i
Lapsuudessa koetun emotionaalisen kaltoinkohtelun yhteys aikuisiän
koherenssin tunteeseen
Mia Jussmäki (277562) Tiina Nikulainen (284225) Psykologian pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Psykologian oppiaine Kesäkuu 2018
ii
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta Osasto
Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Tekijät
Mia Jussmäki ja Tiina Nikulainen Työn nimi
Lapsuudessa koetun emotionaalisen kaltoinkohtelun yhteys aikuisiän koherenssin tunteeseen Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä
Psykologia Pro gradu -tutkielma x 29.06.2018 38 + liitteet
Sivuainetutkielma Kandidaatin tut- kielma
Aineopintojen tut- kielma
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten lapsuudessa koettu emotionaalinen kaltoinkohtelu on yh- teydessä aikuisiän koherenssin tunteeseen. Emotionaalisesta kaltoinkohtelusta tarkasteltiin erikseen emotionaalista lai- minlyöntiä ja emotionaalista hyväksikäyttöä. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, miten sukupuoli, ikä ja sosiaalinen tuki vaikuttavat lapsuusajan emotionaalisen kaltoinkohtelun ja aikuisiän koherenssin tunteen väliseen suhteeseen.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Antonovskyn salutogeeninen malli, joka on osa positiivisen psykolo- gian tutkimustraditiota. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat salutogeeniseen malliin kuuluvat koherenssin tunne ja yleiset puolustusvoimavarat, jotka auttavat yksilöä kohtaamaan stressaavia elämäntapahtumia. Toisena tutkielman teo- reettisena näkökulmana on traumaattiset tapahtumat ja lapsuudessa koettu emotionaalinen kaltoinkohtelu, jotka voivat puolestaan olla merkittäviä stressitekijöitä yksilön lapsuudessa.
Tutkielmassa käytetty aineisto on kerätty osana kuusivuotista Mielenterveyden voimavarat ja vaaratekijät yleisväes- tössä -hanketta ensimmäisellä aineistonkeräyskierroksella syksyn 2016 aikana. Aineiston keräämisestä ovat vastanneet Itä-Suomen yliopiston psykologian opiskelijat. Kyselyyn vastasi 217 henkilöä, joista enemmistö oli naisia (59,9%) ja korkeakoulutettuja (41%). Aineiston analyysissä käytettiin muuttujien deskriptiivisen tarkastelun lisäksi Pearsonin korrelaatiokerrointa sekä epäparametrisiä menetelmiä, kuten Mann-Whitneyn U-testiä ja kaksisuuntaista varianssiana- lyysiä.
Tutkielman tulosten mukaan lapsuuden aikainen emotionaalinen kaltoinkohtelu oli negatiivisessa yhteydessä aikuisiän koherenssin tunteeseen. Tutkittavilla, jotka olivat kokeneet enemmän emotionaalista kaltoinkohtelua lapsuudessa, oli aikuisena heikompi koherenssin tunne kuin vähemmän emotionaalista kaltoinkohtelua kokeneilla. Sukupuoli, ikä ja sosiaalinen tuki vaikuttivat tilastollisesti merkitsevästi koherenssin ja emotionaalisen kaltoinkohtelun väliseen yhtey- teen. Sukupuolen osalta havaittiin, että runsas emotionaalinen kaltoinkohtelu ja erityisesti emotionaalinen hyväksi- käyttö vaikuttivat miesten koherenssin tunteeseen negatiivisemmin kuin naisten. Toiseksi nuorimmassa ikäryhmässä (31-45 vuotiaat) koherenssin tunne oli muihin ikäryhmiin verrattuna alhaisempi, kun taustalla oli emotionaalista kal- toinkohtelua. Lisäksi kävi ilmi, että sosiaalisen tuen lähteistä vain ystäviltä saatu sosiaalinen tuki toimi suojaavana tekijänä koherenssin ja emotionaalisen kaltoinkohtelun väliselle negatiiviselle yhteydelle.
Lapsuusajan kokemusten yhteyttä aikuisuuden koherenssin tunteeseen on tutkittu vain vähän, joten tämän tutkielman tulokset tarjoavat tarpeellista lisätietoa koherenssin tunteen ja emotionaalisen kaltoinkohtelun välisestä yhteydestä, sekä sukupuolen, iän ja sosiaalisen tuen merkityksestä niiden välillä. Tulokset ovat linjassa Antonovskyn teorian kanssa siitä, että lapsuudessa koettu ylikuormitus ja stressitekijät voivat haitata vahvan koherenssin kehittymistä. Tu- lokset ovat myös samansuuntaisia aiemman tutkimuksen kanssa koskien perhesuhteiden ja koherenssin välistä yhteyttä sekä emotionaalisen kaltoinkohtelun negatiivista yhteyttä yksilön psyykkiseen hyvinvointiin. Lisätutkimuksessa olisi oleellista tutkia enemmän niitä prosesseja ja tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsuusajan emotionaalisen kaltoinkohtelun ja aikuisiän koherenssin väliseen yhteyteen.
Avainsanat
Koherenssin tunne, emotionaalinen kaltoinkohtelu, emotionaalinen hyväksikäyttö, emotionaalinen laiminlyönti, trauma, yleiset puolustusvoimavarat
iii
Faculty
Faculty of Philosophy School
School of Educational Sciences and Psychology Author
Mia Jussmäki and Tiina Nikulainen Title
The effect of emotional maltreatment experienced in childhood to the level of sense of coherence in adulthood Main subject Level Date Number of pages
Psychology Master’s thesis x 29.06.2018 38 + appendixes
Minors’s thesis Bachelor’s thesis Intermediate dissertation
Abstract
The goal of this master’s thesis was to give light to the connections between emotional maltreatment faced in childhood and level of sense of coherence in adulthood. Separate analyses were made regarding emotional neglect and emotional abuse which are the two factors of emotional maltreatment. In addition, we examined in which way sex, age and social support affected the connection between emotional maltreatment experienced in childhood and the level of sense of coherence in adulthood.
Theoretical backgrounds of this thesis are the salutogenic model created by Aaron Antonovsky and theory of trauma, especially emotional maltreatment experienced in childhood. Antonvsky’s theory can be viewed as part of research tradition of positive psychology. Sense of coherence is a central element of Antonovsky’s theory and it is also one of the key concepts of our thesis other being generalized resistance resources. These two elements, sense of coherence and generalized resistance resources, are essential when facing stressful life events. Emotional maltreatment can be viewed as a significant stress factor in person’s childhood.
Data used in this thesis is part of research project called Strengths and Threats in General Population Regarding Mental Health. The project lasts six years and the data used in this thesis is from the first data collection round in fall 2016.
Psychology students of University of Eastern Finland collected data and 217 people answered the questionnaire. Ma- jority of the people who answered were women (59,9 %) and highly educated (41,0 %). In addition to descriptive statistics methods used in this thesis were Pearson’s correlation and non-parametric methods such as Mann-Whitney’s U-test and two-way Analysis of Variances.
According to the results emotional maltreatment during childhood is negatively connected with sense of coherence during adulthood. Those who had experienced more emotional maltreatment in childhood had weaker sense of coher- ence in adulthood than those who had experienced less emotional maltreatment. It was also found in separate analyses that sex, age and social support effected the connection between sense of coherence and emotional maltreatment. The effects were statistically significant. Regarding sex it was notable that emotional maltreatment and especially emotional abuse had more negative effect to sense of coherence in men than in women. When analysing the effect of age, it was found that of those who had experienced emotional maltreatment in childhood, the second youngest age group (31-45- year olds) had lower sense of coherence than other age groups. The results also showed that of all the social support covered in the questionnaire, only the support from friends was found to be a protective factor between emotional maltreatment and sense of coherence.
There is only little research that gives light to the factors in childhood that effect the level of sense of coherence in adulthood. Therefore, this thesis offers important information regarding the connection between emotional maltreat- ment and sense of coherence, and also the moderating effects of sex, age and social support. Antonovsky’s theory suggested that overburden and stress-factors in childhood may harm the development of sense of coherence, and the results of this thesis are in line with Antonovsky’s theory. Similar results have also been found regarding family rela- tions and sense of coherence, and the negative effects of emotional maltreatment to individual’s mental welfare. More research is needed, to understand more fully the processes and factors that affect the found connection between emo- tional maltreatment in childhood and sense of coherence in adulthood.
Keywords
Sense of coherence, emotional maltreatment, emotional abuse, emotional neglect, trauma, generalized resistance re- sources
i
Sisällys
1. Johdanto ... 1
2. Tutkielman teoreettinen viitekehys ... 3
2.1 Koherenssi ... 3
2.1.1 Koherenssi ja salutogeeninen malli ... 3
2.1.2 Yleiset puolustusvoimavarat ja koherenssin tunteen kehittyminen ... 5
2.1.3 Koherenssia koskeva aikaisempi tutkimus ... 7
2.2 Trauma ... 9
2.2.1 Traumaattiset kokemukset ja tilanteet ... 9
2.2.2 Lapsuuden emotionaalinen kaltoinkohtelu ... 11
3. Tutkimuksen toteutus ... 14
3.1 Tutkimuskysymykset ... 14
3.2 Mittarit ... 15
3.3 Menetelmät... 16
4. Aineisto ... 18
5. Tulokset ... 20
5.1 Lapsuudenaikainen emotionaalinen kaltoinkohtelu ja koherenssi ... 20
5.2 Sukupuolen, iän ja sosiaalisen tuen moderoivat vaikutukset ... 20
6. Pohdinta ... 26
6.1 Tulosten yhteenveto ja johtopäätökset ... 26
6.1.1 Tutkimuskysymys 1 ... 26
6.1.2 Tutkimuskysymys 2 ... 27
6.2 Tutkielman arviointi ja jatkotutkimusaiheet ... 29
6.2.1 Vahvuudet ja rajoitteet ... 29
6.2.2 Tutkielman eettisyys ... 31
6.2.3 Tulosten merkitys käytännön työssä ... 31
Lähteet ... 33
1
1. Johdanto
Koherenssin tunne on paljon tutkittu psykologisen hyvinvoinnin käsite (Feldt & Mäkikangas, 2009), joka nivoutuu osaksi ihmisen voimavaratekijöitä kuvailevaa kenttää (Joseph & Sagy, 2017). Kohe- renssin tunteen on useissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä ja ennustavan yksilön parempaa kokonaisterveyttä, psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä parempaa elämänlaatua (Eriksson &
Lindström, 2006; Eriksson & Lindström, 2007; Lundberg & Nyström Peck, 1994; Mittelmark, Bull
& Bouwman, 2017; Poppius, Tenkanen, Kalimo & Heinsalmi, 1999). Ihmisen vahvuuksiin ja voima- varoihin keskittyvä tutkimus on noussut keskiöön erityisesti 2000-luvun taitteessa positiivisen psy- kologian piirissä, vaikka vastaavia ajatuksia voidaan jäljittää jo kauemmas psykologian historiaan ja koherenssin tunne -käsitteen kehittäneeseen Aaron Antonovskyyn (Joseph & Sagy, 2017).
