• Ei tuloksia

3.3 Analyysi ja sen toteutus

3.3.2 Aineiston käsittely ja analyysin eteneminen

Saatuani kaikki kolme ryhmähaastattelua tehtyä oli aika litteroida aineisto eli purkaa haastatte-lujen ääninauhat19 tekstimuotoon. Tehtävä osoittautui melko haastavaksi, mihin osaltaan vaikutti ryhmätilanteen luonne. Ensinnäkin jokaisen puheenvuoron kohdalla oli ensiksi tunnis-tettava, kuka haastateltavista puhuu. Toiseksi keskustelut olivat paikoittain nopeatempoisia ja päällekkäin puhumista esiintyi paljon, mikä teki litteroinnista entistä vaativampaa. Litteroinnis-sa apuna käyttämäni ExpressScribe-transkriptio-ohjelma kuitenkin sujuvoitti litterointiprosessia huomattavasti, sillä kyseisessä ohjelmassa äänitiedostoa pystyy helposti kelaamaan, hidasta-maan ja pysäyttämään näppäinkomentoja hyödyntäen.

Koska en vielä litterointivaiheessa aivan tarkkaan tiennyt, millaista analyysimetodia tulisin käyttämään, pyrin litteroimaan aineiston mieluummin hieman liian tarkasti kuin liian laveasti.

Kirjoitin ylös haastateltavien puheen sana sanalta, ja merkkasin muun muassa huomattavimmat tauot, päälle puhumiset, painotukset ja minimipalautteet20 sekä keskeisimmät äänensävyt.

Tiesin kuitenkin jo haastatteluvaiheessa, että en tulisi käyttämään analyysimenetelmänä esi-merkiksi keskusteluanalyysiä tai vastaavaa haastattelun hienojakoisiin interaktion sävyihin pureutuvaa analyysitapaa, jolloin vielä tarkempi litterointitarkkuus olisi tullut kysymykseen (vrt.

Ruusuvuori 2010, 424–427). Siksi en pyrkinyt litteroidessani maksimaaliseen

19 Tutkimuseettisistä syistä hävitin haastattelujen ääninauhat litteroituani ne. Niin ikään hävitin litteroidut teksti-tiedostot ja tulostetut litteraatiot siinä vaiheessa, kun olin viimeistellyt tutkimusraportin.

20 Minimipalautteet ovat lyhyitä äännähdyksiä (mm’m) tai sanoja (nii, joo, aivan), joilla on keskustelun kulkua ohjaava tehtävä. Niillä voidaan osoittaa esimerkiksi toisen ihmisen kuuntelemista, sanotun ymmärtämistä, keho-tusta puheenvuoron jatkamiseen tai pyyntöä ottaa puheenvuoro itselleen. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 26.)

teen vaan jätin esimerkiksi henkäykset ja puheen taukojen tarkat pituudet huomioimatta. Litte-roinnissa käyttämäni merkinnät olen koonnut tutkimuksen loppuun (ks. Liite 4).

Vaikka jo haastattelujen pitäminen itsessään loi alustavaa kuvaa tutkittavasta aihepiiristä, lähti varsinainen analyysiprosessi käyntiin purkaessani haastattelunauhoja tekstimuotoon. Haastat-telutilanteet itsessään näyttäytyivät jälkikäteen hieman utuisina, sillä haastattelujen pitäminen oli jokseenkin jännittävää, ja lisäksi haastatteluissa käsiteltiin mittava määrä asioita laajoista aihealueista. Litteroidessani haastatteluja sain selkeämmän kuvan siitä, mitä haastattelutilan-teissa oltiin tarkalleen ottaen puhuttu. Saatuani kaikki haastattelut litteroitua tekstitiedostoiksi tulostin haastattelut ja aloin lukea litteraatioita läpi. Pyrin vielä kyseisessä vaiheessa pitämään mielen mahdollisimman avoimena, enkä tiennyt aivan tarkkaan, mitä olin etsimässä tai mitä aineistosta voisi nousta esille. Luettuani aineistot kerran läpi aloitin uuden lukukierroksen, jonka aikana tein alustavia temaattisia muistiinpanoja selkeimmistä esiin nousevista havainnois-ta. Tässä vaiheessa myös diskurssianalyysi alkoi tarkentua tutkimuksen pääsääntöiseksi analyysimenetelmäksi.

Seuraavassa vaiheessa syötin haastattelutiedostot Atlas.ti-tietokoneohjelmaan, joka on suunni-teltu laadullisen analyysin tekemiseen. Käytännössä kyseinen ohjelma ei tee analyysiä tutkijan puolesta mutta auttaa jäsentämään aineistoa helpommin hallittavaan muotoon (Eskola 2001, 180). Lukiessani aineistoa jälleen läpi aloin koodata eli luokitella haastattelusitaatteja erilaisiin ryhmiin, joita olivat muun muassa hetero-oletus, ulostulo, asuinpaikka, positiiviset kokemukset ja kielteiset kokemukset. Uusien lukukertojen tuloksena alkoi muodostua yhä uusia puhetapoi-hin ja sisällöllisiin teemoipuhetapoi-hin liittyviä koodauksia.

