4 METODOLOGIA, AINEISTO JA ANALYYSI
5.2 Abstrakti tasa-arvo: hymistelyä ilman konkretiaa
Diskurssi abstraktista tasa-arvosta asemoitui sekä sukupuolten tasa-arvoa pintapuolisesti tukevaksi että tosiasiallisesti sitä osaksi sisältäpäin murentavaksi puheeksi. Abstraktin tasa-arvon diskurssissa tasa-arvotavoitteita myötäiltiin ja tasa-tasa-arvon edistämistä tuettiin, mutta puhe pysyi hyvin yleisellä ja konkretisoimattomalla tasolla. Tasa-arvoon liittyvät ongelmat esitettiin ympäripyöreästi, mitä kautta niitä samalla etäännytettiin sekä omasta toiminnasta että intresseistä. Diskurssikäytännöissä myös siirrettiin vastuuta tasa-arvon edistämisestä ulkopuolisille toimijoille ja eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa arvioitiin ”toisten” tai ”muiden”
ongelmiksi. Diskurssikäytäntönä samaa käytettiin myös toteutuneen tasa-arvon diskurssissa.
79
Väistämällä kannanottoja ohitettiin tasa-arvokeskusteluun osallistumista ja vähäteltiin omaa toimijuutta arvon suhteen tehtävässä työssä. Näin ideologisella tasolla tasa-arvokysymystä samalla myös epäpolitisoitiin ja tasa-arvoon liittyviä ongelmia hämärrettiin, sillä tasa-arvon edistäminen on vaikeaa ilman tavoitteiden määrittelyä ja niihin sitoutumista (Ikävalko 2016, 42). Abstrakti tasa-arvo asettuikin puhtaasti virallisen tasa-arvodiskurssin tukemisen sijaan sosiaalisen käytännön tasolla sukupuolten tasa-arvoa myös sisältäpäin murentavaksi diskurssiksi.
Diskurssikäytännöissä tasa-arvoon viitattiin hyvin yleisellä tasolla ja siirrettiin tasa-arvon ja sen tilan määrittelyvaltaa pois itseltä vetoamalla ulkopuoliseen arvioon tai auktoriteettiin.
Toimintaan osallistuvilta vanhemmilta kysellään säännöllisesti palautetta.
Kysymyksissä ei ole erityisesti kysymystä tasa-arvoon liittyen, mutta myöskään siihen liittyen ei ole noussut mitään asioita esille. (Muutos 5)
Tasa-arvo järjestön toiminnassa määriteltiin puheessa riippuvaiseksi ympäristöstä tai toimijoista, joihin on vaikea vaikuttaa. Oman toiminnan riippuvuutta ulkopuolisista tekijöistä kuvaavat seuraavat tekstit, jotka vastaavat kysymykseen siitä, mitkä ovat olleet merkittävimpiä tasa-arvoistumista vauhdittavia voimia järjestössä.
Yhteiskunnan yleinen sukupuolinen tasa-arvoistuminen. (Muutos5) Yleinen ilmapiiri tasa-arvoasioissa. (Muutos5)
Tasa-arvon vaatimusten lisääntyminen yleensä yhteiskunnassa ja lajin sisällä.
(Muutos5)
Tasa-arvon edistäminen asetettiin näin oman toimivallan ulkopuolelle ”laajemmaksi asiaksi”, jota on paikallisesti hankala konkretisoida tai muuttaa. Kuten tasa-arvon edistämisdiskurssissa, abstraktissa tasa-arvossakin yleisten asenteiden määritettiin vaikuttavan tasa-arvon edistymiseen. Ongelmat paikannettiin alueille, joissa oma toimijuus nähtiin heikkona tai rajoittuneena.
Emme ole tehneet erityisiä suunnitelmia tai painotuksia, koska ongelmia ei käytännön tekemisen tasolla ole ollut. Luottamushenkilöstön valintavaalit ovat oma lukunsa, joihin ei kannata liikaa edes sekaantua, koska ns. kenttä haluaa järjestödemokratian toteutuvan nykyisellä tavalla. (Toimi4)
80
Ei ole tietoa muiden lajien tilanteesta. Kansainvälisessä urheilun liikuntakulttuurissa ongelmia varmasti on. (Ongelma6)
Yleisellä ja yhteiskunnallisella tasolla naisten asema ei ole miesten tasolla.
(Ongelma6)
Toisaalta ratkaisevatkin onnistumistekijät sijoitettiin muiden tahojen säädeltäväksi.
Tasa-arvon edistämiseen ei ole ollut tarvetta, sillä me toimimme kansainvälisen liiton sääntöjen puitteissa ja niissä tasa-arvon on huomioitu kokonaisuutena.