Koherenssin tunne kuuluu käsitteenä Antonovskyn salutogeeniseen malliin, ja tarkoittaa yksilön ko- kemusta ympäristönsä johdonmukaisuudesta (ymmärrettävyys), elämän mielekkyydestä (merkityk- sellisyys) ja omista resursseistaan selviytyä vastaan tulevista haasteista (hallittavuus). Toinen saluto- geenisen mallin keskeinen käsite on yleiset puolustusvoimavarat, jotka vahvistavat kohtaamaan eri- laisia stressitekijöitä. Yleisten puolustusvoimavarojen ja sitä kautta vahvan koherenssin tunteen ke- hittymiselle on Antonovskyn mukaan tärkeää elämäntapahtumien johdonmukaisuus, mahdollisuus vaikuttaa asioihin sekä yli- ja alikuormittuneisuuden välinen tasapaino. (Antonovsky, 1980;
Antonovsky, 1988.) Koherenssin ajatellaan rakentuvan sekä ympäristön että geeniperimän tuloksena lapsuudessa ja nuoruudessa (Feldt & Mäkikangas, 2009).
Yksilön elämässä voi esiintyä erilaisia stressitekijöitä eli stressoreita, jotka estävät vahvan koherens- sin kehittymistä (Antonovsky, 1988). Lapsuudessa ja nuoruudessa yksi merkittävä stressitekijä voi olla emotionaalinen kaltoinkohtelu, joka aiheuttaa pitkäkestoista psykologista ahdinkoa (Evans, Steel
& DiLillo, 2013). Emotionaalinen kaltoinkohtelu tarkoittaa sellaista huoltajan toistuvaa käytöstä tai äärimmäisiä tapahtumia, jotka ilmaisevat lapsen olevan arvoton, viallinen ja ei-rakastettu (APSAC, 1995). Se voi ilmetä emotionaalisena hyväksikäyttönä, kuten lapsen väheksymisenä ja verbaalisena aggressiivisuutena, tai emotionaalisena laiminlyöntiä, kuten torjuntana ja tunnepuolen etäisyytenä (Hornor, 2012). Emotionaalisella kaltoinkohtelulla on todettu olevan monia pitkäkestoisia negatiivi- sia vaikutuksia yksilön kehitykseen, hyvinvointiin ja myöhempään mielenterveyteen (Bruce, Heimberg, Blanco, Schneier, & Liebowitz, 2012; English, Thompson, Roller White, & Wilson, 2015;
Taillieu, Brownridge, Sareen, & Afifi, 2016). Lisäksi lapsuusajan kroonisella stressillä ja traumaatti- silla tapahtumilla, joihin myös emotionaalinen kaltoinkohtelu lukeutuu, on havaittu negatiivinen yh- teys aikuisiän koherenssin tunteeseen (Woff & Ratner, 1999).
2
Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, millaisia yhteyksiä lapsuudessa tapahtuneella emotionaali- sella kaltoinkohtelulla on aikuisiän koherenssin tunteeseen. Lapseksi käsitämme alle 18-vuotiaat las- tensuojelulain tapaan (Finlex, 2018). Emotionaalisesta kaltoinkohtelusta tarkastellaan erikseen emo- tionaalista laiminlyöntiä ja emotionaalista hyväksikäyttöä. Oletamme, että emotionaalinen kaltoin- kohtelu voi lapsuuden ja nuoruuden aikana aiheuttaa korkeaa psyykkistä kuormitusta, kokemusta elä- mänkokemusten epäjohdonmukaisuudesta ja haitata oman elämän hallinnan kokemusta, mitkä Anto- novskyn teorian mukaan voivat heikentää vahvan koherenssin kehittymistä. Lisäksi selvitämme sitä, vaikuttavatko sukupuoli, ikä ja sosiaalinen tuki koherenssin ja emotionaalisen kaltoinkohtelun väli- seen yhteyteen.
Koherenssin ja emotionaalisen kaltoinkohtelun välisiä yhteyksiä ei ole toistaiseksi juuri tutkittu, joten tutkielmamme tavoitteena on tuottaa uutta tietoa näiden kahden ilmiön välisestä suhteesta. Aihe on tärkeä, sillä lapsuusajan emotionaalinen kaltoinkohtelu muodostaa merkittävän sosiaalisen ja kansan- terveydellisen ongelman, joka aiheuttaa runsaasti erilaisia lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia niin yksilölle itselleen kuin yhteiskunnalle (Arslan, 2017; Gilbert, ym., 2012). Vahva koherenssin tunne voi puolestaan antaa valmiuksia käsitellä ja kohdata elämässä eteen tulevia traumaattisia tapahtumia (Kimhi, Eshel, Zysberg, Hantman, & Enosh, 2010). Jotta koherenssin tunteen kehittymistä osattaisiin tukea lapsen ja nuoren kasvun aikana ja toisaalta ehkäistä emotionaalisen kaltoinkohtelun negatiivisia seurauksia, on oleellista tuntea paremmin näiden kahden ilmiön välistä suhdetta.
3
2. Tutkielman teoreettinen viitekehys 2.1 Koherenssi
2.1.1 Koherenssi ja salutogeeninen malli
Positiivisen psykologian yksi keskeisistä käsitteistä on Aaron Antonovskyn 1970-luvulla kehittämä koherenssin tunne, jolla on keskeinen rooli hänen salutogeenisessa mallissaan. Salutogeeninen malli lähti rakentumaan siitä havainnosta, että suuri osa ihmisistä selviää äärimmäisen kuormittavistakin kokemuksista terveinä ja hyvinvoivina. Terveyden ja hyvinvoinnin taustalla havaittiin olevan teki- jöitä, joita alettiin kutsua yleisiksi puolustusvoimavaroiksi (generalized resistance resource, GRR).
Koherenssiteoria syntyi tutkimuksessa, jossa Antonovskyn oli tarkoitus luoda teoreettista mallia ha- vaitsemastaan yhteydestä yleisten puolustusvoimavarojen ja terveyden välillä. (Antonovsky, 1980;
Antonovsky, 1988.)
Salutogeeninen malli poikkeaa lääketieteen perinteisestä biolääketieteellisestä näkemyksestä, jossa terveys nähdään ihmisen normaalina olotilana ja sairaus sen poikkeamana. Antonovskyn teoria haas- toi tätä lähestymistapaa, jossa keskitytään ensi sijassa tekijöihin, jotka johtavat sairauteen tai pahoin- vointiin. (Antonovsky, 1988.) Perinteisessä biolääketieteellisessä terveyskäsityksessä sairaus ja ter- veys ovat objektiivisesti määriteltävissä olevia toisensa poissulkevia tiloja. Käsitys pohjautuu jyrk- kään filosofiseen kahtiajakoon ruumiin ja mielen välillä, mitä 1800-luvulla lisääntynyt ymmärrys bakteerien ja virusten toiminnasta entisestään vahvisti. Ruumis vertautuu koneeseen, joka epäkuntoi- sena vaatii vianmääritystä ja korjaustoimenpiteitä ja fokus lääketieteessä oli hyvin tautikeskeinen.
(Ryynänen & Myllykangas, 2000.) Tiukan biolääketieteellisestä dikotomisesta lähestymistavasta poi- keten Antonovsky uskoi, että terveys on enemmänkin jatkumo, jolle ihmiset sijoittuvat eri tavalla elämänsä eri vaiheissa. Salutogeenisessa mallissa kiinnitetään huomio siirtymiin kohti terveyttä ja terveyttä ylläpitäviin tekijöihin sekä ihmisen elämään kokonaisuutena. Antonovsky näki koherenssin merkittävänä terveyttä edistävänä ja ylläpitävänä tekijänä tällä jatkumolla. (Antonovsky, 1988.) Koherenssista voidaan erottaa kolme ulottuvuutta, joita ovat ymmärrettävyys (comprehensibility), hallittavuus (manageability) ja merkityksellisyys (meaningfulness). Ymmärrettävyys määrittää sitä, miten johdonmukaisina, selkeinä ja jäsenneltyinä yksilö kokee sisäisen ja ulkoisen maailman ärsyk- keet, riippumatta siitä, ovatko ne toivottuja tai ei-toivottuja, ennustettavia tai yllättäviä. Antonovskyn mukaan alhainen ymmärrettävyys johtaa siihen, että ärsykkeet nähdään kaoottisina, irrallisina ja se- littämättöminä, ja elämä näyttäytyy onnettomien asioiden tapahtumapaikkana. (Antonovsky 1988.) Hallittavuus merkitsee sitä, että yksilö kokee elämässään olevat resurssit riittävinä elämässä eteen tulevien asioiden käsittelyyn. Resursseilla viitataan sekä yksilön omassa hallinnassa oleviin tekijöihin että läheisten tai yksilölle merkityksellisten tahojen hallinnassa oleviin resursseihin. Merkityksellisiä
4
tahoja voivat olla esim. poliittisen puolueen johtaja, jumaluus, työyhteisö tai historia. Yksilö, jolla on vahva hallinnan tunne, ei näe itseään elämän tai olosuhteiden uhrina, vaan kokee olevansa kykenevä selviytymään vaikeistakin tilanteista. (Antonovsky,1988.)
Merkityksellisyys on koherenssin tunteen motivationaalinen elementti. Se viittaa siihen, että yksilö kokee elämänsä emotionaalisesti ja kognitiivisesti mielekkääksi. Hän kokee elämässään olevan asi- oita, joiden puolesta hän haluaa nähdä vaivaa ja elämässä eteen tulevat haasteet tuntuvat joko terve- tulleilta tai arvokkailta ja kasvattavilta. Mikäli merkityksellisyys on alhainen, elämän haasteet tuntu- vat epäantoisilta taakoilta. Ärsykkeille annetut merkitykset vaikuttavat siihen, kuinka paljon yksilö haluaa sijoittaa niihin omia voimavarojaan. (Antonovsky,1988.)
