Saapunut 21.08.2017
Hyväksytty julkaistavaksi 13.12.2017 EEVA HARJU
TtT
Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Terveystieteet, Hoitotiede MARJA KAUNONEN TtT, professori
Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Terveystieteet, Hoitotiede
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Yleishallinto MIKA HELMINEN
FM, biostatistikko Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Tiedekeskus
puolisoidensa terveyteen liittyvä
elämänlaatu vuosi diagnoosin jälkeen
TAINA ISOTALO LT, urologian dosentti
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä Keskussairaala, Urologian poliklinikka PÄIVI ÅSTEDT-KURKI
THT, professori Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Terveystieteet, Hoitotiede
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Yleishallinto
TIIVISTELMÄ
Eturauhassyöpä on yleinen ja vakava ikäänty- neiden miesten sairaus, joka vaikuttaa merkittä- västi myös heidän puolisoidensa elämään. Tut- kimuksen tarkoituksena oli kuvata eturauhas- syöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa tervey- teen liittyvää elämänlaatua vuoden kuluttua diagnoosista sekä verrata saatuja arvoja suoma- laisiin väestöarvoihin. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata tekijöitä, jotka ovat yhteydessä tervey- teen liittyvään elämänlaatuun. Aineisto kerättiin postikyselyllä eturauhassyöpäpotilailta (n=179) ja heidän puolisoiltaan (n=166) lokakuun 2014 ja tammikuun 2017 välisenä aikana. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin RAND-36-mitta- rilla. Saatuja tuloksia verrattiin vuonna 1999 ra- portoituihin väestöarvoihin. Tulokset esitettiin prosentteina, frekvensseinä ja keskilukuina. Po- tilaiden ja puolisoiden vertailussa käytettiin Wil- coxonin merkkitestiä ja taustamuuttujien yhte- yksien osalta Mann-Whitneyn ja Kruskall-Walli- sin testejä.
ABSTRACT
Health-related quality of life in patients with prostate cancer and their spouses one year after diagnosis
Eeva Harju, PhD
Marja Kaunonen, PhD, Professor Mika Helminen, MSc, Biostatistician Taina Isotalo, D.Med.Sc, Adjunct Professor Päivi Åstedt-Kurki, PhD, Professor
Prostate cancer is a common and serious illness in older men, and it significantly affects the li- ves of their spouses. The aim of this study was to describe the health-related quality of life (HRQoL) in prostate cancer patients and their spouses one year after diagnosis, compare the values with the Finnish population values, and describe the HRQoL-related factors. The study material was collected via postal survey from patients with prostate cancer (n=179) and their spouses (n=166) between October 2014 and Ja- nuary 2017, and it used the RAND-36 meter to measure HRQoL. The results were compared with the reported population values from 1999 and were presented as percentages, frequencies, and averages. Patients and spouses were com- pared with the Wilcoxon test and background tests for Mann-Whitney and Kruskall-Wallis.
Mitä tutkimusaiheesta jo tiedetään?
• Eturauhassyövän ja sen hoidoista aiheutuvien haittavaikutusten, kuten virtsankarkailun ja erektiohäiriöiden on todettu heikentävän potilaiden elämänlaatua.
• Osa puolisoista raportoi suurempaa huolta ja ahdistusta eturauhassyövästä kuin potilaat itse.
• Eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa sosiodemografisilla, fyysisillä, psyykkisillä ja perheeseen liittyvillä taustatekijöillä on todettu olevan yhteyttä elämänlaatuun.
Mitä uutta tietoa artikkeli tuo?
• Eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa terveyteen liittyvä elämänlaatu on vuosi diagnoosin jälkeen parempi kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla suomalaisella väestöllä.
• Potilaan yli 70 vuoden ikä, yli 40 vuotta jatkunut parisuhde, pitkäaikaissairaudet ja eturauhassyövän hormonihoito ovat yhteydessä potilaan matalampaan elämänlaatuun.
• Puolison yli 70 vuoden ikä, matala pohjakoulutus, työelämän ulkopuolella oleminen ja pitkäaikaissairaudet ovat yhteydessä puolison matalampaan elämänlaatuun.
Mikä merkitys tutkimuksella on hoitotyölle, hoitotyön koulutukselle ja johtamiselle?
• Erityisesti iäkkäät, hormonihoidossa olevat eturauhassyöpäpotilaat ja heidän puolisonsa tarvitsevat hoitotyöntekijöiden tukea vuosi eturauhassyöpädiagnoosin jälkeen.
• Hoitotyön johtamisessa ja koulutuksessa tulisi ymmärtää aikuispotilaan perheen merkitys.
Eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoi- densa terveyteen liittyvä elämälaatu oli keske- nään hyvin samanlaista ja väestöarvoihin verrat- tuna merkitsevästi parempaa. Parhaaksi elämän- laadun osa-alueeksi vastaajat raportoivat sosi- aalisen toimintakyvyn ja heikoimmaksi koetun terveyden. Yli 70-vuoden ikä, yli 40 vuotta jat- kunut parisuhde, pitkäaikaissairaudet ja eturau- hassyövän hormonihoito olivat yhteydessä hei- kompaan elämänlaatuun. Vastaavasti puolisoil- la korkea ikä, matalampi pohjakoulutus, työelä- män ulkopuolella oleminen ja pitkäaikaissairau- det heikensivät elämänlaatua. Hormonihoidos- sa olevat, iäkkäät eturauhassyöpäpotilaat, joilla on pitkäaikaissairauksia, tarvitsevat erityisesti hoitotyöntekijöiden tukea. Samoin puolisot, joil- la on korkea ikä, matala pohjakoulutus, pitkä- aikaissairauksia ja jotka ovat työelämän ulko- puolella, kaipasivat eniten tukea. Tuloksia voi- daan hyödyntää eturauhassyöpäpotilaan yksi- löllisen hoidon suunnittelussa ja perhekeskei- sen hoitotyön kehittämisessä. Jatkossa tulisi sel- vittää parisuhteen ja perhesuhteiden yhteyttä eturauhassyöpäpotilaan elämänlaatuun.
Avainsanat: elämänlaatu, eturauhassyöpä, poti- laat, puolisot
According to this study, the HRQoL scores were very similar between patients and their spouses. Both patients and their spouses re- ported that their HRQoL scores were significant- ly better than the population values. The res- pondents also reported that their best dimensi- on was social function and their weakest was general health. The study showed that patients tended to have lower HRQoL if they were older than 70 years, were married for more than 40 years, had long-term illness, and were using hormone therapy. Correspondingly, spouses of higher age, lower basic education, the out-of- work and long-term illnesses weakened the HRQoL. Elderly prostate cancer patients with long-term illness using hormone therapy need particular support from nurses. Likewise, elder- ly spouses with a lower basic education, long- term illnesses, and outside working life needed the most support. The results can be utilized in planning individual care for the prostate cancer patient and in developing family-oriented nur- sing. In the future, the connection between part- nership and family relationships with the pros- tate cancer patient should be investigated.
