Aineistoanalyysi - Rippikouluopettajien kokemuksia oppimisvaikeuksista rippikoulussa

Tutkimukseni tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Sisällönanalyy-sillä voidaan analysoida dokumentteja objektiivisesti ja systemaattisesti sekä kuvailla ja järjestää ilmiötä, jota tutkitaan. Kyngäs ja Vanhanen (1999) toteavat, että metodissa on pyrkimyksenä rakentaa malleja, jotka esittävät ilmiötä tiivistetyssä muodossa ja, joiden avulla tutkittava ilmiö voidaan käsitteellistää. Sisällönanalyysiä voidaan käyt-tää esimerkiksi puheiden, raporttien, kirjojen ja muun kirjallisen materiaalin analy-sointiin.²⁰⁷

Laadullisessa tutkimuksessa havaintojen teoriapitoisuus on tärkeää tut-kimuksen perusteluissa. Havaintojen teoriapitoisuudella tarkoitetaan sitä, että tutki-muksen tuloksiin vaikuttaa, millaisia välineitä tutkimuksessa käytetään, millainen kä-sitys yksilöllä on tutkittavasta ilmiöstä tai millaisia merkityksiä ilmiö saa. Tuomen ja Sarajärven (2018) mukaan tutkimustulokset eivät ole käytetystä havaintomenetelmästä tai käyttäjästä irrallisia, minkä takia puhdasta objektiivista tietoa ei ole olemassa.

Kaikki tieto on subjektiivista, koska tutkija päättää oman ymmärryksensä perusteella tutkimusasetelmasta.²⁰⁸

Teoreettisen tutkimuksen olennainen uskottavuuskysymys liittyy argu-mentoinnin suorittamiseen eli siihen, miten pätevästi ja uskottavasti lähdeaineistoa käytetään, minkä takia lähteiden on oltava aiheen kannalta keskeisiä. Teoreettisessa analyysissä korostetaan sitä, kuka on sanonut jotakin ja milloin, kun taas empiirisessä analyysissä lähdeaineiston tiedonantajien tunnistettavuus häivytetään. Empiirisessä tutkimuksessa tutkijan on huolehdittava siitä, ettei yksittäistä henkilöä voida tunnistaa, kun taas teoreettisessa analyysissä yksittäisen väitteen esittäjän on oltava tunnistetta-vissa.²⁰⁹

Analyysiprosessin etenemisestä on olemassa ohjeita, mutta ei tarkkoja sääntöjä. Sisällön analyysissä voi edetä joko lähtien aineistosta (induktiivisesti) tai jos-tain aikaisemmasta käsitejärjestelmästä (deduktiivisesti), jolla aineistoa luokitellaan.

Ensimmäinen vaihe induktiivisen ja deduktiivisen sisällön analyysissa on analyysiyk-sikön määrittäminen. Tutkimustehtävä ja aineiston laatu vaikuttavat valintaan, mutta yleisimmin käytetty analyysiyksikkö on yksi sana tai sanayhdistelmä. Analyysiyksi-kön valinnan jälkeen aineisto luetaan aktiivisesti useita kertoja läpi ja luodaan pohja

207 Kyngäs & Vanhanen (1999), 4.

208 Tuomi & Sarajärvi (2018), 25.

209 Tuomi & Sarajärvi (2018), 27.

analyysille. Aineistoa luettaessa sille esitetään kysymyksiä, kuten miksi ja mitä tapah-tuu, missä ja milloin tapahtui sekä kuka on kertojana.²¹⁰

Aineistosta lähtevä analyysiprosessi kuvataan aineiston pelkistämisenä, ryhmittelynä ja abstrahointina. Pelkistäessä aineistosta koodataan tutkimustehtävään liittyviä ilmaisuja. Pelkistäminen tapahtuu kysymällä tutkimustehtävään liittyviä ky-symyksiä aineistolta. Ryhmitellessä pelkistetyistä ilmaisuista yhdistetään asiat, jotka vaikuttavat kuuluvan yhteen. Abstrahoinnissa yleiskäsitteiden avulla muodostetaan kuvaus tutkimuskohteesta.²¹¹

