväksi, eikä huonoksi ja heidän mielestänsä oma koti oli iäkkäälle paras paikka asua.
Vastaajista 266, jotka olivat erittäin tai melko tyytyväisiä asuinalueensa olosuhteisiin, heidän mielestään myös oma koti; kotihoidon turvin oli paras vaihtoehto iäkkäälle apua tarvitsevalle henkilölle.
Vastaajista 74,8 % (279) ilmoitti selviytyvänsä kenenkään auttamatta sairauden hoidosta kotona, kuten lääkkeiden otosta tai haavojen hoidosta ilman vaikeuksia. Pieniä vaikeuksia oli 9,7 % (n=36) vastaajista. Suuria vaikeuksia sairautensa hoidosta selviämisessä oli 2,1
% (n=8) ja 11,8 % (n=44) vastaajista ei selvinnyt sairautensa hoidosta itsenäisesti lainkaan.
Vastaajien ikä oli jakautunut melko tasaisesti jokaiseen ikäluokkaan. Myös kaikissa ikäluokissa, suhteutettuna vastausmäärään muuttohalukkuudesta, oli melko tasaisesti jakautunut heitä, jotka eivät olleet harkinneet muuttoa nykyisestä asunnostaan ja heitä, jotka olivat muuttoa harkinneet. 46 vastaajaa oli harkinnut muuttoa nykyisestä asunnostaan. Näistä 30 selviytyi itsenäisesti kevyistä kotitöistä, 10 vastaaja selviytyi joko pienin tai suurin vaikeuksin. 2 muuttohalukasta vastaajaa ei selviytynyt kevyistä kotitöistä itsenäisesti lainkaan.
Enemmistö vastaajista, jotka eivät kokeneet muuttohalukkuutta (n=282), olivat joko erittäin tai melko tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa. Vain neljä muuttohalukasta vastaajaa kokivat ihmissuhteensa, joko melko- tai erittäin tyytymättömäksi. Kuitenkin yli puolet (n= 29) muuttohalukkaista kokivat ihmissuhteensa erittäin- tai melko tyytyväiseksi.
Ystäviltä saatuun tukeen oli enemmistö molemmista ryhmistä joko erittäin- tai melko tyytyväisiä, muuttohalukkaista 26 vastaajaa (n=46) ja ei muuttohalukkaista 239 vastaajaa (n=326). Vastaajista 157 (42 %) ei ollut kokenut koskaan yksinäisyyttä ja 77 (21 %) hyvin harvoin. Vain 4 prosenttia (n=15) koki olevansa yksinäinen jatkuvasti ja reilu 7 prosenttia
(n=27) melko usein. Loput lähes 26 prosenttia (n=96) vastaajista oli kokenut yksinäisyyttä joskus.
38 muuttoa harkinnutta vastaajaa (n=46) olivat asuinalueensa asuinoloihin erittäin tai melko tyytyväisiä. Asuinalueensa asuinoloihin oli melko- tai erittäin tyytymättömiä 21 vastaajaa ja näistä 5 oli kokenut muuttohalua nykyisestä asunnostaan. Tutkimusten mukaan muuttoriski lisääntyy myös henkilöillä, jotka ovat olleet sairaalahoidossa lähiaikoina. Tässä aineistossa 46 muuttohalukkaasta vastaajasta 17 oli ollut sairaalahoidossa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana.
Muuttohalukkuutta kokeneesta 46 vastaajasta 8 auttoi päivittäisissä toimissa jotakuta sukulaistansa tai ystäväänsä, joka ei tule toimeen ilman apua vanhuuden, vammaisuuden tai sairauden vuoksi. Heistä 6 vastaajaa oli tehnyt autettavana olevan läheisen asuinkunnan kanssa omaishoitosopimuksen hänen auttamisestaan. 58 vastaajaa, joiden mielestä joku muu kuin oma koti on paras paikka asua, heistä 5 auttoi jotakuta toista. 30 vastaajaa oli itse omaishoidettavana. Omaishoidettavana olevista kukaan ei ollut kokenut muuttohalukkuutta pois nykyisestä asunnostaan.