Antonovsky näki koherenssiteoriassa yhteneväisyyksiä muihin positiivisen psykologian teorioihin, kuten Kobasan sitkeyteen (hardiness), Boycen kestävyyteen (sence of permanence), Banduran pys- tyvyyden uskomukseen sekä Wernerin ja Smithin resilienssiteoriaan (Antonovsky, 1988). Positiivi- sen psykologian osa-alueita suomalaisessa tutkimuksessa ovat olleet erityisesti koherenssi, re- silienssi, pystyvyyden tunne, elämäntyytyväisyys, elämänlaatu, luonteenvahvuudet, optimismi ja on- nellisuus (Appelqvist-Schmidlechner, Tuisku, Tamminen, Nordling & Solin, 2016).
Joseph ja Sagy (2017) esittävät hypoteesin, että ihmisen kokonaishyvinvointi rakentuu kolmen osa- alueen kokonaisuudesta, jonka osasina ovat traumat ja muut elämänkokemukset, positiiviseen psyko- logiaan liitetyt rakenteet kuten optimismi, kiitollisuus ja toivo, sekä ympäröivät sosiaaliset rakenteet.
Näiden kaikkien vaikutusta hyvinvointiin kuitenkin välittäisi ihmisen koherenssi eli taipumus kokea asiat ymmärrettävinä, hallittavina ja merkityksellisinä. Tämä malli voisi selittää posttraumaattista kasvua eli ilmiötä, jossa traumaattisen kokemuksen koetaan muuttaneen ihmissuhteita, näkemystä itsestä ja elämästä parempaan suuntaan. Koherenssin tunteen taso voisi siis olla keskeinen tekijä se- littämään posttraumaattista ahdistusta ja toisaalta posttraumaattista kasvua. Koherenssin tunteen vah- vistaminen puolestaan voisi tämän hypoteesin mukaan vaikuttaa traumaattisista tapahtumista selviy- tymiseen. (Joseph & Sagy, 2017.)
5
2.1.2 Yleiset puolustusvoimavarat ja koherenssin tunteen kehittyminen
Antonovskyn salutogeenisen mallin toinen keskeinen käsite on yleiset puolustusvoimavarat (genera- lized resistance resources), joiden pohjalta koherenssi rakentuu erityisesti lapsuudessa ja nuoruu- dessa. Yleiset puolustusvoimavarat kuvaavat niitä yksilön, ryhmän tai yhteiskunnan ominaisuuksia, jotka vahvistavat kohtaamaan erilaisia yllättäviäkin stressitekijöitä, niiden täsmällisestä luonteesta riippumatta. (Antonovsky, 1980.) Yleisiä puolustusvoimavaroja kutsutaan myös yleistyneiksi vastus- tusresursseiksi, yleisiksi kestokyvyn voimavaroiksi tai yleistyneiksi hallintaresursseiksi.
Yleisten puolustusvoimavarojen kehittymisessä on Antonovskyn mukaan kolme tärkeää lähdettä:
psykologiset, sosio-rakenteelliset ja kulttuurihistorialliset lähteet. Psykologinen lähde viittaa muun muassa kasvatuksen myötä kehittyvään riittävään kokemukseen siitä, että elämässä tapahtuvat posi- tiiviset ja negatiiviset asiat ovat ennustettavia ja niihin myös voi vaikuttaa. (Antonovsky, 1980.) So- sio-rakenteelliset lähteet liittyvät Antonovskyn mukaan läheisesti Melvin Kohnin ajatukseen yhteis- kunnallisen aseman vaikutuksesta elämänsisältöjen luonteeseen. Kohnin mukaan korkeampi yhteis- kunnallinen asema mahdollistaa itseohjautuvamman elämänasenteen, mikä luo kokemuksen siitä, että elämässä on mahdollisuus toimia omien mielenkiintojensa ja halujensa pohjalta. (Antonovsky, 1980;
Melvin & Carmi, 1969.) Yleisten puolustusvoimavarojen kulttuurihistorialliset lähteet liittyvät laa- jempiin yhteiskunnan rakenteisiin ja historialliseen aikaan. Vakaa yhteisö, jossa on suhteellisen sel-
KUVA 1. Josephin ja Sagyn hypoteesi koherenssin medioivasta vaikutuksesta traumojen, positiivisen psykologian rakenteiden, sosiaalisten rakenteiden ja hyvinvoinnin välillä (Joseph & Sagy, 2017).
6
keät yhteiseen elämään ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvät säännöt, tukee yleisten puolustus- voimavarojen rakentumista, kun taas epävakaus ja ennustamattomuus ovat niille uhka. (Antonovsky, 1980.)
Yleisten puolustusvoimavarojen ja sitä kautta vahvan koherenssin tunteen kehittymiselle on Anto- novskyn mukaan keskeistä elämäntapahtumien johdonmukaisuus, kokemus oman elämänpiirin asi- oihin vaikuttamisesta sekä yli- ja alikuormittuneisuuden välinen tasapaino. Nämä puolestaan liittyvät Antonovskyn mukaan vastaavasti koherenssin kolmeen elementtiin: ymmärrettävyyteen, merkityk- sellisyyteen ja hallittavuuteen, luoden niin sanottuja kokemuksen protoyyppejä. (Antonovsky, 1980;
Antonovsky, 1988.)
Varhaislapsuudessa ja lapsuudessa ymmärrettävyyden kokemus rakentuu Antonovskyn mukaan kiin- tymyssuhteissa merkittäviin ympärillä oleviin ihmisiin. Vauva oppii, että asiat ja ihmiset katoavat havaintokentästä mutta ilmestyvät jälleen johdonmukaisesti takasin ja ärsykkeet ja vastineet niihin alkavat toistuessaan tuntua tutuilta. Nuoruudessa keskeistä ovat erityisesti ympäröivä kulttuuri ja sen rakenteet ja säännöt. Ymmärrettävyydelle on keskeistä johdonmukaisuus mutta merkityksellisyydessä korostuu vastineiden ja tapahtumien luonne. Antonovsky käyttää esimerkkinä nälkää, johon voidaan johdonmukaisesti vastata ohittamalla tarve tai huomioimalla se antamalla ruokaa. Näistä molemmat voivat johdonmukaisina vastineina vahvistaa ymmärrettävyyden kokemusta, mutta jälkimmäinen edesauttaa merkityksellisyyden rakentumista, sillä se osallistaa nälkää ilmaisevan lapsen osaksi toi- mintaa ja päätöksentekoa sekä antaa viestiä lapselle tämän arvosta ympäröivien ihmisten silmissä.
Nuoruudessa korostuu, miten oma minuus asettuu osaksi ympäröivää kulttuuria.
Hallittavuus rakentuu kuormituksen tasapainoisuuden pohjalle. Varhaislapsuudessa kuormitus voi liittyä esimerkiksi biologisten tarpeiden kuten vessahädän tai nälän säätelyyn ja pidättämisen tai odot- tamisen vaatimuksiin. Myöhemmin lapsuudessa ympäristön vaatimukset, opeteltavat taidot ja toi- saalta ympäristön vastaukset lapsen ilmaisemiin vaatimuksiin toimivat kuormitustekijöinä, joiden kanssa selviytyminen rakentaa hallittavuuden tunnetta. Nuoruudessa olennaista on, miten kykenee toimimaan ja vaikuttamaan ympäröivässä kulttuurissa. Lapsella ja nuorella on kasvaessaan monia ympäristöjä, jotka voivat olla keskenään ristiriitaisia vaatimusten ja vaatimuksiin vastaamisen suh- teen, mikä voi olla uhka hallittavuudelle. (Antonovsky, 1988.)
7
KUVA 2. Salutogeenisen teorian tiivistetty malli (Volanen, 2011).
Erilaiset stressorit eli stressitekijät voivat toimia uhkana yleisten puolustusvoimavarojen ja sitä kautta koherenssin kehittymiselle. Näistä Antonovsky erottelee krooniset stressorit, jotka värittävät henkilön elämää kokonaisvaltaisesti ja ovat suurin uhka yleisten puolustusvoimavarojen kehittymiselle sekä päivittäisen elämän pienet stressitekijät. Kroonisia stressoreita voivat olla esimerkiksi suuret elämän- tapahtumat, kuten läheisen kuolema tai uusi perheenjäsen. (Antonovsky, 1988.)
Nuoruuden aikana kehittynyt alustava koherenssin taso vakiintuu Antonovskyn mukaan melko pysy- väksi varhaisen aikuisuuden aikana, jolloin aikaisemmat kokemukset joko vahvistuvat tai osittain kumoutuvat. Tämä vakiintuminen perustuu erityisesti ihmissuhteisiin, työhön, sosiaalisiin rooleihin ja muihin pitkän aikavälin sitoumuksiin, joita aikuisuuteen siirtyessä tehdään. Koherenssin taso va- kiintuu teorian mukaan 30 ikävuoteen mennessä. (Antonovsky, 1988.) Antonovskyn mukaan heikko koherenssin tunne luo eräänlaisen itseään toistavan kehän, jossa yleisiä puolustusvoimavaroja uhkaa- vat tekijät (generalized resistance deficits, GRD) heikentävät koherenssin tunnetta entisestään. Ko- herenssi voi teorian mukaan heitellä tilapäisesti erilaisten elämäntapahtumien kuten läheisen kuole- man tai merkityksellisten onnistumisen kokemusten myötä, mutta palautuu ennalleen ajan saatossa.
(Antonovsky, 1988.)
2.1.3 Koherenssia koskeva aikaisempi tutkimus
Koherenssin kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä on toistaiseksi tulkittu melko vähän (Mittelmark ym., 2017) ja näistä suurin osa tarkastelee koherenssin tasoa lapsuudessa ja nuoruudessa. Löydetyt yhtey- det ovat kuitenkin kiinnostavia myös tämän pro-gradu työn kysymyksenasettelun kannalta, koska teorian mukaan koherenssi kehittyy erityisesti lapsuuden ja nuoruuden aikana.
Lapsuuden ajan kiintymyssuhteiden on todettu vaikuttavan lasten itseraportoimaan koherenssin ta- soon. Esimerkiksi Al-Yagon (2003) tutki lievästi kehityshäiriöisiä lapsia ja totesi turvattomasti kiin-
8
tyneiden lasten olevan yksinäisempiä ja heillä oli alhaisempi koherenssin taso kuin turvallisesti kiin- tyneillä. Sharabi, Levi ja Margalit (2012) tutkivat lasten koherenssin ja yksinäisyyden kokemisen yhteyttä ja havaitsivat muun muassa, että ankarissa epäyhtenäisissä (noncohesive) perheissä kasva- villa lapsilla oli alhaisempi koherenssin taso ja enemmän yksinäisyyttä kuin yhtenäisissä perhemuo- doissa kasvavilla lapsilla.
