Rationalisointitoimenpiteiden vaikutus rakennuspuusepänteollisuuden
yritystoimintaan
Jussi Virtanen
G f
teknillisen korkeakoulun kirjasto
TEKNISKA HÖGSKOLANS BIBLIOTEK
Teknillinen korkeakoulu Puunjalostustekniikan laitos Puun mekaanisen teknologian laboratorio
Helsinki University of Technology Department of Forest Products Laboratory of Mechanical Wood Technology
Otaniemi 1991161
ISSN 0784-8684 TKK OFFSET 1991
(bDM.to
(ûtJ.ÔU Л oL.
ALKUSANAT
Selvitystyö rationalisointitoimenpiteiden vaikutuksesta rakennuspuusepänteollisuuden yritystoimintaan on suoritettu Metsäteollisuuden Työnantajaliiton, Puutyöväen Liiton ja Puusepänteollisuuden Liiton rationalisointitoimikuntien toimeksiannosta ja rahoituksella.
Selvityksen tarkoituksena oli saada mielikuva rakennuspuusepänteollisuudessa viime vuosi
kymmenellä tapahtuneesta kokonaistoiminnan kehityksestä ja analysoida erityisesti rationali
sointitoimenpiteiden vaikutusta sekä menneeseen että tulevaan toimintakuvaan.
Tiedonanto on osittainen lyhennelmä tekn.yo Jussi Virtasen diplomityöstä, joka on suoritettu Teknillisen korkeakoulun puun mekaanisen teknologian laboratoriossa professori Risto Juvosen johdolla. Selvityksen aikana on saatu arvokkaita neuvoja ja ohjeita johtoryhmältä, johon kuuluivat työnjohtajan lisäksi Metsäteollisuuden työnantajaliiton edustajina osastopääl
likkö Kalevi Fagerström ja varatuomari Jukka Nevala, Puutyöväen liiton edustajina työeh- tosihteeri Veijo Kervinen ja palkkasihteeri Pekka Haverinen. Selvitystyön suoritukseen osallistui ryhmä yrityksiä, joiden suhtautuminen kyselyihin oli avoin ja rakentava.
Esitän kaikille edellä mainituille sekä myös muille selvitystyötä avustaneille parhaat kiitokseni hyvästä yhteistyöstä.
Otaniemi 21.10.1991
Risto Juvonen
professori L 0 2 5 б I
ТЕКШШ"Й!! ШКШеийШ KIRJASTO TEKNISKA Hä6Skui».siS BIBLIOTEK
hWty**'' .1 I : ( ■.
.
.
1. JOHDANTO 1
2. RAKENNUSPUUSEPÄNTEOLLISUUDEN TOEVHNTAYPÄRISTÖ 3
2.1. Rakennuspuusepänteollisuuden merkitys muille teollisuudenaloille 3
2.2. Tuotteiden käyttö 4
2.3. Ulkomaankauppa 6
2.3.1. Vienti 7
2.3.2. Tuonti 8
2.4. Tuotanto 9
2.4.1. Tuotantomäärien kehitys 10
2.4.2. Tuotantofilosofiat 12
2.5. Henkilöstömäärän kehitys 13
3. RAKENNUSPUUSEPÄNTEOLLISUUDEN STRATEGIA JA
KANNATTAVUUS 15
3.1. Kilpailustrategiatarkastelu 15
3.2. Kustannusten ja hintojen kehitys 19
3.3. Kannattavuus 21
3.4. Rahoitusasema 23
3.4.1. Velkaantuneisuus 23
3.4.2. Maksuvalmius 24
4. YKSIKÖIDEN INVESTOINTIANALYYSI 25
4.1. Investoinnin käsitteestä 25
4.2. Yksiköiden taloudellinen kehitys 26
4.3. Investointien kehitys 28
4.4. Investointien rakenne 31
4.5. Investointilaskelma 33
4.5.1. Investointilaskelman käytöstä 33
4.5.2. Työntekijän asema investointilaskelmassa 35
4.6. Investointien rahoitus 36
4.8. Tulevaisuuden rationalisointikohteet 38 4.9. Investointeihin liittyvästä päätöksentekokäytännöstä 40 4.10. Työympäristötekijöiden merkitys investointipäätöksessä 40
5. YKSIKÖIDEN TUOTTAVUUS JA KILPAILUKYKY 43
5.1. Tuottavuuden käsitteestä ja mittaamisesta 43
5.2. Tuottavuuskehitys 45
5.3. Investointien vaikutus tuottavuuteen 48
5.4. Työajan jakautuminen 51
5.5. Palkkaus tuottavuustekijänä 52
5.6. Yksiköiden kilpailukykykäsitys 54
5.7. Yksiköiden välisistä eroista 55
6. RATIONALISOINTITOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSISTA 57
6.1. Vaikutus tuottavuuteen, ohjattavuuteen ja tuotteiden laatuun 57
6.2. Työvoiman määrälliset ja rakenteelliset muutokset 58
6.3. Työtehtävät ja ammattitaitovaatimukset muuttuvat 59
6.4. Rationalisoinnin ja työvoiman välisestä suhteesta 61
7. RAKENNUSPUUSEPÄNTEOLLISUUDEN TULEVAISUUDENKUVA 62
7.1. Yleinen tulevaisuudenkuva 62
7.2. Työntekijöiden tulevaisuus 64
8. YHTEENVETO 65
9. LÄHDELUETTELO 68
LIITTEET: LIITE 1: Tutkimuksen käsitteiden määrittely LIITE 2: Tutkimuksessa käytetyt indeksoinnit
LIITE 3: Rakennuspuusepäntuotteiden käyttö rakennustoiminnassa LIITE 4: Tuotannon brutto- ja jalostusarvojen kehitys
LIITE 5: Rationalisointitoimenpide-esimerkit
1. JOHDANTO
Tämä tutkimus on tehty diplomityön muodossa keväällä 1991 Metsäteollisuuden Työnantajaliiton, Puutyöväen Liiton ja Puusepänteollisuuden Liiton rationalisointitoimikunnan toimeksiannosta ja rahoituksella.
Työn tavoitteena on ollut selvittää rationalisointitoimenpiteiden vaikutusta rakennuspuusepänteolli
suuden yritystoimintaan. Tavoitetta lähestytään diplomityössä kolmella tasolla: toimialan, yritysten yksiköiden ja tuotannon tasolla.
Rakennuspuusepänteollisuuden sisällä on tutkimusalue rajattu ovi-, ikkuna- ja kalusteteollisuuteen (keittiökalusteet). Siksi rakennuspuusepänteollisuudella ymmärretään tässä tutkimuksessa ainoas
taan ovien, ikkunoiden ja asunnon kaappien valmistusta, jos asiayhteydessä ei toisin mainita.
Puurakenneteollisuus luetaan yleensä myös teollisuudenalaan kuuluvaksi, mutta tutkimuksessa ei käsitellä puurakenneteollisuutta kuin osana aineistoa eräissä alalle yhteisissä kuvissa.
Työ on luonteeltaan samanaikaisesti empiiriseen aineistoon nojaava, rakennuspuusepänteollisuutta kuvaava sekä rationalisointitoimenpiteitä ja tuotantoa analysoiva tutkimus. Kirjallisuuteen ja alan tilastolliseen lähdemateriaaliin perehtymällä on selvitetty aiheen teoreettista viitekehystä sekä ana
lysoitu yritysten toimintaympäristöä.
Tutkimuksen empiirisen osan aineistona on ollut yhteensä 10 yritystä ikkuna-, ovi- ja kalusteteol
lisuudesta. Yrityksistä viisi edusti ikkuna-, kolme ovi- ja kaksi kalusteteollisuutta. Tutkittavat yritykset on valittu yhdessä Metsäteollisuuden työnantajaliiton, Puutyöväen Liiton ja Rakennus- puusepänteollisuus r.y.:n kanssa.
Yritysotoksen tutkimisessa on tarkastelukulma ollut yrityksen toimivan johdon eli ylhäältä alaspäin.
Toisaalta tuotannon rationalisointiesimerkkien (liite 5) kautta on selvitetty rationalisointitoimenpi
teiden vaikutusta käytännössä, jolloin näkökulma on ollut tuotannon johdon ja työntekijöiden.
Tutkimuksen tilastojen ja indeksien valinnassa on käytetty yleisesti teollisuuden näkökulmaa.
Näytteeseen valituilta yrityksiltä edellytettiin 1980-luvulla toteutettuja rationalisointi-investointeja sekä toivottiin, että yritykset luovuttaisivat investointeja, tuottavuutta ja yrityksen taloudellista kehitystä koskevaa luottamuksellista informaatiota tutkimuksen lähdeaineistoksi. Aineisto kerättiin henkilökohtaisten haastattelujen avulla. Tavoitteena oli saada keskenään vertailukelpoinen otos ja toisaalta kuvata yritysten välisten eroja. Tarkemmin yritysten välisiä eroja on selvitetty kappaleessa 5.7.
Näytteiden ryhmittelyn lähtökohdaksi on otettu kaksi määrävää ehtoa. Esinnäkin kaiken esitetyn informaation on oltava luotettavaa ja samalla mahdollisimman vertailukelpoista. Toiseksi näytteen on oltava niin laaja kuin luotettavuus- ja vertailukelpoisuus sallivat. Tietojen saamisen ehtona luvattiin, ettei yritysten nimiä julkaista. Tästä syystä yritysaineisto on tutkimuksessa asiayhteydestä riippuen jaettu viiden, kahdeksan ja kymmenen yrityksen otoksiin.
2. RAKENNUSPUUSEPÄNTEOLLISUUDEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ
2.1. Rakennuspuusepänteollisuuden merkitys muille teollisuudenaloille
Rakennuspuusepänteollisuuden asema teollisuudenalana on kaksitasoinen. Raaka-ainetasolla ala on merkittävä sahateollisuuden perustuotteiden ostaja ja jalostaja. Lisäksi ala on huomattava lasi- ja helateollisuuden tuotteiden ostaja. Toisaalta tuotetasolla ala on osa rakennusteollisuutta palvelevaa rakennusmateriaaliteollisuutta. Suomalaisella rakennusteollisuudella ja -tavarakaupalla on keskeinen rooli rakennuspuusepänteollisuuden tuotteiden ostajana, sillä alan vienti on vähäistä.