Laadulliseen tutkimukseen liittyy luotettavuuskysymys eli mitä kaikkea tutkimusraporttiin on kirjoitettava, jotta se on luotettava. Luotettavuuden pohtiminen kytkeytyy kysymykseen, miten minä voin ymmärtää toista. Kysymys liittyy pulmaan minän tietoisuudesta itsestään, joka on keskeinen länsimaisessa filosofiassa. Tietoi-suus itsestä jakaantuu minään ja ei-minään eli subjektiin ja objektiin. Kyseisestä jaosta nousee kysymys, kuinka subjektiivinen minä voi tietää objektiivisesta minästä. Toisin sanoen miten minä voin ymmärtää toista.²¹²

Laadullisessa tutkimuksessa Tuomi ja Sarajärvi (2018) näkevät kysy-myksen ymmärtämisestä kaksisuuntaisena. Heidän mukaansa kysymys on siitä, miten tutkijan on mahdollista ymmärtää tiedonantajaa eli toista ihmistä ja, miten tutkijan laa-timaa tutkimusraporttia voi toinen ihminen ymmärtää.²¹³

210 Kyngäs & Vanhanen (1999), 5.

211 Kyngäs & Vanhanen (1999), 5; Tuomi & Sarajärvi (2018), 122.

212 Tuomi & Sarajärvi (2018), 76.

213 Tuomi & Sarajärvi (2018), 76.

5 TUTKIMUKSEN TULOKSET

Kyselylomakkeeseen vastasi 34 itäsuomalaisten seurakuntien työntekijää, jotka edus-tavat viittä eri ammattia. Avoimia vastauksia esiteltäessä nuorisotyönohjaajat merki-tään kirjaimella N ja numerolla 1-13, papit kirjaimella P ja numerolla 1-12. Pienen vastausprosentin takia diakonit/diakonissa, kanttorit ja lähetyssihteerit merkitään nu-merolla 1-9 ja kirjaimella M eli muu työntekijä, jotta heitä ei voi ammatin perusteella tunnistaa. Numero määräytyy vastausjärjestyksen mukaan.

Opetustilanteet rippikoulun aikana

Kyselylomakkeessa selvitettiin vastaajien näkemyksiä siitä, mitkä tilan-teet he mieltävät opetustilanteiksi rippikoulun aikana. Kysymykseen vastattiin valit-semalla vaihtoehto kyllä tai ei. Kyselylomakkeessa opetustilanteiksi oli nimetty yh-deksän tilannetta, jotka olivat työskentely/oppitunti, jumalanpalvelus, hartaus/rukous-hetki, raamatturyhmät, ruokailu, ulkoilu, iltaohjelma, vierailut muualle seurakuntata-lolta/leirikeskukselta ja vapaa-aika leirillä. Kymmenentenä kohtana opetustilanteissa oli muu, mikä, johon vastaajat saivat lisätä tilanteen, jonka mieltävät rippikoulun ope-tustilanteeksi.

Kaavio 4. Mitkä tilanteet miellät rippikoulun aikana opetustilanteiksi?

Kaaviossa 4 on nähtävissä, että 34 vastaajasta kaikki mieltävät työsken-telyn/oppitunnin, raamatturyhmät ja vierailut muualle seurakuntatalolta/leirikeskuk-selta opetustilanteiksi. Vastauksissa hajontaa tulee eniten tilanteissa vapaa-aika lei-rillä, ruokailu ja ulkoilu. 52,9% vastaajista ei miellä vapaa-aikaa leirillä opetustilan-teeksi. 44,1% kokee, ettei ruokailu ole rippikoulun aikana opetustilanne ja 26,5% ei pidä ulkoilua opetustilanteena. Kaikkien viiden ammatin edustajia oli kielteisesti vas-tanneissa. 34 vastaajasta yksi nuorisotyönohjaaja ei miellä jumalanpalvelusta opetus-tilanteeksi. Sen sijaan kaikki 13 nuorisotyönohjaajaa mieltävät hartauden/rukoushet-ken rippikoulun aikana tapahtuvaksi opetustilanteeksi. Työntekijöitä, joiden mielestä hartaus/rukoushetki ei ole opetustilanne on viisi. He ovat pappi, diakoni/diakonissa, kaksi kanttoria ja lähetyssihteeri.