Key words: quality of life, prostate cancer, pa- tients, spouses
Tutkimuksen lähtökohdat
Terveyteen liittyvän elämänlaadun mittaa- minen eturauhassyöpäpotilailla ja heidän puolisoillaan on merkityksellistä, koska etu- rauhassyövän ilmaantuvuus on lisääntynyt nopeasti, taudinkulku on hidas ja ennuste on erittäin hyvä. Suomessa sairastuu vuosit- tain eturauhassyöpään lähes 5000 miestä, ja viiden vuoden kuluttua yli yhdeksänkym- mentä prosenttia heistä on elossa (Suomen syöpärekisteri 2016). Käsitteenä terveyteen liittyvä elämänlaatu täsmentää elämänlaatu- käsitettä. Se on osa yleistä elämänlaatua, joka on suhteessa ihmisen aikaisempaan ter- veydentilaan, taustaan, ominaisuuksiin ja ta- voitteisiin. Terveyteen liittyvä elämänlaadun määritelmissä korostuvat kokemuksellisuus ja moniulotteisuus, sillä käsitteen perustee- na on käsitys terveydestä. Tässä tutkimuk- sessa terveyteen liittyvä elämänlaatu määri- tellään yksilön kokemaksi fyysiseksi, psyyk- kiseksi ja sosiaaliseksi hyvinvoinniksi ja toi- mintakyvyksi. (Aalto ym. 1999, Bowling 2004.)
Poikkileikkaus- ja seurantatutkimuksia eturauhassyöpäpotilaiden elämänlaadusta on olemassa, mutta tutkimuksia, joissa olisi tarkasteltu sekä potilaiden että heidän puo- lisoidensa elämälaatua on niukasti. Eturau- hassyövän ja erityisesti sen hoitojen haitta- vaikutusten on todettu olevan yhteydessä eturauhasyöpäpotilaiden elämänlaatuun (Vanagas ym. 2013). Eturauhassyöpäpotilai- den (n=501) hoitojen päättymisen jälkeen, syöpäspesifillä elämänlaadun mittarilla mi- tattuna, eturauhassyövän hoitomuodolla oli suurempi merkitys elämänlaadulle kuin itse syöpäkasvaimen laadulla (Vanagas ym.
2013). Potilaiden elämänlaatua alentavia te- kijöitä ovat virtsaamiseen liittyvät ongelmat ja erektiohäiriöt (Ottenbacher ym. 2013).
Fyysisten sivuvaikutusten lisäksi syöpädiag- noosi heikentää potilaiden, mutta myös hei- dän puolisoidensa psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia (Lambert ym. 2012). Australia- laisen pareille (n=35) suunnatun interven-
tiotutkimuksen pilottivaiheen raportissa (Lambert ym. 2012) havaittiin, että puolisoi- den mukaan ottamisella ohjausinterventi- oon on vaikutusta jopa hoidon kustannus- tehokkuuteen. Puolisoiden elämänlaatua on tarpeellista tutkia, koska puolisot ovat tär- keitä psykososiaalisen tuen antajia eturau- hassyöpäpotilaille koko sairausprosessin ajan (O’Shaughnessy ym. 2015).
Eturauhassyöpäpotilaiden terveyteen liit- tyvää elämänlaatua on tutkittu hoitomuoto- jen näkökulmasta ja vertailua aktiivi-seuran- nan ja leikkaushoidon välillä on tehty. Vuosi diagnoosin jälkeen on todettu, ettei potilas- ryhmien elämänlaadun arvoissa ollut mer- kitsevää eroa (Sebakk ym. 2017). Sekä ylei- sellä että eturauhassyöpäspesifillä elämän- laadun mittarilla mitattuna ei tässä poikki- leikkaustutkimuksessa (Sebakk ym. 2017) raportoitu eroja aktiivi-seurannassa olevien ja leikkaushoidolla hoidettujen potilaiden elämänlaadun arvoissa. Mittausajankohtina oli vuosi leikkauksen jälkeen ja vähintään kolme kuukautta aktiiviseurannan aloituk- sesta (Sebakk ym. 2017). Syöpä ei häviä po- tilaan arjesta syöpähoitojen päätyttyä, sillä sen vaikutukset voivat ilmetä vielä pitkään erilaisissa arjen alueissa (Holmberg 2017).
Eturauhassyöpään sairastumisen on todettu heijastuvan potilaan ja hänen puolisonsa psyykkiseen vointiin vielä kolmen ja viiden vuoden kuluttua diagnoosista (Vanagas ym.
2013). Tämän vuoksi on tärkeää tietää etu- rauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoi- densa elämänlaadusta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä, kun eturauhassyöpädiag- noosista on kulunut yksi vuosi.
Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puoli- soidensa terveyteen liittyvää elämänlaatua vuoden kuluttua diagnoosista sekä verrata saatuja arvoja suomalaisiin väestöarvoihin.
Lisäksi tarkoituksena oli kuvata tekijöitä, jotka ovat yhteydessä terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Tavoitteena on tuottaa tie- toa, jota voidaan hyödyntää eturauhassyö- päpotilaiden hoitotyön kehittämisessä sekä eturauhassyövän yksilöllistä hoitomuotoa valittaessa.
Tutkimuskysymykset olivat seuraavat:
1. Millainen on eturauhassyöpäpotilai- den ja heidän puolisoidensa tervey- teen liittyvä elämänlaatu vuosi diag- noosin jälkeen?
1.1. Miten eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa terveyteen liit- tyvä elämänlaatu poikkeaa toisistaan?
1.2. Miten eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa terveyteen liit- tyvä elämänlaatu poikkeaa väestöar- voista?
2. Mitkä tekijät ovat yhteydessä eturau- hassyöpäpotilaiden ja heidän puoli- soidensa terveyteen liittyvään elä- mänlaatuun vuosi diagnoosin jäl- keen?
Aineisto ja tutkimusmenetelmät Kohderyhmä ja aineistonkeruu
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat viiden suomalaisen keskussairaalan parisuhteessa elävät eturauhassyöpäpotilaat, joiden diag- noosin toteamisesta oli kulunut vuosi. Tut- kimus on osa laajempaa pitkittäistutkimus- ta, jossa eturauhassyöpäpotilaiden (N=350) ja heidän puolisoidensa (N=350) terveyteen liittyvää elämänlaatua seurattiin diagnoosi- hetkestä alkaen. Koko tutkimuksen otoskoon määrittämiseksi suoritettiin voimalaskelma, joka on kuvattu artikkelissa Harju ym. (2017).