Alan välitön merkitys Suomen teollisessa rakenteessa on kuitenkin hyvin pieni: rakennuspuusepän- teollisuuden osuus teollisuustuotannosta on noin 0.6 % ja mekaanisen puuteollisuuden tuotannon arvosta 10 % vuonna 1989. Markkamääräisesti tuotannon arvo oli vuonna 1989 noin 2 miljardia markkaa./1, 35/
Sen sijaan alan välillinen merkitys sahateollisuuden perustuotteiden jatkojalostajana ja osana mekaanisen metsäteollisuuden rakennetta on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin sen tuotannon arvosta voisi päätellä. Tähän alan rooliin perustuotteiden jatkojalostajana on usein liitetty arvioita huomattavastakin kasvupotentiaalista.
Alan merkitys puuraaka-aineen jalostajana jakautuu toimialoittain siten, että ikkuna-, ovi- ja puurakermeteollisuus ovat merkittäviä sahatavaran jatkojalostajia, kun taas kalusteteollisuus on merkittävä lastulevyn ostaja. Sen sijaan muulle puulevyteollisuudelle rakennuspuusepänteollisuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä. Yhteensä ikkunoiden, ovien ja kalusteiden valmistukseen käytettiin vuonna 1989 5 % koko sahateollisuuden tuotannosta ja 11 % kotimaiseen käyttöön jääneestä tuotannosta./9/
Rakennuspuusepänteollisuuden merkitystä sahatavaran jatkojalostajana ja ostajana kuitenkin korostaa eritysesti se, että rakennuspuusepänteollisuus käyttää sahatavaran parhaita ja kalleimpia laatuja. Toisin sanoen rakennuspuusepänteollisuuden ostamasta sahatavarasta sahatavaran myyjä saa parhaan hinnan. Kotimaahan jäävästä sahatavaratuotannosta käyttää rakennusteollisuus yli 2/3. Sen ostamasta sahatavarasta yli 60 % käytetään jalostamatta ja on laadultaan korkeintaan sahoille yleensä kannattamattomampaa sekstaa (VI)1./8, 9, 25, 27/
Taulukko 1. Sahatavaran käyttö vuonna 1989./9/
SAHATAVARAN KÄYTTÖ 1989 Milj. m3 %
Koko tuotanto 7.8 100
- vienti 4.6 59
Kotimainen kulutus 3.2 41
- ikkunateollisuus 0.17 2.2
- oviteollisuus 0.15 1.9
- kalusteteollisuus 0.04 0.5
22. Tuotteiden käyttö
Menestyville suomalaisille yrityksille on poikkeuksetta yhteistä vähintään yksi tekijä: hyvä tuote.
Tavoitteena ei ole kuitenkaan esitellä rakennuspuusepänteollisuuden tuotteita vaan keskitytään tuotteiden käytön selvittämiseen 1980-luvun lopulla.
Rakennuspuusepänteollisuuden tuotteiden käytön kehitys on voimakkaasti sidoksissa rakennustoi
minnan kehitykseen, ja tuotannon vuosittaiset vaihtelut eri tuoteryhmissä ovat melko suuret.
Uudisrakennustoiminta2 koki vuosina 1988 - 89 yleistä taloudellista kehitystä seuranneen voimak
kaan kysynnän kasvun, joka vaikutti positiivisesti myös ikkunoiden, ovien ja keittiökalusteiden kysyntään. Syynä tähän oli asuntotuotannon kääntyminen kasvuun useamman vuoden laskun jälkeen vuonna 1987 rahoitusmarkkinoiden vapautumisen ja pitkään jatkuneen suotuisan taloudellisen kehityksen vaikutuksesta. Tästä seurasi talonrakentamisen arvon kasvaminen vuonna 1989 ennätyk
selliseen 64 mrd. markkaan. Kasvu painottui uudisrakentamiseen, jonka osuus talonrakennustoimin
nasta oU 88 %./l, 10, 11, 12, 13, 35/
1 Sahatavara laatuluokitellaan perinteisesti paremmuusjäijestyksessä parhain ensiksi: U/S (luokat I - IV), V, VI ja vajaasärmäiset laadut. Tarkemmin asiasta esimerkiksi /3/.
2 Rakentaminen jaetaan käyttökohteen perusteella uudis- ja korjausrakentamiseen.
Vuonna 1990 kasvu taittui ja vuonna 1991 ikkunoiden, ovien ja keittiökalusteiden käytön odotetaan laskevan vuoden 1990 tasoon verrattuna. Syynä tähän on Suomen kansantalouden poikkeuksellisen jyrkkä muutos huonompaan suuntaan: vuoden 1990 lopulla bruttokansantuote alkoi laskea voimakkaasti jääden kuitenkin koko vuoden osalta nollatasolle (0.3 %) suureksi osaksi poikkeuksel
lisen hyvän maatalouden sadon tähden. Vuonna 1991 bruttokansantuotteen ennustetaan laskevan 2.5 %, mikä merkitsee vuosikymmeniä jatkuneen kasvun taittumista. Rakennuspuusepäntuotteiden kysynnän kannalta tilannetta pahentaa vielä se, että tuotannon määrän ennustetaan vähenevän eniten mm. talonrakennustoiminnassa. Lisäksi tuotteiden käytön laskuun vaikuttaa yksityisen kulutuksen hidas kasvuvauhti, korkea korkotaso ja yleisesti heikentyneet kotitalouksien tulo- odotukset./1, 10, 11, 12, 13/
Toimialan kysyntänäkymiin vaikuttaa pitkällä tähtäimellä erityisesti se, että rakennustoiminta painottuu yhä enemmän korjausrakentamiseen. Tällä hetkellä rakentamiseen käytettävistä puutuot
teista menee 70 % uudisrakentamiseen ja 30 % korjaustoimintaan. Korjausrakentamisen volyymin on arvioitu lisääntyvän keskimäärin 3-4 % vuodessa 1990-luvulla, kun koko talonrakennusinvestoin- tien kasvun arvioidaan jäävän samanaikaisesti vain noin 1.5-2 prosenttiin. Eron uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen kasvuvauhtien välillä arvioidaan entisestään kasvavan vuosituhannen vaihteen jälkeen ja vuonna 2010 arvioidaan korjausrakentamisen osuudeksi rakennusinvestoinneista
• 35-40 %. Tämä merkitsisi vastaavaa jakoa kuin Länsi-Euroopassa, jossa jo nyt korjausrakentamisen osuus on 40 % ja uudisrakentamisen noin 60 %./10, 35/
Toisaalta rakennuspuusepäntuotteiden käytön osalta muutos korjausrakentamisesta uudisrakentami-
* seen lienee keskimääräistä nopeampaa, minkä seurauksena todennäköisesti vuonna 2010 rakennus
puusepäntuotteista yli 40 % käytetään uudisrakentamiseen. Tämän kaltaiseen kehitykseen viittaa erityisesti kalusteiden käytön kehitys, sillä jo tällä hetkellä3 kalusteista käytetään lähes puolet korjausrakentamisessa, kun 1980-luvun alussa korjausrakentamisen osuus oli alle 30 % kokonais- käytöstä./10, 13/
Tällä hetkellä puupohjaisten rakennusmateriaalien käyttö kotimaisessa rakentamisessa on arvoltaan noin 9 miljardia markkaa eli noin 1/4 Suomen rakennusmateriaalimarkkinoista. Puutuotteista käyte
tään 2/3 uudisrakentamisessa ja 1/3 korjausrakentamisessa, jossa puutuotteilla on vahva asema.
Suuntaus kulkee kohti pidemmälle jalostettuja puutuotteita: 1960-luvulla noin puolet rakennustyö
maille ostetuista tuotteista oli sahatavaraa, nykyisin sahatavaran osuus on 1/3 ja jatkojalosteiden 2/3./35/
3 Kevät 1991.
Suomessa käytettävistä ikkunoista yli 90 % on puurakenteisia. Ikkunoiden käyttö riippuu voimak
kaasti uudisrakennustoiminnan lisääntymisestä, sillä vuosittainen korjaustoiminta on pysynyt koko 1980-luvun vakiona 0.4 milj. yksikössä. Uudisrakennustoiminta kattaa 74 % puuikkunoiden kysynnästä. Vuonna 1990 ikkunoita käytettiin 1,5 milj. yksikköä, mikä oli 5 % vähemmän kuin vuonna 1989. Vuonna 1991 ikkunamarkkinoiden arvioidaan vähenevän 12 %, mikä johtuu pääasias
sa uudisrakennustoiminnan laskusta. Korjausrakentamisen ikkunakäytön odotetaan sen sijaan pysyvän vakaana tai hieman kasvavan. Ikkunoiden käytön kehitykseen liittyvä kuva on liitteessä kolme./10, 11/
Puuovien käyttö noudattaa samanlaisia kehityssuuntia kuin ikkunoiden. Ovista on yli 90 % puurakenteisia ja uudisrakentamisen osuus on n. 80 %. Sisäovia ovista on 70 %. Laakaovien osuus on noin 80 % ja kehysovien noin 20 % kaikista rakennustuotantannossa käytettävistä ovista. Vuonna 1990 käytettiin rakennustoiminnassa 1.2 milj. oviaukkoa. Uudisrakentamisen väheneminen ennakoi ovimarkkinoille v. 1991 n. 20 %:n pudotusta. Korjausrakentamisessa käytettävien ovien määrän ennakoidaan säilyvän vastaavalla tasolla kuin aiemmin. Ovien käytön kehitykseen liittyvä kuva on Hitteessä kolme./10,12,14/
Kiinteitä kalusteita käytettiin rakentamisessa vuonna 1990 lähes 3.5 milj. yksikköä4, josta noin 2.8 milj. yksikköä oli kotimaisia kalusteita. Määrä tulee putoamaan rajusti kahdessa vuodessa, sillä vuonna 1992 kotimaisten kalusteiden käyttöarvio on noin 2.2 miljoonaa yksikköä. Kiinteiden kalusteiden käytössä on selvästi nähtävissä korjausrakentamisessa käytettävien kalusteiden suhteellisen osuuden lisääntyminen. Uudisrakennustoiminnassa käytettävien kalusteiden määrä on pysytellyt 1,5 milj. kalusieyksikön vaiheilla lukuun ottamatta vuosien 1989-90 korkeasuhdannetta, jolloin uudisrakennustoiminnassa käytettävien kalusteiden tuotanto nousi 2 milj. yksikköön.
