Aineisto

3.1.1 Uudisverbien valintakriteerit

Tässä työssä tarkastelun kohteena ovat uudisverbit. Uudisverbin käsite voidaan kuitenkin määritellä monella tavalla. Esimerkiksi Koiviston mukaan uudissana tarkoittaa jo jossain määrin vakiintunutta uutta muodostetta (2013, 228), mutta omassa aineistossani on mukana myös yksittäisiltä vaikuttavia muodosteita. ttA-johtimisen uudisverbin kriteerit tässä tutki-muksessa ja aineistossa ovat seuraavat: 1) verbi on muodostettu ttA-johtimella, 2) se ei ole yleiskielen sanakirjoissa samassa merkityksessä ja 3) se vaikuttaa uudelta muodosteelta. Li-säksi aineistosta on karsittu kaikki deskriptiiviset ja onomatopoeettiset verbit, koska niiden luomisajankohtaa tai kantasanaa on yleensä mahdotonta määrittää. ttA-johtimella muodostettu johdos tarkoittaa, että olen sulkenut pois sellaiset verbit, jotka vaikuttavat olevan muodostettu UttA- tai tUttA-johtimilla, tai joillain muilla yhdistelmäjohtimilla pelkän ttA-johtimen sijaan.

Yleiskieleen vakiintumattomuutta olen määrittänyt sillä, löytyykö sanaa yleis-kielen sanakirjoista. Olen tarkistanut, löytyvätkö potentiaaliset aineistoni sanat Kielitoimiston sanakirjasta tai Gummeruksen Uudesta suomen kielen sanakirjasta (sähköiset MOT-sanakirjat) samassa merkityksessä, ja jättänyt pois näistä löytyvät verbit. Olen käyttänyt ni-menomaan näitä sanakirjoja, koska ne ovat ajantasaisia ja tarpeeksi kattavia yleiskielen kuva-uksia. Poikkeuksen muodostavat ne muutamat ttA-johtimiset uudisverbit, jotka on lisätty Kie-litoimiston sanakirjan internetversioon vuoden 2012 uudistuksessa ja jotka vaikuttavat selväs-ti uudisverbeiltä.

Kolmas kriteerini on, että verbi vaikuttaa uudelta muodosteelta. Tarkoitus olisi, että aineistoni verbit olisivat 1990-luvulla tai sen jälkeen muodostettuja. Tämä kriteeri on enemmänkin poissulkeva siinä mielessä, että olen jättänyt pois sellaiset verbit, jotka löytyvät esimerkiksi tätä aiemmista murre- tai slangisanakirjoista samassa merkityksessä tai joista olen saanut muuten selville, että niitä on käytetty jo 1990-lukua aiemmin identtisesti. Olen myös jättänyt pois muutamia sellaisia kohtaamiani ttA-johdoksia, jotka eivät ole tuntuneet varmoilta kumpaankaan suuntaan, eli niiden ulkoasusta tai kantasanasta ei voi päätellä, koska ne on luo-tu. Kriteerissä on kuitenkin sana ’vaikuttaa’ siksi, että kaikkien verbien syntymäaikaa ja käyt-töikää on hyvin vaikea todentaa varmaksi. Tämän takia en voi olla täysin varma siitä, että kaikki aineistoni verbit ovat 1990-luvun aikana tai jälkeen syntyneitä.

Mukaan ei luonnollisestikaan ole poimittu sellaisia verbejä, jotka joku on todis-tettavasti tietoisen keinotekoisesti keksinyt, koska näiden autenttisuus ja spontaanin kielitajun mukaisuus on kyseenalaista. Tarkoitan tietoisen keinotekoisella sitä, että joku luo tahallaan ttA-johdoksen esimerkiksi graduni aiheesta puhuttaessa. Verbit on siis pääosin poimittu vain spontaaneilta vaikuttavista teksteistä ja puheesta eli todellisista käyttötilanteista. Olen hyväk-synyt mukaan myös muutamia verbin merkityksen kuvauksia ilman esimerkkilausetta silloin, kun informanttini on kertonut kuulleensa verbin tai käyttäneensä sitä itse aidossa puheessa tai tietää sen olevan laajemmin käytössä jossain yhteisössä.

3.1.2 Keruuprosessi ja aineiston lähteet

Olen kerännyt aineistoni vähitellen kandidaatintutkielmani aloittamisesta lähtien vuosien 2009-2013 aikana. Verbejä ei ole siis kerätty mistään yhdestä lähteestä tai erikseen etsimällä, vaan olen poiminut kaikki potentiaalisesti aineistooni sopivat uudisverbit aina, kun olen sel-laisen tavannut. Mukana aineistossa on sekä itse verbi että yksi verbin aito käyttökonteksti.