Aineisto tähän tutkimukseen kerättiin posti- kyselynä lokakuun 2014 ja tammikuun 2017 välisenä aikana. Kyselylomakkeet lähetettiin erikseen eturauhassyöpäpotilaille (N=199) ja heidän puolisoilleen (N=195), jotka olivat olleet mukana seurannassa eturauhassyövän toteamishetkestä alkaen. Eturauhassyöpäpo-
tilaiden (n=179) aineistossa vastausprosent- ti oli 90 prosenttia ja heidän puolisoidensa (n=166) 85 prosenttia.
Mittari
Potilaiden sekä heidän puolisoidensa ter- veyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin kan- sainvälisellä ”RAND-36 item Health Survey”- mittarilla (RAND-36). Mittarin perustana on määrittely terveydestä fyysisenä, psyykkise- nä ja sosiaalisena ulottuvuutena. Nämä ter- veyden perusulottuvuudet on mittarissa jaet- tu kahdeksaan osa-alueeseen: fyysiseen toi- mintakykyyn, fyysiseen ja psyykkiseen roo- litoimintaan, tarmokkuuteen, psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaaliseen toimintakykyyn, kivuttomuuteen ja koettuun terveyteen. Ky- symyksestä riippuen mittarin vastausvaihto- ehdot vaihtelevat kahdesta kuuteen. Mitta- rin pisteytysasteikko on 0−100 niin, että kor- keampi pistemäärä kuvaa parempaa terve- yttä ja elämänlaatua. (Aalto ym. 1999.) Tässä tutkimuksessa päädyttiin käyttämään yleis- tä terveyteen liittyvän elämänlaadun mitta- ria. Tällöin tuloksia voitiin verrata potilai- den ja heidän puolisoidensa välillä. Saira- usspesifin mittarin kohdalla tämä ei olisi ollut mahdollista. Mittari mahdollisti myös tulosten vertaamisen vuonna 1999 raportoi- tuihin väestöarvoihin (Aalto 1999). Mittaria on käytetty Suomessa (Vasarainen ym. 2013, Harju ym. 2016, Harju ym. 2017) ja kansain- välisesti (Harden ym. 2013a, Harden ym.
2013b) mittaamaan eturauhassyöpäpotilai- den ja heidän puolisoidensa terveyteen liit- tyvää elämänlaatua. Kirjallisuuteen perustu- en taustamuuttujiksi valittiin ikä, parisuh- teen kesto, pohja- ja ammattikoulutus, työ- tilanne ja pitkäaikaissairaudet. Lisäksi poti- lailta kysyttiin eturauhassyövän hoitomuo- toa ja hoitopaikkaa.
Aineiston analyysi
Yksittäisten muuttujien jakaumien tarkas- telun jälkeen taustamuuttujat luokiteltiin
analyysiä varten seuraavasti. Ikä ja parisuh- de luokiteltiin kolmeluokkaisiksi muuttujik- si. Vastaajien työtilanne luokiteltiin kahteen luokkaan ja hoitomuoto neljään. (Taulukko 1.) Kuvailevina tunnuslukuina käytettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumia sekä keski- ja hajontalukuja. RAND-36-mittarin ohjeiden mukaisesti (Aalto ym. 1999) väittämät kään- nettiin samansuuntaisiksi ja niistä muodos- tettiin kahdeksan summamuuttujaa, siten että summamuuttujien arvo jaettiin kunkin ulottuvuuden kysymysten määrällä (Gray ym. 2017). Koska summamuuttujien jakau- mat eivät täyttäneet normaalijakauman kri- teereitä, potilaiden ja heidän puolisoidensa elämänlaadun tarkastelussa käytettiin Wil- coxonin merkkitestiä. Ikä- ja sukupuoliva- kioidut keskiarvot terveyteen liittyvän elä- mänlaadun osa-alueille saatiin RAND- 36-mittarin ohjeista (Aalto ym. 1999). Tilas- tollisen merkitsevyyden rajaksi määriteltiin p<0,05. Taustamuuttujien yhteyttä tervey- teen liittyvän elämänlaadun osa-alueisiin selvitettiin käyttämällä Mann-Whitneyn ja Kruskal-Wallisin testejä. Tarkastelussa huo- mioitiin Bonferronin korjaus jakamalla mer- kitsevyyden raja-arvo (p<0,05) testien mää- rällä (8). Tällöin tilastollisesti merkitsevänä tuloksena pidettiin merkitsevyystasoa p<0,006 (Munro 2005). Aineiston analysoin- nissa käytettiin IBM SPSS -ohjelmistoa (Sta- tistics for Windows /versio 23 IBM Corp., Armonk, NY, USA).
Eettiset näkökohdat
Tutkimuksen kaikissa vaiheissa on nou- datettu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan, TENK (2012) eettisiä vaatimuksia. Koska uusia eturauhassyöpiä todetaan vuosittain lähes 5000 (Suomen syöpärekisteri 2016), aihe koskettaa monia suomalaisia perheitä.
Näin ollen tutkimusaihetta pidettiin eettises- ti perusteluna tiedostaen, että sairastuminen vakavasti henkeä uhkaavaan sairauteen on sensitiivinen aihe. Tutkimuksen otoskokoa arvioitaessa huomioitiin tutkimuksen eetti-
syys. Tutkimuksen otoskoko määriteltiin voima-analyysiin perusteella, sillä tutkimuk- sella ei haluttu vaivata liian suurta määrää potilaita ja puolisoita. Tutkimuksen toteut- tamiselle saatiin yhden sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan puoltava lausunto.
Kukin kohdeorganisaatio myönsi tutkimus- luvat erikseen ennen aineiston keräämisen aloittamista. Kyselylomakkeen mukana osal- listujat saivat tutkimustiedotteen, jossa ker- rottiin tutkimuksen tarkoituksesta, osallistu- misen vapaaehtoisuudesta ja luottamuksel- lisuudesta. Tiedote sisälsi myös tutkijan yh- teystiedot mahdollisia tiedusteluja varten.
Osallistujilla oli mahdollisuus kieltäytyä tut- kimukseen osallistumisesta tai keskeyttää osallistuminen missä tahansa tutkimuksen vaiheessa ilman, että se vaikutti potilaan saa- maan hoitoon. Tutkimukseen osallistujat al- lekirjoittivat tietoon perustuvan suostumuk- sen siinä vaiheessa, kun he lupautuivat mu- kaan tutkimukseen. On mahdollista, että tut- kimusaihe herätti vastaajissa kysymyksiä ja jopa ahdistusta. Tutkimustiedotteessa tarjot- tiin mahdollisuus ottaa yhteyttä tutkijaan, mikäli heille oli herännyt kysymyksiä. Tätä mahdollisuutta käyttivät yksittäiset potilaat ja puolisot.
