Aineiston keruuprosessin kuvaaminen

Päätin hankkia aineistoni haastattelemalla luokanopettajia, jotka ovat käyttäneet työssään draamaa. Tällä tavoin oletan saavani aineistoon asiantuntemusta draaman käytöstä. Alusta alkaen katsoin sopivaksi haastattelumenetelmäksi yksilöhaastattelun, koska oletin sen kautta saavani tarpeellisen syvyyden haastattelutilanteeseen, ja sitä kautta myös itse tutkimusaineistooni. Björklund Maria & Paulsson Ulf (2003, 11; 68) avaavat tutkimusmetodikirjassaan tutkimushaastattelujen etiikkaa toteamalla, että tutkija saa haastattelujen avulla primääristä tietoa akateemiseen työhönsä, mutta tämän tulee myös täyttää sille asetetut vaatimukset, voidakseen toimia ns. akateemisen tutkimustyön aineistona. Hakala (2007, 23) toteaa puolestaan: ”Tutkimuksen aineistonkeruun tulisi olla aina sellaista, että se mahdollistaa sekä yleisen tilanteen (siis laajan kontekstin) että yksittäistapauksen tarkastelun.” Aineistolähtöisyyttä onkin korostettu erityisesti fenomenografisessa tutkimustraditiossa teorialähtöisyyden sijaan.

Koska aineistolähteisyys näyttää fenomenografisessa tutkimusotteessa nousevan hyvin merkitykselliseksi, katsoin tärkeäksi eettiseksi päätökseksi edellä todettujen lainausten valossa lähestyä asiassani tuntemattomia henkilöitä. Katsoin luokanopettajien ammattiyhdistyksen ja Opettaja-lehden olevan yhdessä hyvä kanava etsiä tutkimukseeni haastateltavat. Hakuilmoituksessani ilmoitin etsiväni luokanopettajia jotka ovat käyttäneet tai käyttävät draamaa opetuksessaan. Kerroin tekeväni aiheesta gradun ja ilmoituksessa oli yhteistietoni.

Ilmoituksen avulla sain yhteydenottoja pääkaupunkiseudulta sekä Pohjanmaalta.

Tutkimukseni ensimmäinen haastateltava, joka oli testihaastateltava, jäi otokseen, koska katsoin haastattelun onnistuneen ja hänen käsityksensä draamasta olevan aineistossani merkityksellisiä. Täten empiirisen aineistoni haastatteluryhmä koostui kuudesta haastateltavasta, joista viisi siis ilmoitusjärjestyksessä Opettaja-lehden kautta. Kaikki tutkimukseeni osallistuvat henkilöt olivat keski-ikäisiä naisia, sillä yksikään mies ei

valitettavasti ilmoittautunut haastateltavaksi. Yksi haastateltavista oli toiminut opettajanani lyhyen ajan ja otin hänet mukaan saadakseni testata, toimiiko haastattelurunkoni. Jätin haastattelun kuitenkin aineistoon, koska katsoin sen edustavan joukkoa silti yhtä neutraalisti ja hyvin, kuin muut haastattelut. Haastateltavakseni pääsivät kaikki muut ilmoittautuneet, paitsi yksi jonka tietoja pidin varasijalla.

Tulevia haastatteluja varten loin haastattelurungon, joka sisälsi kymmenen kysymystä.

Haastattelurunko löytyy ensimmäisenä tutkimusraporttini liitteistä. Ensimmäiseksi kysymykseksi laadin viritys-/lämmittelykysymyksen, jotta saisin sen aikana haastateltavan mahdollisesti rentoutumaan. Kysymys liittyi harrastuksiin, koska olen havainnut että ihmiset puhuvat yleensä mielellään omista harrastuksistaan. Muut kysymykset liittyvät suoraan tutkimusaiheeseeni. Koska olen mielestäni luonteeltani yhtä paljon kuuntelija kuin keskustelija, rohkenin jättää haastatteluihin runsaasti tilaa luonteville, tilanteissa syntyville tarkentaville kysymyksille. Tarkoituksenani oli noudattaa itse haastattelutilanteessa Hirsjärven ja Hurmeen (1980, 56) ohjeita:

”Teemahaastattelussa tutkijan rooliin kuuluu kysymysten syventäminen omien tutkimusintressiensä suuntaisesti, mutta haastateltavan omat edellytykset, kokemukset ja kiinnostus vaikuttavat siihen, miten pitkälle haastattelija keskustelua pystyy viemään.”

Tutkijan varovaisuuteni esti minua etukäteen luottamasta enemmän avoimeen haastatteluun. Haastattelunrunkona käytin kysymyksiä, jotka löytyvät tutkimusraporttini liitteistä (0/5).

Otin kaikkiin haastateltaviin puhelimitse sekä sähköpostitse yhteyden. Jokainen sai itse toivoa, milloin ja missä suorittaisin haastattelun. Kerroin äänittäväni haastattelut litterointia varten. Haastattelupaikaksi haastateltavat valitsivat kahvilan, kodin tai työpaikan. Tapaamiset tietysti jännittivät, mutta iloisella tavalla. Haastateltavat koin puolestani innokkaina haastateltavina, jotka hyvin mielellään halusivat puhua draamasta. Jokainen haastateltava sai myös tutustua haastattelukysymyksiin joko juuri ennen haastattelua tai etukäteen toivomuksiensa mukaan. Ennen haastattelua jokainen haastateltava sai tehtäväkseen kirjoittaa käsin yhteystietonsa sekä vapaamuotoisen suostumuksensa haastattelunsa käytölle aineistona pro graduni varten. Tämän lisäksi sovimme, ettei heidän henkilöllisyytensä tule esille pro gradussani.

