Johdantoluvussa kirjoittamani lisäksi näen tutkielmani aiheen liittyvän osaksi sitä opetuksen ja tutkimuksen kentällä käytyä puhetta, missä koulun tarjoamat käytännöt eivät kohtaa täysin tämän päivän oppijoiden käytäntöjä. (Pohjola, 2011.) Nuoret elävät kiinteässä yhteydessä omien älylaitteiden, kuten puhelimien kanssa ja heidän fyysinen elämismaailmansa on myös kytkeytynyt tähän verkon toiseen maailmaan jatkuvasti. Koulujen toiminta- ja opetuskulttuuri eivät kuitenkaan muutu nopeasti tai helposti, vaikka nykyinen OPS 2014 edellyttää, että oppijoiden tulee voida harjoittaa muun muassa monilukutaitoja (Ks. Kuvio 2) tieto- ja viestintäteknologian tarjoamissa monimediaisissa vuorovaikutteisissa sosiaalisissa oppimisen ympäristöissä. Lisäksi asetuksissa korostetaan koulun ulkopuolisen informaalin oppimisen nivomista osaksi opetuksen sisältöjä ja näitä sisältöjä nuoret juuri opettelevat ja oppivat paljolti vapaa-ajalla omien älylaitteidensa kautta verkon sosiaalisiin yhteisöihin kytkeytyneenä. (OPS 2014.)
Kuvataideopetuksessa erityisesti oppijoiden omat kuvakulttuurit, joihin oppijat ovat osallistuneet omaehtoisesti, tulisivat näkyä myös opetuksen sisällöissä ja näitä tulisi myös käyttää työskentelyn lähtökohtana. Samalla oppijoiden kiinnostusta ja motivaatiota kuvataideopetuksen oppisisältöjä kohtaan voidaan kasvattaa, kun opittavat asiat saavat ensin lähtönsä oppijoista itsestään ja oppimiseen saadaan rakennettua omakohtainen ja merkityksiä antava ulottuvuus. (Lonka 2015; OPS 2014.) Näen, että aikamme visuaalisen kulttuurin moniaisuus ja ilmaisukeinojen kirjo haastavat erityisesti kuvataideopetuksen etsimään näitä uusia, innostavia ja yhteisöllisempiä työskentelytapoja, joiden keskiön täyttää oppijoiden omat kuvat ja kulttuurit. Kuvataiteen on myös luontevaa etsiä TVT:n 32sovellusmahdollisuuksia opetukseen, sillä kuvataideopetuksen käytännöt ohjaavat taiteelle ominaisilla työtavoilla oppijoita luontevasti tutkimaan ja ilmaisemaan taiteen keinoin kulttuurisesti moninaista todellisuutta, niin fyysistä kuin verkon virtuaalista. Kuvataide oppiaineena myös harjaannuttaa toiminnalliseen, moniaistiseen ja kokemukselliseen työskentelyyn, jonka pohjalta tuotetaan omia kuvia. Näiden kuvien kautta oppijat saavat välineitä minäkuvan tarkasteluun, kokemustensa ja havaintojensa tutkimiseen, tulkitsemiseen ja työstämiseen.
Kuvallinen tekeminen on pohjimmiltaan ”käsillä ajattelemista” ja itsensä tutkimista, joka kytkeytyy kiinteästi kaikkiin seitsemään (Ks. Kuvio 2) laaja-alaiseen osaamistavoitteeseen. (OPS 2014, 426;
Lonka 2015; Noë 2019.)
32 Käytän tieto- ja viestintäteknologiasta lyhennettä - TVT.
18 Blogien käyttö kuvataideopetuksen kentällä
Esimerkkejä blogien käytöstä osana kuvataiteen oppimista ja sen opetuskäytäntöjä on varsin vähän, lähinnä pienehkö joukko asiaan vihkiytyneitä33 kuvataideopettajia pitää yllä omaa tai koulun kuvataideopetuksesta kertovaa blogia, jossa esille pääsevät myös oppijoiden kuvallisia tuotoksia.