Vuonna 2005 toteutetussa suomalaisessa pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin lapsilähtöisen vanhem- muuden, vanhempien sosio-ekonomisen aseman, nuoruuden koulumenestyksen, koulutuksen ja uran yhtenäisyyden vaikutusta aikuisuuden koherenssin tasoon. Tutkimuksessa kävi ilmi, että nuoruusajan lapsilähtöinen vanhemmuus ja aikuisuuden yhtenäinen urapolku olivat yhteydessä korkeaan kohe- renssin tasoon. Koherenssin tasoon vaikuttivat myös epäsuorasti koulutuksen ja urapolun yhtenäisyy- den kautta lapsilähtöinen vanhemmuus, vanhempien sosio-ekonominen asema ja koulumenestys.
(Feldt, Kokko, Kinnunen & Pulkkinen, 2005.) Garcian, Morenon ja Jimenez-Iglesian (2013) tutki- muksessa tutkittiin nuoruusajan kehityksellisten ympäristöjen sekä koherenssin välistä yhteyttä. Ke- hitykselliset ympäristöt sisälsivät vanhempi-lapsisuhteen laadun, koulun tuen ja vertaisten tuen tar- kastelun. Tutkimuksessa todettiin, että nuoruuden koherenssin tasoa ennusti näistä parhaiten vanhem- man ja lapsen välisen suhteen laatu. Suhteen laadun tarkastelussa oli mitattu koettua kiintymystä, kommunikaation helppoutta, vanhemmuustaitoja ja tyytyväisyyttä perhesuhteisiin. (García-Moya ym., 2013.) Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että muun muassa perheen konfliktit olivat nuorilla yhteydessä alhaiseen koherenssin tasoon, kun taas sosiaalinen tuki ja naapuruston yhtenäi- syys olivat yhteydessä korkeaan koherenssiin (Marsh, Clinkinbeard, Thomas & Evans, 2007).
Erikssonin ja Lindströmin (2005) katsausartikkelissa, joka käsitti yli 400 koherenssia käsittelevää tutkimusta ympäri maailman, todettiin koherenssilla olevan taipumusta lisääntyä iän myötä. Katsauk- sessa havaittiin, että vanhemmilla ikäryhmillä oli korkeammat keskiarvot koherenssissa kuin nuo- remmilla ikäryhmillä, vaikka lyhyemmissä viiden tai kymmenen vuoden pitkittäistutkimuksissa eroja ei välttämättä ollut tai ne olivat hyvin pieniä. Eriksson ja Lindström pohtivat, että korkean koherens- sin omaavat ovat muita pitkäikäisempiä tai vaihtoehtoisesti pitkään elävillä on enemmän aikaa kohe- renssin tason kehittymiseen. (Eriksson & Lindström, 2005.) Myös Odajiman ja Sumin (2018) tutki- muksessa, joka tarkasteli koherenssiin vaikuttavia tekijöitä tyypin 2 diabetesta sairastavilla, havaittiin positiivinen korrelaatio koherenssin ja iän välillä. Vastaava tulos saatiin ruotsalaisessa yli 900 vas- taajaa käsittävässä väestötason poikittaistutkimuksessa. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että 60 ja 70 -vuotiaiden ikäryhmissä miehillä oli korkeampi koherenssin taso kuin naisilla. (Lindmark, Stenström, Gerdin & Hugoson, 2010.)
9
Erikssonin ja Lindströmin (2005) edellä mainitussa laajassa katsausartikkelissa todetaan, että kohe- renssin taso näyttäisi yleensäkin olevan miehillä keskimäärin hieman korkeampi kuin naisilla, mutta erot sukupuolten välillä ovat pieniä. Braun-Lewensohnin ja kumppaneiden koherenssitutkimusta ko- koavassa artikkelissa oli useita tutkimuksia, joissa koherenssin taso oli myös nuoruudessa korkeampi pojilla kuin tytöillä (Braun-Lewensohn, Idan, Lindström & Margalit, 2017). Toisaalta esimerkiksi Salla-Maarit Volasen väitöstutkimuksessa (2011) koherenssin tunteessa ei havaittu eroja sukupuolten välillä. Tutkimukseen vastasi yli 6506 suomalaista, jotka olivat 25-64-vuotiaita (Volanen, 2011). Sa- moin laajassa ruotsalaisessa pitkittäistutkimuksessa ei havaittu eroja koherenssin tunteen tasossa miesten ja naisten välillä (Lundberg & Nyström Peck, 1994), kuten ei myöskään senioriväestön ko- herenssia tarkastelevassa italialaistutkimuksessa (Ciairano, Rabaglietti, Martini & Giletta, 2008).
Koherenssin tunteen käsitettä on kritisoitu muun muassa siitä, että se ei riittävässä määrin huomioi fyysiseen hyvinvointiin vaikuttavia elämänkokemuksiin liittyviä emotionaalisia puolia (Flensborg- Madsen, Ventegodt & Merrick, 2006). Voimakkaan negatiivisen korrelaation perusteella on myös esitetty, että koherenssimittari kuvaa pitkälti käänteisesti ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden ta- soa tai tulee käsitteenä näitä hyvin lähelle, jolloin on perusteltua kysyä, missä määrin koherenssin tarkastelu erillisenä mielenterveyden tekijänä on mielekästä (Konttinen, Haukkala & Uutela, 2008;
Volanen, 2011).
Seuraavassa luvussa tarkastelemme syvemmin tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti yksilön voimavarojen, koherenssin ja psyykkisen hyvinvoinnin kehitykseen. Tällaisia tekijöitä ovat erilaiset traumaattiset kokemukset ja erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa mahdollisesti esiintyvä emotio- naalinen kaltoinkohtelu. Esittelemme ensin traumaattisten kokemusten luonnetta ja seurauksia ylei- sesti, minkä jälkeen perehdymme tarkemmin lapsuusajan emotionaaliseen kaltoinkohteluun.
2.2 Trauma
2.2.1 Traumaattiset kokemukset ja tilanteet
Traumaattiset tapahtumat ovat ikävyydestään huolimatta varsin yleisiä, sillä arvioiden mukaan aina- kin joka toinen länsimaalainen kohtaa elämänsä aikana vähintään yhden potentiaalisesti traumaattisen tapahtuman (Frans, Rimmö, Åberg, & Fredrikson, 2005; Kessler, Sonnega, Bromet, Hughes, &
Nelson, 1995). Tapahtumana trauma on selvästi tavanomaisesta elämäntapahtumasta poikkeava, jär- kyttävä ja yksilön voimavarat ylittävä (Duodecim, 2018). Trauma-käsitteellä voidaan viitata sekä lau- kaisevaan tapahtumaan (altistuminen) että järkyttävän tapahtuman vaikutuksiin ja jälkiseurauksiin (reaktio) (Harms, 2015).
10
Nykyään puhutaan mahdollisesti traumaattisista tapahtumista tai tilanteista (Keys, ym., 2013), sillä yksilöt reagoivat eri tavalla järkyttäviin tilanteisiin (Hedrenius & Johansson, 2013). Mahdollisesti traumaattisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi luonnonkatastrofit, sodat, liikenneonnettomuudet, omaan terveyteen liittyvät uhat, seksuaalinen, fyysinen tai henkinen väkivalta, hylätyksi tuleminen, tärkeän ihmisen menettäminen, taloudelliset tai materiaaliset menetykset sekä vapauden menettämi- nen (Hedrenius & Johansson, 2013). Tyypillisesti myös lapsuudessa tapahtuva kaltoinkohtelu on traumaattinen kokemus (Evans ym., 2013; Haapasalo, 2007). Tässä tutkielmassa tarkastellaan trau- maattisista tapahtumista eritoten lapsuusajan traumoja ja vielä tarkemmin emotionaalista kaltoinkoh- telua.
Traumat voidaan jakaa kahteen luokkaan: tyypin I ja tyypin II traumaan. Tyypin I trauma kehittyy yksittäisen, ennakoimattoman tapahtuman seurauksena. Tyypin II trauma edellyttää puolestaan pit- käkestoista ja toistuvaa altistumista äärimmäisille ulkoisille olosuhteille, ja se voi vaikuttaa persoo- nallisuuden muuttumiseen. (Terr, 1991.) Voidaan puhua myös yksittäisistä traumoista ja jatkuvasta traumatisoitumisesta. Esimerkkejä yksittäisistä traumoista ovat erilaiset onnettomuudet ja yksittäisen väkivaltateon kohteeksi joutuminen. Jatkuvasta traumatisoitumisesta on puolestaan kyse esimerkiksi perheväkivallassa, pitkään jatkuvassa seksuaalisessa hyväksikäytössä tai koulu- ja työpaikkakiusaa- misessa. Näissä tapauksissa traumatisoituminen pitää sisällään useita erillisiä traumaattisia kokemuk- sia. (Saari, 2003.) Tässä tutkielmassa kiinnostuksenkohteena on eritoten tyypin II traumakokemukset, sillä emotionaalinen kaltoinkohtelu määritellään yleensä yhtämittaiseksi ja toistuvaksi vuorovaiku- tukseksi (esim. Glaser, 2011).
Traumaattisten tapahtumien tunnusmerkkeinä pidetään tilanteen ennustamattomuutta, kontrolloimat- tomuutta sekä sitä, että tapahtuma haastaa yksilön elämänarvoja. Usein traumaattiset tilanteet tapah- tuvat odottamatta, eikä yksilön ole mahdollista vaikuttaa niihin omalla toiminnallaan. (Saari, 2003.) Toisaalta ennustettavakin tilanne voidaan kokea kontrolloimattomaksi (Haapasalo, 2007). Traumaat- tisen tapahtuman johdosta ihminen tulee tietoiseksi omasta haavoittuvuudestaan ja alkaa usein ky- seenalaistaa aiempaa maailmankuvaansa ja elämänarvojaan (Saari, 2003). Uhattuina ovat yksilön ydinarvot: turvallisuus, koskemattomuus, arvokkuus, ennustettavuus, luottamus ja usko maailman hyvyyteen (Hedrenius & Johansson, 2013).
