Unohtunut lähde · DIGI

Vilho Savela, 66, jonka alueella lähde sijaitsee, kuuluu yhä sen vakinai­

siin käyttäj in. Pirteytensä salaisuuden hän sanoo piilevän juuri vedes­

sä. Se antaa ainakin hyvän unen, hän vakuuttaa.

Unohtunut lähde

J

nitti viime kesänä huomiota unohtuneeseen laukaalaiseen ter- veyslähteeseen Haapalan kylällä lähellä Suolahden rajaa. Lähde si­

jaitsee mv. Vilho Savelan maalla, muutaman sadan metrin päässä ta­

losta. Haapalahan on muutenkin tunnettu erikoisista lähteistään se­

kä maaperästään, joka sisältää mm. kalkkimineraalia epätavallisen runsaasti.

Runnin terveyslähde, miksi ko.

lähdettä kutsutaan, on ulkonaiselta esiintymiseltään sangen vaatimat­

toman näköinen. Sen sijainti on si­

käli epätavallinen, että lähde on vain muutaman metrin päässä sy­

västä, synkkää kuusikkoa kasva­

vasta kurusta, jonka pohjalla lui- ruilee ääneti tummavetinen puro.

Kun ylitämme kahden pitkospuun varassa uoman, tiilemme lettope- räiselle suoläntille, joka ylitetään mättäältä mättäälle loikkimalla,

"ettei menisi lora virsuun”, niin­

kuin sanotaan. Ja siinä se on, muu- tamankymmenen sentin läpimittai­

nen läntti, joka piileskelee heini­

kon ja pajupensaiden suojassa.

Kerrassaan mitättömän näköinen liri, jonka pinnalla kelluu rasvan- sekaista tahnamaista ainetta suo­

lammikoiden tapaan. Silmiinpistä- vintä kenties on aivan sen vieressä oleva ruosteinen läntti, mikä on syntynyt siitä, että lähteestä valuu hiljalleen vettä lähelläolevaan pu­

roon. Veden sisältämät mineraalit siinä saostuvat ruosteenkeltaiseksi sakaksi.

Tuo läikkä varmaan onkin ai­

heuttanut sen, että terveyslähteen keksijät kiinnittivät siihen huomio­

ta. He olivatkin varsin valistuneita kulttuurihenkilöitä, jotka kehtaa

esitellä. Löytö tapahtui joskus tar­

kemmin määrittelemättömänä aika­

na viime vuosisadan loppupuolella.

Ja löytäjät olivat Suomen kulttuu­

rihistoriaan lähtemättömästi nimen­

sä piirtäneet Akseli Gallen-Kallela, J. H. Erkko, Juhani Aho, ja hei­

dän isäntänään paikallinen Suolah­

den asemapäällikkö Ahonius. Löy- täessään lähteen herrat olivat tiet­

tävästi syksyisellä metsästysretkel- lään.

Tuohon aikaan oli kovassa mai­

neessa Iisalmen lähellä oleva Run­

nin terveyslähde, jonka lähellä on yhä vieläkin kylpylaitos ja tervey-

denhoitokeskus. Runnin vesihän sisältää runsaasti rautakarbonaat- tia, hiili- ja piihappoa. Sitäpaitsi se on erittäin radioaktiivista. Ei ole tiedossa, miten Haapalan Runnin löytäjät menettelivät, mutta ei ku­

lunut kauaakaan, kun lähde tuli laajalti tunnetuksi terveyslähteenä.

Arvattavasti he tutkituttivat ve­

den, mutta ainakaan muistitiedois­

sa ei ole, mitä aineita se mahdol­

lisesti sisältäisi. Sen vesi maistuu aika erikoiselta, ei kovinkaan miel­

lyttävältä, huolimatta siitä, että se on yhtä kirkasta kuin mikä tahan­

sa lähteen vesi. Se ei vaikuta myöskään erikoisen kylmältä. Pul­

loon säilytettynä se muodostaa öl- jymäisen, kellertävän kerroksen lasin pintaan.

Mistä sitten lähde sai nimensä Runni? Löytäjät yksinkertaisesti joko ristivät sen Iisalmen Runnin kaimaksi, tai sitten se tunnetuksi tultuaan, kun lähde suojattiin maa­

han upotetulla lautakehikolla ”run- tilla”, sai nimensä siitä. Vähem­

män luultavaa on, että se johtuisi ruotsinkielisestä sanasta brunn = kaivo, mutta ei kokonaan pois las­

kuista.

Tiedot lähteen parantavasta ve­

destä levisivät tiet miten, etenkin herrasväen keskuuteen. Varsinkin pyylevät, sappivikaiset herrasväen

Jatk. siv. 21

19

Liisa Hovilainen muistaa, että samat ihmiset tulivat kerta toi­

sensa. jälkeen nauttimaan terveyslähteen vettä. Sitä lähetettiin myös tilauksesta kauempana asuville. Itse h? n ei sitä ole ko­

keillut, mutta sanoo uskovansa sen parantavaan vaikutukseen.

Jäljennöskuva vanhasta kuvapostikort sta todistaa, että ainakin J. H. Erkko majaili Haapalassa terveyttään hoitamassa. Kortti on osoitettu talon isännälle, jonka luona hän oli majaillut 1904.