Enimmäkseen blogeja on käytetty lukio-opetuksen kuvataideopetuksessa ja vähemmän peruskoulussa yläkoulun puolella. Tähän on varmasti vaikuttanut oppijoiden ikä ja koulun verkkoon rakennettavan teknisen oppimisympäristön käytännön mahdollisuudet, opettajan omat TVT tiedot ja taidot. Halukkuus ottaa verkon toimintaympäristö osaksi kuvataiteen opetusta ja mukauttaa myös omia totuttuja opetuskäytäntöjä verkon oppimisympäristöön sopiviksi, vaatii opettajalta muutoksia myös omiin pedagogisiin ja didaktisiin käytäntöihin sekä oman opettajaidentiteetin uudelleen tarkastelua (Pohjola, 2011).
Kuvataide kuuluu niiden opetettavien aineiden joukkoon peruskoulussa ja lukiossa, joiden tuntimäärät ovat aivan liian riittämättömät, kun huomioidaan kuvataiteen oppisisältöjen laajuus ja opetukselle asetetut tavoitteet (OPS 2014; LOP 2016). Kuvalliselle oppimiselle ja työskentelylle on ominaista sen toiminnallinen luonne, jossa korostuu omin käsin tekeminen. Oppijoiden kuvallisen työskentelyn ohjaaminen oppitunneilla vie paljon kuvataideopettajan huomiota ja aikaa, joten siirtyminen tämän lisäksi verkkoon opettamaan ja seuraamaan oppijoiden työskentelyä muodostuu käytännössä vaikeaksi, vaikka halua ja kiinnostusta opettajalla tähän olisi.
Blogien käytöstä kuvataideopetuksen kontekstissa ei ole vielä tarpeeksi tutkittua tietoa, eikä näin ollen myöskään jaettavaa tietoa hyväksi havaituista blogityöskentelyn opetuskäytännöistä.
Opetuksen kentällä eri puolilla Suomea on kuitenkin useita kuvataiteen opetuksesta bloggaavia kuvataideopettajia, niin peruskoulun kuin lukio-opetuksen puolelta. Ongelmana näen kuitenkin yhä sen, että blogien käyttäminen on opettajavetoista tai yhden blogin ylläpidon jakaa monta oppijaa (Rourke & Coleman 2009). Tämän näen olevan ristiriidassa tutkimuksen kanssa, jossa blogityöskentelyn nähtiin edistävän kuvallista oppimista (Overby 2009). Jos blogi nähdään pelkästään tuntitehtävien dokumentoinnin ja talteen säilömisen tilana ei tämä ole vielä tae siitä, että oppijat ovat oppineet kuvataiteen oppimiselle asetettuja tavoitteita tai kokeneet kuvallisen työskentelyn itselleen merkityksellisenä. Kuvallinen oppiminen tarvitsee tulkintojen tekemistä työskentelyprosesseista ja valmiista tuotoksista. Tähän päästään oppijan oman itsereflektoinnin, vertaispalautteen ja opettajan tarjoamien tulkintojen avulla. Blogityöskentelyssä tämä tarkoittaa blogin sosiaalisten ominaisuuksien valjastamista osaksi oppimista ja käsitystä siitä, että bloggaaminen on itsensä ja eri tahojen välillä käytävää keskustelua. (Overby 2009; Lonka 2015; OPS 2014.)
33 Olen valinnut tähän kolme opetuksen kentällä toimivaa kuvataideopettajaa, jotka ovat käyttäneet työssään blogia jo useiden vuosien ajan. Nämä esimerkit osoittavat kuinka rikas ja moniulotteinen blogista voi ajan kuluessa tulla.
Blogeissa korostuu myös reflektoiva ote omaan opettajuuteen.
1) Oulun lyseon lukio: Kuvataideopettaja Aki Pulkkanen on pitänyt blogia jo 11 vuotta.
https://lukiokuvista.com/ (Haettu 31.10.2020)
2) Meilahden yläaste (Hki): Kuvataideopettaja Marita Brace on pitänyt blogia 8 vuotta.
https://meikunkuvis.wordpress.com/ (Haettu 31.10.2020)
3) Pääskytien yläkoulu (Porvoo): Kuvataideopettaja Titta Suvanto on pitänyt blogia 7 vuotta.