34:stä vastaajasta 30 eli 88,2% mieltää rippileirin iltaohjelman opetusti-lanteeksi. Työntekijät, jotka eivät koe iltaohjelmaa opetustilanteena ovat nuoriso-työnohjaaja ja kolme kanttoria. 64,7% vastaajista mainitsi opetustilanteen, joka heidän mielestään puuttui listalta. Opetustilanteiksi mainittiin esimerkiksi kaupunkijakso en-nen leiriä, lipunnosto ja -lasku, konfirmaatio sekä nuortenilta ja infotilaisuudet. Lisäksi vastaajat nostivat esiin henkilökohtaiset kohtaamiset, yörauhan ja kriisitilanteet ope-tustilanteina.

Vastaajien tiedot oppimisvaikeuksista

Vastaajia pyydettiin nimeämään viisi tietämäänsä asiaa oppimisvai-keuksista sekä mainitsemaan, mistä ovat saaneet koulutusta tai tietoa niistä. Useat vastaajista nimesivät dysleksian ja ADHD:n sekä hahmottamisen haasteet. Lisäksi dyskalkulia ja erilaiset kielelliset vaikeudet toistuivat vastauksissa. Vastauksissa mai-nittiin yksittäisiä kertoja motoriikkaan, muistamiseen ja ymmärtämiseen liittyvät haasteet sekä kehitysvammaisuus.

Kysymykseen, mistä vastaajat olivat saaneet tietoa oppimisvaikeuksista, yleisin vastaus oli yksittäisistä/lyhyistä koulutuksista. Koulutuksen tarjoajiksi mainit-tiin kirkon ja hiippakunnan lisäksi erilaisiin oppijoihin keskittynyt yhdistys ja Honka-lampi-säätiö. Seitsemän vastaajaa mainitsi saaneensa joko aiemman tai nykyisen am-matin koulutuksessa opetusta oppimisvaikeuksista. Opiskeluissaan opetusta saaneiden joukossa oli kaikkien kyselylomakkeeseen vastanneiden alojen edustajia. Kolme vas-taajaa kertoi, ettei ole saanut koulutusta aiheeseen liittyen. Vastauksissa tiedonläh-teiksi mainittiin myös työkaverit, Internet ja alan kirjallisuus. Lisäksi kaksi pappia

mainitsi saavansa tietoa oppimisvaikeuksista koulussa työskentelevältä yhteistyö-kumppaniltaan.

Koulutustarve

Kaavio 5. Millaista koulutusta tai tietoa kaipaat itsellesi oppimisvaikeuksista?

Kaksi vastausta nousi erityisesti esille vastauksissa kysymykseen, mil-laista koulutusta tai tietoa kaipaat itsellesi oppimisvaikeuksista. Vastauksissa ilmeni 12 kertaa tarve sekä konkreettisille keinoille ja välineille erilaisten oppijoiden opetta-miseen rippikoulussa että päivitystä tai perustietoa oppimisvaikeuksista. Kaksi vastaa-jaa kertoi kaipaavaansa pedagogista koulutusta, jonka osana käsitellään erilaisia oppi-joita. Neljä työntekijää vastasi, että eivät tarvitse koulutusta oppimisvaikeuksiin liit-tyen. Vastaajista yksi oli pappi, joka ei enää tee rippikoulutyötä, eikä sen takia koe tarvitsevansa lisäkoulutusta.

Koulutus on aina hyvä asia, yleensä maksullisia ja ei ole varaa järjestää.

Itse kun on aktiivinen tiedonhaussa, niin silläkin pärjää. (N1)

Näistä asioista järjestetään kyllä koulutuksia, mutta tiedon saaminen koulutuksista ontuu. (N8)

Useissa vastauksissa koulutusta arvostettiin ja kaivattiin. Samalla tiedos-tettiin koulutusten maksullisuus ja seurakuntien mahdollisuudet järjestää niitä. N8 toi vastauksessaan esille tiedonkulun haasteellisuuden.