Osa aineistoni verbeistä on sellaisia, jotka olen itse kuullut tai joita olen käyttä-nyt jo aiemmin, ja osan olen löytäkäyttä-nyt vasta tutkimuksen teon aikana. Aidoissa teksteissä tai puheessa ensimmäistä kertaa tapaamiini verbeihin olen pyrkinyt ottamaan esimerkkikonteks-tiksi juuri sen, jossa olen verbin kohdannut. Itse käyttämilleni ja tuntemilleni verbeille ja tut-tavien ehdottamille verbeille olen etsinyt autenttisia käyttökonteksteja Google-haun avulla internetistä. Jotkut tuttavieni kertomista verbeistä ovat yksittäismuodosteita tai niin suppean piirin käytössä, ettei niille ole löydettävissä käyttökontekstia. Tällaisessa tapauksessa olen pyytänyt heitä selittämään tarkasti, mitä verbi tarkoittaa ja mahdollisesti luomaan kuvitteelli-sen esimerkkilauseen.

Keruuprosessin luonteen takia uudisverbeilleni ei ole myöskään mitään yhtä selvää lähdettä, vaan lähde on eri jokaisessa verbissä ja esimerkkilauseessa. Olen poiminut verbejä paitsi erilaisilta verkkosivuilta myös esimerkiksi tekstiviesteistä, ystävieni puheesta ja tallentumattomista verkkokeskusteluista, kuten IRC- ja pikaviestinkeskusteluista. Osan listani verbeistä olen saanut myös siten, että joku tuttuni on kertonut käyttämästään tai kuulemastaan verbistä minulle.

Kaikille verbeille ja esimerkkikonteksteille aineistossani ei siis ole mahdollista osoittaa tarkistettavissa olevaa lähdettä. Olen nimennyt sellaisen aina kun mahdollista, eli lähinnä silloin, kun johdos on löytynyt internetsivulta. Muista konteksteista löytämistäni ver-beistä olen merkinnyt ylös päivämäärän, jona sen olen lukenut/kuullut, puhujan/kirjoittajan iän ja sukupuolen, sekä lyhyen kuvauksen kontekstista (esim. puhuttu keskustelu,

IRC-keskustelu, tekstiviesti jne.). Ne muutamat verbit, joille en ole kyennyt löytämään autenttista kontekstia mutta joiden olemassaolo ja autenttisuus tuntuvat uskottavilta informantin kerto-man perusteella, olen listannut vain inforkerto-mantin antakerto-man kuvauksen kanssa.

3.1.3 Pääaineiston esittely

Graduni aineisto koostuu 112:sta ttA-johtimisesta uudisverbistä ja lisäksi autenttisista esi-merkkikonteksteista, joissa kutakin verbiä on käytetty. Esimerkkikonteksteja on yksi jokaista verbiä kohden. Autenttiset esimerkkilauseet osoittavat verbin tilanteista merkitystä ja käyttö-tapaa ja osoittavat verbin asettamia vaatimuksia muulle lauseelle (kongruenssi, transitiivisuus jne.). Varsinainen tutkimuskohteeni ei siis ole kokonaiset lauseet vaan lauseiden verbit, ja esimerkkikontekstien tehtävä on rajata tarkastelun kohteeksi verbistä vain yksi reaalistunut merkitys ja käyttötapa. En ole myöskään nähnyt tarpeelliseksi erotella jälkikäteen tai tarkoi-tuksella etsittyjä esimerkkikonteksteja niistä, joissa olen kuullut tai lukenut kyseisen verbin ensimmäistä kertaa, koska molemmissa tapauksissa kyseessä on autenttinen konteksti eli ver-biä on käyttänyt aito kielenkäyttäjä aidossa kommunikaatiotilanteessa.

Aineistossani on sekä yksittäismuodosteilta vaikuttavia verbejä että erilaisissa laajemmissa tai suppeammissa yhteisöissä käytössä olevia uudisverbejä. Yksittäismuodosteel-la tarkoitan selYksittäismuodosteel-laista verbiä, joka on yhden kielenkäyttäjän johonkin spesifiin kontekstiin ja tilanteeseen luoma verbi. Verbiä ei ole välttämättä tarkoituskaan käyttää myöhemmin uudel-leen ja sen tarkoitus täyttyy, jos kuulijat ovat ymmärtäneet verbin merkityksen kielitajunsa ja keskustelun antaman kontekstin avulla. Tällainen on esimerkiksi aineistoni verbi jimihendrik-sittää, joka käyttökontekstissa ilmaisee kitaran hajottamista lyömällä se rikki. Tämä ei suin-kaan tarkoita, että Jimi Hendrix olisi tunnettu vain kitaransa hajottamisesta, vaan verbin mer-kityksen ymmärtäminen perustuu sekä keskustelijoiden yleistietoon kyseisestä muusikosta että keskustelutilanteeseen, jossa toinen keskustelijoista kantoi kitaraansa huolimattomasti.

Yleisessä käytössä olevat aineistoni uudisverbit voivat puolestaan olla hyvinkin laajalle levinneitä, tavallisessa puhekielessä käytössä olevia verbejä, kuten googlettaa, jonka merkitystä tuskin tarvitsee selittää monellekaan suomalaiselle. Käytössä oleva verbi voi myös liittyä vaikkapa johonkin tiettyyn nettiyhteisöön ja sen toimintoihin, kuten verbi likettää mer-kityksessä ’tykätä jonkun kuvasta, statuksesta tms. Facebookissa painamalla like-painiketta’.