Haastattelut suoritin kevättalvella 2013. Haastattelujen yhteydessä jännitin kahta asiaa.

Ensimmäiseksi pohdin sitä, pitääkö haastateltava sovitusta ajasta ja paikasta kiinni.

Toiseksi jännitin, äänittääkö äänityslaitteeni varmasti tarvittavan selkeästi itse haastattelun. Onneksi jokainen haastattelu onnistui hyvin ja sain hitaan varmasti litteroitua haastattelut ääninauhoilta. Haastattelujen pituudet vaihtelivat luonnollisesti.

Keskimääräiseksi pituudeksi tuli 55 minuuttia: lyhyin haastattelu kesti 28 minuuttia ja pisin 1h ja 51 minuuttia. Sovimme myös jokaisen kanssa että he lupautuisivat lukemaan heti haastattelunsa litteroidun version, mahdollisia korjauksia tai lisäyksiä varten. Tästä syystä pyrin aina litteroimaan haastattelut viikon puolentoista sisällä haastattelusta.

Jokainen haastateltavista piti ja toteutti tämän lupauksensa.

Kaikkia haastateltavia oli mielestäni hyvin helppo lähestyä. Heistä jokaisesta kumpusi halu kertoa ja jakaa kokemuksensa draaman käyttämisestä omassa opetuksessaan.

Mielestäni heillä oli henkilökohtaisesti hyvin tunnerikkaita kokemuksia aiheesta ja tämä haastoikin minua tutkijana ja haastattelijana pysymään omassa neutraalissa roolissani.

Onneksi tiedostin tämän roolini hyvin vahvasti heti jo ensimmäisessä haastattelussa.

Haastattelut olivat kuitenkin kiistatta minulle erittäin vahvoja kokemuksia. Oli hienoa tavata ihmisiä ja saada kuunnella heidän kokemuksiaan aiheesta, jota pidin itse arvossa.

Haastattelut tehtyäni koin, että osa haastatteluista edusti teemahaastattelua ja osa puolistrukturoitua haastattelua, sillä haastateltavien omat kyvyt viedä ja kuljettaa aihetta ja käsitettä eri maastoissa olivat erilaiset.

Haastateltavista jokainen oli käyttänyt draamaa luokanopettajatyössään alakoulussa.

Jokaisella oli selkeä palo draaman käyttöön, mikä ilmeni innokkuutena saada osallistua pro gradu -haastatteluuni aiheesta. Nimesin haastateltavat välittömästi A-, B-, C-, D-, E- ja F-henkilöiksi. Jokaisella haastatteluun osallistuneella oli takanaan jonkinlaista draamakoulutusta. Koulutuksen tasot vaihtelivat merkittävästi, osalla oli draamasta sivuaineen opinnot ja osalla lukuisia kurssiopintoja. Haastateltavat toivat esille niin yliopistotasoisia, korkeakoulutasoisia (Teak) kuin myös muita kurssimuotoisia draamaopintoja.

Litteroimisen aloitin heti kun siihen löytyi kalenteristani aikaa, kuitenkin niin, että itse haastattelun ja litteroimisen välillä ei kulunut yli kahta viikkoa. Koodasin haastateltavat litteroinnin yhteydessä A-, B-, C-, D-, E- ja F-henkilöihin. Kysymykset koodasin puolestaan numeroin 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9. Litteroinnin jälkeen lähetin välittömästi kullekin haastateltavalle luettavaksi, tarkasteltavaksi ja kommentoitavaksi heitä koskevan haastattelun.

Lähetin litteroitua haastattelua tarkistettavaksi A-henkilölle yhteensä 3320 sanaa/11 sivua; B:lle 2000 sanaa/7 sivua; C:lle 3270 sanaa/11 sivua; D:lle 2752 sanaa/10 sivua;

E:lle 2719 sanaa/9 sivua sekä F:lle 1777 sanaa/7 sivua. Kullakin haastateltavalla oli mahdollisuus lukea ja kommentoida haastatteluaan. Jokainen haastateltava kuittasi oman haastattelunsa sellaisenaan. Näin minulla oli nyt koossa tutkimusaineisto, joka oli kooltaan yhteensä 15 818 sanaa/55 sivua. Liitteenä tästä tutkimusprosessini kohdasta on piirustus 2/5, jonka avulla pyrin selkeyttämään ja kuvaamaan itselleni empiirisen aineistoni kirjoa. Tästä oli hyvä lähteä liikkeelle. Koin aineistoni sisältävän merkittävästi kuvauksia käsitteestä ja aiheestani, mistä sain kuvan jo haastattelutilanteissa. Kuitenkin asia konkretisoitui minulle lukiessani uudestaan ja uudestaan 55-sivuista litteroitua tutkimusaineistoani.