A NALYYSIMETODOLOGIA

Sisällönanalyysin ja retoriikan tutkimuksen kohteeksi sopivat hyvin erilaiset dokumentit, kuten puheet, joita työssäni käsittelen. Käytän Milesin ja Hubermanin (1994) kehittämiä luokittelutekniikoita Solanan puheita eritellessäni. Puheet luokitellaan kolmen vaiheen avulla: 1) puheet pelkistetään eli redusoidaan, 2) puheet ryhmitellään eli klusteroidaan ja 3) lopulta ne käsitteellistetään eli abstrahoidaan. Tutkimuksen puheotteet pelkistettiin yli 500 sivun puheaineistosta. Luokittelu helpottaa järjestämään laajaa aineistoa varsinaista analyysia varten. Milesin ja Hubermanin tekniikka jättää kuitenkin puheiden merkitysten ja tarkoitusperien analysoinnin vajaaksi, eikä sellaisenaan riitä poliittisten johtopäätösten tekemiseen.

Monia sisällönanalyysillä tuotettuja tutkimuksia kritisoidaan juuri tästä keskeneräisyydestä (Tuomi & Sarajärvi 2009). Summa (1996, 60) toteaa, vastalauseena kevyelle sisällönanalyysille, että pyrkimys redusoida monimutkaisuutta selkeyteen johtaa helposti terministisiin ilmaisuihin ja mielikuviin asioista. Puheiden käsitteellistäminen tapahtuukin retoriikan tutkimuksen menetelmillä, joiden avulla Solanan puheiden pääargumentteja tulkitaan suhteessa kontekstiin ja puheen poliittisiin päämääriin. Apuna käytetään muun muassa Roderick Hartin ja Suzanne Daughtonin (2005) kriittisen retoriikan metodologiaa.

Retoriikan analyysi, joka auttaa huomaamaan laajemmat asiaintilat ja tutkittavan aiheen ympärillä vallitsevan kielellisen käsiteavaruuden sopii käytetyn sisällönanalyysin tueksi hyvin. Valitut menetelmät eivät ole toisiaan poissulkevia (Jokinen, Juhila & Suoninen 2004). Retoriikan kriittinen analyysi auttaa laajentamaan käsitystä Solanan puheiden poliittisista tavoitteista ja politikan tekotavasta. Retoristen luomusten ymmärtäminen vaatii tilanteiden, ideoiden, argumenttien, rakenteen ja tyylin pohtimista.

Grönforsin (1982) mukaan hyvässä laadullisessa tutkimuksessa sisällönanalyysin turhan kvantifioivan otteen lisäksi aineiston todellisia merkityksiä tulisi pyrkiä ymmärtämään.

Palonen (1988, 62) ymmärtää merkityksen käsitteellä lauseen tai tekstikohdan tulkintamahdollisuuksien horisonttia, toisin sanoen sitä kenttää, jonka sisällä pysyvät tulkinnat voidaan nähdä legitiimeinä. Tuollaisena kenttänä tässä tutkimuksena pidetään siviilikriisinhallinnan laajentamiseen tähtääviä poliittisia puheoperaatioita ja niiden konstruoimia merkityksiä.

Solanan puheiden tarkastelu on kiinnostavaa hänen maalailemansa maailmanpoliittisen ideologian ja hallintohegemonian näkökulmasta. Solana esittää ideologiansa tueksi useita moraalisia ja juridisia argumentteja siviilikriisinhallinnan hyödyllisyydestä.

Solanan puheet ovat pääasiassa kahdenlaisia Aristoteleen retoriikan luokittelua käyttäen.

Aristoteles (1997, 1358b–1359a) jakaa retoriikan lajit kolmeen kategoriaan: deliberoivaan, forensiseen sekä epideiktiseen puhetyyppiin. Alla on esitetty (taulukko 1) puheiden luokittelu Aristoteleen näkemyksen mukaan.

TAULUKKO 1.

Retoriikan laji Puhetyyppi Suhde aikaan Johtopäätös Deliberoiva Kehottaminen,

varoittaminen

Tulevaisuus Hyödyllisyys, vahingollisuus (kyllä, ei) Epideiktinen Ylistys, moite Nykyhetki Kunniallinen,

häpeällinen Forensinen Syyttäminen,

puolustus

Menneisyys Oikeus, vääryys

Solanan puheet ovat useimmiten sisällöltään sekä deliberatiivisia että epideiktisiä.

Deliberatiiviset puheet liittyvät useimmiten Euroopan unionin tavoitteisiin, vaihtoehtoihin ja kriisinhallinnan edellytyksiin. Tässä tutkielmassa käsitellään lähinnä deliberatiivisia puheotteita. Epideiktinen retoriikka liittyy usein Solanan nauttimien tunnustusten käsittelyyn, kuten rauhanpalkintojen vastaanottotilaisuuksien juhlapuheisiin, joissa hän

ylistää sekä yleisöään että Eurooppaa onnistuneena arvoalueena. Solanan epideiktiset puheet luovat suotuisaa ilmapiiriä hänen valitsemalleen politiikalle juhlistamalla onnistuneita saavutuksia.

Forensinen, eli oikeuspuhe käsittelee menneitä vääryyksiä ja hakee oikeutta. Solana käsittelee puheissaan usein siviilikriisinhallinnan oikeusvaltioperiaatteita, mutta poliittisista lähtökohdista käsin. Puheet käsittelevät ajoittain myös menneitä tapahtumia, joissa Solana tuomitsee epäonnistumisia tai vääryyksiä, mutta hänen puheensa ovat kuitenkin lähes aina deliberatiivisia, sillä ne ovat tulevaa politiikkaa koskevia.

