Anneli Pohjolan (2007, 25) mukaan tutkimuksen eettisyyden kannalta on oleellista kysyä, mistä lähtökohdista käsin, ja mistä näkökulmasta asioita kysytään, mitä käsitteitä ja termejä tutkimuksessa käytetään, ja mitä rajataan tutkimuksen ulkopuolelle. Näillä valinnoilla pa-himmillaan ylläpidetään vallitsevia ennakkoluuloja ja suhtautumistapoja suhteessa ilmiöön.
Tästä syystä olemme kiinnittäneet erityistä huomiota esiymmärrykseemme ja asemoitumi-seemme suhteessa pakottavan kontrollin ilmiöön. Kun kykenemme tarkastelemaan omaa esitietoamme kriittisesti ja yhdistämään sitä uusiin havaintoihin, voi se johdattaa meidät kiinnittämään huomiota seikkoihin, jotka muuten voisivat vaikuttaa itsestäänselvyyksiltä tai merkityksettömiltä (Aaltio & Puusa 2020, 182).
Kun tutkimusaiheenamme on pakottava kontrolli, ei positiomme tutkijoina määrity ainoas-taan tutkielmaa kirjoittavina, kohta valmistumassa olevina sosiaalityöntekijöinä. Paik-kaamme määrittää myös lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntijuus, joka on muodostunut työ-historian tuoman tiedon ja kokemuksen kautta. Lisäksi meillä on opiskelujen ja työtyö-historian kautta kertynyt kokemusta palvelutarpeen arviointiprosessista sekä sosiaalipäivystyksestä, mikä vaikuttaa siihen minkälaisena näemme sosiaalityön arkikäytännön ja siellä kohdattavat tilanteet. Tutkielmassamme haluamme yhdistää oman kokemuksemme, tämänhetkisen tie-teellisen keskustelun sekä sosiaalityön kenttäkokemuksen niin, että lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.
Tutkimusaiheemme on tullut meille tärkeäksi turvakodissa tekemämme väkivaltatyön kautta kohdatessamme lähisuhdeväkivaltaa kokeneita yksilöitä ja perheitä. Erityisesti asiak-kaidemme kohtaama, toisinaan turvakotiin asti ulottuva, vahva kontrolli on haastanut meitä väkivaltatyön ammattilaisina kasvattamaan ymmärrystä väkivaltaisen suhteen dynamiikasta.
Pakottavan kontrollin käsitteeseen tutustumisen myötä oma ymmärryksemme väkivaltaiseen lähisuhteeseen kietoutuvasta kontrollin ja pakottavuuden dynamiikasta on syventynyt, mikä on auttanut arvioimaan asiakkaiden tilanteita vakavan väkivallan riskin näkökulmasta. Poh-jolan (2009, 79–80) mukaan sosiaalisten ongelmien muuttuessa ja uusia ilmiöitä kohdatessa
sosiaalityössä törmätään siihen, että niiden sanoittaminen on puutteellista toimivien käsittei-den puuttuessa. Tämä aiheuttaa sen, että ilmiöitä on vaikeaa jäsentää ja asiakkaan tilantee-seen voi olla vaikea saada tarttumapintaa (Pohjola 2009, 79-80). Samalla kun ymmärrys pa-kottavasta kontrollista on tuonut itsellemme uutta näkökulmaa ja syvyyttä lähisuhdeväki-valta ilmiön ymmärtämiseen, haluamme olla tekemässä tietoa näkyväksi myös muille lähi-suhdeväkivallan uhreja ja tekijöitä kohtaaville ammattilaisille luomalla pakottavalle kont-rollille lisää kuvaavia ja selittäviä sanoja.
Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus, jossa tarkastelemme, miten pakottava kontrolli lapsen vanhempaa kohtaan ilmenee palvelutarpeen arvioinnin aikana. Tutkimuksessamme haastattelemme sosiaalityöntekijöitä. Laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, että kohde-joukko valitaan tarkoituksenmukaisesti (Hirsjärvi ym. 2005, 155; Rubin & Rubin 1995, 65).
Valitsimme tutkimuksemme kohderyhmäksi lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnissa työskentelevät sosiaalityöntekijät, jotka ovat usein ensimmäisiä perhettä tapaavia viranomai-sia. Verrattuna muihin sosiaalityön alueisiin, lastensuojelullinen konteksti antaa paremman mahdollisuuden puuttua pakottavaan kontrolliin lastensuojelulain määrittelemän lapsen suo-jelun velvollisuuden kautta (esim. Juhila 2006, 89).
Laadullinen tutkimushaastattelu tieteen tekemisen muotona on relevantti ja objektiivinen siksi, että haastattelut antavat kielellisessä vuorovaikutuksessa tietoa sosiaalisesta todelli-suudesta. Objektiivinen tarkoittaa puolueetonta, vuorovaikutteista ja ilmiön luonteeseen ref-lektiivisesti asemoituvaa tutkimusta. (Kvale 1996, 285.) Laadullisen tutkimuksen avulla saamme esiin tutkittavien henkilökohtaisia havaintoja tutkittavasta ilmiöstä ja voimme tehdä niistä teoriaan kytkettyjä tulkintoja (Puusa & Juuti 2020, 76). Laadullinen tutkimus on hyvä tapa tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä, sillä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tarkoitus ei ole etsiä kontrollia tai ennustaa, vaan pyrkiä selittämään ja lisätä ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä (ks. Krueger & Casey 2000; Hirsjärvi & Hurme 2008, 58–59). Ymmärtämiseen pyritään aiheen tai ilmiön kuvaamisen ja tulkinnan avulla. (Tuomi & Sarajärvi 2013, 85).