Tulokset
Vastaajien taustatiedot
Tutkimukseen osallistui 179 eturauhas- syöpäpotilasta ja 166 puolisoa. Potilaiden keski-ikä oli 68 (kh 9, vaihteluväli 41–87) vuotta ja puolisoiden vastaavasti 66 (kh 9, vaihteluväli 34–86). Vastaajien parisuhde oli keskimäärin 36 vuotta pitkä vaihteluvälin ollessa 1–61 vuotta. Potilaista yli puolella ja puolisoista vajaalla puolella pohjakoulutuk- sena oli kansa- tai kansalaiskoulu. Kouluta- son tutkinto oli tyypillisin potilaiden am- mattikoulutus ja vastaavasti puolisoilla opis- totason tutkinto oli tyypillisin. Kaksi kol- masosaa vastaajista ei ollut vastaushetkellä töissä. Vastaajista yli kahdella kolmasosalla
oli todettu jokin pitkäaikaissairaus. Potilai- den yleisimmät eturauhassyövän hoitomuo-
dot olivat sädehoito ja leikkaushoito. (Tau- lukko 1.)
Taulukko 1. Eturauhassyöpäpotilaiden (n=179) ja heidän puolisoidensa (n=166) taustatiedot.
Potilaat Puolisot
Taustamuuttuja n % n %
Ikä vuosina
≤ 59 60–69
≥ 70
30 70 79
17 39 44
40 68 58
24 41 35 Parisuhteen kesto vuosina
≤ 25 26–40
≥ 41
48 43 88
27 24 49
43 37 86
26 22 52 Pohjakoulutus
Kansa- tai kansalaiskoulu Perus- tai keskikoulu Ylioppilastutkinto
101 48 30
56 27 17
72 45 49
43 27 30 Ammattikoulutus
Koulutason tutkinto Opistotason tutkinto Korkeakoulutason tutkinto Ei ammatillista tutkintoa
54 47 21 57
30 26 12 32
50 56 27 33
30 34 16 20 Työtilanne
Töissä Ei töissä
57 122
32 68
67 99
40 60 Pitkäaikaissairaudet
Kyllä Ei
127 52
71 29
106 60
64 36 Hoitomuoto
Leikkaushoito Sädehoito Hormonihoito Ei kajoava hoito Hoitopaikka Sairaala 1 Sairaala 2 Sairaala 3 Sairaala 4 Sairaala 5
63 66 18 32 57 36 18 44 24
35 37 10 18 32 20 10 25 13
Terveyteen liittyvä elämänlaatu
Eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puo- lisoidensa terveyteen liittyvä elämänlaatu oli keskiarvojen perusteella kaikilla kahdeksal- la elämänlaadun osa-alueella erittäin hyvä.
(Taulukko 2.) Potilaiden ja heidän puolisoi- densa elämänlaatu oli parhainta sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueella (potilaat: ka 83,8, kh 20,0 ja puolisot: ka 84,4, kh 19,6) ja vastaavasti heikointa koetun terveyden
osa-alueella (potilaat: ka 58,3, kh 21,1 ja puolisot: ka 60,6, kh 20,4). Osallistujaryh- mien vertailussa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Kun arvoja verrattiin ikä- ja sukupuoli-vakioituun väestöarvoon, sekä potilaiden että heidän puolisoidensa tervey- teen liittyvä elämänlaatu oli kaikilla osa-alu- eilla tilastollisesti merkitsevästi parempi (p- arvot välillä p<0,001–p=0,008).
Terveyteen liittyvään elämänlaatuun yhteydessä olevat tekijät
Potilaan taustamuuttujista iällä oli tilastol- lisesti merkitsevä yhteys fyysiseen toimin- takykyyn (p<0,001), fyysiseen (p<0,001) ja psyykkiseen (p<0,001) roolitoimintaan, tar- mokkuuteen (p=0,006) sekä sosiaaliseen toimintakykyyn (p=0,004). (Taulukko 3.) Yli 70-vuotiailla oli alhaisin fyysinen toiminta- kyky, fyysinen ja psyykkinen roolitoiminta sekä sosiaalinen toimintakyky muihin ikä- ryhmiin verrattuna. Tarmokkuus oli alhai- sin alle 59-vuotiailla. Parisuhteen kestolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys fyysiseen toimintakykyyn (p=0,002). Yli 41 vuotta pa- risuhteessa eläneet potilaat raportoivat fyy- sisen toimintakyvyn heikoimmaksi. Pitkäai- kaissairaudet olivat tilastollisesti merkitse- vässä yhteydessä fyysiseen toimintakykyyn (p<0,001), fyysiseen roolitoimintaan (p=0,001), kivuttomuuteen (p<0,001) ja ko- ettuun terveyteen (p<0,001). Pitkäaikaissai- raudet heikensivät näitä elämänlaadun osa- alueita. Eturauhassyövän hoitomuoto oli yh-
teydessä fyysiseen toimintakykyyn (p<0,001) ja fyysiseen roolitoimintaan (p=0,003). Hor- monihoidolla hoidettujen eturauhassyöpä- potilaiden fyysinen toimintakyky ja fyysi- nen roolitoiminta olivat alhaisimpia muihin hoitoryhmiin verrattuna. Potilaiden pohja- ja ammattikoulutuksella, työtilanteella sekä hoitopaikalla ei ollut tilastollisesti merkitse- vää yhteyttä terveyteen liittyvän elämänlaa- dun osa-alueisiin.
Puolisoiden iällä oli tilastollisesti merkit- sevä yhteys heidän fyysiseen toimintaky- kyynsä (p<0,001) ja koettuun terveyteensä (p=0,006). Puolisot, jotka olivat 59-vuotiai- ta tai sitä nuorempia kokivat fyysisen toi- mintakykynsä ja terveytensä parhaimmak- si. Pohjakoulutus (p=0,001) ja työtilanne (p=0,001) olivat yhteydessä fyysiseen toi- mintakykyyn. Ylioppilastutkinnon suoritta- neiden puolisoiden fyysinen toimintakyky oli parempi kuin kansa- tai kansalaiskoulun ja perus- tai keskikoulun käyneiden puoli- soiden. Töissä olevat puolisot raportoivat fyysisen toimintakykynsä paremmaksi kuin
Taulukko 2. Terveyteen liittyvä elämänlaatu eturauhassyöpäpotilailla (n=179) ja heidän puolisoillaan (n=166).