Erityyppisillä traumaattisilla tapahtumilla voi olla erilaisia seurauksia yksilöiden terveydelle (Keys, ym., 2013). Toisaalta myös samat yksittäiset traumaattiset tapahtumat voivat vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Ratkaisevaa vaikuttaisi olevan se, millainen tulkinta ja merkitys tapahtumasta syntyy yksi- lölle itselleen. (Haapasalo, 2007; Hedrenius & Johansson, 2013.) Yksilön reaktioihin voivat vaikuttaa esimerkiksi tapahtuman laatu, kesto, laajuus ja toistuminen. Lisäksi uhriin itseensä liittyvät tekijät,
11
kuten persoonallisuus, ikä, kognitiivinen ja sosiaalinen kehitystaso, yksilölliset erot biologisten stres- sijärjestelmien haavoittuvuudessa, mahdolliset mielenterveysongelmat ja aiemmat traumakokemuk- set voivat vaikuttaa tapahtumasta syntyviin kokemuksiin. Myös uhrin ja tekijän välisellä suhteella, sosiaalisella verkostolla ja ympäristön suojaavilla tekijöillä on merkitystä. (Duodecim, 2018;
Haapasalo, 2007.)
Lapsiin ja nuoriin traumaattiset tapahtumat vaikuttavat voimakkaammin kuin aikuisiin (Scott &
Eliav, 2004). Lapsuudessa tapahtuva laiminlyönti tai muut traumakokemukset aiheuttavat stressiä, jonka tuottamat hormonaaliset ja biokemialliset muutokset voivat haitata aivojen kehitystä ja muo- kata niiden toimintaa. Koska aivojen kehitys on varhaislapsuudessa nopeaa, voi laiminlyönnillä ja väkivallalla olla erityisen vakavia seuraamuksia. (Haapasalo, 2007.) Tutkijat ovat esittäneet, että kal- toinkohtelu saattaa haitata limbisen hypotalamus-aivolisäke-lisämuniais (HPA) -akselin toimintaa;
HPA-akselin toimintahäiriöt voivat puolestaan selittää traumakokemusten ja myöhemmän psykopa- tologian ja mielenterveyden välistä yhteyttä (Glaser, 2000; Kuhlman, Geiss, Vargas, & Lopez-Duran, 2018; Van Voorhees & Scarpa, 2004). Krooninen stressi vaikuttaa siis todennäköisesti HPA-akselin säätelyhäiriön taustalla (Haapasalo, 2007).
Traumakokemukset näkyvät lapsuudessa tyypillisesti voimakkaina visuaalisina tai muuten toistuvina muistoina tapahtumasta, itseään toistavana käyttäytymisenä, traumakeskeisinä pelkoina ja muuttu- neina asenteina ihmisiä, elämää ja tulevaisuutta kohtaan (Terr, 1991). Lapsuudessa koetut traumat on yhdistetty esimerkiksi emotionaalisen, sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemiseen, erilaisiin psyykkisiin ja fyysisiin oireisiin, sairauksiin, masennukseen, päihteiden ongelmakäyttöön ja ennenaikaiseen kuolemaan (Hedrenius & Johansson, 2013). Lisäksi kroonisella stressillä ja lap- suusajan traumaattisilla tapahtumilla kuten kaltoinkohtelulla, on havaittu negatiivinen yhteys aikuis- iän koherenssiin (Woff & Ratner, 1999).
2.2.2 Lapsuuden emotionaalinen kaltoinkohtelu
Lapsuudenaikaista emotionaalista kaltoinkohtelua pidetään traumaattisena tapahtumana, joka voi tuottaa pitkäaikaista psykologista ahdinkoa (Evans ym., 2013). Emotionaalisesta kaltoinkohtelusta (emotional maltreatment) voidaan puhua psykologisena kaltoinkohteluna (psychological maltreat- ment), psykologisena tai emotionaalisena hyväksikäyttönä (psychological/emotional abuse) ja psy- kologisena tai emotionaalisena laiminlyöntinä (psychological/emotional neglect) (English ym., 2015). Glaser (2011) suosittelee kaltoinkohtelu-termin käyttöä, koska se pitää sisällään sekä hyväk- sikäytön että laiminlyönnin. Käsitteitä psykologinen ja emotionaalinen voidaan puolestaan ajatella toistensa synonyymeina (Hibbard, Barlow, & McMillan, 2012). Käytämme tässä tutkielmassa emo- tionaalisen kaltoinkohtelun käsitettä sen vakiintuneisuuden vuoksi.
12
Emotionaalinen kaltoinkohtelu on mahdollisesti haastavin ja laajalle levinnein lasten kaltoinkohtelun muoto (Hibbard ym., 2012). Se on vaikeasti tunnistettavaa ja yhdistyy usein fyysiseen ja seksuaali- seen hyväksikäyttöön, mutta voi esiintyä myös yksinään (Glaser, 2011; Hornor, 2012). Usein käyte- tyn määritelmän mukaan emotionaalinen kaltoinkohtelu on ”huoltajan toistuva käyttäytymismalli tai äärimmäisiä tapahtumia, jotka ilmaisevat lapselle, että hän on arvoton, viallinen, ei-rakastettu, ei- haluttu tai uhattu, ja että hän on merkityksellinen vain toisten tarpeiden täyttämisessä” (APSAC, 1995). Toisaalta emotionaalinen kaltoinkohtelu voidaan nähdä myös lapsen ja huoltajan välisenä vuo- rovaikutuksena, joka on yhtämittaista, vahingollista ja ei-fyysistä (Glaser, 2011).
Emotionaalinen kaltoinkohtelu voi ilmetä esimerkiksi lapsen väheksymisenä, nöyryyttämisenä, pe- lotteluna, torjuntana, hylkäämisenä, emotionaalisena reagoimattomuutena, eristämisenä, perheväki- vallan näkemiselle altistamisena tai lapsen henkisten, terveydellisten ja koulutuksellisten tarpeiden laiminlyöntinä (APSAC, 1995; Kairys & Johnson, 2002). Se voi olla luonteeltaan verbaalista tai non- verbaalista, aktiivista tai passiivista ja tarkoituksellista tai tahatonta (Hibbard ym., 2012). Teot ym- märretään emotionaaliseksi kaltoinkohteluksi, kun ne ovat vakavia ja toistuvia (APSAC, 1995;
Kairys & Johnson, 2002) ja aiheuttavat haittaa lapsen hyvinvoinnille (Hibbard ym., 2012).
Kuten tässä tutkielmassa, emotionaalista kaltoinkohtelua voidaan tarkastella myös kahtena osa-alu- eena, joita ovat emotionaalinen hyväksikäyttö ja emotionaalinen laiminlyönti (Egeland, 2009). Näistä emotionaalinen hyväksikäyttö nähdään aktiivisena toimintana ja tekoina, kuten verbaalisena vihamie- lisyytenä, väheksyntänä ja ivaamisena (Hornor, 2012). Emotionaalinen laiminlyönti viittaa puoles- taan lapsen emotionaalisten tarpeiden sivuuttamiseen (Hornor, 2012), kuten aiemmin mainittuihin emotionaaliseen etäisyyteen, reagoimattomuuteen lapsen tarpeille ja toiveille sekä välttelevään käyt- täytymiseen (Egeland, 2009).
Tutkimusten mukaan emotionaalinen kaltoinkohtelu vaikuttaa negatiivisesti ja pitkäkestoisesti lapsen kognitiiviseen, sosiaaliseen, emotionaaliseen, fyysiseen ja käyttäytymisen kehitykseen (English ym., 2015; Glaser, 2011; Hedrenius & Johansson, 2013; Hibbard ym., 2012). Se on yhdistetty esimerkiksi kiintymyshäiriöihin, sosiaalisoitumisvaikeuksiin, koulutusongelmiin, häiritsevään käyttäytymiseen ja myöhempään psykopatologiaan (Hibbard ym., 2012). Lisäksi emotionaalisen kaltoinkohtelun on todettu olevan yhteydessä alhaiseen itsetuntoon (Kuo ym., 2011) ja vähentyneeseen elämänlaatuun (Bruce ym., 2012).
Mielenterveyshäiriöistä emotionaalisen kaltoinkohtelun yhteys on havaittu muun muassa masennuk- seen (Hamilton, ym., 2013; Infurna, ym., 2016; Paul & Eckenrode, 2015), ahdistukseen (Fernandes
13
& Oso'rio, 2015; Hamilton, ym., 2013; Kuo, Goldin, Werner, Heimberg, & Gross, 2011), dissosiatii- visiin oireisiin (Ferguson & Dacey, 1997), lisääntyneisiin traumareaktioihin (English ym., 2015) ja traumaperäiseen stressihäiriöön (Taillieu ym., 2016), psykoottisiin oireisiin (Ackner, Skeate, Patterson, & Neal, 2013), päihdeongelmiin (Rosenkranz, Muller, & Henderson, 2012; Taillieu ym., 2016) ja useisiin A- ja B-klusterin persoonallisuushäiriöihin (Afifi, ym., 2011; Taillieu ym., 2016;
Waxman, Fenton, Skodol, Grant, & Hasin, 2014). Emotionaalinen kaltoinkohtelu on omiaan häirit- semään turvallisen kiintymyssuhteen kehittymistä, ja tästä mahdollisesti seurauksena syntyvä turva- ton kiintymyssuhde voi selittää lapsuusajan emotionaalisen kaltoinkohtelun ja mielenterveyshäiriöi- den välistä yhteyttä (Taillieu ym., 2016).
Vaikka emotionaalisen kaltoinkohtelun tiedetään olevan jokseenkin yleistä ja vaikutuksiltaan haital- lista, on paljon vielä tutkimatta (Egeland, 2009). Enemmistö tutkimuksista on keskittynyt tarkastele- maan emotionaalista kaltoinkohtelua kokonaisuutena, mutta kovin vähän tiedetään esimerkiksi siitä, vaikuttavatko emotionaalinen laiminlyönti ja hyväksikäyttö eri tavalla yksilön hyvinvointiin ja mie- lenterveyteen. Viitteitä erilaisista vaikutuksista on, mutta tutkimustulokset ovat osin keskenään risti- riitaisia. (Taillieu ym., 2016.) Taillieun ja kumppaneiden (2016) yhdysvaltalaisia nuoria aikuisia kos- kevassa tutkimuksessa (n=34,653) havaittiin, että emotionaalinen hyväksikäyttö oli yhteydessä lukui- siin erilaisiin mielenterveyden ongelmiin ja häiriöihin ihmisen elinkaarella, kun taas emotionaalinen laiminlyönti kytkeytyi lähinnä sosiaaliseen vetäytymiseen ja interpersoonallisiin ongelmiin. Tutki- muksessa havaittiin myös, että lapsuudenaikaisen emotionaalisen hyväksikäytön vaikutukset olivat voimakkaampia kuin lapsuudenaikaisen emotionaalisen laiminlyönnin. Lapsuudenaikainen emotio- naalinen hyväksikäyttö oli vahingollista erityisesti pitkän aikavälin mielenterveydelle.