Tuomen & Sarajärven (2013, 85) mukaan tutkimuksen kohderyhmän valinnassa on huomi-oitava se, että kaikilla haastateltavilla on tietoa tutkittavasta ilmiöstä ja heillä on kokemusta asiasta. Tutkiessamme ilmiötä, joka on vielä suhteellisen tuntematon, emme voineet olla varmoja siitä, että tutkittavilla on aikaisempaa tietoa pakottavasta kontrollista.
Kokemuk-sesta olemme kuitenkin tienneet, että palvelutarpeen arvioita tekevät sosiaalityöntekijät koh-taavat työssään jopa päivittäin tilanteita, joissa on tai epäillään olevan lähisuhdeväkivaltaa, joten lähtöoletuksemme on ollut, että kaikilla haastateltavilla on todennäköisesti jonkinlai-nen tarttumapinta tutkittavaan ilmiöön, vaikka pakottava kontrolli käsitteenä olisikin vieras.
Laadullisen tutkimuksen avulla olemme saaneet esiin tutkittavien henkilökohtaisia havain-toja tutkittavasta ilmiöstä ja voimme tehdä niistä teoriaan kytkettyjä tulkinhavain-toja (Puusa &
Juuti 2020, 76). Laadullinen tutkimus on hyvä tapa tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä, sillä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tarkoitus ei ole etsiä kontrollia tai ennustaa, vaan pyrkiä selittämään ja lisätä ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä (Ks. Krueger & Casey 2000; Hirsjärvi
& Hurme 2008, 58–59). Ymmärtämiseen pyritään aiheen tai ilmiön kuvaamisen ja tulkinnan avulla. (Tuomi & Sarajärvi 2013, 85).
Tutkielmamme tavoitteena on käsitteellistää pakottavaa kontrollia ja tuottaa tietoa sen ilme-nemisestä perheissä suomalaisessa kontekstissa. Tutkimus voi olla sekä kartoittava että ku-vaileva (Hirsjärvi ym. 2008, 138). Tutkimuksemme on siinä mielessä kuku-vaileva, että py-rimme nostamaan esiin pakottavaan kontrolliin liittyviä keskeisiä piirteitä ja esittämään ku-vauksia tapahtumista. Toisaalta tutkimuksemme on kartoittava, koska selvitämme, millä ta-voin pakottava kontrolli tulee näkyväksi ja tunnistetuksi palvelutarpeen arvioinnin aikana.
Kartoittavasta tutkimuksesta on kyse myös silloin, kun tutkimuksen tarkoitus on selvittää vähän tunnettua ilmiötä tai etsiä uusia näkökulmia tutkittavaan ilmiöön (Hirsjärvi ym. 2005, 129). Tutkimuksen tavoite ohjaa tutkimuskysymysten asettamista. Tutkimuskysymykset avaavat näköaloja tutkittavaan ilmiöön sulkien samalla toisia näkökulmia tutkimuksen ulko-puolelle. (Ronkainen ym. 2014, 94–95)
Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat:
1. Miten palvelutarpeen arviointeja tekevät sosiaalityöntekijät kuvaavat pakottavaa kontrollia?
2. Miten pakottava kontrolli tunnistetaan palvelutarpeen arvioinnin aikana?
Tutkimme pakottavaa kontrollia, joka kohdistuu palvelutarpeen arviota tekevän sosiaali-työntekijän asiakkaana olevan lapsen vanhempaan niin, että tekijänä on vanhemman nykyi-nen tai entinykyi-nen kumppani. Nykyinykyi-nen tai entinykyi-nen kumppani voi olla lapsen toinykyi-nen vanhempi
tai lähivanhemman uusi puoliso tai seurustelukumppani. Puhumme väkivallan tekijästä, ko-kijasta ja uhrista, vaikka tiedostamme, ettei roolien jako ole aina näin yksinkertaista (ks.
Lidman 2015, 66).
Tutkimuksella tavoittelemme pakottavan kontrollin tunnistamista osana lähisuhdeväkivallan moniulotteista dynamiikkaa. Tavoitteena on kuvata pakottavaa kontrollia ja syventää sen ymmärtämistä (Puusa & Juuti 2020, 77). Tiedon keräämisen tavoitteena on yhdistää ole-massa oleva teoriatieto ja käytännön kokemus pakottavan kontrollin ilmenemisestä, ja tätä kautta pyrkiä löytämään uusia tapoja kuvata ja sanoittaa pakottavaa kontrollia. Ajattelemme tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen pakottavasta kontrollista olevan tärkeää, jotta va-kavan väkivallan riski tunnistettaisiin mahdollisimman varhain ja siihen puuttumiseen luo-taisiin tarvittavia keinoja ja edellytyksiä.