Osa-alue Kysymysten
määrä Potilaat Potilaat/
Väestöarvo Puolisot Puolisot/
Väestöarvo Potilaat/
Puolisot
Väestöarvo ‡ Väestöarvo ‡
Ka† Kh Ka Kh p-arvo* Ka† Kh Ka Kh p-arvo* p-arvo*
Sosiaalinen toimintakyky
2 83,8 20,0 77.6 5.9 <0,001 84,4 19,6 78.6 1.8 <0,001 0,934 Fyysinen
toimintakyky
10 79,8 21,1 68.1 10.3 <0,001 78,5 21,6 66.5 12.1 <0,001 0,130 Psyykkinen
hyvinvointi
5 78,9 15,7 74.5 2.6 <0,001 76,7 17,1 73.7 2.0 <0,001 0,315 Kivuttomuus 2 75,4 20,4 67.8 6.3 <0,001 72,1 24,1 65.9 5.1 <0,001 0,061 Psyykkinen
roolitoiminta
3 72,9 37,1 63.5 10.4 0,001 74,9 36,9 63.8 8.5 <0,001 0,856 Tarmokkuus 4 68,3 20,4 62.7 5.8 <0,001 66,7 19,4 59.8 3.6 <0,001 0,350 Fyysinen
roolitoiminta
4 65,4 42,3 54.7 12.3 0,008 67,9 38,1 54.1 13.0 <0,001 0,999 Koettu
terveys
5 58,3 21,1 50.6 4.6 <0,001 60,6 20,4 52.8 6.3 <0,001 0,726
† Asteikko: 0= huono terveys ja elämänlaatu – 100=hyvä terveys ja elämänlaatu
‡ Ikä- ja sukupuolivakioitu väestöarvo (Aalto ym. 1999)
* Wilcoxonin merkkitesti
Tilastollisesti merkitsevät p-arvo (p<0,05) tummennettu
Taulukko 3. Taustamuuttujien yhteys eturauhassyöpäpotilaiden (n=179) terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Fyysinen toimintakykyFyysinen roolitoimintaPsyykkinen roolitoimintaTarmokkuusPsyykkinen hyvinvointiSosiaalinen toimintakykyKivuttomuusKoettu terveys TaustamuuttujaKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvo Ikä ≤ 59 60–69 ≥ 70 Parisuhteen kesto ≤ 25 26–40 ≥ 41
<0,001 85,2 (20,3) 87,5 (15,2) 70,7 (22,5) 0,002 86,0 (17,1) 84,8 (18,0) 73,7 (22,9)
<0,001 66,7 (46,4) 79,7 (34,6) 51,7 (43,3) 0,019 77,6 (39,7) 64,3 (41,7) 58,7 (43,1)
<0,001 74,7 (38,5) 86,0 (26,4) 60,0 (41,0) 0,100 81,3 (30,7) 77,0 (34,1) 65,9 (41,0)
0,006 62,4 (19,5) 73,4 (19,6) 65,6 (20,7) 0,084 71,1 (20,8) 72,3 (16,5) 64,4 (21,5)
0,011 73,8 (13,7) 82,0 (15,7) 78,0 (16,4) 0,777 79,5 (17,2) 79,8 (13,1) 78,0 (16,4)
0,004 83,2 (19,3) 89,3 (17,8) 79,1 (21,5) 0,099 83,1 (22,1) 90,0 (15,4) 81,3 (20,7)
0,054 76,1 (24,5) 79,4 (24,1) 71,9 (23,1) 0,126 80,5 (23,3) 75,5 (22,8) 72,8 (24,5)
0,050 57,8 (20,6) 62,5 (20,4) 54,3 (21,8) 0,008 65,8 (18,5) 61,0 (17,5) 52,6 (23,0) Pitkäaikaissairaudet Kyllä Ei
<0,001 76,1 (21,9) 89,4 (15,0) 0,001 57,9 (44,5) 84,0 (29,3) 0,224 70,0 (39,1) 80,3 (31,1) 0,057 66,3 (21,3) 73,0 (17,4) 0,015 77,3 (16,1) 82,9 (14,6) 0,021 82,1 (20,2) 88,5 (19,4) 0,001 71,7 (15,3) 85,6 (15,3)
<0,001 53,9 (16,0) 68,9 (16,0) Hoitomuoto Leikkaus Sädehoito Hormonihoito Ei kajoava hoito
<0,001 87,2 (15,7) 75,8 (22,5) 64,4 (23,9) 82,3 (19,4) 0,003 77,5 (37,3) 61,5 (42,7) 36,1 (40,4) 66,1 (44,5) 0,012 83,1 (30,8) 68,3 (40,4) 51,9 (40,0) 74,2 (35,2) 0,010 73,1 (18,4) 68,4 (20,5) 54,2 (23,2) 66,3 (19,2) 0,101 81,0 (15,5) 80,0 (16,0) 71,3 (18,0) 77,6 (14,3) 0,007 87,3 (18,3) 83,9 (20,5) 66,7 (24,3) 87,1 (15,6) 0,079 81,0 (20,8) 73,8 (23,7) 66,3 (29,1) 74,1 (25,2) 0,026 63,7 (19,0) 55,7 (22,6) 49,2 (22,9) 55,3 (19,0) † Asteikko: 0= huono terveys ja elämänlaatu – 100=hyvä terveys ja elämänlaatu Tilastollisesti merkitsevä, Bonferronin korjattu, p-arvo (p<0,006) tummennettu
Taulukko 4. Taustamuuttujien yhteys puolisoiden (n=166) terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Fyysinen toimintakykyFyysinen roolitoimintaPsyykkinen roolitoimintaTarmokkuusPsyykkinen hyvinvointiSosiaalinen toimintakykyKivuttomuusKoettu terveys TaustamuuttujaKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvoKa† (Kh) p-arvo Ikä ≤ 59 60–69 ≥ 70 Pohjakoulutus Kansa- tai kansalaiskoulu Perus- tai keskikoulu Ylioppilastutkinto Työtilanne Töissä Ei töissä
<0,001 89,4 (14,1) 80,9 (20,6) 68,6 (23,6) 0,001 73,7 (22,2) 79,4 (21,5) 85,4 (19,8) 0,001 85,0 (19,0) 74,6 (22,6)
0,009 78,8 (30,8) 72,1 (36,8) 56,8 (41,5) 0,044 61,6 (40,1) 69,4 (38,4) 77,6 (32,8) 0,390 72,3 (35,4) 66,0 (39,6)
0,019 86,7 (27,0) 77,0 (35,6) 64,8 (42,3) 0,206 69,1 (40,6) 80,0 (35,8) 79,6 (31,8) 0,602 77,8 (35,2) 73,5 (38,2)
0,095 66,6 (18,2) 69,7 (19,7) 63,3 (19,9) 0,905 66,6 (18,7) 66,6 (22,0) 67,2 (18,7) 0,304 64,7 (20,3) 68,2 (19,0)
0,710 78,2 (15,3) 76,6 (18,9) 75,9 (16,3) 0,823 77,6 (16,1) 74,8 (18,9) 77,2 (17,2) 0,840 75,6 (19,0) 77,5 (15,9)
0,386 87,2 (16,4) 85,7 (18,5) 81,1 (22,8) 0,442 83,3 (18,3) 84,2 (22,5) 86,5 (18,9) 0,389 83,5 (19,1) 85,2 (20,0)
0,044 76,1 (20,8) 75,2 (23,8) 66,1 (26,1) 0,018 68,5 (24,9) 70,4 (25,1) 79,5 (21,1) 0,201 75,4 (23,0) 70,3 (25,0)
