Aineiston analysointi

Sisällönanalyysi on menettelytapa, jolla voidaan analysoida dokumentteja systemaattisesti. Se on tapa järjestää, kuvailla ja kvantifioida tutkittavaa ilmiötä (Kyngäs & Vanhanen 1999).

Sisällönanalyysin avulla voidaan tutkia erityisesti kommunikaatioprosessia. Sen avulla on mahdollista tutkia kommunikaatiotapahtumasta sitä kuka sanoo, kenelle, mitä, miten ja millä vaikutuksella (Kyngäs & Vanhanen 1999). Lapsiperheiden elämänhallintavalmiuksia tutkiessaan Eirola (2003) analysoi videoimalla kerättyä aineistoa sekä visuaalisen kuva-analyysin että sisällönkuva-analyysin avulla. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa aineisto puretaan ensin osiin, sen jälkeen yhdistetään samankaltaiset aineiston osat yhteen ja lopuksi aineisto kootaan uudeksi kokonaisuudeksi. Näin saatu kokonaisuus vastaa tutkimuksen tarkoitusta ja tutkimustehtäviä (Kylmä ym. 2004). Tässä tutkimuksessa induktiivisen sisällönanalyysin tuloksena syntyi kuvaus hoitajien ja vanhempien keskustelujen sisällöistä ja puheen painottumisesta sekä puheessa käytetyistä kommenteista ja niiden määristä.

Videokuvaaineiston tallentaminen videokaseteilta televisioruudusta katsottaviksi VHS -nauhoiksi ja tietokoneella katsottaviksi DVD tallenteiksi helpotti jatkotyöskentelyä. Aineistoon tutustuttiin katselemalla videoituja tilanteita ja kuuntelemalla hoitajien ja vanhempien välistä keskusteluja useita kertoja. Videoista tehtiin vielä erilliset äänitallenteet CD levykkeille ja niitä käytettiin keskustelujen litteroimisessa. Kuvan ja äänen erottaminen auttoi tutkijaa keskittymään litterointivaiheessa ainoastaan hoitajien ja vanhempien puheeseen. Hoitajien ja vanhempien käymät keskustelut litteroitiin mahdollisimman tarkasti, kaikkine pienine lisähuomautuksineen ja kommentteineen. Näistä keskusteluista kertyi yhteensä 65 sivua

kirjoitettua tekstiä. Samalla kun äänitallenteita kuunneltiin ja kirjoitettiin, koko ajan oli pohdittava mitä juuri siinä tilanteessa tapahtui, kuka puhui ja kenelle hän puhui. Tekstiin merkittiin kuka puhui ja siihen merkittiin myös ne kohdat, joissa vanhemman tai hoitajan huomio kääntyi pois keskustelukumppanista. Tekstissä merkintä näkyi sulkumerkkeinä niissä kohdissa, joissa hoitaja tai vanhempi puhui jollekin muulle. Sulkumerkkien sisällä oli selitys siitä että kenelle puhuttiin, esimerkiksi vauvalle tai toiselle hoitajalle.

Vanhempi: Hm (vauvalle)

Hoitaja: Eikö ole vähän niin kuin tutti ei oikein kiinnosta, että haetaan vaan Vanhempi: Hakee joo, niin

Hoitaja: Sinne kato kainaloon mennään Vanhempi: Niin kyllä sä saat vielä (vauvalle)

Nauhoille tallentui myös paljon muita ääniä. Videoinnit oli tehty osastoilla osaston normaalin toiminnan lomassa. Nauhoilla kuuluvat ylimääräiset äänet, hengityskoneet, hälytinlaitteet, muiden puhe, vaikeuttivat ja hidastivat nauhojen litterointia. Videonauhoista oli varmistettava useita kertoja kuka puhui ja kenelle hän puhui. Litterointia helpotti se, että alkuperäisiltä nauhoilta oli mahdollista varmistaa liittyikö CD -tallenteella kuuluva keskustelu tutkimukseen lupautuneiden hoitajien ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen. Ääninauhojen pohjalta nämä tarkistukset eivät olisi onnistuneet riittävän luotettavasti.

Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä analyysi perustuu ensisijaisesti induktiiviseen päättelyyn. Tätä päättelyä ohjaavat tutkimuksen tarkoitus ja tutkimustehtävät. Analyysin eteneminen tapahtuu prosessimaisesti (Latvala & Vanhanen–Nuutinen 2001, Kylmä ym.

2004). Prosessi alkaa analyysiyksikön valinnalla ja jatkuu aineistoon tutustumalla sitä pelkistämällä ja luokittelemalla sekä tulkitsemalla. Prosessi päättyy sisällönanalyysin luotettavuuden arviointiin (Latvala & Vanhanen–Nuutinen 2001). Tässä tutkimuksessa aineiston saattaminen tekstimuotoon vaati useamman välivaiheen. Vasta aineiston litteroinnin jälkeen päästiin analyysiprosessiin ja sen ensimmäiseen vaiheeseen, analyysiyksikön valintaan. Analyysiyksiköksi valittiin aineistosta nousevat tutkittavan ilmiön kannalta olennaiset selkeät ilmaisut yksittäisen sanan ja asiakokonaisuuden väliltä.

Aineiston käsittelyn helpottamiseksi kaikki auki kirjoitettu teksti palstoitettiin, kaksi palstaa sivulle. Alkuperäinen teksti oli sivun vasemman puoleisella palstalla ja oikean puoleista palstaa käytettiin tekstin uudelleen käsittelyyn.