(Toimi1)
Tasa-arvohaasteita omassa toiminnassa etäännytettiin lisäksi kohdistamalla ongelmat yksilöiden välisiksi yksittäistapauksiksi.
Lähinnä ongelmat ovat yksilöiden asenteissa (Ongelma3_avoin)
Laji- ja toimintakulttuuri on hyvinkin tasa-arvoinen. Mahdolliset ongelmat liittyvät ihmisten väliseen vuorovaikutukseen seuroissa ja yhteisöissä.
(Ongelma3_avoin)
Diskurssin puheessa tasa-arvoa periaatteessa kannatettiin, muttei välttämättä oltu valmiita sitä aktiivisesti edistämään. Diskurssikäytännöissä tasa-arvoistamispyrkimyksille nyökkäiltiin, mutta hanakka ote ja mielenkiinto tasa-arvokysymyksiin puuttuivat. Siksi tasa-arvo jäi abstraktille tasolle ja yleiseksi hymistelyksi sille, millaisia vaatimuksia tasa-arvon edistämiselle esimerkiksi rahoittajien, yleisön tai lain puolelta esitetään.
Haluaisimme toki naisia lisää mukaan toimintaan… (Ongelma2)
Ei ongelmia, mutta naisia saisi toki olla enemmän luottamustehtävissä.
(Ongelma2)
Liiton päättäviin elimiin jäsenet valitaan liiton syyskokouksessa. Valitettavasti naisia ei ole valittu lainkaan esim. liiton hallituksen varsinaiseksi jäseneksi viimeisen kahden vuoden aikana. (Muutos6)
Hymistely-diskurssin diskurssikäytännöissä yleisen myöntymisen tasolla pysyttelemisellä väistettiin kannanottaminen tasa-arvokysymyksiin ja siihen, miten tasa-arvopolitiikkaa pitäisi
81
tehdä ja millaista tasa-arvoa edistää. Näin vältettiin tasa-arvokeskusteluun osallistumista ja vaikenemalla epäpolitisoitiin tasa-arvopolitiikkaa.
Tämä ei ole sellainen asia, joka erityisesti herättäisi keskustelua tai intohimoa, koska meillä harrastajat ovat varsin tasa-arvoisia – naisia toki on vähemmän, mutta varmasti johtuu lajin luonteesta. (Muutos5)
Toisaalta tasa-arvokysymys asettui diskurssikäytännöissä vaikeasti omassa toiminnassa hahmotettavaksi asiaksi, vaikka laajemmalla tasolla ongelmia nähtiinkin.
Vaikea yksilöidä syitä, jotka ovat johtaneet, että naispuolisten harrastajien määrä ei ole noussut nopeammin. Varmasti emme ole markkinoineet riittävästi, mutta ehkä myös yleisesti Suomessa (mediassa) on vielä vallalla kilpaurheilun osalta jonkinlainen ajatus siitä, että miesurheilu on jotenkin kovatasoisempaa ja
”hienompaa” kuin naisurheilu, ja toisaalta harrasteliikuntaa ei tuoda niin vahvasti esiin. (Muutos6)
En osaa eritellä hidastuksien syitä. (Muutos6)
Aiheen hahmottamisen vaikeus näkyi retoriikassa myös epävarmoissa tai ehdollisissa ilmaisuissa.
Asiaa ei ole kirjattu sisäiseen strategiaan, mutta käytännössä sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu toiminnassa kaiketi hyvin. (Organisaatio7)
Tietääkseni ei ole erityisiä toimia. (Toimi1)
Ehkäpä lajiliittojen toiminnassa olisi vielä petrattavaa. (Ongelma3_avoin)
Uskon, että seuramme ovat ajatelleet tasa-arvoasioita enemmän. Tutkittua tietoa meillä ei tästä ole. (Toimi3)
Diskurssikäytäntönä ilmeni lisäksi tasa-arvotilanteen hahmottamisen keskeneräisyys. Tasa-arvoa kuvattiin yhtäältä huomioon otetuksi asiaksi, mutta samalla puhujat kieltäytyivät kommentoimasta sitä vetoamalla työn vaiheeseen tai tiedon puutteeseen sekä tulevaisuudessa tapahtuvaan jäsennykseen.
Kun sanon, että en löydä ongelmaa organisaatiomme toiminnassa, se ei tarkoita sitä että en ymmärtäisi kysymystä ja on mahdollista, että organisaatiossamme
82
on jokin asia jota voisi parantaa. Asiaa selvitetään tulevaisuudessa.