0,006 66,8 (20,5) 62,7 (21,1) 54,7 (17,9) 0,022 57,2 (19,6) 61,4 (21,4) 65,9 (19,8) 0,314 63,3 (20,0) 59,4 (20,6) Pitkäaikaissairaudet Kyllä Ei
<0,001 73,5 (23,6) 88,2 (13,7) 0,003 61,5 (40,2) 80,9 (30,2) 0,412 73,4 (37,6) 78,5 (36,0)
<0,001 62,5 (21,3) 74,3 (13,0) 0,011 74,3 (18,3) 81,1 (14,0) 0,007 80,9 (21,8) 90,9 (12,9)
<0,001 66,3 (26,2) 83,0 (15,5)
<0,001 56,1 (21,0) 69,7 (15,9) † Asteikko: 0= huono terveys ja elämänlaatu – 100=hyvä terveys ja elämänlaatu Tilastollisesti merkitsevä, Bonferronin korjattu, p-arvo (p<0,006) tummennettu
puolisot, jotka eivät olleet töissä. Pitkäai- kaissairaudet olivat yhteydessä fyysiseen toimintakykyyn (p<0,001), tarmokkuuteen (p<0,001), kivuttomuuteen (p<0,001) ja ko- ettuun terveyteen (p<0,001). Puolisot, joil- la ei ollut pitkäaikaissairauksia, kokivat nämä elämänlaadun osa-alueet paremmak- si kuin ne puolisot, joilla oli jokin pitkäai- kaissairaus. Puolison ammattikoulutuksella, työtilanteella tai potilaan eturauhassyövän hoitomuodolla ja -paikalla ei ollut tilastolli- sesti merkitsevää yhteyttä puolison elämän- laadun osa-alueisiin. (Taulukko 4.)
Pohdinta
Tulosten tarkastelu
Vuosi diagnoosin jälkeen eturauhassyö- päpotilaiden ja heidän puolisoidensa ter- veyteen liittyvä elämänlaatu oli keskiarvo- jen perusteella parempaa kuin ikä- ja suku- puolivalikoidulla suomalaisella väestöllä. Li- säksi potilaiden ja puolisoiden terveyteen liittyvän elämänlaadun arvot olivat keske- nään hyvin samanlaisia. Vastaavanlaisia ver- tailuja suomalaisessa väestössä ei ole rapor- toitu. Samansuuntaisia tuloksia on raportoi- tu aikaisemmassa tutkimuksessa, jossa etu- rauhassyövän seulontaan osallistuvien mies- ten (N=80144) elämänlaatua mitattiin viides- sä eri seulonnan vaiheessa satunnaistetus- sa koe-kontrollitutkimuksessa (Vasarainen ym. 2013). Toisaalta tulos poikkeaa aikai- semmista tutkimuksista, joissa havaittiin etu- rauhassyöpäpotilaiden sekä heidän puoli- soidensa elämänlaatu väestöarvoja heikom- maksi (Garos ym. 2007). On mahdollista, että tässä tutkimuksessa käytetty yleinen elä- mänlaadun mittari, RAND-36 ei ole tarpeek- si herkkä mittaamaan eturauhassyöpäpoti- laiden ja heidän puolisoidensa terveyteen liittyvää elämänlaatua. Eturauhassyövän hoi- tojen haittavaikutuksia mittaisivat kyvyk- käämmin sairausspesifit mittarit. Toisaalta potilaiden ja heidän puolisoidensa elämän- laadun vertaaminen keskenään ja väestöar-
voihin ei ole mahdollista sairausspesifeillä mittareilla. Yksi tämän tutkimuksen tulosta selittävä tekijä saattaa olla tutkimusotoksen valikoituminen eli harha. On mahdollista, että tutkimukseen vastasivat juuri ne etu- rauhassyöpäpotilaat ja heidän puolisonsa, jotka olivat keskimääräisesti tyytyväisimpiä terveyteensä ja elämänlaatuunsa. Tervey- teen liittyvän elämänlaadun vertailuarvoina käytetyt väestöarvot on mitattu ennen vuot- ta 1999 (Aalto 1999). Tämä vajaa kahden vuosikymmenen ero mittausten välillä voi vaikuttaa vertailuun. Toisaalta meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä kuinka nopeasti tervey- teen liittyvän elämänlaadun arvot muuttu- vat väestötasolla.
Tulos vahvistaa aikaisempaa tietoa siitä, että potilaiden ja heidän puolisoidensa elä- mänlaatu vuoden kuluttua diagnoosista on keskenään hyvin samanlaista (Green ym.
2011). Paras elämänlaadun osa-alue oli so- siaalinen toimintakyky ja vastaavasti heikoin oli koettu terveys. Olisi odotettavaa, että po- tilaiden fyysinen toimintakyky eturauhas- syöpähoitojen jälkeen olisi ollut heikompaa kuin puolisoilla, mutta tilastollisesti merkit- sevää eroa keskiarvoissa ei havaittu. Hoi- doista johtuvat mahdolliset haittavaikutuk- set ovat oletettavasti vuoden kohdalla väis- tyneet. Toisaalta tuloksiin voi vaikuttaa etu- rauhassyövän hoitomuoto. Kirurgisesti hoi- detuilla potilailla sekä heidän puolisoillaan on todettu elämänlaadun arvot vuoden koh- dalla matalammaksi kuin diagnoosihetkellä (Ross ym. 2016). Tässä tutkimuksessa koh- deryhmänä olivat parisuhteessa elävät etu- rauhassyöpäpotilaat ja heidän puolisonsa.
Tulosten perusteella ei tiedetä, onko yksin asuvien eturauhassyöpäpotilaiden elämän- laatu merkittävästi erilainen kuin parisuh- teessa elävien. Yksin asumisen on todettu olevan riskitekijä heikentyneelle elämänlaa- dulle ainakin aktiivi-seurannassa olevilla (Bellardita ym. 2014) ja sädehoidon saaneil- la eturauhassyöpäpotilailla (Mc Caughan ym. 2013).