Se on osoitettu m v. A . Möttöselle Haapalaan ja sen sanoma kuuluu seuraavasti: ” Kerava, Tuusula 6. 8. 1904. Viimein pari päivää sitten saavuin kotiini. Teitä ja perhettänne hartaasti ter­

vehtien J.H.E.” — Edelleen kortin vasemmassa yläreunassa on k rjoitus: ”Jos minulta olisi Teille unohtunut eräs saksankielinen kuvakirja niin pyytäis n lähettämään sen ristisiteenä Keravalle.”

rouvat alkoivat joukottain virrata lähteelle. Sen ympärille rakennet­

tiin lankuista lava ja istuimia, sekä myös katos. Jonkin matkan päähän toiselle puolelle kuusikkokurua raivattiin tasaiselle kentälle jonkin­

lainen kisailu- eli ajanvietteeksi tarkoitettu alue. Se varustettiin suurella keinulla ja parilla hyppy- laudalla.

Ja lähteen vedestä parannusta etsiviä virtasi paikalle kaikkialta.

Kun ei ollut mitään vartavasten rakennettuja majoitustiloja, saivat ympäristön talot heistä syrjäkylän yksitoikkoiseen elämään mukavaa vaihtelua ja vähän tulojakin tuo­

via kesävieraita.

Lähteen vedestä yleensä sanot­

tiin, että ” se meni jäseniin” . Sen vuoksi katsottiinkin liikunnalla olevan tärkeä merkitys veden pa­

rantavan voiman ohella. Kisakent­

tä muodostettiin juuri tätä ajatus­

ta silmälläpitäen. Jotkut lähteelle saavuttuaan laskivat hieman vää­

rin, ja nauttivat vettä jopa 40 la­

sillista päivässä. Ei siis ihme, jos vesi meni "jäseniin” . Monet tote- sivatkin, ettei lähteen vesi sovi heille. Viisaammat tyytyivät koh­

tuuteen, odottivat kärsivällisesti tuloksia — ja ennenkaikkea uskoi­

vat vahvasti veden parantavaan voimaan.

Voi hyvin kuvitella, miten ky­

läläisillä oli hauskaa seuratessaan lähteelle saapuneitten kymmenien henkilöiden, pääasiassa juuri tuol­

laisten pyylevien herrasrouvien, pyllyilyjä ja hyppimisiä kisaken­

tällä. Siinä olivat keinu ja hyppy- laudat todella kovilla. Neljäkym­

mentäkin henkilöä kerrallaan ma­

jaili lähteellä, joi vettä, voimisteli ja kisaili. Ja ihme olisi, ellei siinä sivussa olisi sattunut yhtä ja tois­

ta pientä romanssiakin, sillä olihan vesi väkevää voimaltaan. Kerrotta­

koon yhdestä noin esimerkin vuok­

si, josta meille muisteli Paavo Ho­

vilainen.

Paikallisena asukkaana tunnet­

tiin muuan nuori mies', joka oli saanut syntymälahjanaan tavallis­

ta edullisemman ulkonäön. Siitä syystä hän kantoikin liikanimeä

”Kaunis-Knuut” .

”Kaunis-Knuut” tuntui viihtyvän erikoisen hyvin lähteen luona olei­

levien rouvien ja neitien joukossa, ja nautti varmaan suuresti heidän suosiotaan. Siellä kaikui nauru, laulu ja huoleton ilakointi. ”Kau- nis-Knuut” oli haluttu kaveri kei­

nuun tai hyppylaudan toiseen pää-

21

Lähteen vedestä lienevät sen löytäjät teettäneet analyysin, ar­

velee Paavo Hovilainen, mutta veden koostumuksesta ei ole säilynyt tietoja. Sietäisi uudelleenkin tutkia, hän edelleen ar­

velee.

Siinä on keppi pystyssä lahteen vieressä ja muovimuki sitä var­

ten, että jokainen voi ohi kulkiessaan siemaista virkistävän ku­

lauksen.

hän, missä naiselliset siilot luon­

nollisesti pääsivät erittäin hyvin oikeuksiinsa. Selvää on, että syn­

tyi tuon tuostakin romanssinpoika- sia, joissa Knuut näytteli sankarin roolia. Mitä tapahtuikaan sitten ta­

lojen tunnelmallisissa aitoissa ke- säöitten hämärinä hetkinä, siitä kertoivat vain huhut ja juorut.

Joskus ne paistuvat niinkin voi­

makkaiksi, että tulivat jopa kotona puolisoaan ikävöivän aviomiehen korviin — ja silloin mies haki kii­

reesti ryökkinänsä pois.

Mutta koska täällä maailmassa ei ole mikään pysyväistä, niin ei ollut myös tämänkään lähteen maine. Sen rinnalle ei kohonnut koskaan kylpy- ja terveydenhoito- laitosta. Usko parantavaan veteen ja muihin ihmeisiin on heikenty­

nyt. Ja niin koki terveyslähde lo­

pullisen unohduksen. Se tapahtui vähitellen. V. 1938 kävivät lähteel­

lä viimeiset ulkopaikkakuntalaiset terveyttään hoitamassa.

Paikalliset asukkaat sen enää muistavat, hörpäsevät siitä vettä ohi kulkiessaan. Kisakenttä on metsittynyt, keinusta ja hyppylau- doista ei ole enää jälkeäkään. Kor- pirastaat hupattelevat kesäöin ja päivin syvän uoman tummassa kuusikossa ikäänkuin kaihoten menneitä muistellen.

U r h o Y l i t a l o