Ehkä päivitystä siitä, millaisia oppimisvaikeuksia on ja miten niitä pys-tyisi parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan. Keinoja, jolla tisesti auttaa ja tukea oppimisvaikeuksista kärsivää. Siis ihan konkreet-tisia: Näin meillä opetetaan kolminaisuudesta huomioiden erityisesti op-pimisvaikeudesta kärsivät tms. (N3)

Käytännön vinkkejä integroida oppimisvaikeuksista kärsivä ryhmään, kuinka paljon erityistukea, missä menee opettajan ja ryhmän sietokyvyn raja. (P6)

Käytännön vinkkejä oppituntien toteuttamiseen niin, että kaikkien olisi mukavaa oppia. (M1)

Rippikoulutyöntekijät toivat vastauksissaan esille tarpeen konkreettisille keinoilla opetuksen pitämiseen ryhmässä, jossa on nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia.

Vastaajat olivat kiinnostuneita oppimaan lisää, jotta voisivat pitää kaikille toimivia opetuskokonaisuuksia ja mahdollistaa kaikkien oppimisen. P6 kantoi huolta rippikou-luopettajan ja -ryhmän jaksamisesta tilanteessa, jossa oppimisvaikeuksinen nuori in-tegroidaan ryhmään. Käytännön neuvojen ja mallien lisäksi vastauksissa kaivattiin koulutusta, jossa perehdytään erilaisiin oppimisvaikeuksiin. Kyseisen koulutuksen toi-vottiin lisäävän ymmärrystä oppimisvaikeuksien syistä ja taustoista.

Mielikuva nuorista ja oppimisvaikeuksista

Kysymyksen, millainen mielikuva sinulla on nuorista, joilla on oppimis-vaikeuksia, vastauksissa painotettiin oppimisvaikeuksisten nuorten olevan muiden ta-paan tavallisia ja normaaleja nuoria, joilla on elämässä omat haasteensa ja huolensa.

Vastauksissa tuli esille kokemus nuorten tuen tarpeesta, levottomuudesta ja haasteista keskittymisessä. Osa vastaajista oli työssään huomannut oppimisvaikeuksien vaikut-tavan eri tavoin nuorten käyttäytymiseen. Heidän mukaansa osa nuorista vetäytyy ja on arkoja, kun taas osa häiriköi. Lisäksi vastauksissa mainittiin, ettei kaikista nuorista arvaa tai huomaa oppimisvaikeuksia.

Monenkirjavaa porukkaa, monentasoista, vaikeudet ilmenevät toisilla selvemmin ja syvemmin kuin toisilla, jotkut ”luovuttavat”, jotkut ”so-peutuvat tilanteeseen”, toiset ”vääntävät” tiukastikin saavuttaakseen tu-loksia ja päästäkseen eteen päin. (N2)

Ihan tavallisia ihmisiä, vaarassa syrjäytyä, flown puute voi aiheuttaa häirikkökäyttäytymistä opetuksessa, riski tulla kiusatuksi. (P1)

Kyselylomakkeeseen vastanneiden rippikoulutyöntekijöiden joukossa oli henkilöitä, jotka olivat työssään huomanneet oppimisvaikeuksien vaikuttavan yk-silöihin eri tavoilla. Vastauksissa esiintyi oppimisvaikeuksien aiheuttama heikko itse-tunto ja häpeä sekä tuen tarpeen vähättely ja piilottelu. Osa vastaajista koki työskente-lyn hankalaksi nuorten kanssa, joilla on oppimisvaikeuksia.

He ovat monella tapaa aivan toisten nuorten vertaisia, monesti lahjak-kaita ja älykkäitä, joskus jopa älykkäämpiä kuin monet - - (P7)

Arvokkaita Jumalan kuvaksi luotuja. Surullista on, jos joku nuori kokee oppimisvaikeuden takia itsensä tyhmäksi/tyhmemmäksi kuin muut. (M1)

Vastauksista ilmeni yleisesti kunnioitus erilaisuutta kohtaan ja pyrkimys suhtautua kaikkiin nuoriin samalla tavalla riippumatta siitä onko heillä oppimisvai-keuksia vai ei. Vastauksissa tuli esille huoli nuorten itsetunnosta ja minäkuvasta. Kui-tenkin nuorten, joilla on oppimisvaikeuksia, koettiin olevan lahjakkaita ja omaavan yllättäviä vahvuuksia. Nuorten myös uskottiin voivan pärjätä hyvin elämässä oppimis-vaikeuksista huolimatta.

55 Tieto nuoren oppimisvaikeudesta

Kaavio 6. Tavat, joilla 34:stä vastaajasta 29 on saanut kuulla nuoren mahdollisista oppimisvaikeuksista.