Tässä tutkimuksessa 70-vuotiaiden ja sitä vanhempien potilaiden fyysinen toimintaky- ky, fyysinen ja psyykkinen roolitoiminta, tar- mokkuus ja sosiaalinen toimintakyky olivat merkitsevästi heikompia kuin nuorempien potilaiden. Sama tulos on saatu aikaisem- massa tutkimuksessa (Harrington ym. 2013).
Fyysinen toimintakyky oli heikompi yli 40 vuotta parisuhteessa olleilla potilailla. Tätä tutkimustulosta selittää ainakin osittain po- tilaan ikä. Pitkäaikaissairaudet heikensivät tulosten mukaan erityisesti potilaiden fyy- sistä terveyttä, sillä fyysinen toimintakyky, fyysinen roolitoiminta, kivuttomuus ja koet- tu terveys olivat merkittävästi heikompia niil- lä potilailla, joilla oli jokin pitkäaikaissaira- us. Tämä tulos on osittain yhteydessä myös eturauhassyövän hoitomuotoon. Tulosten mukaan hormonihoidossa olevat potilaat ra- portoivat fyysisen toimintakykynsä ja fyysi- sen roolitoimintansa heikommaksi kuin leik- kaushoidolla hoidetut potilaat. Näitä tulok- sia selittävät eturauhassyövän hoitoratkai- suun vaikuttavat tekijät. Hormonihoitoon va- likoituvat potilaat, joille radikaalihoito ei so- vellu syöpäkasvaimen, potilaan muiden sai- rauksien, iän ja yleiskunnon vuoksi (Eturau- hassyöpä). Tulos vahvistaa aikaisempaa tie- toa siitä, että hormonihoitopotilailla on vuo- den seurannassa heikompi elämänlaatu kuin leikkaus- tai sädehoidon saaneilla potilailla (Kuivalainen 2004).
Tulosten perusteella 59-vuotiailla ja sitä nuoremmilla puolisoilla fyysinen toiminta- kyky ja koettu terveys olivat parempia kuin 70-vuotiailla tai sitä vanhemmilla. Tulos on linjassa potilaiden tulosten kanssa. Toisaal- ta kolmen vuoden seurannassa on havaittu, että juuri nuoremmat, alle 65-vuotiaat puo- lisot raportoivat psyykkisen elämänlaatun- sa heikommaksi kuin yli 65-vuotiaat (Har- den ym. 2013b). Korkeamman pohjakoulu- tuksen saaneilla puolisoilla oli parempi fyy- sinen toimintakyky kuin matalamman kou- lutuksen saaneilla puolisoilla. Sekä potilai- den, että heidän puolisoidensa korkeampi koulutustausta on todettu olevan myös ai-
kaisemmassa tutkimuksessa yhteydessä pa- rempaan elämänlaatuun (Green ym. 2011).
On mahdollista, että korkeamman pohja- koulutuksen saaneet puolisot ovat myös iäl- tään nuorempia ja näin ollen heidän fyysi- nen toimintakyky on oletettavasti parempi.
Työssä olevilla puolisolla on parempi fyy- sinen elämänlaatu kuin työelämän ulkopuo- lella olevilla puolisoilla. Myös pitkäaikais- sairaudet heikensivät puolisoiden fyysistä toimintakykyä, tarmokkuutta, kivuttomuut- ta ja koettua terveyttä. Huomionarvoista on, että eturauhassyövän hoitomuodon ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä puolisoiden elämänlaatuun.
Tutkimuksen luotettavuus
Elämänlaadun mittaamisessa käytetty RAND-36-mittari on kansainvälisesti sekä suomalaisessa väestötutkimuksessa validoi- tu elämänlaadun mittari (Aalto ym. 1999).
Mittaria on testattu monipuolisesti ja se on osoitettu sisäisesti johdonmukaiseksi (Ware
& Sherbourne 1992, Aalto ym. 1999). Tässä tutkimuksessa mittarin Cronbachin alfaker- toimen arvot vaihtelivat potilaiden aineis- tossa välillä 0,79–0,92 ja puolisoiden välillä 0,8–0,91. Sisäinen johdonmukaisuus on ar- vojen perusteella hyvä (Gray ym. 2017).
Tutkimuksen otoksen muodostivat 179 eturauhassyöpäpotilasta ja heidän 166 puo- lisoaan, jotka osallistuivat laajempaan pit- kittäistutkimukseen lokakuun 2013 ja tam- mikuun 2017 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistujat oli rekrytoitu pitkittäistutkimuk- seen jo eturauhassyövän diagnoosivaihees- sa. Kun diagnoosista oli kulunut vuosi, seu- rantatutkimuksessa oli mukana 199 potilas- ta ja 195 puolisoa, tähän tutkimukseen heis- tä vastasi 179 potilasta ja 166 puolisoa, joten vastausprosentti oli erittäin hyvä. On kui- tenkin mahdollista, että pitkittäistutkimuk- sen otokseen valikoitui motivoituneita ja hy- väkuntoisia vastaajia. Tämä on huomioita- va tulosten yleistettävyydessä.
Johtopäätökset
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset:
1. Vuoden kuluttua diagnoosista eturau- hassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoi- densa terveyteen liittyvä elämälaatu on keskenään hyvin samanlainen ja väes- töarvoihin nähden erittäin hyvä.
2. Eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa elämänlaadun arvot ovat vuosi diagnoosin jälkeen väestöarvoja merkitsevästi parempia.
3. Hoitotyöntekijöiden tehtävänä on tukea erityisesti iäkkäitä ja hormonihoidossa olevia eturauhassyöpäpotilaita ja heidän puolisoitaan.
4. Jatkossa olisi hyödyllistä selvittää pari- ja perhesuhteiden yhteyttä eturauhas- syöpäpotilaiden elämänlaatuun.
Kiitokset
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hoitotyön kehittämisrahasto, Suomen Urologiset Hoi- tajat URHOT ry., Tampereen yliopisto, Uro- loginen tutkimussäätiö
VASTUUALUEET
Tutkimuksen suunnittelu: EH, PÅ-K, ai- neistonkeruu: EH, aineiston analysointi: EH, MH, käsikirjoituksen kirjoittaminen: EH, kä- sikirjoituksen kommentointi: MK, MH, TI, PÅ-K
LÄHTEET
Aalto A., Aro A.R. & Teperi J. RAND-36 terveyteen liit- tyvän elämänlaadun mittarina. Mittarin luotetta- vuus ja suomalaiset väestöarvot. Helsinki: Stakes, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehit- tämiskeskus, tutkimuksia 101, 1999. PDF-julkaisu.
http://www.thl.fi/toimia/ (5.5.2017).