Yksi tutkimuksen analyysivaiheessa mietityttänyt asia oli, kuinka monia repertuaareja aineiston pohjalta kannattaisi muodostaa (vrt. Suoninen 1992, 126). Prosessiin liittyi lukuisia käänteitä, joissa muodostin repertuaareja pienemmistä koodaamistani palasista, kunnes taas hajotin repertuaarit ja yhdistin koodauksia uudelleen hieman eri tavoin. Tästä syystä myös repertuaa-rien lukumäärä vaihteli tutkimusprosessin aikana. Lopulta repertuaarepertuaa-rien luonteet alkoivat

hahmottua ja sain muodostettua niistä seitsemän sisäisesti ristiriidatonta kokonaisuutta. Olen esittänyt analyysissä muodostuneet repertuaarit ja subjektipositiot taulukossa 1.

TAULUKKO 1. Tulkintarepertuaarit ja positiot

Kaikkia tulkintarepertuaareja yhdistää se, että niistä on löydettävissä lukuisia esimerkkejä ai-neistosta, mikä on toisaalta myös repertuaarien identifioinnin edellytys. Olikin vaikeaa päättää, mitä sitaateista käyttäisin lopullisessa tulososiossa, sillä käyttökelpoisia sitaatteja muodostui runsas määrä. Valitsin lopulta sellaiset sitaatit, jotka kuvaavat kunkin repertuaarin ominaisuuk-sia mahdollisimman hyvin ja jotka toisaalta sisälsivät muutoin mielenkiintoiominaisuuk-sia ja aihepiirin kannalta keskeisiä sisällöllisiä seikkoja.

Tulkintarepertuaari Positio Aineistoesimerkki

Ahdinkorepertuaari haavoitetun positio ”Siis kyl jos nyt ajatellaan, et seurustelis, niin kyllä mua pelottas tosi paljon jotenki osottaa sitä hellyyttä niinku julkisesti tai niinku… Et just mahdollisen reaktion takia.”

Hankaluusrepertuaari kuormitetun positio ”Se on just aika ikävää, että niinku nuoret joutuu ja itekki joutu niinku just silleen hakemalla hakemaan tietoo vaikka seksuaaliterveydestä niinku silleen naispareilla”

Yksityisyysrepertuaari häirityn positio ”Niin et jotenki se kun se seksuaalinen suuntaumus tuodaan esille, niin sit jotenki se koko ihmisen seksielämä suurin piirtein sitten muka kuuluu kaikille muille.”

Ongelmattomuus- ja edistysrepertuaari

positiivisten seikkojen tunnistajan positio

”Mulla ei oo koskaan ollu semmosta (ulostuloa), en mä oo siitä koskaan ollu sillai niinku te sanoitte, että ootte niinku sukulaisillenne kertonu ja näin. Mää en oo, enkä mä… No ei oo varmaan tarvinnu.”

”Toki alussa pari ekaa kuukautta oli aika semmosta kauheeta tavallaan niinku. Et tietysti ku vanhemmat on silleen aika vanhoillisia ja tälleen, että vähänks aikaa viileni välit, mut sen jälkeen on kyllä parantunu välit ja tällä tavalla.

Lievennysrepertuaari ymmärrykseen pyrkijän positio

”Nii, että ei niitä (yhteydenpidon hiipumisen) syitä kuitenkaan loppujen lopuks…

Ehkä aika harvoin tietää, jos ei oo mitään selkeetä riitatilannetta tai jotain, että mistähän mikäki johtuu.”

”Jos joku tulee jotain sanomaan, nii mä kyllä aika äkkiä heitän takas, että ’haittaaks se sua ketä minä rakastan?’ Et se loppuu aika lyhyeen sit siinä kohtaa.”

”Mmm, itte toimin… Tai siis koen olevani sateenkaariaktivisti, et mä kierrän niinku kaikki maholliset mielenosotukset, mitä vaan niinku löytyy [– –]”

Tavallisuusrepertuaari

”Se, että niinkun (muut ihmiset) tajuaisivat vaan, että ihan normaalii elämää niinku muuten: työssä käy ja näin. Tai opiskelee. Jos nyt sattuu vaan sama sukupuoli kiinnostamaan, niin tuota.”

”Mää en niinku ite koe tarvetta omakohtasesti lähtee minkään viuhkan tai pillin kanssa sinne kulkueeseen.”

Myös repertuaarien häilyvyys teki repertuaarien tunnistusprosessista haastavan. Häilyvyydellä tarkoitan sitä, että repertuaarit ovat toisinaan tunnistettavissa pieninä lauseen osasina tai lyhyinä välikommentteina sieltä täältä tekstiä eikä aina niinkään laajoina ja selkeinä kokonai-suuksina (vrt. Suoninen 1997, 67). Pyrin tulososiota koostaessani muodostamaan mahdollisimman eheitä teemakokonaisuuksia ja jättämään pois lyhyimmät ja hajanaisimmat sitaatit. Tällä tavoin sain käsiteltyä sellaisia sisällöllisiä teemoja, jotka koin tutkimuskysymysten kannalta erityisen keskeisiksi, ja samalla sain pidettyä raportin helpommin luettavana. Lisäksi repertuaarien päällekkäisyys oli repertuaarien tunnistamista hankaloittava tekijä. Päällekkäi-syydellä tarkoitan sitä, että pelkästään yksi sitaatti voi koostua kahdesta tai jopa useammastakin eri repertuaarista. Tämän vuoksi luokittelin sitaatit aluksi molempiin repertuaa-reihin kuuluviksi ja tulososiota koostaessani päätin, kumpaan repertuaariin sitaatti kannattaisi sisällyttää, jotta tulosraportin ”juoni” etenisi mahdollisimman luontevasti.