Hankin tutkimusaineistoni systeemisen toimintamallin koulutuksissa, joissa koulutettavina oli lastensuojelun, perhesosiaalityön ja perheoikeudellisen yksikön työntekijöitä. Koulutus järjestettiin kahtena eri ajankohtana, kahdessa koulutuspaikassa kahdelle ryhmälle koulutettavia. Molemmissa koulutuksissa toimi kaksi kouluttajaa sekä joukko koulutettavia. Ensimmäisessä paikassa läsnä oli kouluttajien lisäksi kuusitoista koulutettavaa, jotka kaikki täyttivät kirjoituspyynnön kouluttajiensa mukana.
Toisessa paikassa oli kouluttajien lisäksi viisitoista koulutettavaa, eli kirjoituksia kertyi yhteensä seitsemäntoista. Yksikään kirjoituspyynnöistä ei palautunut takaisin tyhjänä, eikä kukaan
koulutuksiin osallistuvista kieltäytynyt osallistumasta tutkimukseen.
Molemmissa paikoissa myös kouluttajat osallistuivat tutkimukseeni jatkamalla heille jaettua kehyskertomusta. Kouluttajien koulutustaustasta kerron sen, että toisessa paikassa kouluttajina toimi sosiaalityöntekijä yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnolla ja hänen työparinsa, joka oli perheterapeutti ja työnohjaaja -koulutukset käynyt psykologi. Toisessa koulutuksessa kouluttajat olivat sosiaalityöntekijöitä, joista toisella oli lisäksi opettajalta vaadittavat pedagogiset lisäopinnot ja toisella perheterapeuttikoulutus.
Sain kouluttajilta pyytäessäni tiedot myös koulutukseen osallistuvien ammattinimikkeistä ja työpisteestä, vaikka näitä tietoja ei missään tutkimuksen vaiheessa yhdistetty kirjoituksiin.
Koulutukseen osallistujista valtaosa oli joko sosionomeja (perheohjaajat ja sosiaaliohjaajat) tai sosiaalityöntekijöitä. Suuri osa vastaajista työskenteli lastensuojelussa, pienempi osuus
perhesosiaalityössä, ja pari perheoikeudellisessa yksikössä lastenvalvoja -nimikkeellä. Tutkimani yhtymän perheoikeudellisessa yksikössä työskentelevät ovat usein sosionomin tai
sosiaalityöntekijän koulutuksen suorittaneita, mutta yksikössä voi työskennellä myös muulla tehtävään soveltuvalla korkeakoulututkinnolla.
Ensimmäisessä koulutuksessa kahdeksastatoista henkilöstä seitsemäntoista oli naisia, ja
kahdeksastoista oli mies. Toisessa koulutuksessa seitsemästätoista osallistujasta kaksi oli miehiä.
Kaikki tutkimukseen vastaajat ovat organisaation vakituisia työntekijöitä tai pitkäaikaisia sijaisia, sillä tämä oli edellytys koulutukseen osallistumiselle. Oletukseni mukaan myös kokemusta erilaisista työnohjauksista on ehtinyt kertymään tutkimukseen osallistujille. Poikkeuksen vakituisista työntekijöistä tekivät harjoittelijat, joita oli mukana kolme. Yksi oli harjoittelijana lastensuojelun perhetyössä ja kaksi teki parhaillaan sosiaalityöntekijän tutkintoon kuuluvaa viimeistä harjoittelua lastensuojelussa. Harjoittelijat olivat kouluttajien mukaan toimineet muissa sosiaalityön tehtävissä jo pitkään ennen harjoittelujaksojaan lastensuojelussa.
Osa vastaajista oli johtavassa asemassa lastensuojelussa: johtavia viranhaltijoita joko
lastensuojelussa tai sosiaalihuoltolain mukaisessa perhesosiaalityössä. Valtaosa vastaajista oli kuitenkin niin sanotusti ”rivityöntekijöitä”, eli heidän työnsä on toimia lapsen asioista vastaavana omatyöntekijänä joko lastensuojelussa tai perhesosiaalityössä, tai lapsen ja perheen perheohjaajana jommassakummassa edellä mainituista.
Karkeasti arvioin vastaajista, että perhesosiaalityön vastaajia oli tutkimukseeni osallistujissa noin yksi kolmasosaa, yli puolet työskenteli lastensuojelussa ja loput olivat joko perheoikeudellisissa palveluissa tai harjoittelijoita. Jälkimmäistä ryhmää oli kaikista vastaajista arvioiden neljä henkilöä kolmestakymmenestäviidestä.