Liitteessä 3 oleva kuva selvittää asiaa tarkemmin./13,26/
23. Ulkomaankauppa
Rakennuspuusepänteollisuus on erittäin kotimarkkinavaltainen teollisuudenala. Ikkunoiden, ovien ja kalusteiden vienti oli vuonna 1990 114 milj. mk, mikä on alle prosentti Suomen kokonaisviennis- tä ja 4 % alan kokonaistuotannosta. Vastaavan tuoteryhmän tuonti oli vuonna 1990 148 milj. mk, mikä on kaikki tuoteryhmät mukaan laskien noin 5 % rakennuspuusepäntuotteiden Suomen kokonaismarkkinoista. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava, että kalusteiden tulli
4 Kalusieyksikkö on kaapiston ovien lukumäärä. Täysin korkea komero käsitetään kahdeksi yksiköksi.
nimikkeiden muutokset vuosina 1988 ja 1990 heikentävät kalusteiden ja myös koko rakennus- puusepänteollisuuden tullitilastoiden seurattavuutta. Lisäksi vientiä ja tuontia tarkasteltaessa esitetään vuodelle 1991 ennuste, joka perustuu vuoden 1991 ensimmäisen kuuden kuukauden tietoihin.
23.1. Vienti
Tuotteiden vienti kasvoi vuodesta 1985 vuoteen 1988. Tuoteryhmistä ovien vienti on kasvanut voimakkaimmin 1980-luvulla. Syynä tähän on voimakas kasvu erityisesti peilioviteollisuudessa, joka vie tuotannostaan huomattavan osan lähinnä Keski-Eurooppaan. Tässä suhteessa peilioviteollisuus poikkeaa selvästi kaikista muista rakennuspuusepänteollisuuden segmenteistä. Lisäksi oviviennin rakenteessa on poikkeuksellista, että osa peiliovista on toimitettu alan muusta tuotannosta poiketen puolivalmisteina, koska kohdemaan puusepät haluavat itse tehdä loput koristeellisista lopputyöstöis- tä.
Tuoteryhmäkohtainen vienti
Milj. mk
1. Tuoteryhmäkohtainen vienti. Tullinimikkeiden muutokset 1988 ja 1990 vaikuttavat asunnon kaappien viennin muutokseen. Vuoden 1991 luvut ovat ennusteita. Lähde: Rakennuspuusepänteollisuus ry.
Tärkein rakennuspuusepäntuotteiden vientimaa on Ruotsi, jonka merkitys vientimaana on kasvanut koko 1980-luvun ajan, kun saman aikaisesti on Neuvostoliiton merkitys vientikohteena vähentynyt.
Tulevaisuudessa vienti tulee todennäköisesti kasvamaan nykyisestä tasosta, mihin suurimpana syynä on kotimaan rakennustoiminnan hiipuminen. Tähän viittaa myös se, että suurimmalla osalla
tutkituista yrityksistä on jo vientiä tai ne suunnittelevat sen aloittamista lähitulevaisuudessa. Viennin kehitykseen vaikuttaa myös yhdentyvä Eurooppa, joka ennemmin tai myöhemmin tuo ulkomaiset valmistajat Suomen markkinoille ja samalla avaa suomalaisille valmistajille uusia markkinoita.
Erityisesti laajenevista markkinoista hyötynevät kansainvälisesti korkealuokkaisten erikoistuotteiden valmistajat, jotka pystyvät kilpailemaan ennen kaikkea tuotteidensa laadulla. Perustuotteiden hintakilpailukyky vientimarkkinoilla lienee sen sijaan varsin huono ainakin toistaiseksi johtuen korkeasta kotimaisesta kustannustasosta./1 /
232. Tuonti
Rakennuspuusepäntuotteiden tuonti kasvoi vuoteen 1989, mutta vuonna 1990 tuonnin kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuun. Tuonti ylsi vuonna 1990 keskimäärin viiden prosentin markkinaosuu
teen.
Hyvin voimakas tuonnin kasvu vuonna 1989 selittyy osaksi kalusteiden tullinimikkeiden muuttumi
sella, mutta tuonnin kasvuun on myös vaikuttanut rakentamisen voimakas korkeasuhdanne 1980- luvun lopulla. Tällöin suurin osa rakennuspuusepänteollisuutta toimi täydellä käyttöasteella, jolloin ylimääräisen kysynnän tyydyttämiseksi tuonti oli ainoa vaihtoehto. Vuonna 1989 tuonnin osuus kaikkien rakennuspuusepänteollisuuden tuotteiden markkamääräisestä kotimaisesta käytöstä oli 7
%. Eniten rakennuspuusepänteollisuuden tuotteita tuodaan Ruotsista, joka on 1980-luvulla vastannut vähintään puolesta alan tuonnin arvosta./1, 26/
Vuonna 1989 ikkunoita valmistettiin Suomessa n. 1.5 milj., Ruotsissa 2 milj. ja Norjassa 0.9-1 milj.
yksikköä. Ruotsi, jossa suurin osa Suomeen tuotavista ikkunoista valmistetaan, vie tuotannostaan osan Norjaan eikä ikkunoiden tuonti Suomeen ole Ruotsin ikkunateollisuuden kannalta merkittävää.
Ikkunoiden tuonti Ruotsista todennäköisesti laskee vuonna 1991 vuosien 1988-89 tasolle ja pysynee erittäin vähäisenä myös tulevaisuudessa./26/
Markkamääräisesti eniten on viime vuosina kasvanut ovien tuonti. Ovien tuonnin arvo kasvoi 162
% vuosina 1988 - 89 Ruotsin ollessa tärkein tuontimaa. Suhteellisesti eniten on kuitenkin tuoteryh
mistä samanaikaisesti kasvanut ikkunoiden tuonti, 191 %, vaikka ikkunoiden tuonti onkin yhä selvästi vähäisintä. Eräänä syynä tähän on nähty markkinoiden tottuminen normaalia eurooppalaista karmia leveämpään puiseen karmiin./1/
Kalusteiden tuonti on koko tarkastelujakson ajan ollut jatkuvassa nousussa viennin samanaikaisesti laskiessa. Merkittävimmät kilpailijat ovat lähinnä Ruotsista, mikä johtuu markkinoiden rajoittumi-
Tuoteryhmäkohtainen tuonti
Milj. mk
1986 1987 1990
1984 1985 1988 1989
Ovet I i Ikkunat
2. Tuoteryhmäkohtainen tuonti. Tullinimikkeiden muutokset 1988 ja 1990 vaikuttavat asunnon kaappien viennin muutokseen. Vuoden 1991 luvut ovat ennusteita. Lähde: Rakennuspuusepänteollisuus ry.
sesta käytännössä pohjoismaihin. Syynä tähän on toisistaan poikkeavasta rakentamiskäytännöstä seuraava tuotteiden erilainen rakenne. Suomessa keittiökalusteet asennetaan yleensä taloon valmiiksi ennen muuttoa, kun taas Keski-Euroopassa yleinen käytäntö on muuttaa taloon ennen keittiökalusteiden asentamista, jonka jälkeen asiakas itse valitsee ja mahdollisesti myös asentaa kalusteet. Tästä suhtautumiserosta keittiöön seuraa luonnollisesti merkittäviä eroja tuoterakenteissa, mikä pitää suuren osan Keski-Euroopan keittiövalmistajista Suomen markkinoiden ulkopuolella.
Toisaalta uusien eurooppalaisten markkinoiden löytyminen korkealaatuisille suomalaisille keittiöka
lusteille merkitsisi tuotedifferoinnin kautta tapahtuvaa tuoterakenteen muutosta. Varteen otettavana vaihtoehtona olisi tällöin ostaa jokin markkinoita lähellä olevan eurooppalainen tuotantolaitos, jota alettaisiin määrätietoisesti kehittää yhdistämällä suomalaista ja paikallista osaamista.
2.4. Tuotanto
Rakennuspuusepänteollisuuden tuotannon kasvu oli vuoteen 1990 asti poikkeuksellisesti hyvin nopeaa tärkeimmän kysyjäsektorin, talonrakennustoiminnnan, voimakkaan kasvukauden vuoksi.
Toimialalle on ominaista tuotannon määrän ja kapasiteetin käyttöasteen voimakkaat vaihtelut, mikä on seurausta rakennustoiminnan vaihteluista, johon suurin osa tuotannosta menee välipanoksina.
Toisaalta kun kehitystä tarkastellaan yli yhden suhdannesyklin, alan tuotannon kasvun havaitaan olevan vain vähän inflaatiokasvua nopeampaa ja voimakkaasti kotimaisen rakennusteollisuuden
suhdanteista riippuvaa. Tästä seuraa, että toimialalla kannattavuustavoitteet ovat paljon kasvutavoit
teita keskeisemmässä asemassa./5/
Suhdannekehitys on peittänyt alleen monia toimialan rakenteellisia ongelmia, jotka nousevat jälleen esiin lähivuosien aikana. Näitä ovat pitkään jatkunut heikko tuottavuus- ja kannattavuuskehitys sekä markkinaosuuksien menettäminen sekä koti- että ulkomailla. Lisäksi ongelmana on, että ala on perinteisesti keskittynyt kotimarkkinoihin ja tuontikilpailun merkitys näyttää selvästi kasvavan 1990- luvun aikana. Toisaalta rakennuspuusepänteollisuudessa tuotannollisen toiminnan aloittamiskynnys on matala, mikä on tuonut suhdanneyrittäjiä alalle aina korkeasuhdanteen aikana./5/
Tuotannon merkitys kilpailutekijänä tulee korostumaan tulevaisuudessa. Alan konekanta on vanhaa ja usein perinteiseen sarjatuotannon mallien perusteella rakennettua. Keskeisiksi kilpailutekijöiksi ovat jo nyt nousseet tuotannolliset tekijät kuten kustannukset, laatu, joustavuus, toimitusajat jne., ja kehitys tulee jatkumaan kohti asiakastuotteita valmistavaa teollisuutta, joka sopeutuu voimakkaisiin kysyntävaihteluihin tuotannon jouston avulla.
2.4.1. Tuotantomäärien kehitys
Tuotantomäärien kehitystä tarkastellaan tuotannon myyntiarvon kautta. Tunnusluku perustuu yritysten rakennuspuuspänteollisuus ry:lle antamiin tietoihin ja sisältää tuotteiden valmisvarastot.