14
3. Tutkimuksen toteutus
Tässä tutkielmassa selvitetään lapsuudessa koetun emotionaalisen kaltoinkohtelun yhteyttä aikuisuu- dessa koettuun koherenssin tunteeseen. Emotionaalisesta kaltoinkohtelusta tarkastellaan erikseen emotionaalista laiminlyöntiä ja emotionaalista hyväksikäyttöä, jotka ovat laadullisesti erilaisia kal- toinkohtelun muotoja. Lisäksi tutkitaan, miten sukupuoli, ikä ja sosiaalinen tuki vaikuttavat kohe- renssin ja emotionaalisen kaltoinkohtelun väliseen yhteyteen.
3.1 Tutkimuskysymykset
Tutkimuskysymyksemme ja hypoteesimme ovat seuraavat:
Tutkimuskysymys 1. Millaisia yhteyksiä on lapsuudenaikaisen emotionaalisen kaltoinkohtelun osa- alueilla – emotionaalisella laiminlyönnillä ja hyväksikäytöllä – aikuisiän koherenssiin?
Hypoteesi 1. Hypoteesimme on, että lapsuudenaikaisen emotionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueet – emotionaalinen laiminlyönti ja hyväksikäyttö - ovat negatiivisessa yhteydessä aikuisiän koherenssiin.
Lapsuusajan emotionaalisen kaltoinkohtelun voi olettaa indikoivan kasvuympäristöä, joka ei vahvista kokemusta elämän ymmärrettävyydestä, mielekkyydestä ja hallittavuudesta. Yleisten puolustusvoi- mavarojen kannalta psykologiset lähteet, eli muun muassa psyykkisen kasvuympäristön kokeminen ennustettavana, ovat tärkeitä. Mikäli kokemukset ovat sattumanvaraisia, se saattaa johtaa alhaisem- man koherenssin tunteen kehittymiseen. (Antonovsky, 1980.) Aiemman tutkimuksen perusteella myös tiedetään, että emotionaalinen kaltoinkohtelu vaikuttaa negatiivisesti moniin yksilön hyvin- voinnin ulottuvuuksiin (esim. Bruce ym., 2012: English ym., 2015; Taillieu ym., 2016).
Tutkimuskysymys 2. Miten emotionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueet – emotionaalinen laiminlyönti ja hyväksikäyttö - vaikuttavat koherenssin tasoon, kun niitä tarkastellaan yhdessä a) sukupuolen, b) iän tai c) sosiaalisen tuen kanssa?
Hypoteesi 2.
a) Hypoteesimme on, että emotionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueiden ja koherenssin välinen ne- gatiivinen korrelaatio ei ole yhtä voimakas miehillä kuin naisilla, eli emotionaalinen kaltoinkoh- telu vaikuttaa negatiivisemmin naisten kuin miesten koherenssin tasoon. Hypoteesimme perustuu aiempaan tutkimustietoon siitä, että miehillä on havaittu olevan keskimäärin hieman korkeampi koherenssin taso kuin naisilla (esim. Eriksson & Lindström, 2005).
b) Oletamme, että koherenssin taso on keskimäärin korkeampi vanhemmilla ikäryhmillä kuin nuo- remmilla emotionaalisen kaltoinkohtelun määrästä riippumatta. Koherenssin ja iän välisestä suh- teesta on olemassa ristiriitaisia tutkimustuloksia, mutta esimerkiksi Erikssonin ja Lindströmin
15
(2005) metatutkimuksessa todettiin, että korkeampi ikä oli yhteydessä korkeampaan koherenssin tasoon.
c) Hypoteesimme on, että vahva sosiaalinen tuki heikentää emotionaalisen kaltoinkohtelun ja kohe- renssin välistä negatiivista yhteyttä, eli vahva sosiaalinen tuki toimii suojaavana tekijänä. Anto- novskyn (1980) teorian mukaan sosiaalinen tuki on tärkeä yleinen puolustusvoimavara, mikä vah- vistaa koherenssia. Aiemmassa tutkimuksessa on myös havaittu, että sosiaalinen tuki on nuorilla yhteydessä korkeampaan koherenssiin (Marsh ym., 2007) ja vastaavia tuloksia on havaittu myös aikuisten kohdalla (Volanen, Lahelma, Silventoinen & Suominen, 2004). Lisäksi aiempi tutkimus osoittaa, että sosiaalinen tuki voi suojata lapsuusajan kaltoinkohtelun seurauksilta ja vähentää kaltoinkohtelun pitkäaikaisvaikutuksia (Evans ym., 2013; Sperry & Widom, 2013; Woff &
Ratner, 1999).
3.2 Mittarit
Tutkielmassamme koherenssin tunnetta on mitattu SOC-13 -kyselyllä (Sense of Coherence 13 Ques- tionare) (liite 1). Antonovsky kehitti koherenssin mittaamiseen alun perin pidemmän SOC-29 -kyse- lyn ja myöhemmin lyhennetyn SOC-13 -mittarin (Antonovsky, 1988). Mittari koostuu 13 kysymyk- sestä, joihin vastataan seitsenportaisella Likert-asteikolla (1 hyvin harvoin tai ei koskaan, 7 hyvin usein). Ymmärrettävyyttä mittaavat väittämät 2, 6, 8, 9, 11, kuten ”Onko joskus käynyt niin, että olet yllättynyt sellaisten ihmisten käyttäytymisestä, jotka luulit tuntevasi hyvin?”. Hallittavuutta mittaavat väittämät 3, 5, 10, 13, kuten ”Tuntuuko sinusta, että sinua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti?”. Mie- lekkyyttä mittaavat väittämät 1, 4, 7, 12, kuten ”Kuinka usein sinulla on tunne, että päivittäiset teke- misesi ovat jokseenkin merkityksettömiä?”. Koherenssin tason määrä arvioidaan laskemalla väittä- mien pistemäärät yhteen, jolloin SOC-13 -mittarin pistemäärien teoreettinen vaihteluväli on 13 – 91.
Koherenssin osa-alueista ymmärrettävyydestä, hallittavuudesta ja mielekkyydestä on mahdollista muodostaa myös erilliset summamuuttujat. Erikssonin & Lindströmin (2005) meta-analyysin mukaan koherenssimittari on validi ja reliaabeli tapa tarkastella stressaavista tilanteista selviytymistä ja hy- vinvointia.
Toinen tutkielmamme keskeinen mittari on TADS-mittari (Trauma and Distress Scale) (liite 2), joka mittaa lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuneita traumaattisia kokemuksia ja vastoinkäymisiä. TADS sisältää 43 väittämää tai kysymystä, joihin vastataan viisiportaisella Likert-asteikolla: 0=ei koskaan, 1=harvoin, 2=joskus, 3=usein ja 4=melkein aina. TADS mittaa viittä traumaattisen kokemuksen ulot- tuvuutta: emotionaalista laiminlyöntiä (emotional neglect), emotionaalista hyväksikäyttöä (emotional abuse), fyysistä laiminlyöntiä (physical neglect), fyysistä kaltoinkohtelua (physical abuse) ja seksu- aalista kaltoinkohtelua (sexual abuse). (Salokangas, ym., 2016.) Koska tutkielmamme kiinnostuksen
16
kohteena on emotionaalinen kaltoinkohtelu, poimimme tarkasteluun vain emotionaalista laiminlyöntiä ja emotionaalista hyväksikäyttöä koskevat osa-alueet.
Emotionaalista laiminlyöntiä mittaavat väittämät 5, 8, 13, 21 ja 40, kuten "Tunsin, että minua arvos- tettiin ja pidettiin tärkeänä lapsena". Emotionaalista hyväksikäyttöä mittaavat puolestaan väittämät 10, 12, 14, 26, 32, kuten "Joku perheenjäsenistäni nöyryytti minua lapsuudessani". Kaksi väittämää (18 ja 27) toimivat niin sanottuna valhemittarina (lie scale) validiteetin varmistamiseksi. Mahdollisen vastausvääristymän kontrolloimiseksi osa väittämistä on muotoiltu positiivisiksi (mitä korkeammat pisteet, sitä enemmän traumaattisia kokemuksia) ja osa negatiivisiksi (mitä matalammat pisteet, sitä enemmän traumaattisia kokemuksia). Negatiivisten väittämien pisteet käännetään ennen pisteiden yhteenlaskua. Kunkin osa-alueen pisteiden vaihteluväli on 0-20. TADSin viiden osa-alueen koko- naispisteet saadaan laskemalla yhteen niitä mittaavien väittämien pistemäärät. TADS on todettu va- lidiksi ja reliaabeliksi mittariksi, joka soveltuu myös kliiniseen retrospektiiviseen arviointiin lapsuus- ajan traumakokemuksista. (Salokangas, ym., 2016.)
3.3 Menetelmät
Aineiston analyysi toteutettiin SPSS-ohjelmalla (versio 23). Ensimmäistä tutkimuskysymystä eli lap- suudenaikaisen emotionaalisen kaltoinkohtelun yhteyttä aikuisiän koherenssiin tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Myös taustamuuttujia suhteessa koherenssiin tarkasteltiin Pearsonin korrelaa- tiokertoimen avulla.
Ensimmäisen tutkimuskysymyksen yhteyden tarkastelua jatkettiin selvittämällä, miten koherenssin taso eroaa korkean ja matalan emotionaalisen kaltoinkohtelun pisteytyksen saaneiden ryhmissä.
Koska keskeiset muuttujat - koherenssi, emotionaalinen laiminlyönti ja emotionaalinen hyväksikäyttö - eivät olleet normaalisti jakautuneita, ryhmien välistä eroa tutkittiin Mann-Whitneyn U-testillä, joka on epäparametrinen vastine riippumattomien otosten t-testille.
Ryhmien välisten erojen tarkastelua varten vastaajat eroteltiin emotionaalisen laiminlyönnin ja emo- tionaalisen hyväksikäytön pistemäärän suhteen erillisiin ryhmiin, jotka jaettiin vielä kolmeen alaryh- mään: ryhmässä 1 olivat vähiten emotionaalista laiminlyöntiä tai hyväksikäyttöä kokeneet (alin 50%), ryhmässä 2 olivat jonkin verran emotionaalista laiminlyöntiä tai hyväksikäyttöä kokeneet (40%) ja ryhmä 3 koostui emotionaalista laiminlyöntiä tai hyväksikäyttöä eniten kokeneista (10%). Jaottelua perustelee aineiston vinous eli painottuminen alhaisiin pistemääriin. Tällä jaolla ryhmään 3 saatiin ne henkilöt, joilla oli selkeästi muita korkeammat pistemäärät emotionaalisessa laiminlyönnissä ja hy- väksikäytössä.