Bellardita L., Villa S. & Valdagni R. (2014) Living with untreated prostate cancer: predictors of quality of life. Current Opinion in Urology 24(3), 311-317.
Bowling A. (2004) Measuring health: a review of qua- lity of life measurement scales. 3. painos. Open University Press. Maidenhead.
Eturauhassyöpä (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistys ry:n aset- tama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäri- seura Duodecim, 2014 http://www.kaypahoito.fi.
(18.8.2017).
Garos S., Kluck A. & Aronoff D. (2007) Prostate cancer patients and their partners: Differences in satisfac- tion indices and psychological variables. The Jour- nal of Sexual Medicine 4(5), 1394−1403.
Gray J.R., Grove S.K. & Sutherland S. (2017) Burns and Grove´s The Practice of Nursing Research 8.
painos. Elsevier. St. Louis, Mo.
Green H., Wells D. & Laakso L. (2011) Coping in men with prostate cancer and their partners: a quantita- tive and qualitative study. European Journal of Cancer Care 20(2), 237−247.
Harju E., Rantanen A., Kaunonen M., Helminen M., Isotalo T. & Åstedt-Kurki P. (2016) Marital relation- ship and health-related quality of life after prostate cancer diagnosis. International Journal of Urologi- cal Nursing 11(2), 73−81.
Harju E., Rantanen A., Kaunonen M., Helminen M., Isotalo T. & Åstedt-Kurki P. (2017) The health-re- lated quality of life of patients with prostate cancer and their spouses before treatment compared with the general population. International Journal of Nursing Practice 23(5), 1−9.
Harden J., Sanda M.G., Wei J.T., Yarandi H.N., Hem- broff L., Hardy J. & Northouse L. (2013a) Survivor- ship after prostate cancer treatment: Spouses' qua- lity of life at 36 months. Oncology Nursing Forum 40(6), 567−573.
Harden J., Sanda M., Wei J., Yarandi H., Hembroff L., Hardy J., Northouse L. & PROSTQA Consortium Study Group. (2013b) Partners' long-term appraisal of their caregiving experience, marital satisfaction, sexual satisfaction, and quality of life 2 years after prostate cancer treatment. Cancer Nursing 36(2), 104-113.
Harrington J.M., Schwenke D.C. & Epstein D.R. (2013) Exercise preferences among men with prostate can- cer receiving androgen-deprivation therapy. Onco- logy Nursing Forum 40(5), E358−E367.
Holmberg S. (2017) Selontekoja seksuaalisuudesta syöpään sairastumisen arjessa. Janus 25(1), 21−37.
Kuivalainen L. (2004) Eturauhassyöpää sairastavien miesten terveyteen liittyvä elämänlaatu vuoden seuranta-aikana. Väitöskirja, Kuopion yliopiston julkaisuja E, Yhteiskuntatieteet 115, Kuopion ylio- pisto.
Lambert S., Girgis A., Turner J., McElduff P., Kayser K.
& Vallentine P. (2012) A pilot randomized control- led trial of the feasibility of a self-directed coping skills intervention for couples facing prostate can- cer: Rationale and design. Health & Quality of Life Outcomes 10(1), 119−129.
Mc Caughan E., Mc Sorley O., Prue G., Parahoo K., Bunting B., Sullivan J.O. & Mckenna H. (2013) Quality of life in men receiving radiotherapy and neo-adjuvant androgen deprivation for prostate cancer: results from a prospective longitudinal study. Journal of Advanced Nursing 69(1), 53−65.
Munro B. (2005) Statistical methods for health care research. 5. painos. Lippincott Williams & Wilkins.
Philadelphia (Pa.).
O'Shaughnessy P.K., Laws T. & Esterman A.J. (2015) The prostate cancer journey: Results of an online survey of men and their partners. Cancer Nursing 38(1), E1−E12.
Ottenbacher A., Sloane R., Snyder D.C., Kraus W., Sprod L. & Demark-Wahnefried W. (2013) Cancer- specific concerns and physical activity among re- cently diagnosed breast and prostate cancer survi- vors. Integrative Cancer Therapies 12(3), 206−212.
Ross K.M., Ranby K.W., Wooldridge J.S., Robertson C.
& Lipkus I.M. (2016) Effects of physical and mental health on relationship satisfaction: a dyadic, longi- tudinal examination of couples facing prostate can- cer. Psycho-Oncology 25(8), 898−904.
Eeva Harju, TtT, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteet, Hoitotiede, PL 100, 33014 Tampereen yliopisto, eeva.j.harju@uta.fi
Marja Kaunonen, TtT, professori, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteet, Hoitotiede, PL 100, 33014 Tampereen yliopisto, marja.kaunonen@uta.fi Mika Helminen, FM, biostatistikko, PSHP, Tiedekeskus, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, 33014 Tampereen yliopisto, mika.helminen@uta.fi
Taina Isotalo, LT, urologian dosentti, Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä, Keskussairaala, urologian poliklinikka, Keskussairaalankatu 7, 15850 Lahti, taina.isotalo@phsotey.fi Päivi Åstedt-Kurki, THT, professori, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteet, Hoitotiede, PL 100, 33014 Tampereen yliopisto, paivi.astedt-kurki@uta.fi
Sebakk K.S., Haug E.S., Gullan D. & Grov E.K. (2017) Health-related quality of life in prostate cancer pa- tients' treatment comparisons. International Jour- nal of Urological Nursing 11(2), 98−105.
Suomen syöpärekisteri. (2016) Tilastot. http://www.
cancer.fi/syoparekisteri/tilastot/ajantasaiset-pe- rustaulukot/ (30.3.2017).
TENK. (2012) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen louk- kausten käsitteleminen Suomessa. PDF-julkaisu.
http://www.tenk.fi/fi/ohjeet-ja-julkaisut (28.2.2017).
Vanagas G., Mickeviciene A. & Ulys A. (2013) Does quality of life of prostate cancer patients differ by stage and treatment? Scandinavian Journal of Pub- lic Health 41(1), 58−64.
Vasarainen H., Malmi H., Maattanen L., Ruutu M., Tam- mela T., Taari K., Rannikko A. & Auvinen A. (2013) Effects of prostate cancer screening on health-re- lated quality of life: results of the Finnish arm of the European randomized screening trial (ERSPC).
Acta Oncologica 52(8), 1615−1621.
Ware J.E.J. & Sherbourne C.D. (1992) The MOS 36- ltem Short-Form Health Survey (SF-36): I. Concep- tual Framework and Item Selection. Medical Care 30(6), 473−483.