Lisäksi liitteessä 4 on selvitetty tuotantomäärien kehitystä teollisuustilastoon perustuvien tuotannon brutto- ja jalostusarvojen kautta.
Vuosina 1982-90 ala on tuotannon deflatoidun myyntiarvon mukaan mitattuna kasvanut alle 10 % vuodessa, mitä voidaan pitää keskinkertaisena kasvuvauhtina. Jos kuitenkin otetaan huomioon 1980- luvun lopulla vallinnut erittäin vahva korkeasuhdanne, voidaan alan suhteen yleistäen vetää johtopäätös, ettei alaa voida pitää voimakkaana kasvualana vaan kannattavuustavoitteet ovat alalla keskeisimpiä. On todennäköistä, että 1991 tuotannon myyntiarvo laskee 1980-luvun lopun raken
tamisen korkeasuhdanteesta.
Alan sisällä voimakkainta kasvu on ollut kalusteteollisuudessa (asunnon kaapit) ja ryhmässä muut (mm. kattoristikoiden valmistus). Tästä on seurannut, että kalusteteollisuus on noussut vuonna 1987 alan suurimmaksi tuoteryhmäksi syrjäyttäen ikkunateollisuuden pitkään jatkuneen aseman suurim
pana tuoteryhmänä. Vuonna 1989 kalusteteollisuuden osuus alan tuotannon myyntiarvosta oli 29 % ja ikkunateollisuuden 28 %. Ikkunateollisuus on kasvanut selvästi hitaammin kuin kalusteteollisuus,
Tuotannon myyntiarvo
3500
Milj. mk ilman lvv
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990
Teollisuudenalat
I Ovllevyt Ja karmit ЕШЗ Ikkunat I__ ! Asunnon kaapit l Muut
3. Rakennuspuusepänteollisuuden tuotannon myyntiarvo. Luvut ovat deflatoitu teollisuuden tuottajahintaindeksin (Liite 2) avulla vuoden 1990 tasolle. Lähdeaineisto: Rakennuspuusepänteollisuus r.y.
mutta vaikein on tilanne oviteollisuudessa, joka ei ole kasvanut vuosina 1982-90 käytännössä lainkaan.
Syynä tuoteryhmien erilaisiin kasvuvauhteihin on tuotteiden erimittaiset elinkaaret: vanhat keittiön kalusteet vaihdetaan uusiin selvästi nopeammin kuin ikkunat, jotka taas uusitaan taloon aikaisem
min kuin ovet. Oviteollisuuden nollakasvuun vaikuttaa myös olennaisesti ovivalmistuksen rakenne.
Suomessa valmistetuista ovista valtaosa on väliovia, joiden uusimiseen ei useinkaan ole lukuun ottamatta ulkonäköön liittyviä tekijöitä mitään materiaalien tai rakenteen tuotekehitykseen perustuvaa lämpötaloudellista tai muuta perustetta, kuten ulko-ovien kohdalla olisi.
Tuoteryhmien sisällä on kuitekin huomattavia eroja tuotannon kasvussa. Kärjistynein ero tuoteryh
mien kasvuissa on oviteollisuudessa peiliovivalmistajien ja muiden välillä.5 Eräät peiliovivalmistajat ovat jopa viisinkertaistaneet tuotantonsa 1980-luvun aikana, kun taas vakiolaakaoven tuotanto on keskimäärin polkenut paikallaan tai laskenut, mistä on seurannut kyllästyneille markkinoille tyypillinen valmistuksen keskittyminen: vakiolaakaovien valmistajia on enää kaksi, SO Oviteollisuus ja Alavuden Puunjalostustehdas Oy. Peiliovien voimakkaaseen kasvuun voidaan löytää syitä mm.
markkinoiden muuttumisesta luonnonmukaista asumista korostavaksi läntisissä teollisuusmaissa, mikä näkyy esimerkiksi hirsitalojen kysynnän voimakkaana kasvuna 1980-luvulla./1/
5 Ovien markkinat jakaantuvat perinteisesti vakiolaakaoviin ja erikoisoviin. Peiliovet ovat jonkinasteinen välimuotoluokka:
ne ovat joko massiivisia tai kuitulevystä muotoonpuristettuja väliovia. Erikoisoviin luetaan mm. kaikki ulko-ovet.
Ikkunateollisuudessa puualumiini-ikkunan tulo markkinoille uutena tuotteena on kasvattanut tuotantoa yhdessä markkinoiden muuttumisen kanssa: 1980-luvulla on suuntaus uudisrakentamisessa ollut harvoista, kooltaan suurista ikkunoista kohti useampia, kooltaan pienempiä ja monimuotoisia ikkunoita.
Vuonna 1989 Suomessa tuotettiin noin 1.5 milj. ikkunayksikköä, joista 12 % oli puualumiini-ikkunoi- ta. 1990-luvulla puualumiini-ikkunoiden markkinaosuus ikkunamarkkinoilla kasvaa todennäköisesti 15 %:iin, mahdollisesti jopa 20 %:iin, mikä merkitsee puuikkunan markkinoiden supistumista, koska ikkunamarkkinat eivät kokonaisuudessaan kasva. Syynä puualumiini-ikkunan yleistymiseen on sen parempi kestävyys ja helppohoitoisuus puuikkunaan verrattuna. Vertailukohtana mainittakoon, että vuonna 1989 Ruotsissa valmistettiin noin 2 milj. ikkunayksikköä, joista 25 % oli puualumiini- ikkunoita./26/
Tarkasteltaessa tuotannon investointien tarvetta voidaan todeta, että markkinoiden kasvun varaan rakennetut investointipäätökset näyttävät tällä hetkellä alojen kehitystaustaa vasten katsottuna kyseenalaisilta yleisesti koko alalla edellä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta, jos alan tuotanto ei tulevaisuudessa suuntaudu selvästi enemmän vientiin. Erityisesti ikkuna- ja oviteollisuudessa laajennusinvestointien tarve tulee olemaan varsin vähäinen. Sen sijaan korvaus- ja rationalisointi- investoinnit, joiden tavoitteena on tuotannon suurempi joustavuus, tulevat ilmeisen ajankohtaiseksi, kun vaikein matalasuhdanteen vaihe on ohitettu.
2.4.2. Tuotantofilosofiat
Rakennuspuusepänteollisuuden tuotantofilosofiat voidaan jakaa kolmeen ryhmään:/22/
1. Vakiotuotanto 2. Mittatilaustuotanto 3. Tilaustuotanto
Toisaalta näiden tuotantofilosofioiden pohjalta nousevien tuotannonohjausmenetelmien avulla jakaa puusepänteollisuuden tuotanto ohjausaloitteen perusteella kahteen ryhmään:/14, 15/
1. Varasto-ohjautuva tuotanto, jossa tuote valmistetaan ennen sen myymistä. Varasto toimii puskurina myynnin ja valmistuksen välillä.
2. Asiakasohjautuva tuotanto, jossa tuotetta valmistetaan tilausten mukaisesti.
Vallitsevana tuotantotyyppinä alalla on asiakasohjautuva yksittäis- ja piensaijatuotanto. Kuitenkin alalla on varsin yleistä, että tuotteiden komponenttejä osittain valmistetaan tai tilataan saatujen tilausten mukaan, osittain todennäköisen myynnin mukaan. Lopputuotteiden kokoonpano on yleensä täysin asiakasohjautuvaa. Tässä kappaleessa lähestytään kuitenkin tuotantoa ensisijasesti tuotantofilosofioiden avulla.
Vakiotuotannossa jokaisella tuotteella on oma määrätty tuoterakenteensa. Koska tuoterakenteita tulee ikkuna- ja oviteollisuudessa vakiotuotannossa helposti jopa tuhansia, ja pienienkin muutosten tekeminen vie runsaasti aikaa, vakiotuotanto on varsin kankeaa rakennuspuusepänteollisuudessa.
Siksi puhtaasti vakiotuotantoa harjoittavia tehtaita on vähän, mihin on osasyynä tuotannon muut
tuminen asiakasohjautuvammaksi./22/
Mittatilaustuotannossa tuote valmistetaan standardiosista modulituoterakenteeksi, mikä merkitsee, että tuoterakenteet ovat kiinteät, mutta tuotteen ulkomitat, pintakäsittelytapa ja varustetaso voivat vaihdella tehtaan antamien useiden vaihtoehtojen mukaan. Tuotteet ja niiden valmistus on usein valmiiksi suunniteltu, mutta niitä ei pidetä varastossa menekin epätasaisuuden vuoksi. Tyypillisesti mittatilaustuotantoa harjoittavat ikkuna-, ovi-, ja keittiökalustetehtaat. /22, 16/
Tilaustuotarmossa tuote tehdään asiakkaan piirustusten mukaisesti. Jokaisen tilauksen tuoterakenne suunnitellaan tilauskohtaisesti. Aikaisemmista töistä voidaan mahdollisesti osia käyttää hyväksi, mutta jokainen tilaus on aina oma yksilö. Tilauskalustepuusepät ovat tyypillisiä tilaustuotantoa harjoittavia yrityksiä./22/
23. Henkilöstömäärän kehitys
Rakennuspuusepänteollisuus on keskimääräistä työvoimavaltaisempi teollisuudenala. Alan henkilös
tömäärä on prosentin luokkaa koko tehdasteollisuuden henkilöstöstä, mikä merkitsee, että ala on kaksi kertaa teollisuuden keskiarvoa työvoimavaltaisempi teollisuudenala, kun työvoiman suhteellista määrää verrataan osuuteen koko teollisuuden tuotannosta./35/
Työntekijöiden lukumäärän pitkän aikavälin kehitys on ollut 1980-luvulla lievästi laskevaa. Toimi
henkilöiden määrä tosin lisääntyi vuoteen 1985, mutta on sen jälkeen ollut tasaisessa laskussa.
Vuosina 1982-89 alan henkilöstömäärä laski n. 500 hengellä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin teollisuudessa keskimäärin. Näyttää todennäköiseltä, että 1990-luvulla sekä työntekijöiden että toimihenkilöiden määrä tulee laskemaan hieman nopeammin kuin aikaisemmin.