https://paaskytienkuvista.wordpress.com/about/ (Haettu 31.10.2020)
19 Aiheesta aiemmin tutkittua
Tutkielmani aiheeseen läheisesti liittyviä taiteen maisterin opinnäytteitä löysin yhden, Reetta Nisosen (2015) Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa tehdyn taiteen maisterin opinnäytteen ”Blogiportfolio osallisuuden mahdollisuutena - lukiolaisten kokemuksia kuvataidekurssilla käytetystä blogimuotoisesta portfoliosta taide- ja mediakasvatuksen näkökulmista”. Tässä opinnäytteessä tutkittiin blogin käyttökokemusta lukion ”Minä, kuva ja kulttuuri” (KU1) -kurssilla millä tavalla oppijat suhtautuivat julkisesti esillä olevaan portfolioon ja miten sosiaalisen median ulottuvuuksia hyödynnettiin blogiportfoliotyöskentelyssä. Lisäksi opinnäytteessä tutkittiin blogityöskentelyn mahdollista kannustavaa vaikutusta oppijoiden osallisuuden kulttuuriin. Kurssille osallistui 18 lukiolaista ja jokaiselle 2–4 hengen oppijaryhmälle perustettiin yhteinen ryhmäblogi, jonne oppijat muun muassa kirjoittivat kuva-analyyseja, julkaisivat valokuvia sekä selostuksia tekemistään kurssitöistä ja niiden työprosesseista. Ryhmässä yhteinen blogi vaati työnjakoa, koska kukin ryhmäläinen päivitti vuorotellen yhteistä blogia. Tehdyt blogipäivitykset kukin oppija nimesi omalla nimellä. Blogityöskentely ohjeistettiin oppijoille pääpiirteittäin ja muilta osin työskentely oli vapaasti organisoituvaa. Opettaja ylläpiti myös omaa blogia, jossa jaettiin kurssin tehtävänannot ja tiedotteet oppijoille. Opettajan blogista löytyi lisäksi linkit kaikkiin luokan ryhmäblogeihin. (Nisonen, 2015.) Nisosen opinnäytteessä valittu tutkimuksellinen kulma painottuu osallisuuden, mediakasvatuksen ja oppijoiden kokemusten tutkimiseen käytettäessä blogiportfolioita lukion kuvataideopetuksessa. Tämä eroaa oman työni tutkimusasetelmasta, jossa tutkin blogeja oppimisen tilana yläkoulussa.
Seuraavaksi esittelen muutaman muualla maailmassa tehdyn tutkimuksen, joissa blogeja on käytetty opetuksen ja oppimisen kontekstissa. Nostan esille näitä huomioita yhdysvaltalaisen kuvataidekasvatuksen tohtorin Alexandra Overbyn (2009) lukion kuvataideopetuksen oppijoille tekemästä opetuskokeilusta, australialaisten tutkijoiden Rourken ja Colemanin (2009) yliopistotason kuvataideopiskelijoille tekemästä opetuskokeilusta sekä eteläkorealaisten tutkijoiden Parkin, Heon ja Leen (2011) tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa tutkittiin aikuisten omaehtoista bloggaamista ja sen kautta syntyneitä oppimiskokemuksia.
Blogityöskentely ja oppiminen
Bloggaaminen nähdään monin tavoin oppimista edistävänä ja kouluopetusta täydentävänä käytäntönä. Blogit mahdollistavat koulussa tapahtuvan oppijoiden ja opettajan sekä oppijoiden välisen keskustelun jatkumisen ja laajentumisen jopa kouluyhteisön ulkopuoliseen maailmaan.
Bloggaaminen mahdollistaa myös kokonaan omista lähtökohdista tapahtuvan oppimisen itse bloggausprosessin kautta sekä kommenttien kautta saadun palautteen avulla. (Park, Heo, & Lee 2011, 149) Blogit lisäävät oppijan itsenäisyyttä, antavat hänelle enemmän vastuuta omasta oppimisestaan ja siten auttavat oppimisen itseohjautuvuustaitojen kehittymistä. Blogityöskentely tuo informaalin oppimisen näkyväksi. Liitteissä (Ks. Liite 2) on nähtävissä tutkijoiden: Parkin, Heon ja Leen koostama taulukko, jossa he vertaavat kouluopetusta blogeissa tapahtuvaan itsenäiseen informaaliin oppimiseen. (Park, Heo, & Lee 2011; Rourke & Coleman 2009; Overby 2009.)