(Organisaatio8)
En osaa sanoa (miten sukupuolten välistä tasa-arvoa voisi parantaa organisaatiossa), työ on nyt käynnissä. Tekemämme selvityksen perusteella sekä palkattu henkilökunta että luottamusorganisaatio on tyytyväinen nykytilanteeseen. (Organisaatio8)
Tällä hetkellä ei ole tiedossa ongelmia tai esteitä. Toisaalta tarkemman vastauksen antaminen edellyttää tarkempaa selvitystä. (Ongelma2)
Säännöllisesti kehitämme toimintaamme ja keräämme palautetta ja niiden perusteella ei ole noussut esille mitään ongelmia, mutta en pysty toki varmuudella sanomaan, koska asiaa ei ole tutkittu perusteellisesti.
(Ongelma3_avoin)
Varmasti ongelmia on olemassa, mutta en voi ottaa siihen kantaa kun ei ole tietoa. (Ongelma6)
Diskurssikäytännöissä toisaalta etäännytettiin oman arvion tarpeellisuutta viittaamalla jäsenten tai katto-organisaation näkemyksiin ja näin siirrettiin vastuuta tasa-arvokysymyksestä järjestön ulkopuolelle.
Tällä hetkellä emme näe tarvetta muuttaa toimintaamme. Toiveita ei ole tullut seuroilta/jäseniltä. (Tuleva6)
Jäseniämme ovat oppilaitokset, joissa on omat tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät suunnitelmansa ja toimintatapansa. Emme ole opettajan roolissa siis tässä. (Toimi1)
Kilpailusääntöjen osalta muutos siten, että sukupuolitiedolla ei ole merkitystä [parantaisi organisaatiossa sukupuolten tasa-arvoa]. Tosin tämä vaatisi kansainvälisesti saman muutoksen, joka voitaisiin valuttaa Suomen sääntöihin ja sitä ei ole tiedossa. (Organisaatio8)
Omaa toimijuutta verhottiin lisäksi asettumalla tilanteen sivustakatsojaksi, jolloin toiminta näyttäytyi deterministisenä ilman omaa vaikutusmahdollisuutta.
83
[Muutosta hidastanut] luottamushenkilöiden valintaprosessi, johon vaikuttaminen on lähes mahdotonta. (Muutos6)
Toivotaan, että (tulevaisuudessa sukupuolten tasa-arvo) pysyy yhtä hyvänä.
(Tuleva1)
Toivottavasti hyvänä. (Tuleva2)
Diskurssikäytäntönä puheessa myös kuvattiin tasa-arvoa hyvin abstraktisti arvopohjaan vedoten kuitenkaan tarkemmin erittelemättä sitä, mitä sukupuolten tasa-arvo tosiasiassa toiminnassa tarkoittaa.
Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat toimintamme arvoja.
(Muutos5)
Yhteistyö lajiliittojen kanssa ja yhdessä lajiliittojen kanssa on korostettu tasa-arvoa (Muutos5)
Tasa-arvon on yksi perusarvoistamme. (Organisaatio7)
Tasa-arvoa siis kannatettiin arvoperustana, millä myötäiltiin edistämis-diskurssia, mutta kuitenkaan määrittelemättä tarkemmin arvopolitiikan tavoitteita ja toimia samalla tasa-arvokysymyksestä riisuttiin sen poliittista luonnetta kuvaten tasa-arvoa kaikkien yhtenäisesti ymmärtämänä käsitteenä.
Kyselyssä järjestötoimijoita pyydettiin myös vastaamaan asteikollisiin kysymyksiin (Muutos7, Ongelma1 ja Ongelma3; Liite 1) siitä, tarvitaanko sukupuolten tasa-arvotilanteeseen liikuntakulttuurissa yleisesti muutosta ja onko oman järjestön toiminnassa sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Vastaukset indikoivat hymistely-diskurssin oman toimijuuden etäännyttämistä niin, että muutosta nähtiin enemmistönä tarvittavan oman järjestön ulkopuolella. Oman järjestönsä toiminnassa ei 67 % vastaajista nähnyt tasa-arvoon liittyviä ongelmia ja 70 % vastasi, ettei omassa laji- tai toimintakulttuurissa ole sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia. Joka kymmenes vastaaja oli epävarma oman järjestönsä tilanteesta tasa-arvon suhteen ja kolmasosa myös koko liikuntakulttuurin osalta. 22 % vastaajista näki omassa järjestössään kehityskohteita tasa-arvon suhteen ja laji- tai toimintakulttuurissaan 20 %. Sen sijaan liikuntakulttuurissa yleisesti näki kehitettävää tasa-arvon suhteen 62 % vastaajista. Näin tasa-arvoon liittyviä ongelmia hahmotettiin useammin
84
muiden kuin oman järjestön haasteiksi ja yleisemmin liikuntakulttuurissa tarvittavaksi kehitykseksi.