Rakennuspuusepänteollisuuden henkilöstö vuosina 1982 - 1989
Tuhatta henkilöä 7 i---
3- 2 -
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
iSM Toimihenkilöt I i Työntekijät
4. Rakennuspuusepänteollisuuden työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrän kehitys. Lähdeaineisto: Teollisuustilasto.
Työntekijöiden määrä seuraa kuitenkin rakentamisen suhdanteita. 1980-luvun lopulla alalla vallinnut voimakas nousu- ja korkeasuhdanne sai aikaan tilapäisen työntekijöiden lukumäärän kasvun, kun samanaikaisesti koko tehdasteollisuuden henkilöstömäärä väheni. Huippuna oli vuosi 1989, jolloin rakennuspuusepänteollisuuden työllistämien henkilöiden määrä kasvoi vielä 7 %, kun koko tehdasteollisuuden työvoima samanaikaisesti väheni 3 %. Pula ammattitaitoisesta työvoimasta oli merkittävä tuotantoa rajoittava tekijä vuonna 1989, mikä vaikutti osaltaan tuonnin kasvuun kyseisenä vuonna. Voimakas investointien kasvu vuosikymmenen vaihteessa lisäsi alan valmistuksen teknistymistä ja tuotantomenetelmien automaatioastetta, mikä on vähentänyt ja vähentää työvoiman tarvetta tuotannossa, mutta toisaalta asettaa yhä kasvavia vaatimuksia teknisille toimihenkilöille./1/
Lähivuosma esille tulevat alan lukuisten yritysten voimakkaat kannattavuusongelmat merkitsevät kuitenkin väistämättä sitä, että henkilökuntaa joudutaan vähentämään selvästi 1980-luvun lopun tasosta osana toimialan uudelleenorganisointia. Syynä tähän on sekä tuotannon rakenteiden muuttumiseen liittyvät tekijät että rakennusteollisuuden suhdanteet.
3. RAKENNUSPUUSEPÄNTEOLLISUUDEN STRATEGIA JA KANNATTAVUUS
3.1. Kilpailustrategiatarkastelu
Rakennuspuusepänteollisuudessa kuten muussakin puuteollisuudessa kilpailustrategiaksi on muodostumassa joustava erikoistuminen. Yritykset erikoistuvat lähtökohtanaan asiakkaiden tarpeet ja nopeat toimitukset. Samanaikaisesti joustavan tuotantomallin piirteet vahvistuvat massatuotannon mallin kustannuksella.6 Tuotteiden laatu ja tuotannon ohjattavuustavoitteet ohittavat työvaiheiden toistoon perustuvan näennäisen kustannusedun. Tuotannossa vallitsevan asiakasohjautuvan yksittäis- ja piensaijatuotantotyypin avulla haetaan joustavuuden ja tuotteiden muunneltavuuden etuja. /5,10/
Alan voimakkaat suhdanne- ja sesonkivaihtelut pakottavat yrityksiä yhdistämään kustannustehok
kuuden laatu- ja asiakaskohtaiseen joustavaan kilpailustrategiaan. Tämä taas pakottaa yrityksiä luopumaan alalla vallinneesta fordistisesta perinteestä, jonka mukaan kaikki pitää tehdä itse. Käy
tännössä kehitys on johtamassa yritystoimintaan, jossa erilaisia yrityspalveluja ostetaan ulko
puolisilta, tuotteiden alihankintaa lisätään, ja ryhdytään entistä hanakammin strategisiin liittoumiin jopa tutkimus- ja kehitystoiminnan alueella. Tätä joustavasta kilpailustrategiasta seuraavaa toimen- pidemallia kutsutaan verkostosuhteiden muodostumiseksi. Verkostosuhteet korvaavat aiempia yritysten sisäisiä hierarkiasuhteita ja yritysten välisiä lyhytaikaisia markkinasuhteita. /5/
Kaikkiaan uusi toimintamalli voidaan karrikoiden tiivistää seuraavasti: joustavasti erikoistunut yritys pyrkii tuottamaan tiiviisiin yhteistyöverkostoihin kytkeytyen tarkasti rajatulle tuotealueelle mutta samalla markkinoille selvästi profiloituvia merkkituotteita, joista on saatavissa useita variaatioita nopeina toimituksina./5/
Joustavuuden vaatimus rakennuspuusepänteollisuuteen tulee kahta kautta. Ensinnäkin markkinoita perinteisesti leimanneet voimakkaat kysyntävaihtelut edellyttävät kykyä vastata nopeasti toimintaym
päristön muutoksiin. Toiseksi kulutustottumukset muuttuvat tulevaisuudessa yksilöllisemmiksi, ja korjausrakentamisen suhteellinen osuus korostuu markkinoilla, mikä siirtää alan kysyntää massa
6 Tuotantomallit jaetaan joustaviin tuotantomalleihin ja massatuotantomalleihin. Tarkemmin katso esim. /5/
tuotteista asiakastuotteisiin ja pienentää tuotannon sarjakokoja. Tämä edellyttää yrityksen kykyä toimia joustavasti ja tuottaa erilaisten asiakassegementtien kysyntää vastaavia tuotevariaatiota./5/
Alan pienyritysvaltainen yritysrakenne - vajaa 40 %:a alan yrityksistä on alle 10 hengen yrityksiä - muuttuu joustavuuden muutoksen vaatimuksesta. Osalla pienemmistä yrityksistä on todennäköisesti mahdollisuus hallittuun kasvuun joustavan erikoistumisen strategian avulla. Alan yritykset voidaan koon ja strategian perusteella jakaa kolmeen ryhmään:/5/
1. Pienet ja käsityövaltaiset ja hyvin joustavasti toimivat yritykset, joilla on laaja tuotevalikoima 2. Suuret ja keskisuuret yritykset, joiden toiminta perustuu edelleen suurelta osin pitkiin tuotan- tosaijoihin.
3. Pienet ja keskisuuret joustavan erikoistumisen strategian omaksuneet yritykset, joiden erikoistu
minen perustuu joustavaan tuotantoautomaatioon ja nopeisiin toimituksiin (asiakastuotteita lyhyinä Saijoina).
Tulevaisuudessa ensimmäisessä ja toisessa ryhmässä olevien yritysten lukumäärä alentuu, kun sen sijaan kolmannen ryhmän lukumäärä kasvaa. Eräänä merkittävän syynä tähän on alalle tyypilliset suuret suhdannevaihtelut, jotka luonnostaan vaativat alan kaikilta yrityksiltä korkeaa kysynnänjous- totasoa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien, pienten ja käsityövaltaisten yritysten ongelmana on, miten sopeutua voimakkaaseen kysynnän kasvuun. Toisaalta taas toisen luokan suurten yritysten - jotka usein on suunniteltu saijatuotannon yksikkökustannusten laskemiseen tähtäävien mitta
kaavaetujen (economics of scale) pohjalta - sopeutuvuus kysynnän nopeaan putoamiseen on korkeintaan keskinkertainen./5/
Toisaalta yritysryhmien välille syntyy yhä enemmän verkostosuhteita mm. osahankinnan lisääntymi
sen ja yhteisten markkinointiorganisaatioiden kautta. Tämä onkin rationaalista kehitystä, sillä kun alalla on neljä kertaa enemmän pienyrityksiä kuin keskimäärin, yhteistyöverkosto on ainoa toimiva vaihtoehto pienille ja keskisuurille yrityksille kovenevassa kilpailussa. Jo nyt alalla on olemassa toimivia esimerkkejä yrityksistä, jotka markkinoivat tuotteensa yhteistyössä samalla tuotemerkillä.
Käytännössä järjestelmä toimii normaalin alihankinnan tapaan siten, että eräät pienemmät yritykset tekevät muun muassa tietyt erikoistuotteet suuremmalle yritykselle, joka vastaa tuotteiden markkinoinnista omalla tuotemerkillään perustuotteiden valmistuksen ohella. Näin verkon keskellä oleva suurempi yritys kykenee hyödyntämään tehokkaasti tuotevarioinnin etuja (economics of scope)7, mutta samalla kaikki verkoston yritykset hyötyvät parantuneesta kilpailukyvystä markkinoil- la./5/
7 Tuotevarioinnin kautta saatava hyöty merkitsee sitä, että samoilla kiinteillä resursseilla valmistettujen tuotteiden keskimääräiset yksikkökustannukset ovat alhaisemmat kuin kilpailijoilla, kun tuotteiden lukumäärää lisätään. Tarkemmin katso esim. /5/.
Onnistuakseen verkosto vaatii kuitenkin modulirakenteisen tuotteen, joka kootaan standardoiduista tuoteosista. Tässä suhteessä kehitys onkin jo melko pitkällä suuressa osassa rakennuspuusepänteolli
suutta. Standardiosista koottava moduulituoterakenne mahdollistaa variaatioiden määrän kasvatta
misen ilman, että kunkin asiakastuotteen suunnittelu ja valmistus tulisi olennaisesti vakiotuotteen valmistusta kalliimmaksi. Yritysten välisen verkostorakenteen avulla ei voida siten valmistaa moduloimattomia erikoistuotteita, jotka ovat usein hyvin käsityövaltaisia ja joiden valmistuksessa ei käytetä standardiosia. Lisäksi onnistuminen edellyttää selviä pelisääntöjä tuotteiden toimitusajoista ja laatuvaatimuksista, joita kaikki osapuolet noudattavat. Haastatteluiden perusteella näyttää verkoston eräänä ongelmana olevan, miten saada pienempien valmistajien ammattitaito ja tuoteosien laatutaso riittävälle tasolle. Näyttää kuitenkin todennäköiseltä, että kuvatun kaltainen verkostorakenne tulee yleistymään alalla.
Verkostorakenteen kautta alalla on olemassa edellytyksiä yhteistyöhön markkinoinnin ja osahankin- nan lisäksi raaka-ainetoimittajien ja rakennussektorin kanssa. Esimerkiksi ikkunan esikoneistettujen osien ostaminen tehtaalle valmiina aihiokomponentteinä poistaisi osan tehtaiden kuivaus- ja koneistuskapasiteetin tarpeesta. Toisaalta entistä kiinteämpi yhteistyö rakennussektorin kanssa voisi vähentää materiaalin varastointitarvetta työmaalla ja lyhentää tuotteiden toimitusaikoja.