Vanhempi: Kai siinä on monta monessa kai siinä on monta monessa

Hoitaja: Niin siinäkö kohtaa sinä huomasit niin siinäkö kohtaa sinä huomasit

Oikean puoleisella palstalla oli vanhempien puhe kursivoidulla fontilla ja hoitajien puheessa käytettiin lihavoitua fonttia. Fonttia muuttamalla voitiin tekstistä tiputtaa pois kuka puhuu, vanhempi vai hoitaja. Teksti oli sisällöllisesti täsmälleen samalla kohdalla sekä oikealla että vasemmalla palstalla. Muokattu aineisto siirtyi seuraavassa kirjoitusvaiheessa vasemman puoleiselle palstalle ja oikealle puolelle tulivat alkuperäiset ilmaisut. Alkuperäiset ilmaisut siirtyivät analyysin seuraavassa vaiheessa vasemmalle ja oikealle puolelle tulivat niitä vastaavat pelkistetyt ilmaisut. Analyysia jatkettaessa pelkistetyt ilmaisut siirtyivät vasemmalle palstalle ja oikeaa palstaa käytettiin aineiston koodauksessa. Jokaisen pelkistetyn ilmaisun koodimerkintä kertoi sen ryhmän mihin pelkistetty ilmaisu näytti tutkijan mielestä kuuluvan.

Näin saatiin pelkistetyt ilmaisut ryhmiteltyä.

Merkityksellistä tuntui olevan kunkin hoitajan ja vanhemman puheen sisällöllinen yhtenevyys ja erot asiasisällössä. Litteroidun aineiston tekninen muokkaus kiinnitti tutkijan huomion hoitajien ja vanhempien puheen määrään ja molempien puheessa tiuhaan toistuviin lyhyisiin lauseisiin sekä yksittäisiin sanoihin. Puheen määriin ei ollut kiinnitetty huomiota aiemmin, mutta nyt määrälliset erot näkyivät selvästi. Tekstissä oli myös paljon lyhyitä lauseita, sanapareja ja sanoja kuten: vai niin, joo, aha, niin, joo justiin joo, eiks vaan.

ai jaa

vauva oli herättyään nälkäinen vauva söi 30 ml ja lopetti

vaipanvaihdon jälkeen vauva söi vauva söi loput

niin

Näillä lyhyillä lauseilla, sanapareilla ja yksittäisillä sanoilla oli selvästi oma tehtävänsä ja paikkansa hoitajien ja vanhempien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Näitä selvästi merkityksellisiä yksittäisiä sanoja, sanapareja ja lyhyitä lauseita alettiin kutsua kommenteiksi.

Tutkimusaineistoa käsiteltiin yhtenä kokonaisuutena, kun pelkistettyjä ilmaisuja ryhmiteltiin ensimmäisen kerran. Koko aineiston uudelleen lukeminen paljasti hoitajien ja vanhempien välisten keskustelujen yksilöllisyyden. Keskustelut päädyttiin tästä eteenpäin analysoimaan omina kokonaisuuksinaan. Ensimmäisenä analysoitiin vanhempien ja hoitajien puheen sisältö aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. ja seuraavaksi heidän käyttämänsä kommentit.

Sisällönanalyysia jatkettiin kvantifioimalla pelkistetyt ilmaisut luokittain ja puheessa käytetyt kommentit.

Aineistoa tulee lähestyä ilman merkityksenantoa ohjaavaa ennakkokäsitystä (Åstedt-Kurki &

Nieminen 1998). Tutkimuksen aineiston analysointi aloitettiin niin puheen sisällön kuin kommenttienkin osalta aina ensin vanhempien auki kirjoitetuista teksteistä. Lyhyt yhteenveto analysoinnin etenemisestä on sivulla 95 (Liite 9). Jokaisen keskustelun osalta kaikki analysoinnin vaiheet etenivät niin että ensin analysoitiin vanhemman osuus ja vasta sitten hoitajan osuus. Tähän analysointi järjestykseen päädyttiin, koska tutkija on toiminut pitkään äitiys- ja lastenneuvolatyössä ja näin haluttiin välttää mahdollisten ennakkokäsitysten ohjaava vaikutus analysointiin.

4.4.1 Keskustelujen sisältö

Seuraavassa kuvataan hoitajien ja vanhempien puheen sisällön analyysia ja analysoinnin järjestystä. Apuna käytetään Kuviossa 2 esitettyä mallia. Mallikuvio toistuu kuusi kertaa (Kuviot 3, 4, 6, 7, 8 ja 10) ja analysointivaihe näkyy siinä tummennettuna yläpuolella olevan nuolen osoittaessa analysoinnin suunnan. Tämä mallikuvio muotoutui ensimmäisen keskustelun sisältöä analysoitaessa ja siitä tuli runko, jota käytettiin mallina seuraavien keskustelujen sisällön analysoinnissa. Analyysi toistui samassa järjestyksessä jokaisen neljän eri keskustelun osalta.

Kuvio 2. Analyysirunko

Aineistolle oli jo kertaalleen litterointivaiheessa esitetty kysymykset. Mitä tässä tapahtuu?

Mistä hoitaja puhuu? Mistä vanhempi puhuu? Jokaisen hoitajan ja vanhemman välisen