Kyselylomakkeeseen vastanneista 29 koki yleensä saavansa rippikoulun alussa tai sen aikana tiedon nuoren mahdollisista oppimisvaikeuksista. Heistä 25 vas-tasi saavansa tiedon yleensä rippikoulun ilmoittautumiskaavakkeella ja 21 vasvas-tasi van-hempien ottavan yhteyttä oppimisvaikeuksien takia. 12 vastaajaa kertoi kuulleensa nuorelta itseltään oppimisvaikeudesta ja 23:n mukaan leirille täytettävässä turvatieto-lomakkeessa on ollut tieto. Kuusi vastasi saavansa tiedon nuoren oppimisvaikeudesta samassa ryhmässä olevalta nuoren kaverilta, kun taas 17 oli saanut tiedon rippikoulu-ryhmän toiselta työntekijältä ja 11 isoselta.

Vastaajista 24 vastasi kyllä kysymykseen onko sinulle tullut rippikoulun aikana mieleen, että nuorella saattaisi olla jokin oppimisvaikeus, jota ei ole todettu tai josta ei ole sinulle kerrottu. Kyllä vastanneita pyydettiin kertomaan, millaisissa tilan-teissa ovat huomionsa tehneet. Vastauksissa ilmeni nuoren levottomuus, keskittymis-kyvyttömyys ja ääneen lukemisen välttely sekä kirjallisten tehtävien haasteet. Lisäksi vastauksissa tuodaan esille käytöshäiriöitä, toisista eristäytymistä ja vaikeuksia hah-mottaa aikatauluja. Vastaajista kuusi mainitsi erikseen ulkoläksyjen ylivoimaisuuden syynä epäillä oppimisvaikeuksia.

Oppimisvaikeuden huomioiminen rippikoulussa

Ei pyydetä lukemaan yksin äänenn, jos lukeminen on hankalaa ( esim.

Raamatun lukeminen jae jakeelta). (M7)

Näitä toiveita tai neuvoja ei valitettavasti ole koskaan tullut. Ilmoittau-tumislomakkeessa kerrotaan joskus esim., että ”eriytetty opetus matema-tiikassa ja ruotsissa”. (N9)

Pyyntöön nimetä nuoren tai vanhempien esittämiä neuvoja tai toiveita oppimisvaikeuden huomioimisesta neljä jätti vastaamatta ja kuusi kertoi, ettei heitä ole koskaan neuvottu asiaan liittyen. Vastauksissa yleisimpiä esille tulleita neuvoja olivat nuoren positiivinen kannustaminen, selkeät ohjeet ja, että nuorta ei pakoteta lukemaan ääneen muiden kuullen. Muita toiveita oli esimerkiksi, että nuorella olisi oma isonen rinnalla ja, ettei nuorta moitita toisten edessä. Lisäksi ulkoläksyjen suorittamiseen pyy-dettiin armollisuutta.

Aika vähän välineitä, koska ryhmässä en osaa eriyttää opetusta. Kerron nuoren isoselle esim. lukihäiriöstä tai sosiaalisista vaikeuksista. Valitet-tavasti joskus koko ryhmä joutuu kärsimään siitä, että muutamalla nuo-rella on oppimisvaikeuksia. Esim. leikit, yms. yhteiset kivat eivät toteudu.

(P4)

Kysymykseen, miten huomioit rippikoulun aikana nuoren oppimisvai-keuden, vastattiin sekä konkreettisilla esimerkeillä että sanoittamalla voimattomuuden tunnetta, joka johtuu siitä, ettei vastaaja koe hänellä olevan tarpeeksi välineitä oppi-misvaikeuksisten nuorten parissa työskentelemiseen. Konkreettisten esimerkkien vas-tauksissa kerrottiin värityskuvien käytöstä, rastiradoista ja lattiakuvista. Vasvas-tauksissa tuli ilmi pyrkimys käyttää monipuolista opetustapaa ja havainnollistamista rippikou-luleirin aikana. Lisäksi mainittiin mahdollisuus tehdä nuorelle oma opintopolku, käyt-tää isosta apuna tai palkata avustaja. Pienryhmään, jossa on oppimisvaikeuksia, pyri-tään laittamaan kokenut isonen ja mahdollisuuksien mukaan avustaja. Vastauksissa painotettiin isosten vaitiolovelvollisuutta ja, ettei oppimisvaikeudesta saa tehdä nume-roa. Vastaajat olivat valmiita tukemaan isosta tehtävässään ja ilmaisivat halukkuutensa

kuulla, miten ryhmässä sujuu. Lisäksi he toivoivat isosten joustavan ja esimerkiksi ulkoläksyjen kohdalla päästävän nuoren hieman helpommalla.