Verbit voivat myös rajoittua jonkun suljetumman yhteisön erityiskieleen, vaikkapa yhden työpaikan piiriin. Esimerkiksi aineistoni verbi jullittaa on ollut yleisesti käytössä eräässä työ-paikassa, ja sen merkitys on ’käyttäytyä kuten (työntekijä) Julli’. Tämän verbin merkitystä on työyhteisön ulkopuolisten mahdoton ymmärtää, mutta yhteisön sisällä sen merkitys on selvä.

Aineistoni uudisverbit voivat siis olla hyvin erilaisista konteksteista ja käyt-töympäristöistä. En tee tässä tutkimuksessa kuitenkaan eroa näiden välille, koska yksittäisen kielenpuhujan spesifiin tilanteeseen luoma verbi on kuitenkin aivan samalla tavalla kielitajun pohjalta luotu verbi kuin tämän aineiston laajemmin käytössä olevat verbitkin. Koska tutki-mukseni fokuksessa on löytää nykypuhekielessä vallitsevia tendenssejä ja malleja produktii-viselle ttA-johtimen käytölle, ei verbin yleisyydellä tai esiintymispaikalla ole merkitystä, kun-han verbin on luonut aito kielenkäyttäjä oikeassa kielenkäytössä oikeaan kommunikointitar-peeseen.

3.1.4 Vertailuaineiston esittely

Jotta voisin tutkimuksessani selvittää muutosta, joka on tapahtunut ttA-johtimen vanhan ja uuden morfologisen käytön välillä, minulla on oltava jotain, johon voin oman aineistoni ver-bejä verrata. Tätä tarkoitusta varten olen koostanut tutkimukseeni vertailuaineiston Nykysuo-men sanakirjan (1951-1961) ttA-johdoksista SuoNykysuo-men kielen käänteissanakirjan (Tuomi 1980) avulla.

Nykysuomen sanakirja (tästä lähtien NS) on hyvin laaja yleissanakirja ja sen sanat on kerätty jo 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, joten se antaa erinomaisen kuvan paitsi ttA-johtimen yleiskielisestä myös sen ajallisesti varhaisemmasta käytöstä, joka sisältää myös senaikaisia murresanoja. Käänteissanakirja puolestaan sisältää kaikki NS:n hakusanat sanan lopusta alkuun aakkostettuna, eli ensimmäisenä sanakirjassa on sanat, jotka loppuvat a-kirjaimeen, sitten b-kirjaimeen jne. Tällainen aakkostus mahdollistaa kaikkien ttaa- ja ttää-loppuisten hakusanojen löytymisen vaivattomasti.

Vertailuaineistoni ei kuitenkaan koostu kaikista Käänteissanakirjan ttA-johdoksista, vaan olen karsinut sitä vastaamaan paremmin omaa aineistoani, jotta aineistot olisivat vertailukelpoisia. Ensinnäkin olen karsinut aineistosta NS:ssa onomatopoieettiseksi tai deskriptiiviseksi merkityt verbit, koska en ole ottanut niitä mukaan myöskään pääaineis-tooni. NS:ssa on tällaisia verbejä todella paljon, joten aineistosta karsiutui jo tällä kriteerillä huomattava osa. Toiseksi olen jättänyt pois joukosta sellaiset johdokset, jotka ovat selvästi UttA, tUttA, OittA tai muulla yhdistelmäjohtimella muodostettuja, koska keskityn tutkimuk-sessa pelkkään ttA-johtimeen ja olen jättänyt yhdistelmäjohtimet pois myös pääaineistostani.

Lisäksi, koska NS:n listaamia ttA-johdoksia on yli kolme tuhatta, olen poiminut karsinnan jälkeen jäljelle jäävistä verbeistä tasaisesti joka viidennen, jotta verbien taulukointi ja ominai-suuksien laskeminen olisi yksinkertaisempaa. Tällä tavalla jäljelle jää 237 verbiä, jolloin ver-tailuaineisto on myös lukumäärältään vähän lähempänä omaa aineistoani.

Nykysuomen sanakirjan luonteesta johtuen mukana on paljon murteellisia sano-ja sano-ja sellaisia verbejä, joita ei ole enää käytössä. Joukossa on paljon verbejä, joita en vertailu-aineistoa muodostaessa ennestään tuntenut, enkä siksi osannut varmasti sanoa, onko kyseessä deskriptiivinen tai onomatopoeettinen verbi vai muunlainen johdos. Niissä tapauksissa, joissa en ollut varma verbin merkityksestä, tarkistin merkityksen varsinaisesta sanakirjasta. On mahdollista, että olen tulkinnut jotkin verbit väärin, esimerkiksi minulle tuntemattomasta kan-tasanasta johdetun verbin ulkoasunsa perusteella deskriptiiviseksi, tai nykykielessä muussa merkityksessä olevan verbin kantasanalliseksi, vaikka se Nykysuomen sanakirjassa on vain deskriptiivinen tai onomatopoeettinen. Oletan kuitenkin, että näiden erehdysten määrä on niin pieni, ettei niillä ole mitään olennaista vaikutusta vertailuaineistoni pätevyyteen.