17
Toinen tutkimuskysymys käsitteli sitä, miten emotionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueet – laimin- lyönti ja hyväksikäyttö - vaikuttavat koherenssin tasoon, kun niitä tarkastellaan yhdessä sukupuolen, iän tai sosiaalisen tuen kanssa. Tätä tarkasteltiin kaksisuuntaisella varianssianalyysillä siten, että se- litettävänä muuttujana oli koherenssi, yhtenä selittävänä muuttujana emotionaalinen laiminlyönti tai emotionaalinen kaltoinkohtelu ja toisena selittävänä tekijänä ikä, sukupuoli tai sosiaalinen tuki. Kak- sisuuntainen varianssianalyysi soveltuu tilanteisiin, joissa halutaan tarkastella kahden muuttujan sa- manaikaisia vaikutuksia selitettävään muuttujaan (Nummenmaa, 2009).
18
4. Aineisto
Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty osana kuusivuotista Mielenterveyden voimavarat ja vaa- ratekijät yleisväestössä –hanketta ensimmäisellä aineistonkeräyskierroksella syksyn 2016 aikana.
Tutkimushankkeen tavoitteena on tutkia hyvinvointia, terveyttä ja mielenterveyttä edistäviä, suojaa- via ja vaarantavia tekijöitä sekä toteuttaa oireasteikkojen validointia.
Aineiston keräämisestä ovat vastanneet Itä-Suomen yliopiston psykologian Kyselytutkimuksen pe- rusteet -kurssin opiskelijat, ja aineisto on kerätty mukavuusotoksena (convenience sample). Muka- vuusotokseen valikoituvat ne henkilöt, jotka ovat aineiston kerääjille helposti saavutettavissa (Luoto, 2009). Kyselyn alkuun on liitetty allekirjoitettava suostumuslomake, jossa on lyhyesti kerrottu tutki- muksen tarkoituksesta ja tuotu esiin tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuus (liite 3).
Tutkimukseen vastasi 217 henkilöä, joista naisia oli noin kolme viidesosaa. Sukupuolen suhteen oli kaksi puuttuvaa vastausta. Vastaajista 41.0 prosenttia (n = 89) oli suorittanut akateemisen lopputut- kinnon, kun taas peruskoulun tai kansakoulun ylimpänä koulutusasteena suorittaneita oli 5.1 prosent- tia (n = 11). Kyselyyn vastanneet olivat 17–78-vuotiaita suomalaisia. Aineiston ikäjakauman medi- aani oli 32-vuotta eli nuoria oli aineistossa suhteessa enemmän kuin iäkkäitä. Terveydentilaansa piti hyvänä tai melko hyvänä lähes kaikki vastaajista eli 97.3 prosenttia (n = 211) ja melko huonona 2.8 prosenttia (n = 6). Huonona terveydentilaansa ei pitänyt yksikään vastaaja.
Vastaajien SOC-pisteiden vaihteluväli aineistossa oli 28-89. Vastaajien koherenssin taso oli tässä ai- neistossa suhteellisen korkea (taulukko 1), kun otetaan huomioon, että koherenssin pistemäärien teo- reettinen vaihteluväli on mittarissa 13-91. Kun koherenssin tasoa tarkasteltiin sukupuolittain, Mann- Whitneyn U-testin mukaan miehillä oli keskimäärin korkeampi koherenssin taso kuin naisilla (U = 4332.00, p < .01).
Koherenssin jakauma havaittiin vasemmalle vinoksi ja huipukkaaksi ja Kolmogorov-Smirnovin tes- tin perusteella normaalijakautuneisuuden oletus hylättiin (p < .05). Koherenssin tavoin myös emotio- naalinen laiminlyönti ja emotionaalinen hyväksikäyttö olivat aineistossamme erittäin vinoja ja nor- maalisuusjakauman olettamukset hylättiin Kolmogorov-Smirnovin testin perusteella molempien osalta (p < .001).
Vastaajista kaikki paitsi yksi (n = 216) raportoivat kokeneensa emotionaalista laiminlyöntiä. Emotio- naalisen laiminlyöntikokemusten vaihteluväli oli vastaajilla 5-20, kun sen mahdollinen vaihteluväli oli 0-20. Emotionaalisen laiminlyönnin kokemukset olivat keskimäärin vähäisiä (taulukko 1). Suku- puolten välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja emotionaalisen laiminlyönnin kokemuk- sissa.
19
Vastaajista 61.8 prosenttia (n=134) raportoi kokeneensa emotionaalista hyväksikäyttöä. Vastaajista kolme jätti vastaamatta kysymyksiin. Emotionaalisten hyväksikäyttökokemusten vaihteluväli oli ai- neistossa 0-17, kun mahdollinen vaihteluväli oli 0-20. Emotionaalisen hyväksikäytön keskiarvo vas- taajilla oli varsin alhainen (taulukko 1), eli paljon emotionaalista hyväksikäyttöä kokeneita oli aineis- tossa vähän.
TAULUKKO 1. Keskeisten muuttujien keskiarvot ja hajonnat
Naiset n = 130 (59.9%) Miehet n = 85 (39.2%) Kaikki (N = 215)
Ikä 40.3 (SD 15.3) 35.0 (SD 15.6) 38.2 (SD 15.6)
Koherenssin tunne 64.31 (SD 10.91) 68.24 (SD 12.47) 65.87 (SD 11.69)
Emotionaalinen laiminlyönti 9.72 (SD 4.00) 8.74 (SD 3.81) 9.34 (SD 3.96) Emotionaalinen hyväksikäyttö 3.28 (SD 3.82) 2.01 (SD 3.15) 2.81 (SD 3.61)
20
5. Tulokset
5.1 Lapsuudenaikainen emotionaalinen kaltoinkohtelu ja koherenssi
Tutkielmamme ensimmäinen hypoteesi (H1) on, että lapsuudenaikaisen emotionaalisen kaltoinkoh- telun osa-alueet – emotionaalinen laiminlyönti ja hyväksikäyttö - ovat negatiivisessa yhteydessä ai- kuisiän koherenssiin. Testasimme hypoteesia Pearsonin korrelaatiokertoimella.
Hypoteesin H1 mukaisesti koherenssi oli negatiivisessa yhteydessä sekä emotionaalisen laiminlyön- nin (r = -.42, p < .001) että emotionaalisen hyväksikäytön (r = -.40, p < .001) kanssa. Molemmilla emotionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueilla havaittiin yhteys myös kaikkiin koherenssin osa-aluei- siin: emotionaalinen laiminlyönti korreloi ymmärrettävyyden (r = -.32, p < .001) hallittavuuden (r = -.38, p < .001) ja mielekkyyden (r = -.40, p < .001) kanssa negatiivisesti, kuten myös vastaavasti emotionaalinen hyväksikäyttö (r = -.34, p < .001) (r = -.34, p < .001) (r = -.35, p < .001).
Jatkoimme lapsuusajan emotionaalisen kaltoinkohtelun ja aikuisuuden koherenssin välisen yhteyden selvittämistä jakamalla vastaajat kolmeen ryhmään (ks. menetelmät-luku) ja testasimme ryhmien 1 (alin 50%) ja 3 (ylin 10%) keskiarvoja toisiinsa. Mann-Whitneyn U-testin mukaan korkean ja matalan emotionaalisen kaltoinkohtelun ryhmät erosivat toisistaan koherenssin tasossa. Enemmän emotionaa- lista laiminlyöntiä kokeneiden koherenssi oli tilastollisesti merkitsevästi matalampi (𝑥̅ = 58.13) kuin vähän emotionaalista laiminlyöntiä kokeneiden (𝑥̅ = 69.55) (U = 597.00, p < .01), kuten hy- poteesimme oletti. Yhtä lailla enemmän emotionaalista hyväksikäyttöä kokeneilla koherenssin taso oli matalampi (𝑥̅ = 56.68) kuin vähän emotionaalista hyväksikäyttöä kokeneilla (𝑥̅ = 69.72) (U = 419.00, p < .01).
5.2 Sukupuolen, iän ja sosiaalisen tuen moderoivat vaikutukset
Toinen tutkimiskysymys pyrki selvittämään, miten emotionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueet – emo- tionaalinen laiminlyönti ja hyväksikäyttö - vaikuttavat koherenssin tasoon, kun niitä tarkastellaan yh- dessä sukupuolen, iän tai sosiaalisen tuen kanssa. Tutkimushypoteesi H2 jakaantuu näin ollen kol- meen osaan: a) sukupuoleen, b) ikään ja c) sosiaaliseen tukeen.
Sukupuolta (a) koskeva hypoteesimme oli, että emotionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueiden ja kohe- renssin välinen negatiivinen korrelaatio ei ole yhtä voimakas miehillä kuin naisilla, eli emotionaali- nen kaltoinkohtelu vaikuttaa negatiivisemmin naisten kuin miesten koherenssin tasoon. Tätä testa- simme kaksisuuntaisella varianssianalyysillä.
21
Testin mukaan emotionaalinen laiminlyönti tai sukupuoli eivät yksinään vaikuttaneet tilastollisesti merkitsevästi koherenssin tasoon. Sen sijaan laiminlyönnillä ja sukupuolella oli yhdysvaikutus kohe- renssiin (F2.208 = 3.088, p < .05, 𝑛𝑝2= 0.029). Kuvaajasta (1) nähdään, että sukupuolten välillä suurin ero koherenssissa on vähän emotionaalista laiminlyöntiä kokeneiden ryhmässä, jossa miesten kohe- renssin taso on korkeampi kuin naisten. Jonkin verran ja paljon emotionaalista laiminlyöntiä koke- neilla miehillä ja naisilla koherenssin tasot ovat lähellä toisiaan. Miesten koherenssin taso laski kui- tenkin naisten koherenssia vahvemmin laiminlyöntikokemusten lisääntyessä.
KUVAAJA 1. Sukupuolierot koherenssin tunteen tasossa emotionaalisen laiminlyönnin määrän mukaan.