Minulla oli vuosi sitten päivärippikoulu, missä oli useita poikia, joilla oli oppimisvaikeus tai ADHD. Huippuilmiö oli se, kun joku ADHD teki mulle ekana ulkoläksyt, niin hän sen jälkeen alkoi tukihenkilöksi näille oppimisvaikeuksista kärsiville! (M5)

Vastaajat olivat huomanneet nuorten oppimisvaikeuksien tulevan rippi-koulussa esille muiden nuorten suhtautumisessa ristiriitaisesti. Vastauksissa kerrottiin tirskumisesta, ikävistä kommenteista ja kiusaamisesta tilanteissa, joissa oppimisvai-keuksisella nuorella on ollut haasteita ääneen lukemisessa ja leikin tai pelin sääntöjen ymmärtämisessä. Vastaajat ilmaisivat puuttuvansa kiusaamiseen ja pyrkivänsä jo rip-pikoulun alussa varmistamaan, että kaikilla on mahdollisuus olla ryhmässä omana it-senään. Toisaalta vastauksissa tuli esille nuorten kunnioitus erilaisuutta kohtaan ja se, että he todennäköisesti tietävät jo etukäteen samassa rippikouluryhmässä olevan kave-rinsa oppimisvaikeudesta.

Lista 1. Asioita, jotka ovat rippikoulussa auttaneet tai aiheuttaneet vaikeuksia oppimisvaikeuksien kanssa.

Kysymykseen, mistä asioista rippikoulussa on huomattu olevan apua, vastattiin käytännönläheisesti, kuten listasta 1 voidaan havaita. Nuorten ja vanhempien avoimuutta oppimisvaikeuksista ja niiden vaikutuksista pidettiin toiminnan suunnitte-lun kannalta tärkeänä. Useissa vastauksissa käsiteltiin monipuolisia toimintamenetel-miä, kuten yksin ja ryhmässä työskentely, videoiden katsominen, liikunta, musiikki, huumori ja kännyköiden käyttäminen. Ryhmäytyminen ja kaikkiin nuoriin

tutustuminen koettiin merkittäviksi, jotta ryhmälle osataan valita sopivat leikit ja teh-tävät. Opetusten kunnollinen valmistelu, oma isonen ja tarpeeksi pienet ryhmät nähtiin rippikoulun kannalta auttavina asioina. Lisäksi väljä aikataulu, taukojen tarpeellisuus ja riittävä uni tuotiin vastauksissa esille.

Rippikoulun aikana oppimisvaikeuksien kanssa vaikeuksia aiheuttaneita asioita olivat esimerkiksi nopeat tilanteet ja isoissa ryhmissä työskenteleminen. Myös nuorten erilaiset lähtötiedot käsiteltävistä aiheista nähtiin haasteellisina. Nuoren käy-tökseen liittyvät ongelmat tulivat esille kokemuksina siitä, että nuori testaa missä rajat menevät, eikä anna toisille opiskelurauhaa tai kunnioita muita. Lisäksi vastauksissa oli maininta nuoren aggressiivisuudesta ja piittaamattomuudesta muiden tunteita kohtaan.

Sekä kiireen että leiriväsymyksen ja myöhään valvomisen koettiin aiheuttavan rippi-leirillä vaikeuksia oppimisvaikeuksien kanssa.

Työntekijöiden asenteet

Kyselylomakkeessa pyydettiin vastaamaan sekä rippikoulussa tapahtu-vaa työskentelyä koskeviin että rippikouluun ja oppimisvaikeuksiin liittyviin väittä-miin. Väittämien tarkoituksena on tarkastella rippikouluopettajien asenteita rippikou-lun työskentelyjä ja nuorilla ilmeneviä oppimisvaikeuksia kohtaan. Väittämien vas-tausasteikko on seuraava: 1 = täysin eri mieltä, 3 = en osaa sanoa, 5 = täysin samaa mieltä. Väittämien numerointi seuraa kyselylomakkeessa olevaa numerointia: rippi-koulun työskentelyihin liittyvät väittämät: 1-8 ja rippikouluun ja oppimisvaikeuksiin liittyvät väittämät: 1-23.