Aristoteleen (1997, 1358b–1359a) mukaan deliberatiivisen retorin tulee vakuuttaa yleisö tulevaisuuden arvioillaan ja tavoitteillaan, jotka palvelevat hyvää ja auttavat säästymään ikävyyksiltä. Deliberatiivinen puhuja käsittelee asioita, jotka ovat ihmisten käsissä. Hän nostaa esiin asioita sodasta ja rauhasta, kansallisesta puolustuksesta, kaupasta ja lainsäädännöstä arvioidakseen mikä on vahingollista ja mikä hyödyllistä. Puhujan tulee ymmärtää useiden pyrkimysten ja päämäärien suhde kollektiivisen onnellisuuden tavoittelussa.

Solanan viittaa puheissaan Jean-Jacques Rousseaun (1712-1778) teksteihin hänen hakiessaan uskottavia teoreettisia argumentteja EU:n siviilikriisinhallinnan vahventamiseen. Ajallisesti katsottuna siviilikriisinhallinnan voidaan nähdä kehittyneen omaksi toimialakseen nimenomaan eurooppalaisen yhteiskunta-ajattelun, ei niinkään nykypoliittisen tarpeen tuloksena. Tutkielmassa käsitellään erityisesti Rousseaun teosta Yhteiskuntasopimuksesta, joka kattaa erinomaisesti siviilikriisinhallinnan perusajatuksen.

Siviilikriisinhallinnassa halutaan hallinnollisesti uudistaa, ”eurooppalaistaa” ja modernisoida yhteiskuntia. Maailmassa on kymmeniä hauraita valtioita, joiden oikeus- ja hallintoreformeihin Euroopan unioni ottaa osaa. Politiikan perusluonne ei ole muuttunut.

Useat maailman valtioista ovat palanneet samanlaiseen kriisivaiheeseen, jota Euroopassa elettiin Rousseaun aikaan. Oikeastaan valtiot tuntuvat itseään toistavaa tekevän liikettä kriisiajan ympärillä. Paluun aikaisempiin kehitysvaiheisiin ilmenee erityisesti väkivaltaisten kriisien aikana, kun esimerkiksi oikeuden toteutuminen vähentyy valtio- ja oikeusrakenteiden luhistumisen myötä. Kansalaisten oikeuksien näkökulmasta palataan ikään kuin 1600- ja 1700 -lukujen monarkkisiin järjestelmiin. Kriisin ja hallinnon suhde on vaikea asia. Kriisinhallinnan ja operaation kohteena olevan hallinnon suhde on vielä

vaikeampi. Ovathan länsimaissakin käytössä poikkeustilalait kriisin aikana, jolloin hallinto on kaukana ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon ideaaleista. Tämä on syytä pitää mielessä aihetta käsiteltäessä.

Tracy Strong (1994, 3) pitää modernin yhteiskunta-ajattelun alkuna nimenomaan aikaa Rousseausta eteenpäin. Hänelle Roussau resonoi Kantin, Hegelin ja Marxin kanssa, mutta on modernimpi kuin Emerson, Nietzsche ja Heidegger. Strong näkee Rousseaun tavallisen ihmisen puolestapuhujana ja autoritäärisyyden pelkääjänä (vaikkei itse auktoriteetin).

Solanan puheiden retorisia lähtökohtia, päätelmiä ja tavoitteita on mielenkiintoista tulkita teoreettisesti vertaillen historiallisiin teoksiin. Solanan retorikkallaan luomaa EU:n oikeusvaltioperiaatteen perusideaa tulkitaankin Immanuel Kantin, Max Weberin ja Rafael Erichin valtiosääntö- ja oikeusvaltioteorioiden avulla.

Solanan retoriikka tuottaa mielenkiintoisia teemoja, joista on kirjoitettu valtiotieteellisessä kirjallisuudessa runsaasti. Solana puhuu keskeisesti laillisuudesta, yhteiskuntasopimuksesta ja konfliktien oikeusperustaisesta lieventämisestä. Edellä mainittujen lisäksi tutkielmassa käsitellään Jürgen Habermasin, Hannah Arendtin, David Mitranyn, Michel Foucault´n ajatuksia hallinnan teorian ja Solanan retoriikan poliittisten motivaatiotekijöiden pohdinnassa.

Kansainvälisiä turvallisuusnäkökulmia pohdittaessa tutkimuksen kommenttikirjallisuutena ovat erilaiset kansainvälisten suhteiden teoriat. Solanan retoriikkaa heijastellaan muiden muassa Kööpenhaminan kriittisen turvallisuustutkimuksen koulukunnan Barry Buzanin ja Ole Wæverin teoksiin sekä Hans Morgenthaun reaalipolitiikan teoksiin. Solanan turvallisuusargumentoinnissa siviilikriisinhallintatoimintaa perustellaan muun muassa uusilla uhilla, eurooppalaisten arvojen suojelemisella ja eurooppalaisen oikeusvaltioperiaatteen ylivertaisuudella.

Tutkielman viimeisessä luvussa käytetään Solanan retoriikan ja EU:n ulkopoliittisen aseman tulkinnassa Paul Viottin ja Mark V. Kaupin kansainvälisten järjestöjen teoriakehystä. Siviilikriisinhallinnan oikeusvaltioperiaatteen ymmärtämisen apuna ovat myös eri yhteiskuntateorioiden oikeusnäkökulmat ja oikeustieteellinen kirjallisuus.

Kommenttikirjallisuusaineistona on käytetty laajaa joukkoa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa ja maailmanpoliittista asemaan käsitteleviä teoksia.