20
Tarkasteltaessa erityisesti kuvataiteen oppimista, blogista muodostuu toinen tila oppijoiden taidekriittiselle keskustelulle luokkahuoneen ulkopuolelle. Kirjoittamisen ja keskustelun yhdistäminen blogityöskentelyssä omaan tekemiseen tarjoaa mahdollisuuksia syventää kuvataiteen merkityksen ymmärrystä sekä kriittisen ajattelun kehittymistä. Blogeissa tapahtuvan itsereflektoinnin kautta syvenevä oppimisprosessi taas tarjoaa uutta innostusta ja voi edistää kuvallisen työskentelyn jatkamiseen luokkahuoneissa sekä tarjoaa mahdollisuuden analysoida ja ymmärtää paremmin omaa työskentelyprosessiaan ja siinä tehtyjä valintoja. (Overby 2009, 20–23.) Blogi voi toimia myös tilana, jonne voi tallentaa ideoita ja muistiinpanoja, joihin oppija voi palata myöhemmin ja jotka ajan kanssa selventävät taiteellisen prosessin kulkua auttaen oppijaa ymmärtämään ja siten myös perustelemaan tekemiään taiteellisia valintoja sekä näkemään oman kehityksensä taiteen tekijänä. Blogista muodostuu samalla portfolio, jota opettaja voi hyödyntää antaessaan palautetta tai antaessa arvioinnin oppijan kuvallisista töistä. Blogiin syntyneen portfolion kautta tehdyt työt avautuvat nähdyksi myös luokkatilan ulkopuoliselle yleisölle verkon välityksellä. (Mt. 19.)
Bloggaaminen on keskustelua
Bloggaaminen on sosiaalista vuorovaikutteista toimintaa, sillä se mahdollistaa keskustelun kommenttien kautta. Erityisen hedelmällistä on vertaisilta saatu palaute, tämä arvioinnista vapaa kannustava vertaispalaute, joka auttaa oppijoita selkeyttämään ideoitaan ja löytämään uusia näkökulmia ajatteluun. Luonnollisesti tämä edellyttää blogityöskentelyssä yhteisesti sovittujen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvien periaatteiden noudattamista. Koska näihin keskusteluihin voi liittyä kuka tahansa, on se auttanut myös niitä oppijoita osallistumaan keskusteluun, jotka luokkatilanteessa ovat haluttomia esittämään mielipiteitään ja näin blogityöskentelyllä voi olla tasa-arvoistava vaikutus oppijaryhmän sisäiseen keskustelukulttuuriin ja dynamiikkaan. Oppimisblogit tulisikin nähdä enemmän laajennettuina keskusteluina päiväkirjamerkintöjen sijaan. (Park, Heo &
Lee 2011; Rourke & Coleman 2009; Overby 2009.)
Blogityöskentelyn ohjaamisesta
Blogityöskentelyä ohjaavalle on eduksi, jos hän myös itse pitää blogia, se auttaa asettumaan oppijan rooliin ja tasa-arvoistaa oppijan ja ohjaajan välistä asetelmaa. Näin ohjaaja on myös paremmassa asemassa ohjatessaan oppijoiden blogityöskentelyä, sillä ohjauskontekstissa on tärkeää pystyä auttamaan oppijoita niin teknisissä ongelmissa kuin oikean kirjoitustyylin löytämisessä. Ohjaajan tulee olla enemmän fasilitaattori kuin autoritaarinen hahmo, koska blogien keskusteluissa ohjaaja ei voi olla keskustelun pääasiallinen voimahahmo. Ohjaajan on muistettava kannustava asenne ja jätettävä oppijan arviointi blogin ulkopuolelle, sillä arvioiva kommentoiminen voi myrkyttää blogien keskusteluilmapiirin ja vähentää sitä kautta oppimisen mahdollisuuksia. Bloggaaminen vaatii myös aikaa, joten ohjaajan on varattava aikaa blogien lukemiseen ja kommentoimiseen sekä oppijoille on varattava riittävästi aikaa postausten kirjoittamiseen. Luokkahuoneopetuksessa oppijoiden blogeihin on viitattava ja ne on kytkettävä myös osaksi muuta luokkahuoneessa tapahtuvaa opetusta. (Park, Heo, & Lee 2011; Rourke & Coleman 2009; Overby 2009.)
21
3 Tutkimuksen toteutus
Tämän metodiluvun sisällä käyn ensin läpi valitsemani tutkimusotteen, jonka avulla olen kerännyt tutkimusaineistoni hankkeesta sekä tutkimuskysymykset. Seuraavaksi esittelen aineistoni analyysimenetelmän ja sen keskeiset käsitteet sekä analyysin kulun kaavion avulla. Lopuksi pohdin analyysin pohjalta tekemieni tulosten yleistettävyyttä sekä luotettavuutta.