Myös emotionaalisen hyväksikäytön osalta ilmeni, että hyväksikäytöllä ja sukupuolella oli yhdysvai- kutus koherenssin tasoon (F2.206 = 3.023, p = 0.051 𝑛𝑝2 = 0.029). Emotionaalinen hyväksikäyttö vai- kutti lisäksi yksin koherenssiin (F2.208 = 4.153, p < .05, 𝑛𝑝2 = 0.038), mutta sukupuoli ei. Sukupuoli kuitenkin vaikutti additiivisesti koherenssiin läpi koko skaalan. Sukupuolten väliset erot koherenssin Koherenssin tunne
22
tasossa tulivat esiin vähän ja paljon emotionaalista kaltoinkohtelua kokeneiden ryhmissä. Kuten emo- tionaalisessa laiminlyönnissä, myös tässä miesten koherenssin taso oli naisia korkeampi vähän emo- tionaalista hyväksikäyttöä kokeneilla. Emotionaalinen hyväksikäyttö kuitenkin vaikutti miesten ko- herenssin tasoon negatiivisemmin kuin naisten, ja miesten koherenssin taso laski naisten koherenssin tasoa alemmas paljon emotionaalista hyväksikäyttöä kokeneilla. Miesten koherenssin tasoon emotio- naalinen hyväksikäyttö vaikutti enemmän kuin emotionaalinen laiminlyönti; naisilla eroa näiden kah- den emotionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueen välillä ei juuri ollut.
KUVAAJA 2. Sukupuolierot koherenssin tunteen tasossa emotionaalisen hyväksikäytön määrän mukaan.
Ikää (b) koskeva tutkimushypoteesimme oli, että koherenssin taso on keskimäärin korkeampi van- hemmilla ikäryhmillä kuin nuoremmilla emotionaalisen kaltoinkohtelun määrästä riippumatta.
Tässä aineistossa luokittelimme vastaajat iän suhteen neljään ryhmään: 17-30-vuotiaat, 31-45-vuoti- aat, 46-60-vuotiaat ja 61-78-vuotiaat. Antonovskyn teorian mukaan koherenssi vakiintuu noin 30 ikä- vuoteen mennessä, joten aineisto on jaoteltu siten, että ensimmäiseen luokkaan tulevat alle 30 vuoti- aat ja tästä eteenpäin jaottelu on noin 15 vuoden jaksoissa.
Koherenssin tunne
23
Emotionaalisen laiminlyönnin osalta iän ei havaittu vaikuttavan koherenssin tasoon. Iällä sen sijaan oli yksinään vaikutusta emotionaalisen hyväksikäytön ja koherenssin väliseen yhteyteen (F3.201
=2.892, p < .05, 𝑛𝑝2= 0.041). Emotionaalinen hyväksikäyttö vaikutti koherenssin tasoon myös yksi- nään (F2.201 =15.531, p < .01, 𝑛𝑝2= 0.134). Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että tässä tarkastelussa van- hempien ihmisten koherenssin taso oli korkeammalla kuin nuoremmilla. Poikkeuksena joukosta voi- daan erottaa ryhmä kaksi: 31-45-vuotiailla koherenssin taso oli alhaisin sekä vähän emotionaalista hyväksikäyttöä kokeneiden että paljon emotionaalista hyväksikäyttöä kokeneiden kohdalla. Paljon emotionaalista hyväksikäyttöä kokeneiden joukossa yli 60-vuotiailla koherenssin taso oli puolestaan korkein. Alle 30-vuotiaiden ja 46-60-vuotiaiden koherenssi asettuu keskenään samalle tasolle näiden väliin.
KUVAAJA 3. Iän vaikutus koherenssin tunteeseen emotionaalisen hyväksikäytön määrän mukaan.
Sosiaalista tukea (c) koskeva hypoteesimme oli, että sosiaalinen tuki toimii suojaavana tekijänä emo- tionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueiden ja koherenssin välisen negatiivisen yhteyden välillä.
Koherenssin tunne
24
Emotionaalisen laiminlyönnin osalta voidaan todeta, että perheeltä tai työtovereilta saadulla sosiaali- sella tuella ei yksin havaittu vaikutusta emotionaalisen laiminlyönnin ja koherenssin väliseen yhtey- teen, eikä myöskään yhdysvaikutusta koherenssiin emotionaalisen laiminlyönnin kanssa. Sen sijaan ystäviltä saatu sosiaalinen tuki vaikutti yksin koherenssiin (F3.205 = 5.575, p < .001, 𝑛𝑝2= 0.075). Riit- tävästi ystäviltään tukea saavien joukossa koherenssin taso säilyi melko korkealla tasolla, laskien vain lievästi emotionaalisen laiminlyönnin määrän kasvaessa. Niillä, joilla ei ole ystäviä, koherenssin taso oli puolestaan alhainen emotionaalisen laiminlyönnin määrästä riippumatta. Niillä, jotka kokivat saa- vansa ystäviltään melko riittävästi tukea, koherenssi oli vähän emotionaalista laiminlyöntiä kokenei- den joukossa korkealla tasolla. Tässä sosiaalisen tuen ryhmässä havaittiin kuitenkin, että emotionaa- lisen laiminlyönnin lisääntyessä koherenssin taso laski muita ryhmiä jyrkemmin, ollen lopulta yhtä alhaisella tasolla kuin heillä, joilla ei ole ystäviä.
KUVAAJA 4. Ystäviltä saadun sosiaalisen tuen vaikutus koherenssin tunteeseen emotionaalisen laiminlyönnin mukaan.
Koherenssin tunne
25
Kuten emotionaalisen laiminlyönnin kohdalla myös emotionaalisen hyväksikäytön analyysissa ha- vaittiin, että perheeltä ja työtovereilta saadulla sosiaalisella tuella ei ollut vaikutusta koherenssin ta- soon, kun taas ystäviltä saatu sosiaalinen tuki vaikutti emotionaalisen hyväksikäytön ja koherenssin väliseen yhteyteen (F3.202 = 4,964, p < .01, 𝑛𝑝2= 0.069). Emotionaalisen hyväksikäytön ja ystäviltä saadun tuen tulokset koherenssin suhteen ovat pitkälti samanlaiset kuin emotionaalisessa laiminlyön- nissä. Kuviosta (5) voidaan nähdä, että kauttaaltaan alhaisin ja melko vakaa koherenssin taso on niillä, joilla ei ole ystäviä. Niillä, jotka kokevat saavansa ystäviltä riittävästi tukea, koherenssi laskee hieman jyrkemmin emotionaalisen hyväksikäytön lisääntyessä verrattuna emotionaaliseen laiminlyöntiin, mutta on kuitenkin muita ryhmiä korkeammalla tasolla kautta linjan. Kuten emotionaalisen laimin- lyönnin kohdalla, myös emotionaalisen hyväksikäytön määrän lisääntyessä koherenssi laskee selvästi niillä, jotka kokevat saavansa melko riittävästi sosiaalista tukea ystäviltään.
KUVAAJA 5. Ystäviltä saadun sosiaalisen tuen vaikutus koherenssin tunteeseen emotionaalisen hyväksikäytön mukaan.
Koherenssin tunne
26
6. Pohdinta
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia yhteyksiä lapsuuden aikaisella emotionaalisella kaltoinkohtelulla on aikuisiän koherenssin tunteeseen. Emotionaalista kaltoinkohtelua tarkasteltiin sen kahden osa-alueen, emotionaalisen laiminlyönnin ja emotionaalisen hyväksikäytön, kautta. Li- säksi tutkielmassa etsittiin vastauksia siihen, miten sukupuoli, ikä ja sosiaalinen tuki vaikuttavat emo- tionaalisen kaltoinkohtelun ja koherenssin väliseen yhteyteen. Tässä luvussa tiivistetään tutkielman keskeiset tulokset ja esitellään niitä koskevat johtopäätökset. Lopuksi pohditaan tutkielman luotetta- vuutta, rajoitteita, mahdollisia jatkotutkimusaiheita sekä tulosten merkitystä käytännön työlle.
6.1 Tulosten yhteenveto ja johtopäätökset 6.1.1 Tutkimuskysymys 1
Ensimmäinen tutkimushypoteesimme sai tukea tässä tutkielmassa. Molemmat lapsuuden ajan emo- tionaalisen kaltoinkohtelun osa-alueet, eli emotionaalinen laiminlyönti ja emotionaalinen hyväksi- käyttö, korreloivat negatiivisesti aikuisiän koherenssin tason kanssa. Tulosten mukaan paljon emo- tionaalista laiminlyöntiä tai hyväksikäyttöä kokeneiden koherenssin taso oli matalampi kuin vähän emotionaalista laiminlyöntiä tai hyväksikäyttöä kokeneiden.
Koherenssin ja emotionaalisen kaltoinkohtelun välistä yhteyttä ei ole tiettävästi aiemmin juuri tut- kittu, mutta koherenssin yhteyttä traumaattisiin tapahtumiin on jonkin verran selvitetty. Esimerkiksi Woff ja Ratner (1999) havaitsivat tutkimuksessaan, että lapsuusajan krooninen stressi ja traumaattiset tapahtumat olivat negatiivisessa yhteydessä myöhempään koherenssin tunteeseen. Tutkielmamme tu- lokset ovat samansuuntaisia Woffin ja Ratnerin tutkimuksen havaintojen kanssa. Vaikka tietoa emo- tionaalisen kaltoinkohtelun ja koherenssin yhteydestä ei liiemmin ole, tiedetään lisäksi lapsuudessa ja nuoruudessa koetun emotionaalisen kaltoinkohtelun kuitenkin vaikuttavan negatiivisesti moniin yksilön elämän osa-alueisiin, kuten psykologiseen ja sosiaaliseen kehitykseen (esim. English ym., 2015; Hibbard ym., 2012), itsetuntoon (Kuo ym., 2011), elämänlaatuun (Bruce ym., 2012) ja myö- hempään mielenterveyteen (esim. Fernandes & Oso'rio, 2015; Infurna, ym., 2016; Taillieu ym., 2016).
Tässä tutkielmassa ajallisen yhteyden perusteella voidaan olettaa, että lapsuuden ja nuoruuden aikana tapahtunut emotionaalinen kaltoinkohtelu on tekijä, joka mahdollisesti vaikuttaa koherenssin tason kehittymiseen. Tätä tulkintaa tukevat aikaisemmat tutkimukset perhesuhteiden ja koherenssin väli- sestä yhteydestä. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, että lapsuuden kiintymyssuhteet (Al- Yagon, 2003), perheen yhtenäisyys (Sharabi ym., 2012) sekä nuoruuden vanhempi-lapsisuhteen laatu vaikuttavat lapsuuden ja nuoruuden ajan koherenssin tasoon (García-Moya ym., 2013). Lapsilähtöi-