Teoriassa aihiosahattujen komponenttien alihankinta on ikkuna- ja oviteollisuuden näkökulmasta erittäin perusteltua, sillä toimiessaan samanaikaisesti verkosto olisi joustava ja säästäisi tuotannon alkupään työvoimakustannuksia ja koneisiin sitotuvaa pääomaa. Aihiosahattujen komponenttien käyttämistä ikkunan raaka-aineena onkin jo kokeiltu, tosin käytyjen keskustelujen perusteella melko keskinkertaisin tuloksin: aihiotuotteiden toimitusajat myöhästyivät ja laatu ei vastannut sovittua.
Eräänä ongelmana verkostosuhteidenmuodostumisellerakennuspuusepäntehtaanjaaihiotoimittajan välille on taloudellisen infrasturktuurin puuttuminen: liiketoiminnasta puuttuu riittävän selvät laatu
ja mittastandardit raaka-aineen ja toimitusajan suhteen. Toisaalta vaikka raaka-aineen verkostota
louden muodostumiselle onkin rakennuspuusepänteollisuuden näkökulmasta kaikki edellytykset, ei ainakaan aihiosahauksen näkökulmasta kaikki ole yhtä yksinkertaista. Aihosahauksen erikoistunei
den yritysten ongelmana on ilmeisesti ainakin raaka-aineprofiilin hyödyntäminen: rakennus- puusepänteollisuuden käyttämien komponenttien puuraaka-aineen on laatu- ja tuoterakennevaati- musten tähden oltava sopimusten mukaisesti korkealaatuista, mutta laadultaan huonomman puuraaka-aineen jalostaminen tai myyminen kannattavasti lienee ongelma. Tämä onkin toden
näköisesti eräs verkostotalouden syntymisen este tai hidaste rakennuspuusepänteollisuuden ja aihioteollisuuden välillä.
Rakennustoiminnassa kasvava tarve systeemituotteiden ja liitännäispalvelujen ostamiseen vähentää voimakkaasti materiaalin varastointitarvetta työmaalla ja nostaa toimitusaikojen täsmällisyyden ja
toimitusnopeuden keskeisiksi kilpailukeinoiksi. Tutkimuksen haastattelujen yhteydessä tuli esille eräitä tätä tukevia esimerkkejä: toiset joustavan valmistusjärjestelmän strategian yritykset olivat saaneet läpimenoajan lyhenemisen kautta ratkaisevan kilpailuedun tilanteessa, jossa toimitusaika ratkaisi kaupan. Lisäksi esille tulleiden esimerkkien perusteella läpimenoajan lyhentäminen on vähentänyt käyttöpääoman tarvetta selvästi ja lyhentänyt toimitusaikoja./5/
Erityisesti rakennuspuusepänteollisuuden pierulle ja keskisuurille yrityksille on tulevaisuudessa ilmeisen tärkeää tähän asti suureksi osaksi laiminlyöty tutkimus- ja kehitystoiminta.8 Tuotantojärjes
telmien monimutkaistuessa eivät suuretkaan yritykset, pienistä puhumattakaan, voi hallita riittävästi perusteknologioita. Tästä syystä ja toisaalta myös T&K-toimintaan liittyvien riskien hallitsemiseksi on yritysten välinen yhteistyö myös tällä alueella varteen otettava vaihtoehto./5/
Käytyjen keskustelujen perusteella suotuisimmat edellytykset verkostosuhteiden muodostumiselle ovat nimenomaan markkinoinnin ja rakermussektorin yhteistoiminnan alueella. Toisaalta merkittä
vimpinä esteinä verkostotalouden etujen hyväksikäytölle osana uuden tekniikan soveltamista nähdään alalla vallitsevaan pienyrityskulttuuriin liittyvä vanhoillisuus ja alalla vallitseva alhainen koulutustaso. Vuosien 1988-89 rakentamisen korkeasuhdanteen aikana - tuotteiden kysynnän ylittäessä tarjonnan - menestyivät parhaiten pitkiä tuotantosarjoja valmistavat suuret yritykset, koska eniten yksikköjä valmistaneet tuottivat myös eniten voittoa. Samanaikaisesti joustavan erikoistumi
sen strategian valinneet yritykset menestyivät yhtä hyvin tai vähän paremmin kuin keskimäärin.
Selvimmin ryhmien erot tulevat näkyviin kuitenkin vasta laskusuhdanteen kovenevassa kilpailutilan
teessa, kun yrityksiltä kysytään keinoja vastata heikkenevään ja muuttuvaan markkinatilantee
seen./!, 5/
Diplomityön aineistona olleiden kymmenen yrityksen perusteella voidaan myös tehdä joitakin suuntaa antavia johtopäätöksiä yritysstrategian onnistumisesta. Mielenkiintoista on havaita, että kolmanteen ryhmään kuuluneiden, selvimmin joustavan erikoistumisen strategian valinneiden yritysten - yhteensä kolme yritystä - keskimääräinen kannattavuus on vähän parempi tai samaa tasoa kuin aineiston muilla yrityksillä, mutta arvio siitä, mikä kolmanteen ryhmään kuuluvien tuotannon käyttöaste tulee olemaan vuonna 1991, poikkeaa selvästi kaikista muista. Joustavan erikoistumisen strategian valinneet yritykset arvioivat käyttöasteensa olevan vuonna 1991 keskimää
rin 15 % korkeampi kuin muut yritysaineiston yritykset. Toisaalta kaikkein alimman arvion käyttöasteestaan antoivat nimenomaan aineiston suurimmat, yhä pitkiä tuotantosarjoja valmistukses
saan käyttävät yritykset. Yritysaineiston perusteella näyttää siis käytäntö tukevan joustavuuden teoriaa.
8 T&K-menojen osuus alan liikevaihdosta on ollut vain 0.5 %, mikä on neljä kertaa vähemmän kuin teollisuudessa keskimäärin./35/
32. Kustannusten ja hintojen kehitys
Tässä kappaleessa lähestytään alan kustannusten kehittymistä kahdella tasolla: kustannusten suhteellisen ja absoluuttisen kehityksen kautta. Kustannusten suhteellista kehityksen eli kustan
nusrakenteen kehityksen avulla selvitetään alan sisäisiä muutoksia ja hintaindeksitarkastelun avulla alan absoluuttisten kustannusten kehitystä. Samalla käsitellään lyhyesti kustannuskehitykseen liittyvää tuotteiden hinnanmuodostusta. Kappaleen lopussa on lisäksi lyhyt reaalihintatason kehitys- kuvaus.
Alan kustannusten suhteellinen ja absoluuttinen kehitys vaikuttaa sekä tuotteiden hintaan että yrityksille jäävään katteeseen. Tuotteiden hinta ja niistä saatava kate puolestaan vaikuttavat yritysten kannattavuuteen ja kilpailukykyyn.
RAKPUUN KUSTANNUSRAKENNE 1975 - 1989
% LIIKEVAIHDOSTA
i—i—f
76 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 88 87 88 89
AINEKULUT TYÖVOIMAKULUT MUUT TOIM.KULUT LASKEN. POISTOT NETTOKOROT VEROT
5. Rakennuspuusepänteollisuuden kustannusrakenne prosentteina (%) liikevaihdosta vuosina 1975 - 1989./17/
Ainekulut ovat selvästi suurin alan kustannustekijöistä, 45 % liikevaihdosta. Ainekulujen osuus liike
vaihdosta kasvaa alan suhdanteiden ja samalla myös kannattavuuden laskiessa. Työvoimakustannuk
set ovat ovat alan toiseksi suurin kustannustekijä, 30 % liikevaihdosta. Sekä ainekulu- että työvoimakustannusfunktiossa näkyy voimakas suhdanteiden aiheuttama suhteellinen vaihtelu. Muut toiminnalliset kulut ovat ainoa selvästi laskeva kustannuserä.
Tukkuhintaindeksi on kasvanut vuosittain keskimäärin 8 %, kun teollisuuden tuottajahintaindeksin vuotuinen kasvuvauhti on jäänyt runsaan prosenttiyksikön pienemmäksi.9 Toisin sanoen tuotteiden hintataso on noussut tukkuliikkeissä enemmän kuin tuotteita valmistavalla tehtaalla.
1980 - 100
Tukkuhintaindeksi
Teoll.tuottajahintaindeke
1990
6. Rakennuspuusepänteollisuuden tuottaja- ja tukkuhintaindeksien kehitys w. 1982 - 90. Lähdeaineisto: Teollisuustilasto (TOL 33112) ja tilastokeskus. Indeksilukusaijat ovat liitteessä kaksi.
Vaikka syitä indeksien erilaiseen kehitykseen voi olla useita, näyttää todennäköisimmältä syyltä indeksien väliseen eroon se, että tuotteiden tukkumyyjät joko tavoitelevat entistä parempaa katerakennetta tai jokin välittäjäportaan kustannustekijä on pakottanut nostamaan tukkuhintoja.
Teoriassa on tosin myös mahdollista, että kuljetuskustannukset ovat suhteellisesti nousseet ajanjak
solla tuotekustannuksia enemmän, mistä seuraisi kuvatun mukainen indeksien välinen ero. On kuitenkin epätodennäköistä, että tämä olisi ainoa syy kuvattuun indeksikehitykseen.
Alan tulevia kannattavuusnäkymiä varjostaa tosiasia, että ennustetun tuotteiden käytön laskun lisäksi tuotteiden reaalinen hintakehitys on ollut pitkällä aikavälillä laskevaa. Poikkeuksena oli 1980- luvun loppupuoli, jolloin reaalihintakehitys kääntyi nousuun./10/
Tuoteryhmistä ovien reaaliset hinnat ovat laskeneet eniten, kun taas kalusteiden hintakehitys on kehittynyt muita tuoteryhmiä paremmin. Tätä taustaa vasten voi olettaa, että kustannuspaineet olisivat suurimmat oviteollisuudessa ja pienimmät kalusteteollisuudessa./10/
Tukkuhintaindeksi mittaa tuotteiden hintakehitystä tukkuliikkeissä, kun taas tuottajahintaindeksi mittaa tuotteiden hintakehitystä niitä tuottavassa yrityksessä.
140 ■
KALUSTEET
RAKENNUSLEVYT
PUUTAVARA V IKKUNAT
VTT/RTT, Tampere
7. Puutuotteiden reaalinen hintakehitys, joka perustuu rakennuskustannusindeksin tuoteryhmiin, joiden hinnat on deflatoitu bruttokansantuotteen markkinahintaindeksillä. /10/
33. Kannattavuus
Kannattavuus on yrityksen toiminnan jatkuvuuden kannalta elintärkeää. Tässä kappaleessa tarkastellaan kannattavuutta koko alaa koskien käyttökatepohjaisesti ja tuoteryhmittäin pääoman tuottoprosentin10 avulla.