Kaavio 7. Rippikouluopettajien käsityksiä työskentelystä rippikoulussa.

Kaaviossa 7 on kaikkien 34:n kyselyyn vastanneen rippikouluopettajan vastaukset rippikoulun työskentelyihin liittyvistä väittämistä. Vastaajat olivat eniten samaa mieltä väittämissä 5 työskentelyn voi pitää ulkona tai sisällä ja 8 työskentelyssä tulee aktivoida nuoria erityyppisillä tehtävillä. 79,4% vastaajista oli täysin samaa mieltä väittämän 5 kanssa ja 76,5% väittämän 8 kanssa. Väittämään 1, työskentelyn aikana tulee istua hiljaa paikallaan, 11,8% vastasi olevansa osittain samaa mieltä väit-tämän kanssa. Heistä yksi oli pappi, kaksi nuorisotyönohjaajaa ja yksi kanttori. En tiedä, vastasi 14,7%: kolme pappia, nuorisotyönohjaaja ja diakoni/diakonissa. Osittain eri mieltä vastasi 50% eli viisi pappia, kahdeksan nuorisotyönohjaajaa, yksi dia-koni/diakonissa, yksi kanttori ja kaksi lähetyssihteeriä. Täysin eri mieltä vastanneissa oli kolme pappia, kaksi nuorisotyönohjaajaa, kaksi diakonia/diakonissa ja kanttori.

Heitä oli vastanneista yhteensä 23,5%.

Väittämään 2, kalvosulkeiset eivät kuulu rippikouluun, papeista yksi vastasi en tiedä ja yksi olevansa täysin eri mieltä. Osittain eri mieltä olivat kaksi pap-pia, kaksi nuorisotyönohjaajaa sekä yksi diakoni/diakonissa. Osittain samaa mieltä oli yhteensä yhdeksän eri alan edustajaa ja täysin samaa mieltä 15 vastaajaa eli 44,1%.

Väittämässä 3 väitettiin, että jokaisessa työskentelyssä on oltava toiminnallinen osuus. Kaikista vastaajista 15 eli 44,1% oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Seit-semän vastaajaa ilmaisi olevansa osittain samaa mieltä ja yhdeksän osittain eri mieltä.

Osittain eri mieltä vastanneiden joukossa oli diakonin/diakonissan ja kanttorin lisäksi

sekä pappeja että nuorisotyönohjaajia. Täysin eri mieltä vastasi yksi pappi ja yksi nuo-risotyönohjaaja.

Väittämään 4 eli työskentelyn tulee tapahtua opetukseen varatussa ti-lassa, täysin samaa mieltä vastasi yksi kanttori. 38,2% kaikista työntekijöistä vastasi olevansa täysin eri mieltä. Väittämään 6, työskentelyn pitäminen ulkona häiritsee kes-kittymistä, vastasi osittain samaa mieltä kaksi pappia ja kolme nuorisotyönohjaajaa.

Yksi lähetyssihteeri vastasi en osaa sanoa. Osittain eri mieltä kaikista vastanneista oli 44,1% ja täysin eri mieltä 29,4%. Väittämään 7, työskentelyissä käytetään liikaa tie-totekniikkaa, 20,6% vastasi täysin eri mieltä ja 2,9% täysin samaa mieltä. Vastaajista 38,2% oli osittain eri mieltä ja 11,8% osittain samaa mieltä väittämän kanssa. Yhdek-sän vastaajaa ei osannut kertoa kantaansa väittämään.

Rippikouluun ja oppimisvaikeuksiin liittyvät väittämät on jaettu kol-meen osaan. Ne ovat oppimisvaikeuksien tunnistaminen rippikoulussa (väittämät 1-6), rippikouluopettajat ja oppimisvaikeudet (väittämät 7-14) sekä rippikoululainen ja op-pimisvaikeudet (väittämät 15-23). Sanallisesti väittämistä avataan niitä, joissa on huo-mionarvoista tietoa tai suurta hajontaa.