Lastensuojelussa työntekijöiden työtehtäviin tutkimassani organisaatiossa kuuluu alueittain jaettuna sekä lastensuojelun avohuollon työ, sijaishuollon työ, että alaikäiset jälkihuollettavat.
Perhe-sosiaalityön puolella työntekijöiden vastuuna on sosiaalihuoltolain mukaiset palvelutarpeen selvitykset ja lastensuojelulain mukainen lastensuojelutarpeen selvittäminen, sosiaalihuoltolain mukainen suunnitelmallinen asiakkaan omatyöntekijyys, sekä tähän liittyvä sosiaalityö: tarvittaessa kiireelliset sijoitukset ja kiireellisen sijoituksen aikaiset sijaishuollon tehtävät kuten yhteydenpidon rajoituspäätösten ja liikkumisvapautta rajoittavien päätösten tekeminen. Perheoikeudellisessa yksikössä työntekijän lastensuojeluun liitettävinä velvollisuuksina nähdään lapsenhuoltolain mukaiset viranomaistehtävät ja näihin liittyvä yhteistyö oikeusjärjestelmän toimijoiden kanssa.
Täysi-ikäisten jälkihuollettavien työntekijöitä ei koulutuksiin osallistunut.
Ennen kirjoituspyyntöjen jakamista kerroin vastaajille lyhyesti, että olen opiskelija, joka tekee opinnäytetyötä työnohjauksesta. Kertasin sen seikan, että vastaajat ovat nyt käyneet systeemisen toimintamallin koulutuksesta jo kaksi koulutusosuutta, ja kyseisenä ajankohtana käytiin läpi kolmatta ja viimeistä koulutusosiota. Totesin, että vastaajat ovat jo kuulleet paljon systeemisestä toimintamallista. Kerroin kirjoituspyynnöstä, jotka jakaisin pian kaikille. Kerroin toiveestani, että koulutukseen osallistujat täyttäisivät kirjoituspyynnön. Kerroin myös mahdollisuudesta olla osallistumatta tai vaihtoehtoisesti palauttaa paperi tyhjänä. Osallistujista kukaan ei käyttänyt tätä mahdollisuutta. Lopuksi kerroin myös, että joka toinen kirjoituspyynnöstä on erilainen, joten vieressä istuvalle jaettu kirjoituspyyntö on erilainen kuin vastaajan oma, eikä ”lunttaamisesta” tässä tapauksessa olisi apua tehtävään. Annoin kirjoittajille kellonajan, johon saakka he voivat kirjoittaa, ja ilmoitin kellonajan jälkeen kerääväni kaikki paperit pois.
Pyysin vastaajia lukemaan huolella kirjoituspyynnön ennen aloittamista. Kertasin vielä, että
paperiin ei saa laittaa nimeään eikä muita tietojaan, vaan ne palautetaan täysin nimettöminä minulle.
Korostin sitä, että en tule tietämään, kuka on minkäkin kertomuksen kirjoittaja, eikä se tule esiin missään vaiheessa tutkimusprosessia.
Ennen vastaamistaan vastaajat olivat juuri nauttineet sekä päiväruuan että toinen ryhmä runsaan aamupalan koulutuspaikassa. Oletettavaa oli, että vastaajien vireystaso oli kohtalaisen hyvä
kirjoitusvaiheessa. Myös systeemiseen toimintamalliin oli perehdytty nyt jo toista päivää peräkkäin, joten vastaajien tietämys systeemisestä toimintamalllista oli oletettavasti hyvä.
Jaoin kirjoituspyynnöt vastaajille sillä tavoin, että joka toinen pyyntö paperipinossa sisälsi kehyskertomus 1:n ja joka toinen jaettu pyyntö taas kehyskertomus 2:n. Kehyskertomus 1:ssä pyydetään jatkamaan minä -muodossa kerrottua tarinaa, jossa henkilö on juuri palannut puolentoista tunnin onnistuneesta työnohjauksesta, jossa kokee voimaantuneensa. Kehyskertomus 2 taas on vastakohta ensimmäiselle kertomukselle.
Vastaajat käyttivät aikaa kirjoitusten kirjoittamiseen viiden minuutin ja kahdenkymmenenviiden minuutin väliltä. Osa oli valmis jo kauan ennen kuin ilmoitin ajan pian loppuvan. Osa taas kirjoitti kertomustaan aivan viimeiseen minuuttiin saakka. Lopuksi keräsin jokaiselta vastaajalta yksitellen kirjoituksen pois yhteiseen pinoon. Jos aikaa olisi ollut käytettävissä runsaammin, on oletettavaa, että ainakin jotkin kerätyistä kirjoitelmista olisivat olleet runsassanaisempia ja pidempiä.