Alan kannattavuus keskimääräisen käyttökatteen perusteella oli vuonna 1989 vuosikymmenen paras.
Teollisuuden keskusliiton aineiston perusteella käyttökate oli vuonna 1989 16.5 %, mitä voidaan pitää alan luonteen ja kevyen pääomarakenteen huomioon ottaen erinomaisena. Vuonna 1990 kannattavuuden odotettiin pysyvän vuoden 1989 tasolla ja vuonna 1991 kääntyvän huomattavaan laskuun. Alan kannattavuus vaihtelee huomattavasti suhdanteiden mukaan kuten kuvasta 8 voidaan havaita./17/
Jokaisen alan tuoteryhmän kannattavuus seuraa suhdanteita saman suuntaisesti. Kuitenkin on huomattava, että tuoteryhmien sisällä on suuria keskinäisiä kannattavuuseroja puhumattakaan koko rakennuspuusepänteollisuuden sisäistä kannattavuuseroista. Tästä esimerkkinä mainittakoon eräs ikkunateollisuuden yritys, jonka pääoman tuottoprosentti oli vuonna 1989 yli 40 % ja käyttökate yli 30 %. Yleisesti ottaen kannattavuus parani kyseisenä vuonna eniten suurissa, vakiotuotteita valmistavissa yrityksissä, mihin suurimpana syynä oli asuntotuotannon voimakas kasvu./1/
10 Pääoman tuottoprosentti, % = 100 * (Kokonaistulos + korkokulut)/Koko pääoma.
Tarkemmin katso esim. /19/.
KÄYTTÖKATE % LIIKEVAIHDOSTA
n I I I- - - 1 I- - - 1 I- - - 1- - - 1- - - 1- - - 1- - - 1- - - 1- - - -
75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 8. Rakennuspuusepänteollisuuden käyttökateprosentti liikevaihdosta 1975 - 1989. /17/
Pääoman tuottoprosentti, %
Kalusteet Ikkunat
---- Ovet
1986
9. Tuoteryhmäkohtainen kannattavuus w. 1984 - 89 ikkuna-, ovi- ja kalusteteollisuudessa pääoman tuottoprosentin avulla mitattuna. Lähdeaineisto: Teoll. Keskusliitto ja rakennuspuusepänteollisuus.
Kuvan 9 perusteella11 näyttäisi siltä, että kalusteteollisuus on alan tuoteryhmistä kaikkein suhdan
neherkin. Kannattavuus ei sen sijaan merkittävästi poikkea eri tuotesektoreiden välillä. Tulevaisuu
dessa kannattavuus tulee todennäköisesti putoamaan voimakkaasti, mihin suurimpana syynä on asuntotuotannon supistuminen. Toisaalta kysynnän siirtyminen korjausrakentamisen suuntaan aiheuttaa sen, että tulevaisuudessa erikoistuotteita valmistavat yritykset ovat muita keskimäärin kannattavampia./1 /
11 Luvut perustuvat Teollisuuden keskusliiton tekemiin vuosittaisiin toimialaselvityksiin, joiden aineistona on ollut keskimäärin 23 yritystä. Yritysten liikevaihto on noin puolet alan liikevaihdosta.
3.4. Rahoitusasema
3.4.1. Velkaantuneisuus
Yritysten velkaantuneisuuden mittarina käytetään tässä yhteydessä suhteellista velkaantuneisuut
ta12, joka mittaa velkaantuneisuuden suhdetta toiminnan laajuuteen. Tunnusluvusta on karkeasti pääteltävissä, millaiset käyttökatevaatimukset vieraan pääoman hoitovelvoitteet asettavat. Kun suhteellinen velkaantuneisuus on lähellä nollaa, on käyttökatevaatimus prosentteina alhainen. Jos se kohoaa 100 %:iin, käyttökatevaatimus nousee yleensä lähelle kahtakymmentä prosenttia./18/
Velet/Lllkeviihto. %
1988
10. Tuoteryhmien suhteellinen velkaantuneisuus w. 1984 - 89, velat/liikevaihto(%)./17/
Rakennuspuusepänteollisuudessa suhteellinen velkaantuneisuus oli 60.2 % vuonna 1989.13 Vertailu
kohtana mainittakoon, että Teollisuuden keskusliiton melko laajassa yritysnäytteessä 1989 tehdaste
ollisuuden vastaavava luku oli 103 %, metsäteollisuuden 109 %, pienten yritysten 58 % ja keskisuur
ten yritysten 71 %. Kun rakennuspuusepänteollisuuden käyttökate on 1975 - 89 keskimäärin 7 %, voidaan suhteellinen velkaantuneisuuden sanoa olevan kohtuullisella tasolla verrattuna teollisuuden keskiarvoon mutta muuten varsin korkean ottaen huomioon voimakkaan suhdannemuutoksen huonompaan suuntaan. Koska kaikkien tuoteryhmien yrityksillä on velkaa keskimäärin 2/3 liikevaihdosta, velkarasitus saattaa muodostua osalle yrityksistä ylivoimaiseksi./!, 17/
Omistuspohjaltaan itsenäiset yritykset ovat hieman monialayritysten yksiköitä vähemmän velkaantu
neita, mikä lienee seurausta siitä, että yksityiset yritykset rahoittavat toimintaansa enemmän
12 Suhteellinen velkaantuneisuus, % - 100 x Kokonaisvelat/liikevaihto
13 Kaikin kappaleiden 33 ja 3.4 lukusarjat perustuvat Teollisuuden keskusliiton tekemiin vuosittaisiin toimialaselvityksiin, joiden aineistona on ollut keskimäärin 23 yritystä. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on noin puolet alan liikevaihdosta.
Tarkemmin katso esim. /17/.
tulorahoituksella kuin konserniyritykset. Tuoteryhmistä kalusteteollisuus on aineiston perusteella velkaantunut muita enemmän 1980-luvun lopulla./17/
3.42. Maksuvalmius
Maksuvalmiutta mitataan tässä tutkimuksessa Current ratio14 -tunnusluvulla, joka vertaa yrityksen rahavaroja ja saamisia sekä myyntiin ja valmistukseen tarkoitettuja varastoja lyhytaikaisiin velkoihin.
Jos Current ratio (CR) on alle yksi, pitkävaikutteisia menoja (käyttöomaisuus) on rahoitettu lyhytaikaisilla luotoilla, mitä voidaan pitää jo vakavana maksuvalmiuden häiriönä. Tunnusluku antaa kuitenkin vain karkean kuvan todellisesta maksuvalmiudesta. Parhaan kuvan yrityksen maksuval
miudesta antaa se, miten nopeasti ja ajallaan yritys hoitaa maksunsa./18, 19/
Current retío
— Ov*t -4- Ikkunat
1884 1887
11. Tuoteryhmäkohtainen maksuvalmius w. 1984 - 89. Lähdeaineisto: Teollisuuden keskusliitto ja rakennuspuusepänteolli- suus ry./17/
Rakennuspuusepänteollisuuden maksuvalmius oli vuonna 1989 keskimäärin 1.7, mitä voidaan pitää lukuun liittyvin varauksin tyydyttävänä tai hyvänä. Tosin on huomattava, että alan maksuvalmius on huonoma vuosma pudonnut alle 1.5:en. Itsenäisten yritysten maksuvalmius on alalla hieman parempi kuin monialayritysten yksiköiden./17/
14Current ratio - (Rahoitus-omaisuus + ¡Vaihto-omaisuuus)/Lyhytaikaiset velat./18/
4. YKSIKÖIDEN INVESTOINTIANALYYSI
4.1. Investoinnin käsitteestä
Investoinneilla tarkoitetaan yleisesti pitkävaikutteisten tuotantotekijöiden hankintaa. Tyypillistä in
vestoinneille on suuri kertakustannus, merkittävä riski ja palautumattomuus. Kilpailun kiristyminen pakottaa yritykset tarkkaan kustannusten seurantaan, mikä puolestaan lisää merkittävästi investoin
tien suunnittelulle ja toteutuksen täsmällisyydelle asetettuja vaatimuksia./14/
Investoinnit jaetaan niiden syyn perusteella seuraaviin ryhmiin /4/:
1. Investointi on pakko suorittaa. Tälläinen on esimerkiksi investointi ympäristöviranomaisten määräämään liuotinjätevarastoon. Tuottovaatimusten asettaminen tällaisille investoinneille on mahdotonta.
2. Investoinnit, joiden tarkoituksena on turvata yrityksen asema markkinoilla. Tällainen investointi on esimerkiksi tuotteen pakkauksen uudistaminen.
3. Korvausinvestoinnit, esimerkiksi uuden työstökoneen hankkiminen vanhan tilalle. Korvausinves
toinnit ovat usein pakkoinvestointeja.
4. Rationalisointi-investoinnit, joiden avulla pyritään parantamaan tuotantopanosten hyväksikäyttöä ja motivoimaan työn suoritusta. Usein rationalisointi-investointi on samaHa korvausinvestointi.
5. Tuottojen lisäämiseen tähtäävät investoinnit. Tälläinen on esimerkiksi vanhan tuotealan laajennusinvestointi.
6. Investoinnit, jotka liittyvät yrityksen toimialaan nähden uusiin hankkeisiin esim. uuden tuoteinno- vaation kautta.
Rationalisointi-investointien suhde muihin investointityyppeihin ei ole yksiselitteisesti määritelty.
Raja korvausinvestoinnin ja rationalisointi-investoinnin välillä on usein häilyvä, sillä rationalisointi- investointi lähes poikkeuksetta korvaa samalla aikaisempaa konekapasiteettiä. Toisaalta sen avulla varmasti pyritään parempiin ja kestävämpiin tuottoihin, joten määritelmä on myös tähän suuntaan epätäsmällinen.