Kaavio 8. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen rippikoulussa.

Väittämään 1, oppimisvaikeudet tunnistetaan hyvin rippikoulussa, oli 13 rippikouluopettajaa vastannut olevansa osittain eri mieltä, viisi en osaa sanoa ja 15 osittain samaa mieltä. Yksi pappi vastasi olevansa täysin eri mieltä. Osittain samaa mieltä olleissa oli kuusi pappia ja kahdeksan nuorisotyönohjaajaa sekä yksi kanttori.

Väittämässä 2 väitettiin, että oppimisvaikeudet otetaan huomioon rippikouluopetuk-sessa. Vastanneista kaksi nuorisotyönohjaajaa oli täysin samaa mieltä ja kaikkien alo-jen edustajista yhteensä 13 oli osittain samaa mieltä. Vastaajista kahdeksan ei osannut kertoa kantaansa väittämään, kun taas 11 rippikouluopettajaa ilmaisi olevansa osak-seen eri mieltä. Väittämässä 6, isoskoulutuksessa käsittelemme oppimisvaikeuksia ja niiden huomioimista isosten vetämissä pienryhmissä, 50% vastanneista ei osannut ot-taa kanot-taa väittämään. Yksi pappi ja kolme nuorisotyönohjaajaa vastasivat olevansa täysin eri mieltä väittämän kanssa ja yksi pappi osittain eri mieltä. Osittain samaa mieltä olivat kolme pappia, kaksi nuorisotyönohjaajaa, kaksi diakonia/diakonissa, yksi kanttori sekä yksi lähetyssihteeri. Kolme nuorisotyönohjaajaa vastasivat olevansa täy-sin samaa mieltä. ”En osaa sanoa” vastanneiden suuri määrä saattaa johtua siitä, ettei-vät kaikki eri alojen edustajat ole niin tiiviisti tekemisissä isoskoulutuksen kanssa.

Kaavio 9. Rippikouluopettajat ja oppimisvaikeudet.

Väittämässä 8 väitettiin, että kaikkien työntekijöiden ei ole tarpeen tie-tää ryhmässä olevan nuoren oppimisvaikeudesta. Väittämän kanssa täysin samaa mieltä oli yksi pappi ja osittain samaa mieltä yksi kanttori. Kaikista vastaajista kah-deksan oli osittain eri mieltä ja 22 täysin eri mieltä. Vastaajista kaksi vastasi en osaa sanoa. Väittämään 12, koen epävarmuutta osaamiseni suhteen kohdatessani nuoren, jolla on oppimisvaikeuksia, 11,8% vastasi olevansa täysin eri mieltä ja 11,8% olevansa täysin samaa mieltä. Täysin eri mieltä olivat neljä nuorisotyönohjaajaa ja täysin samaa mieltä olivat kaksi pappia, yksi nuorisotyönohjaaja sekä yksi kanttori. Vastanneista 29,4% ilmaisi olevansa väittämän kanssa osittain eri mieltä ja 35,3% osittain samaa mieltä. Vastaajien joukossa oli kaikkien alojen edustajia. kolme pappia ja yksi dia-koni/diakonissa vastasivat en osaa sanoa.

Väittämään 13, ryhmässä olevan oppimisvaikeuden/oppimisvaikeuk-sien takia olen pyytänyt apua työskentelyn pitämiseen muilta työntekijöiltä, kaksi pap-pia ja kolme nuorisotyönohjaajaa vastasi olevansa täysin samaa mieltä. 13 eri alojen edustajaa vastasi olevansa osittain samaa mieltä. 34:stä vastaajasta seitsemän vastasi olevansa osittain eri mieltä ja seitsemän täysin eri mieltä. Yksi nuorisotyönohjaaja ja yksi diakoni/diakonissa vastasi en osaa sanoa. Väittämässä 14 väitettiin, että ryh-mässä olevan oppimisvaikeuden/oppimisvaikeuksien takia olemme jakaneet rippikou-lun opetusryhmän pienempiin ryhmiin. Kolme pappia ja viisi nuorisotyönohjaajaa vas-tasi olevansa täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Kaikkien kyselyyn vastanneiden

In document Rippikouluopettajien kokemuksia oppimisvaikeuksista rippikoulussa (sivua 52-69)