Tämän diplomityön tulosten kannalta oli kuitenkin tärkeää pyrkiä erottamaan rationalisointi- investoinnit yrityksen kaikista investoinneista riittävällä luottamustasolla käsitteiden epätäsmämäl- lisyyksistä huolimatta. Muuten työn kannalta keskeinen kysymys rationalisointi-investointien ja
tuottavuuden muutoksen välisestä yhteydestä olisi jäänyt kokonaan selvittämättä. Rationalisointi- investointien käsitteen määrittelemisessä käytettiin seuraavaa metodia:
1. Yrityksiä pyydettiin ilmoittamaan käyttöomaisuusinvestoinnit vuosina 1982-90 markkamääräisesti segmentoituna investointikohteittain.
2. Yrityksiä pyydettiin ilmoittamaan kone- ja laite-investointien tavoitekohtainen jakautuminen prosentteina tavoiteluokittelulla, joka perustuu osittain edellä esitettyyn investointien syyluokituk- seen.
3. Yhdistämällä kone-ja laiteinvestoinnit ja yritysten ilmoittamat tavoitteet saatiin markkamääräiset rationalisointi-investoinnit.
Käytännössä asia ei kuitenkaan ollut näin yksinkertainen. Vaikka haastattelulomakkeessa pyydettiin ilmoittamaan erikseen investoinnit, joiden tavoitteena oli rationalisoinnin avulla nostaa tuottavuutta, käytännössä rationalisointi- ja korvausinvestoinnit jouduttiin yhdistämään, sillä eräille yrityksistä osottautui mahdotottomaksi tehtäväksi erotella investointeja pyydetyllä tarkkuudella. Siksi tulosten tarkastelussa päädyttiin seuraavassa kaaviossa esitettävään karkeampaan tavoitesegmentointiin.
KÄYTETTY INVESTOINTIEN SEGMENTOINTIMETODI Käyttöomaisuus
investointien luokittelu
Kone- ja laiteinvestointien tavoitepemsteinen luokittelu
Tulosten tarkastelussa käytetty luokittelu - Kone- ja laiteinvestoinnit ---
- Rakennukset - Kuljetuskalusto - Muu käyttöomaisuus
— Laajennusinvestoinnit ■ ... .
— Uudet tuotteet ---
— Korvausinvestoinnit —
— Kustannussäästöihin tähtäävät investoinnit—
— Sosiaaliset ym. investoinnit--- —
— Muut investoinnit ■
-Laajennusinvestoinnit
- Rationalisointi-investoinnit
- Muut investoinnit
Investoinnit ryhmitellään diplomityössä taulukon esittämällä tavalla tavoitteiden mukaan laajennus-, rationalisointi- ja muihin investointeihin.
42. Yksiköiden taloudellinen kehitys
Yksiköiden investointikäyttäytymisellä on aina syynsä ja taustansa: miten ja miksi yritykset investoivat tiettynä ajankohtana tiettyihin kohteisiin. Tässä kappaleessa selvitetään lyhyesti investointien taustalla olevaa taloudellista kehitystä 1980-luvun lopulla liikevaihdon ja jalostusar-
von15 kehittymisen kautta. Kappaleessa 5.7 on lisäksi kuvattu lyhyesti aineiston yritysten välisiä eroja.
Liikevaihdon ja jalostusarvon kehitystä tarkastellaan seuraavassa taulukossa yritysaineistosta valitun viiden yrityksen otoksen perusteella.
Taulukko 2. Rakennuspuusepänteollisuuden liikevaihdon ja jalostusarvon deflatoitu kehitys vv. 1986 - 90, viiden yrityksen otos.
LIIKEVAIHDON JA JALOSTUSARVON KEHITYS 1986-90
Liikevaihto Jalostusarvo Jalostusarvo
Milj.mk Milj.mk %/LV
1986 2933 133,8 45,6
1987 3193 210,2 65,9
1988 355,9 243,4 68,4
1989 492 353,6 71,9
1990 405,6 281 693
X 373,2 244,4 64,2
»n-1 70,4 73 9,5
Verrattaessa aineiston yksiköiden liikevaihdon ja jalostusarvon kehitystä alan keskimääräiseen tasoon voidaan todeta, että aineiston yksiköt ovat vuosina 1986-90 kasvaneet yleistä tasoa nopeam
min: yksiköiden liikevaihto kasvoi keskimäärin 10 % vuodessa, kun samanaikaisesti koko alan tuotannon bruttoarvo, joka on käsitteenä lähellä liikevaihtoa, kasvoi keskimäärin 8 % vuodessa (katso liite 4). Samanaikaisesti yksiköiden kannattavuutta kuvaava jalostusarvo kasvoi 24 % vuodessa.
Sekä liikevaihto että jalostusarvo saavuttivat suhdannehuippunsa vuonna 1989. Tällöin otoksen liikevaihto oli kasvanut 50 % ja jalostusarvo 150 % vuoden 1986 tasoon verrattuna. Vuonna 1989 jalostusarvo oli 72 % liikevaihdosta, mitä voidaan pitää erinomaisena kannattavuutena. Alan voimakkaita suhdannevaihteluita korostaa, että vuonna 1990 jalostusarvo laski 20 % vuoden 1989 tasosta eikä liikevaihdon lasku ollut kuin hieman tätä loivempi, 18 % vuoden 1989 tasosta.
15 Jalostusarvo = Oikaistun tuloslaskelman käyttökate + kokonaispalkat sosiaalikuluineen + maksetut vuokrat.
Määritelmän mukainen jalostusarvo kuvaa yrityksen kannattavuutta. Tarkemmin kts. esim. /20/.
Indeksointi: 1986 • 100
-K- Liikevaihto -В- Jalostusarvo
1988 1990
12 Deflatoitujen liikevaihdon ja jalostusarvon (kannattavuus) indeksoitu kehitys, viiden yrityksen otos. Vuosi 1986 = 100.
Deflatoinnissa käytetty alan tuottajahintaindeksi on liitteessä Vair«
Syynä tarkastelujakson korkeaan kannattavuustasoon oli voimakas rakennusteollisuuden korkeasuh
danne, jonka huippu ajoittui vuoteen 1989. Korkeasuhdanteen aikaista tilannetta voi luonnehtia sanomalla, että mitä enemmän laadukkaita tuotteita tehdas ehti valmistaa normaalien valmistuskus
tannusten puitteissa, sitä kannattavampi se oli, sillä voimakkaan kysynnän tähden käytännöllisesti katsoen kaikki tuotteet kävivät kaupaksi. Siksi alan kannattavuus parani suhteellisesti eniten suurissa, vakio tuotteita valmistavissa yrityksissä, jotka ovat sidoksissa asuntotuotantoon. Tulevaisuu
dessa asuntotuotannon supistuminen tulee siirtämään kysyntää erikoistuotteiden suuntaan.
Aineiston taloudellista kehitystä tarkasteltaessa on lisäksi huomattava, että otoksen eri yksiköiden kehitys poikkeaa huomattavasti toisistaan, vaikka kaikkien yksiköiden liikevaihdon ja jalostusarvon kehitys onkin edellä kuvatun suuntaista, sillä muun muassa työntekijöiden ja tuotettujen yksiköiden lukumäärän kehitys on selvästi keskenään erilaista. Tämä onkin luonnollista, sillä yritykset poikkesivat toisistaan koon, toimialan, asiakassegementin ja strategian suhteen. Yritysten välisiä eroja on selvitetty kappaleessa 5.7.
43. Investointien kehitys
Yritysten käyttöomaisuusinvestoinnit kaksinkertaistuivat vuodesta 1986 vuoteen 1990. Koko yritysaineiston vuosittainen investointiaste käyttöomaisuuteen oli kyseisellä aikavälillä keskimäärin 5 % liikevaihdosta ja 10 % jalostusarvosta.
Yksiköiden investoinnit saavuttivat lakipisteensä vuonna 1990, jolloin yritykset investoivat keskimää
rin 9 % liikevaihdostaan. Verrattaessa yksiköiden investointitasoa esimerkiksi metsäteollisuuden vuoden 1990 keskimääräiseen investointitasoon, investoinnit 16 % liikevaihdosta, voidaan yksiköiden investointien katsoa olevan tähän verrattuna suhteellisen pieniä. Lisäksi on huomattava, että investointien kasvuvauhti alkoi selvästi hidastua vuonna 1990. Käyttöomaisuusinvestointien kehitystä havainnollistaa oheinen kuva 13./36/
1986 • 100
200 -
150 -
1986 1988
13. Yksiköiden deflatoitu käyttöomaisuusinvestointien kehitys 1986 - 90, viiden yrityksen otos, 1986 = 100. Investoinnit on deflatoitu vuoteen 1990 teollisuuden tuottajahintaindeksillä (liite 2).
Yksiköiden investointikehitys poikkeaa alan keskimääräisestä tasosta Teollistamisrahaston tounialakatsauksen /1/ perusteella. Katsauksen mukaan investoinnit kasvoivat likimain kuvatulla tavalla vuoteen 1989, mutta vähenivät alalla vuonna 1990, kun ne tämän diplomityön aineiston mukaan kasvoivat vielä vuonna 1990. Todennäköisimpänä syynä havaittuun poikkeamaan on erot tutkimusten lähdeaineistoissa. Sen sijaan investointien keskimääräisessä osuudessa yksiköiden liikevaihdosta ei tounialakatsauksen ja tämän diplomityön välillä ole havaittavissa merkittäviä eroja.
Yritysaineisto näyttää viittaavan siihen, vaikkakin vain heikosti, että investoinnit seuraavat liikevaihdon kehitystä vuoden viiveellä. Vuoden щ liikevaihdon ja seuraavan vuoden investointien välillä on havaittavissa heikko korrelaatio (r = 0.452), joka poikkeaa nollasta tilastollisesti merkitse
västi 0.95:n luottamustasolla. Sen sijaan vuoden Xg liikevaihdon ja saman vuoden investointien välillä ei ole tilastollisesti merkittävää yhteyttä (r = 0.250).
Perimmäisenä syynä havaittuun liikevaihdon ja investointien väliseen yhteyteen peräkkäisinä vuosina lienee se, että yksiköiden investointien pääasiallinen rahoituskanava on yleensä tulorahoitus.
Vuoden 1990 investointihuippu oli siten osa rationaalista kehitystä, kun otetaan huomioon, että vuonna 1989 oli alalla samanaikaisesti ilmeinen investointitarve ja erinomaiset mahdollisuudet investointien rahoitukseen tulorahoituksella. Tosin on huomattava, että asiaan saattaa vaikuttaa myös muita tekijöitä.
